eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkkamaltti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkkamaltti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. lokakuuta 2019

Ahne, ahneempi, Wahlroos

Björn Wahlroos, Nordean hallituksen puheenjohtaja sen suurimman omistajan suuromistaja, on taas avautunut julkaisemalla kirjan: ''Kuinkas tässä näin kävi – Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua" (Otava 2019). En ole kirjaa lukenut, ainakaan vielä enkä tiedä luenkokaan, mutta luin sitä koskevan YLEn buffin otsikolla "Björn Wahlroos laukoo uutuuskirjassaan kuin DJ Ibusal: Verotus pilalla, demokratia pilalla, ay-liike pilalla – pelkkää konsensusta tilalla".


YLEn toimitukselle tulee kirjasta mieleen joku DJ.  Minä en niistä niin tiedä mutta kirjan otsikko tuo minun mieleeni entisen presidentin Urho Kekkosen aikoinaan julkaiseman pamfletin "Onko maallamme malttia vaurastua?" (Otava 1952).  Siinäkin aiheena oli manata rahvaalle ja työläisille malttia niin, että omistajat entisestään rikastuisivat.  Malttihan heidän mielestään on vain muille kuin talouseliitille ja heidän lähimmille apulaisilleen.  Wahlroos näyttäisi olevan tässä suhteessa hyvinkin kekkoslainen.

Tarkemmin YLEn juttua tutkaillessa havaitsee kuinka Wahlroosilla ei ole oikein faktat hallussa tai sitten hän tietoisesti ja tarkoituksella seko
ttaen hämmentää aut vice versa.

 
Hän väittää jutun mukaan että:
 1) Varallisuutta ja pääomatuloja pitäisi verottaa vähemmän. Mutta oikeasti varallisuusvero on jo kokonaan lopetettu vuosia sitten. Kiinteistöveroa peritään mutta sitäkään ei hänenkaltaisiltaan maa- ja metsätilojen omistajilta.  Lisäksi pääomatulojen verotusta on myös kevennetty samalla kun niiden osuus suhteessa palkkatuloihin on kasvanut.
2) TES:ien yleissitovuuden pitäisi koskea vain minimejä. Niinhän ne tekevätkin ja ovat aina tehneet. Työnantajilla on aina täysi valta ja voima maksaa enemmän ja muutenkin antaa paremmat työehdot (paitsi itse perustamiensa kartellien puitteissa).
3) Työttömyysturvan pitäisi olla pienempiä ja siten 'kannustusloukut' poistuisi. Työttömyys- ja muu sosiaaliturva tarjoaa tällä hetkellä vain vähimmäistoimeentulon joten jos työnantajien maksamat palkat eivät pysty parempaan, syys on vain ja ainoastaan palkkojen maksajissa.


Wahlroos viittaa myös Stephen Elop:n, Nokian ex-toimitusjohtaja, surullisenkuuluisiin puheisiin palavasta porauslautasta.  Oikeastihan kukaan tolkuissaan oleva ei toimi kuten hän kuvasi.  Järjissään toimiva katsoo alla olevan pelastusveneiden jos aikoo hypätätulipalon tieltä mereen.  Sellaisethan tulee olla jokaisessa asiallisesti hoidetussa porauslautassa eikä luoteta vain siihen, että yhteiskunta tulee ja pelastaa verorahoilla.  Sitä paitsi Nokian tilanne oli sellainen, että he olisivat voineet n.s. 'pitkää häntää' myyden kerätä varoja hallittuun yrityksen muutokseen mutta Elop tuhosi niitä minkä ehti väittämällä olemassaolevia ja hyvin vielä siinä vaiheessa myyneitä tuotteita kelvottomaksi.  Kuka tehtäviensä tasalla oleva oman yrityksen parasta tekevä johtaja toimii niin.


Wahlroos perustelee ahneita vaatimuksiaan n.s. rakennemuutoksella.  Ne eivät kuitenkaan tapahdu kestävällä tavalla niin, että yhteiskunta maksaa tuotteidensa elinkaaren loppua lähestyvien yritysten omistajien voitottoja keventämällä ja vähentämällä velvotteita, esimerkiksi verotuksesta tai työehdoista tinkimällä.  Muutoksen tulee olla sellainen jossa yritykset itse pitkäjänteisesti kehittävät uusia tuotteita väistyvien rinnalla samaan aikaan hankkien niiden myynnillä varaa uusiin investointeihin.  Samalla tulee pitää huolta työntekijöiden osaamisen kehittymisestä ja muuttumisesta kohti uusia busineksia, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti.  Vain siten voi saada yritykseen ja sen tavoitteisiin sitoutunutta työvoimaa joka on myös valmis joustamaan tiukan paikan tullen.  Ja samalla yritysten rakenteet ja oimintatavat uusiutuvat kun niitä säädetään uuteen tuotantoon, ei hyppäämällä muiden varaan mereen kuten Elop:n esimerkissä.

Wahlroosin avautuminen, siis tämän YLEn uutisoinnin valossa, on jälleen yksi askel sarjassa jossa ahneet kapitalistit seuraavat toistensa jälänjäljissä kilpaillen kuka ylittää edellisten saavutuksen suuremmassa röyhkeydessä.  Wahlroos johtaa tällä hetkellä heittäytymällä kehityksestä rähinään, evoluutiosta revoluution. 

torstai 11. kesäkuuta 2009

EK:n uusin möläytys on osa laajempaa suuntausta

YLEn uutiset kertovat Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtajan Lasse Laatusen uusimmasta möläytyksestä.  Ei kuulemma pidä lähteä kehittämään sosiaaliturvaa kun ei tiedetä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.  

Eipä EK ole ollut huolissaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta kun se on halunnut pitkiä työehtosopimuksia hillitsemään palkkakehitystä.  Jos Laatunen ja hänen kollegansa EK:ssa olisivat yhtään loogisia ajattelussaan niin he olisivat hyvin huolissaan pitkistä sopimuksista.

Toisaalta ainakin ennen on pyritty suunnittelemaan tulevaisuuden toimia jotta ennustettavuutta olisi.    Mutta EK:n johdolla ilmeisesti alkuihmisetkään eivät olisi laskeutuneet alas puista koska eivät olisi voineet ennustaa mitä maassa tapahtuu.  

Oma juonteensa jutussa on, että Laatusen lausuntoa on uutisoitu niinkuin asia ratkaistaisi EK:ssa.  Ikään kuin poliitikot olisivat alisteisia EK:lle ja Laatuselle.  Kuitenkin meillä kai on vielä demokrtatia voimissaan vai johdetaanko porvarihallitusta ja porvarienemmistöistä eduskuntaa Eteläranta 10:stä? 

Olisikohan EK vain hyödyntämässä EUn vaaleissakin entisestään kiihtynyttä oikeistolaitumista ja siten  ajamassa alas sosiaaliturvaa.  Tämä kehityshän on ollut näkyvissä jo vuosikausia.  Erityistä vauhtia se sai NL:n romahduksesta kun porvariston pidikkeenä ollut bolshevisminpelko katosi.  Koskahan ihmiset oikein näkevät ja tajuavat mihin Kokoomus- ja Kepujohtoinen politiikka vie ja, että PerSuihin kanavoitunut tyytymättömyys ei muuta mitään.  Tyytymättömyys pitää kanavoida sellaisille jotka ihan oikeasti haluavat lähteä muuttamaan rakenteita ja tehdä sen perusteista lähtien.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Ihalaisen vappupuheet

Lauri Ihalainen kuuluu uutisten mukaan puhuneen yritysten taseisiin kerättävistä rahastoista.  Niillä pitäisi varautua hyvinä aikoina yrityksen huonoihin aikoihin ja estää siten irtisanomisia.

Puheet tuntuvat kovin tutuilta viime vuosituhannen viimeiseltä vuosikymmeneltä.  Silloin olivat asialla  yritysjohtajat.  He halusivat yritysten taseisiin rahaa pahan päivän varalle.  Keinona oli n.s. maltilliset palkankorotukset, n.s. palkkamaltti.  Niin sittemmin tehtiinkin.  Työläisille myytiin pienet palkankorotukset nousukaudella jotta yritysten taseet paranisivat.  Vakavaraisten yritysten piti olla paras tae työpaikoillle.

Mitä sitten tapahtuikaan?  Yritykset jakoivat ne rahat osakkeenomistajille osinkoina.  Silloin perusteluna oli, että rahaa ei kannata makuuttaa taseessa kun sitä tarvitaan uusiin investointeihin.  Sinne menivät rahat ja investoinnit menivät n.s. suotuisan kustannustason maihin.  Ja laskukaudella taas irtisanottiin ja lomautettiin.  Eli se työpaikkojen turvasta.

Jotenkin siis en oikein jaksa luottaa tähänkään suunnitelmaan.  Silläkin taas viedään työntekijöille kuuluvaa osuutta työntuloksista.  Ihalainen on kokenut ja paljon nähnyt työmarkkinajohtaja.  Jotenkin en siis oikein jaksa uskoa, etteikö hän ymmärtäisi mitä on tekemässä.  Silotteleeko hän tässä nyt omaa tulevaa valtakunnansovittelijan paikkaansa työläisten selkänahalla.

Palkansaajien kannalta on edelleenkin selkeintä ja turvallisinta kasvattaa ostovoimaansa suorilla palkankorotuksilla.  Niissä ei saa olla mitään erikoisia koukkuja tai erikoissääntöjä sillä niiden avulla jälkikäteinen työnantajien vempulointi aina helpottuu.