eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokoomus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokoomus. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. heinäkuuta 2023

Ratelien menoa hallituksessa

Viime aikoina on kovasti pohdiskeltu Petteri Orpon hallituksen luonnetta. Se on kokoelma talousliberaaleja kapitalismin pönkittäjiä ja äärioikeistolaisia rasisteja, välissään liberalismilla ratsastavia. Erityisesti on spekuloitu hallituksen arvopohjalla. Niin tekee myös m.m. Timo Laitakari, Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Länsi-Savon päätoimittaja kirjoituksessaan ”Hallituksen ongelmissa on kyse perusarvoista, joista ei voi tehdä kompromisseja”.  Yritin kommentoida juttua kriittisesti mutta yritelmäni ei ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa julkaisukynnystä.  Päädyin siis laajentamaan kommenttini kokonaiseksi blogi-kirjoitukseksi.

En ole Laitakarin tavoin vakuuttunut tässä akuutissa tilanteessa olevan kyse arvoista - ellei ehkä korkeintaan siinä mielessä kuinka halpoja ne ovat kun poliittista*) peliä käydään.

Oma käsitykseni on, että Eteläranta-10:in kokoontunut EK ei ole, vielä, saanut eri osastojensa diskursseja sovitettua toisiinsa. Poliittisen hallinnon osastonsa Kokoomus osaa liki käyttäytyä kalustetuissa huoneissa mutta valitusosastonsa Perussuomalaiset räksyttävät entiseen malliin, ellei jopa kiihtyneinä uudesta jutkystään.  Toki Kokoomuksellakin on Tere Sammallahtensa, Atte Kanervansa ynnä muut äärioikeistolaiset rymistelijänsä mutta valtaosa osaa peittää tavoitteensa sisäsiisteihin puheisiin ja käytöstapoihin.  Samaan aikaan Perussuomalaiset ovat niin syvällä Veikko Vennamon ja ja Timo Soinin kehittelemässä populistisessa retoriikassa kuorrutettuna Jussi Halla-aho:n rasimilla etteivät hevillä sieltä pois pääse vaikka heitä kuinka harjattaisi.  Eipä siis ihme, että Wille Rydmankin solahti niin sutjakkaasti Kokoomuksesta Perussuomalaisiin ja jotkut Sinisen tulevaisuuden kautta toiseen suuntaan.

Samaan aikaan Svenska folkpartiet yrittää taiteilla kapitaalien nautintaoikeuksien puolustamisen ja itse itselleen rakantamansa humaanin ja suvaitsevan maineen välillä men jättekiva Ankdammens segelklubben:kin on tiputtanut naamionsa. He ovat entistä paljaanpina näyttämässä, että hakevat vain kapitaalien omistajien vanhojen nautintaoikeuksien pönkittämistä.  Rinnalla Kristillisdemokraatit jeesustelevat vanhaan malliin mutta samoilla tavoitteilla, toki välillä myös suvaitsemattomasti moralisoiden muiden haluja elää toisin kuin he.

Taktiikkanahan on ollut, että piskit räksyttää mutta Ali Qadim**) ohjastaa karavaaninsa minne sen omistajat haluavat. Nyt on yritetty ottaa räksyttäjät mukaan kamelien selkään eikä se ihan heti näytä luonnistuvan.  Karavaanin väki toki suvaitsee ja välillä rapsuttaakin mutta kuva ulospäin on rujo.

En kuitenkaan usko tämän(-kään) hallituskriisin purkautuvan uusiksi vaaleiksi tai muuksi asetelmien uudeksi hakemiseksi elleivät EK:ssa katso tavoitteidensa eli kyykyttämis- ja kurjistamispolitiikkansa vaarantuvan tällä nykyisellä koaliitiolla.  Vasta kun he sen näkevät ettei homma pelitä, he pystyttävät uuden joka jatkaa samaa politiikkaa toisella kokoonpanolla ja mahdollisesti toisella tyylillä.  Meno kuitenkin jatkuu samansuuntaisena kunnes riittävän suuri joukko ihmisistä näkee politiittisen retoriikan läpi politiikan ytimiin ja muuttaa suunnan.  Epäilen kuittenkin ettei muutos tule tapahtumaan olemassa olevien eduskuntapuolueiden kautta.  Ne ovat liian syvällä tässä nykyisessä establishmentissä.

----
*) Vierastan hieman sanan "politiikka" käyttämistä tässä kohdassa sillä sehän perimmiltään on yhteisten asioiden hoitamista mutta tässä on, taas, menty asioiden hoitamista jorpakkoon. En kuitenkaan keksinyt tähän hätään parempaa ja se vähän jurnuttaa.
**) Ali Qadim:lla, suom Ali Vanha, viittaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden neljänkymmenen rosvon johtajaan.

torstai 27. lokakuuta 2022

NATO-kiiman seuraava aste: ydinasekiima


 Vielä muutama kuukausi sitten NATOttajamme vakuuttivat meille ettei NATO-jäsenyys suinkaan tarkoita ydinaseita Suomemme maaperälle.  Nyt kun pöly alkaa laskeutua hakemuksen ylle onkin kellon ääni muuttunut. Nyt samaiset vouhakkeet ovat mieltä, että meidän pitää päästä täysillä mukaan sen ydinaseohjelmiin. Puhuvat sateenvarjosta kuin se olisi helpommin läpi menevä eufemismi.

Etenkin Kokoomuksessa huuto on nyt suuri. M.m. varapuheenjohtaja Antti Häkkänen on ollut innolla puhumassa kuinka ydinasepelote on oleellinen  osa NATO-jäsenyyttä. Heidän mukaansa meidän pitää kantaa oma vastuumme NATO:n yhteisestä asiasta.

Vasemmammalla ollaan oltu varovaisempia.  Rauhantahtoisuudesta NATOn ja asekauppojen verran lipsunut Vasemmistoliittokin, m.m. varapuheenjohtajansa Jussi Saramon sanoin kieltäytyy tiukasti ydinaseista, ainakin toistaiseksi.  Hän vetoaa m.m. Ydinenergialakiin (990/1987, 2. luku, 4§): "Ydinräjähteet; Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.".

Muut poliittiset puolueet ovat olleet hieman rajotetummin liikkeellä mutta läpi Eduskunnan lienee tulkittavissa ettei juuri kukaan välitä pistää hanttiin kun oikeasti heille sopii riekkua mukana kaikessa mahdollisessa. Etenkin jos pääsee isojen poikien ja tyttöjen kylkeen peesaamaan julkisuudessa. Jens Stoltenberg:llä on kavereita vaikka olisi millaiset riskit ilmassa, maassa ja vedessä.

Bulevardilehdet jo ilakoivat estoitta suomalaisten osallistumisella NATOn ydinaseharjoituksiin vakuuttaen ulkoministeri Pekka Haaviston ja puolustusministeri Antti Kaikkosen suilla ettei mitään pidäkkeitä enää ole. Uudet hankittavat F-35 hävittäjätkin pystyvät kuulemma ydinohjuksia kuljettamaan.

Myös Ydinsulkusopimus (11/1970) kieltää meiltä kategorisesti ydinaseet. Etenkin jälkimmäisestä tosin USA vähät välittää sillä se on sijoittanut omiaan useisiin ydinaseettomuuteen sitoutuneihin maihin.  Euroopassa USA on sijoittanut niitä ainakin Saksaan, Italiaan, Alankomaihin ja Belgiaan mutta se ei kerro millä aluksella tai lentokoneessa niitä on muualla mukana.

Tämä näyttäytyy, jälleen kerran, klassisena pienten askelten naruttamisena jossa jotkut lienevät mukana ihan jopa uskoen kulloisenkin vaiheen sen hetkiseen propagandaan muistamatta aikaisempia vedätyksiä. Mutta kellokkaat varmasti tietävät mitä ovat olleet tekemässä jo vuosikymmeniä: viemässä meitä lännen sotarintaman etulinjaan tykkien ruuaksi ja polkemaan miinoja, taistelemaan läntisen arvoyhteisön puolesta viimeiseen suomalaiseen.

Koska me heräämme? Koska me osaamme oikeasti katosa mihin meitä ollaan viemässä? Ja koska alamme pitää hanttiin?


sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Espoon kurimus

KSML-konsernin espoolainen paikallisaviisi Länsiväylä julkaisi jutun Marketta Kokkosesta.  Siinä hehkutettiin Espoossa harjoitettua Kokoomus-politiikkaa tavalla joka provosoi minut kirjoittamaan kommentin juttuun.  Se ei kuitenkin kolahti lehden sensuurikynnykseen jota hallinnoi STT.  Päädyin muotoilemaan yrittämäni kommentin täksi kiistakirjoitukseksi.  Sisältö on hieman laajempi mutta samassa, lehdelle itselleen kelpaamattomassa rekisterissä.

Marketta Kokkonen ottaa kunniaa yksityisten päästämisestä rahastamaan ihmisten välttämättömillä tarpeilla ja hädällä. Rehellistä toki mutta ei siinä mitään ylpeiltävää ole. Pikemminkin varoittava esimerkki ideologisesta yksityistämisestä jonka seurauksista olisi päästävä eroon.

Samaten Espoon yhdyskuntarakenne jota Kokkonen kuvaa puutarhakaupungiksi on tyhjää puhetta. Espoossa on käyty ihastelemassa lähinnä Asuntosäätiön aikoinaan luomaa nykyisen Tapiolan alkusiementä, aluetta joka ei enää sovellu nykyelämäntapojen tarpeisiin sillä joukkoliikennettä ei kannata järjestää eikä espoolainen kävele, edes vanhassa Tapiolassa.

Muu Espoo on kasa nukkumalähiöitä jotka on gryndattu pelloille joita rakennusliikkeet ovat saaneet kahmittua itselleen maanomistajilta. Jo Kokkosen aikoina niiden välit oli annettu pusikoitua raiskioiksi. Nyttemmin osa niistä on rakennettu umpeen kun keskuspaikat on jätetty liian harvoiksi ja mataliksi. Lopputulos on sekasotku jossa ei nykymenolla (= ihmisten tavat ja asenteet sekä yritysten ansaintalogiikat) pystytä järjestämään palveluja eikä joukkoliikennettä. Jäljelle jää ympäristön kannalta kammottava, kasvava yksityisautoilu.

Oma lukunsa on ollut kuinka aiemmin espoolaiset maanomistajat, lähinnä ruotsinkieliset, eivät halunneet Espooseen rahvasta, työläisiä, etenkään suomenkielisiä kuntaan joten m.m. radanvarren asemaseudut jätettiin rakentamatta. 

Onneksi nyt metron asemanseudut rakennetaan hieman järkevämmin vaikkei niistäkään näytä muodostuvan järkeviä kaupunkikeskustoja. Sama meno on osittain myös toki rantaradan asemien tienoilla. Kaavoitus tuottaa kummallisia ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja joissa ajatellaan lähinnä liike-elämän etuja suurine ostoshelvetteineen. Koko kokkoslais-kokoomuslainen ajattelu lähtee yksityisten yritysten omistajien eduista unohtaen tavalliset taatiaiset mutta muistaen kuinka heitä yritykset tehokkaimmin rahastavat.

Olisikohan nykyistä parempi ratkaisu jos Espoo pilkottaisi joitakin keskusalueita ympäröiviksi kunniksi, puoleksi tusinaksi tai kymmenkunnaksi.  Joitakin reuna-alueita voisi myös antaa naapureille paremmin hoidettavaksi. Silloin paikalliset asukkaat ilman naapurikeskusten asukkaiden kanssa riitelyä kehittäisivät omia alueitaan jolloin niille pääsisi muodostumaan kaupunkimaisesti omat, luonnolliset keskustat.  Mutta tämäkin kehitys vaatisi, että nykyinen Kokoomus-meno saataisi pysäytettyä.

torstai 29. huhtikuuta 2021

Systeeminen oppositio Suomessa - Osa II

 Tämän duodraaman ensimmäisessä osassa alustin tilannekuvaa ja kuvailin Kansallinen Kokoomus r.p:tta.  Tässä jälkimmäisessä puoliskossa kuvailen Perussuomalaiset r.p:tta ja teen yhteenvetoa niiden keskinäisistä veto- ja työntövoimista.  Molemmat  Kansan uutisissa julkaistun Dmitry Gurbanov:n niiden suhdetta kuvailevan jutun innoittamana.


Perussuomalaiset sijoittuvat Suomen parlamentaarisen puoluekentän äärimmäiselle oikealle reunalle, oikealla puolellaan vain ehkä Ano Turtiaisen yhdenhengen tilapäinen ryhmä.  Eduskunnassa se vastikikään siirrettiin ison salin istumäjärjestyksessä omalle paikalleen (ja siltä osin vain Turtiainen vielä istuskelee turhan keskellä).


Kuten Kokoomus, sekään ei ole ideologisesti yhtenäinen eikä syntynyt yhden aatesuunnan edustajaksi ja ajajaksi.  Se edustaa historiallisesti Ernesti Hentusesta (1885-1951) ja hänen Radikaalisesta kansanpuolueestaan syntynyttä jatkumoa.   Seuraava polvi oli Veikko (1913-1997) ja Sirkka (1913–2005) Vennamon perustama pientalonpoikainen liike jonka he synnyttivät kun Urho Kekkonen ja K-linja veivät heiltä Maalaisliiton johtopaikat ja vaikutusvallan.  Pientalonpojista kehkeytyi Suomen maaseudun puolue (SMP) jonka konkurssipesän raunioille Timo Soini perusti samanhenkisen populistisen puolueen, Perussuomalaiset (Sannfinländarna) ohjaamaan ihmisten tyytymättömyyttä mihinkään vaikuttamattomaan älämölöön.   Kaikki nuo ovat olleet ja ovat eräänlaisia vallanvalitusosastoja, omistajien asettama systeeminen oppositio joka ei yritäkään muuttaa mitään.


Perussuomalaiset, leikkisästi "persut" tai "persulit", eivät ole siis varsinaisessa aatteellisessa mielessä poliittinen puolue.  Sen jäsenistö on kovinkin ryhmittynyt fraktioiksi hyvinkin erilaisin taustoin ja ajatussuunnin.  Sieltä voi tunnistaa ainakin a) vanhan SMP:n perinnepiirin, ainakin vielä.  Joukon vanhoja ja jokunen nuorikin jotka ovat mukana vanhoin "rosvot kiinni" ja "kyllä kansa tietää" -ajatuksin (vanhoja ilmeisesti Sirkka Vennamon keksimiä iskusanoja).  Sitten on b) Homma-forumilta tulleet (mutta ei välttämättä sieltä poislähteneet) Jussi Halla-ahoa mestarinaan seuraavat etnonationalististit.  Jälkimmäinen ryhmä näyttäisi nykyisin jakautuneen kahtia kun Halla-aho yrittää "harjata" johtamaansa fraktiota sisäsiistiksi vallankamareihin.  Voidaan siis puhua nykyisistä halla-aholaisista jonkinlaisena hallituskipeiden b1-fraktiona ja vanhalle änkyrälinjalle jääneistä b2:na.  Porukkana joka pyörii sanoissa äärioikeistolaisissa piireissä ja ampumaharjoituksissa kuin Suomen Sisu, Soldiers of Odin, kielletty mutta uudelleen muotoutunut Pohjoismainen vastarintaliike, ja muut enemmän tai vähemmän hajanaisesti verkottuneet äärioikeistolaiset porukat.


Halla-ahon harjaus näyttää vain olevan yhtaikaa kovinkin valikoivaa ja samalla satunnaista sekä tehotontakin.  Tarja Kiemunki ja Ano Turtiainen on toki harjattu mutta montaa muuta ei, esimerkiksi Mauri Peltokangas, Sebastian Tynkkynen ja monet muut, myös eduskunnan ulkopuolella kunnallisella tasolla, ovat saaneet jatkaa.  Eikä harjan alle osuminen ole estänyt sinne joutuneita toimimasta samoissa ympyröissä perussuomalaisten kanssa muissa äärioikeistolaisissa järjestöissä ja tapahtumissa.  


Perussuomalaisten poliittinen linjanmääritys perustuu enemmän epämiellyttäviksi koettujen asioiden vastustamiseen kuin omien aatteellisten visioiden mukaisen maailman tavoitteluun.  Sellaisen yrittäminen jää jonkilaiseksi nostalgiseksi haikailuksi vanhoihin hyviin aikoihin jolloin kaikki oli paremmin.  Muuttuneessa ja kokoajan muuttuvassa maailmassa sellainen koetaan turvalliseksi vaikka perustuukin paljolti romanttiseen ja nostalgiseen kuvitteluun patriarkaalisesta patruunamaailmasta *).  Sellaisesta menneestä Atlantiksesta **) tunnistetaan ettei siellä ollut maahanmuuttajia, kulttuurimarksisteja ja naiset tiesivät paikkansa.  Kun siitä ammennetaan poliittisia tavotteita päädytään xenofobiseen "rajat kiinni ja matut raus" chauvinismiin.  Sillä kuvitellaan päästävän takaisin kuviteltuun ikionnelaan jossa läski oli valkoista, miehet miehiä ja naiset näytti naisilta sekä köyhät tiesivät paikkansa sillee nöyrästi, kaikki valkoisia heteroja. Niin, eikä ilmasto muuttunut vaan kesäisin oli sopivan lämmintä heilutella varpaita Terijoen rantavesissä ja talvisin hyvät hiihtokelit mennä murtsikkaa.


Tuo vieraan ja oudon pelko yhdistää kaikkia erilaisia puolueen fraktioita, etenkin sen jälkeen kun Timo Soini vei ison osan omista kannattajistaan Siniseen tulevaisuuteen vuonna 2017 Halla-ahon noustua puheenjohtajaksi ja hänen kannattajiensa vyörytettyä puoluejohdon hommaforumilais-sisulaisilla.  Tuolla liikkeellä Soini, sen lisäksi että jatkoi omaa ja kannattajiensa n.s. "hillotolppaa", hän tuli pelastaneeksi puolueen kannatuksen viedessään epäsuositun hallituskytköksen pois häiritsemästä populistista älämölöä.  Nykyiset perussuomalaiset eivät vain tajua häntä siitä kiittää.


Tuo kaipuu menneeseen sisältää talouskonservatismin, haikailun patruunakapitalismiin joka on myös osa kaivattua mutta menetettyä kuvitteellista menneisyyttä.  Käytännön talouspolitiikassa kaikki heidän fraktionsa ovat jokseenkin yksimielisesti tukeneet porvarillista Eteläranta-10:n talousliberaalia politiikkaa vaikka mainospuheissa puhutaankin toista.  Tässäkään suhteessa eri fraktioiden välillä ei ole eroja kuin puheenparressa.


Arvojensa puolesta perussuomalaisten eri ryhmittymät ovat jokseenkin konservatiivisia.  Hyvin lähellä periporvarillista ja etenkin vanhakokoomuslaisten parissa vahvaa "koti, uskonto ja isänmaa" -ajattelua.   He arvostavat patriarkaalista menoa jossa miehet tekevät mitä miehen täytyy, naiset tietävät paikkansa eikä muita ole et punctum.


Edellä olen kuvannut ettei eri fraktioiden välillä juurikaan keskeisissä kysymyksissä ole eroja.  Missä niitä sitten on? Vastaus: keinoissa ja menetelmissä eli siinä missä toinen reuna perustaa perinteiseen, jo Vennamoiden lietsomaan herravihaan, toinen reuna on löytänyt etnonationalistis-chauvinistisen äärioikeistolaisen viitekehyksen itselleen.  Molemmat ammentavat modernin ja elitistisyyden kritiikistä mutta siinä missä toiset puristavat kätensä nyrkkiin ja kiroilevat herranketkuja, toiset leikkivät natsisymboleilla.  Molemmat pelkäävät ja inhoavat erilaisuutta ja postmodernia ja ennenkaikkea muutosta.


Tämän hetkinen yhteinen oppositioasetelma (joka viimeisimpien hallituspiirien uutisten mukaan tullee jatkumaan) lienee satunnaista, samoin kuin edellisen vaalikauden hallitusyhteistyökin.  Yhteistyötä tietenkin edesauttaa yhteinen oppositioasema mutta myös Kokoomuksen konservatiivisten ryhmittymien ja perussuomalaisten yhteiset vanhakantaiset ajatukset.  Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset arvokonservatiivit löytävät helposti yhteistä linjaa tasa-arvoisen avioliiton, LGBT++oikeuksien ja sekularismin vastaisuudesta.  Kokoomuksessa on kuitenkin arvoliberaalinsa mutta Perussuomalaisilla ei (ellei muutamaa avoimesti homoseksuaalia kellokasta lasketa eikä ehkä kannata sillä lienevät pittoreskeja mainostäkyjä)?  Samalla heille systeemissä annettu tehtävä on erilainen: Kokoomukselle se on olla vallan hallintotoimija, sisäsiisti poliittisen elämän ammattilainen kun taas Perussuomalaisille se on olla räyhäkkä räksyttäjä mutta pureksimatta vallan nilkkoja.


Talousajattelussa perussuomalaisten patruunakapitalismin haikailu saattaa aiheuttaa Kokoomuksen talouskonservatiivien joukossa myötämielistä hyrinää.  Se ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän libertaaria nuorkokoomuslaisille.   Sen sijaan perussuomalaisten "työväenpuolue ilman sosialismia" -kohellus ja etenkin sen käytännön sovellukset sopivat vallan mainiosti yhteen Eteläranta-10:n työnantajakapitalistien ajaman saneluvallan kanssa.  Perussuomalaiset ja kokoomuslaiset ovatkin löytäneet varsin yksimielisesti yhteisen sävelen siinä suhteessa.  Niin edellisellä vaalikaudella ensin hallituksessa ja sen jälkeen oppositiosta, tällä vaalikaudella yhdessä.


Summa summarum:  K.o. puolueet ovat ovat varsin erilaisia joukkoja joille toki löytyy yksittäisiä yhteisiä nimittäjiä, sellaisia jotka saattavat riittää moniin tuleviin yhteisiin manöövereihin.  Ehkä jopa hallitusyhteistyöhön jollakin tasolla joidenkin aivan eritavalla kuin edelliset menevien vaalien jälkeen.  Todennäköistä silloin kuitenkin on, että perussuomalaiset tulevat hajoamaan taas kuten tekivät vuonna 2017 (ja SMP vuonna 1972 SKYP:eineen).  Ehkä Kokoomuskin sillä sikäläisiä voi houkutella Harry Harkimon omituinen ensin ei-ollenkaan-puolue mutta sitten kuitenkin-puolue Liike Nyt  jolla ei ole räyhä-ääliöoikeiston rasitteita ympärillään vaan puhdasta talousliberalismia maustettuna arvoliberalismilla.


Joka tapauksessa molemmat puolueet ovat systeemin, ei kuitenkaan parlamentaarisen ja demokraattisen systeemin vaan talouseliitin eli kapitaalien omistajien systeemin osia.  Siis systeemisiä ja tällähetkellä oppositiota molemmat.  Joka tuo mieleeni vielä yhden näkökulman.  Kokoomus on ollut aiemmin Yhtenäinen Venäjä -puolueen (ven. Единая Россия, transl. "Jedinaja Rossija")  sisar- tai veljespuolue, siis ennen Venäjän presidentin ja puolueen perustuttajan Vladimir Putinin täydellistä ja loppuunsaakka vietyä demonisoimista.  Se nähdään Venäjällä mielellään sikäläisen valtasysteemin puolueena.  Samalla siellä on esimerkiksi Vladimir Žirinovski:n perustama populistinen Liberaalidemokraattinen puolue  (ven. Либерально-демократическая партия России, transl "Liberalno-demokratitšeskaja partija Rossii").  Se toimii systeemisen opposition tavoin eli räksyttää milloin mistäkin mutta kun valta tarvitsee apua, se on välittämästi sitä antamassa.  Ihan samoin toimii meikäläinen perussuomalaiset: räksyttää mutta samalla pitää huolta, että Ali Qasim ***) saa ohjastettua karavaanin sinne mihin sen omistajat sen haluavat.  Tehtävät ovat yhtenevät ja niin myös monet toimet perimmiltään samanalaisia systeemin kannalta joten symbioosikin samanlainen.


---

*) Patruuna, teollisuuspatruuna (alkup. lat. pater, isä): teollisuuslaitoksen perustaja ja isäntä joka yrityksensä omistajajohtajuuden lisäksi oli myös paikkakunnan merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Pienemmillä paikkakunnilla käytännön omistaja ja johtaja.  Heistä joihinkin liitetään legendarisoituja kertomuksia isällisestä ihmisten huolenpidosta mutta valtaosa heistä oli raakoja kapitalisteja jotka pyrkivät työläisten sosiaaliseen kontrolliin ja hallitsemiseen. 

**) Atlantis tässä enemmänkin yleisessä merkityksessä: mystinen menneen kadotetun onnen tyyssija jonka todellisuudesta ei välttämättä ole mitään takeita eikä todisteita mutta siihen halutaan uskoa koska se kuulostaa ja tuntuu hyvältä ja turvalliselta nykyiseen epävarmuuteen verrattuna.

***) Ali Qasim eli Ali Vanha oli Tuhannen ja yhdenyön tarinoiden Ali Baban eli Ali Isän kasvatti-isä ja 40 rosvon johtaja. 

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Systeeminen oppositio Suomessa - osa I

 Luin Kansan uutisista Dmitry Gurbanovin sunnuntaivierasjutun otsikolla "Kokoomuksen sisäinen taistelu ei johdu arvoista vaan perussuomalaisista".  Siinä oli paljon ihan mielestäni oikeansuuntaista analyysiä mutta osittain myös nuoren ihmisen lyhytjänteisyyttä.  Mieleni siis äityi pohtimaan asiaa laajemmin, pitemmältä ja myös hieman syvemmälle.


Kansallinen Kokoomus kuten Perussuomalainen puolue kuuluvat suomalaisessa yhteiskunnassa poliittisen oikeiston oikealle reunalle. Perussuomalaiset äärioikeistoyhteyksiensä takia hieman oikeammalle, ihan kuten eduskunnassa heidät onkin ison salin istumäjärjestyksessä sijoitettu (ainoastaan Ano Turtiainen on hassusti sijoitettu hassusti eikä ihan äärimmäiseen oikeaan reunaan).  Molemmat puolueet kuuluvat selkeästi Eteläranta-10:n joukkoihin.  Ensimmainittu on sen puoluepoliittinen vaaliorganisaatio ohjaamassa porvariston luokkatietoista kannatusta sopiville ehdokkaille ja jälkimmäinen sen valitusosasto ohjaamassa ihmisten tyytymättömyyttä mihinkään vaikuttamattomaan älämölöön, Molemmat satttumalta tämän vaalikauden oppositiossa yhtä aikaa.


Edellä kerrotusta asemasta johtuen he ovat talouseliitin systeemisiä työkaluja vallankäyttöön ja sen hallitsemiseen sekä epämiellyttävien pitämiseen poissa vallasta siltä osin kun sitä tarvitaan n.s. edustuksellisen demokratian puitteissa.  Valtaosinhan valtaa meidän oloissamme käytetään taloudellisen vallan keinoin eli kapitaalien voimin.


Asetelma ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen sillä molemmat joukkiot ovat itsessään heterogeenisiä sekä historiallisista että päivänpoliittisista (lue: opportunistisista) syistä.  Molempien porukoiden fraktiojakoa voi tarkastalla monesta suunnasta ja monella tarkoituksella.  Pyrin tässä muodostamaan hybridin eri tavoista ihan vain tiivistääkseni ja selkiyttääkseni vaikka ryhmittelyt mennevätkin hieman päällekkäin ja limittäin.


Kokoomuksessa voisi nähdä perinteisesti kolme ryhmää: a) talouskonservatiiviset arvokonservatiivit eli kypäräpääpappien patruunalinja, b) arvoliberaalit talousliberaalit eli libertaari laissez-faire -oikeisto ja c) luokkakantainen toimihenkilöstö eli perinteinen valkoulusköyhälistö joka ei tunnista eikä tunnusta itseään työläisiksi.  Jätin tarkoituksella luokittelusta Gurbanovin mainitsemat "sinivihreät" koska pidän heitä marginaalisena viherpesuryhmänä jonka antama imagoväri on toki puolueen johdolle tärkeä mutta sen ei anneta haitata puolueen menoa.  Sirpa Pietikäinen saa kerätä kannattajien äänet puolueelle mutta ei heillä oikeasti vaikutusvaltaa ole ja ryhmäkin on pieni.


Talouskonservatiivinen fraktio Kokoomuksessa on tokikin vahva.  Se majailee Eteläranta-10:n kabineteissa ja jakaa siellä vuorineuvosten äänellä käskyjä.  Sieltä kuuluu isännän ääni jota lidennetaan hieman adenaureilaisella kontrolloidun kapitalismin (das Kontrollierte Kapitalismus) sordiinolla mutta vain sen verran kuin on tarpeen pahemman yhteiskunnallisen rutinan hillitsemiseksi.  Siinähän hieman hillitään kapitalismin pahimpia ylilyöntejä ja samalla tarjotaan hieman sosiaaliturvaa hyvinvointivaltioksi kutsuttuna. Suomessa sitä ovat edustaneet lähinnä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa esiinnousseet n.s. Kokoomuksen "remonttimiehet".   NL:n romahduttamisen jälkeen tarvetta hillitsemiselle ja siistimiselle ei kuitenkaan enää juurikaan nähdä ja menoa yritetään palauttaa sotaa edeltävään vapaampaan kapitalismiin.  Vanhoista "remonttimiehistä" ei liene jäljellä kuin Ilkka Kanerva ja hänkin vain nimenä sillä politiikan sisältö on muuttunut siinä missä elkeetkin.  Nykyisin ryhmittymä ajaa raakaa talouseliitin kapitalismia ja tiukkaa sitoutumista läntisiin voimarakennelmiin jossa he ilmeisesti katsovat etujensa tulevan parhaiten hoidetuiksi.


Talousliberaalifraktio edustaa puhdasta libertarismia jossa ei edes yritetä leikkiä sosiaalia tai humaania.  Mielessä siintää utooppinen "yövartijavaltio" jossa toki on väkivaltakoneistot pitämässä työläiset kurissa mutta muuten vallitsee kapitaalien vapaus.  He ovat arvoiltaan julkisuudessa kovinkin vapaamielisiä esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen suuntaan, mikä sinällään on hyvä ja johon ed. ryhmä ei lipeä, mutta jo parin konjakin jälkeen lauletaan täydestä sydämestä "silimien välliin ryssää ...".  Ryhmä on etenkin voimissaan nuoremman polven kokoomuslaisten ja heidän nuorisojärjestönsä parissa.  Sieltä heistä valtakunnan politiikkaan on noussut Wille Rydmanin ja Elina Lepomäen kaltaisia kykyjä.


Toimihenkilöfraktio koostuu lähinnä kannattajista joita ennen sanottiin valkokaulusköyhälistöksi.  Ennen muinoin he tekivät työtä toimihenkilöinä ja virkamiehinä (-ja naisina) joiden kädet eivät juuri likaantuneet ruumiillisessa työssä joten he halusivat tuntea itseään rasvanahkaduunareita paremmiksi, toimihenkilöiksi.  Samaan joukkoon kuuluu myös suuri osa keskiluokasta, siis sen alempi puoli.  Ne jotka ahertavat toimistoissa ja virastoissa pienellä palkalla mutta siistististi sisätöissä.  he haluavat identifioitua ja samaistua n.s. "parempaan" väkeen eroon työväenluokasta. He ovat juuri niitä "Sari Sairaanhoitajia" et al jotka äänestävät Kokoomusta koska toimihenkilöiden täytyy (olen ihan oikeasti kuullut useammankin toimihenkilön suusta tuon). 


Per viam: En kirjoittanut tarkoituksella Kokoomuksen nykyisestä puheenjohtajasta Petteri Orvosta mitään sillä tulkitsen hänen olevan n.s. "menneen talven lumia" ja odottavan sivuraiteella vaihtoa.  


Mutta ennen kaikkea on huomattava, ettei Kokoomus ole puolue ideologisessa mielessä vaan Eteläranta-10:n hallinnollinen jatke ja vaaliorganisaatio jonka avulla koordinoidaan ja tuetaan muuten eK:lle sopivien ehdokkaiden kampanjointia ja valintaa.  Tässä työssä vuorineuvokset ja heidän renkinsä katspovat tarvitsevansa erilaisia raiteita ajavia rattaita joista jonkun voi katsoa aina vetävän jos muilla tökkii. 


Seuraavassa II osassa sitten Perussuomalaiset sekä heidän ja Kokoomuksen yhteiset ja erilaiset.

perjantai 11. joulukuuta 2020

Haaviston kujanjuoksu

 Suomen eduskunnan Perustuslakivaliokunta (PeVL) on saanut valmista aikaiseksi ulkoministeri Pekka Haavistoa vastaan nostetussa jupakassa.  Kokonaisuudessa näyttäisi olevan ainakin kolme eri asiaa eli 1) mitä Haavisto on tehnyt ja 2) kuinka häntä on lyöty sekä 3) miten prosessi on edennyt.  

Haavistoa voi toki kritisoida monestakin, ja pitääkin, mutta nyt se peittyy tälläisen lynkkauspossen ajaman ja heppoisesti kokoonkeitetyn kostonhimon alle. Esimerkiksi hänen monia kovinkin tarkoitushakuisia lausuntojaan koskien moniakin maailmalla leimahtaneita kriisejä voisi tarkastella hyvinkin arvostelevasti.   niitä, esim. sodanlietsontaa ja salamurhia koskettelevia, voisi hyvinkin arvostella etenkin vasemmistolaisesta katsannosta mutta ihan kansainvälisen oikeuden ja myös yleensä oikeudenmukaisuuden kannalta. Esimerkiksi kuinka hän on vaatinut malttia uhreilta mutta ei poikkipuolista sanaa syylliselle kun lemppari on inhokin kimpussa licet vice versa kun inhokki on lempparin kimpussa niin tuomioita satelee ja moraalista paatosta. Esimerkkeinä m.m. Skripal:ien, Navalnyi:n ja Qassem Suleimani:n tapaukset etc..

Tässä kyseisessä kokonaisuudessa ensinnäkin Haavisto näyttää pyrkineen auttamaan Al Hol:n leirillä olleita suomalaisia, ainakin lapsia.  Sinällään hyvä ja humanistinen tavoite.  Pisteitä hänelle siitä ja toivottavasti sitä tehtäisi enemmän.

Häntä on kuitenkin vastustanut moni ulkoministerion virkahenkilö.  Onhan ministeriön pitkä linja ollut olla juurikaan välittämättä suomalaisten kohtaloista ulkomailla vaikka sen pitäisi nimen omaan olla yksi heidän tehtävistään; siis auttaa.  Nyt sitten eräs heistä, konsulipäällikkö Pasi Tuominen, haluttiin toisiin tehtäviin hänen oltua äärimmäisen tiukasti auttamista tai edes asiantilojen selvittämistä vastustaan ja saada tehtävään paremmin sopiva tilalle.  Sekös nostatti jupakan ja älämölön normaalia työnjohtotoimenpidettä vastaan.  Pitäisi kai olla selvää, että jos hommat ei suju, henkilö vaihdetaan ja entiselle keksitään jotakin muuta kynänpyörittämistä jos ja kun irtikään ei voi sanoa.  Sitä sanotaan työnjohto-oikeudeksi ja jotkut jopa -velvollisuudeksi joka on yksikäsitteisesti esimiehillä suomalaisessa työelämässä. Haavisto oli kiistatta pomo Tuomiselle.

Itsessään nuo eivät kai olisi riittäneet nostamaan jupakkaa vaan, että Perussuomalaiset ja Kokoomus näkivät paikkansa pikkupolitikoinnille ja kiusan tekemiselle potentiaaliselle seuraavien presidentinvaalien vastustajalle ja muutenkin suositulle Vihreiden kellokkaalle.  Lisäksi Perussuomalaisethan yleensäkin vihaavat kaikkea vihertävää sekä humanitaarista toimintaa.  Mikä siis heidän katsannostaan parempi paikka pelinpolitiikalle.

Koko hommassa kuitenkin on oleellista, että lopulta päästiin auttamaan apua tarvitsevia "systeemin kitkasta" sekä poliittisesta että ideologisesta vastustuksesta huolimatta.  Haaviston omin sanoin ja ohjeeksi seuraajilleen: "parempi joutua vastaamaan auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä" *).  Nythän ainakin 15 lasta on päässyt turvaan kaikesta jarrutuksesta ja sähläilystä huolimatta.  Siis edes pieni rippunen ihmisystävällisyyttä suomalaiseen ulkopolitiikkaan vaikka joillekin sekin tuntuu olevan liikaa.

Jupakka ja prosessi sinällään on ollut ihan oma lukunsa.  Haavisto on itse todennut, että vuosi on pitkä aika olla syytettynä kun itsellä ei ole mahdollisuutta julkisuudessa puolustautua  Samaan aikaan jupakan kokoonkeittäjillä ei ole mitään rajotteita, ei edes vaatimusta pysytellä tosiasioissa tai sisäsiisteissä käytöstavoissa.  Se on todellakin kohtuutonta poliitikkoa, jopa vihreää sellaista kohtaan. 

Samaan aikaan on länkytetty monellakin taholla Perustuslakivaliokunnan politisoimisesta.  Eniten politisoimisesta ovat pöyristelleen jupakan kokoonkeittäjät ja heidän pikkuapurinsa.  Perussuomalaisiltakin on päässyt "unohtumaan" kuinka he aikoinaan puolustivat omaansa eli Juha Mäenpäätä kun valtionsyyttäjä haki hänen kansanedustajallisen syytesuojansa purkamista vieraslajipuheiden takia.  Ja nyt he yrittävät tehdä pelinpolitiikkaa Haaviston syyttämisellä Kokoomuksen "komppatessa" heitä.  Näyttäisi valitusosasto vievän hallinto-osastoa, miten mahtaa päämaja eli Eteläranta-10 suhtautua?  Samalla ilmeisesti kokoomuslaiset "takarivin taavit" näkevät itselleen keinon nostaa itseään uutiskynnyksen yli.

Prosessissa ollaan tuon "politisoimissopan" lisäksi pöyristely ja mielensäpahoitettu PeLV:n jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon/Vihr. lähettämästä ja julkisuuteen vuodetusta sähköpostista **).  Siinähän Alanko-Kahiluoto ehdotteli sanamuotoja lausuntoon eikä laittanut ehdotustaan kuin hallituspuoluetta edustavilla valiokunnan jäsenille.  Menettely ei liene mitenkään kummallinen tahi parlamentarismin tai valiokunnan sääntöjen vastainen vaan pikemminkin normaalia valmistelua jossa ehdotuksen tekijä kai pyrkii ensin hakemaan tukea niiltä joilta kuvittelee sitä saavansa ja tarvitsevansa ennenkuin lähtee niiden eteen joiden tietää vastustavan.  Olisihan se antanut mahdollisuuden hakea yhteistä kantaa "kriittiselle massalle".  Minusta ihan normaalia toimintaa politiikassa, valiokunnissa ja muutenkin elämässä.  Lopultahan päätöksiä ei tehdä tuossa ehdotusten valmistelussa.  Tuskin Alanko-Kahiluotokaan sitä tarkoitti sillä hänkin tietää taatusti päätökset tehtävän koko valiokunnan koolla ollen ja kaikkien siihen kuuluvien saadessa esitykset ensin eteensä.

Toisaalta monet ovat myös käsittäneet PeVL:n aseman kovin nurinkurisesti.  Sehän ei ole tässäkään asiassa oikeusistuin vaan se vain katsoo ja selvittää onko aiheutta käynnistää oikeudellinen prosessi.  Siinä missä Mäenpään/Pers. jutussa oli kyse kansanedustajan syytesuojan kumoamisesta koskien hänen valtiopäivätointaan niin  tässä on kyse ylittääkö Haaviston teot syyttämiskynnyksen.  Ensinmainitussa Mänpään puoluetoverit puoluepolitikoivat syytesuojan pitämään ja jälkimmäisessä Perussuomalaisten koko yritys on pelinpolitiikkaa.  Ensimmainitussa ei ylletty oikeusprosessiin asti ja eikä näytä jälkimmäisessäkään käyvän niin mutta siitä huolimatta moni sekottaa etenkin jälkimmäisen "leivättömän pöydän ääressä" olemiseen.

Kannattaa myös muistaa politiikan olevan yleisellä tasolla yhteisten asioiden hoitamista.  Jos politiikka poistetaan politiikasta, niinkuin nyt oppositio vaatii, niin mitä jää jäljelle?  Ainakin yhteiset asiat jäävät hoitamatta.


---

*) Lainaus ei ole ihan sanatarkka mutta likipitäen ja ainakin ajatuksen sisältävä.

**) Olen luullut, että sähköposteilla on kirjesalaisuuden suoja mutta toki julkisia asioita käsitteleviä viestejä on hyvä välillävuotaakin sillä ne lisäävät avoimmuutta kunhan kaikki vistittely silloin tulee avoimeksi.

torstai 22. elokuuta 2019

Espoolaista parhautta

Espoolaispoliitikko Markku Markkula/kok toimii Espoo kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja EU:n alueiden komitean I varapuheenjohtaja sekä kirjoittaa plokeja Espoon kaupungin sivuille. Viimeksi hän kirjoitti otsikolla "Espoo is the best".  Yritin kommentoida hänen kirjoitustaan mutta ilmeisesti niillä sivuilla ei suhtauduta kriittisesti kunnassa hallitsevassa asemassa olevan puolueen kellokkaisiin.  Sivulla luvataan kommenttien ilmestyvän viipeellä mutta omani on odotellut jo 19/8 -19 saakka ja nyt eletään 22/8:tta.  

Sivun ylläpitäjä kertoo kommenttiosiossa hyvien tapojen mukaiset kommentit julkaistavan.  Ilmeisesti Markkulan kirjoitukseen kriittisesti suhtautuva kirjoitus ei ole sellainen.  Esitän k.o. kirjoitukseni myös täällä jotta sen hyvien tapojen mukaisuutta voi arvioida muutkin kuin Espoon sensorit.  Tässä siis kirjoitukseni lyhentämättömänä ja mitään lisäämättä: 


"Jos Markkulan hehkutuksessa on puoletkaan totta niin EU:n eliitit eivät voisi olla kauempana alueidensa asunkkaiden todellisuudesta. Jos siis he hehkuttavat tosissaan ja vakavissaan Espoon olevan paras. Joko a) he eivät tiedä miten heidän kotiseuduillaan oikeasti eletään, b) he eivät tunne espoolaista menoa tai c) he ovat vain sisäsiistiin tapaan kohteliaita ja Markkula yrittää repiä siitä respektiä itselleen, edustamalleen puolueelle ja Espoossa harjoitetulle yksipuoliselle politiikalle. Veikkaan vaihtoehtoa c."

Itse en näe kirjoituksessa mitään asiatonta mutta onhan se jokseenkin kriittinen toisaalta Markkulan hehkutusta kohtaan ja toisaalta huomioin hieman myös perisuomalaista tapaa pitää kohteliaisuuksien latelemista oikeana kehumisena.

Sen sijaan espoolaissensorien käytöksen näen heidän tapanaan kohdella kaupungin johdon kanssa erimieltä olevia kaupunkilaisia.  Meillä on ilmeisesti sananvapautemme vain jos suhtaudumme riittävän myötämielisesti johtajien aivoituksiin.  

Olen edelleenkin mieltä, että Markkulan hehkutus Espoosta on täysin vailla pohjaa jostakin mainitsemistani syistä tai niistä kaikista.  Sen lisäksi hämmästelen Espoon kaupungin sivujen sensorien herkkähipiäisyyttä.  Lieneekö kokoomuslaisen johdon opastama tapa?  Niinpä pidän todellakin alkuperäisen kommenttini kohtaa c todennäköisimpänä vaikka en toki pidä EU-eliittien ja heidän mukanaan Markkulan vieraantumista todellisuudesta mahdottomana vaan pikemminkin todennäköisenä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sensuuria Kokoomuksen tapaan

Kokoomuksen Verkkouutiset sensuroi USA:han kriittisesti suohtautuvaa kommentointia.

Kokoomuksen Verkkouutiset eivät näköjään siedä USAn arvostelua uutistensa keskusteluissa.  Yritin eilen laittaa siellä olevaan ulkomaanosaston jutun "Putinin entinen avustaja: "Tästä selviytyy vain Suomen tapaan vastustava maa".  Se ei kuitenkaan moderaattoreille sopinut.  
Kommentti liittyi erääseen akaisemmassa kommentissa olevaan USA:n asemaa Ukraina-keskustelussa koskevaan kysymykseen  ja oli muotoiltu seuraavasti: 
"Tulisikohan USA mukaan sillä tavalla, että he ovat rahoittaneet, tukeneet, kouluttaneet ja yllyttäneet Ukrainan oppositiota vuosikausia. Parhaillaankin USA:lla on "laivastoharjoitus" Mustalla merellä. USA on kiistattomasti osapuoli tässä tässä(kin) kiistassa.
Toisaalta on suhteellisuuden tajun säilyttämiseksi muistaa mitä me jätämme kritisoimatta kun tekijä on meille mieluinen."
Erilaisten teknisten häiriöiden eliminoimiseksi laitoin sen uudelleen kun se ensimmäisen kerran katosi.  Nyt se näyttää kadonneen toisenkin kerran.
Miksi USA on noin herkkähipiäisesti Kansallisen Kokoomuksen ja sen Verkkouutisten suojeluksessa?  Onko meidän syytä epäillä, että toisin käyttäydyttäessä meillä olisi syytä pelätä USAn kansallisten etujen valvomista myös näillä raukoilla rajoillamme?

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hirveä jyske varstojen läpi hallituksen riihien

Hallitus on pitänyt kevään kehysriihen.  Tulos oli sisällöltään odotetusti raakaa oikeistopolitiikkaa.  Hallituksen vasemmistopuolueet ovat ongelmissa.  Kansalaisilla on mahdollisuus nähdä missä mennään.

"Läpi Urjalan ja ja halki Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen" sanaeli Martti "Huuhaa" Innanen Urjalan taikayöstä. Nyt Jyrki Kataisen johtama hallitus on jyskyttänyt varstoja kehysriihessään seuraavien vuosien talousarvioita varten.   Siellä syntyi päätöksiä jotka muodostavat valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Sinällään päätökset eivät yllättäneet.  Ne olivat sitä mitä tältä hallitukselta saattoi odottaakin: leikkauksia tavallisille ihmisille ja etuja talouseliitille.  Omistajilta ei leikata kuin veroja. Kyseessä on siis raaka oikeistolainen talouspolitiikka johon eduskuntavasemmisto on saatu hirttäytymään mukaan.  Seurauksena olikin kummallinen hallituspuolueiden välinen sotku siitä, mitä aiottiin ja mitä ei aiottu, mitä tavoiteltiin ja mitä ei tavoiteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää, että Kokoomus johtavana hallituspuolueena sai mitä halusikin, demarit myötäilivät ja vassulit yrittivät peitellä kannattajiltaan mihin ovat ryhtyneet.  Kuitenkin kun sisällön kurjuus on paljastunut niin Demulit ovat pistäneet kakkosluokan kykynsä pehmentämään vaikutusta puheilla muutosmahdollisuuksilla.  Ykköskyky eli puheenjohtaja Jutta Urpilainenhan ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä Kokkulieden kanssa, Tuomiojat sun muut voivat hieman putkia tutkainta vastaan.  Vassuleilla on suurempi ongelma poliittisen linjansa ja kannattajiensa kanssa.  Silloin jopa Paavo Arhinmäki joutuu julkisuudessa älähtelemään Korhosten, Uotiloiden ja kumppaneiden lisäksi.  Vihreiltä juttu on tainnut hautautua Heidi Hautalan taannoisten henkilökohtaisten töppäilyjen alle.

Minua on ihmetyttänyt koko kehysriihiproseduuri.  Katainen on selitellyt ongelmaa aikataulussa: kun ensin tehdään päätöksen niin sen jälkeen ei ole kunnolla aikaa tehdä laskelmia vaikutuksista ennen tiedotustilaisuuksia ja eduskunnan kyselytuntia.  Katainen tuli paljastaneeksi, että he tekevät päätöksiä ilman tietoa niiden vaikutuksista.  Ilmankos Kokkuli ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kiirehtinyt vakuuttamaan, että piiruakaan ei muuteta huolimatta Arhinmäen läpi saamasta lauselmasta jonka mukaan lainvalmistelussa "porsaanreiät" tukittaisi.  Eikö oikeasti pitäisi ensin tehdä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja päätöksenteon pohjaksi analysoida niitä.  Päätökset tulisi tehdä vasta sitten mutta laskelmat olisivat valmiit tiedottaa kun ne olisi tehty etukäteen. Eikä kai olisi pahaksi julkistaa vaihtoehtoja niiden laskelmiakin jo etu etukäteen.

Toivottavasti tämäKIN episodi avartaa ihmisten silmiä näkemään millaista ja kenen eduksi tämä hallitus toimii.  Samalla hallituksen itseään vasemmistolaisiksi nimittävät voisivat vetää johtopäätöksenä kannattaako tuossa touhussa olla mukana.  Tuollainen puhallus taloutemme omistajille ei olisi ollut mahdollinen jos eduskunnassa olisi oikea vasemmisto-oppositio.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kokkareiden kahdet valot

Presidentin ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan lausunnot NATO-asemastamme ovat ristiriitaisia. Kumpaan voimme luottaa?  Miten ihmisten NATO-vastaisuus saataisi näkymään myös ulkopolitiikan käytännön johtamisessa?

Ennenmuinoin kuvattiin harhauttavaa erilaisin mielipitein esiintymistä kaksilla valoilla ajamiseksi.  Sanonta kuvaa hyvin Kokoomuksen nykyistä NATO-poliittista linjaa.  Presidentti Sauli Niinistö/Kok julisti liittyen taannoiseen kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin puheeseen ja sen jälkeiseen Venäjän matkaansa presidentti Vladimir Vladimirovits Putinin luokse, että Venäjä tekee Suomea läheisempää yhteistyötä NATOn kanssa. Samaan aikaan kuitenkin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen/Kok julistaa meidän olevan niin lähellä NATOa kuin vain ilman täysjäsenyyttä päästään. Kumpaa meidän on uskominen vai onko Venäjä jo ehtinyt sinne mihin suomalaiset NATOttajat niin kovasti ovat vuosikausia pyrkineet?


Voiko ulkopolitiikkamme olla noin ristiriitaista pelkästään pääministeripuolueen sisällä?  Voisiko pääministeri ja puoluejohtaja Jyrki Katainen itse kertoa mitä he oikein tarkoittavat?  Mistä löytyisi ne tutkivat journalistit jotka jättäisivät PerSuleiden hölmöilyjen kaivelun hetkeksi ja pistäisivät KOKkareet lujille ulkopolitiikastaan.

Muut horisevat jäsenyysoptioista ja antavat KOKkareiden viedä.  Edes ulkoministeri  Erkki Tuomioja/SDP ei rauhanmerkki rinnassaan saa poikkipuolista sanaa NATOttajien väliin.  Missä ovat VASsuleiden rauhantahtoiset kannanotot, puheenjohtaja Paavo Arhinmäkikin ylittää uutiskynnyksen vain väistäessään jonkun korkeakultuurin pönötystilaisuuden.   Niinistön, Salolaisen ja Alexander Stubbin annetaan hallita keskustelua.  Tosin siitäkin huolimatta valtaosa suomalaisista edelleenkin vastustaa NATO-jäsenyyttä.  Näkyisipä se myös vaaliuurnilla, vaikkapa seuraavissa kunnallisvaaleissa. Vaikka ne eivät olekaan valtakunnan politiikkaa hoitavien valitsemista varten niin kuitenkin niiden tuloksista nähdään suuntaa kunnanvaltuustoja laajemmin.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Ruiskukkarintaisten vasen laitahyökkääjä

Sauli Niinistöstä rakennetaan kokoomuslaista ikonia.  Tiukkalinjaisen kuvan rakentaminen jäi tällä erää turvallisuuspolitiikassa vajaaksi.  Sen sijaan urheilullisuuden voimaan näytetään edelleen uskottavan.  Käytännössä Niinistö kuitenkin suorittaa omaa kokoomuslaista rooliaan.

Tuossa aiemmin porvarillisissa tiedotusvälineissä uhottiin kuinka presidentti Sauli Niinistö/Kok   suorastaan läksytti kenraali Makarovia.  Samaan aikaan Niinistö ilmoitti, että hän ei aio enää keskustella aiheesta Venäjän presidentin Vladimir Vladimirovits Putinin kanssa.

M.m. YLEn TekstiTV:n (sivu 107/1 23.6.2012) mukaan Putin on Pietarin talousforumin yhteydessä järjestetyissä hänen ja Niinistön välisissä tapaamisissa selvittänyt ja vahvistanut, että kenraali Makarovin esille nostamat tulkinnat ovat Venäjän kanta asiaan.  Putin ikäänkuin nollasi Makarovin avulla harjoitetun Niinistö-hypen.  Nyt Niinistön vahva presidenttiys, jota esimerkiksi Ilta-Sanomien Juhannusnumerossa toimituspäällikkö Timo Paunonen niin hehkuttaa, näytetään kuitattavan muutamalla kuvalla ja videolla Putinin järjestyttämästä jääkiekko-ottelusta jossa molemmat presidentit pelasivat samalla puolella.

Niinistö-kuvan kirkastamisessa mielikuvamarkkinoille näytetään nyt panostettavan enemmän politiikan sivuitse meneviin asioihin.  Siinä missä Urho Kekkosesta aikoinaan rakennettiin urheilullista kuvaa kovimpana kala- ja metsämiehenä niin nyt Niinistöllä on modernimmat elkeet.  Kekkosen aikoihin n.s. kansan syvien rivien keskuudessa arvostettiin murtomaahiihtoa, kalastusta ja metsästystä joten poliittisen alfa-uroksen ikonisoiminen tehtiin niihin liittyvillä kuvilla.  Nykyisin sirkushuvit kansalle haetaan muualta, m.m. jääkiekosta ja mikäs sen sopivampaa kuin kuvata ikoni kaukalosankarina.  Poliittisten kuvien ja ikonisoimisen tarpeet eikä keinot ole muuttuneet, vain lavasteet on vaihdettu.


Sinällään Kokoomuksen brändääjät ovat lähteneet hakemaan mielikuvamarkkinoinnin kuvia jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelevat ja sohivat toisiaan pitkillä kepeillä.  Siinä suurimmat sankarit hakevat "respektiä" haastamalla toisiaan kaukalotappeluun? Sekö on mielikuva joka kokoomuslaiset haluavat sankaristaan antaa?  Enää ei luulisi olevan varaa naureskella Putinin tiikerinmetsästyksille tai keekoiluille ilman paitaa.

Toivottavaa olisi, että ihmisten n.s. medialukutaito kehittyisi niin, että tuollainen imagon rakentaminen ei purisi vaan ihmiset osaisivat oikeasti katsoa asioita asioina ja polittisten toimijoiden tekoja niiden tavoitteiden, keinojen ja tulosten valossa.  Niinistölläkin, edelleen edellä mainitun Paunosen artikkelin "Niinistöstä tulikin vahva presidentti" mukaan, hänen roolinsa on kerätä huonompiosaisten tuki harjoitettavalle politiikalle kun Kokoomus keskittyy puoluekellokkaiden, m.m. Jyrki Kataisen,  Jan Vapaavuoren, Jyri Häkämiehen jamitäniitäonkaan johdolla parempiosaoisten etujen ajamiseen.  Paunosen jutun taittoasussa asia tiivistetään nostona: "Niinistö hoitaa köyhän kansan, Kokoomus palaa puolustamaan rikkaita".  Tämä kokoomuslainen roolitus antaa mielenkiintoisen lisävärin porvareiden ja eritoten kokoomuslaisten puheille presidentin tarpeesta nousta nousta politiikan yläpuolelle, n.s. kokokansan presidentiksi.  Nyt hän hoitaa politiikan kaukalorähinöissä ruiskukkarintaisten vasemman laitahyökkääjän tehtävää.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Stubb maalasi itsensä nurkkaan

Alexander Stubb syyttää vasemmistoa nurkkakuntaiseksi koska kreikkalainen ja ranskalainen vasemmisto vastustaa talousliberalismia.  Syynä on kuitenkin Stubbin ja hänen edustamiensa tahojen oman politiikan ongelmat eli Euroopassa vallitseva talouskriisi
  
Kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb on syyttänyt YLEn verkkouutisten mukaan äärivasemmistoa yhdessä äärioikeiston kanssa nurkkakuntaiseksi. Aiheensa hän on saanut Kreikan ja Ranskan vaaleista joissa sikäläiset vasemmistot ovat yrittäneet profiloitua globaalin talousliberalismin vastustajiksi. Etenkin Stubbia/Kokkuli taitaa kyrsiä kreikkalaisen Syritza:n menestys.

Kreikan vaaleissa menestyi oikeistolaisen Uusi demokratia -puolueen ( Νέα Δημοκρατία) . Se eudustaa lähinnä samoja ajatuksia kuin Stubbinkin edustamat tahot eli talousliberaalia ja konservatiivista oikeistoa.

Uuden demokratian ohella menestyi vasemmisto ja Kreikan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Syriza (ΣΥΡΙΖΑ) jonka muodostavat:

- Synaspismos SYN  (Συνασπισμός) 
- Uudistuva kommunistinen ekologinen vasemmisto, AKOA (Ανανεωτική Κομμουνιστική Οικολογική Αριστερά)
- Internationalistinen työläisten vasemmisto, DEA (Διεθνιστική Εργατική Αριστερά)
- Vasemmiston yhdistyneen toiminnan liike, KEDA (Κίνηση για την Ενότητα Δράσης της Αριστεράς)
- Aktiiviset kansalaiset (Manólis Glézoksen organisaatio)
- useiat riippumattomat ryhmät

Sen lisäksi Kreikassa on myös äskeisissä vaaleissa hyvin menestyneet Kommunistit (Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας) ja Demokraattinen vasemmisto. Entinen valtapuolue, sosialidemokraattinen PASOK (ΠΑΣΟΚ) hävisi.

Mitkään edellämainituista vasemmistolaisista ryhmistä eivät ole nurkkakuntaisia vaan nimen omaan vastustavat Stubbin edustaman libertarismin toteuttamaa ihmisten nurkkaan ajamista. He haluavat murtautua sieltä esiin ja irti kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan unionin (EU) kahleista, niistä joita meidänkin rahoillamme kiristetään kreikkalaisille.

Nurkkakuntalaisuutta edustavat yleensä oikeistolaiset erityisesti ääliöoikeistolaiset joita Kreikassa taitaa edustaa uusi, myös hyvin menestynyt Kultainen sarastus (Hrysi Avgi). Sen tavoitteet näyttäisivät olevan avoimen rasistisia ja ulkomaalaisvastaisia ja siihen Stubb:n käsitys näyttäisi sopivan. Kyseisen puolueen kannata taitavat vertautua hyvin Suomen Perussuomalaisten eli PerSuleiden hommaforumlaiseen ääliölaitaan. Sen yhdistäminen vasemmistoon on kuitenkin tökeröä pikkupolitikointia ja suunnatonta tietämättömyyttä.

En oikein haluaisi uskoa ulkomaankauppaministerin olevan niin tietämätön aatteista ja poliittisista suuntauksista, että hän ilman leimaamis- ja mitätöintitarkoitusta sekoittaisi kahta niin erilaista laitaa poliittisessa kentässä. Ehkä Stubbin ei kannattaisi yrittää peitellä itse edustamansa politiikan haaksirikkoa epä-älyllisellä vastaustajien leimaamisella. Sen sijaan hänen kannattasi analysoida talouskriisin olemusta ja vetää siitä johtopäätöksiä harjoitetun politiikan ja erityisesti talouspolitiikan siunauksellisuudesta.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Energiaratkaisu Guggenheimin varjosta

Helsingin kaupungissa on suurena keskustelunaiheena parhaillaan Guggenheim ja sen museon mahdollinen rakentaminen Helsinkiin kaikkine vaikutuksineen.  Se on toki iso aihe ja olen itsekin siitä sanani sanonut niin tässä blokissani kuin joillakin keskustelupalstoilla.  Nyt näyttää, että tämän kulttuuripainotteisen talouskeskustelun aiheuttaman hälyn varjossa viedään läpi toista, suuruudeltaan merkittävämpää mutta aiheeltaan arkipäiväisempää hanketta.  Helsingin kaupunki on päättämässä energiatuotannostaan vuosikymmeniksi eteenpäin.  Keskustelu siitä ei oikein näytä ottavan tulta laajimmissa tiedonlevitteissä ja siten julkisuudessa vaikka puhutaan Guggenheimia kertaluokkaa suuremmasta asiasta.

Asian ytimessä on Helsingin Sörnäistenrannassa sijaitseva Hanasaaren hiilivoimala ja sen korvaaminen joko uusimalla se käyttämään hiiltä nykyaikaisempia ja ympäristöystävällisempiä polttoaineita tai korvaaminen täysin uudella laitoksella Vuosaaressa.  Asiaan liittyy toisaalta ympäristökysymykset eli mitä poltetaan ja millä tekniikalla sekä toisaalta miten Söörnäisten ranta-alueita muuten hyödynnetään.  Asianosaisia siis ovat kaupunkilaiset, grynderit ja ympäristö.

Helsingin kaupungin porvarillinen johto, niin virkamiehet kuin luottamushenkilötkin, tuntuvat ajavan kalliimpaa vaihtoehtoa joka turvaisi grynderien edut ja maksattaisi laskut kuntalaisilla eikä juurikaan parantaisi ympäristön tilaa kokonaisuutena.  Vaihtoehtona olisi halvempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto joka ei kuitenkaan mahdollistaisi yhtä kovaa rahastamista Söörnäisten rantaviivalla.

Rahallisesti puhutaan 1,200 MEURin uusinvestoinnista Vuosaareen Natura-alueen viereen tai 500 MEURin kehityshankkeesta nykyvoimalaan.  Yllätysyllätys uusinvestointi on ympäristövaikutuksiltaan huonompi kuin vanhan korjaaminen ja kehittäminen.

Muita asiaan vaikuttavia tekijöitä on tarve puhdistaa Hanasaaren maa-alueita jos nykyinen voimala puretaan ja alue muutetaan asuinalueeksi.  Uuden voimalan kaavailtu tontti taas on niin lähellä Natura-alueitta, että rakentamisen lupaprosessista tullee mielenkiintoinen.  Vaarassa ovat Östersundomin ja Mustavuoren alueet.  Oma lukunsa on näkemykset joiden mukaan nykyinen Hanasaaren n.s. B-voimala on merkittävä arkkitehtoninen kohde ja esimerkki oman aikansa parhaasta teollisesta rakentamisesta.  

Suunnitellut rahoitusmallitkin ovat "mielenkiintoisia", sillä miljardiluokan investointeja on tarkoitus rahoittaa suoraan Helsingin energian eli Helenin kassasta ja tulovirrasta.  Taustalla onkin epäilty olevan aikomukset Helsingin ja laajemmin myös Vantaan Energian yksityistäminen yhdessä tai erikseen.  Ainakaan Helsingin energialla ei enää olisi tuloutettavaa kaupungin budjettiin.

Veronmaksajille, kaupungille ja ympäristölle kalliimpaa vaihtoehtoa tuntuu kaupungin elimissä ajavan samat tahot kuin Guggenheimiakin eli kaupungin porvarillinen johto.  Etenkin asialla tuntuu olevan Kokoomus ja sen päällikkövirkamies eli kaupunginjohtaja, ylipormestari Jussi Pajunen.  Jopa Helsingin energian johtokin näyttäisi puoltavan kuntalaisille edullisempaa ratkaisua.

Keskustelua tästä koko jutusta tuntuu yrittävän käydä vain Tiedonantaja -lehti.  Muut näyttävät ohittavan asian pikku-uutisin ja toistelevan Pajusen ja muiden Kokoomuskellokkaiden kuten kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Kokoomuksen Risto Rautavan puheita.  Esimerkkinä YLEn juttu aiheesta.  Vasemmistoliiton Kansan Uutiset on aiemmin kertonut jonkun kerran, esim. Kati Peltolan suulla, aiheesta kuntalaismyönteiseen sävyyn mutta nyt oli hiirenhiljaa kun asiassa tehtiin päätöksiä.  Kaupunginvaltuustossa asiasta 19/1 -12 päätettäessä koko poliittisten puolueiden kirjo Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon oli Kokoomuksen ajaman kalliimman ratkaisun takana.  Vain SKP:n ja Helsinki-listojen Yrjö Hakanen ja SDP:n Lilli Autti vastustivat.  Tosin valtaosa valtuutetuista ei liene ollut edes tutustunut koko asiaan vaan äänestivät ryhmiensä ryhmäkurin mukaan.

Kaukaa ei ole haettu epäilys Guggenheim-keskustelun olevan tarkoituksellinen savuverho vielä isommalle kuntalaisille aiheutettavalle kuprulle.  kokoomuksen taustavoimathan ovat talouselämän suuret toimijat kuten esimerkiksi tässä tapauksessa grynderit.  Jos siis Guggenheimin varjolla ja se uhraten saa läpi tämän sikakalliin energiaratkaisun ja kaavoituksellisen triplajättipotin niin Kokoomuksen rahoittajat voivat olla tyytyväisiä sille ohjaamiensa resurssien kustannus/hyöty -suhteeseen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kuinka käy Niinistöltä verottaminen?

Kokoomuksen presidenttiehdokkaan, Sauli Niinistön sanomisten ruotimisessa seuraavaksi on otettava käsittelyyn hänen puheensa rikkaiden verottamisesta.  Niinistö käyttäytyi YLEn Ykkösaamu-ohjelmassa kuin olisi juuri keksinyt ja silkasta oikeudenmukaisuudentunnostaan verotukseen progression.  Hän kun esitti, että rikkaita voisi verottaa tiukemmin.


Kautta aikain verotukseen on sisältynyt ajatus, että veroja maksavat enemmän ne jotka kykenevät enempään.  Sitä ilmentävät yleensä progressiivinen verotus, varallisuusverotus ja erilaiset luksusjutuille langetettavat erityisverot.   Niinistön puolue, Kansallinen Kokoomus, on kuitenkin erityisesti kerännyt itselleen mainetta tälläisen oikeudenmukaisuuden vastustajana.  Juuri niin toimi myös Sauli Niinistö Kokoomuksen puheenjohtajana ja ministerinä toimiessaan.  

Kokoomuspoliitikot ja muut porvarit ovat tehneet itselleen mantroja erilaisista hokemista joilla he haluavat "kannustavuutta" verotukseen.  Heidän mielestään ihmisiä joilla jo on kaikkea ja jotka sanovat kannustuvansa haastavista ja mielenkiintoisista työtehtävistä, kannustetaan mukamas verotuksella lisää antamalla.  heidän käytännön toimensa ovat jo vuosikausia romuttaneet verotukseen aiemmin liittyneitä oikeudenmukaisia piirteitä.  Heidän toimiensa takia rikkaat selviävät pienemmillä suhteellisilla veroilla kuin köyhät ja usein jopa absoluuttisestikin pienemmillä veroilla kuin keskituloiset.  

Ja sitten kun Niinistö televisiossa vähän rypistää otsaansa ja pohtii voisikohan rikkaita pikkuisen verottaa ja mitähän se vaikuttaisi niin porvarilliset tiedotusvälineet suitsuttavat häntä oikeudenmukaisuuden puolustajana.  Toimittajat pilkkaavat ihmisten poliittisen muistin lyhyyttä mutta heillä itsellään taitaa olla pahempi ongelma muistiensa kanssa jolleivät he nyt tässä asiassa muista Niinistön aiempia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Oikeudenmukainen verotus on Niinistön kaltaisilta Kokoomus-porvareilta unohtunut, että se kuulostaa omasta suusta niin pirtsakan tuoreelta.  Meidän muiden, jotka olemme yrittäneet porvareiden tavoitteita vastustaa, se kuulostaa vain omahyväiseltä ja epärehelliseltä.  Oikeasti kun Niinistöä presidentiksi työntävä puolue ei ole samaa mieltä eikä tee mitään oikedenmukaisuuden toteutumisen puolesta.

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan. 
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan.  Muuten on pakko piirtää kirkkkovene.

Niinistö(ä) natottaa

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on avautunut YLEn Ykkösaamu-haastatteluohjelmassa NATO-suhteestaan.  Sen hän on tehnyt tavanomaiseen perimmäisiään salailevaan tyyliinsä.

Ensiksi Niinistö mukamas ihmettelee NATOlla pelottelua.  Tuskinpa hän sitä oikeasti ihmettelee sillä hänkin varmaan tajuaa, että sodan uhkasta ei voi kertoa sodan uhkan seurauksista eli sodasta kertomatta.  Ja se on kertomista pelottavasta sodasta.  Mutat niinistön mielestä sodan uhkasta ei saisi kertoa vaikka sellainen NATOn kautta todella uhkaa.

Niinistö väittää NATOn tulevan vastaan kun "eurooppalaisen yhteistyön tie on kuljettu loppuun".  Mitä hän oikeastaan tuolla atrkoittaa?  Minun käsittääkseni sitä, että olisi mukamas jotenkin väistämätöntä, että menisimme entistä tiiviimmin mukaan USAn ja sen liittolaisten sotaseikkailuihin mukaan ja sitten jossakin vaiheessa emme pääsisi niihin syvemmälle kuin menemällä jäseneksi NATOon.  Mistä tälläinen luonnonlaki on saanut alkunsa?  Se ei voi olla peräisin kuin NATO-kiimakkojen omista mielikuvista ja etupyyteistä.  

Oikeasti meidän turvallisuutemme taataan parhaiten pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella kuten aikoinaan asia kirkkaasti YYA-sopimuksen johdannossa todettiin.  Käytännössä se tarkoittaa uskottavaa liittoutumattomuutta joka suuntaan ja aktiivista mutta neutraalia rauhanvälittäjän roolia maailmalla.  Silloin luontevia toimintaympäristöjä ovat YK ja sen alajärjestöt sekä taloudessa EU-ympyröitä laajempi, myös alikehittyneiden maiden edut huomioiva yhteistyö.

P.s. Natottaa-sana on mielenkiintoisella tavalla kaksimerkityksinen.  Toisaalta sillä voi tarkoittaa NATOn tyrkyttämistä ja meidän sitomista entistä tiiviimmin siihen.  Toisaalta sen voisi tulkita myös henkilökohtaisiksi kiintymyksen tunteiksi NATOa kohtaan.  Eli otsikon voi tulkita kahdella tavalla: Toisaalta Niinistö natottaa meitä eli ajaa meitä sotaliittoon sen kanssa ja toisaalta itseään Niinistöä natottaa kun kun NATO vetää häntä puoleensa kuin ryyppy janoista. Eli Niinistön ja NATOn suhde on veto- ja työntövoimainen molempiinsuuntainen.  Kumpa hän vain jättäisi sen henkilökohtaiseksi ongelmakseen eikä tyrkyttäisi sitä meille muille. 

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan. 
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan.  Muuten on pakko piirtää kirkkkovene. 

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Wille ja Ryyd

Sattuipa käsiini City-lehden uusin eli heinäkuun numero.  Siinä on esittelyjuttu oikeistopoliitikko Wille Rydmanista, kokoomusnuorten nykyisestä puheenjohtajasta.  Juttu sinällään on nykyaikana niin tavanomaista henkilöivää poliittista kirjoittelua.  Huomioni kiinnittyi kuitenkin Rydmanin rajanvetoon äärioikeistolaisuuteen.  

Lehtijuttu lainaa suoraan Rydmania: "Se, mistä yleensä puhutaan äärioikeistona, ei ole itse asiassa oikeistoa ollenkaan.  Skimit ja vastaavat.  Jos ajatellaan, että oikeistolaisuus on yksilökeskeinen tai korostetun lakia kunnioittava tapa ajatella yhteiskunnallisista asioista, niin äärioikeistoksi kutsutut ilmiöt ovat lähempänä vasemmistoa kuin oikeistoa".

Lainaus osoittaa Rydmanin käyttävän kummallista tekniikkaa.  Ensin hän määrittelee itselleen mieluisan oikeiston ja sen jälkeen sysää kaiken siihen kuulumattoman vasemmistoksi.  Noinko Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa opetetaan analyysiä?  Jutussahan kehutaan Rydmanin valmistuneen hirmunopeasti, kahdessa vuodessa VTM:ksi.  Ilmeisesti ulkoa on tenttikirjoja opittu mutta oivaltaminen ja oppiminen jäänyt tapahtumatta.  Pitäisiköhän opiskelemiselle saada minimipituus läpimenoaikojen lyhentämisen asemesta jotta jotakin ehtisi tarttua mieleenkin.

Oikeastihan oikeisto tarkoittaa tuotantovälineiden yksityisomistamista, kapitalismia (joskus markkinatalouden nimellä) ja yksilökeskeisyyttä sekä valikoituja vanhoillisia arvoja säilyttämään pyrkiviä poliittisia liikkeitä.   Äärioikesto taas on sellainen osa noista liikkeistä jotka vie jonkin tai useampia noista osa-alueista äärimmilleen ja on valmis toimimaan äärimmäisin keinoin päämääriensä saavuttamiseksi.

Vasemmisto taas pyrkii muuttamaan yhteiskunnan rakenteita niin, että yhteiskunnassa toteutuisi paremmin tasa-arvo eikä ketään riistettäisi. Vasemmisto näkee tässä ainoaksi toteutuksen ratkaisuksi siirtymisen sosialismiin. Ja eri vasemmiston suuntaukset maltillisista äärimmäisiin sitten erottuvat sosialismiin siirtymisen keinoissa ja aikataulussa.

Rydmanin lausahdus ei täytä kummankaan määrittelyn ehtoja ja on siten pelkkää poliittisen broilerin kevyttä läppää.  Olisinkin kaivannut toimittajalta hieman analyyttisempää ja tutkivampaa otetta.  Antti Pikkanen olisi voinut valmistautua haastatteluunsa hieman paremmin, olla ärhäkämpi ja ottaa selvää perusasioista.  Sen sijaan hän lienee tavoitellut kevyttä n.s. feature-juttua chillailufiilareilla, selliasta laittisidukan kera nautittavaa pintalääpäisyä.

Tälläisillä jutuilla vain hämerretään lukijoiden mahdollisuuksia nähdä poliittisten suuntausten, järjestöjen  ja toimijoiden oikeita sisällöllisiä eroja.  Samalla vahvistetaan kuvaa politiikasta eli yhteisten asioiden hoitamisesta erikoisten yksilöitten temmellyskenttänä.

Kukapa aloittaisi suomalaisen äärioikeistolaisuuden kokokuvan rakentamisen?  Sellaisen jossa koko ilmiö rakenteineen ja yhteyksineen läpivalaistaisi sekä teoreettiselta että käytännön kannalta.  Sellainen analyysi voisi auttaa meitä tunnistamaan myös kehitysketjuja jotka johtavat äärioikeiston ääri-ilmiöiden syntymiseen.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Im Bunde am Tisch

Tällä viikolla Wikileaks-paljastuksista on tullut esiin m.m. Helsingin Sanomissa kuinka NATOn siviilijohtajat saavat tietonsa sotilasliittonsa operaatioista tiedotusvälineiden kautta.  Sinällään juttu ei ole kummoinenkaan uutinen mutta asettaa, taas, suomalaisten NATOttajien puheet omaan valoonsa. 

Meille on vakuutettu kuinka NATOssa siviilijohtajat demokraattisesti päättävät mitä tehdään ja kuinka eurooppalaiset jäsenet ovat tärkeässä asemassa tässä päätöksenteossa.  Siltä pohjalta on sitten selitetty kuinka meidän tulee pyrkiä juuri noihin samoihin pöytiin.  Kokoomuslaiset NATO-kiimakot, Alexander Stubb ja Jyrki Katainen etunenässä, ovat jopa puhuneet eurooppalaisesta NATOsta.  Tässä suhteessa NATOttaja Paavo Lipponen/SDP tuntuu olevan joko paremmin informoitu, selvänäköisempi tai rehellisempi.    Tosiasiassa noissa pöydissä luetaan ihan samoja uutisia kuin me tavalliset taatiaiset aamiaispöydissämme.  Päätökset tehdään muualla eli siellä missä USA-lainen taloudellis-sotilaallinen kova ydin päättää USAn politiikasta ja sen jälkeen taas Atlantilta tuulee.

Tiedonkulku näyttää NATOssa olevan ihan samalla tasolla kuin Suomen eduskunnassa.  Päättäväisinä pöydissään istuvat edustajat kuulevat asioista jos joku sattuu ne vahingossa vuotamaan tiedotusvälineille.  Ne sitten valitsevat vuotojen esittämiselle ilmiasun omien omistajiensa näkökulman ja tavoitteiden perusteella.

Toinen suomalaisten porvarillisten, m.l. demarit, ulkopolitiikan tekijöiden touhuja ja asenteita kuvastaa myös Wikileaksin paljastus.  Kun Sakartvelo *) hyökkäsi vastoin voimassa olevaa aseleposopimusta Etelä-Ossetiaan ja aiheutti lyhyehkön sodan Venäjän ja itsensä välille, suomalainen ulkopoliittinen johto sai sekä kiitokseja että pyyhkeitä USAn lähetystöltä.  Vuodosta kertoi tässäkin tapauksessa Helsingin Sanomat.    Eräät, kuten Alexander Stubb ja kumppanit saivat kiitosta ollessaan sopusoinnussa liittolaisten kesken.  Olemmeko jo niin pitkällä?  Yhtä pitkällä kuin vuonna 1941 kun olimme liitossa Adolf Hitlerin johtamien natsien kanssa.   Silloinkin oltiin mukana hyökkäyssodassa ja liittokunnan muut jäsenet olivat avoimempia ja rehellisempiä kuin suomalainen osapuoli.

Sen sijaan Tarja Halonen ja Matti Vanhanen saivat pyyhkeitä varovaisuudestaan.  Toisaalta kukaan suomalainen johtava poliitikko ei jäänyt kiinni totuuden puhumisesta; siitä, että NATO yllytti, Sakartvelo hyökkäsi ja Venäjä puolustautui.  

Olemmeko siis jo liitossa hyökkäyssotaa käyvän USAn kanssa ja pyrimme samoihin pöytiin lehtiä lukemaan?   Olisiko nyt huhtikuun eduskuntavaaleissa jo aika lopettaa tuo katala ja vaarallinen suunta ja jättää sitä kannattavat valitsematta.  Silloin tosin nykyisten  eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei monikaan tulisi valituksi, niin moni heistä, Kokoomuksesta ja PerSuista Demareihin on tiukka atlantististi.

-----
*) Sakartvelo on aikaisemmin suomeksi nimellä Gruusia tunnetun maan omakielinen nimi.  Nyttemmin eli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se on suomennettu anglosaksiseen tapaan nimeksi Georgia. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kielitoimiston mukaan meillä pitäisi olla tapana käyttää maista niiden omakielisiä nimiä jollei aikojen kuluessa tutuksi käynyttä suomennosta ole.  Kun vanhasta ja tutusta Gruusiasta luovuttiin, päädyin noudattamaan kielitoimiston suositusta.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Tuloerot a'la Katainen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja muut Kokoomuskellokkaat ovat yrittäneet esittää tuloerojen viime aikoina kaventuneen ja kiitoksen kuuluvan nykyhallitykselle ja sen talouspolitiikalle.  Juttu haisee ainakin kahdesta kohdasta.  Ensinnäkin Kokoomuksen talousviisaat tarkastelevat tuloeroja kovin lyhyellä aikajänteellä, vain tämän viimeisimmän talouskriisin ajalta.  Ja totta, aivan viime kuukausina kaikkein suurituloisimpien pääomatulot ovatkin hieman notkahtaneet.  Kuitenkin hiemankin pidempi tarkastelu osoittaa notkahduksen olevan kovin lyhytaikainen ja viitteet tulevasta näyttävät sen jäävänkin lyhyeksi.

Toisaalta Kokoomus on aiemmin todistanut, ettei talouskriisi nyt, eikä koskaan aiemminkaan, ole johtunut heidän talouspolitiikastaan.  Miten siis tämä talouskriisin tuloerojen kasvua hidastava vaikutus voisi olla Kokoomuksen talouspolitiikan ansiota jos sen aiheuttanut talouskriisi ei ollut heidän aiheuttamansa?  Joko he ovat aiheuttaneet talouskriisin ja sitä kautta vaikutuksen tuloerojen kehittymiseen tai eivät ole aiheuttaneet eivätkä silloin myöskään vaikutusta tuloeroihin.

Olisiko liikaa vaadittu, että valtiovarainministeri olisi rehellinen edes omien tekemisiensä tai tekemättäjättämisiensä suhteen, edes yrittäisi sen verran kuin kykenee kuten takavuosien kepulipääministeri.