eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pankkikriisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pankkikriisi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kreikkalainen draaman kaari rautateillä


Aikoinaan 2000-luvun alussa Kreikan talous sakkasi kun sikäläisten oligarkkien Venizelos:ien, Karamanlis:ien, Papandreu:jen ja Mitzotakis:ien pelaaminen valtion rahoilla saavutti kansallisen konkurssin mittasuhteet.  Silloin piti EU:n ja muiden läntisten veronmaksajien rahoilla toimivien orgaanien  rientää pelastamaan läntitisiä pankkeja luottotappioilta.  Tehtävää hoitamaan rakennettiin n.s. Troikka: EU, kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Euroopan keskuspankki (ECB) muodostivat konsortion joka haali rahaa jäsenmaiden veronmaksajien selkänahoista ja laati myrkkykeiton Kreikan taloudelle sekä kreikkalaisille.

Oleellinen osa kreikkalaisten kuritusta oli Kreikan julkisen vallan omaisuuden raaka yksityistäminen. Siinä menivät satamat, lentokentät, energiateollisuus j.n.e. sekä mukana myös rautatiet.  Prosessia ovat jotkut kehuneet menestykseksi: miljardeja bruttokansantuotteeseen, työpaikkoja j.n.e. Toiset taas ovat nähneet sen päinvastaisena.  Oikeasti seuraukset ovat olleet samoja kuin aina ideologisessa yhtiöittämisessä ja yksityistämisessä. ahnetta voittojen kahmimista unohtaen kunnossapito ja kehittäminen sekä erityisesti työläisten olot.

Erityisesti viime päivät ovat osoittaneet kuinka katastrofaalista yksityistäminen on ollut Kreikan rautateille kun tavara- ja matkustajuna törmäsivät Kreikan tärkeimmällä rataosalla Ateenasta Thessalonikiin: liki 60 kuollutta ja yli 80 loukkaantunutta.  Syynä onnettomuuteen on, ettei yksityisten yhtiöiden omistajat ole voitonhimossaan välittäneet turvallisuudesta vaan kaikenlainen kunnossapito ja investoinnit on jätetty tekemättä.  Se mikä ennen yksityistämistä toimi on annettu rappeutua pilalle.  Kuvaavaa on myös kuinka vastuulliset langettavat kaiken vastuun yksittäisen asemapäällikön kannettavaksi.

Samaan aikaan kukaan n.s. Troikan jäsenistä tai heitä tukeneista, m.l. Suomen silloiset vallanpitävät, eivät ole muistaneet kuinka he julistivat yksityistämisen ilosanomaa.  Vastuu on aina muualla.  Onnettominta on ettei Kreikka ole tässä yksin vaan samanlaista meno on myös esim. UK:ssa, Belgiassa j.n.e. joissa kriittistä liikenne- y.m. infrastruktuuria on yksityistetty.  Seurauksena kaikkialla on ollut turvallisuuden romahtaminen ja työolosuhteiden kurjistuminen.  Edelleenkään suomalainen porvaristo ei näe kuinka jäljet pelottavat vaan ajavat laput silmillä kohti väistämätöntä katastrofia.  Myös EU näyttää on ollut samalla tuhon tiellä.

Hännänhuippuna EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leuen ilkeää tarjota vielä lisää neuvoja kreikkalaisille. Kreikkalainen Giánis Varoufákis ehtikin jo sanomaan: kiitos mutta kiitos ei.

Toivottavasti tämä onnettomuus avaa silmiä. Tosin uutiset kuinka kreikkalaisia mielenosoittajia on kohdeltu, ei lupaa hyvää. Sama meno jatkuu: voitot yksityisille kapitalisteille ja pamppua erimieltä oleville.  Ainahan omistajien kulutusjuhlan laskut revitään tavallisten taatiaisten selkänahasta ja vielä syyllistetään päälle.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Pankkien kriisit

Meille kerrotaan, että eurooppalaiset ja kansainväliset pankit ovat kriisissä.  Syyllisiksi osoitetaan Kreikkaa, Portugalia j.n.e.  Voisiko joku talousviisas jossakin selittää tämän mekanismin?

Mehän rakennamme verorahoihin perustuen ympäri Eurooppaa tukimekanismeja joilla autetaan velkaantuneita maita maksamaan velkansa pankeille?  Miten pankit voivat joutua niiden takia rahoitusongelmiin kun niiden antamat lainat hoituvat ajallaan viimeistään meidän veronmaksajien rahoilla.

Tosin välissä meidän hallituksemme lainaavat samoilta pankeilta lisää rahaa rahoittaakseen nuo ongelmamaiden lainanmaksut.  Mutta sehän on varmaa liiketoimintaa pankeille ja takaa lisää korkotuottoja.  Kyseessä on siis pomminvarma liiketoiminta ilman mitään omia riskejä kun ne on siirretty eri EU-maiden veronmaksajille.  Lopullisten laskujen maksajat on vielä jätetty ilman reaalivakuuksia jotta omaisuudet päätyvät taatusti sinne mihin niiden katsotaan kuuluvankin eli suurten ylikansallisten kapitaalien joukkoon.

Kyseessä siis ei ole oikea pankkien luottotoimintaan liittyvä ongelma vaan sen täytyy olla toisen sortin puhallus jossa pääomittamisen nimellä pankkien omistajille kerätään rahaa.  Oikeasti pankkien pääoman kai pitäisi kapitalismissa olla omistajien siihen sijoittamaa rahaa tai asiakkaiden tallettamaa rahaa.  Jos siinä tarvitaan lisää pääomaa niin se kai pitäisi olla osakeannin paikka?  Kaupattaisi osakkeita halukkaille ostajille, niin entisille kuin uusillekin omistajille.  Ja talletusrahaa saa maksamalla rahalle korkoa.

Tässä yhteydessä taitaa mennä tai tahallisesti sekoitetaan pankin pääoma ja pankin pörssiarvo.  Pääomahan on pankissa rahan teossa tarvittavaa pääomaa jolla vastata pankin liikkeelle laskemasta pankin itse tekemästä lainarahasta.  Kyse on näennäisestä vastuusta sillä tällä hetkellä vastaavan määräksi kai riittää 0,8 % lainojen määrästä.  Pankin pörssiarvo taas on hinta jonka pankin omistaja saa tai saisi realisoidessaan omistustaan. Edellisen jääminen liian pieneksi supistaa pankin liiketoimintaa mutta jälkimmäinen ei vaikuta siihen oikeastaan ollenkaan vaan pankkien omistajien omaisuuden arvoon ja se tuntuu olevan niin EU-tason kuin kansallisten talouspoliitikkojen tämän hetkisistä huolista suurin. Höttörahatalouden kupla kun ei saisi puhjeta.  Samalla työnantajat käyttävät tilannetta surutta hyväkseen reaalitaloudessa kiinni olevissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Jälleen siis Bertold Brechtin sanat osoittautuvat oikeiksi: "Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen? Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna? Mitä miehen murhaaminen verrattuna miehen palkkaamiseen?" (Roolihahmo Puukko-Mackie, Kerjäläisooppera (Dreigroschenoper), 1928)

torstai 7. heinäkuuta 2011

Rehnin olkiukko ja oikea talous tiedonlevitteissä

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on parhaillaan esiintymässä Mikkelin Päämaja-symposiumissa.  Asiaa uutisoi sekä Länsi-Savo että YLE useammallakin uutislevitteellä.

Rehnin pääviesti näyttää olevan, että kreikkalaisten yhteinen omaisuus pitää yksityistää ja saadut rahat jakaa yksityisille ulkomaisille pankeille.  Jos pankit haluavat vielä enemmän, sitten jaetaan muiden euromaiden veronmaksajien rahaa ja laskut maksatetaan kaikkein kitkerimmin tavallisilla kreikkalaisilla.  Hänen viestinsä on sama kuin muun EU-eliitin ja IMF:n jo aiemminkin vastaavissa kriiseissä, tunnetuin tuloksin. Kaikkialla missä reseptiä on sovellettu, seurauksena on ollut vain savuavia raunioita ja tavallisten ihmisten kärsimyksiä.  Sen sijaan tuosta kuurista kieltäytyneet kuten esimerkiksi Argentiina, ovat selviytyneet paljon paremmin.

Rehn rakentaa vastustajistaan itselleen sopivaa olkiukkoa väittelykumppaniksi kun ilmeisesti ei uskalla lähteä vastaamaan oikeisiin vastaväitteisiin.  Hänen olkiukkonsa nykymenolle tarjoama vaihtoehto on hillitsemätön Kreikan konkurssi jossa maksajina olisivat Kreikan vähäosaiset.  Oikeassa elämässähän asiat eivät menisi noin jos ne muuten kuin rehniläisten haluamalla tavalla menisivät.

Vaihtoehtohan olisi tietenkin esimerkiksi hallittu velkajärjestely.  Siinä velkojat eli suuret kansainväliset pankit ottaisivat vastuulleen osan lainoista ja osan lainoista kreikkalaiset maksaisivat pidennetyllä aikataululla ja markkinakorkoja alemmalla korolla.  Silloin kreikkalaista yhteiskuntaa ei tarvitsisi ajaa alas ja kreikkalaisilla olisi realiset mahdollisuudet korjata valtiontaloutensa epäkohdat kuten esimerkiksi verotuksen tehokkuuden.  Yksityistäminen ei siis ole mikään pakko.  Vaihtoehdolla on myös referenssejä onnistumisesta, esimerkiksi Argentiinassa.

Lisäksi vakuuksien käytöllekin on erilaisia mahdollisia ilman, että omaisuutta tarvitsee yksityistää.  Kreikan valtio voisi kiinnittää omaa omaisuuttaan joka sitten JOS vakuuksia tarvitsee realisoida, siirtyisi vakuudensaajavaltion omaisuudeksi.  Sen jälkeen omaisuuden tuotot käytettäisi lainojen lyhennyksiin.  Ja alkuperäiselle omistajalle voitaisi antaa etuosto-oikeus siten, että voivat lunastaa menettämänsä kansallisomaisuuden takaisin heti kun pystyvät.

Lainajärjestelyllä toteutuisi lainanantajien vastuu ja heidän ottamansa kohtuuttomat riskit osittain realisoituisivat.  Pankkien omistajat ja johtajat saisivat viestin, että veronmaksajat eivät ryntää automaattisesti maksamaan heidän kuprujaan.  Toki se tarkoittaisi jonkun tai joidenkin pankkien nurin menoa mutta pankkiirit näkisivät, että heillä on aito vastuu tekemisistään.  Silloin meno jatkossa ei olisi yhtä holtitonta - toivottavasti.

Mahdollisuuksia siis on jos niitä ideologiselta yksityistämisvimmalta haluttaisi nähdä.  Näitä EU-hörhöjen näköaloja näyttää kuitenkin sumentavan uusliberalistisen ideologian vinot näyt.   Vai onko kyseessä pragmaattinen omaisuuden uusjako?

Kun globaalit kapitaalikeskittymät ovat jakaneet yksityisen kapitaalin, seuraavana vuorossa on globaali kannsallisvarauden uusjako kapitalistien voitontavoittelulle.  Kun kansantalouden lainalaisuuksien vuoksi sijoitetun pääoman suhteellisella tuotolla on lainomaisesti ominaisuutenaan laskea niin voittojen kasvattamiseksi tarvitaan yhä suurempia pääomia (vrt. marksilainen käsite "voiton suhdeluvun laskeva tendenssi")

Suurempia pääomia kasvatetaan kahdella tavalla: joko haalimalla sellaista omaisuutta joka aiemmin ei ole ollut mukana pelissä (esim. Kreikan valtion omaisuus) tai tekemällä virtuaalista rahaa (s.o. pankit laskevat liikkeelle uusia lainoja ilman reaalivakuuksia esim. lainat kreikkalaisille).  Nämä kapitalismin rakenteelliset seikat eivät Rehnejä et al kiinnosta vaan vain se, kuinka peli saadaan pidettyä käynnissä tässä jatkuvan kriisin tilassa.  Nämä kansantalouksien ja kapitalismin rakenteet eivät näytä kiinnostavan monia muitakaan.  Niin Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki hallituksessa kuin Timo Soini oppositiossa puhuvat vain hieman tiukemmin oireista mutta eivät tee mitään rakenteelle joka ylläpitää tätä rahastusautomaattia.  Ja hallituksen porvarit johdossaan pääministeri Jyrki Katainen ovat innolla mukana ilman mitään pidikkeitä.

Mistä löytyisi ne analyyttiset tiedotusvälineet ja asiantuntevat poliitikot, jotka osoittivat Rehnille mitkä oikeasti ovat rakenteet, asetelmat ja vaihtoehdot.  Miksi Rehn ja kumppanit saavat tuota omaa hölynpölyään niin helposti läpi?  Eivätkö toimittajat ymmärrä puheena olevia asioita vai eivätkö he halua häiritä EU-laisten suloisen myrkyllistä yksimielisyyttä?

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kreikkalaiset draamassa

Kreikan lainakriisissä on vaadittu, lähinnä SDP:seen leimautuneesti, vakuuksia sekä jatkolainoille että -takauksille.  Sinällään ihan hieno homma mutta ...

Olen hyväntahtoisesti halunnut ymmärtää, että SDP edes johonkin asti, siis pl. Paavo Lipposen toilailut, vastustaisi veronmaksajien omaisuuden haaskaamista yhtiöittämisen ja yksityistämisen kautta.  Nyt YLEn uutisten mukaan he kuitenkin Urpilaisen suulla edellyttävät sitä kreikkalaisilta.  Kreikassa pitäisi yhteiskunnan eli veronmaksajien omaisuus pitäisi antaa yhtiölle ja sitten yksityistää koska eliitti on elänyt yli yhteiskunnan varojen.  Olisikohan liikaa vaadittu Jutta Urpilaiselta, että hän olisi johdonmukainen myös valtiovarainministerinä?

Suomessa samanlainen omaisuuden yhtiöittäminen tehtiin pankkikriisin jälkeen.  Esimerkiksi säästöpankkeja hävittämään perustettiin  Arsenal Oy.  Menettelyllä hävitettiin omaisuuksia ja toimivia yrityksiä pilkkahinnalla.   Samaten on valtion omaisuutta mennyt Kapiteeli Oy:n ja Sponda Oy:n kautta.   Kaiken kaikkiaan ja kuitenkin lopputuloksena ei ollut yhteiskunnan selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin vaan omaisuuksien kaappaamisesta ja elinkelpoisen talouden tuhoamisesta.

Oma lukunsa Kreikan kimpussa häärääjistä on Luxenburgin pää-, valtiovarain- ja valtioministeri Jean-Claude Juncner (Kristillissosiaalinen kansanpuolue).  Hän vaatii Kreikkaan Treuhand-tyylistä laitosta hävittämään kreikkalaisten yhteistä omaisuutta.  Joko Juncker on tietämätön Saksan lähihistoriasta tai tahtomattaan paljastaa perinmäisiä tarkoitusperiään.  Treuhandin tarkoitushan oli olla osa kokonaisen valtion eli DDR:n hävittämistä.  Siinä suhteessa se onnistui eli DDR:ssä kansallistettu omaisuus hävitettiin nopeasti, tehokkasti ja pilkkahintaan yksityisille.  Toisaalta epäonnistuttiin sillä samalla syrjäytettiin ihmisiä, tuhottiin yhteiskunnan sosiaaliturvaa ja raunioitettiin lopullisesti itäisen Saksan talous.  Treuhandin jäljistä ei olla vieläkään toivuttu eikä kukaan osaa ennustaa koska tullaan toipumaan.

Onko Juncker nyt tuhoamassa Kreikkaa valtiona?  Vai vain omimassa kreikkalaisten kansallisomaisuuksia luxenburgilaisille ja muille edustamilleen pankeille?  Ja onko Urpilainen hiihtämässä perässä?

Kreikkaisessa draaman kaaressa kuuluu Aristoteleen runousopin mukaan olla peripetia eli juonen käänne.  Tilanne jossa epäselvyydet ratkeavat, väärinkäsitykset korjataan ja sen jälkeen aletaan valmistautua näytelmän loppuun.  Paljastaisikohan nämä Urpilaisen-Junckerin linjan toimenpiteet peripetian olevan olevan tässäkin draamassa käsillä?  vai onko tämä vain puskafarssia jostakin peräkylän kesäteatterista?

maanantai 29. marraskuuta 2010

Rahastuskierre

Meille vakuutetaan kuinka ehdottoman tärkeää on syytää rahaa ulkomaisille suurille pankeille milloin Kreikan , milloin Irlannin pelastamiseksi, muuten tulee maailmanloppu - tai ainakaan pankkien omistajat ei tykkää.  On saatu aikaiseksi rahastusautomaatti jolla kansainväliset pankit rahastavat EU-maiden veronmaksajien rahoja kansainvälisesti.

Useat maat ja niiden talous elämä on ottanut lainaa kansainvälisiltä pankkilaitoksilta.  Nyt niissä on ajauduttu tai ollaan ajautumassa erilaisilta näyttäviin kriiseihin.  Joissakin sanotaan valtion, toisissa pankkien olevan vaikeuksissa.  Ratkaisuna esitetään, että muut valtiot ottaisivat samoilta rahoittajapankeilta lisää velkaa jotta alkuperäiset velalliset voisivat maksaa velkansa.  Pankit siis tekevät tiliä kahteen kertaan samalla rahan tarpeella ja maksukyvyn takaavat veronmaksajat Euroopanlaajuisesti.

Voisiko pankeilla olla varmempaa ja riskittömämpää raha-automaattia?  Ei edes vakuuksia voida vaatia.  Luuleeko kukaan oikeasti, että pankit ja niiden omistajat jättäisivät tuollaisen rahalähteen käyttämättä? Totta kai ne kierrättävät automaattia ihan niin monta kierrosta kuin niiden annetaan.  Pitävätkö nämä Jyrki Kataiset ja Mari Kiviniemet sekä Sixten Korkmanit meitä aivan höperöinä?  Vai olemmeko me kun annamme heidän häärätä lompakoillamme?

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?