Tutkija on selvittänyt maskuliinisuuden ilmenemisestä
miespolitiikoissa. Hänen tyyppiesimerkkinsä toteuttavat omia
mallejaan. Sen seurauksena on kaksinaismoralismia ja syrjintää. MIten pääsimme siitä eteenpäin kohti ajattelua, analyysiä ja edistystä?
Tutkija Jiri Nieminen
väitteli viime perjantaina miespoliitikkojen maskuliinisuudesta.
Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa kerrotaan tutkimuksen antia otsikolla "Metroseksuaali ja protestimies". Siinä
erottuu kaksi ääripään roolia: metroseksuaalinen ylemmän keskiluokan
maskuliini ja perinnemiehekäs maskuliini. Ensinmainitusta Nieminen
käyttää esimerkkinä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia/kok ja jälkimmäisestä puoluejohtaja Timo Soinia/PS. Heidän hybridikseen Nieminen laskee Keskustan puheenjohtajan Timo Sipilän.
Lehtijutun
perusteella Niemisen perustelut vaikuttavat hyvinkin perustelluilta.
Etenkin Soinin ja hänen puolueensa esiintymisessä on korostuneesti
esillä menneen maailman n.s. arvot ja esiintyminen. Siinä suhteessa
hänellä lienee esimerkkinään PerSujen edeltäjä SMP ja sen puheenjohtaja
Veikko Vennamo jolla kuulemma oli puoluetovereille esiintymistä varten
uniformuna huonosti istuva ja ryppyinen puku. Muuten hän esiintyi
tyylikkäämmin. Nyt oppipoika Soini käyttää ryppyisiä pukuja ja pitää
takkuista rasvaista, tarkoitushakuisen huolimattomasti kammattua
hiuksistoa.
Vastaavasti Stubb pukeutuu korostetun
tyylikkäästi, joko konservatiivisesti tai rennosti tilaisuuden
luonteesta riippuen. Lisäksi hän esiintyy merkkitietoisesti
harrastustensa parissa. Samaa linjaa toteuttaa myös kulttuuri- ja
urheiluministeri Paavo Arginmäki/VAS. Oma osansa valitussa tyylissä on myös korostetun sosiaalinen käytös.
Pelkkä pukeutuminen olisi sivuseikka eikä saisi minua provosoitua kirjoittamaan. Kuitenkin Maukka Perusjätkä jo 1980-luvulla tiesi, että vaatteet on mun aatteet.
Niin ne ovat poliitikoillekin. He ilmentävät ja visualisoivat
esittämäänsä aatemaailmaa tavoittelemalleen kannattajakunnalle. Stubb
ylemmälle mukamas liberaalille keskiluokalle ja Soini haluaa profiloitua
protestiksi noille keekoilijoille. He siis nykykielenkäytöllä
brändäävät itseään äänestysmarkkinoille.
Samaa ilmentää
Stubbin korostettu urheilullisuus ja vapaamielisyys suhteessa
seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kuitenkin hänen politiikkansa ydin on
tukea talouselämän suurten toimijoiden vapautta eikä tavallisten
ihmisten. Hänelle riittää minkä hän katsoo olevan tarpeeksi
äänestyssuosion kalastelemiseksi eli näkyvyys julkisuudessa. Käytännön
politiikka hoidetaan muualla.
Soinin
protestimiehisyys taas on viimepäivinä havaittu siinä kuinka hän on oman
puolueensa lisäksi pyrkinyt jotamaan myös Demuleita, jotka
eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania myöten tuntuvat olevan annetuista neuvoista kovin otettuja. Soini kun pyrki esittämään Demareiden ministerikierrätyksen osoituksena duunarimiesten väheksymisenä.
Samaan aikaan Soinin ja hänen puolueensa käytännön toimet ovat yhtä
kaukana jollei kauempanakin puheista kuin Stubbillakin. Esimerkistä käy
vaikka Eduskunnan äänestys työläisten loma-ajan sairastamisesta jossa PerSulit vastustivat äänin 28 ei, 3 jaa ja poissa 8 sekä Teuvo Hakkaraisen sekoilut asian vierestä eduskuntakeskustelussa.
Soinin
vanhakantainen miehistely, suunniteltu tai sisäsyntyinen, on kovin
vanhakantaista haikailua menneeseen jolloin muistikuvissa "kesät oli
lämpimiä ja läski valkoista". Muisteloissa vain tuntuu unohtuvan, että tuolloin köyhät ihmiset kulkivat kerjuulla ja naisen paikka oli
nyrkin ja hellan välissä. Soinille ja hänen kaltaisilleen ei näytä
sopivan asioiden kehittyminen suvaitsevampaan ja sosiaalisempaan
suuntaan vaan sen sijaan kalastelevat menneisyyden syvimmissä
pohjamujuissa kaivaen esiin syrjintää ja rasismia eri muodoissaan. Ja aina näyttää löytyvän tyytymättömiä joille älytön älämölö riittää tyytymättömyyden purkautumistieksi. Miten pääsisimme kohti ajattelua ja yhteiskunnan rakenteiden sekä prosessien analyysiä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
perjantai 15. tammikuuta 2010
Hasardia
Kaarina Hazard on kirjoittanut Iltalehteen kolumnin Tony Halmeen kuoleman johdosta. Siinä hän värikkäin sanakääntein ja kielikuvin esittää kuin itsetuohoista reppanaa on käytetty hyväksi ja hänestä rakennettu kaikkien janoisten sankaria.
Kaikessa sen aiheuttamassa valitusryöpyssä, ainakin 70 valitusta Julkisen sanan neuvostolle, näyttää taas unohtuvan kirjoittajan todellinen sanoma. Halme on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjinä oli tiedotusvälineet sekä persu-poliitikot. Halme toki oli kai pääsääntöisesti itse kykenevä vastaamaan tekemisistään mutta kuitenkin häntä tunnuttiin vietävän julkisuudessa n.s. kuin lumiukko pihalla litran mittaa. Etenkin asialla tuntui olevan n.s. keltainen lehdistö m.l. bulevardilehdet jotka ikäänkuin yllyttivät häntä.
Onnettominta oli hänen "poliittinen uransa". Hänestä rakennettiin ikään kuin huono-osaisten edustajaa. Ja "kaunis edustaja" rakennettiinkin. Niin peitettiin todelliset ongelmat ja niihin ratkaisujen hakeminen. Se korvattiin älämölöllä ja sanoma kiteytyi Halmeen takapuoleen. Timo Soini ja muut perussuomalaiset toteuttivat siinä omaa tehtäväänsä. Lopputuloksena oli, että kukaan ei oikeasti päässyt ajamaan vähäosaisten asiaa ja vietiin asioihin vakavasti suhtautuvilta väheinenkin näkyvyys ja uskottavuus.
Nyt on aloitettu boikottikampanjoita Iltalehteä vastaan: boikotoikaa Iltalehteä kunnes Hazard erotetaan, boikotoikaa Iltalehteä jos Hazard erotetaan ja boikotoikaa Iltalehteä joka tapauksessa. Kaunis kukkanen on esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalta löytyvä "Boikotoikaa Iltalehteä ainakin niin kauan kun lehdessä toimii kolumnistina Kaarina Hazardin kaltainen lesbo ja mies-filantrooppi!" (sic). Onkohan boikotoijilta unohtunut yksi boikotin kohde: yritykset jotka mainostavat Iltalehdessä.
Tämä herättää kuitenkin kysymyksen miksi meitä kiinnostaa ennemmän Toni Halmeen kaltaisen reppanan sekoilu viina- ja huumepäissään autojen ja laittomien pyssyjen kanssa, Matti Nykäsen heiluminen Mervin ja veitsien kanssa, Vanhasen uuniperunat ja Tuksut. Miksi meitä ei kiinnosta budjetti, työmarkkina-asiat, NATOttaminen j.n.e. Miksi silminnäkijän jutuissa Vanhasen lautakasa on kiinnostavampi kuin rakennusalan vedätykset asukkaiden kustannuksella.
Kannattaisikohan meidän ennen Julkisen sanan neuvoston puoleen kääntymistä katsoa peiliin ja alkaa kiinnostua asioista jotka ihan oikeasti vaikuttaa meidän elämäämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)