Ev.lut. tekstimainontaa Länsiväylän täydeltä

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä-lehti on julkaissut 27/4 -20 nettisivuillaan jutun Espoolaisen Tapiolan ev.lut.seurakunnan kirkon remontinaikaisista väistötiloista otsikolla "K & K: "Kenkäkauppakirkko" avautuu Tapiolassa yleisölle vasta syksyllä". Jutun muotoilu ja aihe sai minut kirjoittamaan jutun kommentti palstalle seuraavan kommentin:

"Olisiko kuitenkin niin, että Ev.lut.kirkolla olisi varaa maksaa itse omat mainoksensa eikä itse itsensä vastuulliseksi julistaneen tiedonlevitteen pitäisi sortua tekstimainontaan."

Kommentti ei kuitenkaan läpäissyt STT:lle ulkoistettua Länsiväylän ennakkosensuuria.  Tilapäistä häiriötä epäillen laiton kommentin myös toisen kerran, hieman tyylillisesti muutettuna, jotta ei tarttuisi koneelliseen spämmitarkistukseen.  Sekään ei mennyt läpi.

Tämän jälkeen olen päätynyt ajattelemaan, että Länsiväylä ei siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua.  Ellei peräti ole niin, että heidät tuli paljastettua n.s. "housut kintuissa" itse suolletun tekstimainonnan ääreltä ja sen paljastamaista ei suopeasti katsota.

Toki aiemminkin olen havainnut Länsiväylän suhtautuvat erityisen myötäsukaisesti valtavirtauskontoon ja sen toimiin.  Se on kritiikittä levittänyt sen ja sen "markkinatutkimuslaitoksen" eli Kirkon tutkimuskeskuksen materiaaleja.  Kovin harvoin on jonkin muun tahon viesti, ainakaan kriittinen, päässyt läpi.  Tokikin kommenttipalstoilla sellaistakin on siedetty, tähän asti.

Keskisuomalainenkin on mukana "Vastuullista journalismia" kampanjassa ja Länsiväylä pitää sivuillaan kampanjan logoa.  Siinä valtavirtatiedonlevitteet mainostavat itseään ikäänkuin jotenkin vastuullisina ja muita parempina.  Tekstimainonnasta journalistin ohjeissa sanotaan "16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.".  Nyt ei tullut niin tehtyä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Länsiväylä näyttää saamiensa kommenttien käsittelyssä vetäytyvän STT:n moderointointiperiaateiden taakse. Ainakaan minä en löytänyt heidän omilta sivuiltaan heidän omia linjauksiiaan tai STT:lle annettuja omia ohjeita missään muodossa (vaikka STT sanoo pitäytyvänsä niissä).  En koe tuon kommenttini mitenkään olevan ristiriidassa noiden löytämieni STT:n periaatteiden kanssa ellei jonkun katsota henkilökohtaisesti loukkaantuvan Länsiväylän teksti- ja piilomainonnan osoittamisesta. 

Kaikenkaikkiaan tämä episodi taas kerran osoittaa valtatiedonlevitteistömme herkkähipiäisyyden ja ja vastuun karttelun kun ei edes omia vastuullisuusjulistuksien yksinkertaisimpiakaan periaatteita ei noudateta.  Kuinka silloin kuvitellaan, että lukeva yleisö ottaisi tuollaiset kampanjat tosissaan eikä kilpaileva tarjonta houkuttelisi.  Ainoa oikea ja toimiva tapahan laatujournalismiin ja vastuumedioiksi pyrkimään julistautuneille olisi osoittaa omalla toiminnallaan paremmuutensa.  Siihen ei Länsiväylä tällä(-kään) kertaa ylettynyt.

Opetusministeriön kummallisuuksia

Nykyinen Sanna Marinin hallitus ja sen opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen ja opetukseen, etenkin n.s. toiseen asteeseen.  Toista astetta ovat m.m. lukiot.  Niinpä onkin kummallista kun opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa Juha Sipilän hallituksen ja sen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen politiikkaa yhdeltä osin sellaisenaan.

Mikkelin kaupunki järjestää neljänlaista lukio-opetusta, normaalina luokkaopetuksena, iltalinjoilla, netissä sekä sisäoppilaitoksessa.  Ainoa jonka oppilasmäärää rajoitetaan luvanvaraisena on sisäoppilaitosopetus.  Siihen Mikkelillä on lupa 50 oppilaalle Otavan opistossa.  Muilta kaupunki voi järjestää opetusta itse harkitsemassaan laajuudessa.  Sama opisto järjesti myös aiemmin nettilukiotoimintaa jolle ei ole rajoituksia oppilasmäärän suhteen mutta nyttemmin se on ministeriön vaatimuksesta eriytetty omalle Otavia-nimiselle liikelaitokselleen.  Valtio ministeriön kautta tukee valtionavuin kaikkia erilaisia opetusmuotoja.

Sanni Grahn-Laasosen johdolla ministeriö päätti toissa talvena alkaa tulkita omia sääntöjään uudella tavalla ja alkoi pitää taannehtivasti nettilukio-opetuksen sisäoppilaistokseksi ja siten tuon e.m. 50 oppilaan rajoituksen alaiseksi.  Sen perusteella he alkoivat periä takaisin kaupungilta yli 15 miljoonaa €:a valtioapuja.  Nyt ministeriö on uuden ministerin alaisuudessa halunnut jatkaa takaisinperintää (toki sitä "inhimillistäen" olemalla vaatimatta korkoa takaisinperittävälle summalle).   Kun ensimmäisen kerran kuulin tapauksesta, pidin juttua omituisena mutta huonona vitsinä.

Minusta takaisinperintä toki istui Sipilän raa'an hallituksen kaikesta, m.l. inhimillisestä ja sivistävästä leikkaavaan linjaan.  Mutta minusta se ei sovi eikä sen pitäisi sopia uuden ensin Rinteen ja nyt Marinin hallitukseen sivistyneempään ja inhimilliseen linjaan.  Onhan kaikki tuo koulutus johon avustus on saatu, oikeasti annettu ja ihmiset siihen tyytyväisiä.  Mitään ei ole käytetty, eikä edes väitetty käytetyn, mihinkään ohi opetuksen järjestämisen.  Kyse on vain ministeriön takautuvasta oman tulkintalinjan muutoksesta ja vieläpä niin kummallisesti, että sisäoppilaitos on muka Internet:ssä.

Jos nykyinen hallitus ja ministeriö on vähääkään puheidensa mittaisia, he lopettavat vähin äänin takaisinperinnän eivätkä jatka enää muutenkin supistusten puristuksessa olevan Mikkelin kaupungin ja sen koulutoimen kiusaamista.  Siihen alkaa olla viimeiset ajat mutta ei vielä liian myöhäistä sillä kaupunki on riitauttanut takaisinperinnän oikeuteen.  Takaisinperintä toteutuessaan olisi iso lovi talousvaikeuksissa ja kriisikuntastatuksen rajamailla kamppailevalle.  Johan jo nyt ministeriön vaatimukset ovat aiheuttaneet uutta turhaa byrokratiaa ja siten lisäkustannuksia kun opetus on Otavassa pitänyt eriyttää eri organisaatioihin.

P.s. Ministeriö on päässyt toimimaan tässä asiassa kummallisen hiljaisuuden vallitessa.  Edes oppositio ei ole, ilmeisesti "sattuneesta syystä", asialla älämölöstellyt.  Tapausta on pitänyt ajoittain esillä vain sikäläinen paikallisaviisi, KSML O.y.j -konserniin kuuluva Länsi-Savo muutamalla jutullaan: m.m. tuonnut asian alunperin julkisuuteen, oikeuteen menosta, vaikutuksista kunnan talouteen ja muutamalla muullakin.  Muita se ei juurikaan ole kiinnostanut.