Mikkeliläistä uskonnonvapautta

Mikkeliläinen KSML-konserniin kuuluva Länsi-Savo ei katsonut tarpeelliseksi julkaista heille tarjoamaani mielipidekirjoitusta joka käsitteli Mikkelin kaupunginvaltuuston päätöstä olla hyväksymättä Vihreää liittoa edustavan Veli Liikasen ehdotusta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvien kaupungin ohjeiden saattamista säännöllisesti oppilaiden vanhempien tietoon. Niinpä päädyin julkaisemaan samaisen kirjoitelmani täällä hieman täydennettynä ja paikka paikoin toisin muotoiltuna.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on taannoisessa kokouksessaan 24/8 -20 käsitellyt Veli Liikasen et al vihreiden aloitetta uskonnonvapauden toteutumisen parantamisesta kaupungin kouluissa. Kaupunginvaltuusto päätti saattaa vain tiedokseen a.o. lautakunnan vastauksen jossa kuvaillaan asiaan liittyviä ohjeistuksia. Käsittelyn yhteydessä Liikanen ehdotti seuraavaa: "Valtuusto edellyttää, että vastauksessa mainitut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyvät ohjeistukset sekä elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt tuodaan läpinäkyvästi esille huoltajille kunkin lukuvuoden alussa ja kaupungin sivuilla."

Minua ihmetyttää kuinka valtuuston enemmistö äänin 36 c. 14 ei hyväksynyt Liikasen ehdotusta. Mitä salattavaa nuo 36 kuntalaisten edustajaa näkivät mainituissa ohjeissa? Miksi niitä ei saa saattaa paremmin huoltajien tietoon?

Luulisi olevan, ainakin minun mielestäni, itsestään selvää kunnan mahdollisimman laajasti levittävän tietoa kunnan toimista kuntalaisille ja etenkin asianosaisille, tässä tapauksessa koulukkaiden huoltajille. Senhän tulisi olla suora velvollisuus kunnalle. Ja sanotaanhan tiedoksi merkityssä vastauksessakin suoraan: "Perusopetuslain mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa." Miten tuo yhteistyö toimii jos ohjeet salataan?  Onko tarkoituskin pimittää valinnanmahdollisuuksia vanhemmilta jotta sen jälkeen voidaan perustella yksipuolista yhden uksonnon indoktrinaatiota ihmisten muka haluttomuudella käyttää vaihtoehtoja?

No, toki en ihmettele patamustimpien porvareiden ja kristillisten enkä perussuomalaisten vastustavia kantoja (vain yksi kokoomuslainen ja yksi keskustalainen nuori nainen tajusi avoimmuuden merkityksen).  Sen sijaan joidenkin itseään vasemmistolaisina, ainakin puoluevalintansa osalta, pitävien kanta ihmetyttää.  Minusta aivan liian moni sosialidemokraatti lipesi avoimmuuden ja uskonnonvapauden edistämisen tieltä (vasemmistoliittolaisia ja muita vasemmistolaisiahan Mikkelin valtuustossa ei olekaan). 

P.s. Minua ihmetyttää myös jo se, ettei Länsi-Savo ei tehnyt itse juttua aiheesta sen lisäksi ettei se antanut julkisuutta asialle.  Olisihan heidän toimituksellaan ollut mahdollisuus myös korjata tekstiäni jos se ei tyylillisesti t.m.s. heidän vaativaa makuaan tyydyttänyt.

---

Lisäys ja korjaus 6/9 8.00:

Huomasin Länsi-Savon sivuille ilmestyneen juttuni.  Hämmästelyni ja kummasteluni lehden toimitusta kohtaan siis osoittautui aiheettomaksi.  Heillä vain taisi olla muita kiireitä ja minä liian hätäinen.  Kiitokset siis Länsi-Savolle.

Uskonnollista sekotusta - taas

Sattuipa silmiini Seurakuntalainen-sivustolla sen verkkosivujen päätoimittajan Sari Savelan/KD plokikirjoitus otsikolla "Jos lapselle ei opeteta uskontoa, se on kuin hänelle ei opetettaisi äidinkieltä".  Otsikko oli niin provokatiivinen, että äidyin lukemaan koko jutun.

Erityisesti Savelan käsityksistä niskakarvojani nostattivat hänen käsityksensä uskonnonopetuksesta ja lasten uskontoon kasvattamisesta sekä uskonnonvapauden luonteesta.

Ensinnäkin Savelan mielestä uskonnon ja omantunnonvapaus tulee loukatuksi jos yhteiskunnan ylläpitämät koulut eivät hoida uskovaisten puolesta lasten indoktrinoimista hänen uskoonsa.  Hän ei ilmeisesti ymmärrä höykäsen pölähtämää mitä uskonnonvapaus sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä tarkoittaa.  Eihän kouluissa annettavan uskonnonopetuksen loppuminen estä häntä harjoittamasta uskontoaan tai ajattelemasta sen dogmien mukaisesti.  Tässä hän on samoilla linjoilla kuin niin moni muukin kristitty uhriutuja.

Jostakin kumman syystä Savela myös olettaa, että uskovaisten vanhempien uskonkäsitykset ovat automaattisesti myös lasten käsityksiä.  Eihän niin oikeasti ole vaan myös lapsilla tulisi olla oma oikeutensa ihan itse muodostaa käsityksensä maailmankatsomuksista ja halustaan sellaisiin sitoutua tai olla sitoutumatta, silloin kun haluaa niin tehdä tai olla tekemättä.  Positiivinenkaan uskonnonvapaushan ei mitenkään erityisesti korosta vanhempien oikeutta tuputtaa omaa uskontoaan lapsilleen vaan kaikkien, myös lapsien, omaa oikeutta päättää omasta uskonnonharjoittamisestaan.

Savela esittää myös, että viimeisimmässä uskonnonvapauslain uudistuksessa 2003 lakiin (453/2003) olisi silloin tullut korostettu positiivisen uskonnonvapauden perussävy.  Siinä(-kin) hän antaa väärää todistusta.  Oikeastihan koko ajan, miltei sata vuotta, meidän uskonnonvapauslakimme on kirjoitettu lähtien ja perustaen positiiviseen uskonnonvapauteen.  Negatiivinen uskonnonvapaus, siis oikeus olla harjoittamatta uskontoa, on ollut sivujuonne.  Tokikin kerta kerralta se on noussut enemmän esille mutta edelleenkin sen eteen on tehtävä paljon töitä eikä se silti toteudu esimerkiksi kouluissa tai armeijassa.

Savela on myös täysin metsässä Joulun historiassa.  Se on yhtäältä vanha Saturnuksen ja Voittamattoman Auringon (Sol Invictas) kunniaksi vietetty juhla kaukaisesta Persiasta jonka kristityt kaappasivat uskontoonsa kun sitä rakensivat.  Meillä Joulu nimeä ("Yole") myöten polveutuu vanhasta germaanien vuoden pimeimpään hetkeen sijoitetusta juhlasta.  Alkaahan talvipäivän seisauksen jälkeen pimeys väistyä ja valo voittaa, kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla riippumatta harjoitetusta uskonnosta.

Ja lopulta otsikkoasiaan:  ihmisillä ei ole mitään erityistä oikeutta pakottaa toisia ihmisiä, lapsiakaan, harjoittamaan omaa uskontoaan.  Eikä sitä voi verrata äidinkielen opettamiseen. Se on ajattelun ja kommunikaation perusta mutta uskonnot ovat vain toisaalta hallinnollisia malleja ihmisten kurissapitämiseen tarjoamalla paranormaaleja voimia valtaapitävien haluamien moraali- ja käyttäytymissääntöjen pakottamiseen ja toisaalta keinoja niiden selittämiseen ja perustelemiseen.  Nykyisinä entistä rationaalisempina aikoina meidän tulisi pikemminkin suhtautua sellaisiin kriittisesti kuin vaatia niitä levitettäviksi.  Katsomusoppiaine voisi olla sellainen kriittistä katsomusten lukutaitoa kaikille opettava.



Korjaus 17/2 -19 klo 16.55: Uuden Suomen sivuilla olevaan kirjoitukseeni saaman korjausvihjeen takia korjattu Savelan kirjoituksen julkaisijaksi Seurakuntalainen-sivusto Kirkko ja kaupungin asemesta.  Kiitokset S.Paterolle korjauksesta. ---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös pian Myyryläinen-plokissani Uuden Suomen sivuilla.

Vaikutusvaltaa kuolemanjälkeiseen

Ihmisten oikeus itse päättää siitä miten heitä kohdellaan kuoleman jälkeen, ei toteudu.  Uskonnottomille vainajille suoritetaan uskovaisten riittejä ja taikamenoja.  Ehdotan väestötietojärjestelmän laajentamista mahdollisuudella kirjata ylös hautaamista koskeva tahto ennen kuolemaansa.

 

Lueskelin muutamia Vapaa-ajattelijoihin ja ateistijärjestöihin, m.m. pääkaupunkiseudun ateisteihin, liittyviä sivustoja selvitelläkseni itselleni miten riitaisesti heidän järjestöelämänsä nykyään menee.  On sinällään valitettavaa miten hyvällä asialla olevat ihmiset sillä tavalla riitautuvat keskenään.  Siitä ei hyödy kuin ihmisten sumuttamiseen pyrkivät teistit.  Se ei kuitenkaan ollut asia josta ajattelin kirjoittaa.  Heidän toiminnastaan lukiessa kävi minulle ilmi, että hautaustoimilakia eikä ihmisten vakaumusta kunnioita sen enempää evankelisluterilainen valtakirkko eikä valtion viranomaiset, edes oikeuskanslerin virasto.  Kirkkojärjestyksen määräysten tulkinta oikeuskanslerin yllyttämänä antaa mahdollisuuden vainajan tahdon vastaisten mielivaltaisten riittien harjoittamiseen.  Yleensä se johtaa (kristin-)uskonnolliseen hautaansiunaamiseen eläessään uskonnottomille  ja jumalattomille jopa ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla.  Ainakaan se ei ole hautaustoimilain tarkoittamaa ihmisen itsemäärämisoikeuden kunnioittamista.  Käytännössä on siunattu jopa taannehtivasti Punaisten puolella taistelleita joukoittain kuin myös yksittäisiä ateistijärjestöjen jäseniä.  Oma lukunsa oli Thaimassa suoritettu kaikkien tunnistettujen vainajien matkaansiunaaminen vaikka joukossa tiedettiin olleen uskonnottomia.

Varsinaisen tarkoitukseni, siis ateistien ja jumalattomien järjestöelämän, selvittämisen lisäksi ajauduinkin pohtimaan miten vainajan tahto saataisi parhaiten toteutumaan.  Päädyin siihen, että vainajan tahto pitäisi saada ylös ennen hänen kuolemaansa niin varmaan ja hyvään paikkaan, että se taatusti tulee ilmi hautausjärjestelyjen yhteydessä.

Ratkaisussa voisi hyödyntää modernia rekisterinpidon ja tietotekniikan keinoja.  Tuleva vainaja, me kaikki olemme potentiaalisia sellaisia, voisi tallettaa tiedot tahdostaan väestötietojärjestelmään, vaikka verkossa sähköisen asiointipalvelun kautta tai ilmoittamalla siitä maistraatille joka suorittaisi tallennuksen rekisteriin.

Kukin voisi halutessaan tallentaa rekisteriin sen kuinka haluaa tulla kohdelluksi kuolemansa jälkeen: elintenluovutukset, hautaustavat ja -paikka j.n.e.  Palvelua voitaisi laajentaa myös omaisuutta koskevan testamentin tiedoilla sekä perukirjoituksella sekä muilla viesteillä jälkipolville.

Hautausta suorittavien olisi sitten helppo tarkistaa tahto yhdestä paikasta eli väestötietojärjestelmän palvelusta joko suoraan verkossa tai maistraatin avustuksella.  Hautausmaiden ylläpitäjillä voisi myös olla mahdollisuus ja ehkäpä velvollisuuskin, saattaa vainajan tahto hautaamista järjestävien tietoon.  Tietosuojaan tulee tietysti kiinnittää asianomaista ja vainajaa kunnioittavaa huomiota.

Toivottavasti tuollainen palvelu auttaisi meidän oikeuttamme tulla kohdelluksi kuolemamme jälkeen meidän tahtoamme kunnioittavalla tavalla.  Itse laskisin sellaisen edistävän myös ihmisoikeuksiemme toteutumista.

Mainostamisen vapaudesta

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"

julistaa Vapaa-ajattelijat ja humanistiliitto mainoskampanjassaan parissa suurimmista kaupungeista englantilaisen esikuvansa mukaan. Tampereella he joutuivat muotoilemaan liikennelaitoksen harjoittaman uskonnollisen sensuurin takia tekstin toisin. Jo alkuperäinen englantilainen teksti oli liudennus sikäläisen sensuurin takia. Nyt eri valtatiedotusvälineet YLE ja Sanoma-WSOY etunenässä yrittävät pitää älämölöä asian tiimoilta.

Itsestään selvää tietenkin on, että edellä mainitut tahot eivät korvaansa lotkauta elleivät suorastaan tyrkytä uskonnollisten tahojen sanomaa jossa mainostetaan samaisen, tuskin olemassa olevan yliluonnollisen henkiolennon olemassa oloa. Ilmeisesti nämä tiedonvälitysalan markkinataloustoimijat pitävät luonnollisena, että sananvapaus on tällä tavalla vinoa. Tosin markkinataloudessa kai jokaisella jolla on tarvittava määrä rahaa, pitäisi saada viestinsä perille. Se ei kuitenkaan näytä koskevan hegemonistisessa asemassa olevaa tiedonvälitystä. Heidän ei tarvitse tarjota väylää heidän maailmankatsomuksellisen rakennelmansa kanssa erimieltä oleville edes rahasta. Ilmeisesti ansaintalogiikka menee niin, että kannattaa luopua vapaa-ajattelijoiden ja humanistien pikkurahoista suuremman saaliin toivossa.

Mikäli tiedotusvälineet olisivat aidosti ja objektiivisesti kiinnostuneita ympäristöstään niin he tutustuisivat ilmiöön laajemmalti ja esittelisivät sitä lukijoilleen, katsojilleen ja kuuntelijoilleen. He ottaisivat selvää miksi mainospaikkojen omistajat eivät salli tekstejä alkeperäisissä muodoissaan. Miksi uskovaiset saavat väittää jumalansa, Jahven, Allahin t.m.s, olevan olemassa vaikka heillä ei ole kestäviä todisteita asiansa puolesta mutta uskonnottomat eivat saa väittää vastaavassa tilanteessa niitä olemattomaksi. Lisäksi ihmisiä varmaan kiinnostaisi missä kaikkialla kampanjaa käydään. Meille ei esimerkiksi kerrota kampanjan vastaanotosta Ruotsissa. Tiedonvälitystehtäväänsä vilpittömin mielin lähteneet toimittajat myös selvittäisivät kampanjan saamaa vastaanottoa muiltakin kuin ääriuskovaisilta.

Edelleenkään meillä ei näytä uskonnonvapaus toimivan kuin niiden osalta jotka vallassa ovat. Heillä on vapautensa käyttää uskontoa keppihevosenaan kaikkeen siihen mihin he haluavat sitä käyttää. Mutta eri mieltä olevien oikeuksia saa edelleenkin polkea vaikka uskonnon- ja sananvapaus on lailla ja sen turvana olevilla väkivaltakoneistoilla turvattu.