Rajaselkkaus ratelien tapaan

 Viimeaikoina on julkisuudessa pidetty älämölöä Venäjän vastaisen rajan raja-asemille tulleista hieman tavanomaista useammista turvapaikanhakijoista. Tulijat ovat pääasiassa Lähi-idästä ja muista lännen masinoimista kriisipesäkkeistä joissa länsi harjoittaa uuskolonialistista "divide et impera" ja "imperare per chao"-politiikkaansa. Asiaa ovat pitäneet esillä lähinnä keltaiset bulevardilehdet ja Petteri Orpon hallituskoaliition oikeistolaisimmat piirit, lähinnä Perussuomalaiset.

Kaaosta ja turvapaikanhakijoiden tulvaa rajalla

Tilanne on esitetty muka Venäjän hallinnon hybridioperaationa (jota tosin kukaan ei oikeastaan osaa määritellä).  Lisäksi on spekuloitu kuinka joukossa saattaa olla "vihreitä miehiä" soluttautumassa sekä ties mitä rikollisia.  Heistä on rakennettu kuplaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutetusta uhasta tietoisena Kremlin hallinnon politiikkana ja erityisenä Vladimir Putin:n kieroutena. Oikeasti sellaiset rikolliset saadaan kiinni asiallisessa turvapaikkahakemusten käsittelyprosessissa ja poimittua saamaan ansaitsemansa seuraamukset teoistaan.  Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan ole pystytty esittämään Venäjän viranomaisten olevan asialla.  Kyse lienee turvapaikanhakijoiden itsensä keskuudessa kiertävien huhujen ja tarinoiden vaikutuksesta sekä myös turvapaikanhakijoiden kuljettamisella businessta tekevien markkinointikikoista.

Oikeasti turvapaikan hakemisen oikeus on yksi ihmisoikeuksista ja sen estäminen on laitonta ja kansainvälisten sopimusten vastaista. Niin, vaikka monet, esimerkiksi Baltianmaat ja Puola Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisilla rajoillaan sekä Kreikka ja Italia Välimerellä sekä UK Englannin kanaalissa ovatkin niin menetelleet.

Nyt Orpon hallitus ja eritoten sen Perussuomalaiset ministerit, etunenässä valtiovarainministeri Riikka Purra, sisäministeri Mari Rantanen ja oikeusministeri Leena Meri ovat touhunneet luoden mielikuvaa suuresta ongelmasta ja erityisestä uhkasta. Mukaan on persuuntunut myös oikeistolaisimpia kokoomuslaisia.  On leikitty Venäjän vastaisen rajan raja-asemien sulkemisella vaihe vaiheelta. Nyt enää on yksi, Raja-Joosepin asema auki, sekin kai rajoitetusti. Luultavasti sulkevat pian senkin.

- Ulkoisilla uhkilla peitetään sisäpolitiikan ongelmia -

Oikean meihin kohdustuvan uhkan asemesta lienee kyse hallituksen ja erityisesti sen perussuomalaisten jäsenten kampanjasta peitellä politiikkaansa, n.s. "hyvää hallitusohjelmaa" ja sen herättämää vastustusta m.m. AY-liikkeessä. Lisäksi juuri ennen tätä oli liikkeellä paljonkin juttua perussuomalaisten kytköksistä terrorismisuunnitelmia tehneisiin ja sellaisiin valmistautuneisiin äärioikeistolaisiin.  Sellaisessa tilanteessa on perinteisesti haettu ja rakennettu ulkoisia uhkia peittämään kotoisia ongelmia.  Sehän on ihan kansainvälisesti tunnistettu ja käytetty metodi.

On myös spekuloitu Perussuomalaisten jo pitemmän aikaa esillä pitämillä tavoitteillaan maahanmuuton rajoittamisesta ja turvapaikanhakemisen minimoimisesta.  Siihenkin tämä episodi sopisi.

Toisaalta jupakka liittyy myös saumattomasti asemaamme osana USAn etupiiriä, NATOssa, EU:ssa ja muutenkin, ja sen hybrisotaan Venäjää vastaan. Ihan kuten Halford MacKinder kuvasi esseessään "The Geographical Pivot of History" esittelemässään "Heartland Theory":ssä (The Royal Geographical Society; 1904). Siitä voidaan suoraan johtaa samat asiat Venäjän hajottamisesta jotka m.m. Zbigniew Brzezinski on dokumentoinut teokseensa "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives" ("The Grand Chessboard"; Basic Books; 1997). Meidät on viety osaksi USAn etupiiriä vahtimaan noita imperatiiveja ja USAn kansallisia etuja eikä meillä oikeasti ole omaa valtaa omiin tekemisiimme. Meidän on ulvottava muiden susien joukossa osana "läntistä arvoyhteisöä" jota m.m. Martti Ahtisaari lanseerasi. Silloin meillä ei ole tilaa huolehtia naapurisuhteistamme omia etujamme edistääksemme.  Sehän edellyttäisi asiallisia ja tolkullisesti hoidettuja yhteyksiä jolloin rajoja pikemmin madallettaisi kuin rakennettaisi aitoja, ihan ETYK:n kolmannen korin hengessä ja kirjaimessa.

Räsäsen salkku ja tolkku

Ministeri Räsänen on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä.  Siinä hän on antanut kristityille luvan oman omantuntonsa mukaan olla noudattamatta lakeja.  Sen jälkeen Räsänen ja muut uskonnolliset tahot ovat selitelleet asiaa parhain päin.  Räsänen on jälleen osoittanut sopimattomuutensa ministerin tehtävään.
 
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen/KD, joka hoitaa myös hallituksessa kirkollisasioita, on avautunut Kansanlähetyspäivillä suhteestaan demokraattisesti säädettyihin lakeihin.  

Räsäsen mukaan uskonnon dogmit menevät lakien yli jos uskovaisesta niin tuntuu.  Väite on kovin uskalias ja käsittämätön nimen omaan sisäasiainministerin suusta.  Hänen tehtävänsä on ministerinä olla vastuussa yhteiskuntamme lainvalvonnasta.  Nyt hän on antamassa yhden uskonnon eli omansa palvojille oikeuden vähät välittää yhteiskunnan laeista. 

Räsänen itse selittelee sanomaansa jälkikäteen parhain päin kirjoittamalla uskonnollisen lukutaidon puutteesta.  Tuon kirjoituksensa sisällössä hän on oikeassa vaikka otsikko onkin harhaanjohtava.  Hän tuli, ilmeisesti tahtomattaan, paljastaneeksi Ev.lut.kirkon johdon kaksinaamaisuuden ja -moralistisuuden kun he haluavat hyvitellä maallistuneita ihmisiä sivistyneeltä kuulostavilla juhlapuheilla. Kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen esimerkiksi on yrittänyt tehdä pesäeroa syvemmällä kirkon dogmeissa uivaan Räsäseen.  Arkkipiispa kuitenkin unohtaa, että Räsänen on kirkollisasioista vastaava ministeri eikä siten kuka tahansa seurakuntalainen.  Silloin aina kun Räsänen aukaisee suunsa nykyisessä virassaan, hän puhuu myös uskonnon edustajana ihan siinä missä Mäkinenkin.

Räsänen on löytänyt m.m. kirkolliskäsikirjasta ja Raamatusta kohtia joilla puolustaa kantaansa.  Se osoittaa kuinka kristityille uskovaisille on anettu erivapauksia yli meidän tavallisten taatiaisten.  Olisiko siis jo aika siivota sellaiset eriarvoistavat luvat.  Meillä ei esimerkiksi saa olla yhdistyslain mukaan yhdistyksiä jotka jo säännöissään antavat jäsenilleen luvan rikkoa lakeja.    Miksi meillä saa olla tuollainen toinen valtio valtiossa joka itse asettuu yhteiskunnan yläpuolelle?

Räsänen väittää myös hänen sanansa irroitetuksi asiayhteydestään.  Hän myös korosti omassa plokissaan kuinka on noudatettava lakia.  kaikki nuo selittelyt ovat kuitenkin ristiriitaisia.  Hän kuitenkin vakuuttaessaan lain noudattamista, vetoaa välittömästi sen kiertämiseen.  Hän myös käyttää esimerkkinä uskonnollista legendaa joka kertoo tarinaa tuhansien vuosien takaisista tarinoista.  Se on kuitenkin kelvoton todiste nykypäivänä sillä kukaan ei ole missään pystynyt todentamaan sen tapahtumia todella tapahtuneeksi.

Jo aikaisemmin Räsänen on osoittanut m.m. abortti- ja homoseksualismikannoillaan itsensä sopimattomaksi hoitamaan ministerin tehtävää nykyaikaisessa yhteiskunnassa.    Olisiko jo siis aika pääministeri Kataisenkin/Kok tehdä johtopäätöksiä kabinettinsa jäsenten toilailuista?

Räsäsen ja abortti

Päivi Räsänen on puuttunut aborttioikeuteen ev.lut. kirkolliskokouksessa.  Räsäsen käsitykset ovat käsittämättömiä sekä sisällölltään että muodoltaan.  Onko Räsänen sopiva ja pätevä tehtäväänsä sisäministerinä ja lääkärinä?

Sisäasiaiministeri ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on käynyt tervehtimässä valtiovallan puolesta ev.lut. kirkolliskokousta.  Uutisten mukaan hän on siellä avautunut henkilökohtaisista, uskonnollisista aborttinäkemyksistään.  

Räsänen kertoi jonkun kätilön kirjoittaneen hänelle kirjeen jossa kertoo kokemuksistaan 23 viikkoisen sikiön abortista.  Olettaen, että kätilö on olemassa, kirje on aito ja siinä kerrottu todella tapahtunut niin minua ihmetyttää muutama seikka.  Miksi kätilö lähestyi sisäministeriä jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon asioiden kanssa.  Oikeampi taho olisi ollut Sosiaali- ja terveysministeriö tai aluehallintovirastot tai Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (VALVIRA) mutta ei Sisäasiainministeriö.  Kyseessä lienee pikemminkin uskon- ja/tai puoluesisarten välisestä halusta tehdä abortilla puolue- ja uskontopolitiikkaa kuin aidosta huolesta äideistä, lapsista ja perheistä.

Toisaalta osoittaa kummallaista ymmärtämättömyyttä Räsäseltä, että hän yleistää yhden poikkeustapauksen yleiseksi keskustelunaiheeksi.  Säädösten mukaanhan abortti 12. raskausviikon jälkeen on poikkeuksellinen toimenpide joka edellyttää erityisiä syitä ja lupaa VALVIRAlta.  Jos tässä kyseisessä tapauksessa on tapahtunut joku laiminlyönti ja abortti ei olisikaan ollut aiheellinen, se olisi pitänyt käsitellä asianomaisessa järjestyksessä voimassa olevaien ohjeiden määräysten rikkomisena eikä se ole mikään yleinen peruste lähteä pohtimaan aborttioikeutta yleensä.

Lisäksi on kummallista, että sisäministeri esittäessään valtiovallan tervehdystä lähtee avautumaan henkilökohtaisista näkemyksistään ja perustaa ne yksittäistapaukseen joka on peräisin todennäköisesti hänen uskonsisareltaan.

Kaiken kaikkiaan epäilen Päivi Räsäsen soveltuvuutta tehtäväänsä ja ammattiinsa.  Jo hänen aiemmat kohelluksensa, m.m. ulkomaalaisasioissa, ovat osoittaneet, että hänen käsityksensä eivät ole ajan tasalla perustuessaan muinaisten seemiläisten paimentolaisheimojen folkloristiikan pohjalle rakennettuun uskomusjärjestelmään.  Noin ei voi hoitaa sisäministerin tehtäviä.  Samaten hänen käsityksenä homoseksuaalisuudesta sairautena ja nyt abortista tekevät hänet sopimattomaksi lääkäriksi.  Molempia tehtäviä voi hoitaa menestyksellä vain sekulaarilla tavalla.