Äärioikeisto vie - vasemmisto ei edes vikise

Jälleen valtamedian uutisvirta näyttää kiertäneen nykyisessä menossamme kuvaavan tapahtuman.

Ruotsissa sikäläinen Sosiaalidemokraattinen ammattiliitto LO, akateeminen ammattiliittoyhtymä TCO ja Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto ovat yllättäen esittäneet sopimusta ”ruotsalaisen mallin pelastamiseksi” lakko-oikeutta rajoittamalla.  Taustalla on kiista kuka saa edustaa satamatyöläisiä Göteborgin satamassa mutta seuraukset kauaskantoisemmat.

Mutta tälläisten todella tärkeiden kysymysten asemesta Ruotsin tilanteesta nostetaan kuitenkin esille vain se mistä ääliöoikeisto, siis pääasiassa sikäläinen Sverigedemokraatterna, haluaa keskustella eli öyhötetään maahanmuutosta ja sen lieveilmiöistä kuten juurikin SD:n suosiosta tulevissa vaaleissa.  

Ovatko kaikki ja etenkin vasemmistolaiset, vasemmistoliittolaiset kuin muutkin vasemmistolaiset, menneet tässä äärioikeiston ansaan? 

Kukaan ei edes huomaa kuinka tälläkin hetkellä Ruotsissa on pidätettynä aktiiveja jotka olivat menossa niiden harvojen tilanteen huomanneiden ja siihen reagoineiden Strike Back- sekä sitä seuranneeseen antifasistiseen Kämpa Stockholm -mielenosoitukseen.  Ikäänkuin mielenosoittaminenkin olisi jo rikollista sillä nuo ihmiset ovat kiinniotettuina, ei siis pidätettyinä tai syytettyinä, epäiltynä maahanpyrkimisestä rikollisessa tarkoituksessa.  Mukana lienee myös suomalaisia.

Tuo mielenosoitus pidettiin 25/8 eli viime lauantaina. Täältä Suomesta katsottuna täydessä hiljaisuudessa.  Itse huomasin sen Varisverkoston kautta. Mutta sen sijaan ihmetellään kuin SD menestyy silloin kun kukaan ei tee millekään mitään työnantajien hivutuksen edessä ay-liikkeen huippujohto vain myötäilee heitä.  Tai jos joku harva tekeekin niin ollaan kuin kuin se kuuluisia k**i siinä kuuluissa sukassa ettei vain kukaan meitä huomaisi ja vaatisi puolustamaan työläisten oikeuksia.

Onko syytä ihmetellä jos työnantajat vievät kuin sikaa säkissä.  Eikö silloin ole pikemminkin selvää miksi tyytymättömät ihmiset lähtevät niiden mukaan joilla on esittää selkeä vihollinen, vaikkakin väärä.  Ehkäpä jos puolueiksi ja ammattiyhdistysliikkeeksi järjestäynyt vasemmisto ottaisi lusikan takaisin kauniiseen käteensä ja alkaisi ajaa tavallisten työtätekevien ihmisten etuja niin ääliöoikeistolaiset jäisivät nuolemaan näppejään.

---

Julkaisen tämän myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan plokissani.

Yhteiset aseet ja yhteiset sodat

Ruotsalaiset ministerit ehdottavat yhteisiä aseita.  Suomalaiset vastaavat ministerit suhtautuvat vaarallisen positiivisesti.  Ehdotuksella on vaarallisia kytköksiä ja siihen ei tule suostua.
 
Jälleen on löydetty uusia keinoja militarisoida turvallisuutta.  Tällä kertaa aloitteen tekivät ruotsalaiset, ulkoministeri Carl Bild ja puolustusministeri Karin Enström.  Molemmat tulevat Suomen Kokoomuksen veljespuolueesta Moderaateista.  

Dagens Nyhetär -lehdessä julkaistun ehdotuksen mukaan Pohjois- ja Baltianmaiden tulisi yhdistää aseitaan niin, että ne olisivat yhteisessä omistuksessa ja yhteisessä käytössä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä ehdotuksessa ei ole mitään uutta.  Se on merkillistä, sillä ruotsalaiset aikovat tehdä konkreettisen ehdotuksen vasta myöhemmin keväällä mutta Tuomiojalle kaikki on jo selvää.

Jopa Suomen puolustusministeri Carl Haglund on YLEn mukaan pohtinut asiaa Tuomiojaa pitemmälle kun hän on tunnnistanut ongelmat NATOon kuuluvien maiden kanssa.  Samaten hän on tunnistanut tarpeen valtiosopimuksille jos hommaan lähdtään.  Toki hänkin suhtautuu positiivisesti asiaan ja näkee mahdolliseksi lähteä vyöryttämään puolustusliittoa Ruotsin kanssa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalainen Jussi Niinistö on varovaisempi ja huomannut mielenkiintoisen seikan.  Hänen mukaansa on syytä epäillä ehdotukseen liittyvän pyrkimys kaupata ruotsalaisten asetehtaiden tuotteita.  Se voi hyvinkin olla taustalla.  Ruotsihan on supistanut omaa armeijaansa eikä ruotsalaisaseet ole juurikaan käyneet kaupaksi ulkomailla.  Liittolaiset olisivat helpompia asiakkaita.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin jäänyt kokonaan miettimättä, ainakin toistaiseksi, miten aseiden käyttöä ohjattaisi.  Kuka päättäisi niiden käytöstä.  Nythän kaikki mukaan kaavaillut maat ovat mukana USAn miehitys- ja valloitussodassa Afganistanissa.  Osa maista on ollut innolla mukana muissakin sodissa, esimerkiksi Libyassa, Irakissa j.n.e. muualla päin maailmaa.  Miten yhteisiä aseita käytettäisi maailmalla ja mihin se sitoisi meidät mukaan?

Entä jos joku, esimerkiksi mukana oleva NATO-maa, joutuu konfliktiin.  Olemmeko me automaattisesti mukana jos meillä on yhteiset aseet ja meidän hallussamme olevia yhteisiä aseita tarvitaan NATOn rintamalla.  Olisiko NATOn vihollisella silloin intressi esimerkiksi ennalta ehkäisevästi tuhota noita aseita täällä?

Toisaalta mitä ehdotus tarkoittaisi kustannusten osalta?  Ruotsi on purkanut armeijaansa, muut eivät ja Suomi jopa vahvistanut.  Joutuisimmeko maksamaan muiden aseita?

Koko ehdotus on syytä vähin mutta kohteliain äänin haudata.  Siihen liittyy niin paljon epäilyttäviä ja vaarallisia elementtejä.

P.s. Samaisessa DN:n jutussa kerrottiin, että Islannin ilmavalvontaa suunnitellaan jo.  Se siis on ruotsalaisministerien mukaan jo ilmeisesti päätetty.

Rehellinen ja luotettava

Viime päivinä on jälleen paljastunut uusia Suomen armeijan sodan jälkeisiä suhmurointeja.  Aiemminhan on tullut tietoon Suomen armeijan vakoilu USAn hyväksi jo 50-luvulta lähtien ja joka jatkunee edelleenkin (orwellilaisella uusiokielellä: "puolustusvoimamme ovat harjoittaneet perinteistä tiedusteluyhteistyötä samaan arvoyhteisöön kuuluvien demokratioiden kanssa").  

Nyt uutena asiana on tullut esille yhteistyö Ruotsin kanssa.  Ruotsalainen toimittaja Mikael Holmström paljastanut sen tuoreessa kirjassaan.  Suomessa asian toi esille ensin Hufvudstadsbladet.   Asiasta ovat kertoneet myös monet muut tiedotusvälineet.  M.m. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta ainakin kaksi juttua verkkoversiooonsa, yhden lentokoneiden  varastoinnista ja toisen vakoilijoista, sekä paperisen viikonloppunumeronsa pääkirjoituksessa mielipiteensä. Erkon aviisin avautuminen oli toteava eikä edes se uskaltanut lähteä puolustelemaan lehden mielipiteeksi tarkoitetussa kirjoituksessa.

Suomi vakuutti olevansa YYA:sta huolimatta puolueeton ja ja puolueettomuuttaan vakuutti myös Ruotsi.  Käytännössä Ruotsi oli jo 50-luvulla salaa NATOn liittolainen.  Se m.m. vakoili NL:a NATOn laskuun. Samaan aikaan Suomen armeijan johto suhmuroi tuon NATO-maan kanssa rikkoakseen voimassa olevaa rauhansopimusta "de facto".

Ruotsiin oli kuulemma säilötty sotamateriaalia, esimerkiksi hävittäjäkoneita Suomen armeijan käyttöön.  Samaan aikaan Suomessa koulutettiin lentäjiä yli oman rauhansopimuksella asetetun tarpeen.  Samaan aikaan kiersi suusta suuhun julkisia huhuja kuinka Suomen ilmavoimilla oli lentokoneisiinsa niin paljon varaosia, että niistä olisi saattanut rakentaa kymmeniä uusia koneita.  Huhujen mukaan varaosat olivat siivet ja runko; kun ne liitettiin kiinni toisiinsa, saatiin ehjä ja lentävä kone.  

Tuolloiseen menettelyyn liittyi myös ilmavoimien tapa ostaa koneita eri tarkoituksiin kuin niitä valmistettiin.   Kun pommikoneet oli rauhansopimuksella kielletty niin ostettiin maalinhinauskoneita jotka näyttivät ihan pommikoneilta ja muut ilmavoimat käyttivät tismalleen samoja koneita pommikoneina.  Tai ostettiin harjoituskoneiksi suihkuhävittäjiä joita muut käyttivät menestyksellä ihan tositoimissa.  

Tämä samainen Suomi kehuu itseään luotettavana sopimuskumppanina, rehellisenä ja avoimena.  Ja puolueettomuudestakin kuulemma luovuttiin vasta 90-luvulla.   Siihen asti oltiin sitouduttu puolustautumaan jos sopimuskumppanin kimppuun meidän kauttamme hyökätään.  Käytännössä oltiin kuitenkin valittu toinen toinen tie, liittoutuminen juuri sen tahon kanssa jota vastaan oltiin sitouduttu puolustautumaan.   Olisikohan paikallaan ruveta rehelliseksi sopimuskumppaniksi tai ainakin rehelliseksi?

 

NATOttajat lemmenlukossa

Meille on levinnyt Euroopasta rakastavaisten tapa osoittaa kiintymyksensä kestävyyttä lukoilla julkisilla paikoilla.  Viime viikolla NATO-maiden johtajat kuulemma lukitsivat Lissabonin huippukokouksessaan itsensä Afganistaniin aina vuoteen 2014 saakka.  Tuolloin luvataan lopettaa miehitys.  Tosin tuollaisten sitoumusten kestävyys lienee heikompi kuin nykyrakastavaisten ailahtelevaiset tunnesiteet.  Sen sijaan meidän  Suomemme valtapolititiikan huipulla vaikuttavat NATOttajat ovat lukinneet itsensä NATO-kiimassansa lujin ja kestävin lukoin Leobold III:n bulevardi 1110:n porttiin.  Nämä Kataiset, Stubbit, Jaakonsaaret ja kumppanit ovat sitoneet itsensä ja meidät hallintoalamaiset tiukasti NATO-yhteensopivuuteen.

Tässä uskossa ollaan niin tiukasti, että annetaan Afganistan-päätöskin ruotsalaisille.  Ainakin YLEn uutisten kommentaattori vakuutti ruotsalaisten päätöksen Afganistan-operaationsa jatkamisesta sitovan myös Suomea ja Ruotsihan on ollut kevytjäsen NATOssa jo koko II Maailmansodan jälkeisen ajan.  Vaarana kun saattaisi olla, että suomalaiset itse päättämään päästessään päättäisivät toisin kuin NATOttajat haluavat.

Me olemme saaneet nähdä mitä tarkoittaa USAn, tuon NATOn johtavan maan lupaukset vetäytymisestä: lisäjoukkoja, tehtävien siirtoa yksityisille sotayhtiöille, sodan levittämistä naapurimaihin j.n.e.  Luontevaa tuolle ex-presidentti ja rauhannobelisti Ahtisaaren ylistämälle arvoyhteisölle olisi livetä tuostakin lupauksesta niinkuin niin monesta muustakin Barack Obaman lupaamasta.  Miten siis tähän lupaukseen nykyisen, jo sinällään hävyttämän pitkän miehityksen lopettamiseen voisi luottaa? Onhan jo presidetti Halonenkin tunnustanut, että sitoumus on joustava.  Eli käytännössä ei ole aikomustakaan antaa afganistanilaisten itse hoitaa asioitaan.  Sehän olisi riskaabelia USAn eduille noilla alueilla: öljyn ja kaasun kuljetusreiteille sekä Afganistanin luonnonvarojen ryöstölle, on sitten kyse opiumista tai kaivostoiminnasta.  Niitähän näyttää eliittimme olevan valmis puolustamaan missä päin maailmaa tahansa.

Suomen ulkopoliittinen eliitti näyttää siis lukinneen itsensä vaaralliseen sota- ja seikkailupolitiikkaan.  Meillä on on siis näissä nykyjohtajissamme joukko uusia sotasyyllisiä tuomittavaksi tulevaisuudessa kärkikaadereinaan Alexander Stubb sekä Jyrki Katainen, Jyri Häkämies, Liisa Jaakonsaari, Martti Ahtisaari ja yhä syvemmällä joukossa näyttää häärivän myös aiemmin toisenlaisiakin lupauksia antanut Tarja Halonen.

Miten saisimmekaan NATOon ja sotimiseen kielteisesti suhtautuvan suomalaisten enemmistön halun näkymään ulkopolitiikan käytännön harjoittamisessa.  Äänestämälläkö ensi vaaleissa?

Suomi Afganistanissa

Kanadalainen tutkimuslaitos ja "thinktank" The Centre for Research on Globalisation (CRG) on julkaissut verkkosivuillaan Rick Rozoffin kirjoittaman artikkelin Suomen ja Ruotsin asemasta Afganistanissa. Rozoff on sodanvastustaja ja Stop NATO -postituslistan pitäjä U.S.A:sta.

Artikkelissa Rozoff kuvaa ja faktoin todistaa kuinka U.S.A. ja NATO harjoituttavat suomalaisia ja ruotsalaisia tulevaa sotaa varten. Hän myös paljastaa tuon sodan kohteen joka on Venäjä. Varmemmaksi vakuudeksi hän esittää myös suomalaisen, entisen Afganistanissa olevien suomalaisten komentajan lausunnon hyvästä harjoituksesta. Lisäksi puolustusministeri Häkämies on kaivannut ja haaveillut NATOn nopeantoiminnan joukoissa oleville suomalaisille myös tositoimien kokemusta.

Huomasin tuossa myös YLEn uutisissa kirjoituksen jonka mukaan armeijan entinen komentaja Hägglundkin jo pitää Suomea konfliktin osapuolena Afganistanissa eikä siis rauhanturvaajina. Tosin hänkin väittää tilanteen muuttuneen huomaamatta. Noinkohan. Jo aikanaan sinne lähdettäessä asiasta osattiin varoitaa ja nähtiin, että sinne ollaan menossa osaksi toista osapuolta eikä rauhanturvaajiksi osapuolten väliin. varoituksia eivät NATO-kiimainen valtaeliitti kuunnellut. Siellä on käymässä juuri niinkuin pahimmissa ennustuksissa sanottiin. Se myös kestää brittiläisen kenraalin, Sir David Richards:n mukaan vuosikymmeniä jos YLEn uutiseen on uskominen.

Samaan aikaan meitä ujutetaan Kataisten, Ahtisaarten, Jaakonsaarien et johdolla härskisti NATOn täysjäseneksi jotta NATO saisi 1300 km uutta piirityslinjaa ja hyökkäysrintamaa jossa hyödyntää Afganistanissa saatuja oppeja ja NATO-yhteensopivaa Suomen armeijaa.

Enemmistö ihmisistä vastustaa tätä menoa erilaisten mielipidetiedustelujen mukaan. Vastustus ei kuitenkaan näytä konkretisoituvan käytännön poliittiseksi toiminnaksi joten vaarallinen ja edesvastuuton sotapolitiikka jatkuu. Miten saisimme pystyyn rauhanmarssit ja rauhanopposition jotta enemmistön rauhantahto muuttaisi myös valtaeliitin politiikan.

P.s. Kannattaisikohan alkaa ajaa uutta sotasyyllisyyslakia jo nyt, jotta sitten aikanaan ei tarvitsisi jälkikäteen.