Rahastuskierre

Meille vakuutetaan kuinka ehdottoman tärkeää on syytää rahaa ulkomaisille suurille pankeille milloin Kreikan , milloin Irlannin pelastamiseksi, muuten tulee maailmanloppu - tai ainakaan pankkien omistajat ei tykkää.  On saatu aikaiseksi rahastusautomaatti jolla kansainväliset pankit rahastavat EU-maiden veronmaksajien rahoja kansainvälisesti.

Useat maat ja niiden talous elämä on ottanut lainaa kansainvälisiltä pankkilaitoksilta.  Nyt niissä on ajauduttu tai ollaan ajautumassa erilaisilta näyttäviin kriiseihin.  Joissakin sanotaan valtion, toisissa pankkien olevan vaikeuksissa.  Ratkaisuna esitetään, että muut valtiot ottaisivat samoilta rahoittajapankeilta lisää velkaa jotta alkuperäiset velalliset voisivat maksaa velkansa.  Pankit siis tekevät tiliä kahteen kertaan samalla rahan tarpeella ja maksukyvyn takaavat veronmaksajat Euroopanlaajuisesti.

Voisiko pankeilla olla varmempaa ja riskittömämpää raha-automaattia?  Ei edes vakuuksia voida vaatia.  Luuleeko kukaan oikeasti, että pankit ja niiden omistajat jättäisivät tuollaisen rahalähteen käyttämättä? Totta kai ne kierrättävät automaattia ihan niin monta kierrosta kuin niiden annetaan.  Pitävätkö nämä Jyrki Kataiset ja Mari Kiviniemet sekä Sixten Korkmanit meitä aivan höperöinä?  Vai olemmeko me kun annamme heidän häärätä lompakoillamme?

Mari sekaisin

Pääministeri Mari Kiviniemi on jälleen sekoillut pahemman kerran ja tällä kertaa viime aikojen kirkko vastaan homot -keskustelussa.  Ensin hän avautui, että politiikkaa ja uskontoa ei pitäisi sotkea keskenään.  Sitten hän itse on mukana seurakuntavaalikampanjassa.  

Kiviniemen epäpoliittinen suhtautuminen kirkkoon olisi älyllisesti rehellistä jollei hän olisi myös puolustamassa kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä.  Hänhän edustaa niitä porvarillisia tahoja joiden mielestä kirkolla pitää olla verotusoikeus, vihkimisoikeus ja sen tulee hoitaa väestörekisteriin liittyviä tehtäviä sekä hautaustointa, muunmoassa.  Tuollaisten tehtävien hoitaminen on mitä suuremmassa määrin yhteiskunnallista toimintaa ja politiikka on yhteiskunnallisten asioiden hoitamista.  Kirkko on siis poliittinen laitos.  Epäpoliittinen se olisi jos sen harjoittama toiminta olisi yksityisen ja henkilökohtaisen uskonnonharjoittamisen hoitamista.

Toisaalta Kiviniemellä menee sekaisin hänen oma poliittinen asemansa pääministerinä ja seurakuntalaisena.  Hänhän osallistuu kotiseurakunnassaan Helsingin Töölössä seurakunnan vaalien mainoskampanjaan.  Siinä hän nimen omaan itse sotkee pääministerin asemansa uskontoon ja uskonnon harjoittajien organisaation hallintoon.

Ilmeisesti Kiviniemi edustaa sitä vanhaa uskomusta, että porvarillinen samanmielisyys ei ole politiikkaa vaan vain erimielisyys heidän kanssaan on sitä.

Mistäköhän johtuu, että nousee KEPUssa kuka tahansa johtoon niin touhu menee sekoiluksi.  Kolme heikäläistä pääministeriä perä perää on sotkeutunut milloin mihinkin, Anneli Jäätteenmäellä oli mitä mainioin paikka lytätä Lipponen ja muut  oikeistodemarit heidän Irak-sekoiluillaan mutta hän sotki pelinsä.  Matti Vanhanen sotkeutui vaalirahoituskiemuroihinsa ja nyt Kiviniemellä on itsellään selvittämättömät omat rahoituskuvionsa ja nyt nämä uskontohourailut.  Toivottavasti äänestäjät vetävät johtopäätöksensä ensi kevään eduskuntavaaleissa mutta eivät hourahda PerSujen katteettomään älämölöön.

Poliittinen tekele

Tämän viikonlopun Ilta-Sanomissa oli juttu jossa Seppo Kääriäinen puolustelee uudistetut KEPU-johdon ryvettymättömyyttä ja uutta avaavaa.  Se provosoi minua hieman ruotimaan uuden pääministerin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.


Mari Kiviniemi oli vielä ennen viime vaaleja melko näkymätön ja tuntematon pohjalaiskansanedustaja.  Sitten hän onnistui polkaisemaan hetkessä miltei valtakunnan suurimman vaalipudjetin jota hän nyt ei suostu avaamaan äänestäjille.  Miten tässä ilmenee Kääriäisen lupaa uudenlainen KEPU?  min usta tämä Kiviniemen meno ei poikkea mitenkään entisestä KEPUsta, päinvastoin.

Oma lukunsa on, keitä ne pääministerin tekijät ovat?  Keiden luomus tämä Kiviniemi on?  Keitä Kiviniemi piilottelee kun hän ei suostu kertomaan rahoittajiaan jotka ovat ostaneet pilvin pimein kalliita seminaarilippuja ja seinät täyteen tauluja.

Meidän poliittisen korruptiomme yksi puoli ja pitkä perinne on, että ei niinkään osteta yksittäisiä poliittisia tekoja lahjomalla jo valittuja vaan valitutetaan omat maksamalla vaalitukea.  Tälläinen poliittinen tekele taitaa olla pääministerimmekin.