Olen jonkin aikaa, itse asiassa vuosia, kirjoitellut Uuden Suomen Puheenvuoro-alustalle. Aloitin aluksi vain kommentoimalla muiden kirjoituksia mutta viimeiset viisi vuotta olen satunnaisesti myös kirjoittanut omia kirjoituksia.
Kirjoitin tuossa muutama päivä sitten sinne plokistuksen otsikolla "Ruotsinkielikeskustelun kiemuroita louekoskelaisittain".
Kirjoitin siinä kuinka eräs plokisti ei ennakkosensuurissaan ollut
hyväksynyt kommenttejani omaan kirjoitukseensa. En tunnistanut enkä
ymmärtänyt syitä. Pyysinkin omassani häntä, jos mahdollista, kertomaan
perusteluistaan. Kirjoitukseni ei kuitenkaan kelvannut Puheenvuoron
moderoijille. Se poistui ja sain sähköpostiini viestin jonka mukaan
olin haastanut riitaa ja uhattiin kirjoitusoikeuksiani. Yritin
tiedustella toimitukselta tarkempaa tietoa mikä kirjoituksissani oli
tuollaisen käsityksen luonut. Tämän kirjoitukseen verkkoon mennessä en
ole saanut minkäänlaista vastausta sieltä.
Eräissä kulttuureissa
tunnetaan n.s. "väistämisen kulttuuri". Siinä ristiriitatilanteeseen
joutuneet tahot pyrkivät olemaan kohtaamatta toisiaan jotta kiista ei
kärjistyisi. En usko, että Uusi Suomi juurikaan väistelee tälläistä
tavista mutta itse katson itselleni paremmaksi niin tehdä. Olenkin nyt
päätynyt lopettamaan kirjoittamisen, sekä plokien että kommenttien,
Uuden Suomen Puheenvuoroon. En halua tämän enempää pahoittaa palstan
toimituksen mieliä enkä tuoda kuraa heidän hienolle alustalleen.
Ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.
Jatkan kuitenkin kommentointia ja kirjoittelua toisaalla, edelleenkin oman provosoitumiseni tahdissa, sekä täällä tässä plokissani että erilaisten tiedonlevitteiden keskustelupalstoilla kommentoiden.
Halusin samalla esittää kiitokseni
sekä saman- että erimielisille joiden kanssa keskustelut olivat sujuneet
jouhevasti asiallisissa merkeissä. Kiitokseja laitoin myös myös niille joiden kanssa
olin joutunut jankkauskierteisiin ja joskus jopa herättänyt
robustinpaakin kieltä. He kaikki olivat avartaneet käsityksiäni
maailmanmenosta ja ihmismielen koukeroista, syvimmistä pohjamujuista
päivänpaisteisimmalle aitanpolulle. Siksi siis kiitokset siitä kaikille heille joiden kanssa olin saman asian kimppuun siellä osunut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi Suomi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. kesäkuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)