Maantiedettä
Palestiinaksi nimitetään erisuuria alueita Välimeren itäpohjukassa. Alue vaihtelee tarkoituksen ja tarkasteltavan ajankohdan mukaan. Vanhakantaisesti se kattaa Jordan-virran ja Kuolleen meren laakson sekä niiden Välimeren välisen alueen. On puhuttu myös Cis-Jordaniasta eli Jordan:n tästä puolesta kun Euroopasta katsotaan, erotuksena Trans-Jordaniasta joksi nykyisen Jordanian kuningaskunnan aluetta aikaisemmin kutsuttiin. Ne taas muodostivat II Maailmansodan loppuselvittelyihin asti entisen Britannian mandaatin Lähi-idässä eli Levantissa. Aiemmmin se oli osa Osmannien valtakuntaa.
Muita merkityksiä termille on m.m. Palestiinan valtio eli hallinto palestiinalaisalueilla eli n.s. Länsirannalla ja Gaza:ssa, Israelin vuonna 1967 valloittamia ja laittomasti miehittämiä alueita (p.l. Golanin kukkulat), Brittien mandaattia, muinaista Rooman valtakunnan Syyrian provinssia.
Nimi juontaa juurensa muinaiseen filistealaisiin (heprea: פְּלֶשֶׁת, transl.: Pəlešeṯ; muin. kreikka: Γῆ τῶν Φυλιστιείμ, transl.: Gê tôn Phylistieím) jotka pitivät valtakuntaansa alueella n 1200 e.a.a:sta Babylonin Nebukadressar II:n (642-562 e.a.a.) valloitukseen 604 e.a.a. asti.Semitismiä
Semitismin termikään ei ole selkeä. Sillä on etymologisesti tarkoitettu muinaisia seemiläisiä kansoja ja heidän jälkeläisiään. Heille on Raamatun pohjalta rakennettu historia muka Nooan pojasta Seemistä jonka jälkeläisistä muka kasvoivat aramealaisten, assyrialaisten, heprealaisten ja arabien kansat. Hypoteesi on kuitenkin niin epätarkka ja täynnä mytologiaa ja folkloristiikkaa ettei sitä tieteilijät enää käytä. Heille seemiläisyys on ollut jo pitkään kielisukulaisuutta. Siten seemiläisiä ovat seemiläisiä kieliä puhuvat ja niitä ovat afro-aasialaiseen kielikuntaan kuuluvat m.m. nykyisen elävät kielet kuten arabia eniten puhuttuna sekä aramea (syyria), amhara, heprea ja tigrinja, monet etiopialaiset kielet j.n.e. sekä koko joukko jo kuolleita kuten foinikia, akkadi, edom, moab, samaria, puuni j.n.e. Maltaakin äidinkielenään puhuvat ovat seemiläisiä sillä se kuuluu arabikieliin.
Huom: Heprea, joka on nykyisen Israelin virallinen kieli, ehti jo kuolla ja kadota vanhoja uskonnollisia kirjoituksia lukuunottamatta mutta se elvytettiin ja rakennettiin uudelleen. Merkittävä tekijä oli Eliezer Ben-Jehuda (1858-1922, alk. Perelman) joka rakensi modernin hebreankielen perusteet. Onnistumiselle nähdään kaksi syytä: 1) poliittinen tarve saada monikielisille juutalaisille yhteinen kieli ja 2) eniten puhutun jiddiš:n tiukka kytkös Saksaan natsien kielenä.
Siis sekä Palestiinan arabit kuin juutalaisetkin ovat kaikki seemiläisiä jos ja kun puhuvat omia kieliään arabiaa ja hepreaa.
Sionismi
Kautta aikain erilaisilla kansoilla on ollut kulttuurisia sidoksia jotka ovat pitäneet yhteisöjä ja yhteiskuntia omalta osaltaan kasassa muiden omina aikoinaan merkittävämpien rinnalla. Vasta 1800-luvulla romantiikan (kulttuurisena suuntauksena, taiteessa j.n.e, ei romanttisena ihmissuhteena) elähdyttämänä syntyi ja synnytettiin kansallisromanttisia suuntauksia avuksi rakennettaessa kansallisuuksia joilla on joku yhteinen henki, kulttuuri, kansallistunne j.n.e. Luotiin n.s. kansallisaate eli nationalismi. Olihan se hyödyllinen rakennettaessa kapitalistisia kansallisia kansantalouksia teollistuvissa yhteiskunnissa *). Samassa ryöpyssä myös juutalaisten keskuudessa alkoi vastaava liikehdintä jonka yltyi Theodor Herzl:n (1860–1904) johdolla Basel:issa vuonna 1896 perustettuun Sionistiseen maailmanjärjestöön. Se otti ohjenuorakseen juutalaisen kansan erityisyyden ja muinaisen valtakunnan aikojen kultaaman suuruuden palauttamisen.
Sittemmin opista on paisutettu rasistinen ja imperialistinen, liki übermensch-oppi jonka puitteissa rakennetaan etnisesti ja uskonnollisesti puhdasta Suur-Israelia, Eretz Israel:ia ((Hebr: ארץ ישראל השלמה, transl: Eretz Yisrael Hashlema, suom: "Koko Israelin maa") eli "joelta joelle ja mereltä erämaahan" tarkoittaen maa-aluetta Niililtä Eufratiin ja Välimereltä Syyrian autiomaahan kauas nykyisen Jordanian taakse (alueen tarkemmista rajoista on erilaisia tulkintoja vanhoista folkloristiikkaan kirjatuista jumal'heerosten lupauksista).
Propagandassa siitä yritetään tehdä sisäsiistimpää juutalaisten halua omaan kotimaahan ilman raakuuksia. Siinäkin tosin unohdetaan että nuo maat ovat olleet ja ovat muiden.
Sionismi voidaan jakaa kannattajiensa mukaan kolmeen osa-alueeseen:
1) Juutalaiset sionistit jotka tuntevat itse kuuluvansa erityiseen juutalaiseen kansaan etuoikeuksineen Palestiinassa, heille "luvatussa maassa".
2) Uskonnolliset sionistit jotka haluavat tukea Israelia koska juutalaiset ovat "Jahwen valittu kansa" ja olihan Jeesuskin juutalainen. Etenkin kristinuskonnon parissa myös korostetaan juutalaisten kärsimystä koska kärsimys kuuluu heidän eetokseensa.
3) Äärioikeistolaiset sionistit jotka kaikesta natsien ja fasistien juutalaisvihasta huolimatta vihaavat vielä enemmän arabeja, noita "rättipäitä", "taatelintallaajia" ja "kamelinajajia" ja he katsovat Israelin silti kuuluvan länsimaihin eli meihin valkoihoisiin. Mielikuva lie syntynyt n.s. askenaasi-juutalaisten julkikuvasta eurooppalaisia ja pohjois-amerikkalaisina.
Juutalaisuus
Juutalaisuuskin on monitahoinen ja muotoinen käsite. Toisaalta se on uskollinen suuntaus, yksi kolmesta n.s. "kirjauskonnosta" joka pohjaa n.s. abrahamilaiseen protouskontoon, lahkokuntaan jonka johtajat halusivat differentioida oman johtajuutensa eroon Babylonian hegemoniasta. Siltä pohjalta lähtivät kehittämään ensin juutalaisuutta ja sen jälkeen roomalaiset vallanpitäjät suureksikin mainitun keisari Konstantinus I:n (272-337 j.a.a., lat. Flavius Valerius Constantinus, m.kreik. Κωνσταντῖνος, transl. Konstantínos) johdolla rakensivat kristinuskonnon m.m. sen eräiden lahkojen pohjalta. Arabit taas Muhammad:n (570-632 j.a.a., alk Abu I-Qasim Mohammad ibn Abdullah al-Muttalib) johdolla islamin. Onhan arabian Allah (ﷲ) hebreaksi Jahwe (יהוה) ja suomeksi "jumala" jonka täkäläiset uskovat kirjoittavat isolla alkukirjaimella jumalheeroksensa erisnimeksi. Kaikkien noiden rakennustöiden taustalla ovat halu differentioitua kilpailijoista vallan saralla ja luoda jotain joka tehoaa paremmin kuin vanhemmat jo parhaimman teränsä menettäneet uskonnot.
Merkittävin teologinen ero kirjauskontojen välillä lie, että juutalaisuus ja islam ovat aitoja monoteismeja mutta kristillisyydessä on omituinen kolminaisuusoppi jossa heitetään ällyllistä häränpyllyä kolmesta jumalasta jotka ovat tarpeen mukaan vain yksi ja sitten taas kolme. Siinäkin suhteessa Palestiinan uskomusmaailmat ovat lähempänä toisiaan kuin eurooppalaista.
Toisaalta juutalaisuus on myös ihan oma maailmansa joka osaa ja haluaa differentioitua muista. Se myös sisältää monia erilaisia oppisuuntia fundamentalistisista ultraortodokseista korkkiruuvikiharoineen ja otsalle kiinnitettävine palikoineen (tefillah) aina maallistuneisiin taviksiin eli tavallisiiin ihmisiin elämässä tavallista arkea, ehkä muistaen juhlapäivinä joitakin sopiviksi katsomiaan perheen perinnäistapoja mutta muuten antamatta uskonnon häiritä normaalia elämänmenoa.
Toisaalta juutalaisuus nähdään myös etnisenä käsitteenä joka onkin monimuotoisempi (lisää m.m. myöh "Uudempaa genetiikkaa" -alaotsikon alla. Juutalaiset etnisenä ja kansallisena ryhmänä ovat historialtaan hajanainen joukko joita on kerääntynyt eri puolilta maailmaa toisaalta kansallisromanttisesti juutalaisiksi ja osin myös sellaisena ryhmänä muuttanut Palestiinaan. Eripuolilla maailmaa asuu edelleenkin erilaisia juutalaisia yhteisöjä, jotkut paremmin kotoutuneita paikalliseen yhteiskuntaan ja jotkut niistä eristäytyen. Venäjän federaatiossa on edelleenkin Juutalaisten autonominen alue eli oblasti (ven. Евре́йская автоно́мная о́бласть, transl. Jevreiskaja avtonomnaja oblast, jidd. יידישע אויטאנאמע געגנט, transl. jidiše avtonome gegnt) Amurin ja Habarovskin alueiden sekä Kiinan välissä. Näihin yhteisöihin kohdistuu edelleenkin kaikenlaisia stereotypioita eikä kaikki ole myötämielisiä antisionismin vastaisesta toiminnasta huolimatta.
Lisäksi on Palestiinassa nykyään asuvat juutalaiset: harvat sieltä suvultaan kotoisinolevat ja lukuisammat sinne muuttaneet juutalaiset jotka asuvat Israelin valtiossa. Heidän yhteiskuntansa ei myöskään ole homogeeninen lietsotusta chauvinismista huolimatta. Siellä erotellaan tietenkin ei-kansallisiksi koetut erilleen, kuten toisaalta karkottamatta jätetyt arabit joille on sallittu kansalaisuus yhteiskunnan alimpana kastina ja kokonaan kansalaisuudettomat arabit jotka tuntuvat olevan täysin "vapaata riistaa" kiivaille siirtokuntien sionistieille ja IDF:lle ("Israeli Defence Forces"). Myös juutalaiset erotellaan: ylimpänä ovat aškenasit (hepr. אשכנזים, aškenazim) eli Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tulleet, heidän jälkeensä muista alkuperistä olevat. Alimpina ovat Intian juutalaiset eli Bene Israel (”Israelin lapset” ja Etiopian juutalaiset eli Beta Israel (suom. Israelin huone) eli Etiopian juutalaiset. Muut juutalaiset kutsuvat heitä myös haukkumanimellä falaša eli ulkopuoliset tai muukalaiset. On siis hyvin perusteltua nimitää Israelia apartheid-valtioksi melkein Etelä-Afrikan aiemman rotuerottelysysteemin kaltaisena.
Vastakkainasettelua
Molemmilla, sekä sionismilla että semiiteillä on vastustajansa. Antisemiitit vastustavat ja vainoavat juutalaisia sinällään, etnisenä sekä uskonnollisena ryhmänä. Heidät on monesti ollut helppo nähdä ja syyllistää sopivina erilaisuutta osoittavina syntipukkeina erilaisille epäonnistumisille ja takaiskuille, myös ei-uskonnollisille. Se on saanut joskus raakojakin muotoja, pokromeja ja holocaustin sekä monia muita vainoja historian kuluessa. Juutalaiset eivät kuitenkaan ole ainoita moisen kohteeksi joutuneita. Läntisessä kulttuurissa on silti kistinuskonnosta kumpuava ristiriita Jahwen "valitun kansan" ja "Jeesuksen murhaajien" välillä josta tunnettua huonoa omaatuntoa yritetään paikkailla joskus jopa sekulaareissa piireissä.
Antisionistit taas vastustavat sionistista aatetta, sen rasismia ja imperialismia sekä alueen alkuperäisille (ennen sionistien projektia) asukkaille aiheutettuja kärsimyksiä. Nakba:a eli katastrofia kuten palestiinalaiset itse sanovat.
Näitä kahta antiteesiä ei pidä sekottaa keskenään. Antisemitismi on rasismia erilaisia ihmisiä kohtaan kun antisionismi on rasistisen ideologian ja sillä perustellun toiminnan vastustamista. Liki kaikki antisemiitit ovat myös antisionisteja mutta valtaosa antisionisteista eivät ole antisemiittejä. Onhan antisionismi vahvaa myös juutalaisten itsensä keskuudessa.
Uudenpaa genetiikkaa
Viimeisimpien geneettisten tutkimusten mukaan (m.m. Johns Hopkins -yliopisto) lie selvitetty nykyisen Israelin juutalaisten olevan lähinnä europpalaisia eikä heidän juurensa suinkaan ylety muinaisiin hebrealaisiin. Luultavasti sittenkin n.s. kasaareja. Sen sijaan palestiinalaisten, siis Palestiinan arabien juuret ulottuvat heidän olla muinaisten isrealiittojen, juudealaisten, galilealaisten jälkeläisiä, siten kun nyt yleensä ollaan kenenkään jälkeläisiä kansallisessa mielessä.
Poliittinen peli
Lähi-itä on ollut n.s. "aikojen alusta" merkittävä maailmanpolitiikan näyttämö. Sehän on liki ensimmäisiä n.s. kulttuurievoluution keskuksia. Alunperin yhteiskunnat alkoivat kehittyä n.s. Mesopotamiassa johon syntyivät ensimmäiset kaupunkivaltiot, Ur, Kish, Uruk j.n.e. Kehitys levisi nopeasti myös länteenpäin, ulottuen Palestiinaankin. Siitä lähtien siellä on kiistelty ja taisteltu vallasta ja vauraudesta.
Tällä hetkellä maailmanpolitiikan arkipäivässä keskeisin toimija on USA joka pyrkii hallitsemaan Lähiä-idän öljy- y.m. varoja ja maailmantalouden merkittävimpiä logistiikkareittejä eräänlaisella roomalaisen "divide et impera" -politiikan uusversiolla jossa toisaalta aiheutetaan hajaannusta ja kaaosta sekä hallitaan sitä auksiliaarien harjoittamalla väkivallalla, tässä tapauksessa Israelin avulla. Siitä ovatkin rakentaneet alueen mahtavimman ja tiuskeimman sotakoneen jonka johtajat eivät välitä toisten kohtaloista.
Summa summarum et aggere plus
Palestiinan tilanne on ja on ollut pitkään sekä poliittisesti että käsitteellisesti sekasotku joka on aiheutettu tietoisesti harjoittamalla tietoista ja tarkoitushakuista politiikkaa. Hämmentäjät eivät ole juurikaan välittäneet tavallisista ihmisistä omissa kodeissaan ja hämmentäminen jatkuu koska riittävän vaikutusvaltaiset tahot siitä hyötyvät.
Sota on ra(u)haa**)
Maailman poliittiset tuulet ja mannerlaattojen liikkeet eivät anna kovin positiivisia tulevaisuuden näkymiä paremmasta kehityksestä eli rauhanmahdollisuuksista näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Pikemmin suurvaltojen ristiriidat tullevat riepottelemaan Lähi-idän ihmisiä jatkossakin, valitettavasti.
---
*) Kansallisuusaatteen ja sen pohjalta lietsotulla yltionationalismilla, chauvinismilla, saatettiin luoda valtiollisesti uudelleenhahmottuvassa teollistuvassa maailmassa kansallisia valtakeskittymiä ja niille armeijoita puolustamaan kapitaalien omistajien etuja muita vastaavia vastaan kun niille oli antaa uusi yhteinen identiteetti: mystinen menneisyyden omaava "kansa".
**) George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) sijoitti romaaniinsa 1984 uuspuhetta ja kaksoisajattelua edustavan iskulauseen "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys voimaa". Myöhemmin Mauri Antero Numminen (s. 1940) muotoili sen alun uudelleen tiputtaen u-kirjaimen pois antaen sille vielä paremmin sotien todellista luonnetta kuvaavan ilmeen.
Tekstit
