Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?

Tinkimisnäytelmä

Hallitus on käsittelemässä uusia lupia uusille ydinvoimaloille. Ydinvoimalobbarit ovat taitavasti saaneet käännettyä keskustelun ydinvoiman tarpeellisuudesta ja sen riskeistä sekä taloudellisuudesta lupien määrään. Ei puhuta pitääkö ydinvoimaloita rakentaa vai ei vaan siitä, kuinka monta niitä rakennetaan.

Jyrki Katainen aiemmin aloitti homman lupaamalla luvan kaikille hakijoille. Sen jälkeen aiemmin ydinvoimaan hieman nihkeämmin julkisuudessa suhtautuneet kepulaiset ja vihreät ovat päässeet osoittamaan kriittisyyttään lupaamalla VAIN yhtä voimalaa. Muutenhan heidän olisi pitänyt pitää kiinni ihan oikeasta ydinvoiman vastaisesta mielipiteestä ja vastustaa ensimmäistäkin. Nyt Anni Sinnemäki, Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen voivat profiloitua ydinvoimakriittisinä vaikka antavatkin ydinvoimauskovaisille heidän alun perinkin haluaman yhden luvan kun keksivät haluta kolmea. Saamme siis seurata irvokasta tinkimisnäytelmää jossa tinkimään joutuvaa näyttelevät saavat mitä haluavat ja pitkin hampain suostuvaiset esittävät kriittisiä vaikka antavat kaiken mitä alun perin haluttiin.

Energiateollisuuden kova ydin siis saa mitä halusikin ja vielä valittaa päälle. Voimme siis odottaa kuinka ydinlobbarit ovat yhdestä luvasta mieltä, että oikeansuuntainen vaikka riittämätön mutta tälläkin toimeen tullaan. Ehkä, ja seuraavia huonoja uutisia voidaan sitten perustella kun ei saatu niitä lupia silloin kun haettiin.

Samoin vihreät voivat osoittaa kuinka he hallituksessa pystyivät vaikuttamaan kriittisyydellään kun saivat puristettua uusien voimaloiden määrän yhteen; onhan yksi aina parempi kuin kolme. Kyllä sillä voi edelleenkin paistatella hallituksessa.

Kokoomus taas saa ihan mitä suurteollisuudelle halusikin ja vielä osoitella muita sanojensa syömisestä ja takin kääntämisestä.

Häviäjiä sitten ovatkin tavalliset ihmiset jotka saamme vähemmän työpaikkoja, enemmän ydinuhkia ja ongelmia. Olisi toivottavaa, että ainakin ay-liike ajattelisi hieman tarkemmin ja pidemmälle. Ydinvoima ei ole työläisten kannalta hyvä ratkaisu vaan aiheuttaa lisää kustannuksia veroina ja sähkön hintana sekä turmelee ympäristöä niin täällä Suomessa kuin siellä mistä uraani haetaan eikä tuo työpaikkoja kuin rakennusajaksi. Tosin TVO lienee luoneen Eurajoelle pysyviäkin työpaikkoja sillä siellä Arevan laitos ei tunnu valmistuvan ikinä. Mutta oikeasti ison rakennusurakan jälkeen ydinvoimalan työllisyysvaikutus on minimaalinen verrattuna uusiutuviin energialähteisiin perustuva hajautettu malli.

Eläkkeelle

Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs on avautunut tällä viikolla jälleen ihmisten vanhuuseläkeiästä. vasta viime talvena Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen yrittivät "Kuusamon lumien" kautta samaa mutta tulivat AY-liikkeen voimalla tyrmätyiksi. Nyt on Fagernäs samalla asialla.

Aikoinaan kun nykyinen 65 normaali eläkeikä asetettiin oli tarkoituksena, ettei tavalliset työntekijät normaalisti elä niin vanhoiksi. Vanhuuseläke piti olla harvojen hyväosaisten huvia ja rahvaan piti kaatua niin sanotusti saappaat jalassa. Nyt raskas ruumiillinen työ on vähentynyt, ravinto- ja terveystilanne parantunut siten, että vanhuuseläke on ihan tavallistenkin ihmisten tavoitettavissa. Se ei ollut alkuperäinen tavoite ja nyt herrat ovat palauttamassa tilannetta alkuperäiseen asentoonsa.

Fagernäs vetoaa johonkin kuvitteelliseen pohjoismaiseen malliin. Kuitenkaan mitään yleistä ja yhteistä pohjoismaista eläkemallia ei kuitenkaan ole olemassa. Ruotsissa toki eläkeikä on korkeampi, sekä vanhuuseläkkeelle että keskimääräinen eläköitymisikä. Siellä on kuitenkin myös tehty toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi ihan eri tavalla kuin täällä Fagernäsin johtaman järjestön jäsenten keskuudessa. Heillä on esimerkiksi työntekijän tilanteen mukaan oustavia työaikoja, työttömyys ei ole samaa luokkaa kuin täällä j.n.e.

Mitä Fagernäs kuvittelee tekevänsä esimerkiksi työttömille jotka ei ikänsä vuoksi kelpaa hänen jäsenistölleen. Heitä ilmeisesti pitää syyllistää työttömyyskortistissa eikä saa päästää eläkkeelle vaikka kaikki tietävät, että suomalaiset työnantajat eivät heitä ikinä työllistä.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Sata-komitean vetäjä Markki Lehto kirjoittaakin paljon asiallisemmin eläköitymisiän noston tarpeesta, keinoista ja mahdollisuuksista. Fagernäsin, Kataisen ja Vanhasen pitäisikin lukea se kirjoitus ajatuksella ja kokonaan.

Todellisia ongelmia eläkeasioissa on, että niin monet joutuvat ennen aikojaan työkyvyttömyyseläkkeelle ja työttömyyden kautta työttömyyseläkkeelle. Jos Fagernäs ja kumppanit olisivat oikeasti huolissaan ihmisten hyvinvoinnista, he yrittäisivät parantaa työelämän laatua niin, että ihmiset säilyisivät terveinä ja työssä. Fagernäs voisikin vaikka lähettää jäsenkirjeen johtamansa järjestön jäsenille. Siinä hän voisi opastaa heitä pidättäytymään vanhempien ihmisten irtisanomisista ja parantamaan työolosuhteita. Silloin todellinen eläkkeellejäämisikä lähtisi kohisten nousuun.

Tasaverotus Urpilaisen tapaan

Tämän aamun Hesarin mukaan Jutta Urpilainen on huolissaan hallituksen aikeista pyrkiä hivuttamalla tasaveroon. Huoli on todella aiheellinen. Minua ihmetyttää kuitenkin Urpilaisen omat puheet. Hän sanoo vastustavansa tasaveroa epäoikeudenmukaisena. Mutta samaan syssyyn hän kuitenkin kannattaa kulutusveroja eli esimerkiksi arvonlisäveroa. Minusta tuo ei ole loogista. Vai menisikö hän päässään arvonlisän verottaminen ja lisäarvon verottaminen sekaisin?

Olen toki samaa mieltä tasaveron turmiollisuudesta. Hän mainitsee kunnallisveron tasaverona ja toki vastustaa Vanhasen-Kataisen hallituksen yrityksiä verotaakan siirtämisestä progressiivisesta valtion tuloverosta tasaprosenttiseen kunnallisveroon. Mutta miksi hän kannattaa kuitenkin ALV:n kaltaisia tasaveroja?

En ole myöskään nähnyt häneltä tai muuten SDP:ltä ensimmäistäkään aloitetta kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi. Missä se viipyy jos hän vastustaa tasaveroa ja kannattaa progressiivista verotusta? Hän ei ole käsittääkseni myöskään tehnyt aloitetta palaamisesta pääomatulojen progressiiviseen verottamiseen.

Tällä menolla hän ei rakenna uutta uskottavuutta Lipposen hallitusten hukkaaman tilalle. Sama ristiriita tekojen ja puheiden välillä näyttää jatkuvan Sosialidemokraattisessa puolueessa.

Hallitus on tehnyt ratkaisunsa

Hallitus on sitten tehnyt ALV-ratkaisunsa. Se tempoilee sinne sun tänne, alentaa ensin ja korottaa sitten. Ennen kaikkea hallitus jatkaa tiellään kohti tasaveroa. Mallia joka muualla, myös Virossa, ollaan hylkäämässä vahingollisena.

Katainen ja Vanhanen ovat keksineet mallin jossa ensin lasketaan ruuan ALV 12%:iin ja sitten se nostetaan 13%:iin yhdessä yleisen kannan 23%:iin noston kanssa. Ja vaikutukseltaan mitätön ravintoloiden ALV-alennus toteutetaan 13%:iin. Onko tässä tarkoituksellista asian monimutkaistamisen makua? Halutaanko tarkoituksella hämätä asia sellaiseksi, että tavallinen taatiainen ei tajua missä mennään?

Nykyinen hallitus Vanhasen ja Kataisen johdolla rummuttaa verotuksen painopisteen siirtämistä välittömistä veroista välillisiin. Tasaverohömpötyksen lisäksi mallissa on toinenkin epämiellyttävä piirre. Sillä pyritään hämäämään tavallista taatiaista sillä, että tuloverotuksen alennuksilla mukamas annetaan lisää rahaa kuluttajalle mutta sitten se kuitenkin otetaan pois korkeammilla välillisillä veroilla. Ihmisille luodaan illuusio ansioiden paranemisesta ilman palkankorotuksia ja hyväosaiset pääsevät kiertämään veroja koska pystyvät hyödyntämään muita keinoja eli esimerkiksi henkilökohtaisten kustannusten kierrättämistä yritysten kautta, ulkomailta tehtävia hankintoja j.n.e.

Verotuksen kantavana ajatuksena on ollut, että niitä maksavat ne jotka kykenevät. Tästä ajatuksesta on johdettu progressio. Meillä sitä on edustanut vain valtion tuloverotus sekä perintö- ja lahjaverotus. Kaikki muu on ollut tasaverotusta ja nyt hallitus taas vyöryttää siihen, hyväosaisia suosivaan suuntaan. Tässä nykyinen porvarihallitus jatkaa edellisten Lipposen hallitusten linjalla.

Oikea suunta olisi tietenkin, että kehityksen suunta käännettäisi pois tasaverosta. Palautettaisi varallisuusvero progressiivisena, palautettaisi progressio pääomatuloihin ja kiristettäisi valtion tuloverotuksen progressiota yläpäätä kohti. Nythän valtionverotuksen progressio vaikuttaa tiukimmmin keskituloisiin ja sen vaikutus lieventyy mitä suuremmiksi tulot nousevat todella hyvätuloisilla. Progressio kannattaisi myös tuoda kunnallisverotukseen. Näiden progressioiden yhteisvaikutus pitäisi tietysti ottaa huomioon. Samalla voitaisi jatkaa ALV:n ja välillisten verojen alentamista. Näin säilytettäisi ja parannettaisi verotuksen oikeudenmukaisuutta eli sitä, että veroja maksavat ne joilla on siihen kykyä.

Korruptiosta ja suomalaisesta korruptiosta

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua ja ääntä korruptiosta ja vaali- sekä puoluerahoituksesta. Yhteistä sille on taas kerran ollut analyysittömyys ja sivuseikoista puhuminen.

Kukaan hutkiva zurnalisti tai poliitikko tai muu yhteiskunnallinen toimihenkilö ei ole yrittänyt purkaa auki miten Suomessa vaikutetaan poliittiseen päätöksentekoon ja toimintaprosesseihin. On toki tunnustettu, että Suomen pienissä piireissä kaikki tuntevat toisensa ja on hyväkin, että tunnetaan. Seuraavaksi väitetään, että kukaan ei tuntemisen, kestityksen tai vaalirahoituksen jälkeen ole tullut vaatimaan joitakin tietynlaisia päätöksiä. Sen syvemmälle ei kuitenkaan ole haluttu mennä eikä tuoda julki yhteiskunnallisen vaikuttamisen mekanismeja. Oivia esimerkkitapauksia analysoitavaksi olisi kuitenkin tarjolla vaikka kuinka paljon, aina kauppaketjujen ostoshelvettien kaavoituksesta erilaisiin turvallisuus- ja suojamääräyksiin saakka.

Korruptio voidaan jakaa oikeastaan karkeasti kahteen ryhmään: toisaalta suora päätösten ostaminen ja toisaalta valmiiksi sopivien ihmisten auttaminen päätöksentekoon. Ensimmäisessä, karkeammassa ja yksioikoisessa korruptiossa on kyse selkeästä ja rangaistavaksikin määrätystä toiminnasta jota voisi kutsua suoraksi korruptioksi. Tästä tuntuu löytyvän esimerkkejä etenkin armeijoiden ja asetehtaiden liepeiltä.

Jälkimmäisessä on kyse epäsuorasta toiminnasta. Siinä valitaan jo valmiiksi sopivia mielipiteitä ja maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä joille annetaan tukea vaaleissa. Tämä, epäsuora korruptio on jopa laillista toimintaa. Tosin siinä unohdetaan, että näin asetetaan demokratian perusperiaatteiden vastaisesti toisten mielipiteet ja ajamat asiat vaaleissa parempaan asemaan kuin toisten jolloin kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Tätä on muun muassa Ilkka Kanervan hurskastelu, etttä ei kukaan ole tullut vaatimaan mitään kun hän on osannut olla mieliksi rahoittajilleen muutenkin.

Oma lukunsa on sitten "vastuunkantajat" jotka tuntevat opportunistiset velvollisuutensa tukiryhmiään kohtaan. He, jotka tekevät älyllisiä ja moraalisia rekkiliikeitä saadakseen kantojensa vaihtelut kuulostamaan järjelliseltä ja johdonmukaiselta.

Jotkut jo tähän asti julkistavat tukirahansa kuten esimerkiksi eräät vasemmistolaiset ryhmät julkistavat tukijoidensa ja lahjoittajiensa nimiä lehdissään. Sen sijaan minua ihmetyttää yritysten omistajat ja johdot jotka kyllä mainostavat kun antavat rahaa luonnonsuojelulle tai urheilulle mutta piilottelevat jakamiaan poliittisia tukia. Ja samoin minua ihmetyttää saajat, kuten Katainen, jotka vielä puolustelevat tätä.

Minusta pitäisi pyrkiä täyteen avoimmuuteen rahoituksessa jolloin kaikki poliittinen rahoitus tulisi kulkea julkisten kirjanpitojen kautta. Niissä tulisi näkyä jokainen tulo- ja menoerä summineen ja osapuolineensekä osapuolten taustajoukkoineen henkilönimiin asti. Ulkopuolelle jättäisin vain yksittäisten ihmisten lipaskeräyksissä antamat kolikot; setelirahat kirjaisin. Lisäksi pitäisi pystyä turvaamaan myös niiden mielipidetahojen vaikutusmahdollisuudet joilla ei ole takanaan rahakkaita tukijoita.

Kataisen lomalle lähtö

Valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Jyrki Kataisesta on iso lomallelähtöjuttu tämän päivän Ilta-sanomissa otsikolla "Vaalirahakohu vie Kataista". Siinä bulevardilehden mainosbuffijutussa minun huomiotani herätti kuinka kevyesti hutkiva zurnalisti antoi ohittaa Kokoomuksen vaalirahoitusjutut ja rahoittajien saunottamisen valtion piikkiin valtion tiloissa. Kataisen mukaan heillä ei ole luurankoja kaapissa ja kaikki on "asiallisten yritysten ja ihmisten lahjoituksia". Samaan aikaan toinen keltaisen lehdistön edustaja, Iltalehti kuvailee menoa Nova Groupissa jonka johto oli yksi saunotetuista tukijajoukoista. Ilmeisestikin minulla ja Kataisella on erilaiset käsitykset asiallisesta menosta. Joka tapauksessa meno on muistuttanut SAK:n taannoista vaalimainosta jossa Oiva Lohtander esitti ökyporvaria. Olisikohan mallina ollut Kehittyvien maakuntien Suomen katais-asialliset yritysjohtajat.

Toinen silmiini pistänyt aihe tuossa Ilta-sanomien jutussa oli Kataisen käsitys työelämästä. Sen mukaan hän ei "hyväksy väitettä, että maailma olisi muuttunut sellaiseksi, että meidän on pakko jäädä eläkkeelle 57-vuotiaana, sairaana". Edellinen oli lehtijutun mukaan suora lainaus Kataiselta. Kataisella tuntuu olevan kovin hatara käsitys ja kevyehkö kokemus suomalaisesta työelämästä. Sitä todistaa myös hänen elämänkertatietonsa eduskunnan sivuilla. Kataisen kannattaisikin puhua asiasta yhteisillä saunareissuillaan niille asiallisille tukijoilleen. Hehän työnantajina ovat pitkälti vastuussa työelämästä. Mutta ilmeisesti saammekin kiittää heidän ja heidän kaltaistensa lobbausta siitä, millaista politiikkaa työmarkkinoilla harjoitetaan ja miten hallitus siihen suhtautuu. Nykymeno mukaan lukien työelämän olosuhteet on sitä noiden rahoittajien kaipaamaa yritysmyönteistä menoa.

Katainen kaipaa jutussa myös hienotunteisuutta kanssaihmisiä kohtaan etenkin näin lama-aikana. Ilmeisesti hän tarkoitti tällä asiallista tukijaansa Toivo Sukaria jonka omistama kalustekauppa Masku on Taloussanomien (17/6) mukaan jättänyt työehtosopimuksissa sovitut palkankorotukset maksamatta. Asiallinen Sukari oli hienotunteisesti jättänyt kertomatta asiasta työntekijöilleen.

Toivottavasti äänestäjät oppivat tämän kaltaisesta menosta, että myös vaaliviestejä kannattaa vastaanottaa kriittisesti. Ja toivottavasti Heidi Hautalan ja Satu Hassin perään kuuluttama eduskunnan hajoittaminen ja uudet vaalit eivät toteudu. Silloin nimittäin ennen vaaleja jäisi paljon vaalirahoituskuvioita selvittämättä, ilmeisesti myös vihreiden. Käytetään nyt mielummin tämä pari vuotta ennen seuraavia säännönmukaisia vaaleja asioiden selvittämiseen juurta jaksain ja ennen vaalikampanjoita. Silloin voisi optimistisesti toivoa, että ne käytäisi kaikilla tahoilla rehellisemmin ja avoimemmin.

Kataislaista totalitarismia ja elvytystä

Kokoomuksen Jyrki Katainen on taas avautunut.  Ensin hän on Kokoomuksen omassa tilaisuudessa arvostellut valitsemasta EU-parlamenttiin EUn arvostelijoita.  Hän perusteli väitettään jotenkin niin, että se olisi kuin valitsisi Suomen eduskuntaan eduskunnan vastustajia.  Vertaus on täysin kestämätön ja erityisen kestämätön se on kokoomuslaisen suusta.  Ensinnäkin politiikan sisältöjen arvosteleminen on eri asia kuin sen muotojen ja välineiden arvosteleminen.  Pikemminkin Kataisen viesti taitaa olla, että Katainen ei haluaisi eri mieltä olevia valittavan heittämään kapuloita heidän rattaidensa pyöränpuolien väliin.  Vain hänen ja hänenkaltaistensa kuuluu saada äänensä ja mielipiteensä kuulluksi ja vaikuttavan päätöksentekoon. Minusta tuo kuullostaa enemmän totalitarismilta kuin demokratialta. 

Toisaalta Kataisen puolue on ollut itse siirtämässä valtaa pois nyt niin kovasti arvostamaltaan Suomen eduskunnalta.  Valtaa on siirretty markkinavoimille johtamalla uusliberaalia talouspolitiikkaa,  yrityksille yksityistämällä budjettivallassa olleita toimintoja yksityisille yrityksille ja ennenkaikkea valtaa on siirretty EUn byrokraateille ja suoran parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella oleville johtoelimille janiinedelleen.  

Erityisen vekkulia oli Kataisen puhe siitä kuinka EU-ratkaisu on jo tehty eikä siihen pitäisi palata.  Miksi sitten EUn perustuslakiin voidaan palata vaikka sekin keskustelu on jo käyty laki hylätty.  Ai niin, se ei mennyt valtaeliitin sekä sen juoksupoikien ja -tyttöjen kannalta halutulla tavalla joten se pitää hoitaa loppuun. Sen sijaan ne asiat jotka he ovat saaneet haluamalleen mallille ovat loppuunkäsiteltyjä.

Mauri Pekkarinen on kaivanut taas naftaliinista sosiaalisen omantuntonsa ja halunnut YLEn haastattelussa myös hyväosaisten kantavan omalta osaltaan vastuuta talouslamassa.  Hänkään ei toki halunnut konkreettisesti kertoa, että ainoita tehokkaista keinoja olisi palauttaa varallisuusvero ja saattaa hyväosaisten tulomuodot tuloverotuksessa samalle viivalle kuin tavallisten palkansaajien.  Mutta sekin näyttää olevan Kataiselle liikaa.  Kataisen kanta tuloverojen alentamisesta ja kulutusverojen nostamisesta on hänen oman mainostamansa elvytyksen vastaista.  Jos kulutusveroja nostetaan, hinnat nousee ja kuluttaminen vähenee.  Siitä seuraa automaattisesti , että tuotantokin vähenee.  Seurauksena on työpaikkojen tarpeen väheneminen niin tuotannossa, logistiikassa kuin kaupassakin.  Se siitä elvetyksestä eli Katainen haluaa lisätä työttömyyttä mutta ilmeisesti hän elvyttää edustamiensa tahojen eli hyvätuloisten tuloja.

Toivo-talkoista YLEn tavoittama Katainen ei halua talkoisiin osallistumisajatulla kiristää hyväosaisten verotusta vaikka aikaisemmin on uhkaillut veronkorotuksilla tavallisia taatiaisia.   Ilmeisesti talkoot sopivat tavallisille ihmisille mutta ei hyväosaisille.  Heillähän on toki muutakin puuhaa eikä renki halua häiritä isäntiään ja emäntiään.

Ydinsulkusopimus, NATO ja Suomi

Lueskelin tuossa viimeisintä Tiedonantajaa (nro 14; 9/4 -09).  Siinä on sivun mittainen Erkki Suden juttu aiheesta "NATO ja ydinsodan uhka".  Susi kertoo jutussa kuinka vuonna 1968 solmittu ja 1970 voimaan tullut kansainvälinen ydinsulkusopimus kieltää ydinaseiden viemisen ydinaseettomiin valtioihin ja kuinka NATO sitä rikkoo.

  

Ydinsulkusopimuksen ensimmäisissä artikloissa kirjoitetaan seuraavasti:

1 artikla

Jokainen sopimuksen osapuolena oleva ydinasevaltio sitoutuu olemaan siirtämättä kenellekään välittömästi tai välillisesti ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa : sekä olemaan millään tavoin auttamatta, rohkaisematta tai saattamatta mitään ydinaseetonta valtiota valmistamaan tai muulla tavoin hankkimaan ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa.

2 artikla

Jokainen sopimuksen osapuolena oleva ydinaseeton valtio sitoutuu olemaan ottamatta vastaan välittömästi tai välillisesti keneltäkään ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa; olemaan valmistamatta tai muulla tavoin hankkimatta ydinaseita tai muita ydinräjähteitä; sekä olemaan hankkimatta ja ottamatta vastaan mitään apua ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi.

(lähde: Finlex; valtiosopimukset; 11/1970) 

Nyt kuitenkin monet ydinaseettomat NATO-valtiot ovat ottaneet vastaan U.S.A:n ydinaseita ja varastoivat niitä alueellaan  sekä ovat sitoutuneet U.S.A:lle niitä käyttämään.  Tälläisiä valtioita ovat tiettävästi ainakin Saksa, Belgia, Hollanti, Italia, Espanja ja Turkki mutta ydinsulkusopimuksen tarkoittamia ydinasevaltioita NATOn jäsenmaista ovat kuitenkin vain Ranska, UK ja itse U.S.A.  (lähde esim. The Nuclear Threa Initiative (NTI):  http://www.nti.org/d_newswire/issues/2005_6_24.html#DE004107)  NATO itse julkistaa asian omassa käsikirjaan (NATO handbook) puhumalla NATOn ydinasevoimista ("NATO's nuclear forces") joita ei ole tarve laajentaa uusiin jäsenmaihin (mutta vanhoissa niitä siis on).  

Enpä ole huomannut, että kukaan kuitenkaan kyselisi Suomessa NATO-intoilijoilta, noilta Stubbeilta, Kataisilta, Jaakon- ja Ahtisaarilta saati muilta miten he aikovat elää tuollaisen sopimusrikkomuksen kanssa.  

Eihän Suomen herrat ja tasa-arvon nimissä myös rouvat, olleet moksiskaan kun U.S.A-laisilta sotalaivoilta olisi pitänyt kysyä tuovatko ne laivastovierailuilla ydinaseita ydinaseettomaan Suomeen.  Miten sitten samat tahot kyselisivät mitään vaikka NATO-liittokumppani toisi niitä liittolaisjäsenmaahan.  Ja vaikka kyseltäisi niin miten luotettava olisi vastaus.  Siitä on esimerkkinä NATOn varastot Norjassa.  Ei sielläkään tavalliset norjalaiset tiedä onko ydinaseettomassa maassa ydinaseita.  On vain hurskas vakuutus.

Minusta tämä on jälleen yksi naula NATOttajien argumenttien arkkuun,   Heidän mielestään tästä(-kään) ei pitäisi varmaan puhua.  Se lienee heidän mielestään pelottelua ja epäasiallista, se kun ei edistä heidän asiaansa.  Heidän mielestään asiallinen keskustelu on heidän kanssaan samanmielisten keskinäistä hyrinää siitä kuka keksii hienommin muotoillun mainossloganin yhteisistä länsimaisista arvoista, pöydistä joissa päätetään, viiteryhmistä j.n.e.  Meidän tavallisten suomalaisten turvallisuus vaatii kuitenkin ihan jotain muuta.