Kädenpuristuksia

Tämän aamun paperinen Hesari tietää kertoa, että Espoon Kokoomus, uuden kaupunginjohtajan, Jukka Mäkelän, johdolla haluaa kaupungin huippujohtajille ns. kultaiset kädenpuristukset sisältävät johtajasopimukset.  Perusteluna he käyttävät sitä, että niin päästäisi tarvittaessa siistimmin eroon sopimattomasta johtajasta.  Vaihtoehtona on kuulemma "savustaminen".

Minusta vaihtoehdot eivät mene noin.  Muitakin nimittäin on.   Miksi työsopimuslain määräykset ei riitä? Jos työnantaja menettää luottamuksensa siihen, että työntekijä pystyy hoitamaan työtehtävänsä niinkuin pitäisi niin sellaisen työntekijän voi irtisanoa ihan reilusti ilman savustamista.  Työntekijän osuus on silloin irtisanomisajan palkka mahdollisesti ilman työntekovelvollisuutta.  Ja pahimmassa epäluottamustilanteessa työsuhteen voi purkaa jopa ilman irtisanomisaikaa.  Se tosin edellyttää konkreettisia ja todistettavissa olevia syitä epäluottamukselle.   Ja jos rekrytointivaiheessa ei luoteta kykyyn valita oikein, voidaan käyttää määräaikaisia työsuhteita.  Sen pitäisi riittää myös johtajille eli työsopimuslaki antaa jo nyt ihan riittävät eväät hoitaa sopimaton johtaja ulos.   

Vai ajatellaanko Kokoomuksessa, että pitäisi olla mahdollisuus irtisanomiseen ilman konkreettisia syitä epäluottamukselle?  Vähän niinkuin Jyrki Katainen savustutti toimittaja Antero Eerolan ulos YLEstä kun jutut eivät miellyttäneet?  Siinäkään tapauksessa konkreettiset faktat eivät riittäneet ja piti keksiä syyt.  Jos kyseessä olisi ollut johtajataso ja johtajasopimus niin epämiellyttävä toimija olisi ostettu ulos kädenpuristuksella.

Kokoomuksen linjaksi voi siis tunnistaa, että johtajat pitää voida hoitaa haluttaessa korrektisti ja siististi ulos mutta rahvasta voi kohdella miten tahansa.

Kataisen todellinen karva ja totuus

Ensin Kokoomuslainen hallituksen militanttisiipi, Katainen, Häkämies ja Stubb, sekoilivat lausunnoillaan.  Nyt sitten on yritetty rakentaa Jyrki Kataisesta sankaria kun hän on käynyt selvittelemässä heidän sanomisiaan Moskovassa.  Mutta Katainen on paljastanut todelliset katalat karvansa.

Ensin hän itse sekoili ja sitten yrittää näyttäytyä itse synnyttämänsä kriisin selvittäjänä.  Sen jälkeen hän on yrittänyt tukkia toimittajan suuta ja vielä onnistui.  Ja samalla hän asetti YLEn onnettomaan välikäteen jossa toimittajan esimiehet joutuivat tekemään rikoksen uhrista syyllisen.

Hän väitti, että toimittaja Antero Eerola on välittänyt vääristeltyä tietoa Venäjän Duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle Konstantin Kosatsheville joka edustaa Yhteinen Venäjä -puoluetta eli Kokoomuksen veljespuoluetta Venäjällä.  Kosatshev on kuulemma ollut tyytyväinen Kataiselta kuulemaansa.  Mutta meillähän ei ole oikeasti mitään tietoa mitä Katainen hänelle on syöttänyt ja missä valossa omat toilailunsa esittänyt.  Kun hänen suhtautumisensa faktoihin oli jo Venäjän taloudesta kertoassaan mitä oli niin miten hän olisi pystynyt pysymään totuudessa vain vähän myöhemmin Moskovassa?

Onko meillä suomalaisilla varaa antaa kypäräpäässä toimittajia sensuroivan Kokoomuksen huseerata ulkopolitiikassa?  Olemmeko nyt nähneet riittävästi mihin heidän politiikkansa johtaa?

Kypäräpääpapit kiristävät kypäriensä hihnona

Viime päivinä on keskusteltu laajasti Kokoomusministerien toilailuista.  Muutama kuukausi sitten puolustusministeri Jyri Häkämies haasteistaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä.  Kuten tiedetään, modernilla uusiokielellä haasteet tarkoittavat ongelmia ja ongelmien aiheuttajia ovat yleensä pelot.

Jo aiemminkin ulkoministeri Alexander Stubb on kunnostautunut russofobisilla lausunnoillaan.  Kuuluismpia lienevät 080808 höpinät.  Siinähän Stubb esitti Venäjän puolustautumisen Etelä-Ossetiassa Sakartvelon (suom. Gruusia) agressiota vastaan olevan käänne maailmanpolitiikassa ja Venäjän rikos yhteisiä pelisääntöjä kohtaan.  Ilmeisesti Stubbin pelin säännöt menee niin, että venäläiset eivät saa puolustautua jos toiset, Stubbille mieleiset, ampuvat kohti.  Oma lukunsa Stubbin toilailuissa oli, että hänelle Sakartvelon hyökkäys tuli yllätyksenä vaikka etelä-ossetialaiset ja venäläiset olivat viimeisen yli 1/2 vuotta ETYKin puheenjohtajaa varoitelleet tulevasta.  Unohtaa ei sovi myöskään Stubbin tukea kansainvälisten sopimusten rikkomiselle Anton Salosen tapauksessa.

Nyt sitten viimeisin on valtiovarainministeri Kataisen omituiset möläytykset Venäjän suurvalta-asemasta suhteessa Hollantiin.  Kataiselle faktat olivat sivuseikka kun piti päästä osoittamaan, että ei meillä pelätä vaan pelataan.  

Aikoinaan Kari Suomalainen piirsi Helsingin Sanomissa pilakuviinsa Kokoomuksen hahmoksi lihavan kypäräpäisen papin.  Se oli osuva mielikuva sillä Kokoomuksen historiaan todella liittyy sotaisuutta ja etenkin sotaisia pappeja 20-, 30- ja 40-luvuilta.  Sen jälkeen, etenkin Kokoomuksen remonttimiesten toimesta 60- ja 70-lukujen vaihteessa tuota imagoa yritettiin siivota.  Nyt sitten näyttää, että kypärä on edelleenkin tiukasti päässä hihnoja vedetään tiukemmalle. 

Onko tämä ikkunoiden kivittäminen osa Kokoomuksen NATO-kampanjointia?  Yritetäänkö tällä saada provosoitua Venäjältä lausuntoja jotka voitaisi esittää täällä sisäpoliittisina aseina ja perusteluina idän uhkalle ja NATO-jäsenyyden tarpeelle sitä vastaan? Ja toisaalta jos Venäjä ei reagoi, niin voidaan sanoa, että ei heikko Venäjä voi eikä pysty vaikuttamaan meidän päätöksiimme tai se ei välitä.  Noin tai näin: eikun NATOon.

Jos Kokoomus tässä politiikassaan onnistuu, löydämme itsemme entistä tiiviimmin ja useammassa USAn valloitus- ja miehityssodasta eripuolilta maapalloa.  ei heille Afganistan riitä vaan pitää osoittaa "kumppanuutta" ja "sitoutuneisuutta yhteisiin arvoihin" mihin vain kutsui Washingtonista kuuluu.  Sitä kautta löydämme myös itsemme kriiseistä joissa olemme  (Kataisen puheista huolimatta) suurimman naapurimme kanssa eri puolilla.  sellaisesta ei ole koskaan historiamme aikana hyvää seurannut.  Ovatko porvarit jo valmistautumassa sen seurauksiin kun haluavat rehabilitoida edellisen sodan sotasyyllisiä?

Toivottavasti äänestäjillä on sen verran selvänäköisyyttä ja älliä ensi kevään vaaliuurnilla, että Kokoomuksen sählämähläketjun hämmentäminen saadaan kuriin ja suomalaista sisä- ja ulkopolitiikkaa harjoitettaisi meidän suomalaisten eduksi.

Sasi on ihmiselle susi

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua".  Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.


Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä.  Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu.  Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta.  Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta.  Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut.  Noinhan ei ole.  Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.  


Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta.  Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä.  Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin.  Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.


Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta.  Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi.  Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset.  Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.


Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä.  Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.


Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä.  Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti.  Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla.  Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. 


Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa.  Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta.  Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet.  Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.


Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin".  Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e.  Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys. 


Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.  

Green Peace Kokoomuksen kimpussa

Greenpeace on tehnyt pienen aktivisti-iskun Kokoomuksen puoluekokoukseen. Levittelivät Jyrki Kataisen puheen aikana banderolleja joissa kritisoidaan Kokoomuksen ja sitä myötä hallituksen ydinvoimakantoja.

Katainen kuulutti toisten mielipiteiden kunnioittamista. Miten sitä käytännössä harjoittivat aktivistien banderollien repijät, puoluesihteeri Tujunen etunenässä?

Sinällään toisten puoluekokoukseen ilman kutsua meneminen on rumaa mutta ei nyt sentään terrorismia niinkuin siitä on joissakin keskusteluissa on kommentoitu. Sehän on kauhun herättämistä väkivallalla tai sen uhkalla niin, että saa oman tahtonsa läpi. Minusta vahtigerberoksen narraaminen ja banderollien levitteleminen ei täytä tunnusmerkkejä. Etenkään kun ottaa huomioon miten kokoomuksen ydinvoimakannat vaarantavat ja uhkaavat meitä kaikkia suomalaisia ja isoa joukoa naapureitammekin.

Mutta tässäkin asiassa taas toistuu sama kuin niin monen muunkin asian yhteydessä. Sanoma hukkuu kun aletaan keskustella välineistä. Edes banderollien iskulause ei tunnu ylittävän uutiskynnystä: "Jyrkivihreä Suomi, ydinjätteen siirtomaa". Minusta se on ihan hyvä näpäytys mukamas vihertävää Kokoomusta kohtaan.

Samoin Greenpeacen rauhallisemmat mielenosoitukset eivät tunnu ylittävän juurikaan uutiskynnystä. Esimerkiksi Greenpeacen yritys päästä keskusteluyhteyteen Kataisen kanssa ei näy missään. Puhutaan vain niistä joissa toimitaan räväkästi eli kiipeillään katoilla ja ujuttaudutaan puoluekokouksiin mutta niissäkin vain keinoista, ei sisällöistä.

Kaiken kaikkiaan kokoomuksen taktiikkana näyttää olevan erilaisten valeasujen käyttö. Kun edellisten presidentinvaalien aikaan kokivat tarpeelliseksi hyökätä työläisiä ja heidän etujaan vastaan, esiinnyttiin työväen puolueena ja tyrkytettiin työväen presidenttiä. Nyt kun ydinvoimaloilla uhataan suomalaista ympäristöä ja suomalaisia, halutaan esiintyä vihreinä. Onko seuraavana NATO-kanpanjassa sitten rauhanpuolustajien ja pulujen vuoro. Alkaako Katainen kulkea rauhanmerkki rintapielessään kuin Tuomioja konsanaan?

Koskahan samat valtatiedotusvälineet alkavat ihan oikeasti kertoa ydinvoiman todellisesta luonteesta? Koska hutkivat zurnalistit ryhtyvät tutkiviksi journalisteiksi ja selvittelevät ihan oikeita ydinvoiman kustannuksia, ympäristövaikutuksia kokonaisuutena j.n.e. Ilmeisesti vasta sitten kun täälläkin tapahtuu oikea ydinonnettomuus eikä vain "tapahtumia" kuten läheltä piti -tilanteita alan piireissä kutsutaan.

Kataisen niskalenkki

Jyrki Katainen on aloittanut kummallisen hyökkäyksen oppositiota vastaan. Tokihan on normaalia, että hallitus ja oppositio on erimieltä mutta tämä Kataisen reaktio on kummallinen ja erikoinen.

Ensin Katainen käy kollegoidensa kanssa neuvottelemassa järjettömän kalliin tukipaketin joilla pelastetaan suurten kansainvälisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten sijoitukset edessä häämöttäviltä riskeiltä Kreikassa. Tätä markkinaspekulanttien lepyttelyä eurovuorilla hän nimittää niskalenkiksi markkinavoimista. Sitten kun hänen ja kumppaniensa tulosta arvostelee oppositio niin hän katsoo asialliseksi syyttää valehtelusta. Ikäänkuin hänen kanssaan erimieltä oleminen olisi kiellettyä ja rikollista.

Valehtelusta ja epärehellisyydestä selittää puolue joka vast'ikään vakuutti olevansa työväen puolue ja nyt väittää itseään vihreiksi. Ja samainen puolue on ollut vakuuttanut,e ttä markkinat kyllä korjaavat itse itsensä. Kas, kun ei tässä tapauksessa korjaakaan kun pankkien omistajien voitot pitää pelastaa. Ja samalla tyydyttyvät rahamarkkinat eli ne muutamat kymmenet johtavat rahoitusspekulantit suurimmissa kansainvälisissä pankeissa ja rahalaitoksissa. Eivätkä kreikkalaiset nepotistitkaan varmaan pane pahakseen, nämä Karamanlisit, Papandreut ja Mitsotakikset ynnä muu kreikkalainen eliitti.

On toki totta, että demarit olivat omalta osaltaan Paavo Lipposen aikana ajamassa meitä tähän ahdinkoon. Nyt sitten kun demarit yrittävät tehdä eroa tuohon turmiolliseen politiikkaan niin se selvästi kismittää Kokoomusta. Onhan demareiden kelkka kääntynyt muutamassa muussakin asiassa, esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa. Ilmeisesti kokoomus- ja myös kepujohto pelkää jäävänsä yksin vastaamaan seuraavissa vaaleissa tästä politiikasta. Olisihan ollut paljon mukavampaa jos suurista puolueista kukaan ei olisi ollut erimieltä niin harjoitetun politiikan vastustamisen leimaaminen populismiksi olisi mennyt helpommin läpi. Nyt populismileiman saamimen tartuttumaan on vähintäänkin kertaluokkaa vaikeampaa. Vastustajien näkyvyys ja kuuluvuus ovat demarien myötä aivan eriluokkaa.

Oma lukunsa on sitten miten luotettavaa demarien kääntymys on? Meillä on jo lukuisia esimerkkejä kuinka he puhuvat ennen vaaleja yhtä ja toimivat jälkeenpäin toisin. Epäilys on tälläkin hetkellä olemassa, että vastustus on vain taktista laatua ja unohtuu heti vaalien jälkeen jos on tullut voitto ja hallituksen ovet auenneet.

P.s. Olen ollut havaitsevinani, että kriisien välit koko ajan lyhenevät ja lyhenevät. Nyt USA:n asuntorahoittajien busineksesta alkaneesta rahoituskriisistä ei keretty edes kunnolla aloittaa nousua kun iski tämä kreikkalaisten niskaan kaadettu. USAsta kuuluu jo vihjeitä seuraavsta kun rahoituslaitokset ovat ilmeisesti narahtamassa tunnuslukujensa väärentämisestä. Olemme ilmeisesti saavuttamassa jatkuvan talouskriisin tilan (ihan niinkuin jatkuvan sodankin).

Sotaa diminutiivissa

Pertti Salolainen, kokoomuslainen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, on YLEn nettiuutisten mukaan avautunut Afganistanin sodasta. Hän näyttää sotkeutuvan omiin sanoihinsa kun yrittää selittää, että emme ole sodassa vaikka siellä on ”sota”, ”käydään sotaa” ja ”soditaan” mutta sodassa ovat jotkut muut kuin suomalaiset. Voiko pahemmin enää hurskastella ja saivarrella?

Salolaisella ja muilla NATO-friikeillä tuntuu olevan propagandassaan jonkinlainen laittiversio sodasta eli heidän mielestään Afganistanissa ei ole sota vaan sotaa, jonkinlainen pieni osa sodasta, sotanen tai jotain sellaista pienempää ja somempaa. Ja kun me emme siellä sodi niin osa meidän armeijaamme pyssyt tanassa ovat vain sattuneet ihan vahingossa paikalle ja nyt sotasankarimme siellä päällistelevät, että mihinkäs sitä on tultu. Kirjallisuus tuntee monia tarinoita, joissa erilaiset sotaporukat eksyvät "vahingossa" pois sodasta. Nyt on ilmeisesti kirjoitettu historiaamme uusi lehti kun armeijamme sotilasyksikkö on eksynyt sotaan, kysymättä ja pyytämättä.

Salolainen vetoaa Saksan liittokansleri Merkeliin jonka mukaan siellä vain soditaan tai on sotaa mutta Saksa ei oikeasti ole sodassa tai ainakaan sotatilassa tai jotain.... No, Merkel ja Salolainen ovat puoluetovereita ja edustavat kypäräpääpappipuolueita molemmat eli sotiminen ja jeesustelu on n.s. verissä (vai pitäisikö nykyään sanoa "geeneissä").

Lisäksi Salolainen yrittää uutisen mukaan ikään kuin asettua tilanteessa ulkopuoliseksi. Se on kuitenkin härskiä venkoilua kun mies on oikeasti sodassa olevan liittoutuman yhden osallisen parlamentin ulkoasioiden käsittelyn valmistelusta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja eli Suomen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on mitä suurimmassa määrin sisäpiiriläinen ja osallinen. Tässä suhteessa Salolaisen voisi muistella vaikka m.m. edesmenneen puoluekolleegansa Paasikivenkin suuhun laitettuja sanoja: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.

Elämääkö juoksuhaudoissa

Mikkeliläinen Länsi-Savo tietää kertoa useammassa jutussaan kuinka Markus Selin kerjää rahaa elokuvayritykselleen rahaa myös Mikkelistä. Bulvaanikseen Selin on saanut potkujensa jälkeen Mikkeliin jämähtäneen virkaheittokenraalin ja valtuuston kokoomuslaisen puheenjohtajan, Olli Nepposen. Heidän mukaansa kaupungin veronmaksajien ja yritysten pitäisi maksaa jotta Selin suostuisi tuomaan kuvausryhmänsä muutamaksi viikoksi johonkin Mikkelin lähelle, esimerkiksi Karkialammille. Kaupungilta y.m. pitäisi löytyä 600000 €:a.

Mikä olisi kunnan ja sen asukkaiden sekä paikallisen elinkeinoelämän hyöty hankkeesta? Yleisesti sellaisena esitetään tunnettuutta. Mutta miten mikkeliläisten yritysten tuotteiden tunnettuus paranisi elokuvahankkeen ansiosta? Elokuvassa vilahtaisi muutama mikkeliläisille tuttu maisema ja kaupunki ehkä mainittaisi kilometrin mittaisissa lopputeksteissä hetkellä jolloin yleisö on jo poistunut paikoiltaan teatterista tai DVD jo otettu pois soittimesta. Kuvauspaikat unhottuvat jo ennenkuin filmi on ensi-illassa jos joku maailmalla edes kiinnittää sellaiseen huomiota. Kuinka monesta oikeasti maailman maineessa olevasta elokuvasta yleisesti tiedetään niiden kuvauspaikat? Suomessa tiedetään, että n.s. kylmän sodan aikana jokunen neuvostovastainen elokuva kuvattiin täällä mutta tuskin maailmalla kukaan sellaista muistaa. Samoin n.s. italowesterneistä tiedetään ne kuvatun italiassa vaikka oikeat paikat olivatkin kai Espanjassa. Ja joka tapauksessa mikä on ollut kuvauspaikkojen hyöty ellei kyseessä ole ollut järjestelmällinen ja suunnitelmallinen toiminta tehdä kuvauspaikkojen ja niiden fasiliteettien tarjoamisesta jatkuvaa liiketoimintaa.

Ostaisiko joku päämajakrääsää elokuvan ansiosta enemmän kuin nyt? Menisikö Mannerheimilla ratsastavat tuotteet, esimerkiksi Portin Mannerheim-pötkömakkara kaupaksi tai Savcor:n Mannerheimlinjan mukaan nimetty korroosion esto tai joku muu? Mannerheimin nimellä on jo tähänkin mennessä yritetty kaupata vaikka mitä mutta huonolla menestyksellä. Seurauksena on ollut vain naurunaiheeksi joutuminen. Täällä, Mikkelin torilta katsottuna Otavan takana Mikkelille nauretaan kun sitä pidetään Euroopan ainoana vielä II Maailmansotaa käyvänä kaupunkina.

Tässä lienee kyseessä Selinin et kumppanien epätoivoinen kerjuuyritys saada rahat filmilleen. Sijoituksena siis erityisen riskialtis vaikka sopimukseen kuuluisikin reilu provisio elokuvan mahdollisista tuotoista.

Rahastuksen perusteluiden kaupallista pohjaa sietää epäillä. Jos Selinin tuottama ja Renny Harlinin (oik. Lauri Harjola) ohjaama Mannerheim-elokuva oikeasti olisi sellainen kansainvälinen kiinnostuksen kohde kuin on annettu ymmärtää niin Selinillä ei pitäisi olla mitään tarvetta enää tässä vaiheessa kerjätä muutamaa sataa tuhatta. Hänen ovensa takana olisi ollut suorastaan tunkua jos hänellä olisi käsissään todellinen kansallinen tai jopa kansainvälinen hitti. Sen sijaan etukäteen mukaan lupautuneet tahot ovat livenneet hankkeen edetessä ja ilmeisesti perusteiden paljastuttua. Kansallinen mielenkiintokin rajoittuu niihin jotka vielä märehtivät II Maailmansodan juoksuhaudoissa ja rakentavat maailmankuvaansa valkoisista legendoista. Yritykset ratsastaa veteraaneilla ja sotainvaliideillakin ovat epäonnistuneet.

Toisaalta eihän Seliniä voine syyttää, että pyytää. Kaupungin herroja voisi sitten syyttää jos kaupunkilaisten vähiä veroeuroja syytäisivät. Samoin paikallisia yrittäjiä jos asiakkailtaan saamia varoja hassaisivat älyttömyyksiin.

Kaupunkinjohtaja Kimmo Mikander kai suhtautuu n.s. "avoimesti" asiaan. Olisi todella hyvä jos Mikander selvittäisi selvityksensä ja julkaisisi ne avoimesti; lähteet, analyysit, johtopäätökset kustannus/hyöty- ja riskianalyyseineen. Mainio kanava asian käsittelyyn voisi olla vaikki Minun Mikkelini -sivusto.

En kovinkaan ihmettele, että korva- ja kykypuoluelaiset, Nepposet ja kmpnit hurahtavat aina kun pyssyjä kalisutetaan mutta toivottavasti muilta mikkeliläisiltä päättäjiltä löytyy sen verran järkeä etteivät lähde tuollaiseen höyrypäisyyteen mukaan vaan lähtevät rakentamaan Mikkelin ja mikkeliläisten tulevaisuutta kestävämmältä ja paikalliselta mutta maailmalla oikeasti kiinnostavalta pohjalta. Sellaisiakin aihioita kaupungin strategioihin on kirjoitettu. Silloin ehkä kaupunki pääsisi sitä nyt raisttavasta sodissa rypijän maineesta.

-----

Korjaus: 18/4 -10 korjattu Harjolan etunimi Lauriksi

Politiikkaa garderoopista

Viime aikoina on kirjoiteltu kovasti garderooppipoliitikko Marja Tiuran kohtalosta ja edesottamuksista. Jo aiemmin hänen sotkunsa ovat olleet esillä tiedotusvälineissä, nuo pesukoneet, sohvat ja Thaimaanmatkansa sekä vaalirahoituskuvionsa. Nyt on esillä hänen tyrkyttäytymisensä ministeriksi ja siihen liittyvät loikkauskoukerot. En näillä tiedoilla halua ottaa kantaa onko hän itse tyrkyttäytynyt vai onko häntä houkuteltu. Siihen "todisteitaan" ja kantojaan esitelleet KEPUn likaisten temppujen osaston puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Nova Groupin "liikemies" Arto Merisalo ja Tiura itse ovat aivan liian epäluotettavia lähteitä. Jotakin voisi toki tietenkin päätellä Tiuran puolueen, Kokoomuksen ylenpalttisesta tuesta hänelle mutta olkoon.

Sen sijaan en malta olla takertumatta Apu-lehdessä 31/3 -10 julkaistuun Tiura-juttuun. Siinä toimittaja Leila Itkonen kiillottaa Tiuran julkisuuskuvaa pahimpaan naistenlehtipolitikoinnin tyyliin. Siinä Tiurasta tehdään miehisen ajojahdin viatonta uhria. Uhria jonka ainut virhe on liiallinen luottavaisuus ja sinisilmäisyys. Tavalliseen tapaan vedetään lapset ja perhe luomaan kuvaa hyväntahtoisesta ja eloisasta, vain parasta tarkoittavasta pienen lapsen äidistä ja vaimosta josta ovat poissa kaikki politiikkaan kuuluva pyrkyryys ja ahneus merkittäviä asemia kuten ministeriyttä kohtaan.

Tiurasta luodaan kuvaa lähes messiaanisena marttyyrina mutta nöyränä ihmisenä. Ammattivalokuvaajan taiten ottamissa ja taiten jälkikäteen editoiduissa kuvissa Tiura luo katseensa ylös ties mihin, puettuna viattoman valkeisiin.

Lehden samaisen numeron toisessa jutussa Tiura on "Ihmisten edessä" ja kuuntelee kuten korva-puolueen poliitikon kuuluukin. Ei vain sanallakaan politiikan sisältöä.

Härskeintä jutussa on, että Tiura sotkee kohteluunsa sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Hän on mukamas miehisen ajojahdin uhri. Minusta hän tekee siinä ennenkaikkea hallaa sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta tekeville sotkeissaan omien sotkujensa selvittämisen mukamas tasa-arvokysymykseksi.

Usein sanotaan, että kansalla on sellaiset johtajat jotka kansa ansaitsee. Ja itsehän 17 000 pirkanmaalista ovat Tiuran Eduskuntaan valinneet. Toivottavasti nuo pirkanmaalaiset ajattelevat seuraavissa vaaleissa hieman tarkemmin äänestävätkö harjoitettavan politiikan vai vaatekaapin sisällön perusteella.

Destia

Ministeri Häkämies vaatii tiedotusvälineissä olevien juttujen mukaan valtion omistaman tienrakennusyhtiön, Destian yksityistämistä. Hänen mukaansa, esimerkiksi Kauppalehden 4/6 -09 mukaan, liikenneinfrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon ei liity mitään sellaista intressiä, että valtion pitäisi olla mukana. Minusta käsitys on kummallinen ja osoittaa täydellistä tietämätttömyyttä liikenneinfrastruktuurin merkityksestä yhteiskunnassa.

Häkämies myös perustelee kantaansa Destian tarpeella saada kumppani joka vastaisi Destian kehittämisestä. Eikö Häkämies valtionyrityksistä vastaavanana mininsterinä halua, osaa tai muutoin kykene kantamaan vastuutaan? Olisiko silloin parempi vaihtaa hänen tilalleen henkilö, joka osaa ja haluaa sekä kykenee?

Tienrakennusalan muut toimijat perustelevat Destian yksityistämistä väitteillä Destian toimien vaikutuksesta markkinoihin. Destia kun kuulemma alihinnoittelee. Minusta tuollainen hinnoittelu on luontevaa ja oikein. Sehän osoittaa, että toimija joka ei ole kapitalistien omistama ja siten on ulkopuolella kapitalistien voitontavoittelun, voi tuottaa halvemmalla ja laatua. Minusta olisi kummallista jos Destian hintataso olisi sama kuin yksityisessä omistuksessa olevien. Niidenhän tulee normaalien rakentamiskustannusten ja yrityksen kehittämisen lisäksi tuottaa voittoa omistajalleen. Yhteiskunnan omistamalla ei tälläistä velvoitetta ole. Nykyinen tilanne on siis veronmaksajille edullinen kun on toimija joka rakentaa ja pitää kunnossa kohtuuhintaan.

Lisäksi Häkämies ja muu kokomuusvetoinen hallitus aikoo myydä Destiaa laman aikana ja siten alihintaan. Tämähän sinällään ei ole mitään uutta vaan tähän astikin porvarihalitus on luopunut valtion omistuksista pilkkahintaan. Kepulainen liikenneministeri Vehviläinenkin vain asettelee aste-eron kaltaisia prosenttilukuja rajaksi valtion omistusosuudelle.

Nyt, kun Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) järjesti 11/9 -09 työnseisauksen vastustaakseen Häkämiehen holtitonta ja ideologista yksityistämisintoa niin työnantajapuoli käyttää armeijaa rikkureina. Asiasta kertoi jopa yleensä kovasti työnantajien puolta pitävä Helsingin Sanomat. Meno työmarkkinoilla alkaa muistuttaa pimeimpiä aikoja 20- ja 30-luvulla.

Minusta me nimen omaan tarvitsemme Destian kaltaisia laitoksia yhteiskunnan omistuksessa. Meillä veronmaksajilla ei ole varaa pumpata myös verojen kautta rahaa yksityisten kapitalistien pohjattomiin säkkeihin.

Ruuanarvon lisäämisen verottamisesta

Keskustapuolue ajoi hallitusohjelmaan ruuan arvonlisäveron (ALV) verokannan alentamisen. Nyt kovasti keskustellaan sen kohtalosta. Kokoomus ja Demarit vastustavat ja kepu puolustaa. Argumentistö on sitä tavanomaista: ei auta pienituloisia eikä elvytä vastaan auttaa nimenomaan pienituloisia ja lisää kysyntää.

Jos katsotaan kuka maksaa ruuassaan paljon sellaista arvonlisäveroa jota nyt on tarkoitus alentaa niin joukko kai koostuu kaupasta jalostettua ruokaa ostavia. Hinnassa on sitä enemmän alv:a mitä enemmän alkuperäisten raaka-aineiden arvoa on jalostamalla nostettu. Itse perustuotantohan on pääsääntöisesti alv:tonta. Siis puolivalmisteiden ja valmisruokien hinnat sisältävät eniten nyt alennettavaa arvonlisäveroa kaupasta ostettuna. Sen sijaan ravintolasta ostettuna vero ei alene vaikka toisaalta ravintola saa raaka-aineitaan ja puolivalmisteita alennetulla verokannalla.

Jos katsotaan perheiden rahankäyttöä niin ruoka on asumisen ja liikenteen jälkeen suurin kulutuksen kohde (lähde: tilastokeskun hyvinvointitilastot). Pienituloisilla ruokamenojen osuus korostuu siten, että ne ovat selvästi suurin menoerä asumisen jälkeen. Voidaan hyvinkin tehdä olettamus, että jos pienituloisella jää veroalennuksen jälkeen enemmän rahaa käyttöönsä, hän käyttää sen edelleen ruokaan. Hän ostaa joko enemmän tai parempaa ruokaa. Joku saattaa katsoa myös olevan varaa syödä ravintolassa kalliimman alv:n ruokaa.

Edellisten perusteella voidaan siis tehdä johtopäätökset, että jos ruuan alv:a alennetaan:

- ihmiset ostavat elintarviketeollisuuden käsittelemää ruokaa enemmän koska heillä on enemmän rahaa ja sellaisen ruuan hinta alenee eniten. Seurauksena on kulutuksen lisäys ja kysyntää elintarviketeollisuudelle.

- alv:n tuotto ei juurikaan alene koska iso osa ihmisistä käyttää alentuneen veron kautta lisääntyneet tulot edelleenkin kulutukseensa.

- jos ihmiset nostavat ruokansa laatutasoa, saattaa hyvinvointi lisääntyä ja jopa ruokavalio terveellistyä.

Entä onko alv:n alentamisesta mitään haittaa? Ruuan kulutus lisääntyy ja jos se lisä ei kohdistu terveelliseen ruokaan, saattaa alennuksella olla terveydellisiä haittoja. Tämä on kuitenkin melko spekulatiivista. Pikemminkin ruuan määrää nostanee sellaiset, esimerkiksi eläkeläiset, jotka eivät nyt syö tarpeeksi. Lisäksi elintason noustessa ja hintojen salliessa ihmisillä on taipumusta alkaa katsoa ruokaansa myös ravitsemukselliselta kannalta.

Suurin ongelma, eräille on tietenkin, että elintarviketeollisuuden pitää nostaa volyymeitaan, investoida ja rekrytoida. Nytkin korkeiden hintojen aikana ihmiset kantavat rahansa kauppoihin ja ostavat ruokaa. Isoin osa hinnasta menee kauppiaille, tukkuportaalle ja teollisuudelle. Jos veronalennus menee suoraan ja kokonaisuudessaan hintoihin, heidän katteensa ei juurikaan nouse elleivät he kykene repimään lisää markkinaosuuksia kilpailemalla ostajien kasvavasta stovoimasta. Vaihtoehtona olisi säilyttää nykytilanne ja ottaa samat rahat pienemmillä voluumeilla ja kalliimmilla hinnoilla nykyveroilla.

Erityinen kummallisuus on joidenkin halu verottaa kaksi kertaa samoja tuloja samoilta ihmisiltä mutta alentaa tuloverotusta samoilta ihmisiltä. Onko heillä tahallinen tarkoitus antaa ihmisille valheellinen mielikuva suuremmista tuloista jotka sitten otetaan pois kun rahoja käytetään. Samat tahot pitävät vielä perintö- ja lahjaverotusta turhana ja tarpeettomana, milteipä rikollisena kaksinkertaisena verotuksena vaikka siinä verotuksen kohteena ovat eri ihmiset ja eri tulonsaamiset.

Ruuan alv:n, kuten muidenkin välillisten verojen alentamisessa on tietenkin ongelmana, että kun ne peritään yksityisten yritysten kautta, yrittäjät vetävät välistä. Näinhän kävi kun partureiden alv:a alennettiin. Yleensäkin yrittäjillä tuntuu olevan tässä suhteessa kummallinen käsitys omista ja muisten rahoista. Tässä kilpailuviranomaisten ja a.o. ministeriöiden tulisi seurata hintojen kehitystä laajasti ja pitkältä ajalta sekä julkistaa tulokset laajasti niin, että ihmiset voivat reagoida ja äänestää jaloillaan. Tässäkään suhteessa aikaisemmat kokemukset a.o. viranomaisten tahdosta ja kyvystä eivät ole lupaavia. Esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttila pimittää edelleenkin Maa- ja metsätalousministeriössä tehtyjä selvityksiä. Miksiköhän tutkivat journalistit eivät tutki mahdollisia tähän liittyviä kytköksiä keskusliikkeisiin ja elintarviketeollisuuteen?

Kaiken kaikkiaan olen poikkeuksellisesti kepulaisten kanssa kerrankin samaa mieltä: ruuan alv:n alentaminen on hyvä, perusteltu ja toivottava toimenpide huolimatta sen vaikutusten realisoitumiseen kohdistuvista epäilyksistä. Samaa sarjaa tulisi jatkaa koko alv:n osalta. Sen lisäksi ja mahdollisten mutta epätodennäköisen verokertymän alenemisen korvaamiseksi veropohjaa tulisi laajentaa ja tasoa yhtenäistää tuloverotuksen puolella. Muistelen Kokoomuksella olleen joitakin vuosia sitten tavoiteena saada kaikki tulot samalle viivalle. Nyt heillä on VM:ssä erinomainen tilaisuus saattaa esimerkiksi pääoma- ja maataloustulojen verotus palkkaverotuksen kanssa samalle viivalle ja tasolle. Samoin tasa-arvoisuutta ja -vertaisuutta verotukseen toisi varallisuusverotuksen palautus.

Kataisen lomalle lähtö

Valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Jyrki Kataisesta on iso lomallelähtöjuttu tämän päivän Ilta-sanomissa otsikolla "Vaalirahakohu vie Kataista". Siinä bulevardilehden mainosbuffijutussa minun huomiotani herätti kuinka kevyesti hutkiva zurnalisti antoi ohittaa Kokoomuksen vaalirahoitusjutut ja rahoittajien saunottamisen valtion piikkiin valtion tiloissa. Kataisen mukaan heillä ei ole luurankoja kaapissa ja kaikki on "asiallisten yritysten ja ihmisten lahjoituksia". Samaan aikaan toinen keltaisen lehdistön edustaja, Iltalehti kuvailee menoa Nova Groupissa jonka johto oli yksi saunotetuista tukijajoukoista. Ilmeisestikin minulla ja Kataisella on erilaiset käsitykset asiallisesta menosta. Joka tapauksessa meno on muistuttanut SAK:n taannoista vaalimainosta jossa Oiva Lohtander esitti ökyporvaria. Olisikohan mallina ollut Kehittyvien maakuntien Suomen katais-asialliset yritysjohtajat.

Toinen silmiini pistänyt aihe tuossa Ilta-sanomien jutussa oli Kataisen käsitys työelämästä. Sen mukaan hän ei "hyväksy väitettä, että maailma olisi muuttunut sellaiseksi, että meidän on pakko jäädä eläkkeelle 57-vuotiaana, sairaana". Edellinen oli lehtijutun mukaan suora lainaus Kataiselta. Kataisella tuntuu olevan kovin hatara käsitys ja kevyehkö kokemus suomalaisesta työelämästä. Sitä todistaa myös hänen elämänkertatietonsa eduskunnan sivuilla. Kataisen kannattaisikin puhua asiasta yhteisillä saunareissuillaan niille asiallisille tukijoilleen. Hehän työnantajina ovat pitkälti vastuussa työelämästä. Mutta ilmeisesti saammekin kiittää heidän ja heidän kaltaistensa lobbausta siitä, millaista politiikkaa työmarkkinoilla harjoitetaan ja miten hallitus siihen suhtautuu. Nykymeno mukaan lukien työelämän olosuhteet on sitä noiden rahoittajien kaipaamaa yritysmyönteistä menoa.

Katainen kaipaa jutussa myös hienotunteisuutta kanssaihmisiä kohtaan etenkin näin lama-aikana. Ilmeisesti hän tarkoitti tällä asiallista tukijaansa Toivo Sukaria jonka omistama kalustekauppa Masku on Taloussanomien (17/6) mukaan jättänyt työehtosopimuksissa sovitut palkankorotukset maksamatta. Asiallinen Sukari oli hienotunteisesti jättänyt kertomatta asiasta työntekijöilleen.

Toivottavasti äänestäjät oppivat tämän kaltaisesta menosta, että myös vaaliviestejä kannattaa vastaanottaa kriittisesti. Ja toivottavasti Heidi Hautalan ja Satu Hassin perään kuuluttama eduskunnan hajoittaminen ja uudet vaalit eivät toteudu. Silloin nimittäin ennen vaaleja jäisi paljon vaalirahoituskuvioita selvittämättä, ilmeisesti myös vihreiden. Käytetään nyt mielummin tämä pari vuotta ennen seuraavia säännönmukaisia vaaleja asioiden selvittämiseen juurta jaksain ja ennen vaalikampanjoita. Silloin voisi optimistisesti toivoa, että ne käytäisi kaikilla tahoilla rehellisemmin ja avoimemmin.

Kataislaista totalitarismia ja elvytystä

Kokoomuksen Jyrki Katainen on taas avautunut.  Ensin hän on Kokoomuksen omassa tilaisuudessa arvostellut valitsemasta EU-parlamenttiin EUn arvostelijoita.  Hän perusteli väitettään jotenkin niin, että se olisi kuin valitsisi Suomen eduskuntaan eduskunnan vastustajia.  Vertaus on täysin kestämätön ja erityisen kestämätön se on kokoomuslaisen suusta.  Ensinnäkin politiikan sisältöjen arvosteleminen on eri asia kuin sen muotojen ja välineiden arvosteleminen.  Pikemminkin Kataisen viesti taitaa olla, että Katainen ei haluaisi eri mieltä olevia valittavan heittämään kapuloita heidän rattaidensa pyöränpuolien väliin.  Vain hänen ja hänenkaltaistensa kuuluu saada äänensä ja mielipiteensä kuulluksi ja vaikuttavan päätöksentekoon. Minusta tuo kuullostaa enemmän totalitarismilta kuin demokratialta. 

Toisaalta Kataisen puolue on ollut itse siirtämässä valtaa pois nyt niin kovasti arvostamaltaan Suomen eduskunnalta.  Valtaa on siirretty markkinavoimille johtamalla uusliberaalia talouspolitiikkaa,  yrityksille yksityistämällä budjettivallassa olleita toimintoja yksityisille yrityksille ja ennenkaikkea valtaa on siirretty EUn byrokraateille ja suoran parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella oleville johtoelimille janiinedelleen.  

Erityisen vekkulia oli Kataisen puhe siitä kuinka EU-ratkaisu on jo tehty eikä siihen pitäisi palata.  Miksi sitten EUn perustuslakiin voidaan palata vaikka sekin keskustelu on jo käyty laki hylätty.  Ai niin, se ei mennyt valtaeliitin sekä sen juoksupoikien ja -tyttöjen kannalta halutulla tavalla joten se pitää hoitaa loppuun. Sen sijaan ne asiat jotka he ovat saaneet haluamalleen mallille ovat loppuunkäsiteltyjä.

Mauri Pekkarinen on kaivanut taas naftaliinista sosiaalisen omantuntonsa ja halunnut YLEn haastattelussa myös hyväosaisten kantavan omalta osaltaan vastuuta talouslamassa.  Hänkään ei toki halunnut konkreettisesti kertoa, että ainoita tehokkaista keinoja olisi palauttaa varallisuusvero ja saattaa hyväosaisten tulomuodot tuloverotuksessa samalle viivalle kuin tavallisten palkansaajien.  Mutta sekin näyttää olevan Kataiselle liikaa.  Kataisen kanta tuloverojen alentamisesta ja kulutusverojen nostamisesta on hänen oman mainostamansa elvytyksen vastaista.  Jos kulutusveroja nostetaan, hinnat nousee ja kuluttaminen vähenee.  Siitä seuraa automaattisesti , että tuotantokin vähenee.  Seurauksena on työpaikkojen tarpeen väheneminen niin tuotannossa, logistiikassa kuin kaupassakin.  Se siitä elvetyksestä eli Katainen haluaa lisätä työttömyyttä mutta ilmeisesti hän elvyttää edustamiensa tahojen eli hyvätuloisten tuloja.

Toivo-talkoista YLEn tavoittama Katainen ei halua talkoisiin osallistumisajatulla kiristää hyväosaisten verotusta vaikka aikaisemmin on uhkaillut veronkorotuksilla tavallisia taatiaisia.   Ilmeisesti talkoot sopivat tavallisille ihmisille mutta ei hyväosaisille.  Heillähän on toki muutakin puuhaa eikä renki halua häiritä isäntiään ja emäntiään.

O tempora, o mores

YLE kertoo verkkouutisissaan kuinka kuntaministeri Kiviniemen mukaan kuntien saamia yhdistymisavustuksia  voi vapaasti jakaa puolueille. (YLEn uutinen tämän linkin takana).  Noin on jo menetelty ainakin Salossa (uutinen YLEssä tämän linkin takana).  Turun hallinto-oikeus on kuitenkin ollut Kiviniemen kanssa erimieltä.

Salossa kunnallispolitrukkien mielestä veronmaksajien rahojen antaminen kolmelle suurimmalle puolueelle eli SDP:lle, Kokoomukselle ja Kepulle,  on demokratian tukemista ja lisäämistä.  Noinkohan vain rahan jakaminen vain osalle kunnallisia poliittisia toimijoita edistää demokratiaa?  Eiköhän pikemminkin demokratia vain kapene kun rahan jakajat jakavat sitä vain itselleen.  

Valtaapitävien kanssa eri mieltä oleminen ei näköjään ole sitten demokratiaa ollenkaan - vallanpitäjien mielestä.

Vielä kerran Liliuksesta

Jos tavallinen työläinen käyttäytyisi kuten Lilius tiedotustilaisuudessaan, käytettäisi työsuhteen purkamisesta annettuja työsopimuslain pykäliä kaikessa ankaruudessaan. Työntekijä lähtisi siltä seisomalta ja ilman irtisanomisajan palkkaa. Mutta mitä lie Liliuksen ja kaltaistensa sopimuksiin kirjoitettu kun heille pitäisi tälläisessäkin tilanteessa maksaa heidän kultaiset kädenpuristuksensa.

Oma ja eri juttunsa on sitten miten paljon Liliuksen puheissa on perää. Häkämiehen julkisuudessa esitetyt puheet ovat todella kummallisia. Omistajallako ei nykykapitalismissamme ole sanan sijaa siihen miten ja kuka itse omistettua yritystä johtaa. Hannu Raittila taitaa olla oikeassa kirjassaan "Liikkumaton liikuttaja" kun kirjoittaa kapitalistien menettäneen päätäntävaltansa omistuksiinsa. Hän tosin taisi tarkoittaa kapitalistin mahdollisuutta päättää miten paljon lisäarvoa yrittää repiä kapitaalillaan. Nyt kehitys on mennyt siitäkin eteenpäin kapitalismin pääpuolustajapuolueen kykyministerien johdolla. Onko siis kapitalistien tärkeimpänä haasteena Kokoomus, Kokoomus ja Kokoomus vai Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

Jos Liliuksen sopimuksesta ei päästä irti, hänet pitäisi siirtää erityistehtäviin Raateen hampaan kellariin josta hänelle voitaisi varata työhuone ja kellokorttikone ovenpieleen. Hänen edellytettäisi saapuvan työpaikalleen joka aamu kello seitsemän ja työaikalain mahdollistamat tauot huomioiden hän saisi lähteä kahdeksan tunnin työajan päätyttyä, plus tietenkin pekkasvapaat. Erityistehtävänä hän voisi lajitella paperiklemmareita ja teroittaa muiden virkailijoiden lyijykyniä. Erityisesti pidettäisi huolta, että hän kannustuisi jatkamaan työuraansa säädettyyn vanhuuseläkeikään, 65v, saakka.