Soinin brändätty miehisyys

Tutkija on selvittänyt maskuliinisuuden ilmenemisestä miespolitiikoissa.  Hänen tyyppiesimerkkinsä toteuttavat omia mallejaan.  Sen seurauksena on kaksinaismoralismia ja syrjintää.  MIten pääsimme siitä eteenpäin kohti ajattelua, analyysiä ja edistystä?

Tutkija Jiri Nieminen väitteli viime perjantaina miespoliitikkojen maskuliinisuudesta.  Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa kerrotaan tutkimuksen antia otsikolla "Metroseksuaali ja protestimies".  Siinä erottuu kaksi ääripään roolia: metroseksuaalinen ylemmän keskiluokan maskuliini ja perinnemiehekäs maskuliini.  Ensinmainitusta Nieminen käyttää esimerkkinä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia/kok ja jälkimmäisestä puoluejohtaja Timo Soinia/PS.  Heidän hybridikseen Nieminen laskee Keskustan puheenjohtajan Timo Sipilän.

Lehtijutun perusteella Niemisen perustelut vaikuttavat hyvinkin perustelluilta. Etenkin Soinin ja hänen puolueensa esiintymisessä on korostuneesti esillä menneen maailman n.s. arvot ja esiintyminen.  Siinä suhteessa hänellä lienee esimerkkinään PerSujen edeltäjä SMP ja sen puheenjohtaja Veikko Vennamo jolla kuulemma oli puoluetovereille esiintymistä varten uniformuna huonosti istuva ja ryppyinen puku.  Muuten hän esiintyi tyylikkäämmin.  Nyt oppipoika Soini käyttää ryppyisiä pukuja ja pitää takkuista rasvaista, tarkoitushakuisen huolimattomasti kammattua hiuksistoa.

Vastaavasti Stubb pukeutuu korostetun tyylikkäästi, joko konservatiivisesti tai rennosti tilaisuuden luonteesta riippuen.  Lisäksi hän esiintyy merkkitietoisesti harrastustensa parissa.  Samaa linjaa toteuttaa myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arginmäki/VAS. Oma osansa valitussa tyylissä on myös korostetun sosiaalinen käytös.

Pelkkä pukeutuminen olisi sivuseikka eikä saisi minua provosoitua kirjoittamaan.  Kuitenkin Maukka Perusjätkä jo 1980-luvulla tiesi, että vaatteet on mun aatteet.  Niin ne ovat poliitikoillekin.  He ilmentävät ja visualisoivat esittämäänsä aatemaailmaa tavoittelemalleen kannattajakunnalle. Stubb ylemmälle mukamas liberaalille keskiluokalle ja Soini haluaa profiloitua protestiksi noille keekoilijoille.  He siis nykykielenkäytöllä brändäävät itseään äänestysmarkkinoille.

Samaa ilmentää Stubbin korostettu urheilullisuus ja vapaamielisyys suhteessa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.  Kuitenkin hänen politiikkansa ydin on tukea talouselämän suurten toimijoiden vapautta eikä tavallisten ihmisten.  Hänelle riittää minkä hän katsoo olevan tarpeeksi äänestyssuosion kalastelemiseksi eli näkyvyys julkisuudessa.  Käytännön politiikka hoidetaan muualla.

Soinin protestimiehisyys taas on viimepäivinä havaittu siinä kuinka hän on oman puolueensa lisäksi pyrkinyt jotamaan myös Demuleita, jotka eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania myöten tuntuvat olevan annetuista neuvoista kovin otettuja.  Soini kun pyrki esittämään Demareiden ministerikierrätyksen osoituksena duunarimiesten väheksymisenä.  Samaan aikaan Soinin ja hänen puolueensa käytännön toimet ovat yhtä kaukana jollei kauempanakin puheista kuin Stubbillakin.  Esimerkistä käy vaikka Eduskunnan äänestys työläisten loma-ajan sairastamisesta jossa PerSulit vastustivat äänin 28 ei, 3 jaa ja poissa 8 sekä Teuvo Hakkaraisen sekoilut asian vierestä eduskuntakeskustelussa.

Soinin vanhakantainen miehistely, suunniteltu tai sisäsyntyinen, on kovin vanhakantaista haikailua menneeseen jolloin muistikuvissa "kesät oli lämpimiä ja läski valkoista".  Muisteloissa vain tuntuu unohtuvan, että tuolloin köyhät ihmiset kulkivat kerjuulla ja naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä.  Soinille ja hänen kaltaisilleen ei näytä sopivan asioiden kehittyminen suvaitsevampaan ja sosiaalisempaan suuntaan vaan sen sijaan kalastelevat menneisyyden syvimmissä pohjamujuissa kaivaen esiin syrjintää ja rasismia eri muodoissaan.  Ja aina näyttää löytyvän tyytymättömiä joille älytön älämölö riittää tyytymättömyyden purkautumistieksi.  Miten pääsisimme kohti ajattelua ja yhteiskunnan rakenteiden sekä prosessien analyysiä?

Halla-aho, Soini ja muut PerSulit on nyt tunnistettu

Jussi Halla-aho on nyt tuomittu Korkeinta oikeutta myöten rasismista.  Hän yrittää peitellä tekemisiään ja Timo Soini luiskahtaa kuin koira veräjästä.  Perussuomalaiset on nyt kuitenkin tunnistettu rasisteiksi.  Heillä on paljon työtä päästäkseen eroon leimautumisestaan.

Perussuomalaisten kansanedustaja ja Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho on nyt lausunut oman sanansa saamastaan Korkeimman oikeuden tuomiosta antamallaan tiedotteella.  Asiaa uutisoi m.m. YLE.


Halla-ahon kirjoitus on harvinaisen arrogantti.  Hän on käsittääkseni aiemmin kritisoinut nimen omaan ulkomaalaisia siitä, että he syyllistyvät rikoksiin Suomessa eivätkä noudata meidän tapojamme ja lakejamme.  Nyt Halla-aho itse asettuu itse meidän suomalaisten lakien yläpuolelle pitämällä Suomen korkeimman oikeusasteen eli Korkeimman oikeuden (KKO) tuomiota vain "muutaman ihmisen henkilökohtaisena tulkintana". Miten hän voi vaatia muilta lainkuuliaisutta jos hänen oma suhtautumisensa on tuollaista?


Sinällään Halla-aho esittää ihan oikeutetun kysymyksen siitä koska rikos on sovitettu ja milloin se ei enää ole esteenä ihmisen toimille.  Ehkä Halla-ahon pitäisi miettiä asiaa sen suhteen milloin hän on rikoksensa seuraukset suorittanut ja milloin niistä opikseen ottanut.  Hänen julkaisemansa tiedotteen mukaan kumpaakaan ei ole vielä tehty.  Loppuosa sakoista on vielä maksamatta ja oppimisprosessi taitaa olla vielä kokonaan aloittamatta kun hän ei edes tunnista tehneensä mitään väärin.


Halla-aho, samaten kuin hänen puolueensa puheenjohtaja Timo Soini ovat spekuloineet sillä, että teko tuli Halla-aholta tehtyä ennenkuin hänet valittiin eduskuntaan ja sen hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi.  Silloin ihmisillä ei ollut kuitenkaan tiedossa, mikä on oikeuslaitoksen tulkinta hänen teostaan.  Siten esimerkiksi muut eduskuntaryhmät kunnioittivat PerSujen oman ryhmän kantaa eduskunnan luottamushenkilöiden valinnassa ja Halla-Aho tuli valituksi hallintovaliokunnan puhenejohtajaksi.


Miltei kaikenlaiset ihmiset saavat tietysti asettua ehdolle ja ihmiset heitä äänestää.  Siinä mielessä Halla-aholla ja hänen äänestäjillään on tietenkin oikeutensa eikä kukaan liene heiltä niitä pois ottamassakaan.  Sen sijaan toivoisi, että eduskunnassa luottamustoimiin henkilöitä valittaessa olisi rima hieman korkeammalla.  Toki tietysti ihmiset vaaliuurnillakin voisivat hieman ajatella.


PerSujen omalaatuinen ja kaksinaismoralistinen suhtautuminen tässä onkin jutun ydin.  Aiemmin kun tuomiota ei vielä ollut ja ilmeisesti Halla-aho ja kumppanit olettivat selviävänsä sananvapaudella ja PerSujen tuoreudella ratsastaen, PerSuleiden ylin johto Soinin johdolla  tuomitsi kovin sanoin vihapuheet ja paheksuivat syvästi epäilyjä, että he sallisivat sellaiset puolueessaan.  Nyt kun heidän ennakkokaavailuistaan poiketen tuomio tulikin ylintä astetta myöten ja aiempia asteita kovempana, mielet ovatkin kääntyneet.  Nyt ei sitten Soinin muka olekaan syytä ryhtyä aiemmin julistettuihin erottamisiin. Aiemmin hän oli tiukkana mutta ei enää.


Aiempi tuomio käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta oli kummallinen koska se tuli vain uskonrauhan rikkomisesta eli islamilaisuutta koskeneista perättömistä ja loukkaavista kirjoituksista. Alemmat oikeusasteet eivät halunneet tarttua vihapuheisiin. Nyt tuli KKO:sta tuomio myös vihapuheista eli yllyttämisestä kansanryhmää kohtaan eli rasismista.  Soinin aikaisempien puheiden mukaan tilanteen pitäisi olla harvinaisen selvä.  Soini kuitenkin tuli paljastaneeksi itsensä ja joukkionsa perimmäisen olemuksen eikä voi mennä minkään ajojahtien t.m.s. taakse piiloon.  Itse he Halla-ahon kanssa ovat tämän karvaan sopan itselleen keittäneet ja sen joutuvat myös itse nielemään.  Kukaan muu ei sitä heidän puolestaan tee.  Jos he syyttävät muita ajojahdista t.m.s. niin oma syynsä.


Timo Soinia ja PerSuleita ei ole  mitään syytä päästää tästä heille äärimmäisen vakavasta paikasta vähällä mutta toivottavasti tätä jupakkaa ei hoideta niin, että Soini ja Halla-aho voivat ryhtyä marttyyreiksi ja uhreiksi.  Uhreja kun ovat heidän vihapuheidensa kohteet.    PerSuilla onkin vakava paikka siivota pesänsä tai saada tämä jupakka eteensä kaikissa mahdollisissa käänteissä kun he taas esittävät mukamas oikeutettua "mamu-kritiikkiään".  Heillä kun ei ole tämän Soinin lipsumistempun jälkeen enää minkäänlaista uskottavuutta rasismin vastaisuudessaan.  He ovat juuri sitä mitä heidän on sanottu olevankin eli he ovat ihan itse leimanneet itsensä rasisteiksi.  Kaikki toimet mitä he tämän jälkeen tekevät, ovat jälkijättöisiä eikä niitä voi tulkita vilpittömiksi heistä itsestään lähteneiksi vaan peräytymiseksi välttämättömän edessä.  Ja luottamuksen takaisin saamiseen menee tunnetusti aikaa.  

PerSuliavoimmuutta tossavaiseen tapaan

PerSut esiintyvät ristiriitaisesti ja ovat herkkähipiäisiä.  Käytös lähentelee kaksinaismoralismia.


PerSulikansanedustaja Reijo Tossavainen on harjoittanut taas avoimmuutta ja sensuroi.  Hän on blokissaan estänyt kommentoimiseni.  En tiedä onko sulku vain henkilökohtainen vai onko se laajempikin.


Tossavainen kirjoitti blokiinsa jutun jossa hän arvosteli Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin sutkausta Suomen politiikan muuttumisesta rikolliseksi vasta jos Perussuomalaiset pääsevät hallitukseen.  Hänen mukaansa tuo oli vihapuhetta.  Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon millään lailla, että PerSut itse tulkitsevat samanlaiset omat puheensa huumoriksi heti kun joku niihin tarttuu.  Tästä häntä myös arvostelin omissa parissa kommentissani palstalla.  Ilmeisesti viimeinen pisara oli, jos sulku koski vain minua, toivomus Tossavaisen noudattaa samoja sääntöjä itseensä kuin muihinkin näin kirjoittaen: "Jos jotain vaihtoehtoa Tossavaiselle pitäisi ehdottaa niin ottakoon vaarin neuvosta mitata muiden tekemisiä samalla tavalla kuin PerSuleidenkin. Jos omien hölmöilyt voi kuitata huumoriksi niin saman mukaan pitäisi mennä myös muiden, jopa Vassuleiden.". Seuraavan kerran kun kävin kurkkaamassa palstaa, olikin vastauslinkit yliviivattu ja niiden ohjevinkkinä (n.s. tooltip) "Et voi kirjoittaa kommenttia tähän blogiin tällä hetkellä.".


Olen törmännyt aiemminkin samanlaiseen herkkähipiäisyyteen niin Tossavaisen kuin muutaman muunkin PerSun kanssa. Mutta vain PerSujen kanssa, en muiden.  Tätäkö on PerSuleiden avoimmuus ja kritiikinsieto?  He ovat itse ylpeitä tiukasta kritiikistään muita, m.m. suvaitsevaistoksi nimittämiään kohtaan mutta itse ovat suunnattoman herkkähipiäisiä.  Tätä voisi nimittää jopa kaksinaismoralismiksi koska itselle ja muille on eri säännöt.

Tosikko ja humoristi samalla asialla

Ulkomaalisten valvontaa vaativien rasistiseen käytökseen suhtaudutaan kovin eri tavoin riippuen vaatimuksen esittäjästä.

Viime aikoina on esissä ollut useita erilaisia ulkomaalaisten vahtimiseen liittyviä uutisia joihin on suhtauduttu eri tiedotusvälineissä kovinkin eri tavalla. 

Sisäministeri Päivi Räsänen vaatii venäläisten viisumivapauden ehtona EU:n ulkopuolelta tuleville reaaliaikaisesta valvontaa.  Useampikin lehti on uutisoinut asiaa, esimerkiksi YLE netissä.  Mutta tiedotusvälineet eivät ole tuosta "isoveli valvoo" jutusta juurikaan kaivaneet rasistisia asenteita vaikka niitä löytyisi yllin kyllin.

Kun perussuomalaisen kansanedustajan, James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen blokissaan ehdotti hihanauhaa ulkomaalaisille niin se onkin sitten huumoria.  Turun Sanomat ilmeisesti tunnisti jotakin palaneen käryä kun uutisoi blokikirjoituksen.  Aiemmin tuo aviisi kunnostautui maineellaan maan ainoana kuolinilmoituksia julkaisevana urheilulehtenä mutta nyt se alkaa päästä asiaan jo asiajuttujenkin kimppuun.

Mikä tekee Erosesta humoristin mutta Räsänen säilyy edelleen vakavasti otettavana sisäministerinä?  Hehän puhuvat ihan samasta kuvottavasta asiasta mutta Eronen värikkäämmin sanakääntein.

Toki PerSuleilla jollaista Eronen avustaa, on ollut yleisenä tapana selittää paljastavat lipsautukset huumoriksi.  Harvat vain nauravat.  Heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtajalla Pirkko Ruohonen-Lehnerillä se on jo vakiofraasi kun hän pääsee julkisuuteen.  Se on jo niin yleistä, että koko PerSulijoukkio on yksi iso vitsi. Toki Hirvisaari erotettiin määräajaksi mutta hänellä oli aikaisempiakin rasitteita ja on ilmeisesti jääräpäinen ettei Timo Soinille jäänyt muuta mahdollisuutta.

Sen sijaan kristillisdemokraattia ja fundamentalistiuskovaista Päivi Räsästä ei kukaan kai pidäkään suurena humoristina.    Hän on tiukkapipo jolle kaikki omista uskomuksista poikkeava näyttää olevan kammotus.  Hänen puheisiinsa ei ole kukaan puuttunut ihmisoikeusnäkökulmasta.  Tämä ei ole hänellä edes ensimmäinen kerta.   Ihmettelen miten kauan hän saa jatkaa vastuullisessa tehtävässään ministerinä.  Itse olisin valmis viemään häneltä lääkärinoikeudetkin koska hän ei tunnusta lääketieteellisiä tosiasioita.

Oikeasti molemmat ovat kammottavia, toinen leikkii natsileikkejä ja kiinnijäätyään esittää humoristia mutta toinen, se vakavissaan oleva, ei jää edes kiinni.

Sotasyyllisistä Rauhanlakiin

Perussuomalainen kansanedustaja Reijo Tossavainen on tehnyt Eduskunnalle esityksen sotasyyllisten tuomioiden kumoamisesta.  Se on osa eräiden prokarelianistien ja muiden II Maailmansodasta revanssia hakevien yritystä pestä aikaisempiin sotiimme johtaneeseen politiikkaan vastuullisten syyllisyyttä vitivalkoiseksi.  Tossavaisen lisäksi allekirjoittanina on 38 muuta pääasiallisesti PerSuja mutta mukana myös muutamia Kepuleita ja Kokkareita.  Ilmeisesti meillä on tuossa lakialoitteessa nimettyinä nykyisen Eduskunnan militantti äärioikeisto.

Lakiehdotus on ollut ensimmäisessä käsittelyssään ja etenee normaalia käsittelyproseduuriaan Eduskunnassa ja toivottavasti ansaitsemansa kohtalon historian roskatynnyrissä.

Yhteen asiaan en kuitenkaan malta olla tarttumatta.  Yhtenä perusteluna nämä sotasyyllisten suojelijat käyttävät sinällään kaunista periaatetta, että lait eivät saisi olla takautuvia eli jos tekohetkellä joku ei ole kiellettyä niin siitä ei pitäisi rangaista jos se myöhemmin kielletyksi säädetään.  Periaate on ihan hyvä ja kannatettava - tiettyyn rajaan saakka.  Jos kyseessä on niinkin raskas teko kuin sotasyyllisyys jossa kyse ei ole yhdestä suoraviivaisesta teosta vaan poliittisista toimista jotka johtavat niinkin hirvittävään kuin sotaan niin asiaa pitää voida harkita toisinkin.  Silloin on voitava soveltaa esimerkiksi Olaus Petrin (1493 - 1552) tuomarinohjeita.  Sopivia kohtia ovat esimerkiksi:  

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella. 

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Noita soveltamalla voidaan päätyä esimerkiksi ajattelemaan, että vaikka yksittäiset teot eivät täytä Rikoslaissa kuvattuja yksittäisiä rikoksia niin tekojen yhteisvaikutus on aiheuttanut niin julman ja kohtuuttoman seurauksen kuin sota ja sen julmuudet.

Tämän kaltaista ja vastaavaa harkintaa sovellettiin esimerkiksi natseihin Nürnbergissä 1940-luvun lopun oikeudenkäynneissä ja myöhemminkin käsiteltäessä rikoksia ihmisyyttä vastaan m.m. Haagin kansainvälisissä tuomioistuimissa.

***

Toisaalta meidän pitäisi varautua jo rauhan aikana, että emme joudu mahdollisen sodan jälkeen samanlaiseen juristeriseen hiustenhalkomiseen kuin nyt Tossavainen ja kumppanit yrittävät.  Meidän tulisi säätää lainsäädäntöömme riittävän selkeät pykälät sodan lietsomisen ja sotapolitiikan estämiseksi.  Sopiva pohja uudelle laille voisi olla esimerkiksi Mirjam Vire-Tuomisen Rauhanlaki-aloite vuodelta 1973.

Rauhanlaki-aloite oli itseasiassa lisäys Rikoslakiin eli uusi 5a§:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.  Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.  Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.

Edellä olevaa voisi ehkä täydentää kuvailemalla kielletyksi myös liittyminen tuollaiseen sotaan  ja liittoutuminen sotilasliittoon joka tuollaisia valmistelee.

Minusta eduskunnan pitäisi säätää edellä olevan kaltainen mielummin kuin yrittää pestä aikaisempia syyllisiä omista teoistaan.  Siitä olisi meille hyötyä tulevaisuudessakin jos säädös tosissaan otettaisi.

Persulijytkyvitsi

Jälleen ovat PerSulit osoittaneet prinsessamaisen herkkyytensä.  Pilakuvapiirtäjä Ville Ranta on piirtänyt uskovaisten Kirkko ja kaupunki -lehteen kuvan jossa Soini-pukki toivottaa jouluja kaikille heteroseksuaaleille, valkoihoisille konservatiiveille ja muut PerSutontut ympärillä paskaa joulua kaikille muille.  Juttua uutisoivat monet tahot ja esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi nettiversiossaan kuvan sivusta.

PerSut, Soini etunenessä ovat itse viljelleet karkeaakin kieltä poliittisista vastustajistaan.  Viimemmäksi Soini itse ehdotteli Eduskunnassa Vasemmistoliitolle harakiriä eli japanilaista rituaali-itsemurhaa.  Oli kuulemma sellainen hauska kielikuva.  Heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner on tavan takaa selitellyt milloin kenenkin PerSulin puheita vitseiksi.  ja varsinainen humöörin riemuvoitto oli varmaankin Teuvo Hakkaraisen Ahvenanmaapuheet.   

Nyt sitten kun heistä esitetään samanlaista huumoria takaisin niin oma nahka ei kestäkään vaan heti vikistään kuin pahaiset kakarat.  Oikeasti pilakuva vain toistaa hieman erisanoilla ihan samoja teemoja joita PerSut ovat jatkuvasti toitottaneet m.m. Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen suulla.  Vitseiksi ne ovat muuttuneet aina jälkikäteen kun joku on niihin julkisuudessa tarttunut.

Erityisen paljastavaksi PerSujen kannalta tämä kuvajytky nousee kun muistaa, että Ranta piirteli aiemmin oululaiseen Kaltio-lehteen profeetta Muhammedista pilakuvia.  Silloin PerSulit puolustivat kuvia ja niiden tekijää sananvapauden nimissä.

Ilmeisesti koko herkkähipiäistä PerSulilaumaa on pidettävä yhtenä liian suureksi turvonneena vitsinä kun heidän viime eduskuntavaalien vaaliohjelmansakin oli vain viaton pikku postmoderni provokaatio.  Mahtaa heidän taustagurullaan Jussi Jusulalla olla hulvattoman hauskaa rakentamansa vitsin kanssa.  Vahinko vain, että niin suuri joukko oikeita ihmisiä taitaa ottaa vitsin tosissaan mutta tämäkin varmaan omalta osaltaan puhkaisee persujytkykuplaa.

PerSujen uusi tehtävä

Aikaisemmin PerSuilla on ollut tehtävänä ohjata tyytymättömien äänestäjien kritiikki pois niistä jotka tyytymättömyyttä aiheuttavasta politiikasta hyötyvät.  He ovat toimineet ikään kuin porvareiden valitusosastona.  Karavaani on kulkenut kun PerSut ovat hoitaneet haukkumisen.  Tarvittaessa porvarikaravaanista on heitetty raato revittäväksi jos haukku on yltynyt liiaksi.  Sen repiminen on antanut karavaanille rauhan.  Nyt tämä ei enää tunnu riittävän niille jotka julkisuuttamme hallitsevat.

Persujen uutena tehtävä näyttää olevan ohjata myös keskustelua.  Kun valtaa pitävän eliitin kannalta epämieluisat asiat ylittävät uutiskynnyksen liian korkealta ja leveältä, tarvitaan tiedonlevitteille ja niiden kuluttajille uutta pureskeltavaa.  Siihen sopivat Timo Soinin rinnalle nostetut uudet PerSulit.  Soinin ei enää itse tarvitse pitää huolta hömppäjulkisuudesta kun on puolueen uudet kaaderit.

Kun yhteiskunnallinen keskustelu uhkaa suuntautua liiaksi ja liian paljastavasti eliitin EU- ja Euro- sekä NATO-politiikan perimmäisiin kysymyksiin, laitetaan peliin joku PerSu-koheltaja.  Raittiin ja uskovaisen kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen toilailut viinan kanssa tai kansanedustaja Pentti Oinosen hoopot homokannat ovat taattua tavaraa ohjaamaan lööppijulkisuus pois vakausratkaisuista ja Euron ongelmista sekä turvallisuuspolitiikan kiemuroista.  Kun Teukka vetää lärvit kantakuppilassaan ja mökeltää krapulapäissään rasistisia niin onhan se toki mielenkiintoisempaa rahaliiton velkakiemurat.  Tai kun Perus-Pena pelkää homojen tanssivan ja vielä nauttivan siitä niin onhan se ihan muuta kuin pelätä NATOn vievän meidät Afganistanin jälkeen vielä muihinkin sotiin.

Jos Teukkaan tai Penaan ei ihan joka hetki haluta turvautua, aina on kansanedustaja ja Homma-forumin johtohahmo Jussi Halla-aho.  Häneltä voidaan menneisyydestä kaivaa takuuvarmasti joku vanha ääliörasistinen möläytys jonka kieltämisestä saadaan sivuntäytettä ilman, että toimittajien tarvitsisi rasittaa päitään talous- ja finanssipolitiikan kiemuroilla. 

Yleisin näiden Hakkaraisten, Oinosten ja Halla-ahojen kanava on n.s. keltainen lehdistö, myös bulevardilehdiksi kutsutut aviisit.  Lehdet jotka pilasivat yhden sanomalehden standardikoon eli tabloiden maineen hömpääsisällöllään.  metodi menee niin, että ensin nuo törkylehdet, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja mukana myös 7-päivää aikakauslehti, kirjoittavat asiasta.  Jos juttu iskee tulta, samojen lehtitalojen n.s. laatulehdet lähtevät mukaan muka analyyttisemmillä jutuilla.  Kierros kestää aina muutaman päivän ja samalla on peitetty varsinainen politiikan sisältö jonkin PenaeimeneLinnanjuhliinkunhomotsiellätanssii- tai TeukkavetitaaslärvitmuttaeimyöskäänmeneLinnanjuhliin-hömpän alle.

Teuvo Hakkarainen, Pentti Oinonen ja Jussi Halla-aho ovat taattuja kärkikykyjä keltaiselle lehdistölle ja poliittisesti elävät siitä.  Mutta eivät muutkaan PerSujen kansanedustajat, kunnanvaltuutetut jamitäniitäonkaan ole toistaitoisia tässä suhteessa.  Takuuvarmoja ammattilaisia alallaan melkein kaikki tyynni.  

PerSulit ovat siis kaksinkertaisesti poliittisia hyötyeläimiä porvarilliselle talouselämän ja politiikan eliitille.  Toisaalta he kääntävät ihmisten mielenkiintoa yhteiskunnallisista asioista toisarvoiseen julkkisjuoruiluun.  ja jos mielenkiintoa silti joilla kuilla riittää, heidän kriittinen suhtautumisensa ohjataan populistisella älämölöllä haaskiin.  PerSujen äänestäminen kun ei tuo muutosta mihinkään vaan vain pitää yllä karavaanin perässä rakkien räksytystä.  Mutta kuten tiedetään, haukkuva koira ei pure. 

Mistähän saisimme ....

PerSuileva YLE

YLEn verkkouutisten keskusteluissa näyttää olevan luvallista kehua Perussuomalaisia mutta kehuihin vastaaminen ei sitten olekaan luvallista.  YLE:n kotimaan uutisena kerrottiin oikeustieteilijöiden kannanotoista julkisen vallan lipumisesta yksityisille yrityksille.  Keskustelussa julkaistiin kommentti nimimerkiltä "Maalaisjärki":

perus-suomalaiset on oikeassa. käykää ps.sivuilla niin näätte minkä takia jäi pois hallituksesta.mikään ei muutu nykyisellä politiikalla ...

Itse vastasin siihen kirjoituksella:

Tuolla alempaa kehutaan PerSujen olevan oikeassa. Väärin. PerSut ei oikeasti vastusta nykymenoa vaan pitävät vain huolta, että kritiikki kohdistuu muutamaan lieveilmiöön mutta ei rakenteisiin ja suureen linjaan. Karavaani kulkee vaikka PerSut haukkuu. Ja jos haukku yltyy liiaksi niin heille heitätään joku raato kaluttavaksi ja karavaani saa jatkaa rauhassa talousliberalismin viitoittamaa tietä.

Se ei enää ylittänytkään sensorin kynnystä.

Ymmärtäisin vaikka en pitäisikään tarpeellisena jos linjakkaasti poistettaisi kaikki puoluepolitiikkaan liittyvät kommentit aiheista jota eivät siihen suoranaisesti liity.  Nyt kuitenkin aiheena oli puoluepolitiikassakin keskustelua aiheuttava aihe ja sensurointi eli orwellilaisella uusiokielellä moderointi ei ollut linjakasta vaan hyvin valikoivaa.  Niin valikoivaa, että se antaa syytä pitää julkisen palvelun tiedonlevittäjää puoluepoliittisesti kantaa ottavana.

Postintelligentsian ja soinilaisuuden liitto

Viime aikoina ovat postkultturelliset ja posthumanistiset voimat jälleen aktivoituneet hyökkäämään n.s. intelligentsian ja sivistyneistön kimppuun.  Saamme monesta tuutista kuulla ja lukea kuinka pilvilinnoissaan elävä elitistinen kulttuurisivistyneistö on kultturellisuudessaan ja humanismissaan etääntynyt "oikeasta kansasta" kun kaikki eivät niele maahanmuuttokritiikin varjolla esitettävää rasistista xenofobiaa tai kansalliskiihkoista taidesensuuria.

Yhteiskunnassamme olevan ja edelleen ajettavan porvarillisen eriarvoistamisen ja talousliberalismin seurauksena syntyvää vastustusmieltä ja muutoksenhalua yritetään kanavoida hallitsevan taloudellisen ja poliittisen eliitin kannalta vaarattomaan suuntaan.  Sellaiseksi he valitsevat yleensä joko ulkoisen vihollisen tai ääliöpopulistisen ja -nationalistisen hörhösakin.  Meillä aiemmin keinoja ovat olleet m.m Ernesti Hentunen ja Veikko Vennamo. Venäjällä vastaava on ollut m.m. Vladimir Zhirinovski ja muualla sun muut.  Sellaisina ovat noussut myös poliittiseen valtaan Adolf Hitler ja Benito Mussolini.  Yhteistä heille kaikille on ollut, että taloudellisen vallan haltijoiden ei ole tarvinnut olla huolissaan omasta asemastaan ja lisäksi on saatu yhteiskuntaan kuria ja järjestystä; eivät työläiset ole enää ajaneet etujaan lakkoilemalla eikä muutenkaan.  Nyt meillä on sitten nämä Perussuomalaiset ja Timo Soini.  Hän ja hänen kaltaisensa vertautuvat muinaisiin karavaaneihin ja niiden perässä räksyttäneisiin koiriin.  Karavaanit kulkivat koirista huolimatta ja jos sieltä heitettiin raato revittäväksi niin piskejä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mihin Ali Baba karavaaniaan vei.

Varsinaisella ja oikealla eliitillämme onkin huoli, että kritiikki harjoitettavaa politiikkaa kohtaan suuntautuu nimenomaan soinilaisten kautta.  He eivät aseta yhteiskunnan todellisia vallanpitäjiä ahtaalle kunhan populistista revittävää riittää.  Ja aikanaan sitten kellokkaat voi palkita jollakin sopivalla viralla.  Tekn. yo Pekka Vennamo pistettiin johtamaan postia eikä siitä ole vieläkään toivuttu, ei perinteisessä postitoiminnassa eikä sähköisessä tietoliikenteessä.  Ja Etelä-Savo on vieläkin poroperinnetohtori J. Juhani Kortesalmen jäljiltä kehityksen vihoviimeinen hännänhuippu.

Soinilaisten tukeminen on monitahoinen projekti.  Näkyvintä on Timo Soinin fanitus ja tarjoilu suomalaisena perusmiehenä mutta sillee kivasti erikoisena roomalaiskatolisena ja englantilaista jalkapalloa seuraavana lähiömiehenä.  Näiden pikanttien mausteiden seurauksia politiikan sisältöön ei kuitenkaan saa analysoida.   Esimerkiksi roomalaiskatolinen käsitys abortista ja naisen oikeudesta ruumiiseensa on kielletty kysymys roomalaiskatoliselle Soinille.

Oma lukunsa on kuitenkin Soinin ja soinilaisuuden arvostelijoiden mustamaalaaminen.  Kun PerSut arvostelevat postmodernia taidetta, heiltä ei kysytä ymmärtävätkö he mitä postmoderni oikeasti tarkoittaa.  Sen sijaan kulttuurin kentän erilaisia suuntauksia ymmärtäviä ja sitä kautta PerSujen linjauksia arvostelevien kimppuun hyökätään.  He mukamas ovat elitistejä kun näkevät taiteen trendit oman aikansa tuotoksina eivätkä halua rajoittua vain n.s. kultakauden kansallisromanttiseen realismiin (jonka senkin tekijät olivat aikoinaan aikalaistensa "kansan makua" ymmärtävien mielestä silkkaa roskaa).

Jos ei lähde mukaan selittämään yhteiskuntamme ongelmia maahanmuuttajien syyksi eikä hyväksy maahanmuuttokritiikiksi naamioitua rasismia, on innostunut tosiasioiden kieltäjäksi.   Työnantajien keinottelu työsuhteen ehdoilla käyttämällä hämärästi tai puolihämärästi haalittua vuokratyövoimaa ulkomailtahan on työvoiman vapaata liikkuvuutta tai ainakin maahanmuuttajien omaa syytä. 

PerSujen ja Soinin retoriikan onttouden ja sen takaisten ajatusten ristiriitaisuuden vastustaminen halutaan esittää edistysmielisten uskonnollis-aatteellisena puhdasoppisuuden vaatimuksena.  Sen suvaitsevaisuusvaatimus ei kuulemma sisällä vapautta erimieltä olevalle realisteille.  On yhden totuuden hegemoniaa, henkistä ylimielisyyttä ja johdonmukaisuuden puutetta väittää huvittavan ristiriitaiseksi väitettä maahanmuuttajien syyllistymisestä yhtä aikaa sosiaaliturvalla laiskotteluun ja meidän työpaikkojemme viemiseen samalla kun ne peevelit vielä ehtivät viemään peräkammarinpojilta viimeisetkin naiset. 

Tuoreimmaksi tämän alan sankariksi on nostettu valtatiedonvälittäjien palstoilla päätoimittaja y.m. Timo Hännikäinen ja hänen esseekokoelmansa "Ihmisen viheliäisyydestä".  Sitä esitellään m.m. Savon Sanomissa.  Porvarillisissa tiedonvälitteissä hänet ja hänen kaltaisensa uuskonservatiiviset posthumanistit laitetaan kompromentoimaan muut nykypolitiikan vastustajat.  Heidän tehtävänsä on käyttää kaikkia mahdollisia väärän argumentoinnin kliseitä jotta nykymenolle vaarattomat PerSut pystyttäisi tarjoilemaan ainoana vaihtoehtona.  Samalla toivotaan oikeita rakenteellisia muutoksia tarjoavien jäävän marginaaliin tai ainakin vaikuttavan omituisilta, itseään muita parempina pitäviltä erikoisuuden tavoittelijoilta. 

Kaikessa epäpoliittiseksi julistautumisessaan nämä poliittisen ja taloudellisen eliitin juoksupojat siis ovat mitä poliittisempia hyötyeläimiä työnantajilleen.  He ovat osa maapallon laajuista talousliberaalia kampanjaa tavallisten ihmisten riistämisen nostamiseksi uudelle tasolle.   Näiden meidän paikallisten kykyjemme, Hännikäisen et al, aatemaailman takaa löytyvät kansainväliset uuskonservatiiviset linjat ja linjanvetäjät eli samat uuskonservatiiviset aatteet kuin porvarillisten poliittisten toimijoiden.  Meillä on siis yleisen (uus-)konservatiivisen maailmanlaajuisen trendin suomalainen sovellus.  Sen  poliittinen siipi on kokoomus-keskustalainen politiikka valitusosastonaan PerSut ja postintelligentit antamassa koko hoidolle teoreettisen kuorrutuksen.

Soini maksattaisi eläkkeet kahteen kertaan

PerSujen puhis, Timo Soini on ehdotellut eilen YLEn Ykkösaamu-lähetyksessä eläkerahojen käyttöä väylähankkeisiin.  Vaikka sinällään maassa onkin paljon väylähankkeita jotka kaipaisivat kipeästi rahaa niin siitä huolimatta Soinin ehdotus on järkeä vailla.

 Eläkerahat on kerätty ja rahastoitu nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi niin, että niitä kartutetaan sijoittamalla varoja kannattavasti ja turvallisesti.  Soinin ehdotuksella on siitä näkökulmasta kaksi vaihtoehtoa:  Joko rahat sijoitetaan todella tuottavasti jolloin joku, todennäköisesti n.s. luonnolliset henkilöt veronmaksajina maksaisivat eläkerahostojen tuotot.  Maksaisimme siis eläkkeemme kahteen kertaan.

Toinen mahdollisuus on, että väylät rakennetaan edullisesti ja silloin joudutaan tinkimään eläkevarojen sijoitustuotoista.  Siitä taas seuraa, että tarvitaan lisää rahaa eläkkeisiin.   Tässäkin tapauksessa maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan.  Soini siis haluaa polttaa meidän rahamme eläkkeisiin kahteen kertaan.

Sitäpaitsi Soini ei ohjelmassa kuvannut miten infrainvestoinneilla pelastettaisi turvatut eläkkeet ja tuottoa kansantalouteen.  Eläkerahastojen varojahan investoidaan yhtiöiden osakkeisiin ja ostetaan vekakirjoja.  Osakkeet tuottavat osinkoja ja myyntivoittoja, velkakirjakauppa korkoja ja myyntivoittoja, kun sijoitukset tehdään taitavasti.  Soini ei kerro pitäisikö sijoitukset tehdä ostamalla maanrakennusalan yrityksiä, rakentaa yhtiöiden hallussa olevia väyliä vai ostaa valtion velkapapereita.  Jotenkin rivien välitä oli aistittavissa Soinin ehkä mahdollisesti tarkoittaneen jälkimmäistä, siis valtion velkaantumista eläkeyhtiöille.  Käytännössä se siis tarkoittaisi, että me maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan veroilla joilla valtio hoitaisi velkojaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen ehti jo hieman toppuutella Soinia vahvistamalla, että väyläinvestoinnit kuuluvat valtion budjettiin.  Vaikka Vehviläisen suusta on aiemmin luiskahdellut sammakoita niin tällä kertaa ja tässä asiassa hän oli ihan oikeassa.  

Toisaalta jatko menikin sitten häneltä jo vähemmän onnistuneesti kun hän mainosti n.s. jälkirahoitusmallia.  Sehän on lopullisten maksajien eli veronmaksajien kannalta melkein vihoviimeisin tapa rahoittaa mitä tahansa investoinita.  Siinä ensin käytöstä ja hoidosta maksetaan yksityisille toimijoille ja sen jälkeen maksetaan vielä täysi hinta.  tapa on siis kuin osamaksulla ostaisi ja samalla vielä sidotaan tulevaisuuden päättäjien budjettivaltaa.  

Kaiken kaikkiaan mitä enemmän Soinin ja muiden PerSujen aikomuksista kuulee niin sitä enemmän alkaa pelottaa tuleva.  Ensin Soini kirjoitti Putkosen ilmasto-ohjelmaa 1 1/2 vuotta Brysselissä, nyt kannattaa kansallisesti arvokasta taidetta ja haluaa rahastaa eläkkeet kahteen kertaan.  Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kertakaikkiaan ole varaa Soiniin, varsinkaan yhtä aikaa Kataisten, Stubbien, Kiviniemien ja Urpelaisten sun muiden kanssa.

P.s.  Ohjelmassa Soini kauhisteli asfalttiteiden pinnoitteen rullallaamista pois ja niiden palauttamista sorapintaisiksi.  Oikeasti kyseessä lienee huonokuntoisten öljysorapinnoitteiden poistaminen.  Se on vähäliikenteisillä teillä ihan järkevä toimenpide.  Hyvälaatuisen ja kunnolla pohjustetun soratien kunnossapito on vaivattomampaa ja halvempaa kuin öljysoralla päällystetyn.  Ratkaisevaa teiden kunnossapidossa ei ole tien pinnan materiaali vaan tien runko ja se, kuinka vesi tiellä ja tiessä käyttäytyy.  Tämä on jälleen yksi lukuisista esimerkeistä joka osoittaa kuinka Soini käsittelee asioita pinnan tasolla eikä mene rakenteisiin.  Hänelle on tärkeää vain pitää älämölöä pintaoireista.

Soinin-Lipposen linjalta rauhanlinjalle

Olemme viime päivinä törmänneet muiden asioiden lisäksi kahden poliitikkosankarin törmäilyihin: Timo Soinin/PerSu ja Paavo Lipposen/SDP öykkäröintiin.  Timo Soini kehuu tehneensä puolitoista vuotta ympäristöohjelmaa Brysselissä ja se paljastui Matti Putkosen Metalliliitossa, Metalliliiton ajalla ja palkalla tekemäksi.   

Paavo Lipponen on juoruillut USAn lähetystössä kun pahainen juoruämmä ja sitä pidetään normaalina diplomatiana.  Jos oikein muistan niin aiempaa "normaalia" diplomatiaa Neuvostoliiton suurlehetystössä ei ole pidetty suotavana eikä sallittavana.  Siinä meni pisteet sekä Lipposelta että diplomatialta. 

Molemmat ovat jo aiemmin kunnostautuneet samanlaisilla asioilla.  Soini on koko poliittisen uransa puhunut yhtä ja tehnyt toista.  Nyt hän yrittää haalia kannatusta NATO- ja EU-vastaisuilta ihmisiltä mutta itse luiskauttelee peittely-yritysten lomassa kannattavansa molempia kuinmyös vähien veroeurojen haaskaamista yhä enemmän pyssyihin. 

Samaten Lipposella on rasitteenaan intrigoinnit USA:ssa kun pyrkimyksenä viedä meidät jo mukaan USAn sotaan Irakissa, osaksi "halukkaiden liittoumaa".  Se epäonnistui, kiitos Anneli Jäätteenmäen paljastusten. (Jäätteenmäki vain sörssi tilanteensa peri-kepulaiseen tapaan).  Onnistuminen sotaseikkailijoille tuli vasta Afganistanissa, jossa nämä atlantistit saivat meidät mukaan USAn hyökkäys- ja miehityssotaan. 

Nämä molemmat sankarit näyttävät ajavan ihan samaa politiikkaa kuin avoimemmin jenkkimyönteiset kokoomuslaiset, nuo Alexander Stubbit ja Jyrki Kataiset.  Kun mukaan otetaan vielä NATO-kiimakot Martti Ahtisaari/SDP ja Liisa Jaakonsaari/SDP niin onkin koolla sellainen "Hermannin nuorisoseura", että pelottaa.  Millaisiin sotaseikkailuihin tuo joukkio meidät oikein saattaakaan.  Meidän pitänee alkaa valmistautua uuteen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.  Vallan mainio väline siihen olisi Rauhanlain tapainen laki joka asettaisi jo etukäteen rajat sodanlietsonnalle ja säätäisi sellaisesta vastuuttomuudesta riittävät seuraamukset.

PerSuilua

Teemu Lahtinen -niminen espooolais-persu on kirjoittanut blokissaan otsikolla "Se on aivan sama hetero vai homo - jyrkkä ei viharikoksille" tekstin, jossa hän toisaalta on vastustavinaan viharikoksia ja toisaalta vastustaa niihin vahvasti puuttumista.

Vastasin kirjoitukseen muutamilla kommenteilla joissa pyrin osoittamaan hänen kirjoittelunsa ristiriitaisuudet kun hän yritti väittää rikoslain linkityksillä että viharikosten tuomioiden koventaminen ja syrjinnän vastaiset pykälät mukamas asettaisivat ihmiset eriarvoiseksi lain edessä.

Lahtinen katsoi asialliseksi uhkailla kommenttieni sensuroimisella kun en välittömästi omaksunut hänen päättömyyksiään. Hän veti keskusteluun mukaan itse aiheeseen liittymättömiä juttuja joihin vastaaminen sai aikaan vastaväitteen asiasta sivuun loikkimisesta.

Jo vastausten aluksi hän uhkaili jättävänsä kommentteja julkistamatta mukamas epäasiallisina. Ne eivät kuitenkaan olleet sen asiattomampia kuin hänen omat kommenttinsa.

Lopulta tänään hän esti vastineeni esillä olon mutta katsoi kuitenkin aiheellisesti esittää siitä vihjailuja. Tässä tuo kirjoittamani vastakommentti:

Lahtinen kirjoitti (47.)*): ”Sinulla on vapaus julkaista inttämisesi jossain muualla, joten se ei ole sensuuria.”

Niin onkin ja julkaisenkin. Mutta jos joku, esim. sinä, katsoo oikeudekseen julkisesti esittää mielipiteitään, kuuluu siihen velvollisuus sietää myös vastaväitteitä, ainakin minusta. Jos sitä ei siedä, se on sensuuria. Et pysty väistämään sensuurisyytöstä sillä, että jossakin muualla on mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki kun on kyse sinun mielipiteitäsi vastaan väittämisestä täällä sinun palstallasi.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Mainitussa rikoslain kohdassa asetetaan ihmiset [uhrit] eriarvoiseen asemaan ”kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään” kuulumisen perusteella.”

Mikä kirjoitin 5. pykälästä (koventamisperusteet) eikä siinä puhuta mitään uhreista vaan syylliseksi todetun tuomion koventamisesta. Kun sitä sovelletaan uhrit eivät ole ”lain edessä vaan syylliselle annetaan tuomiota.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Käytännössä esimerkiksi rikokseen syyllistynyt, jonka maailmankatsomuksen mukaan jonkun pykälässä mainitun ryhmän ei tulisi asua jollain tietyllä alueella, on rikosoikeudellisesti heikommassa asemassa kuin vastaavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, jolla tällaista maailmankatsomusta ei ole. Tämä aivan riippumatta siitä, onko jompikumpi, molemmat tai ei kumpikaan tuntenut vihan tunnetta. Tällöin ihmiset ovat myös syytettyinä eriarvoisessa asemassa. Kyseinen lainkohta eriarvoistaa ihmiset sekä uhripositiossa että käytännössä myös vastaajapositiossa.”

Lahtisella tuntuu olevan ihan oma juriserinen maailmansa jonka ymmärtäminen vaatii jotakin korkeampaa kykyä joka lienee vain hänellä itsellään. Kumpikaan lainkohta ei puhu mitään maailmankatsomuksista vaan viides pykälä puhuu kuinka ihmisryhmään kohdistuvan vihan motivoima rikos yksittäisiä ihmisiä kohtaan aiheuttaa rangaistuksen kovenenemisen. Jälkimmäinen eli 11. taas kieltää syrjimästä riippumatta maailmankatosmuksesta tai vihasta.

Jotenkin tässä on aistittavissa Lahtisen halu puolustella etnisestä vihasta kumpuavia oppirakennelmia jotka johtavat kannattajansa rikoksiin ja syrjintään.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Lisävahvistuksen se sai kun kävin lukemassa blogiasi ja muun muassa vaatimukset niin sanotun Rauhanlain voimaansaattamisesta, työoikeuden rajoittamisesta lailla ja työtä tekevien ihmisten nimittely sekä erityisesti näin juridiikka-teeman alla mielenkintoinen sotasyyllisyys-oikeudenkäyntien tukeminen ja lisäsyytösten esittäminen kavaltavat verenpunaisen motiivisi.”

Niin, rinnastan sodanlietsomisen aika pitkälti viharikokseksi ja se sietääkin kieltää, siksi rauhanlaki on minusta edelleenkin ajankohtainen asia. Jos vastustat Rauhanlakia t.m.s. niin tuetko siis sodanlietsontaa?

Rikkuroinnin estäminen ja siihen kielteisesti suhtautuminen ei ole työoikeuden rajoittamista vaan sopimusuhteiskunnan puolustamista. Onko kommentistasi luettava, että kannatat työläisten oikeutettujen etujen ajamisen rajoittamista tukemalla rikkureita ja niitä käyttäviä työnantajia?

Sotasyylliset tuomittiin aivan laillisessa järjestyksessä mutta rikokset huomioiden äärimmäisen lieviin rangaistuksiin. Minusta syyllisten rehabilitointi on revanssismin lämmittelyä ja uusien sotarikollisten tien tasoittamista. Ovatko sellaisia esimerkiksi ne jotka ovat vieneet meidät Afganistanin sotaan ja jotka ovat viemässä meitä NATOon?

Minä yritän nimen omaan välttää verenpunaisen eli virtaavan veren näkymistä ja siksi vastustan syrjintää, sortoa, sodanlietsomista, revanssismia j.n.e. Jos se viesti välittyi blokistani niin hyvä niin.

Nämä menivät nyt ohi käsiteltävän teeman mutta koska blokin pitäjä otti ne itse esille niin aiheesta lipsahtamiseni lienee anteeksi annettavaa?

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Valehtelijat puhuvat yhtä ja toisaalta toimivat kaikkea sanomaansa vastaan. Viholliskuva on selkeä enkä ole lainkaan yllättynyt että puolustat tätäkin jälkistalinistista mätäpesää.”

Syytöksesi on karkea. Lienet jossakin todistanut heidän valehtelemisensa? Itse asiassa en puolustanut heitä vaan pyysin sinua vain tarkentamaan viholliskuvaasi heitä kohtaan. Minusta se ei ole puolustamista. Vasta jos alkaisin väittää syytöksiäsi valheellisiksi ja perättömiksi, alkaisin puolustaa heitä. Sitähän en ole tehnyt koska en tunne syytöksiäsi riittävän tarkasti. Mutta kerropa lisää niin aloitetaan?

Ai, niin: 57:een linkittämäsi jutut ovat surkuhupaisia (viha-)ryöpytyksiä. Ei yhtään todellista syytä väittää heidän valehtelevan. Sitä paitsi siellä oli kohtia joiden perusteella herkkänahkaisempi voisi vaikka loukkaantua. ja nostaa rosessin kunnianloukkauksesta.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Sosialismia; se on varkautta ja riistoa. Uskot sitten mihin uskot.”

Kehoitampa siis uudelleen tutustumaan perusasioihin ennenkuin jatkat perätöntä älämölöä tästä aiheesta.

Tämä sosialismijuttukin on ohi kirjoituksesi aiheen mutta, taas, itse otit asian puheeksi, joten menköön.

Vastakommentissaan julkaisemattomaan viestiini, hän kirjoittaa halpamaisesta vihjailusta. Niillä hän tarkoittanee kysymyksiäni koskien hänen esille ottamia tämän blokini eräitä juttuja: rikkurointikantojani, Rauhanlakia ja sotasyyllisyystuomiokantojani. Osoittaa aikamoista härskiyttä syyttää vihjailusta ja itse vihjailla ihan samassa kirjoituksessa.

Tälläistä sisältojen ristiriitaa ja kaksinaismoralismia en olisi osannut odottaa edes perussuomalaiselta. Toisaalta ollaan itse ronskeja ja kehutaan kuinka uskalletaan sanoa niinkuin asiat on mutta sitten jos itselle tulee samaa niin ollaan niin herkkähipiäisiä. Jo on Timo Soini sakkia peräänsä saanut ja kalastelee todella syvissä ja pimeissä pohjamujuissa. Tämä sankari, entinen Suomen Sisun puheenjohtaja, on vielä valittu Espoon kaupunginvaltuustoonkin. Mutta kuvaavaa on, että hän HommaForumin virallinen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tämä on taas yksi osoitus kuinka PerSujen älämölössä ei ole sisältöä ja sen sisällöttömyyden esiin nostaminen saa aikaiseksi paniikin. Olisikohan äänestäjien jo aika nähdä läpi tästä huijauksesta jota perussuomalaisuudeksi kutsutaan.

--------------------

*) Numero kommentissa viittaa Lahtisen blokisäikeen kommenttien numeroihin.

Hasardia

Kaarina Hazard on kirjoittanut Iltalehteen kolumnin Tony Halmeen kuoleman johdosta. Siinä hän värikkäin sanakääntein ja kielikuvin esittää kuin itsetuohoista reppanaa on käytetty hyväksi ja hänestä rakennettu kaikkien janoisten sankaria.

Kaikessa sen aiheuttamassa valitusryöpyssä, ainakin 70 valitusta Julkisen sanan neuvostolle, näyttää taas unohtuvan kirjoittajan todellinen sanoma. Halme on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjinä oli tiedotusvälineet sekä persu-poliitikot. Halme toki oli kai pääsääntöisesti itse kykenevä vastaamaan tekemisistään mutta kuitenkin häntä tunnuttiin vietävän julkisuudessa n.s. kuin lumiukko pihalla litran mittaa. Etenkin asialla tuntui olevan n.s. keltainen lehdistö m.l. bulevardilehdet jotka ikäänkuin yllyttivät häntä.

Onnettominta oli hänen "poliittinen uransa". Hänestä rakennettiin ikään kuin huono-osaisten edustajaa. Ja "kaunis edustaja" rakennettiinkin. Niin peitettiin todelliset ongelmat ja niihin ratkaisujen hakeminen. Se korvattiin älämölöllä ja sanoma kiteytyi Halmeen takapuoleen. Timo Soini ja muut perussuomalaiset toteuttivat siinä omaa tehtäväänsä. Lopputuloksena oli, että kukaan ei oikeasti päässyt ajamaan vähäosaisten asiaa ja vietiin asioihin vakavasti suhtautuvilta väheinenkin näkyvyys ja uskottavuus.

Nyt on aloitettu boikottikampanjoita Iltalehteä vastaan: boikotoikaa Iltalehteä kunnes Hazard erotetaan, boikotoikaa Iltalehteä jos Hazard erotetaan ja boikotoikaa Iltalehteä joka tapauksessa. Kaunis kukkanen on esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalta löytyvä "Boikotoikaa Iltalehteä ainakin niin kauan kun lehdessä toimii kolumnistina Kaarina Hazardin kaltainen lesbo ja mies-filantrooppi!" (sic). Onkohan boikotoijilta unohtunut yksi boikotin kohde: yritykset jotka mainostavat Iltalehdessä.

Tämä herättää kuitenkin kysymyksen miksi meitä kiinnostaa ennemmän Toni Halmeen kaltaisen reppanan sekoilu viina- ja huumepäissään autojen ja laittomien pyssyjen kanssa, Matti Nykäsen heiluminen Mervin ja veitsien kanssa, Vanhasen uuniperunat ja Tuksut. Miksi meitä ei kiinnosta budjetti, työmarkkina-asiat, NATOttaminen j.n.e. Miksi silminnäkijän jutuissa Vanhasen lautakasa on kiinnostavampi kuin rakennusalan vedätykset asukkaiden kustannuksella.

Kannattaisikohan meidän ennen Julkisen sanan neuvoston puoleen kääntymistä katsoa peiliin ja alkaa kiinnostua asioista jotka ihan oikeasti vaikuttaa meidän elämäämme.