Meitä NATOtetaan, taas

Ilta-Sanomat on teettänyt haastattelututkimuksen NATO-mielipiteiden muutoksista kenraali Makarovin puheen jälkeen.  Muutokset ovat vähäisiä huolimatta tiedotusvälineiden yrityksistä vääristellä puhetta ja sen tarkoituksia.  Ihmisten pitäisi tutustua suoraan lähteisiin eikä luottaa tiedotusvälineisiin.

Sanoma-konsernin Ilta-Sanomat uutisoi tekemäänsä haastattelututkimusta kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin taannoisen puheen vaikutuksiin ihmisten NATO-kantoihin.  Tutkimuksesta on isompi juttu paperisessa viikonlopun lehdessä.  

Tutkimuksen mukaan pieni joukko on muuttanut mieltään NATO-myönteisemmäksi ja osa myös toiseen suuntaan.  Valtaosan mielipiteisiin puhe ei vaikuttanut mitenkään.  Kuulun itse valtaosaan sillä kantani on jo aiemmin ollut Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.  

Kuinkahan iso osa kantaansa NATO-myönteisemmiksi muuttaneista on ihan oikeasti lukenut tai kuullut puhetta?  Epäilen, että valtaosa on NATOttavien valtatiedottusvälineiden, m.l. Ilta-Sanomat itse, uutisoinnin varassa.  Se on ollut varsin yksipuolista ja Makarovin varsinaisen viestin hämärryttävää ja suorastaan vääristelevää.  Sen sijalle on nostettu itse puheen sisällöstä välittämätön itsepäisyyden osoittaminen.  Presidentti Sauli Niinistöstä/Kok  on suorastaan tehty sankaria kun hän mukamas läksytti kenraalia.  Itse asiassa hän yritti johtaa kenraalia harhaan väittämällä, että hallitusohjelman korulauseet mukamas olisivat Suomen ulkopoliittisen johdon linja.

Tutkimuksen sisällöstä käy kuitenkin ilmi, että ylivoimainen valta-osa suomalaisista edelleenkin ja vankasti vastustaa NATOa, toisinkuin valtaeliitti.  Ja pitemmällä ajanjaksolla vastustus on vain kasvanut. 

Varsin omituinen ovat varsinkin ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin/Kok käsitys.  Hänen mukaansa olemme päässeet irti kylmän sodan aikaisesta NATO-Venäjä -vastakkainasettelusta kun Makarov rintamalinjan toiselta puolelta nimen omaan todisti, että tuo vastakkainasettelu heidän välillään on olemassa.  Sitä paitsi mistä Stubb on saanut valtuudet puhua NATOn tai Venäjän nimissä kun emme ole kummankaan jäsen?  Samoin pääministeri ja puheenjohtaja Jyrki Katainen/Kok on kummallisilla jäljillä väittäessään e.m. haastattelututkimuksen tuloksista ihmisten "olevan kysymysmerkkeinä".  Oikeasti lähes puolet suomalaista k.o. haastattelun mukaan vastustaa NATOa ihan ilman kysymysmerkkejä.

Toivottavasti ihmiset katsovat noiden kataisten, stubbien korulauseiden läpi ja näkevät millä asialla he oikeasti ovat.  Sen jälkeen voisimme toivoa, että vaalituloksetkin alkaisivat heijastella oikeasti ihmisten käsityksiä.  Sitä ennen ihmisten pitäisi alkaa harjoittaa kriittistä medialukutaitoaan ja pyrkiä tietojen oikeille lähteille.  Hyvä alku olisi tuo Makarovin puhe alkuperäisessä asussaan ilman NATOttajien "tulkintoja".

Tiedonlevitteet piilottelevat NATOttajien paljastumista

Uutisointi kenraali Nikolai Makarovin puheesta on ollut tarkoitushakuista ja NATOttamista peittelevää.  NATOttajista, Niinistö etunenässä, on tehty sankareita.  Tiedonvälitys kaipaa luopumista kaksinaismoralismista.

En malta olla vieläkin puuttumatta kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin taannoiseen puheeseen ja sen aiheuttamiin reaktioihin.  Puhehan sinällään oli asiallinen ja harkitusti muotoiltu siältäen selkokielisiä analyysejä suomalaisesta ulko- ja puolustuspolitiikasta suhteessa NATOon.  Nyt tekee mieleni puuttua tiedotusvälineiden suhtautumiseen.   Toivoinhan niiltä tutkivan journalismin otetta Makarovin puheessaan esiin nostamiin kysymyksiin.

Lehdiston ja sähköisten tiedotusvälineiden ote ja asenne on ollut voittopuolisesti Makarovia ja hänen näkökulmiaan vähättelevä jollei jopa Makarovia ja Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikkaa demonisoiva.  Samalla toimittajat ovat yrittäneet luoda mielikuvia suomettumisesta ja viitanneet jopa Jatkosodan jälkeisen Moskovan välirauhan aikaiseen valvontakomissioon.  Sen sijaan analyysiä siitä miten paljon Makarovin puheessa oikeasti oli perää ja mikä esille nostettujen teemojen merkitys on, ei ole näkynyt.  Ikäänkuin toimittajat eivät olisi puheen sisältöön tutustuneetkaan.

Mainio esimerkki oli tiedonlevityksestään palkitun toimittaja Arja Paanasen juttu 9/6 -12 paperisessa Ilta-Sanomissa otsikolla "Niinistö ei nöyristellyt".  Siinä Paananen on onnistunut keräämään yhteen juttuun miltei kaikki Makarov-kirjoittelun iljettävimmät puolet: NATOttajien sankaroimisen, Makarovin puheiden muodottomiksi vääntelyn ja ohi aiheen kirjoittamisen.  Tapana kun näyttää olevan nähdä NATO ja NATOttajat sankareina ja uhreina kun taas heidän kanssaan erimieltä olevat ovat silkkaa pahuuttaan väärässä käyttäen holtittomasti liioittelevia kielikuvia.

Jutussa kuvataan Niinistö jämeränä suomalaisena sankarina joka ei ry**ää kavahda kun toimittajille oli järjestetty spektaakkeli Niinistön keskustelun avauksesta.  Sen jälkeen Paananen kertoi venäläisten sortuvan puolitotuuksiin ja jatkaa itse täydellä valheella: Makarov olisi puheessaan muka virheellisesti väittänyt suomalaisten harjoittavan sotilaallista yhteistyötä Georgian (oik. Sakartvelo) kanssa.  Oikeasti Suomi tuolloisen ulkomisteri Alexander Stubbin/Kok johdolla tuomitsi Venäjän Sakartvelon aloittamasta agressiosta ja osallistui ETYJ:n (OSCE) tuolloisena puheenjohtajamaana toimiin Venäjää vastaan.  Samaan aikaan Suomi on Sakartvelon kanssa yhdessä USAn apurina Afganistanin miehityssodassa.  Lopuksi Paananen jäi odottamaan Venäjän presidentiltä Vladimir Vladimirovits Putinilta pahoittelua tapahtuneesta.  

Yleisenä viestinä tuntuu olevan, niin Niinistöllä kuin e.m. keltaisella bulevardilehdelläkin, että mitään uhkaa Venäjää vastaan ei ole eikä varsinkaan kun Suomi tekee yhteistyötä sen kanssa.  Varmimmaksi vakuudeksi Ilta-Sanomissa on pari sivua Paanasen jutun jälkeen heidän lauantaisen PS-osionsa pääjuttuna "Miksi Venäjä varustautuu".  Sen kuvituksena on Miltei koko aukeaman kokoisena kaksi karttaa jotka on kuvitetty toisiaan vastassa olevin asein ja armeijoin.   Laajemmassa koko Euroopan kattavassa on toisella puolella punaisella Venäjä ja toisella puolella NATO Suomi mukanaan.   Aseet ja armeijat on laitettu vastakkain osoittamaan toinen toisiaan.  Toisessa, pienemmässä esitellään Suomea ja Venäjän raja-alueita.  Siinä jopa Pohjoisella jäämerellä oleva pohjoinen laivasto olisi Suomea vastaan.

Toisena yleisenä viestinä tuntuu olevan, että me Suomessa teemme omat ratkaisumme emmekä anna muiden niihin puuttua.  Tässä valossa Makarovin puhe on nähty puuttumisena.  Mutta NATO-laisilta politiikoilta USAn varapresidentistä NATO-norjalaisiin "rauhan"tutkijoihin ovat vain "asiantuntijoita" jota eivät meidän asioihimme puutu eikä meitä neuvo? Kas kun pääministeri ja NATO-myönteisimmän puolueen  puheenjohtaja Jyrki Katainen/Kok ei sanonut varapresidentti Joseph "Joe" Bidenille, että Suomi päättää ihan itse asioistaan?  Kukaan ei ole sanonut Ruotsin ulkopoliittisen instituutin (Utrikespolitiska institutet) johtajalle, Atlantin neuvoston (Atlantic Council) strategiselle neuvonantajalle, Viron armeijan puolustuskorkeakoulun (BALTDEFCOL) vierailevalle luennoitsijalle j.n.e. Tomas Riesille, että älä puutu meidän asioihimme.

Koskahan pääsemme siihen, että meidän alati valppailla toimittajillamme on saman normit ja standardit joka suuntaan eikä omat tai työnantajan mieltymykset ratkaise mitä sääntöjä johtopäätösten teossa käytetään.    En toki tarkoita, etteikö toimittajilla ja lehtien omistajatahoilla saisi olla mielipiteitä käsiteltävistä asioista ja ne näkyä myös avoimesti tuotoksissa.  Toki niin mutta olisi toivottavaa, että vältettäisi kaksinaismoralismia ja arvioitaisi asioita samoin säännöin joka suuntaan.

Niinistö paljaana

Niinistö peittelee Suomen poliittisen johdon käytännön NATOon vieviä toimia syyttelemällä toisenlaisen tiedon esittäjiä. Olemmeko jo vaarallisen pitkällä kun ulkomaalaiset vieraat eivät halua piilottaa viestiään diplomatiaan? Tiedotusvälineet eivät pyri selvittämään tapahtumien kulkuja eikä taustoja vaan osallistuvat peittelyyn.  Tutkivalle journalismille olisi kuitenkin tilaus selvittää.
  
Presidentti  Sauli Niinistö/Kok  on avautunut tavattuaan Venäjän armeijan komentajan kenraali  Nikolai Jegorovits Makarovin.  Hänen mukaansa Makarovin arviot perustuvat väärään analyysiin. Niinistön mukaan Makarovin olisi pitänyt lukea ulko- ja puolustuspoliittinen Suomen linja hallitusohjelmasta, selonteosta tai Niinistön omista haastatteluista. Nuo kaikki julistavat samaa liturgiaa sotilaallisesti liitoutumattomasta Suomesta ja yhteistyöstä NATOn kanssa sekä pyrkimuksestä kaikkeen hyvään ja kauniiseen.


Makarov lienee, ainakin luettelemistaan esimerkeistä päätellen, kuitenkin ilmaissut Venäjän sotilasjohdon huolen tekojen ja sanojen ristiriidasta.  Toisaalta julistetaan yhdeksää hyvää ja kahdeksaa kaunista mutta käytännön toimet harjoituksineen, Afganistanin sotineen ja sotkeutumisine Islannin ilmatilaan, puhuvat ihan toista.  Niillä meitä käytännössä NATOtetaan koko ajan pikku hiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi kunnes jäsenyys vain todetaan läpihuutojuttuna.  Silloin meitä vaalikarjaa taas valistetaan, että nämä jututhan päätettiin jo aikaisemmin.


Uutena esimerkkinä olemme saaneet uutisista lukea kuinka Vihreiden barettien nimellä kulkevat USAn armeijan erikoisjoukot ovat harjoittelemassa täällä.  Täysin normaalia eikä ole muutos Suomen linjaan j.n.e. menee virallinen "totuus" tässäkin asiassa.  Mutta oikeasti taas pieni askel johon puuttuminen sivuutetaan mukamas pirujen maalaamisena seinälle ja turhien peikkojen näkemisenä ja muulla vähättelyllä.


Niinistö ei siis ole ymmärtänyt tai ilmeisesti pikemminkin ei halua kertoa ymmärtäneensä mistä tässä on kyse.  Toki on ymmärrettävää, että Niinistön kaltainen NATOttaja ei halua tunnustaa mitä on tekemässä ja mihin meitä suomalaisia viemessä.  Silloinhan omia aikomuksia pitää peitellä haukkumalla toisenlaista tietoa tuovia väärässäolijoiksi. Makarov tuli luennollaan siis paljastaneeksi Niinistön ikäänkuin housut kintuissa ja nyt Niinistö yrittää hädissään syytellä paljastajaa väärintulkitsijaksi ja siten väärien tietojen levittäjäksi.  Kuitenkin Niinistö on yksi niistä jotka jotka ovat tässä jääneet kiinni.  Hän on niitä joiden toimet on taas kerran paljastettu mutta tällä kertaa ulkomaiselta arvovaltaiselta taholta ilman turhia diplomaattisia koristeluja.  Yleensä ulkomaalaiset korkeat vieraat koristelevat viestinsä diplomaattisen kielenkäytön koukeroihin.  Onko meidän oltava huolestuneita siitä, että Makarov ei niin tehnyt?  Onko tilanne jo niin paha?  Onko ulko- ja puolustuspoliittinen johtomme meille vaarallisissa käsissä?   Voimmeko vielä korjata tilanteemme? 


Tiedotusvälineiden rooli


Toivottavasti edes meidän alati valppaat tiedotusvälineemme analysoivat Niinistön ja muiden  NATOttajien puheet niin puhki, että taka-ajatukset ja perimmäiset tarkoitusperät tulevat esiin.  Tutkiville journalisteille olisikin tässä, taas, mitä oivallisin tilaisuus profiloitua todellisiksi vallan vahtikoiriksi.  Pelkään vain, että he ovat pelkkiä sylihauveleita jotka korvan takaa rapsuttamalla saa hyristämään tyytyväisyyttä omistajilleen.  Ja jos joku sattumoisin poikkeaa opetetusta niin hän saa kulkea sellaisen agilityradan, että taas osaa kiltin hauvan temput.  


Esimerkiksi  YLEn Jarno Virtanen voi odottaa jotakin erityiskiitosta tiedonvälityksen nopeudesta kun hän kiirehti jutullaan armeijan sotaharjoituksista kumoamaan Makarovin viestiä.  Hän kuitenkin "unohti" jutustaan kvalitatiivisen puolen kirjatessaan karttaansa vain kvantitatiiveja ja niitäkin vain yhdeltä armeijan puolustushaaralta.  Olisi myös mielenkiintoista tietää millaista lähdekritiikkiä hän harjoitti vai onko Armeijan tiedotuksen viesti mennyt sellaisenaan läpi uutiskanavaan.   Toki onhan tietysti syytä jo lähtökohtaisesti lukea ja kuunnella kriittisesti YLEä valtiojohdon tekemisiä käsiteltäessä.  Olemmehan kaukana n.s. informatiivisen yleisradiotoiminnan ajoista.


----
Lisäys 7/6 -12 klo 15.15


Näyttääpä siltä, että NATOttajat ovat tehneet kovin omavaltaisia ja tarkoitushaluisia tulkintoja varsin asiallisesta ja tasapainoisesti harkitusta Makarovin puheesta.  Kiitokset YLElle, että julkaisi koko puheen tekstin suomennettuna uutissivuillaan.  Sen luettuani käsitykseni Niinistön, Wallinin ja Tuomiojan sekä muiden tulkinnoista on entistä ällistyneempi ja pettyneempi.  En olisi uskonut, että NATOttajamme ovat noin tuskaisia vääntäessään suojaustaan peittämään tekosiaan sillä niin viileän asiallinen tuo puhe on.  Erityisen pettynyt olen Tuomiojaan jonka olen kuvitellut olevan sentään vielä jotenkin asiallisella kannalla.

NATOttamisesta uskottavaan turvallisuuteen

Venäjän asevoimien komentaja varoittaa Suomen NATO-jäsenyydestä.  Varoitus kannattaa otta vakavasti ja arvioida NATOttamisen seurauksia sen kannalta.  Turvallisuuden tärkein tekijä on puheiden uskottavuus.


Venäläiskenraali ja sikäläisten asevoimien päällikkö Nikolai Jegorovits Makarov on käynyt Suomessa pitämässä esitelmän Helsingin yliopistolla.  Siinä hän  on kertonut miltä Suomen ja NATOn suhteet vaikuttavat Venäjältä katseltuna.


On tietenkin totta, minkä Makarovkin huomautti, että Suomi tekee itse omat ratkaisunsa suhteistaan NATOon.  Olisi kuitenkin hyvä ennen päätöksiä arvioida miltä asia näyttää eri suunnista ulkopuolelta katsottuna.  Se mikä saattaisi näyttää kivalta Kokoomuksen tai RKP:n puoluetoimistosta katsottuna, ei välttämättä ole sitä muualta katseltuna.


Emme voi emmekä saa jättää huomioimatta sitä, miltä tekemisemme ja tekemättä jättämisemme näyttävät ulkoa päin.  On hyvin tärkeää, että tekemisistämme ulospäin näkyvä kuva vastaa sitä mitä tehdään ja mitä tavoitellaan.  Jos siis aidosti tavoittelemme omaa turvallisuuttamme, olisi suunnaton ja vaarallinen virhe tehdä jotain jonka joku muu kokee uhkaksi. 


Venäjällä näytetään nähtävän, että NATO on sille vastakkainen voimatekijä.  Niin siitä huolimatta, että osapuolten välillä on yhteyksiä ja yhteistoimintaakin, jota diplomaattisesti puhuttaessa tulee tietenkin hyvän reettorin kehaista.  Vastakkaisuudesta johtuen Suomen lähestyminen tuota tunnistettua vastustajaa on, tietenkin, uhkatekijä.  1300 kilometriä yhteistä rajaa vastustajan kanssa on aina sotavoimille ja niiden johtajille uhka jos sitä vertaa vastaavaan rajaan neutraalin tai jopa ystävällismielisen kumppanin kanssa.  Tälläinen suhtautuminen ja siihen varautuminen pitää pitää kirkkaana mielessä kun päätöksiä liittoutumisesta tehdään.


Puolustusministeri Stefan Wallin/RKP on kommentoinut juttua vain sanan- ja mielipiteenvapauden merkeissä.  Ilmeisesti hän ei katso tarvitsevansa kommentoida sisältöjä kun asia ei suoraan kosketa ruotsalaisten oikeuksia Suomessa.  Puolustusministerin pesti taitaa edelleenkin olla Suomen hallituksessa vihoviimeinen jakojäännös.   


Ulkoministeri Erkki Tuomioja/SDP taas spekuloi Makarovin puhuneen omissa nimissään eikä Venäjän korkeimman johdon.  Hänkin, vaikka on kertaluokkaa vakavammin otettava poliitikko kuin Wallin,  siis ohittaa asian ytimen eli tarpeen arvioida miltä meidän politiikkamme näyttäytyy muualta katsottuna.  Toisaalta Tuomiojan käsitys, että Suomen ja NATOn yhteistyö ei ole uhka kenellekään, on yksisilmäisyydessään ja naiviudessaan pöyristyttävä, ellei bulevardilehtien muoti-ilmaisua käyttäen tyrmistyttävä. Eikö Tuomioja oikeasti näe, että liittymällä toisen kokemaan ja nimeltä mainitsemaan uhkaan, on osa tuota uhkaa?  En haluaisi uskoa, että Tuomioja on oikeasti noin ymmärtämätön vaan hän yrittää peitellä NATOttamisen kannalta kiusallista paljastumista.   


Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö ja presidentti Sauli Niinistö/Kok taas varoittaa olemaan hermostumatta.  Sinällään Niinistö sentään tunnistaa, että Makarov puhuu nimen omaan Venäjän armeijan huolenaiheista.  Niinistö sanoi myös, että Makarovin puheet anatavat syyn harkita puolustusratkaisujamme.  Toivottavasti Niinistö ei harkinnassaan päädy puolueensa perinneratkaisuihin eli "rautaa rajalle".


Toivon, että tämä tuulahdus Venäjän armeijan johdosta saa päättävät tahomme oikeasti miettimään miltä ulkopoliittiset toimen näyttävät muualtapäin katsottuna.  Muuten pahimmassa tapauksessa törmätään epäuskottavuuden kauheisiin seurauksiin ihan samalla tavalla kuin 1930-luvun lopulla kun teot ja puheet eivät vastanneet toisiaan.  Tälläiset asiat ja näköalat kannatta pitää kirkkaasti mielessä kun esimerkiksi mietitään miten vastataan Islannin ilmavalvontaan osallistumiseen.  Miten Venäjä esimerkiksi suhtautuisi Suomen alueeseen jos se katsoo Islannin ilmatilan valvonnan estävän sen kansainvälisin sopimuksin taattua vapaata liikkumista Atlantilla.  Toivottavasti Makarov siis avasi NATOttajien silmiä edes vähän näkemään mitkä heidän toimiensa seuraukset voivat olla.

NATOttajat vauhdissa - "zum Bunde"

 Suomen ulkopoliittinen johto on sitomassa Suomea jälleen tiukemmin NATOon.  Suomea kaavaillaan liitettäväksi Islannin ilmapuolustukseen.  Ollaanko meille hankkimassa uusia sotasyyllisiä?

 

Viime aikoina on keskustelu kovasti suomalaisen valtiojohdon halusta saada suomalaiset hävittäjät Islannin taivaalle.  Presidentti Sauli Niinistö, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Stefan Wallin olivat juuri Chicagossa, USAssa NATO-kokouksessa jonka yhteydessä tämäkin asia tuli esille.  Se ei tosin liene ollut k.o. kokouksen asialistalla mutta Islannin pyyntö tuli sopivaan aikaan yhdistää nämä kaksi NATOtusta.

Suomenmaa-lehden mukaan Niinistö rajaisi suomalaisten osuuden venäläisten koneiden tunnistamiseen.  Vihollinenkin on NATO-maa Islannille jo siis tiedossa.

Mitäköhän Niinistö ja koneiden lentelyä johtavat tekisivät kun oikeasti tunnistettavaa alkaisi Islannin ilmatilaan tulla ja tositarkoituksella?  Muistaisivatko operatiivisessa vastuussa olevat NATO-komentajat Niinistön toiveen?  Välittäisivätkö viholliskoneiden lentäjät, tulevat ne mistä ilmansuunnasta tahansa, Niinistön toiveista ja erottelisivat vastapuolta?  Entä miten vihollinen suhtautuisi Suomen maaperään jos sillä olisi vastassaan suomalaisia lentokoneita Islannissa?  Oltaisiko sielläkin "erillissodassa" vai "im bunde"?

Toisaalta Niinistöltä ja kumppaneilta näyttää unohtuvan aikaisemmat lupaukset kovin herkästi.  Aikoinaan kun Hornetteja hankittiin, pyhästi eduskuntaa myöten luvattiin, että ne eivät ole tarkoitettu operaatioihin ulkomailla vaan kotimaan puolustukseen.  Samoin aikoinaan Thorvald Stoltenbergin raportin ilmestyttyä 2009 Eduskunnan puolustusvaliokunta linjasi, että Suomi ei voi osallistua tuollaiseen.  Nyt kehitys on siitäkin Niinistön mukaan kehittynyt vaikka linjaukset eivät kuulemma ole muuttuneet.

Miksiköhän linjaukset muuttuvat aina silloin kun siitä ei kansalaisille kerrota ja sitten kun toiminta muuttuu, linjaukset ei muutu.  Oikeasti meitä näytetään askel askeleelta hivutettavan kohti sotilaallista liittoutumista joka väistämättä johtaa myös sotimiseen eli NATOtetaan.  Mutta eihän sotimisessakaan linjaus muutu kun mehän olemme jo sotimassa Afganistanissa.  Mistä syystä yleensä näissä sotimis- ja liittoutumisasioissa puolustuspuheet osoittautuvat aina aikaamyöten perättömiksi ja pahimmat ennakoinnit liiankin optimistisiksi.  Ja ulkoministeri Tuomiojakin komppaa NATOttajia toteamalla Chicagon kokouksen edistävän Suomen mukanaoloa NATOssa.

Oikeasti meidän tavallisten suomalaisten taatiaisten kannalta aito ja tunnustettu puolueettomuus olisi ainoa keino pyrkiä pysyttelemään seuraavien sotilaallisten kriisien ulkopuolella.  Se vaatisi täydellistä irroittautumista nykyisestä NATO-kumppanuudesta ja poistuminen kaikista sellaisista operaatioista joissa ei olla puhtaasti ja ahtaassa merkityksessä rauhaa turvaamassa. 

Ovatko Niinistö, Tuomioja ja Wallin seuraavat sotasyyllisemme?  Heilleköedellisten rehabilitointiyrityksillä ollaan tekemässä tilaa?  Pitäisikö meidän varautua lainsäädännöllä jo nyt jotta heitä ei pestäisi puhtaaksi juristerisella kikkailulla kuten heidän edeltäjiään II Maailmansodan ajalta. 

--- Si vis pacem, para pacem ---

P.s. Oma mielenkiintoinen piirteensä on, että Suomen Chicago-delegaation kaksi ensinmainittua jäsentä kyllä omilla sivuillaan jotenkin kirjoittavat ja ottavat kansaa tärkeään NATO-asiaan mutta puolustusministeri ei mitenkään vaikka sota-asioiden kuuluisi erityisesti kuuluvan hänen toimialaansa.

Kuinka käy Niinistöltä verottaminen?

Kokoomuksen presidenttiehdokkaan, Sauli Niinistön sanomisten ruotimisessa seuraavaksi on otettava käsittelyyn hänen puheensa rikkaiden verottamisesta.  Niinistö käyttäytyi YLEn Ykkösaamu-ohjelmassa kuin olisi juuri keksinyt ja silkasta oikeudenmukaisuudentunnostaan verotukseen progression.  Hän kun esitti, että rikkaita voisi verottaa tiukemmin.


Kautta aikain verotukseen on sisältynyt ajatus, että veroja maksavat enemmän ne jotka kykenevät enempään.  Sitä ilmentävät yleensä progressiivinen verotus, varallisuusverotus ja erilaiset luksusjutuille langetettavat erityisverot.   Niinistön puolue, Kansallinen Kokoomus, on kuitenkin erityisesti kerännyt itselleen mainetta tälläisen oikeudenmukaisuuden vastustajana.  Juuri niin toimi myös Sauli Niinistö Kokoomuksen puheenjohtajana ja ministerinä toimiessaan.  

Kokoomuspoliitikot ja muut porvarit ovat tehneet itselleen mantroja erilaisista hokemista joilla he haluavat "kannustavuutta" verotukseen.  Heidän mielestään ihmisiä joilla jo on kaikkea ja jotka sanovat kannustuvansa haastavista ja mielenkiintoisista työtehtävistä, kannustetaan mukamas verotuksella lisää antamalla.  heidän käytännön toimensa ovat jo vuosikausia romuttaneet verotukseen aiemmin liittyneitä oikeudenmukaisia piirteitä.  Heidän toimiensa takia rikkaat selviävät pienemmillä suhteellisilla veroilla kuin köyhät ja usein jopa absoluuttisestikin pienemmillä veroilla kuin keskituloiset.  

Ja sitten kun Niinistö televisiossa vähän rypistää otsaansa ja pohtii voisikohan rikkaita pikkuisen verottaa ja mitähän se vaikuttaisi niin porvarilliset tiedotusvälineet suitsuttavat häntä oikeudenmukaisuuden puolustajana.  Toimittajat pilkkaavat ihmisten poliittisen muistin lyhyyttä mutta heillä itsellään taitaa olla pahempi ongelma muistiensa kanssa jolleivät he nyt tässä asiassa muista Niinistön aiempia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Oikeudenmukainen verotus on Niinistön kaltaisilta Kokoomus-porvareilta unohtunut, että se kuulostaa omasta suusta niin pirtsakan tuoreelta.  Meidän muiden, jotka olemme yrittäneet porvareiden tavoitteita vastustaa, se kuulostaa vain omahyväiseltä ja epärehelliseltä.  Oikeasti kun Niinistöä presidentiksi työntävä puolue ei ole samaa mieltä eikä tee mitään oikedenmukaisuuden toteutumisen puolesta.

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan. 
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan.  Muuten on pakko piirtää kirkkkovene.

Niinistö(ä) natottaa

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on avautunut YLEn Ykkösaamu-haastatteluohjelmassa NATO-suhteestaan.  Sen hän on tehnyt tavanomaiseen perimmäisiään salailevaan tyyliinsä.

Ensiksi Niinistö mukamas ihmettelee NATOlla pelottelua.  Tuskinpa hän sitä oikeasti ihmettelee sillä hänkin varmaan tajuaa, että sodan uhkasta ei voi kertoa sodan uhkan seurauksista eli sodasta kertomatta.  Ja se on kertomista pelottavasta sodasta.  Mutat niinistön mielestä sodan uhkasta ei saisi kertoa vaikka sellainen NATOn kautta todella uhkaa.

Niinistö väittää NATOn tulevan vastaan kun "eurooppalaisen yhteistyön tie on kuljettu loppuun".  Mitä hän oikeastaan tuolla atrkoittaa?  Minun käsittääkseni sitä, että olisi mukamas jotenkin väistämätöntä, että menisimme entistä tiiviimmin mukaan USAn ja sen liittolaisten sotaseikkailuihin mukaan ja sitten jossakin vaiheessa emme pääsisi niihin syvemmälle kuin menemällä jäseneksi NATOon.  Mistä tälläinen luonnonlaki on saanut alkunsa?  Se ei voi olla peräisin kuin NATO-kiimakkojen omista mielikuvista ja etupyyteistä.  

Oikeasti meidän turvallisuutemme taataan parhaiten pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella kuten aikoinaan asia kirkkaasti YYA-sopimuksen johdannossa todettiin.  Käytännössä se tarkoittaa uskottavaa liittoutumattomuutta joka suuntaan ja aktiivista mutta neutraalia rauhanvälittäjän roolia maailmalla.  Silloin luontevia toimintaympäristöjä ovat YK ja sen alajärjestöt sekä taloudessa EU-ympyröitä laajempi, myös alikehittyneiden maiden edut huomioiva yhteistyö.

P.s. Natottaa-sana on mielenkiintoisella tavalla kaksimerkityksinen.  Toisaalta sillä voi tarkoittaa NATOn tyrkyttämistä ja meidän sitomista entistä tiiviimmin siihen.  Toisaalta sen voisi tulkita myös henkilökohtaisiksi kiintymyksen tunteiksi NATOa kohtaan.  Eli otsikon voi tulkita kahdella tavalla: Toisaalta Niinistö natottaa meitä eli ajaa meitä sotaliittoon sen kanssa ja toisaalta itseään Niinistöä natottaa kun kun NATO vetää häntä puoleensa kuin ryyppy janoista. Eli Niinistön ja NATOn suhde on veto- ja työntövoimainen molempiinsuuntainen.  Kumpa hän vain jättäisi sen henkilökohtaiseksi ongelmakseen eikä tyrkyttäisi sitä meille muille. 

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan. 
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan.  Muuten on pakko piirtää kirkkkovene. 

Kaikkia vastaan

Nyt taas kun kesällä ei ole parempaakaan uutisointia niin toimittajat bulevardilehdissään laskevat "Ruokolahden leijonat" irti.  Tällä kertaa spekuloinnin kohteena on seuraavien presidentinvaalien ehdokasasettelu.  Vaikka kyseessä onkin tyhjänpäiväinen keltaisen lehdistön palstantäyte niin en malta olla palaamatta jo aikaisemminkin ehdottamaani mahdollisuudesta  kaikkia vastaan äänestämisestä.  Tuolloin aiemmin kirjoitin näistä Niinistöistä ja Stubbeista.  Nyt näyttää meno lipsahtavan aina vain kammottavammaksi kun on kaivettu esille tuo itse itsensä wannabee-savolaisten kuninkaaksi kruunaama Lasse Lehtinen.  En suostu valitsemaan toisella kierroksella hänen ja esimerkiksi Niinistön välillä vaan vaadin, että minulla tulee olla mahdollisuus äänestää kumpaakin vastaan.

Niinistö, ego ja teot

Tähän asti olen vältellyt kirjoittamasta Sauli Niinistön touhuista ja olen odotellut koska tiedotusvälineet löytävät uuden lemmikkin "kansalle". Eduskunnan puhemiesäänestyksen kommentointi sai kuitenkin minut näppäimistölle kirjoittamaan hänestä.

Bulevardilehtien mukaan mukaan Niinistön kannatuksen tippuminen puhemiesvaalissa ei olisi kunniaksi demokratialle, Niinistön omia sanoja kuulemma. Eduskunnan arvovalta on siis suoraan verrannollinen Niinistölle osoitettuun palvontaan. Ompa hänen egonsa kasvanut megalomaanisiin mittoihin.

Julkisuudessa olevien tietojen mukaan Niinistö on johtajana pikkusieluinen nipottaja ja työpaikkakiusaaja. Hän saa sinällään aiheelliset säästötoimet näyttämään kitupiikkimäiseltä vahtimiselta. Mutta sen lisäksi hän on suoltanut rahaa erilaisille konsulttifirmoille eduskunnan organisaation uudistamisen nimissä.

Kaikki tämä on tietenkin nähtävä hänen presidentinvaalikampanjaansa vasten. Hän rakentaa ja hänestä rakennetaan kuvaa verorahoja säästävänä kansan sankarina, eräänlaisena poliitikon peilikuvana.

Eduskunnassa on todella eletty suureellisesti ja kansanedustajien edut työpaikan kautta ovat paisuneet kuin pullataikina. Edellisten puhemiesten, etenkin Uosukaisen/Kok ja Lipposen/SDP, aikana elettiin kuin "siat vatukossa". Tosin taisi heidän edeltäjänsäkin, esimerkiksi Erkki Pystynen/Kok vaimoineen, osata. Samoin edelleenkin pääsihteerinä olevalla Seppo Tiitisellä on kallis ooppera- ja viinimaku. Niinistö on siis tarttunut ihan oikeaan asiaan. Mutta hänen tapansa ja toimensa ovat vain sellaiset, että hän tuntuu aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen organisaatio- ja toimintamalliuudistuksensa näyttää muodostuvan vain kalliimmaksi kuin se mihin hän on puuttunut. Lisäksi hän on tehnyt suurimman asian rahallisesti pikkujutuista. Niistä kun saa näyttäviä juttuja keltaiseen lehdistöön ja esitettyä olevansa veronmaksajan asialla. Isommat mutta vähemmän raflaavia otsikoita tarjoavat, todelliset ongelmat saavatkin sitten jäädä ratkaisutta.

Toisaalta viime päivinä on myös saanut nähdä tiedotusvälineissä vilahduksia jutuista joista on aistittavissa hutkivien zurnalistien kyllästymistä Niinistöön. Olisikohan meillä odotettavissa kansan lemmikkielätin vaihtoviikot. Kuka onkaan seuraava meille sankariksi nostettava?

Vaalilakeja on kiireesti muutettava

Meillä on presidentin vaaleissa ollut jonkin aikaa voimassa vaalitapa jossa toisella kierroksella joudutaan äänestämään kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen välillä.

Jo kerran olen joutunut äänestämään erityisesti tahtoni vastaisesti ja siten, että jälkikäteen on hävettänyt ja edelleen hävettää kun piti valita Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin välillä. Molemmat olivat kammotuksia mutta jälkimmäisen koin vielä syyremmaksi joden äänestin edellistä. Ei myöhemmissäkään vaaleissa ehdokas ole ollut mieluinen mutta kuitenkin vähemmän vastenmielinen.

Nyt näyttää, ainakin tällä hetkellä, seuraavien vaalien asetelmat sellaisilta, että toiselle kierrokselle ei ole tyrkyllä sellaista jota voisi edes pienempänä pahana äänestää ja säilyttää jonkinlaisen itsekunnioituksensa. Tuo joukko Sauli Niinistöstä Stubbin kautta Anneli Jäätteenmäkeen on selkäpiitä karmiva. Muukin mnimeltä mainittu joukko aiheuttaa pelonsekaisia kylmiä väristyksiä. He ovat viemässä meitä sotilasliittoon ja erilaisiin miehityssotiin pitkin maailmaa ja ovat tuhoamassa hyvinvoinnin edellytyksiä väestön valtaosalta sekä puhuvat niin totta kuin osaavat.

Ehdotan, että hyvin pikaisesti muutetaan presidentinvaalien vaalijärjestelmää niin, etttä toisella kierroksella on mahdollisuus äänestää molempia vastaan. Ehkä olisi hyvä, että olisi jo ensimmäiselläkin kierroksella mahdollisuus äänestää vastaan. Käytännössä vastaanäänestämisen voisi toisella kierroksella toteuttaa vaikka niin, että lasketaan myös vastaan äänestämeiden äänet koko äänipottiin ja voittajan olisi saatava yli 50 % koko potin äänistä. Mikäli niin ei kävisi, laitetaan ehdokasasettelu uusiksi ja äänestetään uudestaan.

Lipposen äksyily provosoi

Lipposella on taas kummallisia käsityksiä äksyilyblokissaan Turun sanomissa. Hänestä on ilmeisesti ihan oikein, että energiayhtiöt saavat ansiottomasti, ilman syytä ja omaa työtä messeviä voittoja.  Minusta on vain kohtuullista, että niitä nipistetään Windfall-verolla.

Samoin häntä tuntuu kaihertavan kun Niinistö yrittää vasemmalta ohi demareista, kiitos Lipposen itsensä ja vasemmistoliiton johdon siellä onkin tilaa. Toisaalta en pidä presidentinvaalikampanjaansa jo käyvää Niinistöä yhtään Lipposta uskottavampana. Kummastakaan ei ole työväen johtajaksi tai työväen aseman puolustajaksi.

Ydinvoimaakin hän jaksaa edelleen puolustaa. Jostain kumman syystä hän ei pysty tai ehkä pikemminkin halua laskea syntyviä työpaikkoja. Ydinvoimala on toki iso ja seksikäs mutta työllistää vain rakennusaikana. Sen jälkeen siellä ei tarvita kuin muutama valvoja monitorin ääressä. Sen sijaan hajautettu energiantuotanto uusiutuvista raaka-aineista työllistää paljon enemmän sekä laitteistojen rakentamisessa, niiden hoitamisessa kuin raaka-aineen hankinnassakin. Työpaikathan eivät kuitenkaan tunnu Lipposta ja hänen kumppaneitaan huolestuttavan. 

Toisaalta ydinenergian riskitkään eivät hänen kaltaisiaan ole koskaan huolestuttaneet. Heitä ei voisi vähempää huolettaa kymmenien tuhansien vuosien säteilyt, uraanikaivosten ympäristöongelmat t.m.s. He eivät vertaa tavanomaisten voimaloiden aiheuttamia riskejä ydinvoimalan riskeihin. Paljon muutakin jää huomaamatta sillä onhan iso laitos aina seksikkäämpi fetissi kuin pieni.

Mitä taas tulee muiden pohjoismaiden sosialidemokraattien haluihin niin Lipposelle ei liene tullut mieleen, että niissä ei kuuden vuoden välein ole demokraattisia kuninkaanvaaleja. Ei voisi vertailu pahemmin ontua. Minä olisin paljon huolestuneempi kuinka nyt kasataan huoletta valtaa pääministerille presidentin vallan karsimisen savuverhon suojassa. Sen näkemättä jättäminen on minun miestäni suorastaan edesvastuutonta jos on jotenkin olevinaan huolissaan demokratian tilasta.

Onkohan Lipposella jokin krapula valtansa menetyksestä vai joitakin muita vanhan miehen vaivoja jotka pitää purkaa. Sinällään varmaankin tuollainen kirjoittelu on terapeuttista mutta saa muiden adrenaalinerityksen kiihtymään.