Lähi-Idän mustat pisteet

Lähi-Idän kriisistä tai tilanteesta kirjoitettaessa vallitsee kummallinen muotopuoli yksisilmäisyys. Valtaosa on sokeasti Israelin puolella ja sitten on pieni vähemmistö joka on yhtä sokeasti toisen osapuolen puolella. Ajattelin repostella joitakin tässä juuri nyt päällä olevassa akuutissa tilanteessa mieleen tulleita juttuja.

Israelin perustaminen

Yleensä unohdetaan, että Israelin ja sen naapureiden välisessä yhteydenotossa on kyse sionistien suunnitelmasta rakentaa Erez Israel, pyhissä kirjoituksissa luvattu maa. Suunnitelmaa alettiin rakentaa jo 1800-luvulla Theodor Hertzl:n johdolla. Se piti sisällään ajatuksen houkutella tavallisia juutalaisia Palestiinaan valloittamaan ja rakentaan Israelin valtiota johtajien saapua valmiiseen maahan johtamaan.

Sittemmin suunnitelman toteutus on joutunut mutkittelemaan maailmanpolitiikan kurveissa joista ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oma kuvionsa on ollut maailmansodilla ja niihin liittyvillä valta-asetelmilla. Englantilaiset ja muut ympärysvallat pyrkivät eristämään Saksaa ja sen liittolaisia, m.l. Turkkia, houkuttelemalla juutalaisia. Siinä ei paljon ajateltu alueen silloista väestöä.

Kun II Maailmansodan jälkeen tilannetta ratkottiin, YK teki jakosuunnitelman jonka mukaan juutalaisille valtiotaan varten luvattiin paljon enemmän maata kuin millä heitä asui. Sekin olisi vaatinut siis paikallisten muuttamista asuinsijoiltaan. Suunnitelma ei kuitenkaan siionisteille kelvannut vaan he perustivat Israelin valtion YK:n suunnitelman vastaisesti ja paljon suuremmalle alueelle. Suur-Israel -suunnitelmat kattavat vieläkin suuremman alueen eli koko Cis-Jordanian eli Jordanvirran ja Välimeren välisen alueen.

Israelin valtion perustamista seurasi massiivinen palestiinalaisten karkotusaalto, nykyterminologialla etninen puhdistus. Samassa yhteydessä syntyivät palestiinalaisten nykyiset pakolaisleirit.

Myöhemmät vaiheet, vuoden 67-sota, rauhansopimus Egyptin kanssa, Jerusalemin monikulttuurisuuden kiistäminen j.n.e. on seurausta tuosta nykyisen Israelin alueen muodostumisesta.

Teokratia

Monasti esitetään, että Israel olisi vapaa, länsimainen demokratia totalitarismien keskellä. Silloin unohdetaan juutalaisuuden luonne uskonnollisena identiteettinä ja uskonnon asema heidän yhteiskunnassaan.

Juutalaiset, sikäli kun oikeasti on kyse tuolta maantieteelliseltä alueelta kotoisin olevista tai niistä joiden juuret ovat siellä, he ovat samaa etnistä ryhmää palestiinalaisten kanssa. Muualta muuttaneissa on paljon myös muita etnisiä aineksia. Vaikka suhtautuukin kriittisesti moniin juutalaisuuden historiasta esitettyihin kertomuksiin, juutalaiset eivät ole vain diasporaan muuttaneiden seemilästen jälkeläisiä. Joukosta löytyy myös perimää Kasaareilta ja koillisesta Afrikasta sekä myös muualta. Kaiken kaikkiaan juutalaisuutta nimittää enemmän uskonto kuin etnisyys. Siitä seuraa, että uskonto määrittää ihmisen asemaa eikä kyse ole demokratiasta vaan teokratiasta.

Uskollisuuden merkitys identiteetin muodostajana selittää siten myös osaltaan israelilaisen yhteiskunnan käytöstä. Toisaalta halutaan olla järkiperäisiä sekulaareja länsimaalaisia mutta identiteetti rakennetaan uskonnon kautta, myös valtiolle. Lopputuloksena on ristiriita, jota yritetään ratkaista korostamalla erilaisuutta. Siinä yhteydessä erilaiset uskonnolliset hurmahenget saavat jalansijaa koska rakennetussa identiteetissä on sisäänrakennettuna tarve korostaa erilaisuutta.

Palestiinalaisten identiteetti

Jos on juutalainen identiteetti hyvin monimutkainen juttu niin palestiinalaisuus on myös (vielä) hämärä käsite. Ennen juutalaisuuden korostettua esiintuloa eli juutalaisen valtion rakentamista palestiinalaisilla muslimeilla koko Lähi-Idässä ei liene ollut tietoista kansakunnan tai kansan identiteettiä, kuten ei juutalaisillakaan. Yhteiskunnat muodostuivat heimoista ja klaaneista joiden tavat, perinteet ja kielet vaihtelivat. Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei ollut tarvetta kansan käsitteelle. Valtionrajatkin muodosti siirtomaavaltiot ja valloittajat, Osmannit ja englantilaiset joista paimentolaiset eivät välittäneet.

Vasta Israelin valtion rakentaminen ja siitä aiheutunut juutalaisten ylivallan väkivaltainen korostaminen a.o. alueella sai aikaan kansallisen tunteen kehittymisen ja palestiinalaisen identiteetin syntymisen erotuksena muista alueen kansallisista ryhmistä. Samaan aikaan Trans-Jordaniassa et al kehittyi omat kansalliset prosessinsa.

Tämän hetkisenä tilanteena meillä sitten on Palestiinan, Jordanian, Israelin j.n.e. kansat.

Aktio ja re-aktio

Yleisenä julkisuudessa esitettynä tiedonvälityksen taktiikkana on esittää Israelin hallinnon toimet reaktioina palestiinalaisten tekoihin ja palestiinalaisten teot alkuperäisinä irrationaalisina terroritekoina. Oikeasti kehitys on kuitenkin lähtenyt nimen omaan sionistien alueelle tunkeutumisesta ja palestiinalaisten teot ovat reaktioita siihen ja siitä seuranneeseen kehitykseen. Tuloksena meillä on kierre jossa jokainen teko synnyttää seuraavia tekoja. Tiedon välittäjät, nuo hutkivat zurnalistit, esittävät ne sitten pääsääntöisesti palesttinalaisten pahoina tekoina joihin israelilaiset vastaavat.

Erityinen tiedonvälityksen normi tuntuu olevan esittää palestiinalaisten teot suoraan siviileihin kohdistettuina ja israelilaisten teot taas terroristeihin tai objektiivisuuden puuskan iskiessä militantteihin kohdistuvina. Jos israelilaisten iskuissa kuolee siviilejä niin ne ovat valitettavia "oheisvahinkoja" tai on käytetty ihmiskilpiä. Kun taas palestiinalaisten iskuissa kuolee siviilejä niin esitetään, että kohteena oli, taas, siviilit. Tämä siitäkin huolimatta, että iskun kohteena on ollut esimerkiksi ravintola tai bussi täynnä sotilaita. Erityisen omalaatuisen yksisilmäiseksi tämä muuttuu kun vertaillaan taistelijoiden aseistusta ja muuta välineistöä. Israelilaisilla on parasta mitä rahalla saa ja siitä huolimatta osumatarkkuus on mitä on. Palestiinalaisilla taas on vain kotikutoisia granaatteja ja raketteja ja kuitenkin he tuntuvat osuvat pelottavan tarkasti juuri niihin siviileihin, jotka tietenkään eivät ole ihmiskilpinä.

Koston kierteen katkaiseminen

Lähi-idässä vallitsee nyt kostonkierre jo ruokkii itse itseään. Se olisi saatava poikki. Se ei kuitenkaan katkea niin kauan kun joku hyötyy jatkuvasta sotimisesta. Hyötyjiä ovat armeijat ja niiden johdot. Tämä koskee niin Israelin IDF:ä kuin palestiinalaistenkin hajanaisempia taistelujoukkoja. Tämä nykyinen tilanne pönkittää väkivaltakoneistojen johtoja ja ääriryhmiä, molemmilla puolilla.

Israelin sorto ja uhka pitää Hamasin et al vallassa. Ja samalla tavalla Israelin puolella koetaan armeija turvallisuuden tuojana. He halauvat myös tilanteen säilyvän sellaisena. Siten väkivaltaa ja kriisin pitkittymistä kaipaavat eniten siitä elävät.

Palestiinalaisten itsemurhapommittajien synnyn pysäyttää vain nuorten näköala paremmasta tulevaisuudesta rauhantöissä. Sitä ei ruokita pommituksilla, tankeilla ja puskutraktoreilla vaan työllä ja toimeentulolla.

Mitä nyt olisi tehtävä

Meidän tulisi osoittaa, etenkin pahimmalle agressorille, että n.s. kansainvälinen yhteisö ei enää suostu katsomaan vain sormea heristäen sen murhatöitä. Palestiinalainen osapuoli on jo asesaarrossa. Seuraavaksi meidän pitää asettaa myös toinen osapuoli eli Israel asesaartoon ja lopettaa kaikenlainen väkivaltavälineisiin liittyvä yhteistyö sen kanssa.

Sen lisäksi voitaisi käyttää muita taloudellisia painostuskeinoja sitä vastaan. Esimerkiksi sotaisimpien johtajien ja sikäläisten asetehtaiden varojen jäädyttäminen kansainvälisissä rahalaitoksissa.

YK:n tulisi viipymättä käynnistää Israelin tahdosta riippumaton kansainvälinen ja objektiivinen selvitystyö Gazaan menossa olleiden laivojenja niillä olleiden ihmisten kohtalosta ja kokemuksista.

Lisäksi n.s. humanitaarisena interventiona tulisi YK:n avata avustusreitit niin Gazaan kuin Länsirannallekin niin, että Israelin viranomaiset eivät pääse niihin käsiksi. Samalla palestiinalaisalueiden rajavalvonta, ulkomaankauppa j.ne. tulisi ottaa YK:n hoitoon kunnes palestiinalaiset pystyvät niistä itse huolehtimaan itsenäisessä valtiossaan.

Silloin tilanne voitaisi jollakin aikaperspektiivillä saa sellaiseksi, että tasavertaiset Israelin ja Palestiinan valtiot voisivat huolehtia tasavertaisesti ja rauhanomaisesti suhteistaan.

Arkipäivän rasismia Kalliossa

Tuli eilen perjantaina kuljettua hieman pidemmän kaavan kautta töistä kotiin. Kuljin n.s. Raatteentietä(1 Helsingin Kalliossa piipahdellen oluttuopukaisella tai kahdella muutamassa paikallisessa.

Eräässä pienessä olut-kuppila-pitseriassa istuin kassan lähellä särpimässä matkani ensimmäistä eli nauttimassa oluen ensipuraisusta kun tiskille vaappui supisuomalainen kauniimpaa sukupuolta edustava blondi (- 5 cm juurikasvua). Hänen kuntonsa esti etnistä toiseutta edustavaa tarjoilijaa myymästä hänelle lisää kaipaamiaan virvokkeita. Silloin tämän suomineidon, tekoelovenan, päässä naksasti ja puhe muuttui kertaiskusta aivan käsittämättömäksi rasistiseksi älämölöksi.

Tarjoilija sai kuulla olevansa "mokkakorva", "ääliö", "tunkeilija" j.n.e. Ensin tämä neito yritti sinällään sujuvalla englannilla. Mutta ilmeisesti taito ei riittänyt mieleiseen solvaamiseen joten hän siirtyi selkokieliseen supisuomeen. Nyrkkiä tiskiin takoen hän julisti kuinka hänen tyttärensä on poliisi ja hän hoitaa kuppilan kiinni sekä ajattaa mokkakorvat takaisin Vinku-Intiaan vai mistä nyt olivatkaan.

Tarjoilijan eikä minunkaan rauhoitteluyritykset tehonneet. Vasta virkavallalla uhkaaminen sai suomineidon poistumaan ulos. Siellä hän vielä jatkoi mölyämistään ennenkuin tajusi kadota.

Tarjoilija säilytti ulkoisesti tyyneytensä mutta hänestä oli aistittavissa ymäerrettävää hermostumista. Tilanteen mentyä ohi, hän poistui hermosauhuille. Ja pari seuraavaa kanta-astujaa sai hieman normaalia tiukempia repliikkejä.

Vaihdoin tapauksen jälkeen pari sanaa tarjoilijan kanssa. Hän nimitti korostetusti naista tavalliseksi suomalaiseksi ja minä yritin vakuutella, että hän oli yksilö eikä yleinen suomalaisen malli. Tuskin onnistuin vakuutteluissani, sillä epäilin hieman itsekin käytöstä ja asennetta yksittäistä yleisemmäksi. Lienimme kuitenkin yhtä mieltä, että alkoholilla on kyky kaivaa meistä esiin piirteet jotka normaalitilassa pystymme hallitsemaan.

Koska tässä tapauksessa heräte kammottavaan käytökseen oli omasta humalatilasta johtunut lisäviinatta jääminen, olisiko toisenlainen tarjoilija kirvoittanut toisenlaisen älämölön; huorittelun, homottelun, ryssittelyn t.m.s. nimittelyn?

Pelottavaa onkin juuri tuo, että normaalioloissa ja -tilassa pystymme hillitsemään itsemme ja näyttelemään normaalia mutta pienikin määrä alkoholia ja sopiva vastoinkäyminen saa estot laukeamaan ja mahdollinen ääliö meissä pääsee vallalle. Kuinka moni meistä pidätteleekään itsehillinnällä sisällään tuollaista petoa?

Entä mitä voisimme tehdä jotta tuollainen käytös loppuisi? Millainen valistus voisi tehota? Miten paljon ja millaista kanssakäymistä erilaisten kanssa pitäisi olla? Vai onko pyrittävä sisäsiisteihin käytöstapoihin joilla hillitä sisäistä olemustaan? Ja miten saisimme tälläisissä yksittäistapauksissa ihmisen huomaamaan, että vika oli kokoajan hänessä itsessään ja vain itsessään, hänen omassa ylenmääräisessä juopumuksessaan?

(1 Ikuisen Vapun aukion eli Vaasanaukion ja Brahenkentän välistä Helsinginkatua Helsingin Kalliossa nimitetään Raatteentieksi koska sielläkin "miestä kaatuu".

Kunnallista työsuhdepolitiikkaa

YLE kertoo pääkaupunkiseudun alueuutisessaan Järvenpään kaupungin härskeilystä palvelukodin toiminnan kilpailuttamisessa. Jampankiven hoitokodin henkilökunta joutuu kilpailutuksen tuloksen takia hakemaan vanhoja työpaikkojaan uudelleen ja entistä huonommilla palkoilla. Kaupunki osoittaa taas ansaitsevansa nimiväännöksensä Järjenpää.

Tässä jälleen paljastuu mistä ulkoistamisessa ja kilpailuttamissa eli n.s. tilaaja-tuottajamallissa todellisuudessa on kyse. Tuskimpa tässäkään kuntalaisten maksurasitus helpottuu mutta yksityisen yrityksen omistajat vetävät välistä sen osuuden mikä hoitajien palkoista uusi yrittäjä tavallaan varastaa.

Sitäpaitsi ihan oikeasti Järvenpään kaupunki siirtää toimintaa työntekijöineen, tiloineen ja asiakkaineen uudelle yrittäjälle eli tapahtuu juuri tuo työntekijäpuolen mainitsema liikkeenluovutus. Normaali meno edellyttäisi, että työntekijät siirtyvät n.s. vanhoina työntekijöinä. Ei siinä ole mistään vastuun säilymisestä kyse vaikka kaupunkin a.o. johtaja niin yrittääkin venkuroida.

Samaa on aikoinaan yritetty myös pääkaupunkiseudun bussiliikenteen kilpailutuksessa. Silloin se ei onnistunut ja toivottavasti se ei onnistu nytkään vaan ammattiyhdistysliike pystyy pysäyttämään tämän törkeän työsuhteenehtojen loukkauksen.

Tässä tapauksessa lienee reikä myös hankintalaissa joka ei edellytä huolehtimaan työntekijöiden oikeuksien säilymisestä toiminnasta tulevien tulojen siirtyessä menemään uudelle omistajalle.

Nyt olisi taas eduskunnan n.s. työväenpuolueilla, SDP:llä ja Vasemmistoliitolla mahdollisuus ansaita luottamusta työntekijöiden keskuudessa ja profiloitua oikeina työväenpuolueina.

Kataisen niskalenkki

Jyrki Katainen on aloittanut kummallisen hyökkäyksen oppositiota vastaan. Tokihan on normaalia, että hallitus ja oppositio on erimieltä mutta tämä Kataisen reaktio on kummallinen ja erikoinen.

Ensin Katainen käy kollegoidensa kanssa neuvottelemassa järjettömän kalliin tukipaketin joilla pelastetaan suurten kansainvälisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten sijoitukset edessä häämöttäviltä riskeiltä Kreikassa. Tätä markkinaspekulanttien lepyttelyä eurovuorilla hän nimittää niskalenkiksi markkinavoimista. Sitten kun hänen ja kumppaniensa tulosta arvostelee oppositio niin hän katsoo asialliseksi syyttää valehtelusta. Ikäänkuin hänen kanssaan erimieltä oleminen olisi kiellettyä ja rikollista.

Valehtelusta ja epärehellisyydestä selittää puolue joka vast'ikään vakuutti olevansa työväen puolue ja nyt väittää itseään vihreiksi. Ja samainen puolue on ollut vakuuttanut,e ttä markkinat kyllä korjaavat itse itsensä. Kas, kun ei tässä tapauksessa korjaakaan kun pankkien omistajien voitot pitää pelastaa. Ja samalla tyydyttyvät rahamarkkinat eli ne muutamat kymmenet johtavat rahoitusspekulantit suurimmissa kansainvälisissä pankeissa ja rahalaitoksissa. Eivätkä kreikkalaiset nepotistitkaan varmaan pane pahakseen, nämä Karamanlisit, Papandreut ja Mitsotakikset ynnä muu kreikkalainen eliitti.

On toki totta, että demarit olivat omalta osaltaan Paavo Lipposen aikana ajamassa meitä tähän ahdinkoon. Nyt sitten kun demarit yrittävät tehdä eroa tuohon turmiolliseen politiikkaan niin se selvästi kismittää Kokoomusta. Onhan demareiden kelkka kääntynyt muutamassa muussakin asiassa, esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa. Ilmeisesti kokoomus- ja myös kepujohto pelkää jäävänsä yksin vastaamaan seuraavissa vaaleissa tästä politiikasta. Olisihan ollut paljon mukavampaa jos suurista puolueista kukaan ei olisi ollut erimieltä niin harjoitetun politiikan vastustamisen leimaaminen populismiksi olisi mennyt helpommin läpi. Nyt populismileiman saamimen tartuttumaan on vähintäänkin kertaluokkaa vaikeampaa. Vastustajien näkyvyys ja kuuluvuus ovat demarien myötä aivan eriluokkaa.

Oma lukunsa on sitten miten luotettavaa demarien kääntymys on? Meillä on jo lukuisia esimerkkejä kuinka he puhuvat ennen vaaleja yhtä ja toimivat jälkeenpäin toisin. Epäilys on tälläkin hetkellä olemassa, että vastustus on vain taktista laatua ja unohtuu heti vaalien jälkeen jos on tullut voitto ja hallituksen ovet auenneet.

P.s. Olen ollut havaitsevinani, että kriisien välit koko ajan lyhenevät ja lyhenevät. Nyt USA:n asuntorahoittajien busineksesta alkaneesta rahoituskriisistä ei keretty edes kunnolla aloittaa nousua kun iski tämä kreikkalaisten niskaan kaadettu. USAsta kuuluu jo vihjeitä seuraavsta kun rahoituslaitokset ovat ilmeisesti narahtamassa tunnuslukujensa väärentämisestä. Olemme ilmeisesti saavuttamassa jatkuvan talouskriisin tilan (ihan niinkuin jatkuvan sodankin).

Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?

Vanhasen uusi uskonto

Satuin vilkaisemaan hetken Matti Vanhasen haastattelua tänä aamuna YLEssä. Sen enempää puuttumatta siihen kuinka meiltä taas tällä kertaa Kreikkaa tekosyynä käyttäen, kupataan rahaa pankkien tukemiseen, en malta olla puuttumatta havaitsemaani Vanhasen aatokseen.

Hän puhui ikäänkuin demokraattisen päätöksenteon tehtävä olisi vain pitää markkinoilla toimivat sijoittajat tyytyväisinä. Ikään kuin heidän oikeutensa ja velvollisuutensa olisi olla demokratian ulkopuolella oleva mystinen jumalallinen voima. Voima joka tulee meidät murskaamaan jollemme me jatkuvasti leputtele sitä lahjoilla. Onko markkinat todellakin jumal'olento, spekulantit sen inkarnaatioita ja poliittiset päättäjät pappeja?

Missä ovat ne poliitikot jotka pyrkisivät aidosti vaikuttamaan syihin eikä vain kärttäisi rahaa syyllisten miellyttämiseen? Syyllisiähän ovat meidän löperöä rahoitussysteemiämme hyväksikäyttävät pankkikapitalistit eikä köyhät työläiset Kreikassa tai Portugalissa tai Suomessa. Eivät edes pois töistään potkittavat julkishallinnon työläiset vaan ne jotka tekevät rahaa rahalla. Heidän tekemisiinsä pitäisi puuttua, heidät vaatia vastuuseen ja ja jatkoa varten rakentaa systeemi joka estää vastaavan spekuloinnin jatkossa.

Sotaa diminutiivissa

Pertti Salolainen, kokoomuslainen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, on YLEn nettiuutisten mukaan avautunut Afganistanin sodasta. Hän näyttää sotkeutuvan omiin sanoihinsa kun yrittää selittää, että emme ole sodassa vaikka siellä on ”sota”, ”käydään sotaa” ja ”soditaan” mutta sodassa ovat jotkut muut kuin suomalaiset. Voiko pahemmin enää hurskastella ja saivarrella?

Salolaisella ja muilla NATO-friikeillä tuntuu olevan propagandassaan jonkinlainen laittiversio sodasta eli heidän mielestään Afganistanissa ei ole sota vaan sotaa, jonkinlainen pieni osa sodasta, sotanen tai jotain sellaista pienempää ja somempaa. Ja kun me emme siellä sodi niin osa meidän armeijaamme pyssyt tanassa ovat vain sattuneet ihan vahingossa paikalle ja nyt sotasankarimme siellä päällistelevät, että mihinkäs sitä on tultu. Kirjallisuus tuntee monia tarinoita, joissa erilaiset sotaporukat eksyvät "vahingossa" pois sodasta. Nyt on ilmeisesti kirjoitettu historiaamme uusi lehti kun armeijamme sotilasyksikkö on eksynyt sotaan, kysymättä ja pyytämättä.

Salolainen vetoaa Saksan liittokansleri Merkeliin jonka mukaan siellä vain soditaan tai on sotaa mutta Saksa ei oikeasti ole sodassa tai ainakaan sotatilassa tai jotain.... No, Merkel ja Salolainen ovat puoluetovereita ja edustavat kypäräpääpappipuolueita molemmat eli sotiminen ja jeesustelu on n.s. verissä (vai pitäisikö nykyään sanoa "geeneissä").

Lisäksi Salolainen yrittää uutisen mukaan ikään kuin asettua tilanteessa ulkopuoliseksi. Se on kuitenkin härskiä venkoilua kun mies on oikeasti sodassa olevan liittoutuman yhden osallisen parlamentin ulkoasioiden käsittelyn valmistelusta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja eli Suomen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on mitä suurimmassa määrin sisäpiiriläinen ja osallinen. Tässä suhteessa Salolaisen voisi muistella vaikka m.m. edesmenneen puoluekolleegansa Paasikivenkin suuhun laitettuja sanoja: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.