Uusmoralistinen oikeusharha tiedotusvälineissä

Maamme bulevardilehdet, Iltalehti ja -Sanomat ovat taas tavoittaneet uusmoralismin tumman pohjavirran.  Molemmat ovat alkaneet pitää älämölöä vankien mukamas lepsusta kohtelusta.  Kun pari kaveria on karannut ja pari jäänyt palaamatta lomalta niin me olemme keltaisen lehdistön mukaan keskellä turvallisuuskriisiä.  Toimittajat piehtaroivat PerSumaisessa moralisoinnissa siitä, kuinka uhreja loukataan ja saatamme koska tahansa joutua verenhimoisen murhaajan paloittelemaksi.  Viranomaiset eivät edes kerro meille keitä meidän pitäisi pelätä.  Mukaan on saatu vielä jokunen poliisi valittamaan määrärahojen vähyyttä ja päättäjien kylmäkiskoisuutta lakia ja oikeutetta kohtaan.

Kukaan noista hutkivista zurnalisteista ei pysähdy miettimään miksi me rankaisemme rikoksen poluille hairahtuneita.  He voisivat vaikka miettiä rankaisemmeko

- kostaaksemme, jotta uhrit voisivat kokea saavansa hyvitystä vai

- oikaistaksemme, jotta rikollinen kasvaisi jatkossa elämään paremmin vai

- eristääksemme, jotta rikolliset olisivat poissa ihmisten keskuudesta kolttostelemasta vai

- varoittaaksemme, jotta muut pysyisivät poissa pahanteosta?

Kun toimittajat tutkivan journalismin hengessä ensin selvittäisivät itselleen mitä me rankaisemisella haemme, voisivat he alkaa pohtia ovatko meidän keinomme, siis käytännön rangaistukset ja niiden toimeenpano, asianmukaisia ja parhaiten päämääräämme johtavia.   

Epäilen toki, ettei meillä taviksilla eikä meidän johtajillammekaan ole selvillä oikeudenkäyttömme perustavaa laatua olevat asiat.  Me ja he vain lähdemme toimittajien meille tarjoilemien yksityistapausten vietäväksi unohtaen mitä kokonaisuutena tapahtuu tai on tapahtumatta.  Meillähän ihmisten pelko joutua rikoksen uhriksi, ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi ja rangaistuskäytännöt elävät kukin ihan omaa elämäänsä.  Samaan aikaan kun ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi pienenee, meidän pelkomme sitä kohtaan kasvaa.  Ja rangaistusten kovuus ja niiden toimeenpano ei heiluta rikollisuutta mihinkään suuntaan.  Jos noilla kolmella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa niin Kiina, Iran ja USA olisivat tämän pallon lintukodot.  Sen sijaan turvallisimpia maita ovat n.s. pohjoismaisia liberaaleja ja humaaneja käytäntöjä soveltavat maat.  Siitä huolimatta ääliöpopulistinen oikeisto apunaan bulevardilehdistö lietsoo katteetonta pelkoa niitä keinoja kohtaan jotka meillä ylläpitävät turvallisuuttamme.   Edes n.s. laatulehdistö ei korjaa keltaisen lehdistön virheitä, johtuneeko samoista omistajista?

Jälleen kerran: mistä löytyisi ne tiedonlevitteet, jotka ihan oikeasti pureutuisivat yhteiskunnallisten ilmiöiden syihin ja vielä saisivat viestinsä perille n.s. valtamediana?

Nyt Kansan uutisetkin ...

Vasemmistoliiton pää-äänenkannatajan Kansan Uutisten verkkosivuilla on keskustelupalsta jossa on käyty keskustelua monissa keskustelusäikeissä mitä vasemmiston tulisi nyt tehdä kun kannatus on ennätysmaisen alhainen.   Yksi keskustelusäie on nimeltään "Yhtenäinen vasemmisto".  Siellä julkaistiin nimimerkin "Totuuskomissio" kirjoitus otsikolla "Miksi erotettiin?".  Siinä puolusteltiin kansanedustajien Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven erottamisia Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä tavalla joka provosoi minut vastaamaan.  Alla oleva vastaukseni ei kuitenkaan läpäissyt KU:n sensorin seulaa:

Totuutta ja ”totuutta”

Totuuskomissiolla on hieman maailman menosta poikkeava käsitys historiasta. Hänen mainitsemansa "myyräntyö" on ollut pikemminkin ominaista aikoinaan SKDL/SKP:n haltuunsa saaneelle n.s. "kirveslinjalle" vaikka ei toki ollut vierasta toisellekaan linjalle. Nyt Vasemmistoliitossa he jatkavat samaa edelleenkin, nyt puolueyhtenäisyyden nimellä. Jos heidän menettelytapojaan olisi aikoinaan noudatettu SKDL/SKP:ssä niin heidät olisi savustettu liikkeestä ulos alta aikayksikön.

Nyt tehdään ennemmin yhteistyötä ideologisen vastapuolen kanssa kuin suvaitaan erimielisyyksiä melkein samaa mieltä olevien kanssa. Tälläinen pitää ainakin minut ja epäilen monet muutkin Vasemmistoliiton ulkopuolella.

Ilmeisesti SKDL:ssä ja SKP:ssä toiminut n.s. kirveslinja on aiheena tabu nykyisen Vasemmistoliiton parissa.  SKP:n aikoinaan XIV:ssa puoluekokouksessa haltuunsa saaneen oikeistolaisemman fraktion äärimmäinen suuntaus, puolueen silpomishaluista kirveslinjan nimen saanut ryhmittymä pyrki erottamaan sopimattomiksi katsomiaan puoluetovereita kuin nyt konsanaan Vasemmistoliiton johto.

Vasemmistoliiton ohjelma on täynnä hyviä asioita mutta ilmeisesti vanha osapuolimentaliteetti ei ole mihinkään kadonnut.  Aikoinaan osapuolijaon synnyttämä puolue on edelleenkin vain se sama enemmistöläinen osapuoli kuin ennenkin.  Edelleenkin miltei samalla tavalla ajatteleva toveri on suurempi vihollinen kuin luokka-asetelman mukainen vastustaja oikeistossa.  Se kelpaa yhteistyökumppaniksi mutta miltei samanmielisistä on päästävä eroon.  Puolue näyttää jatkavan kohti umpikujaansa samalla tiellä jonka viitoittivat SKP:ssa m.m. Aarne Saarinen, Arvo Aalto, Into Kangas, Arvo Kempainen ja jota  Vasemmistoliitossa jatkoivat esimerkiksi Salme Kandolin, Suvi-Anne Siimes ja Matti Viialainen.

Samaan aikaan toisaalla

Kun meillä hämmästellään vielä norjalaisen äärioikeistolaisen ja -uskovaisen Anders Breivikin tekojen käsittämättömyyttä, toisaalla eli Virossa juhlitaan virolaisten taistelua Natsi-Saksan rinnalla.  Tänään 31. heinäkuuta natsit ja heidän myötäilijänsä juhlistavat Waffen-SS -joukkojen taistelua Sinimäellä, Itä-Virossa.  Paikalla on n.s. veteraaneja ja nuoria uusnatseja. 

Samat tahot jotka pitävät käsittämättöminä äärioikeiston terroritekoja, ovat kuin tälläisiä juhlia ei olisikaan.  Mikään suomalainen tiedonvälite ei näytä tarttuvan aiheeseen.  Samalla kun konkreettisia tekoja pidetään käsittämättöminä ja vain harhamielisten yksilöiden tekoina, annetaan samanmielisten riekkua rauhassa yllyttämässä.

Edes vastamielenosoituksiin intoutuneiden pidätykset ja maahan tulon estämiset Virossa eivät ylitä suomalaisten tiedotusvälineiden uutiskynnyksiä.  

Jos oikeasti ja aidosti haluttaisi estää Breivikin kaltaisia ihmisiä ajamasta itseään äärimmäisiin tekoihin, osoitettaisi, että äärioikeistolainen hihhulointi ei oikeasti ole hyväksyttävää.  En tarkoita tällä, että tuollaiset tilaisuudet pitäisi kieltää ja osallistujia rangaista.  Sehän tekisi heistä marttyyrisankareita toisien samanmielisten silmissä.  Sen sijaan heille ja julkisesti on osoitettava millä asialla he liikkuvat ja millaisilla asioilla he leikkivät.  Vanhat natsiveteraanit ovat edelleenkin natseja eivätkä vain sympaattisia vanhoja pappoja.

Wille ja Ryyd

Sattuipa käsiini City-lehden uusin eli heinäkuun numero.  Siinä on esittelyjuttu oikeistopoliitikko Wille Rydmanista, kokoomusnuorten nykyisestä puheenjohtajasta.  Juttu sinällään on nykyaikana niin tavanomaista henkilöivää poliittista kirjoittelua.  Huomioni kiinnittyi kuitenkin Rydmanin rajanvetoon äärioikeistolaisuuteen.  

Lehtijuttu lainaa suoraan Rydmania: "Se, mistä yleensä puhutaan äärioikeistona, ei ole itse asiassa oikeistoa ollenkaan.  Skimit ja vastaavat.  Jos ajatellaan, että oikeistolaisuus on yksilökeskeinen tai korostetun lakia kunnioittava tapa ajatella yhteiskunnallisista asioista, niin äärioikeistoksi kutsutut ilmiöt ovat lähempänä vasemmistoa kuin oikeistoa".

Lainaus osoittaa Rydmanin käyttävän kummallista tekniikkaa.  Ensin hän määrittelee itselleen mieluisan oikeiston ja sen jälkeen sysää kaiken siihen kuulumattoman vasemmistoksi.  Noinko Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa opetetaan analyysiä?  Jutussahan kehutaan Rydmanin valmistuneen hirmunopeasti, kahdessa vuodessa VTM:ksi.  Ilmeisesti ulkoa on tenttikirjoja opittu mutta oivaltaminen ja oppiminen jäänyt tapahtumatta.  Pitäisiköhän opiskelemiselle saada minimipituus läpimenoaikojen lyhentämisen asemesta jotta jotakin ehtisi tarttua mieleenkin.

Oikeastihan oikeisto tarkoittaa tuotantovälineiden yksityisomistamista, kapitalismia (joskus markkinatalouden nimellä) ja yksilökeskeisyyttä sekä valikoituja vanhoillisia arvoja säilyttämään pyrkiviä poliittisia liikkeitä.   Äärioikesto taas on sellainen osa noista liikkeistä jotka vie jonkin tai useampia noista osa-alueista äärimmilleen ja on valmis toimimaan äärimmäisin keinoin päämääriensä saavuttamiseksi.

Vasemmisto taas pyrkii muuttamaan yhteiskunnan rakenteita niin, että yhteiskunnassa toteutuisi paremmin tasa-arvo eikä ketään riistettäisi. Vasemmisto näkee tässä ainoaksi toteutuksen ratkaisuksi siirtymisen sosialismiin. Ja eri vasemmiston suuntaukset maltillisista äärimmäisiin sitten erottuvat sosialismiin siirtymisen keinoissa ja aikataulussa.

Rydmanin lausahdus ei täytä kummankaan määrittelyn ehtoja ja on siten pelkkää poliittisen broilerin kevyttä läppää.  Olisinkin kaivannut toimittajalta hieman analyyttisempää ja tutkivampaa otetta.  Antti Pikkanen olisi voinut valmistautua haastatteluunsa hieman paremmin, olla ärhäkämpi ja ottaa selvää perusasioista.  Sen sijaan hän lienee tavoitellut kevyttä n.s. feature-juttua chillailufiilareilla, selliasta laittisidukan kera nautittavaa pintalääpäisyä.

Tälläisillä jutuilla vain hämerretään lukijoiden mahdollisuuksia nähdä poliittisten suuntausten, järjestöjen  ja toimijoiden oikeita sisällöllisiä eroja.  Samalla vahvistetaan kuvaa politiikasta eli yhteisten asioiden hoitamisesta erikoisten yksilöitten temmellyskenttänä.

Kukapa aloittaisi suomalaisen äärioikeistolaisuuden kokokuvan rakentamisen?  Sellaisen jossa koko ilmiö rakenteineen ja yhteyksineen läpivalaistaisi sekä teoreettiselta että käytännön kannalta.  Sellainen analyysi voisi auttaa meitä tunnistamaan myös kehitysketjuja jotka johtavat äärioikeiston ääri-ilmiöiden syntymiseen.

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?

Boikotoin Israelia

Päivän paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa Israelin parlamentin hyväksyneen lain joka kieltää Israelin ja etenkin sen laittomien siirtokuntien boikotoimisen.

Tiedoksi Israelin viranomaisille: Olen boikotoinut henkilökohtaisesti Israelia ja israelilaisia tuotteita jo vuosikymmeniä.  Tulen jatkamaan boikottia kunnes Israel mahtuu YK:n sille suunnittelemien rajojen sisälle ja suostuu elämään sovussa naapureidensa kanssa.

Same in English:
Announce to Israeli authorities: I have been personally boycotting Israel and her products for decades.  I will continue boycott until Israel fits inside borders UN planned for it and it is enable to live in peace with its neighbours.

PerSuileva YLE

YLEn verkkouutisten keskusteluissa näyttää olevan luvallista kehua Perussuomalaisia mutta kehuihin vastaaminen ei sitten olekaan luvallista.  YLE:n kotimaan uutisena kerrottiin oikeustieteilijöiden kannanotoista julkisen vallan lipumisesta yksityisille yrityksille.  Keskustelussa julkaistiin kommentti nimimerkiltä "Maalaisjärki":

perus-suomalaiset on oikeassa. käykää ps.sivuilla niin näätte minkä takia jäi pois hallituksesta.mikään ei muutu nykyisellä politiikalla ...

Itse vastasin siihen kirjoituksella:

Tuolla alempaa kehutaan PerSujen olevan oikeassa. Väärin. PerSut ei oikeasti vastusta nykymenoa vaan pitävät vain huolta, että kritiikki kohdistuu muutamaan lieveilmiöön mutta ei rakenteisiin ja suureen linjaan. Karavaani kulkee vaikka PerSut haukkuu. Ja jos haukku yltyy liiaksi niin heille heitätään joku raato kaluttavaksi ja karavaani saa jatkaa rauhassa talousliberalismin viitoittamaa tietä.

Se ei enää ylittänytkään sensorin kynnystä.

Ymmärtäisin vaikka en pitäisikään tarpeellisena jos linjakkaasti poistettaisi kaikki puoluepolitiikkaan liittyvät kommentit aiheista jota eivät siihen suoranaisesti liity.  Nyt kuitenkin aiheena oli puoluepolitiikassakin keskustelua aiheuttava aihe ja sensurointi eli orwellilaisella uusiokielellä moderointi ei ollut linjakasta vaan hyvin valikoivaa.  Niin valikoivaa, että se antaa syytä pitää julkisen palvelun tiedonlevittäjää puoluepoliittisesti kantaa ottavana.