Palestiinalainen kissa pöydällä

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas jättenee huomenna perjantaina anomuksen palestiinalaisten täydestä jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa (UN).  Tuskastuneena vuosikymmenten jaaritteluihin ja epäonnistuneisiin neuvotteluihin, palestiinalaishallinto (Palestinian Authority (PA)) on päättänyt nostaa kissan myös YK:n pöydälle.

II Maailmansodan jälkeen YK:n suunnitelmaan kuului molempien, sekä juutalaisen että arabivaltioiden perustaminen.  Suunnitelma ei kelvannut kummallekaan osapuolelle.  Juutalaiset hylkivät sitä koska eivät saaneet kaikkea eli ahnehtimaansa Suur-Israelia (Eretz Israel) ja palestiinalaisarabit hylkivät sitä koska se vei arabien asuttamia maita israelilaisille.  Jako ei siis vastannut väestösuhteita vaan tuki juutalaisten sionistisia valloitussuunnitelmia.  Juutalaiset perustivat oman valtionsa yksipuolisesti, vastoin YK:n suunnitelmaa ja sen jälkeen ovat pitäneet sota- ja poliisivoimallaan huolen, että alueen arabit eli palestiinalaiset eivät kykene samaan.  Suurena apuna tässä imperialismissa israelilaisilla on ollut USA ja siellä n.s. juutalainen lobby.  USAhan edelleenkin rahoittaa suuren osan Israelin budjetista ja siten sen väkivaltakoneistojen ylläpidosta.

Palestiinalaisten julkistettua aikeensa hakea YK:n täysjäsenyyttä USAn johto, presidentti Barack Obama etunenässä ovat yrittäneet estellä ja pelotella palestiinalaisia peräytymään aikomuksessaan.  Se paljastaa USAn politiikan kaksinaamaisuuden räikeimmillään.  Obama on selittänyt, että rauha Lähi-itään voidaan saada vain Israelin ja Palestiinan keskinäisillä neuvotteluilla.  Jos Obama olisi todella sitä mieltä, hän ei sekaantuisi asiaan rahoittamalla ja tukemalla toista osapuolta eikä estäisi toisen osapuolen normaaleja oikeuksia yrittää ajaa asiaansa YK:ssakin.  Oikeasti rauha saataisi hyvinkin helposti.  Se edellyttäisi vain, että USA vetäisi tukensa pois Israelilta ellei se suostu palestiinalaisvaltion rakentamiseen myös sille elinkelpoisin rajoin ja ehdoin.

Erityisen löperön vaikutelman antaa Suomen ulkopoliittinen johto.  Presidentti Tarja Halonen on puhunut ympäripyöreitä ja kauniita.  Samoin ulkomisteri Erkki Tuomioja on ollut harvinaisen hiljainen ja yrittää piiloutua EU:n selän taakse.  Mukamas yhteinen kanta pitää saada ja vasta jos sitä ei saada, voi Suomella olla omakin mielipide.  Ei sanaakan miten Suomi yrittäisi vaikuttaa EU:n kantaan.  Aikaisemmin heidän puheistaan on saanut käsityksen, että he eivät ainakaan periaatteessa olisi sionistien ja heidän nyötäjuoksijoidensa talutettavissa.  Tosin ilmeisesti homma on kuitenkin paremmin hanskassa kuin se olisi ollut edellisen hallituksen ulkoministerillä, NATO-kiimakko Alexander Stubbilla.  Ilmeisesti pissa on lurahtanut heidän sukkiinsa kun samaan aikaan on pitäisi ajaa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa.  Silloin kun ei parane suututtaa ketään ja pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Lopputuloksena on, että Suomi kiltisti tulee tukeneeksi USAn etupyyteitä tässäkin asiassa.  Eikä palestiinalaiset saa vieläkään ansaitsemaansa omaa valtiota ja rauhaa vaan sama sionistinen meno jatkuu.  Tosin Israel alkaa sisäisestikin jo rakoilla kun avarakatseisimmat ja kaukonäköisimmät juutalaiset alkavat huomata nykymenon mahdottomuuden pitkällä tähtäyksellä.  Israelin talous, edes USAn tuella ei näytä kestävän vuosikymmeniä jatkuvaa sotaleirin ylläpitoa.  Tähän asti taloudellisia vaikeuksia on yritetty ratkaista riistämällä maata miehitetyiltä alueilta mutta sekin alkaa loppua.  Edessä siis on joko todella suurenluokan katastrofi ja kallis ratkaisu sitä kautta tai maailmanluokan silmien aukaisu tosiasioille. Joka tapauksessa tästä tämän hetkisestä tilanteesta YK:ssa ja n.s. läntisen arvoyhteisön reaktioista pitäisi kaikkien nähdä miten tavallisia ihmisiä,  meitä ja palestiinalaisia viedään kuin litran mittaa pihalle lumiukon seuraksi.

Viron eliitti opetusretkellä

Tämän aamuinen paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa kuinka CIA:n ex-propaganda-agentti ja nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves kerallaan apurinsa päätoimittaja ja VT Iivi Anna Masso ovat käyneet Suomessa kertomassa miten Virosta ja virolaisesta hallitsevasta eliitistä pitää ja miten ei saa kertoa.

Täällä on kuulemma, m.l. Helsingin Sanomat, harjoitettu kerrassaan luvatonta sananvapautta kun on rohjettu arvostella virolaisten touhuja. 

Virossa hallitsevan eliitin meno on äitynyt sellaiseksi, että jopa ideologisesti ja NATOllisesti samoin ajatteleva Aatos Erkko näyttää haluavan tehdä pesäeroa hiuksenhienolla kritiikillä lehdissään.  Oikeastihan Viron johtavat tahot, m.m. Res Publica- ja Isänmaa -puolueiden liitto ja sosiaalidemokraatteja*) edustava Ilves sekä muut, ajavat maailmankatsomuksellisesti ja käytännön politiikassa ihan samoja asioita kuin liberaalina itseään pitävä Erkko.  Molemmat tahot kannattavat talousliberaalia kapitalismia ja erityisesti NATOn ylivaltaa.  Viron eliitti on vienyt Viron kaikkiin mahdollisiin NATOn sotiin ja Erkko lehtineen on tämän maan kovimpien NATOttajien kärkijoukoissa.  Se onkin ilmeisesti kaikkein tiukin yhteinen side heidän välillään.

Helsingin Sanomien Viro-arvostelua koskeva juttu näyttää olevan vain paperilehdessä.  Netissä oleva on toisenlainen ja siellä vain kevyesti viitataan paperisen juttuun.  Sordino on siis päällä vielä Erkollakin aateveljiä arvostellessaan.

Erityisen tökeröksi Ilveksen ja Masson opetusretken tekee, että Viron eliitti on niin kärkkäästi kehumassa omaa Viron "vapautustaan", arvostelemassa heille epämieluisia tahoja ja mukana riekkumassa muualla USAn pikku apurina.  Heille siis sopii sananvapaus heidän itsensä kaltaisille mutta heidän arvostelemisensa onkin heille jo ihan eri juttu.  Natsit saavat riekkua Sinimäellä mutta jos joku täällä uskaltaa kirjoittaa jotakin edes hieman poikkipuolista esimerkiksi virolaisista rikollisista, niin sananvapaus saa jäädä unholaan.  Joku saattaisi kutsua tuollaista kaksinaismoralismiksi mutta heille se on vain heidän käsityksensä vapaudesta: vapautta heille mutta ei erimeiltä oleville.

Olisikohan paikallaan alkaa nähdä virolainen todellisuus ja politiikka aidosti eikä vain russofobismin tai peräti misorussismin vääristämänä. 

*) Viron sosiaalidemokraatteja ei pidä sotkea muihin sosialidemokraatteihin.  Se on vielä suomalaista SDP:täkin oikeistolaisempi, joidenkin mielestä keskusta-oikeistolainen puolue.  Huomaa myös a-kirjainten määrä eli viroksi sosiaalidemokratia ei ole virolaisille sosialidemokratiaa kuten muille.

Puttosen pörinöitä

Viikonlopun paperisessa Ilta-Sanomissa haastatellaan Aalto-yliopiston rahoituksen professoria, Vesa Puttosta yli sivun jutussa.  Hän tuntuu vastustavan kiihkeästi Kreikalta vaadittavia lainojen ja takuiden vakuuksia.  Hänen kantansa on toimittaja Mika Koskinen tiivistänyt viiteen väitteeseen (kursiivit suoria lainauksia lehtijutusta).

1) Valtiot ovat erilaisia lainaajia kuin yritykset tai yksityishenkilöt.  Valtio on suvereeni, jolla on verotusoikeus.
Erilaisuus on tähän asti perustunut siihen, että valtion ei ole katsottu voivan mennä konkurssiin ja sillä on katsottu olevan aina mahdollisuus maksaa velkansa, ainakin seuraavaan sotaan saakka.  Toinen mahdollisuus on ollut hoitaa maksuvalmius muuttamalla valuuttakursseja. Nyt kuitenkin Kreikka on konkreettisesti tilanteessa jossa konkurssi on mahdollinen eikä EU:n oloissa sillä ole mahdollisuutta valuuttakurssien kautta hoitaa tilannetta.  Verotusoikeus ei muuta tätä asetelmaa. 

2) Poliitikot sanovat, että heillä on Suomen kansalta saatu valtuutus vaatia vakuuksia.  Eivät ne olleet mitkään vakuusvaalit.   Äänestin sinne kansanedustajaa.
Puttosen mielestä siis kansanedustajien eikä heidän puolueidensa pitä muistaa vaalien jälkeen mitä lupasivat vaalikampanjassaan.  Itse asiassa hallituspoliitikoilla ei ole valtuutusta vaan velvollisuus vaatia vakuuksia.  Ja jos eivät niitä saa, jäättää Suomi pois koko järjestelystä.

3) Jos vakuuksia ei voi teknisistä syistä vaatia, niin sehän vitsi koko homma.

Vitsiksi homma muuttuu vasta jos ennakkoehdosta ei pidetä kiinni ja mennään lainajärjestelyyn mukaan ilman vakuuksia.  Tekniikka on vain hidaste jos sekään.  Teknisesti EU:n perussopimukset kieltävät EU:n laajuiset tukijärjestelyt mutta ei se ole estänyt tukemasta Kreikkaa jo aiemminkin, eikä Irlantia j.n.e.

4) Jos vakuudet olisivatkin teknisesti mahdollisia,niin se, että vaadimme Suomelle paremman oikeuden kuin mitä muut saavat, tarkoittaa sitä, etytei kukaan lainaa rahaa Kreikalle enää millään ehdoilla.  Se taas johtaa siihen, että eurooppalaisia valtioita lainoteta muut kuin toiset euromaat.
Tässä Puttonen jo valehtelee.  Suomi ei ole ollut vaatimassa "parempaa oikeutta" sillä eihän Suomi ole sulkenut pois mahdollisuutta muiden vaatia samaa eli vakuuksia omille lainoilleen ja takauksilleen.   Parasta olisi ollut, jos jo keväällä olisi lähdetty koko EU:n laajuisesti tielle jota Suomesta ehdotettiin eli olisi laadittu kaikille koko järjestelyä koskeva vakuus- ja takuujärjestely.

Toisaalta Puttonen väittää, että kukaan ei lainaisi enää Kreikalle.  Miksi ei lainaisi jos tarjolla olisi vakuudet?  Pikemminkin lainan saamisen luulisi olevan helpompaa ja halvempaa jos vakuudet ovat kunnossa.  Nythän Kreikan lainat ovat sikakalliita juuri riskin takia.

5) Vakuusvaateilla tehdään jumalattomasti hallaa Suomen asemalle EU:n sisällä.  Suomesta on tullut itsepäinen känkkäränkkä, johon ei voi enää luottaa jatkossa.
Kuinka niin?  Onko epäluotettavaa ilmoittaa, että ei lähde järjestelyyn mukaan ilman vakuuksia ja pitää ilmoittamastaan ennakkoehdosta kiinni?  Eikö nimen omaan toisinpäin toimiminen olisi epäluotettavaa?

Onko känkkäränkkäilyä ajaa omia ennalta ilmoittamiaan ehtoja?  Käsittääkseni kukaan ei pidä Isoa Britanniaa känkkäränkkänä vaikka se on vaatinut oman oikeutensa maksattaa osan jäsenmaksuistaan muilla, ml. Suomi.

Pikemminkin tämä episodi on osoittanut, että Suomea ja suomalaisia ei voi enää pitää äänettömänä yhtiömiehenä joka suostuu ihan mihin tahansa ilosta istua isojen poikien kanssa samoissa pöydissä, tai ainakin pöydän alla, tai ainakin eteisessä tai ainakin olla hengessä mukana.


Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja lienee oikeilla jäljillä sanoessaan Helsingin Sanomien mukaan, että Suomen vaatimukset itseasiassa hakevat koko Euroalueelle taloudellista kestävyyttä.  Tuomioja on oikeassa jos tämä jupakka johtaa realististisempaan poliittiseen ajatteluun ja siitä sellaisten johtopäätösten vetoon, että pankkien harjoittama ahne rahastus saadaan kuriin. 


Siinä Puttonen on oikeassa, että Soini-ilmiöllä on osansa suomalaisten hallituspiirien tiukkuudella tässä asiassa.  Normaalioloissahan olisi jo aikapäiviä sitten lipsahdettu vanhaan jees-miehen osaan.  Vakuuspuheet eivät olisi tulleet heille edes mieleen koska se olisi vaatinut oman äänen ja mielipiteen esiintuomista isojen poikien ja tyttöjen pöydässä.  Viimeistään Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrähdys olisi saanut suomi-ministerille löysät housuun.  Nyt Soinin pelko näyttää olevan viisauden alku. 


Aalto-yliopiston piti nostaa suomalainen tiede ennennäkemättömään kukoistukseensa.  Jos jutun substanssi on todella Vesa Puttoselta eikä bulevardilehden toimittajalta niin arvon professori näyttäisi olevan esimerkki siitä miten paljon yliopistossa on vielä tekemistä.  Niin normaalijärjelle vieraita hänen ulostulonsa, ainakin tuossa muodossa, ovat. 

VR raiteiltaan

Suomalainen rautatieliikkenne on taapertanut vaikeudesta toiseen koko sen ajan jolloin sen organisoimista on yritetty "modernisoida" valtion laitoksesta osakeyhtiöiksi.  Kehitys on mennyt vain hullumpaan suuntaan kun rautatieliikenteen järjestämisestä on siirrytty lisäarvon tuottamiseen kapitaalille.

Aikaisemmin rautatieliikennettä ohjattiin rautatiehallituksesta ja sitä toteutettiin valtionrautatiet nimisessä laitoksessa.  Silloin ohjaus perustui liikennepalvelujen tuottamiseen.  Nykyisessä mallissa ohjaus Trafista VR-osakeyhtiöön tapahtuu rahaan liittyvillä mittareilla.  Seurauksena on supistuksia niin turvallisuuteen kuin liikenteen järjestämiseen liittyvissä resursseissa.  Etenkin tämä näkyy henkilöstön rakenteessa ja määrässä.  Miten kuvitellaan selvittävän poikkeusoloista kun normaali toimintakin edellyttää ylitöitä?

VR kirjoittaa web-sivustollaan kauniisti mutta paljastavasti vastuullisuudestaan.  Se lupaa vastuullisuutta taloudesta ja ympäristöstä sekä yhteiskunnasta mutta ei sanaakaan liikennepalveluista ja sen luulisi olevan ydinasia ja koko organisaation olemisenoikeutus.

Erityisen kummallisia ovat poliitikkojen korjausehdotukset: lisää sitä samaa jolla tämä sotku on saatu aikaiseksi.  He haluavat taloudellista kilpailua ja entistä enemmän erilaisia organisaatioita.  Tätä kaikkea vielä puolustellaan valheellisesti kansainvälisillä kokemuksilla.   Ne, niin Englannista, USAsta, Belgiasta, Virosta j.n.e. puhuvat nimen omaan tälläistä kehitystä vastaan. Niissä on  tai on siirrytty valtiollisista rautateista yksityisiin ja jäljet pelottavat.  Belgien hölmöilyn "innoittamana" kirjoitin aiheesta jo aiemmin.

Toivottavasti uusi ja tuore liikenneministeri Merja Kyllönen kääntää kehityksen suunnan terveempään ja paremmin asiakkaiden eli matkustavaisten tarpeita palvelevaan suuntaan.

Siviilien suojelun uusi aste

YLEn nettiuutiset tietävät kertoa libyalaiskapinallisten hyökkäävän parhaillaan Tripoliin, Libyan pääkaupunkiin. YLE on käyttänyt uutisessaan lähteinä kansainvälisiä uutistoimistoja Reuters ja AFP.  Uutisissa selitetään kuinka kapinalliset etenevät NATO-joukkojen ilmatuen avulla.  Samaan aikaan kapinallisia tukevat papit yllyttävät kaupunkilaisia kaduille.

YK hyväksyessään kansainväliset toimet, päätti siviilien suojelemisesta.  Onko tämä siviilien suojelemista vai eivätkö tripolilaiset ole siviilejä?

Viimeistään näiden tapahtuminen pitäisi paljastaa, että kyse ei ole siviilien suojelemisesta vaan kyynisestä ja suunnitellusta itsenäisen valtion hallinnon kaatamisesta.  Ranska ja Iso Britannia yhdessä USAn kanssa ovat kaatamassa Muammar Gaddafia saadakseen maahan itselleen sopivamman ja myöntyvämmän johdon. Barack Obama, Nicolas Sarkozy ja David Cameron on jälleen yllätetty housut kintuissa vai eivätkö enää edes välitä peitellä tekemisiään?

Ei myöskään Kurdien kohtalo näytä enää vapautta ja demokratiaa rakastavia länsimaita kiinnostavan.  Turkkilaiset saavat pommittaa heitä kaikessa rauhassa kun ovat lojaaleja liittolaisia.  Sen sijaan kun tottelematon Saddam Hussein kurmuutti kurdeja niin huoli nousi heti.  Viimeisimpien uutisten (YLE/Ulkomaat) mukaan turkkilaiset ovat käyneet tappamassa kurdeja Irakissa jossa USA on myös suojelemassa siviilejä.

Gaddafin hallinnosta voi olla ainakin kahta mieltä.  Mutta siitä huolimatta mikään ei oikeuta länsimaiden toimia koska niiden huippujohdot ovat kaksinaismoralistisia.  Obamaa, Sarkozya eikä Cameronia näytä kiusaavan tippaakaan Saudien perheyrityksen politiikka sekä kotimaassaan että apu naapureiden diktaattoreille.  Sen sijaan Syyria ja Libya sopivat heille kohteiksi.  Heidän kaksinaismoralismiaan kuvaa hyvin vanha sanontahyvistä liittolaisista: "On totta, että hän on sika mutta hän on meidän sikamme." *).

Tässäkin tapauksessa tiedonvälittäjämme käyttävät turhankin tiukasti sordinoa levittäessään tuotettaan eli n.s. tietoa.  YLE ei kerro kuin toisen osapuolen välittämää.  Kansainväliset yhtiöt sentään kertovat myös toisen osapuolen kantoja vaikka nojautuvatkin toisen osapuolen informaatioon tietona ja toisen osapuolen kerrotaan "väittävän".

---
*) Sanonta on laitettu useankin henkilön suuhun.  USAn entisen presidentin Dwight D. Eisenhowerin sanotaan sanoneen niin Nicaraguan entisestä diktaattorista Anastasio Somoza Garciasta toimittajien tivatessa hänen tukemisensa moraalia.  Samoin se on sanottu kuullun Franklin D. Rooseveltin suusta muodossa "Somoza may be a son of a bitch, but he's our son of a bitch." hänen tarkoittaessaan samaista liittolaista.

Valta ja sen kaappaaminen Neuvostoliittoa hajotettaessa

Vuosipäivien johdosta on näköjään taas tullut aika toistella epätäsmällisyyksiä tapahtumista joissa Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto hajottamalla hajotettiin.  Meille toistetaan taas tarinaa juoppojen konservatiivien vallankaappauksesta ja kuinka sankarillinen Boris Jeltsin pelasti demokratian vaikka suomalaiset ulkopolitiikan johtajat olivat kuin kusi sukassa.  Samassa yhteydessä jaksetaan lyödä mynttiä omilla suhmuroinneilla ja rakentaa niistä sankaritarinoita.

***

Kehitys NL:ssahan kai meni niin, että kun kilpailu USAn kanssa oli johtanut taloudellisiin vaikeuksiin ja Mihail Gorbatsov antanut ulkopolitiikassa liikaa periksi, yritti NKP:n johto pelastaa mitä NL:sta oli vielä pelastettavissa.  Tilannetta kuvaa hyvin Gorbatsovin myöhempi lausahdus hänen tavoitteestaan hävittää NL.  NKP:n johto siirsi siis syrjään yhden joukostaan eli Gorbatsovin ja nimitti itse itsensä hätätilakomiteaksi.  Puhetta komitessa johti NKP:n korkeimman elimen eli Keskuskomitean poliittisen toimikunnan eli politbyroon jäsen, keskuskomitean sihteeri ja NL:n varapresidentti Gennadi Janajev.  Komitean muutkin jäsenet olivat politbyron jäseniä kuten pääministeri Valentin Pavlov ja muut.  Johdossa oleva johto ei siis kaapannut keneltäkään valtaa, se ei voinut koska se oli jo vallassa.  Sen sijaan Boris Jeltsin joka ei kuulunut Neuvostoliiton johtoon, kaappasi vallan ja syrjäytti aikaisemmat johtajat.

Samaan aikaan suomalaiset johtajat taiteilivat jotta suhteet olisivat säilyneet, olisi episodissa käynyt miten tahansa.  Sinällään Suomen ja suomalaisten edun kannalta tavoite oli aivan oikea ja kannatettava.  Toiminta vain ei ollut ihan kaikilta osin luontevaa ja uskottavaa koska kyseisten henkilöiden henkilökohtaisista mieltymyksistä ei ollut epäilystä.  Mukana hääri ainakin esim. presidentti Mauno Koivisto, pääministeri Esko Aho ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ja joukko muita.  Vain realismintaju piti heitä kaidalla tiellä ja esti lähtemästä riekkumaan poskettomasti Kylmän sodan antikommunistiseen rintamaan.

***

Tapahtumaa on nimitetty niin historian kuin Kylmän sodan lopuksi.  Francis Fukujama rojahti toiveajattelussaan pahasti metsään.  Tapahtuma ei korjannut kapitalismista sen valuvikoja eikä tehnyt siitä "Endlösung":ia joten historia jatkuu ja yhteiskuntien kehityskulku jatkuu edelleen.  Myöhemmin Fukujama onkin kääntynyt selittelemään ja syyttelemään muita.

Samoin Kylmä sota ei päättynyt.  Ennen NL:n hajottamista käyty kylmä sota kuitenkin muutti muotoaan.  Aluksi 1940-luvun lopulla, -50 ja -60 -luvuilla se oli ollut hienoista NL:n etenemistä.  NL:n pysähtyneisyyden aikana se oli muuttunut ikäänkuin asemasodaksi.  NL:n hajottua se muuttui toisen osapuolen etenemiseksi kun Varsovanliitto hajosi ja sen aikaisemmat jäsenet liitettiin eri tavoin läntiseen liittoutumaan.  Nyt ilmeisesti tämä vaihe lienee päättynyt kun lännen eteneminen, ainakin hetkeksi, pysähtyi Etelä-Ossetiassa.  Samaan aikaan kiinalainen kapitalismi omistaa yhä suuremman osan maailmasta.

***

Vallalla olevat käsitykset ovat valitettavan yksipuolisia eikä tiedonlevittimien toimittajat näytä viitsivän miettiä läntisten ajatushautomojen prosyyrejä pidemmälle.  Mikä purkaisi tämän porvarillisen hegemonian ja avaisi keskustelun avoimemmaksi ja monipuolisemmaksi?

Rukousmyllyn pyöritystä

Viime päivinä on taas kohkattu lamalaisten poliittisuskonnollisen johtajan Dalai Laman (alias Tenzin Gyatso alias Lhamo Dondrub) ympärillä.  Hänestä on rakennettu kummallinen sekoitus vapaustaistelijaa sekä henkistynyttä mystikkoa ja hänen perässään juoksee lauma julkkiksia ja heidän perässään taas lauma taviksia hurmaantuneena ja huumaantuneena jostakin ylimaallisesta.

Kukaan ei tunnu viitsivän ottaa selvää mitä lamalaisuus oikeasti on ja mitä se on aiheuttanut tiibetiläisille.  Alkueräisessä lamalaisessa yhteiskunnassa n. 15 % väestöstä oli munkkeja jotka loisivat täysin muiden ihmisten elätteinä ilman, että olisivat joutuneet tekemään mitään elätyksekseen.  Tiibetin yhteiskunta oli täydellinen teokraattinen totalitariaatti jossa elinikäiseksi johtohahmoksi nostettiin jo lapsena joku pikkupoika. Tämä nykyinen on järjestyksessä 14. ja edellisten inkarnaatioksi eli uudesti syntyneeksi väitetty.

Merkittävin panos lamalaisessa Tiibetissä näyttäisi olleen rukousmyllyn pyörittäminen.  Ainoaa edistymistä näytti olevan rähmälleen heittäytymällä etenevä pyhiinvaellus.  Muuta edistystä eivät lamalaiset tunnu tiibetiläisille sallivan.  Jopa liikenneyhteyksien kuten rautatien rakentaminen muuhun maailmaan koetaan uhaksi. Onhan tietysti vaarallista, että tiibetiläiset tapaavat ihmisiä jotka ovat nähneet muutakin kuin rukousmyllyjä ja uskonnollisia viirejä.  Heiltä voi nimittäin oppia, että uskonto ja munkkien elättäminen ei ole kaikki kaikessa ja muutenkin voi elää.

Meille täällä länsimaissa esitetään tämä rukousmyllyn pyörittäjien ylipappi jonkinlaisena rauhan sankarina.  Tosiasiassa hän on CIA:n kätyrinä johtanut aseellista kapinaa 1950-luvulla.  Sen epäonnistuttua hän pakeni valepuvussa Himalajan yli ja perusti n.s. pakolaishallituksen.

Sen jälkeen Gyatso on esiintynyt propagandistina yrittäen peittää todellisia taustavoimiaan, CIA:ta, The National Endowment for Democracy:a j.n.e.).  Noiden taustavoimien tarkoituksena on edistää USA:n n.s. kansallisia etuja kaikkialla maailmassa ja siinä oma oma roolinsa on tiibetiläisten ja kiinalaisten välisten jännitteiden lietsomisella.  Näitä kytköksiä on selvitellyt m.m. Centre for Global Research on Globalisation. (linkin takaa löytyy yksi paperi mutta he ovat julkaisseet useita muitakin aiheeseen liittyviä tekstejä)

Propagandassaan Gyatsolla on ollut apunaan niin Hollywoodtähtiä etunenässään m.m. Richard Gere kuin suomalaisia poliitikkoja, etenkin vihreitä.  Heistä erityisesti Heidi Hautala tuntuu kunnostautuvan mitä erilaisimmissa ja epäilyttävimmissä sakeissa.  Tämän lamalaisliikkeen lisäksi hän kun näyttäisi touhuavan niin russofobien (esim. Finrosforum) kuin tshetsheenikapinallistenkin (esim. KavKaz Centerin taustajoukot) kanssa.  Toki muutkin kuten presidenttiehdokas Pekka Haavisto tuntuvat olevan innolla mukana.  Eikä joukosta ole jäänyt pois Kokoomus-, Kepu- ja PerSu-kellokkaatkaan.  Eli USAn Kiinanvastainen hajotuspolitiikka on erityisesti suomalaisten porvarien suosiossa.

Suomalainen valtio- ja ulkopoliittinen johto, kärjessään Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, on pysytellyt viisaasti sivussa Gyatson touhuista.  Hänen hengenheimolaisensa ja perässä juoksijansa syyttävät siitä kiinalaisten painostusta.  He ovat toki lausuneet mielipiteensä asiasta julki ja siihen heillä kai on niin kovasti mainostetussa läntisessä mielipiteen- ja sananvapaudessa oikeus.  Sen sijaan kaikki, aina Hautalaa myöten, ovat todistaneet, että kiinalaiset eivät ole tehneet muuta kuin yleisellä tasolla lausuneet mielipiteensä Gyatson touhuista ja niihin sekaantumisen järkevyydestä.  Siitä huolimatta meidän analyyttiset hutkivat zurnalistimme jatkavat kampanjaa Kiinaa vastaan ja CIA-NED-lamalaisten puolesta.  Ja perään kehutaan kuinka henkistynyt Gyatso on.

Mistä löytyisivät ne tiedonvälittäjät ja -levittäjät jotka tutkisivat samalla tarmolla kaikkien osapuolten taustoja eivätkä hurahtaisi hollywoodilaisiin muoti-ilmiöihin.  Itse asiassa tuo täpinöitseminen milloin kenenkin muodikkaan gurun t.m.s. perässä näyttää luonnonlain kaltaiselta ilmiöltä.  Milloin perässä juostavana on  Äiti Teresa, milloin Äiti Amma tai Dalai Lama tai kuka omatekoinen
guru kulloinkin.  Nimen omaan luulisi, että tutkivat journalistit osaisivat tai edes yrittäisivät nähdä ilmiöiden julkisivun taakse mutta ei.  Sen sijaan he hyökkäävät höynäyttämistään varovien poliitikkojen kimppuun.