Vaikutusvaltaa kuolemanjälkeiseen

Ihmisten oikeus itse päättää siitä miten heitä kohdellaan kuoleman jälkeen, ei toteudu.  Uskonnottomille vainajille suoritetaan uskovaisten riittejä ja taikamenoja.  Ehdotan väestötietojärjestelmän laajentamista mahdollisuudella kirjata ylös hautaamista koskeva tahto ennen kuolemaansa.

 

Lueskelin muutamia Vapaa-ajattelijoihin ja ateistijärjestöihin, m.m. pääkaupunkiseudun ateisteihin, liittyviä sivustoja selvitelläkseni itselleni miten riitaisesti heidän järjestöelämänsä nykyään menee.  On sinällään valitettavaa miten hyvällä asialla olevat ihmiset sillä tavalla riitautuvat keskenään.  Siitä ei hyödy kuin ihmisten sumuttamiseen pyrkivät teistit.  Se ei kuitenkaan ollut asia josta ajattelin kirjoittaa.  Heidän toiminnastaan lukiessa kävi minulle ilmi, että hautaustoimilakia eikä ihmisten vakaumusta kunnioita sen enempää evankelisluterilainen valtakirkko eikä valtion viranomaiset, edes oikeuskanslerin virasto.  Kirkkojärjestyksen määräysten tulkinta oikeuskanslerin yllyttämänä antaa mahdollisuuden vainajan tahdon vastaisten mielivaltaisten riittien harjoittamiseen.  Yleensä se johtaa (kristin-)uskonnolliseen hautaansiunaamiseen eläessään uskonnottomille  ja jumalattomille jopa ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla.  Ainakaan se ei ole hautaustoimilain tarkoittamaa ihmisen itsemäärämisoikeuden kunnioittamista.  Käytännössä on siunattu jopa taannehtivasti Punaisten puolella taistelleita joukoittain kuin myös yksittäisiä ateistijärjestöjen jäseniä.  Oma lukunsa oli Thaimassa suoritettu kaikkien tunnistettujen vainajien matkaansiunaaminen vaikka joukossa tiedettiin olleen uskonnottomia.

Varsinaisen tarkoitukseni, siis ateistien ja jumalattomien järjestöelämän, selvittämisen lisäksi ajauduinkin pohtimaan miten vainajan tahto saataisi parhaiten toteutumaan.  Päädyin siihen, että vainajan tahto pitäisi saada ylös ennen hänen kuolemaansa niin varmaan ja hyvään paikkaan, että se taatusti tulee ilmi hautausjärjestelyjen yhteydessä.

Ratkaisussa voisi hyödyntää modernia rekisterinpidon ja tietotekniikan keinoja.  Tuleva vainaja, me kaikki olemme potentiaalisia sellaisia, voisi tallettaa tiedot tahdostaan väestötietojärjestelmään, vaikka verkossa sähköisen asiointipalvelun kautta tai ilmoittamalla siitä maistraatille joka suorittaisi tallennuksen rekisteriin.

Kukin voisi halutessaan tallentaa rekisteriin sen kuinka haluaa tulla kohdelluksi kuolemansa jälkeen: elintenluovutukset, hautaustavat ja -paikka j.n.e.  Palvelua voitaisi laajentaa myös omaisuutta koskevan testamentin tiedoilla sekä perukirjoituksella sekä muilla viesteillä jälkipolville.

Hautausta suorittavien olisi sitten helppo tarkistaa tahto yhdestä paikasta eli väestötietojärjestelmän palvelusta joko suoraan verkossa tai maistraatin avustuksella.  Hautausmaiden ylläpitäjillä voisi myös olla mahdollisuus ja ehkäpä velvollisuuskin, saattaa vainajan tahto hautaamista järjestävien tietoon.  Tietosuojaan tulee tietysti kiinnittää asianomaista ja vainajaa kunnioittavaa huomiota.

Toivottavasti tuollainen palvelu auttaisi meidän oikeuttamme tulla kohdelluksi kuolemamme jälkeen meidän tahtoamme kunnioittavalla tavalla.  Itse laskisin sellaisen edistävän myös ihmisoikeuksiemme toteutumista.

Stubb maalasi itsensä nurkkaan

Alexander Stubb syyttää vasemmistoa nurkkakuntaiseksi koska kreikkalainen ja ranskalainen vasemmisto vastustaa talousliberalismia.  Syynä on kuitenkin Stubbin ja hänen edustamiensa tahojen oman politiikan ongelmat eli Euroopassa vallitseva talouskriisi
  
Kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb on syyttänyt YLEn verkkouutisten mukaan äärivasemmistoa yhdessä äärioikeiston kanssa nurkkakuntaiseksi. Aiheensa hän on saanut Kreikan ja Ranskan vaaleista joissa sikäläiset vasemmistot ovat yrittäneet profiloitua globaalin talousliberalismin vastustajiksi. Etenkin Stubbia/Kokkuli taitaa kyrsiä kreikkalaisen Syritza:n menestys.

Kreikan vaaleissa menestyi oikeistolaisen Uusi demokratia -puolueen ( Νέα Δημοκρατία) . Se eudustaa lähinnä samoja ajatuksia kuin Stubbinkin edustamat tahot eli talousliberaalia ja konservatiivista oikeistoa.

Uuden demokratian ohella menestyi vasemmisto ja Kreikan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Syriza (ΣΥΡΙΖΑ) jonka muodostavat:
- Synaspismos SYN  (Συνασπισμός) 
- Uudistuva kommunistinen ekologinen vasemmisto, AKOA (Ανανεωτική Κομμουνιστική Οικολογική Αριστερά)
- Internationalistinen työläisten vasemmisto, DEA (Διεθνιστική Εργατική Αριστερά)
- Vasemmiston yhdistyneen toiminnan liike, KEDA (Κίνηση για την Ενότητα Δράσης της Αριστεράς)
- Aktiiviset kansalaiset (Manólis Glézoksen organisaatio)
- useiat riippumattomat ryhmät

Sen lisäksi Kreikassa on myös äskeisissä vaaleissa hyvin menestyneet Kommunistit (Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας) ja Demokraattinen vasemmisto. Entinen valtapuolue, sosialidemokraattinen PASOK (ΠΑΣΟΚ) hävisi.

Mitkään edellämainituista vasemmistolaisista ryhmistä eivät ole nurkkakuntaisia vaan nimen omaan vastustavat Stubbin edustaman libertarismin toteuttamaa ihmisten nurkkaan ajamista. He haluavat murtautua sieltä esiin ja irti kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan unionin (EU) kahleista, niistä joita meidänkin rahoillamme kiristetään kreikkalaisille.

Nurkkakuntalaisuutta edustavat yleensä oikeistolaiset erityisesti ääliöoikeistolaiset joita Kreikassa taitaa edustaa uusi, myös hyvin menestynyt Kultainen sarastus (Hrysi Avgi). Sen tavoitteet näyttäisivät olevan avoimen rasistisia ja ulkomaalaisvastaisia ja siihen Stubb:n käsitys näyttäisi sopivan. Kyseisen puolueen kannata taitavat vertautua hyvin Suomen Perussuomalaisten eli PerSuleiden hommaforumlaiseen ääliölaitaan. Sen yhdistäminen vasemmistoon on kuitenkin tökeröä pikkupolitikointia ja suunnatonta tietämättömyyttä.

En oikein haluaisi uskoa ulkomaankauppaministerin olevan niin tietämätön aatteista ja poliittisista suuntauksista, että hän ilman leimaamis- ja mitätöintitarkoitusta sekoittaisi kahta niin erilaista laitaa poliittisessa kentässä. Ehkä Stubbin ei kannattaisi yrittää peitellä itse edustamansa politiikan haaksirikkoa epä-älyllisellä vastaustajien leimaamisella. Sen sijaan hänen kannattasi analysoida talouskriisin olemusta ja vetää siitä johtopäätöksiä harjoitetun politiikan ja erityisesti talouspolitiikan siunauksellisuudesta.

Putkiselta törähti

Oikeistolaiset eivät siedä erimielisyyttä.  Nyt Juhani Putkinen sulki minulta blokinsa kommentoinnin.


Nyt Myös Juhani Putkinen, varkautelainen Kokoomusta edustava maanpuolustusaktiivi, on liittynyt Tossavaisen seuraan.   Hänkään ei näytä kestävän erimieltä olevia blokissaan ja alkanut sensuroida sitä.  Kirjoitin joitakin kommentteja hänen kahteen blokikirjoitukseensa: Tekikö Japani oikein liittyessään Toiseen Maailmansotaan ja  Makarov: Venäjä voi tehdä ennakoivan iskun länteen.  Hänen herkän hipiänsä suvaitsevaisuuden ja avoimmuuden rajan ylitti seuraava kirjoitus:
Putkinen kirjoitti: "Kun kerran Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, niin minusta Suomen olisi sitten pitänyt sotia täysillä, eikä kuunnella vihollisen liittolaisten mielipiteitä." 

Venäjä (eikä NL) aloittanut Jatkosotaa vaan Suomi ja Saksa "im bunde". Sen Putkinenkin tietää vallan hyvin.
Toiseksi sotaan liittyy aina myös se politiikka joka sodankäymistä ohjaa. Sota on "vain" keino harjoittaa politiikkaa.
Putkinen kirjoitti: "Olen jo tehnyt selväksi, etteivät punikit ole tervetulleita valehtelemaan blogiini."
Julkinen bloki on julkinen ja jos haluaa julkisesti ilmaista mielipiteitään niin olisi kohtuullista sietää myös eriäviä mielipiteitä leimaamatta niiden esittäjiä ja syyttelemättä heitä valehtelemisesta. Putkinen katsoo näköjään aiheelliseksi käyttäytyä toisin.
Putkinen kirjoitti: "Blogini on tarkoitettu tosiasioille, eikä kommunistipropagandalle, eikä venäjämieliselle propagandalle."
Putkisen ilmoittamaan blokinsa tarkoitukseen nähden hän suhtautuu varsin vapaamielisesti tosiasioihin, esimerkiksi Jatkosodan aloittamisen ja luonteen suhteen. Sehän oli oikeasti suomalaisten hyökkäyssota yhdessä Natsi-Saksan ja fascistisen Italian kanssa.

Hän itse vastasi ilmoitti blokinsa kommentointimahdollisuuden sulkemisesta minulta näin kirjoittaen:

Myyryläinen on jankuttanut kommarivalheitaan blogiini jo enemmän kuin tarpeeksi - se on nyt loppu.
Samalla hän poisti ylle lainaamani kirjoituksen.

Jo aiemmin hän oli ilmoittanut, että kommunistipropaganda eikä venäjämielisyys ole tervetullutta hänen blokiinsa.

Ymmärrän tietenkin oikeuden ja velvollisuuden valvoa omaa blokiaan asiattomilta kirjoituksilta.  Kysymys kuuluukin miten on suhtauduttava blokin pitäjän itse harjoittamaan asiattomaan leimaamiseen ja siihen vastaamiseen?  Tunnustan, että jotkin kirjoitukseni, kuten ylläoleva lainaus, ovat tiukkoja reaktioita mutta nimenomaan reaktioita hänen omaan kirjoitteluunsa.  En kuitenkaan ole kieltämässä tiukkaa vastaamista omiin kirjoituksiini sillä katson sananvapauden omalta osaltani ja itseäni kohtaan varsin laajaksi.

Onko niin, että mitä oikeammalla poliittisesti ollaan, sitä huonompi on kysy sietää erimieltä olevia.  Olemmeko tiellä joka johtaa enempäänkin kuin vain herkkähipiäiseen blokikommentoinnin estämiseen? 

Ylhäällä pysyvät bonukset

Arhinmäki nimitti yritysjohdon bonuksia "stay up" -bonuksiksi.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki/Vassuli on kuulemma eduskunnassa vahingossa puhunut "stay up" -bonuksista kun olisi pitänyt puhua stay-bonuksista.  Asiaa uutisoi ainakin Iltalehti.  Toimittajan mukaan kyseessä oli erehdys jota Arhinmäki ei korjannut.

Termihän on itse asiassa hyvin kuvaava.  Stay up -sukat ovat sukkia joissa on sellaiset resorit, että sukat pysyvät ylhäällä ilman sukkanauhoja tai muita temppuja.

Yritysmaailmassa "stay up" -bonuksiksi voisi nimittää bonuksia jotka pysyvät ylhäällä vaikka mitä tapahtuisi.  Ja sellaisiahan yrittysmaailmassa johdolle jaetaan.  Vaikka yrityksellä menisi kuinka huonosti, yritysjohdon bonukset senkuin paranevat.  Heille jopa maksetaan erityisiä bonuksia jotteivät lähtisi vaikka firma on sulamassa alta.

Arhinmäen tahallinen tai tahaton lipsahdushan on siis hyvinkin sattuva ja osuva kuvaus maailman menosta markkinataloudessamme.

PerSuliavoimmuutta tossavaiseen tapaan

PerSut esiintyvät ristiriitaisesti ja ovat herkkähipiäisiä.  Käytös lähentelee kaksinaismoralismia.


PerSulikansanedustaja Reijo Tossavainen on harjoittanut taas avoimmuutta ja sensuroi.  Hän on blokissaan estänyt kommentoimiseni.  En tiedä onko sulku vain henkilökohtainen vai onko se laajempikin.


Tossavainen kirjoitti blokiinsa jutun jossa hän arvosteli Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin sutkausta Suomen politiikan muuttumisesta rikolliseksi vasta jos Perussuomalaiset pääsevät hallitukseen.  Hänen mukaansa tuo oli vihapuhetta.  Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon millään lailla, että PerSut itse tulkitsevat samanlaiset omat puheensa huumoriksi heti kun joku niihin tarttuu.  Tästä häntä myös arvostelin omissa parissa kommentissani palstalla.  Ilmeisesti viimeinen pisara oli, jos sulku koski vain minua, toivomus Tossavaisen noudattaa samoja sääntöjä itseensä kuin muihinkin näin kirjoittaen: "Jos jotain vaihtoehtoa Tossavaiselle pitäisi ehdottaa niin ottakoon vaarin neuvosta mitata muiden tekemisiä samalla tavalla kuin PerSuleidenkin. Jos omien hölmöilyt voi kuitata huumoriksi niin saman mukaan pitäisi mennä myös muiden, jopa Vassuleiden.". Seuraavan kerran kun kävin kurkkaamassa palstaa, olikin vastauslinkit yliviivattu ja niiden ohjevinkkinä (n.s. tooltip) "Et voi kirjoittaa kommenttia tähän blogiin tällä hetkellä.".


Olen törmännyt aiemminkin samanlaiseen herkkähipiäisyyteen niin Tossavaisen kuin muutaman muunkin PerSun kanssa. Mutta vain PerSujen kanssa, en muiden.  Tätäkö on PerSuleiden avoimmuus ja kritiikinsieto?  He ovat itse ylpeitä tiukasta kritiikistään muita, m.m. suvaitsevaistoksi nimittämiään kohtaan mutta itse ovat suunnattoman herkkähipiäisiä.  Tätä voisi nimittää jopa kaksinaismoralismiksi koska itselle ja muille on eri säännöt.

Viialaisen allakka jätättää

Matti Viialainen esittää Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan yhdistämistä vanhakantaisella tavalla.  Yhteiset intressit on kuitenkin löydettävissä pohjoissavolaisten kanssa.

Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen esittää erityisen Saimaan maakunnan perustamista.  Hän perustaa ajatuksensa siihen kuinka Saimaa vesistönä yhdistää sen rannoilla asuvia.


Viialaisen skenaario on pitänyt paikkaansa joskus menneisyydessä jolloin maantiet ja rautatiet eivät muodostaneet liikkumisen perusverkostoa.  Silloin maitse liikkuminen oli sidottua keleihin ja jalkoihin, hevosen ja ihmisen.  Avoimet vedet taas takasivat reilun puolen vuoden ajan sujuvan liikennöinnin silloisella elämänrytmillä.  Viialaisen allakka jätättääkin sadalla vuodella.


Nykyisin toisaalta vaatimukset liikkumisen nopeudelle ja toisaalta tekniset mahdollisuudet puhuvat ihan toista.  Saimaa ei yhdistä mikkeliläisiä eikä savonlinnalaisia lappeenrantalaisiin vaan erottaa.  Jos Saimaan pohjoisrannalta halutaan olla yhteydessä nenät vastaikkain  etelärannalle, Saimaa on kierrettävä.  Sähköinen yhteydenpito tietoliikenneteknologian avulla on toki nopeampaa mutta silloin Mikkeli on yhtä kaukana niin Lappeenrannasta kuin Tasmaniasta.  Viialainen elää siis menneisyydessä.


Toki vesiliikenteellä Saimaallakin on oma roolinsa mutta se koskee vain hyvin raskasta liikennettä jossa kuljetetaan suuria määriä tavaroita kerralla, puuta, öljyä t.m.s. mutta ei ihmisiä, tietoa eikä pienempää kappaletavaraa.


Etelä-Karjala ja myös Kymenlaakso ovat suuntautuneet toimissaan jo ties kuinka kauan lounaaseen eli pääkaupunkiseudulle ja etelään eli Pietariin.  Heitä ei voisi Saimaan toisella puolella olevat vähempää kiinnostaa ja sen he ovat Viialaisellekin tehneet selväksi.  Miksi siis Viialainen hakkaa päätään seinään?


Etelä-Karjalan ja Kymen kanssa vähäväkisempi Etelä-Savo jää aina takamaaksi koska kiinnostuksen kohteet ovat noilla väkimäärältään suuremmilla toisaalla.  Sen sijaan jos maakuntien hallinnon yhdistyminen katsotaan välttämättömäksi niin pohjoisesta eli Pohjois-Savosta katsottuna Etelä-Savo olisi eturintamaa, juuri siinä suunnassa johon intressit suuntautuvat.  


Kuopiolaiset eivät pysty järjestämään liikenneyhteyksiään pääkaupunkiseudulle tai Pietariin kuin Etelä-Savon kautta.  Se tarkoittaa, että heidänkin etunsa on satsata infrastruktuuriin myös Etelä-Savossa.   Se ei toki ratkaise kehitystä Etelä-Savossa mutta heikäläisten kanssa on löydettävissä edes joitakin yhteisiä intressejä, toisin kuin eteläkarjalaisten ja kymenlaaksolaisten kanssa.


Maakuntahallinnossa ja talouselämässä sekä ihmisten olossa ja elossa on toki paljon muutakin kuin vain liikenteen järjestämistä. Muissa asioissa, on sitten kyse koulutuksesta, terveyden-  ja sairaanhoidosta, kulttuurista j.n.e. eteläsavolaisten on hoidettava asiansa ja edunvalvontansa edelleenkin ihan itse, ei niitä muut hoida.


Viialaisen kannattaisikin kääntää allakastaan esille ajantasalla oleva sivu ja katsoa miten maailma makaa nykyisessä ajanriennossa. Ja eteläsavolaisten kannattaisi miettiä onko Matti Viialainen sopiva henkilö ajamaan eteläsavolaisten etuja.

Floppi palavalta porauslautalta

Nokian ongelmien taustalla on sen hallituksen strategiset valinnat.  Nokian kohtalo on toukokuun alussa kokoontuvalla yhtiökokouksella.

Puhelinvalmistaja Nokian tulos ja osakkeiden kurssi ovat laskeneet kuin se kuuluisa lehmän häntä.  Syiksi on spekuloitu vääriä käyttöjärjestelmävalintoja, palveluliiketoiminnan osaamattomuutta ja homma on henkilöity kanadalaiseen toimitusjohtaja Stephen Elop:iin.  

Palkattu toimitusjohtaja on yrityksessä omistajien tai heidän edustajiensa valitsema käytännön johtaja.  Nokian kaltaisen yhtiön strategiasta päättää toimitusjohtajan esimies eli omistajien valitsema hallitus.   Se on pyrkinyt valitsemaan parhaan mahdollisen ja saatavissa olevan henkilön toteuttamaan heidän valitsemaansa strategiaa.  Nokiasta huolissaan olevien on siis käännyttävä huolineen oikeaan suuntaan eli syyllistettävien lista on Nokian hallitus (per 22/4 -12, lähde Nokian web-sivut):

• Jorma Ollila - Nokia Oyj:n hallituksen puheenjohtaja. Royal Dutch Shell Plc:n hallituksen puheenjohtaja.  Jäsen vuodesta 1995. Puheenjohtaja vuodesta 1999. 
• Marjorie Scardino - Pearson plc:n pääjohtaja ja hallituksen jäsen. Jäsen vuodesta 2001. Varapuheenjohtaja vuodesta 2007. Nimitysvaliokunnan puheenjohtaja. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen. 
• Stephen Elop  - Nokia Oyj:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.  Jäsen vuodesta 2011
•  Dr. Bengt Holmström - Kansantaloustieteen professori, Massachusetts Institute of Technology (MIT), liiketaloustieteen professori, MIT Sloan School of Management.  Jäsen vuodesta 1999.
• Prof. Dr. Henning Kagermann - Jäsen vuodesta 2007. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan puheenjohtaja. Nimitysvaliokunnan jäsen.
• Per Karlsson - Riippumaton yritysneuvonantaja.  Jäsen vuodesta 2002. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.
• Jouko Karvinen - Stora Enso Oyj:n toimitusjohtaja. Jäsen vuodesta 2011.  Tarkastusvaliokunnan jäsen.
• Helge Lund - Statoil ASA:n toimitusjohtaja. Jäsen vuodesta 2011 alkaen. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.
• Isabel Marey-Semper - Johtaja, Advanced Research, L'Oréal Group. Jäsen vuodesta 2009. Tarkastusvaliokunnan jäsen.
• Risto Siilasmaa - Jäsen vuodesta 2008. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja. Nimitysvaliokunnan jäsen.
• Kari Stadigh - Sampo Oyj:n konsernijohtaja. Jäsen vuodesta 2011. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.

Edellä olevan listan henkilöt ovat vastuussa Nokian strategiasta.  Elop on siellä vain yksi jäsen ja varmaankin paikalla vain kuulemassa mitä hänen pitää saada aikaiseksi sekä selittämässä tekemisiään.   Elop:n ansioita tulee siis arvioida siitä miten hyvin hän on pystynyt toteuttamaan hallituksensa strategiaa.  No, ei hallitus varmaan ole antanut hänelle tehtäväksi raunioittaa Nokiaa mutta taatusti on Microsoft-liittoutumisen, vai pitäisikö sanoa hirttäytymisen, takana.  Ilman hallituksen toimeksiantoa Elop ei olisi voinut lähteä tuollaista suurta askelta ottamaan.  Sen turmiollisuuden tai hedelmällisyyden vastuu on siis strategisella tasolla hallituksella ja vain käytännön toimien tasolla Elop:lla.


Oma kysymyksensä on, olisiko Elop toisenlaisilla toimilla voinut saada yksistään Microsoftiin perustuvan liiketoiminnan jotenkin muuten toimien toimimaan?  Ehkä olisi voinut ainakin laskeutua Microsoftin varaan pehmeämmin eli rahastaa Nokialle vanhenevalla teknologialla vielä muutaman vuoden.  Ollilan palamaan sytyttämältä öljynporauslautalta ei olisi kannattanut hypätä suinpäin vaan katsoa, että kohdalla on pelastuslautta jolla suunnata kohti uusia seikkailuja.  Suinpäin hyppääminen vaatii nimittäin ulkopuolisia pelastajia nostamaan pois kylmästä merestä mutta talouselämässä ei sellaisia meripelastajia ole ellei sitten laskuja maksateta veronmaksajilla.

Tyhmintä mitä Elop olisi saattannut tehdä oli, että Nokian toimitusjohtana olisi kertonut omien tuotteiden olevan pa**oja ja, että uudet tulee vasta vuoden päästä - ja hän meni tekemään sen.  Asiakkaille ei ollut tarjolla kuin kilpailijoiden vehkeitä ja he tietenkin äänestivät wahlroosilaisittain jaloillaan.

Kaikki on siis Nokiassa 3/5 -12 Helsingin messukeskuksessa yhtiökokoukseen kokoontuvien osakkeenomistajien hallussa heidän valitessaan yhtiölle uutta hallitusta.   Ja julkisuudessa toivoisi tiedotusvälineiden harjoittavan sen verran analyysiä, että löytäisi konkreettisille teoille niiden oikeat tekijät.  Tässä tapauksessa se on porvarien presidenttiehdokkaaksikin kaavaileman Jorma Ollilan johtama Nokian hallitus.