Ystävyyttä aseilla

Syyrian ystäviksi itseään nimittävät ulkopuoliset maat aseistavat kapinallisia.  Kapinallisten hajanaisuus on "ystäville" ongelma.  Suomalaiset tahot toivovat niille yhtenäisyyttä jotta voitaisi mennä ilman huonoa omaatuntoa mukaan sisällissotaan.  Missä on puuttumattomuus toisten sisäisiin asioihin ja puolueeton rauhantahto?

N.s. Syyrian ystävät -ryhmä on koolla Pariisissa.  Kyseessä on USAn johtama ryhmä länsi- ja arabimaita jotka tähtäävät vallanvaihtoon Syyriassa.  Siellä on vallassa presidentti Bashar Al-Assadin johtama sikäläinen Ba'ath-puolue.    USAn hallinnon johdolla nämä n.s. ystävät yrittävät syöstä vallasta nykyisen hallinnon ja pystyttää itselleen mieluisamman tilalle.  Tarkoitus näyttäisi olevan jatkaa samaa mikä Libyassa näytti onnistuneen.

Nämä "ystävät"  katsovat parhaaksi hankkia jopa palkkasotilaita ystävyytensä takeeksi.  Uutiset tietävät kertoa, että ase- ja poliittisen avun lisäksi he ovat kasoneet parhaaksi lujittaa ystävyyttään maksamalla kapinoitsijoille palkkaa.

USAn aseapu on jo niin julkista, että brittiläiset konservatiivilehdetkään eivät sitä peittele, ei edes The Daily Telegraph Isossa Birtanniassa uutisoidessaan kapinallisten yhteyksistä ja Venäjän vastustustuksesta eikä USA-lainen The New Yor Times.  

Samaan aikaan ulkomisteri Hillary Clinton toimii USA:n hallinnon propagandistina julistamassa kuinka on niin väärin aseistaa toista osapuolta kun Venäjä yritti palauttaa aikanaan Neuvostoliiton toimittamia vanhoja helikoptereita huollon jälkeen takaisin Syyriaan.   Samalla kolme vanhaa helikopteria kasvoivat 33 uudeksi helikopteriksi Clintonin suussa.

Nyt MTV3:n uutisissa esitetyn Helena Petäistön raportin mukaan erilaisten kapinallisryhmien pitäisi yhdistyä jotta tavalliset syyrialaiset uskaltaisivat lähteä mukaan kapinaan.  Raportista on luettavissa, että tavalliset syyrialaiset eivät ole mukana kapinoimassa vaan nuo kapinallisjärjestöt: Syyrian kansallinen neuvosto (SNC), Vapaan Syyrian armeija (FSA), Syyrian muslimiveljeskunta j.n.e.  Myös ulkoministeri Erkki Tuomioja on toivonut tiukempaa yhteistyötä kapinallistahojen välillä jotta ne saisivat uskottavuutta jonka jälkeen Suomikin voisi hänen mukaansa varauksetta heitä tukea.  Missä ovat ne ajat jolloin Suomessa oltiin niin tiukkoja muiden sisäisiin asioihin puuttumisesta?

Me olemme tottuneet pitämään Erkki Tuomiojaa rauhan ystävänä ja hän rauhanmerkkiä takkinsa rintapielessä.  Voisimme ilmeisesti yhdessä Tuomiojan kanssa luopua molemmista väärän kuvan antavista tavoista.

Onko tämäkin osa sitä politiikkaa jolla m.m. presidentti Sauli Niinistö julisti mentävän niin lähelle NATOa kuin päästään ilman jäsenyyttä tällä hallitus- ja presidenttikaudella.   Mitä sitoumuksia Suomen johto on USAlle antanut vai onko kyse siitä, että n.s. isot poikamme ja tyttömme tekevät mitä tahansa päästäkseen keekoilemaan valkoisen talon portaille vielä isompien tyttöjen ja poikien kanssa?  Ilmeisesti suuret aseostot sekä ilmavoimille että maavoimille eivät riitä vaan niitä pitää päästä myös liittolaisen rinalle käyttämäänkin.

Jos ystävät ovat tuollaisia niin mihin vihollisia tarvitaan?  Tuollaisia ystäviä ei haluaisi oikeasti pahimmalle inhokilleenkaan.

Ruiskukkarintaisten vasen laitahyökkääjä

Sauli Niinistöstä rakennetaan kokoomuslaista ikonia.  Tiukkalinjaisen kuvan rakentaminen jäi tällä erää turvallisuuspolitiikassa vajaaksi.  Sen sijaan urheilullisuuden voimaan näytetään edelleen uskottavan.  Käytännössä Niinistö kuitenkin suorittaa omaa kokoomuslaista rooliaan.

Tuossa aiemmin porvarillisissa tiedotusvälineissä uhottiin kuinka presidentti Sauli Niinistö/Kok   suorastaan läksytti kenraali Makarovia.  Samaan aikaan Niinistö ilmoitti, että hän ei aio enää keskustella aiheesta Venäjän presidentin Vladimir Vladimirovits Putinin kanssa.

M.m. YLEn TekstiTV:n (sivu 107/1 23.6.2012) mukaan Putin on Pietarin talousforumin yhteydessä järjestetyissä hänen ja Niinistön välisissä tapaamisissa selvittänyt ja vahvistanut, että kenraali Makarovin esille nostamat tulkinnat ovat Venäjän kanta asiaan.  Putin ikäänkuin nollasi Makarovin avulla harjoitetun Niinistö-hypen.  Nyt Niinistön vahva presidenttiys, jota esimerkiksi Ilta-Sanomien Juhannusnumerossa toimituspäällikkö Timo Paunonen niin hehkuttaa, näytetään kuitattavan muutamalla kuvalla ja videolla Putinin järjestyttämästä jääkiekko-ottelusta jossa molemmat presidentit pelasivat samalla puolella.

Niinistö-kuvan kirkastamisessa mielikuvamarkkinoille näytetään nyt panostettavan enemmän politiikan sivuitse meneviin asioihin.  Siinä missä Urho Kekkosesta aikoinaan rakennettiin urheilullista kuvaa kovimpana kala- ja metsämiehenä niin nyt Niinistöllä on modernimmat elkeet.  Kekkosen aikoihin n.s. kansan syvien rivien keskuudessa arvostettiin murtomaahiihtoa, kalastusta ja metsästystä joten poliittisen alfa-uroksen ikonisoiminen tehtiin niihin liittyvillä kuvilla.  Nykyisin sirkushuvit kansalle haetaan muualta, m.m. jääkiekosta ja mikäs sen sopivampaa kuin kuvata ikoni kaukalosankarina.  Poliittisten kuvien ja ikonisoimisen tarpeet eikä keinot ole muuttuneet, vain lavasteet on vaihdettu.

Sinällään Kokoomuksen brändääjät ovat lähteneet hakemaan mielikuvamarkkinoinnin kuvia jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelevat ja sohivat toisiaan pitkillä kepeillä.  Siinä suurimmat sankarit hakevat "respektiä" haastamalla toisiaan kaukalotappeluun? Sekö on mielikuva joka kokoomuslaiset haluavat sankaristaan antaa?  Enää ei luulisi olevan varaa naureskella Putinin tiikerinmetsästyksille tai keekoiluille ilman paitaa.

Toivottavaa olisi, että ihmisten n.s. medialukutaito kehittyisi niin, että tuollainen imagon rakentaminen ei purisi vaan ihmiset osaisivat oikeasti katsoa asioita asioina ja polittisten toimijoiden tekoja niiden tavoitteiden, keinojen ja tulosten valossa.  Niinistölläkin, edelleen edellä mainitun Paunosen artikkelin "Niinistöstä tulikin vahva presidentti" mukaan, hänen roolinsa on kerätä huonompiosaisten tuki harjoitettavalle politiikalle kun Kokoomus keskittyy puoluekellokkaiden, m.m. Jyrki Kataisen,  Jan Vapaavuoren, Jyri Häkämiehen jamitäniitäonkaan johdolla parempiosaoisten etujen ajamiseen.  Paunosen jutun taittoasussa asia tiivistetään nostona: "Niinistö hoitaa köyhän kansan, Kokoomus palaa puolustamaan rikkaita".  Tämä kokoomuslainen roolitus antaa mielenkiintoisen lisävärin porvareiden ja eritoten kokoomuslaisten puheille presidentin tarpeesta nousta nousta politiikan yläpuolelle, n.s. kokokansan presidentiksi.  Nyt hän hoitaa politiikan kaukalorähinöissä ruiskukkarintaisten vasemman laitahyökkääjän tehtävää.

Meitä NATOtetaan, taas

Ilta-Sanomat on teettänyt haastattelututkimuksen NATO-mielipiteiden muutoksista kenraali Makarovin puheen jälkeen.  Muutokset ovat vähäisiä huolimatta tiedotusvälineiden yrityksistä vääristellä puhetta ja sen tarkoituksia.  Ihmisten pitäisi tutustua suoraan lähteisiin eikä luottaa tiedotusvälineisiin.

Sanoma-konsernin Ilta-Sanomat uutisoi tekemäänsä haastattelututkimusta kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin taannoisen puheen vaikutuksiin ihmisten NATO-kantoihin.  Tutkimuksesta on isompi juttu paperisessa viikonlopun lehdessä.  

Tutkimuksen mukaan pieni joukko on muuttanut mieltään NATO-myönteisemmäksi ja osa myös toiseen suuntaan.  Valtaosan mielipiteisiin puhe ei vaikuttanut mitenkään.  Kuulun itse valtaosaan sillä kantani on jo aiemmin ollut Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.  

Kuinkahan iso osa kantaansa NATO-myönteisemmiksi muuttaneista on ihan oikeasti lukenut tai kuullut puhetta?  Epäilen, että valtaosa on NATOttavien valtatiedottusvälineiden, m.l. Ilta-Sanomat itse, uutisoinnin varassa.  Se on ollut varsin yksipuolista ja Makarovin varsinaisen viestin hämärryttävää ja suorastaan vääristelevää.  Sen sijalle on nostettu itse puheen sisällöstä välittämätön itsepäisyyden osoittaminen.  Presidentti Sauli Niinistöstä/Kok  on suorastaan tehty sankaria kun hän mukamas läksytti kenraalia.  Itse asiassa hän yritti johtaa kenraalia harhaan väittämällä, että hallitusohjelman korulauseet mukamas olisivat Suomen ulkopoliittisen johdon linja.

Tutkimuksen sisällöstä käy kuitenkin ilmi, että ylivoimainen valta-osa suomalaisista edelleenkin ja vankasti vastustaa NATOa, toisinkuin valtaeliitti.  Ja pitemmällä ajanjaksolla vastustus on vain kasvanut. 

Varsin omituinen ovat varsinkin ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin/Kok käsitys.  Hänen mukaansa olemme päässeet irti kylmän sodan aikaisesta NATO-Venäjä -vastakkainasettelusta kun Makarov rintamalinjan toiselta puolelta nimen omaan todisti, että tuo vastakkainasettelu heidän välillään on olemassa.  Sitä paitsi mistä Stubb on saanut valtuudet puhua NATOn tai Venäjän nimissä kun emme ole kummankaan jäsen?  Samoin pääministeri ja puheenjohtaja Jyrki Katainen/Kok on kummallisilla jäljillä väittäessään e.m. haastattelututkimuksen tuloksista ihmisten "olevan kysymysmerkkeinä".  Oikeasti lähes puolet suomalaista k.o. haastattelun mukaan vastustaa NATOa ihan ilman kysymysmerkkejä.

Toivottavasti ihmiset katsovat noiden kataisten, stubbien korulauseiden läpi ja näkevät millä asialla he oikeasti ovat.  Sen jälkeen voisimme toivoa, että vaalituloksetkin alkaisivat heijastella oikeasti ihmisten käsityksiä.  Sitä ennen ihmisten pitäisi alkaa harjoittaa kriittistä medialukutaitoaan ja pyrkiä tietojen oikeille lähteille.  Hyvä alku olisi tuo Makarovin puhe alkuperäisessä asussaan ilman NATOttajien "tulkintoja".

Halla-aho, Soini ja muut PerSulit on nyt tunnistettu

Jussi Halla-aho on nyt tuomittu Korkeinta oikeutta myöten rasismista.  Hän yrittää peitellä tekemisiään ja Timo Soini luiskahtaa kuin koira veräjästä.  Perussuomalaiset on nyt kuitenkin tunnistettu rasisteiksi.  Heillä on paljon työtä päästäkseen eroon leimautumisestaan.

Perussuomalaisten kansanedustaja ja Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho on nyt lausunut oman sanansa saamastaan Korkeimman oikeuden tuomiosta antamallaan tiedotteella.  Asiaa uutisoi m.m. YLE.


Halla-ahon kirjoitus on harvinaisen arrogantti.  Hän on käsittääkseni aiemmin kritisoinut nimen omaan ulkomaalaisia siitä, että he syyllistyvät rikoksiin Suomessa eivätkä noudata meidän tapojamme ja lakejamme.  Nyt Halla-aho itse asettuu itse meidän suomalaisten lakien yläpuolelle pitämällä Suomen korkeimman oikeusasteen eli Korkeimman oikeuden (KKO) tuomiota vain "muutaman ihmisen henkilökohtaisena tulkintana". Miten hän voi vaatia muilta lainkuuliaisutta jos hänen oma suhtautumisensa on tuollaista?


Sinällään Halla-aho esittää ihan oikeutetun kysymyksen siitä koska rikos on sovitettu ja milloin se ei enää ole esteenä ihmisen toimille.  Ehkä Halla-ahon pitäisi miettiä asiaa sen suhteen milloin hän on rikoksensa seuraukset suorittanut ja milloin niistä opikseen ottanut.  Hänen julkaisemansa tiedotteen mukaan kumpaakaan ei ole vielä tehty.  Loppuosa sakoista on vielä maksamatta ja oppimisprosessi taitaa olla vielä kokonaan aloittamatta kun hän ei edes tunnista tehneensä mitään väärin.


Halla-aho, samaten kuin hänen puolueensa puheenjohtaja Timo Soini ovat spekuloineet sillä, että teko tuli Halla-aholta tehtyä ennenkuin hänet valittiin eduskuntaan ja sen hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi.  Silloin ihmisillä ei ollut kuitenkaan tiedossa, mikä on oikeuslaitoksen tulkinta hänen teostaan.  Siten esimerkiksi muut eduskuntaryhmät kunnioittivat PerSujen oman ryhmän kantaa eduskunnan luottamushenkilöiden valinnassa ja Halla-Aho tuli valituksi hallintovaliokunnan puhenejohtajaksi.


Miltei kaikenlaiset ihmiset saavat tietysti asettua ehdolle ja ihmiset heitä äänestää.  Siinä mielessä Halla-aholla ja hänen äänestäjillään on tietenkin oikeutensa eikä kukaan liene heiltä niitä pois ottamassakaan.  Sen sijaan toivoisi, että eduskunnassa luottamustoimiin henkilöitä valittaessa olisi rima hieman korkeammalla.  Toki tietysti ihmiset vaaliuurnillakin voisivat hieman ajatella.


PerSujen omalaatuinen ja kaksinaismoralistinen suhtautuminen tässä onkin jutun ydin.  Aiemmin kun tuomiota ei vielä ollut ja ilmeisesti Halla-aho ja kumppanit olettivat selviävänsä sananvapaudella ja PerSujen tuoreudella ratsastaen, PerSuleiden ylin johto Soinin johdolla  tuomitsi kovin sanoin vihapuheet ja paheksuivat syvästi epäilyjä, että he sallisivat sellaiset puolueessaan.  Nyt kun heidän ennakkokaavailuistaan poiketen tuomio tulikin ylintä astetta myöten ja aiempia asteita kovempana, mielet ovatkin kääntyneet.  Nyt ei sitten Soinin muka olekaan syytä ryhtyä aiemmin julistettuihin erottamisiin. Aiemmin hän oli tiukkana mutta ei enää.


Aiempi tuomio käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta oli kummallinen koska se tuli vain uskonrauhan rikkomisesta eli islamilaisuutta koskeneista perättömistä ja loukkaavista kirjoituksista. Alemmat oikeusasteet eivät halunneet tarttua vihapuheisiin. Nyt tuli KKO:sta tuomio myös vihapuheista eli yllyttämisestä kansanryhmää kohtaan eli rasismista.  Soinin aikaisempien puheiden mukaan tilanteen pitäisi olla harvinaisen selvä.  Soini kuitenkin tuli paljastaneeksi itsensä ja joukkionsa perimmäisen olemuksen eikä voi mennä minkään ajojahtien t.m.s. taakse piiloon.  Itse he Halla-ahon kanssa ovat tämän karvaan sopan itselleen keittäneet ja sen joutuvat myös itse nielemään.  Kukaan muu ei sitä heidän puolestaan tee.  Jos he syyttävät muita ajojahdista t.m.s. niin oma syynsä.


Timo Soinia ja PerSuleita ei ole  mitään syytä päästää tästä heille äärimmäisen vakavasta paikasta vähällä mutta toivottavasti tätä jupakkaa ei hoideta niin, että Soini ja Halla-aho voivat ryhtyä marttyyreiksi ja uhreiksi.  Uhreja kun ovat heidän vihapuheidensa kohteet.    PerSuilla onkin vakava paikka siivota pesänsä tai saada tämä jupakka eteensä kaikissa mahdollisissa käänteissä kun he taas esittävät mukamas oikeutettua "mamu-kritiikkiään".  Heillä kun ei ole tämän Soinin lipsumistempun jälkeen enää minkäänlaista uskottavuutta rasismin vastaisuudessaan.  He ovat juuri sitä mitä heidän on sanottu olevankin eli he ovat ihan itse leimanneet itsensä rasisteiksi.  Kaikki toimet mitä he tämän jälkeen tekevät, ovat jälkijättöisiä eikä niitä voi tulkita vilpittömiksi heistä itsestään lähteneiksi vaan peräytymiseksi välttämättömän edessä.  Ja luottamuksen takaisin saamiseen menee tunnetusti aikaa.  

Tiedonlevitteet piilottelevat NATOttajien paljastumista

Uutisointi kenraali Nikolai Makarovin puheesta on ollut tarkoitushakuista ja NATOttamista peittelevää.  NATOttajista, Niinistö etunenässä, on tehty sankareita.  Tiedonvälitys kaipaa luopumista kaksinaismoralismista.

En malta olla vieläkin puuttumatta kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin taannoiseen puheeseen ja sen aiheuttamiin reaktioihin.  Puhehan sinällään oli asiallinen ja harkitusti muotoiltu siältäen selkokielisiä analyysejä suomalaisesta ulko- ja puolustuspolitiikasta suhteessa NATOon.  Nyt tekee mieleni puuttua tiedotusvälineiden suhtautumiseen.   Toivoinhan niiltä tutkivan journalismin otetta Makarovin puheessaan esiin nostamiin kysymyksiin.

Lehdiston ja sähköisten tiedotusvälineiden ote ja asenne on ollut voittopuolisesti Makarovia ja hänen näkökulmiaan vähättelevä jollei jopa Makarovia ja Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikkaa demonisoiva.  Samalla toimittajat ovat yrittäneet luoda mielikuvia suomettumisesta ja viitanneet jopa Jatkosodan jälkeisen Moskovan välirauhan aikaiseen valvontakomissioon.  Sen sijaan analyysiä siitä miten paljon Makarovin puheessa oikeasti oli perää ja mikä esille nostettujen teemojen merkitys on, ei ole näkynyt.  Ikäänkuin toimittajat eivät olisi puheen sisältöön tutustuneetkaan.

Mainio esimerkki oli tiedonlevityksestään palkitun toimittaja Arja Paanasen juttu 9/6 -12 paperisessa Ilta-Sanomissa otsikolla "Niinistö ei nöyristellyt".  Siinä Paananen on onnistunut keräämään yhteen juttuun miltei kaikki Makarov-kirjoittelun iljettävimmät puolet: NATOttajien sankaroimisen, Makarovin puheiden muodottomiksi vääntelyn ja ohi aiheen kirjoittamisen.  Tapana kun näyttää olevan nähdä NATO ja NATOttajat sankareina ja uhreina kun taas heidän kanssaan erimieltä olevat ovat silkkaa pahuuttaan väärässä käyttäen holtittomasti liioittelevia kielikuvia.

Jutussa kuvataan Niinistö jämeränä suomalaisena sankarina joka ei ry**ää kavahda kun toimittajille oli järjestetty spektaakkeli Niinistön keskustelun avauksesta.  Sen jälkeen Paananen kertoi venäläisten sortuvan puolitotuuksiin ja jatkaa itse täydellä valheella: Makarov olisi puheessaan muka virheellisesti väittänyt suomalaisten harjoittavan sotilaallista yhteistyötä Georgian (oik. Sakartvelo) kanssa.  Oikeasti Suomi tuolloisen ulkomisteri Alexander Stubbin/Kok johdolla tuomitsi Venäjän Sakartvelon aloittamasta agressiosta ja osallistui ETYJ:n (OSCE) tuolloisena puheenjohtajamaana toimiin Venäjää vastaan.  Samaan aikaan Suomi on Sakartvelon kanssa yhdessä USAn apurina Afganistanin miehityssodassa.  Lopuksi Paananen jäi odottamaan Venäjän presidentiltä Vladimir Vladimirovits Putinilta pahoittelua tapahtuneesta.  

Yleisenä viestinä tuntuu olevan, niin Niinistöllä kuin e.m. keltaisella bulevardilehdelläkin, että mitään uhkaa Venäjää vastaan ei ole eikä varsinkaan kun Suomi tekee yhteistyötä sen kanssa.  Varmimmaksi vakuudeksi Ilta-Sanomissa on pari sivua Paanasen jutun jälkeen heidän lauantaisen PS-osionsa pääjuttuna "Miksi Venäjä varustautuu".  Sen kuvituksena on Miltei koko aukeaman kokoisena kaksi karttaa jotka on kuvitetty toisiaan vastassa olevin asein ja armeijoin.   Laajemmassa koko Euroopan kattavassa on toisella puolella punaisella Venäjä ja toisella puolella NATO Suomi mukanaan.   Aseet ja armeijat on laitettu vastakkain osoittamaan toinen toisiaan.  Toisessa, pienemmässä esitellään Suomea ja Venäjän raja-alueita.  Siinä jopa Pohjoisella jäämerellä oleva pohjoinen laivasto olisi Suomea vastaan.

Toisena yleisenä viestinä tuntuu olevan, että me Suomessa teemme omat ratkaisumme emmekä anna muiden niihin puuttua.  Tässä valossa Makarovin puhe on nähty puuttumisena.  Mutta NATO-laisilta politiikoilta USAn varapresidentistä NATO-norjalaisiin "rauhan"tutkijoihin ovat vain "asiantuntijoita" jota eivät meidän asioihimme puutu eikä meitä neuvo? Kas kun pääministeri ja NATO-myönteisimmän puolueen  puheenjohtaja Jyrki Katainen/Kok ei sanonut varapresidentti Joseph "Joe" Bidenille, että Suomi päättää ihan itse asioistaan?  Kukaan ei ole sanonut Ruotsin ulkopoliittisen instituutin (Utrikespolitiska institutet) johtajalle, Atlantin neuvoston (Atlantic Council) strategiselle neuvonantajalle, Viron armeijan puolustuskorkeakoulun (BALTDEFCOL) vierailevalle luennoitsijalle j.n.e. Tomas Riesille, että älä puutu meidän asioihimme.

Koskahan pääsemme siihen, että meidän alati valppailla toimittajillamme on saman normit ja standardit joka suuntaan eikä omat tai työnantajan mieltymykset ratkaise mitä sääntöjä johtopäätösten teossa käytetään.    En toki tarkoita, etteikö toimittajilla ja lehtien omistajatahoilla saisi olla mielipiteitä käsiteltävistä asioista ja ne näkyä myös avoimesti tuotoksissa.  Toki niin mutta olisi toivottavaa, että vältettäisi kaksinaismoralismia ja arvioitaisi asioita samoin säännöin joka suuntaan.

Niinistö paljaana

Niinistö peittelee Suomen poliittisen johdon käytännön NATOon vieviä toimia syyttelemällä toisenlaisen tiedon esittäjiä. Olemmeko jo vaarallisen pitkällä kun ulkomaalaiset vieraat eivät halua piilottaa viestiään diplomatiaan? Tiedotusvälineet eivät pyri selvittämään tapahtumien kulkuja eikä taustoja vaan osallistuvat peittelyyn.  Tutkivalle journalismille olisi kuitenkin tilaus selvittää.
  
Presidentti  Sauli Niinistö/Kok  on avautunut tavattuaan Venäjän armeijan komentajan kenraali  Nikolai Jegorovits Makarovin.  Hänen mukaansa Makarovin arviot perustuvat väärään analyysiin. Niinistön mukaan Makarovin olisi pitänyt lukea ulko- ja puolustuspoliittinen Suomen linja hallitusohjelmasta, selonteosta tai Niinistön omista haastatteluista. Nuo kaikki julistavat samaa liturgiaa sotilaallisesti liitoutumattomasta Suomesta ja yhteistyöstä NATOn kanssa sekä pyrkimuksestä kaikkeen hyvään ja kauniiseen.


Makarov lienee, ainakin luettelemistaan esimerkeistä päätellen, kuitenkin ilmaissut Venäjän sotilasjohdon huolen tekojen ja sanojen ristiriidasta.  Toisaalta julistetaan yhdeksää hyvää ja kahdeksaa kaunista mutta käytännön toimet harjoituksineen, Afganistanin sotineen ja sotkeutumisine Islannin ilmatilaan, puhuvat ihan toista.  Niillä meitä käytännössä NATOtetaan koko ajan pikku hiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi kunnes jäsenyys vain todetaan läpihuutojuttuna.  Silloin meitä vaalikarjaa taas valistetaan, että nämä jututhan päätettiin jo aikaisemmin.


Uutena esimerkkinä olemme saaneet uutisista lukea kuinka Vihreiden barettien nimellä kulkevat USAn armeijan erikoisjoukot ovat harjoittelemassa täällä.  Täysin normaalia eikä ole muutos Suomen linjaan j.n.e. menee virallinen "totuus" tässäkin asiassa.  Mutta oikeasti taas pieni askel johon puuttuminen sivuutetaan mukamas pirujen maalaamisena seinälle ja turhien peikkojen näkemisenä ja muulla vähättelyllä.


Niinistö ei siis ole ymmärtänyt tai ilmeisesti pikemminkin ei halua kertoa ymmärtäneensä mistä tässä on kyse.  Toki on ymmärrettävää, että Niinistön kaltainen NATOttaja ei halua tunnustaa mitä on tekemässä ja mihin meitä suomalaisia viemessä.  Silloinhan omia aikomuksia pitää peitellä haukkumalla toisenlaista tietoa tuovia väärässäolijoiksi. Makarov tuli luennollaan siis paljastaneeksi Niinistön ikäänkuin housut kintuissa ja nyt Niinistö yrittää hädissään syytellä paljastajaa väärintulkitsijaksi ja siten väärien tietojen levittäjäksi.  Kuitenkin Niinistö on yksi niistä jotka jotka ovat tässä jääneet kiinni.  Hän on niitä joiden toimet on taas kerran paljastettu mutta tällä kertaa ulkomaiselta arvovaltaiselta taholta ilman turhia diplomaattisia koristeluja.  Yleensä ulkomaalaiset korkeat vieraat koristelevat viestinsä diplomaattisen kielenkäytön koukeroihin.  Onko meidän oltava huolestuneita siitä, että Makarov ei niin tehnyt?  Onko tilanne jo niin paha?  Onko ulko- ja puolustuspoliittinen johtomme meille vaarallisissa käsissä?   Voimmeko vielä korjata tilanteemme? 


Tiedotusvälineiden rooli


Toivottavasti edes meidän alati valppaat tiedotusvälineemme analysoivat Niinistön ja muiden  NATOttajien puheet niin puhki, että taka-ajatukset ja perimmäiset tarkoitusperät tulevat esiin.  Tutkiville journalisteille olisikin tässä, taas, mitä oivallisin tilaisuus profiloitua todellisiksi vallan vahtikoiriksi.  Pelkään vain, että he ovat pelkkiä sylihauveleita jotka korvan takaa rapsuttamalla saa hyristämään tyytyväisyyttä omistajilleen.  Ja jos joku sattumoisin poikkeaa opetetusta niin hän saa kulkea sellaisen agilityradan, että taas osaa kiltin hauvan temput.  


Esimerkiksi  YLEn Jarno Virtanen voi odottaa jotakin erityiskiitosta tiedonvälityksen nopeudesta kun hän kiirehti jutullaan armeijan sotaharjoituksista kumoamaan Makarovin viestiä.  Hän kuitenkin "unohti" jutustaan kvalitatiivisen puolen kirjatessaan karttaansa vain kvantitatiiveja ja niitäkin vain yhdeltä armeijan puolustushaaralta.  Olisi myös mielenkiintoista tietää millaista lähdekritiikkiä hän harjoitti vai onko Armeijan tiedotuksen viesti mennyt sellaisenaan läpi uutiskanavaan.   Toki onhan tietysti syytä jo lähtökohtaisesti lukea ja kuunnella kriittisesti YLEä valtiojohdon tekemisiä käsiteltäessä.  Olemmehan kaukana n.s. informatiivisen yleisradiotoiminnan ajoista.


----
Lisäys 7/6 -12 klo 15.15


Näyttääpä siltä, että NATOttajat ovat tehneet kovin omavaltaisia ja tarkoitushaluisia tulkintoja varsin asiallisesta ja tasapainoisesti harkitusta Makarovin puheesta.  Kiitokset YLElle, että julkaisi koko puheen tekstin suomennettuna uutissivuillaan.  Sen luettuani käsitykseni Niinistön, Wallinin ja Tuomiojan sekä muiden tulkinnoista on entistä ällistyneempi ja pettyneempi.  En olisi uskonut, että NATOttajamme ovat noin tuskaisia vääntäessään suojaustaan peittämään tekosiaan sillä niin viileän asiallinen tuo puhe on.  Erityisen pettynyt olen Tuomiojaan jonka olen kuvitellut olevan sentään vielä jotenkin asiallisella kannalla.

NATOttamisesta uskottavaan turvallisuuteen

Venäjän asevoimien komentaja varoittaa Suomen NATO-jäsenyydestä.  Varoitus kannattaa otta vakavasti ja arvioida NATOttamisen seurauksia sen kannalta.  Turvallisuuden tärkein tekijä on puheiden uskottavuus.


Venäläiskenraali ja sikäläisten asevoimien päällikkö Nikolai Jegorovits Makarov on käynyt Suomessa pitämässä esitelmän Helsingin yliopistolla.  Siinä hän  on kertonut miltä Suomen ja NATOn suhteet vaikuttavat Venäjältä katseltuna.


On tietenkin totta, minkä Makarovkin huomautti, että Suomi tekee itse omat ratkaisunsa suhteistaan NATOon.  Olisi kuitenkin hyvä ennen päätöksiä arvioida miltä asia näyttää eri suunnista ulkopuolelta katsottuna.  Se mikä saattaisi näyttää kivalta Kokoomuksen tai RKP:n puoluetoimistosta katsottuna, ei välttämättä ole sitä muualta katseltuna.


Emme voi emmekä saa jättää huomioimatta sitä, miltä tekemisemme ja tekemättä jättämisemme näyttävät ulkoa päin.  On hyvin tärkeää, että tekemisistämme ulospäin näkyvä kuva vastaa sitä mitä tehdään ja mitä tavoitellaan.  Jos siis aidosti tavoittelemme omaa turvallisuuttamme, olisi suunnaton ja vaarallinen virhe tehdä jotain jonka joku muu kokee uhkaksi. 


Venäjällä näytetään nähtävän, että NATO on sille vastakkainen voimatekijä.  Niin siitä huolimatta, että osapuolten välillä on yhteyksiä ja yhteistoimintaakin, jota diplomaattisesti puhuttaessa tulee tietenkin hyvän reettorin kehaista.  Vastakkaisuudesta johtuen Suomen lähestyminen tuota tunnistettua vastustajaa on, tietenkin, uhkatekijä.  1300 kilometriä yhteistä rajaa vastustajan kanssa on aina sotavoimille ja niiden johtajille uhka jos sitä vertaa vastaavaan rajaan neutraalin tai jopa ystävällismielisen kumppanin kanssa.  Tälläinen suhtautuminen ja siihen varautuminen pitää pitää kirkkaana mielessä kun päätöksiä liittoutumisesta tehdään.


Puolustusministeri Stefan Wallin/RKP on kommentoinut juttua vain sanan- ja mielipiteenvapauden merkeissä.  Ilmeisesti hän ei katso tarvitsevansa kommentoida sisältöjä kun asia ei suoraan kosketa ruotsalaisten oikeuksia Suomessa.  Puolustusministerin pesti taitaa edelleenkin olla Suomen hallituksessa vihoviimeinen jakojäännös.   


Ulkoministeri Erkki Tuomioja/SDP taas spekuloi Makarovin puhuneen omissa nimissään eikä Venäjän korkeimman johdon.  Hänkin, vaikka on kertaluokkaa vakavammin otettava poliitikko kuin Wallin,  siis ohittaa asian ytimen eli tarpeen arvioida miltä meidän politiikkamme näyttäytyy muualta katsottuna.  Toisaalta Tuomiojan käsitys, että Suomen ja NATOn yhteistyö ei ole uhka kenellekään, on yksisilmäisyydessään ja naiviudessaan pöyristyttävä, ellei bulevardilehtien muoti-ilmaisua käyttäen tyrmistyttävä. Eikö Tuomioja oikeasti näe, että liittymällä toisen kokemaan ja nimeltä mainitsemaan uhkaan, on osa tuota uhkaa?  En haluaisi uskoa, että Tuomioja on oikeasti noin ymmärtämätön vaan hän yrittää peitellä NATOttamisen kannalta kiusallista paljastumista.   


Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö ja presidentti Sauli Niinistö/Kok taas varoittaa olemaan hermostumatta.  Sinällään Niinistö sentään tunnistaa, että Makarov puhuu nimen omaan Venäjän armeijan huolenaiheista.  Niinistö sanoi myös, että Makarovin puheet anatavat syyn harkita puolustusratkaisujamme.  Toivottavasti Niinistö ei harkinnassaan päädy puolueensa perinneratkaisuihin eli "rautaa rajalle".


Toivon, että tämä tuulahdus Venäjän armeijan johdosta saa päättävät tahomme oikeasti miettimään miltä ulkopoliittiset toimen näyttävät muualtapäin katsottuna.  Muuten pahimmassa tapauksessa törmätään epäuskottavuuden kauheisiin seurauksiin ihan samalla tavalla kuin 1930-luvun lopulla kun teot ja puheet eivät vastanneet toisiaan.  Tälläiset asiat ja näköalat kannatta pitää kirkkaasti mielessä kun esimerkiksi mietitään miten vastataan Islannin ilmavalvontaan osallistumiseen.  Miten Venäjä esimerkiksi suhtautuisi Suomen alueeseen jos se katsoo Islannin ilmatilan valvonnan estävän sen kansainvälisin sopimuksin taattua vapaata liikkumista Atlantilla.  Toivottavasti Makarov siis avasi NATOttajien silmiä edes vähän näkemään mitkä heidän toimiensa seuraukset voivat olla.