Väkivaltainen rauhanprojekti

Nobelin rauhanpalkintoa ollaan myöntämässä Euroopan Unionille (EU).  Perusteluina on rauha Euroopassa ja demokratian levittäminen.  Perustelut ontuvat pahasti ja ovat jopa osittain harhaanjohtavia. Vaarana on, että palkinto luo ihmisille vääriä mielikuvia EUn luonteesta.
  
Norjan Nobel komitea on valinnut tämän vuoden rauhannobelistin.  Valinta osui Euroopan unioniin.  Norjalaisten komiteajäsenten yksimielisen käsityksen mukaan EU on rauhan ja demokratian tuoja ja luoja.  

Perusteluissaan komitea korostaa Ranskan ja Saksan suhteita.  Sotaa niiden välillä ei komitean mielestä voi ajatellakaan.   Tuossa suhteessa EU:n edeltäjät, Teräsunioni ja EEC todella ovat onnistuneet.  

Sen sijaan muiden esimerkkien osalta perustelut ontuvat pahasti.  Balkanin rauhanprosessi ei olisi ollut edes tarpeen jolloivat NATOon kuuluvat EU-maat USAn johdolla  olisi hajottamalla hajottaneet Jugoslaviaa.  Sehän oli varsinainen ja oikea rauhanprojekti Balkanilla.

Viittaukset Kreikan ja Espanjan jäsenyyksiin taas ontuvat koska niiden demokratisoitumiskehitys Kreikan sotilasvallankaappauksen ja Francon diktatuurin jälkeen olivat täysin EU:sta ja sen edeltäjistä riippumattomia kehityskulkuja.  

Neuvostoliiton valtapiiriin aiemmin kuuluneiden maiden siirtyminen lännen leiriin ja kapitalismiin taas ei ole mikään erityisen demokraattinen kehityskulku eikä se ole vaikuttanut mitenkään rauhantilaan.  Kylmän sodan rintamalinja on vain siirtynyt itäänpäin. 

EU:n oma alue, joka ei ole koko Eurooppa, on ollut muutaman viime vuoden suhteellinen rauhallinen.  On ollut vain paikallisia etnisiä kähinöitä ja maapalloistumisen vastustajia on kohdeltu väkivaltaisesti.  Sen sijaan Norjan komitea on "unohtanut" EU-maiden agressiot alueensa ulkopuolella.  Monet EU-maat ovat olleet hyvin aktiivisina mukana USAn sodissa niin Balkanilla, Irakissa, Afganistanissa, kuin Libyassakin.  Sen lisäksi väkivaltaa on harjoitettu suoria sotatoimia lievemmin m.m. Irania, Syyriaa, Kuubaa j.n.e. vastaan. Minusta se ei vaikuta rauhan ja demokratian projektilta. 

Tällä valinnallaan Norjan komitea asemoi rauhanpalkintonsa entistä tiukemmin maailmanpoliittisesti tarkoitushakuiseksi läntiseksi propagandakeinoksi.  Tämänkertainen palkinto sijoittuu sujuvasti samaan jatkumoon kuin palkinnot esimerkiksi sotarikollisille Menahem Beginille, Henry Kissingerille, USAn juoksupojalle Martti Ahtisaarelle ja Barack Obaman katteettomille odotusarvoille.

Erityisen vaarallinen tämä palkinto on jos se alkaa vaikuttaa oikeasti ihmisten käsityksiin.  Meidän on edelleenkin huomattava ja tunnistettava harjoitettu väkivalta vaikka se ei olisikaan EU-maiden välistä.  Tällä perusteella emme myöskään saa ummistaa silmiämme rakenteellisilta taloudellisilta ongelmilta vaikka sitäkin on yritetty lietsoa tiedotusvälineissämme.  Meillä ei ole mitään syytä tunkea rahaa kansainvälisille suurpankeille rauhan nimissä eli meidän ei tule "ostaa" rauhaamme niiltä.  Rauha on luotava ja pidettävä ilman niitäkin.

Libertaarikapitalismin juhlaa ja krokotiilit lihovat

Björn Wahlroos tulee viettämään syntymäpäiviään ja Olli Rehn on julkaissut taas kirjan.  Köyhät tulevat entistä köyhemmiksi, rikkaat rikkaammiksi ja kadunkulmissa soi Syyrian rämisevä musiikki.  Eli sama meno jatkuu.

Kymmenes lokakuuta Sampo-konsernin, UPM:n ja Nordea-pankin hallitusten puheenjohtaja ja Sammon pääomistaja Björn Arne Christer " Nalle" Wahlroos täyttää 60 vuotta.  Erilaiset tiedonlevitteet ovat jo päivien ajan revitelleet hänen tekemisiään ja henkilöhistoriaansa sekä juhliaan hotelli Le Negrescossa Nizzassa.  Toisaalta EU:n talouskomissaari ja komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on julkaisut taas kirjan jossa hän hahmottelee EU-yhdentymisen vaihtoehdottomuutta ja erimieltä olevien tyhmyyttä.

Wahlroos on tullut kuuluisaksi erinomaisella oikeassa olemisen esittämisellä oli hän sitten marksilaiseksi julistautunut äärivasemmistolainen tai kapitalistien vapautta ajava ja siitä hyötyvä ääriporvari.  Mielipiteistä riippumatta arroganttius ja itsensä muita parempana pitäminen on säilynyt ja säilynee seitsemännelläkin ikävuosikymmenellä.  Saanemme edelleenkin  kuulla kuinka kapitaaleilla ja kapitalisteilla ei ole velvollisuuksia kuin omaisuuksiaan kohtaan ja häviäjien holhoamista tulee välttää RUK:n opein.

Olli Rehn on jälleen, ainakin kirjaesittelyiden mukaan, taas uudessa kirjassaan Myrskyn silmässä (Otava) osoittanut kuinka EU-eliitin ja hänen harjoittamansa politiikka on ollut viisaiden ihmisten harjoittamaa ja ainoa vaihtoehto.  Ainakin jos sitä vertaa Rehnin itsensä rakentamien olkiukkojen ehdottamiin hallitsemattomuuksiin.  Hänkään ei katso olevan tarpeellista oikeasti ottaa huomioon mitä erimieltä olevat oikeasti ehdottavat.

Noita molempia liberaalin kapitalismin airuita yhdistää samankaltainen muiden mielipiteistä välittämätön oman oikeassa olemisen korostaminen.  Muut, erimieltä olevat ovat tyhmiä, tietämättömiä, laiskoja ja vaaraksi muille.  Sitten kun asiat eivät sitten menekään niinkuin he ovat luvanneet niin vika on aina muissa tai ainakin muut vaihtoehdot olisivat johtaneet vielä pahempaan.

Iltalehti julkaisi viikonlopun numerossaan Jyrki Vesikansan, Wahlroosin ilmeisen luottotoimittajan, jutun yhteydessä kuvan Wahlroosista ja kaveristaan Leif Salmenista jossa Wahlroosilla on olallaan plakaatti tekstillä "Vastuu tulevaisuudesta on meidän".  Tuo tuolloisen nuorison julistus saa nyt pelottavan kaiun kun vastuu oikeasti on näillä Wahrooseilla ja ja Rehneillä.  Miten he vastuunsa kantavat ja miten korjaavat aiheuttamansa hirveydet tästä politiikasta joka toteuttaa Mika Waltarin Sinuhen orjan Kaptahin suuhun laittamia sanoja köyhien köyhtymisestä, rikkaiden rikastumisesta ja Syyrian rämisestä musiikista kadunkulmissa? Syyrialainen musiikki on vain vaihtunut sikäläiseksi sodan räimeeksi osana tätä harjoitettua politiikkaa.  Meidän ei olisi oikeasti pakko antaa näin aina olevan vaan yhdessä halutessamme voisimme lopettaa kapitalismin krototiilien lihottamisen.

Vaalirauhan julistus

Täten julistan itseäni koskevan vaalirauhan
 jonka aikana en anna vaalikampanjoiden vaikuttaa jo tekemääni ehdokasvalintaan.

Olen jo aikoja sitten valintani tehnyt ja olen tehnyt sen seurattuani eri potentiaalisten ehdokkaiden tekemisiä pitemmän aikaa nimen omaan vaalikampanjoiden ulkopuolella.  Vaalikampanjat ovat kuin mitä tahansa mainoskampanjoita.  Niiden aikana ei enää saa ehdokkaista minkäänlaista luotettavaa kuvaa.  Ihan aina sitä ei saa muulloinkaan mutta varsinkin kampanjoinnin aikana se on mahdotonta. 

Julistan siis itseäni koskevan Vaalirauhan jona aikana en anna vaalikampanjoiden vaikuttaa omaan päätökseeni ja pidättäydyn myös osallistumasta niihin.

Tarkoitushakuista kaksinaismoralismiako?

USA haluaa suojella kansalaisiaan libyalaisen konsolaattinsa räjäytyksen jälkeen.  Asiaan suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti eikä tapahtumien jatkoseuraamuksia haluta miettiä.

Viime päivinä on pidetty kovastikin erilaista mekkalaa Islamin profeetan Muhammedin pilkkaamisesta.  USAn libyalaisessa Benghazin konsulaatin räjäytyksessä kuoli neljä USA-laisat m.l.  maan suurlähettiläs.  tapaukseen liittyen USAn presidentti Barack Obama on julistanut USAn suojelevan kansalaisiaan eri puolilla maailmaa.  Sinällään tuollaisessa julistuksessa ei tässä tilanteessa, ottaen huomioon tulossa olevat vaalitkin, ei ole mitään ihmeellistä.  Sen sijaan kummallista on täkäläinen suhtautuminen asiaan.  Kun Venäjän peresidentti Vladimir Vladimirovits Putin ilmoittaa Venäjän suojelevan venäläisiä muissa maissa, täällä älähdetään heti.  Mutta Obaman ihan samanlaiseen julistukseen ei puututa lainkaan samalla tarmolla.

Olisi suotavaa, että käyttäytymissääntöjen vaatiminen olisi symmetristä eikä valikoivaa.  Tässät tälläisestä menosta voi saada vaikka vaikutelman tarkoitushakuisesta kaksinaismoralismista.

Toinen juttu on, mitä tällä mediapyörityksellä haetaan?  Toki Obama hakee uudelleenvalintaansa.  Mutta onko taustalla perustelujen haku voimakkaampaan sotilaalliseen läsnäoloon alueilla joissa tuollaisilla filmeillä saa provosoitua USA:n vastaisia mielenosoituksia?  Tai jopa sotilaallisille operaatioille omien kansalaisten suojelemisen nimissä?  Onhan meillä esimerkki menneisyydestä tästäkin: USA hyökkäsi vuonna 1979 pikkuruiselle Grenadan saarelle yhtenä perustelunaan suojella ja evakuoida kansalaisiaan.  Mikään ei siis olisi uutta auringon alla.

Olisiko siis liikaa toivottu jos haluaisi tiedonvälitteidemme tarkastelevan tälläisiäkin asioita hieman laaja-alaisemmin ja suhtautuen tasapuolisemmin eri tahojen sanomisiin ja tekemisiin?

Vakuutuksella turvaa aseillekin

Liikenteessä vahinkoihin varaudutaan pakollisella liikennevakuutuksella.  Voitaisiko vastaavalla menettelyllä parantaa aseturvallisuutta?

Lueskelin tuossa muutamia blokikirjoituksia aselaeista ja aseiden vaarallisuudesta.  Niissä vertailtiin, taas kerran, aseita autoihin kun molemmat tappavat väärin käytettyinä. Varsin hyvin siellä aserajoituksia kannattavat perustelivat nidien erot.  Niitä lukiessa tuli mieleeni mallin ottaminen liikenteestä aseiden käsittelyyn ja hallintaan.

Voisimme säätää aseille pakollisen asevakuutuksen.  Pakollisen liikennevakuutuksen tavoin vakuutuksella korvattaisi täysimääräisenä aseella aiheutetut vahingot niin ihmisille kuin muutenkin.  Sillä katettaisi hoitokustannukset ja vahingonkorvaukset j.n.e. Eihän toki sekään saisi ihmiselämää takaisin mutta korvaisi menetyksiä kuten muuaalkin, m.m. liikenteessä tehdään.

Vakuutuksen hinta voisi määräytyä samoin kuin liikennevakuutuksienkin.  Mitä alttiimpi ase laatunsa, omistajan asuinpaikan j.n.e. mukaan on aiheuttamaan vahinkoja, sitä korkeampi maksu.  Asiallisista ja turvallisista säilytystiloista voisi saada alennusta. 

Vastuu vakuutuksen ottamisesta ja voimassa pitämisestä olisi aseen rekisteriin merkityllä haltijalla.  Aseenomistajaa kannustaisi säilyttämään aseensa kunnolla jos hän olisi vastuussa myös muiden sillä aiheuttamista vahingoista.

Aseiden edelleen myymisessä pitäisi olla varma rekisterimerkinnät ajantasalla pitävä ja vakuutuksen siirtävä menettely.  Ajoneuvojen osalta sellainen on saatu aikaiseksi, miksei siis aseillekin.  

Aseiden katoamiset olisivat ongelma jatkossakin  Nyt kun ase katoaa niin se katoaa. Omistajan menetys on "vain" aseen arvo.  Jatkossa hän olisi vastuussa aseella aiheutetuista vahingoista sen jälkeenkin, ainakin jonkin aikaa.  Ainakin siihen saakka kunnes omistusmerkintä rekisterissä olisi kohdallaan.  Vai pitäisikö se olla pidempikin jos kyseessä on silkka huolimattomuus tai leväperäisyys?

Vahva vakuutusturva ja -vastuu voisi ehkä kannustaa aseita hankkivat pitämään niistä entistä parempaa huolta.  Samalla niillä aiheutettuja vahinkoja voitaisi korvata menettelyllä joka on muutenkin käytössä yhteiskunnassa.  Vahinkojen haitallisuuteenkin tulisi yksi mittari lisää kun voitaisi arvioida vakuutuksesta korvattavien vahinkojen määriä.  Painopiste olisi kuitenkin tuossa vastuussa.  

Iso mutta katkera ego

Paavo Lipponen vertaa itseään Cincinnatukseen, vaatimattomuuden ja nöyryyden roolimalliin.  Oikeasti Lipponen edustaa ihan toista kovaa pyrkyryyttä ja luopumisen tuskaa.

Entisen pääministerin ja SDP:n puoluejohtajan ex-y.m. Paavo Lipposen ego jatkaa kasvuaan myös eläkkeellä.  Nyt hän vertaa itseään Lucius Quinctius Cincinnatus:iin (520 e.a.a. - 430 e.a.a.).  Tarun ja legendan mukaan Cincinnatus oli roomalainen ylimys joka valittiin diktaattoriksi pelastamaan Rooma ja joka tehtävänsä jälkeen luopui asemastaan palaten hoitamaan tiluksiaan, kuvaannollisesti auran varteen. Hänestä on rakennettu roolimalli vaatimattomalle ja nöyrälle sankarille.

Paavo Lipponen on sen sijaan aivan vastakkainen malli.  Hän on lukuisia kertoja pyrkinyt kaikenlaisiin poliittisiin johtotehtäviin aina Euroopan unionia myöten.  Hän ei myöskään ole niistä yhdestäkään luopunut vapaaehtoisesti.  Pääministerinpaikalta hänet suisti vaalitappio 2003 vaaleissa ja viimeisimmänkin luopumisen aiheuttivat äänestäjät presidentinvaaleissa tänä vuonna.

Paavo Lipposessa ei ole mitään nöyrää ja vaatimatonta.  Hänen koko pyrkyryytensä ja moukkamainen käytöksensä eteensä osuneita kohtaan kertoo pikemminkin röyhkeydestä ja ahneudesta sekä kyvyttömyydestä luopua.  Täysin harhaan menevä vertaus Cincinnatus-roolimalliin on toki aitoa Lipposta itseään.  Hänhän on alati nähnyt itsensä käsittämättömästi paisutelluissa mittasuhteissa.  Nyt siis vertautumassa Rooman suurimpiin sankareihin.  Onko seuraava vaihe vaatia esimerkiksi nuoruutensa kotikaupungin Kuopion nimeämistä hänen mukaansa kun USAssakin on Cincinnati.

Nyt Lipponen on oman ilmoituksensa mukaan luopunut haastattelujen antamisesta suomalaisille tiedotusvälineille.  Se ei ole kuitenkaan cincinnatuslainen luopuminen vallasta.  Se on osoitus siitä, että vanheneva Lipponen on katkera asemiensa menettämisestä ja siitä, että häntä ei koko ajan ylistetä kansakunnan kaapin päällä.  Ilmeisesti häntä kaihertaa myös se, että hänen oma puolueensa, SDP, haluaa nykyään profiloitua pikemminkin antilipposlaisella politiikalla kuin ylistäisi Lipposen kantoja ja linjaa.  Häntä siis tuntuisi vaivaavan luopumisen tuskallisuus ja pelko unohduksesta. Lipponen on siis pikemminkin ahne ja tarrautuva kiipijä kuin nöyrä luopuja.

Ruotsalaista symboliikkaa

Puolustusministeri Haglund on antamassa päätösvallan Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta ruotsalaisille.  Hän näkee siinä vain symbolista merkitystä.  Häneltä jäävät riskit huomioimatta.  Samaten hän "unohtaa" demokraattisen päätöksenteon.

Puolustusministeri ja Ruotsalaisen kansanpuolueen (SFP) puheenjohtaja Carl Haglund on kertonut mielipiteensä Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta.  Hänen mukaansa asia riippuu Ruotsin kannasta.  Haglundin kannasta kertoi YLE nettiuutisissaan.

Haglund haluaa siis antaa päätösvallan asiassa pois Suomesta ja suomalaisilta demokraattisesti valituilta edustajiltamme kielikumppaneilleen Pohjanlahden toiselle puolelle.

Toisaalta asialla on kuulemma vain symbolista merkitystä.  Minkähän symbolin Haglund haluaa NATO-maiden toimiin  mukaan menemisellä esittää?  Lojaaliutta NATOa kohtaanko kun USA on ulkoistamassa omia sotilaallisia valmiuksiaan toistaiseksi rauhallisemmilla seuduilla?

Eikö Haglund todellakaan näe mitään symbolista isompaa?  Jotkut muut, esimerkiksi valtiotieteitten tohtori Pekka Visuri, ovat nähneet suuremman Suomen puolustuspoliittisen muutoksen.  Joko vähintään yhteisen pohjoismaisen puolustushankkeen kuten presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat yrittäneet vähätellä tai liittymisen NATOn ilmapuolustukseen kuten esimerkiksi Tampereen yliopiston professori Tuomas Forsberg.

Eikö valvontaan osallistuminen tuo riskin, että jos valvonnassa jotakin kohdataan niin silloin joudutaan mukaan NATOn konfliktiin sen ulkopuolisen tahon kanssa joka on jouduttu valvonnassa kohtaamaan?  Olemme mukaan lähtiessämme siis entistä lähempänä joutua mukaan NATOn kriiseihin kolmansien maiden kanssa.

Kun NATOn ilmavalvonnassa jotain ulkopuolisia vahditaan niin Pohjois-Atlantilla todennäköisimmät ulkopuoliset lienevät venäläisiä liikkumassa avoimella merellä.  Jos joutuisimme mukaan konfliktiin Islannin lähettyvillä, mitä se aiheuttaisi suhteillemme täällä omalla yhteisellä rajallamme?  Haluaako Haglund ja kumppanit lähteä katselemaan symboleja ja löytääkseen sodan?  

Olisikohan puolustusministerinkin hyvä pohtia asiaa symboleja laajemmin?  Toki nekin viesteinä asenteestamme ja suuntautumisestamme ovat tärkeitä mutta on asiassa ihan konkreettinenkin puolensa.  Jos haluamme rauhaa, pitäisi meidän pysytellä mahdollisten konfliktien ulkopuolella.

 Me kovasti hehkutamme länsimaista avointa demokratiaa mutta sen puolustuksesta vastuullinen on menossa omaa kieli-identiteettiään edustavien selän taakse ilman avointa keskustelua ja demokraattista käsittelyä.  Se on minusta huolestuttavaa. 

.