Vaalirauhanjulistus

 

Täten julistan itseäni koskevan 
vaalirauhan
Suomen tasavallassa pidettäviin kunnanvaltuustojen vaaleihin jotka toimitetaan sen lakien mukaisessa järjestyksessä 
vuonna 2021 j.a.a. 

Ottaen huomioon, 

että vaalikampanjan aikana ehdolla olevien poliitikkojen ja heitä tukevien luonnollisten ja juridisten henkilöiden puheet, kirjoitukset ja teot ovat vain mainontaa ja markkinointia vaalituloksen maksimoimiseksi ja, 

että olen äänestyspäätökseni jo hyvissä ajoin aiemmin tehnyt poliitikkojen aiemman käytöksen, puheiden ja tekojen, perusteella, julistan täten 
minä

Jorma Juhani Myyryläinen,
täysivaltainen ja rokotettu (huom: nyt,  26/2 -21, myös CoViD-19 *)) Suomen tasavallan kansalainen kaikella hallussani olevalla vallalla ja voimalla seuraavasti ja itseäni sitovasti:

1 §

En anna ehdokkaiden tämän julistuksen antamisen jälkeisten puheiden enkä tekojen vaikuttaa tekemääni äänestyspäätökseen tulevan kesäkuun **) vaaleissa joissa valitaan kunnanvaaltuustojen jäsenet.  Velvoitan kuitenkin itseni käyttämään äänioikeuttani ja antamaan hyväksyttävissä olevan äänen E:n kaupungissa toimitettavassa vaalissa.

2 §

En kommentoi julkisesti kenenkään ehdokkaan tai heidän tukijoidensa sellaisia kannanottoja, kirjoituksia, puheita tai muita sellaisia toimia jotka katson kuuluviksi vaalikampanjointiin.  Muilta osin sanani on vapaa kaikessa siinä laajuudessa jossa tulkitsen lainsäädänön ja hyvien tapojen sallivan ja rajoittavan.

3 §

Tämä julistus on voimassa koko tämän maailmankaikkeuden tässä todellisuudessa siinä laajuudessa johon maailmankaikkeus on ehtinyt kunakin kampanjoinnin hetkenä laajeta vaaleja seuraavan päivän aamupuuroon saakka.

4 §

Kaikki tähän julistukseen liittyvät tulkintakysymykset ratkaisen julistuksen antajana oman valintani ja harkintani puitteissa ja mukaisesti itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  Päätökseni on lopullinen ellen itse katso sitä aiheelliseksi muuttaa. Julkistan mahdollisen harkintani tuloksen sopivaksi katsomallani tavalla mikäli katson sen aiheelliseksi ja yleistä tai yksityistä hyötyä edistäväksi.


  5 §

Mikäli kuitenkin tätä julistusta vastaan rikon, ansaitsen kaiken sen mitä poliittinen vastuu tässä valtakunnassa kaikessa ankaruudessaan päälleni syytää.  Katson kuitenkin oikeudekseni puolustautua kulloinkin sopiviksi valitsemin keinoin sekä itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  

Annettuna

Suomen tasavallan E:n kaupungissa, 

Linnunradan galaksissa

13. pvä:nä helmikuuta 2021 j.a.a.
gregoriaanista ajanlukua noudattaen.

---

Tämä julistus julkaistaan Myyräntyötä-plokissa Google Inc:n Blogger-alustalla ja on vapaasti hyödynnettävissä mutta olisi miellyttävää jos lähde mainittaisi.

---

*) Päivitys rokotustilanteeseen kun sain E:n kaupungin tälläisille tautisäkeille tarkoitetun pistoksen ensimmäisen vaiheen.

**) Korjaus vaalien ajankohtaan huhtikuulta kesäkuulle koska CoViD-19 -pandemian takia vaalipäivä on siirretty toivottavasti turvallisempaan aikaan.

Mielipiteet demokraattisemmin esiin presidentinvaalissakin

Alati valpas ja vastuullinen YLE:mme on tehnyt seuraavien vuoden 2024 presidentinvaalin ensimmäisen gallupin eli mielipidetiedustelun mahdollisten spekulatiivisten ehdokkaiden mahdollisesta suosiosta.  Keulilla roikkuvat pääministeri Sanna Marin ja muutama muu kellokas jotka ovat uutisten eturintamassa.  Mutta oikeasti vaalit ovat vasta vuonna 2024 joten maailma ympärillämme ja käsityksemme kellokkaiden suosiosta tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan joten tuollaisilla kyselyillä on lähinnä joitakin viihdyttävän palstantäytteen arvo.  Niinpä monet ovat reuhaantuneet spekuleeraamaan ihan täysillä.  Asialla on monenmoista tiedonlevitteiden toimittelijaa ja somen kokemusasiantuntijaa vaikka on ihan sattumankauppaa jos jollakin nyt kyselyyn mukaan kelpuutetuilla on jotain tekemistä vuonna 2024 ehdolle oikeasti tulevien kanssa.

Paremmin ajoitettu keskustelu voisikin olla josko vihdoinkin saisimme edes presidentinvaaleihin mahdollisuuden äänestää kaikkia tarjolla olevia vastaan.  Siis siten, että vastustavalla äänellä olisi sama vaikutus tulokseen kuin jonkun puolestakin annetulla.  Nythän tyhjän äänestäminen tai lipun turmeleminen aiheuttaa sen hylkäämisen eikä sitä lasketa mitenkään mukaan tulokseen.  Samalla vältettäisi vaalivirkailijoiden mahdollinen vilpillinen halu täyttää itse tyhjinä annetut äänet.

Teknisesti vastustamisen laskeminen voitaisi toteuttaa esimerkiksi niin, että vastustavia ääniä kohdeltaisi ikäänkuin omana ehdokkaanaan ja jos se vaihtoehto voittaisi, seurauksena voisi olla joko koko paikan täyttämättä jättäminen tai uusi ehdokasasettelu.  

Erityisen oleellista olisi muuttaa enemmistön laskemissääntöä niin, että se laskettaisi kaikista äänistä eikä vain nykyiseen tapaan hyväksytysti jollekin annetuista.  Silloin esimerkiksi toisella kierroksella saattaisi helpostikin käydä ettei kukaan voittaisi vaan valintaa olisi jatkettava uusin ehdokkain tai antaa olla virka täyttämättä koska kaikille riittävästi kelpaavaa ehdokasta ei kertakaikkiaan ole.

Nyt voisi siis kannatusgallupien asemesta parempi keskustella kuinka kehitämme vaalitapaamme demokraattiseksi ja paremmin erilaisten ihmisten kantoja esiintuovaksi nykyisen kovinkin yksipuolisen asemesta.   Ehtisimmeköhän muuttaa vaalilakia (714/1998) jo ennen seuraavan presidentin valintaa?

Haaviston kujanjuoksu

 Suomen eduskunnan Perustuslakivaliokunta (PeVL) on saanut valmista aikaiseksi ulkoministeri Pekka Haavistoa vastaan nostetussa jupakassa.  Kokonaisuudessa näyttäisi olevan ainakin kolme eri asiaa eli 1) mitä Haavisto on tehnyt ja 2) kuinka häntä on lyöty sekä 3) miten prosessi on edennyt.  

Haavistoa voi toki kritisoida monestakin, ja pitääkin, mutta nyt se peittyy tälläisen lynkkauspossen ajaman ja heppoisesti kokoonkeitetyn kostonhimon alle. Esimerkiksi hänen monia kovinkin tarkoitushakuisia lausuntojaan koskien moniakin maailmalla leimahtaneita kriisejä voisi tarkastella hyvinkin arvostelevasti.   niitä, esim. sodanlietsontaa ja salamurhia koskettelevia, voisi hyvinkin arvostella etenkin vasemmistolaisesta katsannosta mutta ihan kansainvälisen oikeuden ja myös yleensä oikeudenmukaisuuden kannalta. Esimerkiksi kuinka hän on vaatinut malttia uhreilta mutta ei poikkipuolista sanaa syylliselle kun lemppari on inhokin kimpussa licet vice versa kun inhokki on lempparin kimpussa niin tuomioita satelee ja moraalista paatosta. Esimerkkeinä m.m. Skripal:ien, Navalnyi:n ja Qassem Suleimani:n tapaukset etc..

Tässä kyseisessä kokonaisuudessa ensinnäkin Haavisto näyttää pyrkineen auttamaan Al Hol:n leirillä olleita suomalaisia, ainakin lapsia.  Sinällään hyvä ja humanistinen tavoite.  Pisteitä hänelle siitä ja toivottavasti sitä tehtäisi enemmän.

Häntä on kuitenkin vastustanut moni ulkoministerion virkahenkilö.  Onhan ministeriön pitkä linja ollut olla juurikaan välittämättä suomalaisten kohtaloista ulkomailla vaikka sen pitäisi nimen omaan olla yksi heidän tehtävistään; siis auttaa.  Nyt sitten eräs heistä, konsulipäällikkö Pasi Tuominen, haluttiin toisiin tehtäviin hänen oltua äärimmäisen tiukasti auttamista tai edes asiantilojen selvittämistä vastustaan ja saada tehtävään paremmin sopiva tilalle.  Sekös nostatti jupakan ja älämölön normaalia työnjohtotoimenpidettä vastaan.  Pitäisi kai olla selvää, että jos hommat ei suju, henkilö vaihdetaan ja entiselle keksitään jotakin muuta kynänpyörittämistä jos ja kun irtikään ei voi sanoa.  Sitä sanotaan työnjohto-oikeudeksi ja jotkut jopa -velvollisuudeksi joka on yksikäsitteisesti esimiehillä suomalaisessa työelämässä. Haavisto oli kiistatta pomo Tuomiselle.

Itsessään nuo eivät kai olisi riittäneet nostamaan jupakkaa vaan, että Perussuomalaiset ja Kokoomus näkivät paikkansa pikkupolitikoinnille ja kiusan tekemiselle potentiaaliselle seuraavien presidentinvaalien vastustajalle ja muutenkin suositulle Vihreiden kellokkaalle.  Lisäksi Perussuomalaisethan yleensäkin vihaavat kaikkea vihertävää sekä humanitaarista toimintaa.  Mikä siis heidän katsannostaan parempi paikka pelinpolitiikalle.

Koko hommassa kuitenkin on oleellista, että lopulta päästiin auttamaan apua tarvitsevia "systeemin kitkasta" sekä poliittisesta että ideologisesta vastustuksesta huolimatta.  Haaviston omin sanoin ja ohjeeksi seuraajilleen: "parempi joutua vastaamaan auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä" *).  Nythän ainakin 15 lasta on päässyt turvaan kaikesta jarrutuksesta ja sähläilystä huolimatta.  Siis edes pieni rippunen ihmisystävällisyyttä suomalaiseen ulkopolitiikkaan vaikka joillekin sekin tuntuu olevan liikaa.

Jupakka ja prosessi sinällään on ollut ihan oma lukunsa.  Haavisto on itse todennut, että vuosi on pitkä aika olla syytettynä kun itsellä ei ole mahdollisuutta julkisuudessa puolustautua  Samaan aikaan jupakan kokoonkeittäjillä ei ole mitään rajotteita, ei edes vaatimusta pysytellä tosiasioissa tai sisäsiisteissä käytöstavoissa.  Se on todellakin kohtuutonta poliitikkoa, jopa vihreää sellaista kohtaan. 

Samaan aikaan on länkytetty monellakin taholla Perustuslakivaliokunnan politisoimisesta.  Eniten politisoimisesta ovat pöyristelleen jupakan kokoonkeittäjät ja heidän pikkuapurinsa.  Perussuomalaisiltakin on päässyt "unohtumaan" kuinka he aikoinaan puolustivat omaansa eli Juha Mäenpäätä kun valtionsyyttäjä haki hänen kansanedustajallisen syytesuojansa purkamista vieraslajipuheiden takia.  Ja nyt he yrittävät tehdä pelinpolitiikkaa Haaviston syyttämisellä Kokoomuksen "komppatessa" heitä.  Näyttäisi valitusosasto vievän hallinto-osastoa, miten mahtaa päämaja eli Eteläranta-10 suhtautua?  Samalla ilmeisesti kokoomuslaiset "takarivin taavit" näkevät itselleen keinon nostaa itseään uutiskynnyksen yli.

Prosessissa ollaan tuon "politisoimissopan" lisäksi pöyristely ja mielensäpahoitettu PeLV:n jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon/Vihr. lähettämästä ja julkisuuteen vuodetusta sähköpostista **).  Siinähän Alanko-Kahiluoto ehdotteli sanamuotoja lausuntoon eikä laittanut ehdotustaan kuin hallituspuoluetta edustavilla valiokunnan jäsenille.  Menettely ei liene mitenkään kummallinen tahi parlamentarismin tai valiokunnan sääntöjen vastainen vaan pikemminkin normaalia valmistelua jossa ehdotuksen tekijä kai pyrkii ensin hakemaan tukea niiltä joilta kuvittelee sitä saavansa ja tarvitsevansa ennenkuin lähtee niiden eteen joiden tietää vastustavan.  Olisihan se antanut mahdollisuuden hakea yhteistä kantaa "kriittiselle massalle".  Minusta ihan normaalia toimintaa politiikassa, valiokunnissa ja muutenkin elämässä.  Lopultahan päätöksiä ei tehdä tuossa ehdotusten valmistelussa.  Tuskin Alanko-Kahiluotokaan sitä tarkoitti sillä hänkin tietää taatusti päätökset tehtävän koko valiokunnan koolla ollen ja kaikkien siihen kuuluvien saadessa esitykset ensin eteensä.

Toisaalta monet ovat myös käsittäneet PeVL:n aseman kovin nurinkurisesti.  Sehän ei ole tässäkään asiassa oikeusistuin vaan se vain katsoo ja selvittää onko aiheutta käynnistää oikeudellinen prosessi.  Siinä missä Mäenpään/Pers. jutussa oli kyse kansanedustajan syytesuojan kumoamisesta koskien hänen valtiopäivätointaan niin  tässä on kyse ylittääkö Haaviston teot syyttämiskynnyksen.  Ensinmainitussa Mänpään puoluetoverit puoluepolitikoivat syytesuojan pitämään ja jälkimmäisessä Perussuomalaisten koko yritys on pelinpolitiikkaa.  Ensimmainitussa ei ylletty oikeusprosessiin asti ja eikä näytä jälkimmäisessäkään käyvän niin mutta siitä huolimatta moni sekottaa etenkin jälkimmäisen "leivättömän pöydän ääressä" olemiseen.

Kannattaa myös muistaa politiikan olevan yleisellä tasolla yhteisten asioiden hoitamista.  Jos politiikka poistetaan politiikasta, niinkuin nyt oppositio vaatii, niin mitä jää jäljelle?  Ainakin yhteiset asiat jäävät hoitamatta.

---

*) Lainaus ei ole ihan sanatarkka mutta likipitäen ja ainakin ajatuksen sisältävä.

**) Olen luullut, että sähköposteilla on kirjesalaisuuden suoja mutta toki julkisia asioita käsitteleviä viestejä on hyvä välillävuotaakin sillä ne lisäävät avoimmuutta kunhan kaikki vistittely silloin tulee avoimeksi.

Pöly laskeutuu USA:n vaalien ylle

 USA:n presidentin vaalit on käyty ja äänet melkein laskettu.  Ja lasketaan edelleen vaikka tulos alkaakin olla jo selvä kaikesta hässäköinnistä huolimatta. Oikeuksia tultanee käymään, ehkä korkeinta myöten, mutta tulos tuskin enää muuttuu ennen varsinaisia valitsijoiden kokouksia ("Electoral College of the United States") jotka pidetään joulukuun toista keskiviikkoa seuraavana maanantaina kunkin osavaltion pääkaupungissa.  Voinee siis olla jo mahdollista alkaa arvioida vaalien seurauksia.

Kaikenlaiset prognoosit lupasivat jopa selvääkin voittoa Joseph "Joe" Robinette Biden Jr:lle ja hänen varapresidenttiehdokkaalleen Kamala Devi Harris:lle.  Lopulta voittomarginaali näyttää jääneen niihin nähden pieneksi mutta riittäväksi jotta Donald John Trump ja Michael Richard Pence voivat aloittaa matkansa historian hämärään. Ja muut ehdokkaat jäivät marginaaliin kuten niin monasti ennenkin.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa USA-laisille ja meille muille maailman ainoan superhypervallan presidentin taas vaihtuessa?  Muuttuuko jotain vaiko ei?  Ja jos muuttuu niin mikä, ja mikä säilyy ennallaan?

Ainakaan USA-lainen käsitys heidän valtionsa erityisyydestä ei katoa mihinkään, eikä heidän pyrkimyksensä maailmanlaajuiseen hallintaan.  Sikäläinen "raison d'État" säilyy eli kuten heidän johtajansa ovat aiemminkin muotoilleet heidän katsovan heillä olevan oikeus puolustaa kansallisia etujaan kaikkailla maailmassa kaikilla keinoilla joiden he katsovat olevan tarpeellisia.  Se on heidän pitkän linjansa ydin.

Sen sijaan retoriikan tyyli muuttunee.  Biden pystynee ja etenkin halunnee esiintyä asiallisena ja vastuullisena Trumpin ähellyksen ja sähellyksen jälkeen.  Toki hänenkin taktiikkansa lienee ollut suunniteltua ja ennalta katsottua ennakoitavuuden välttelyä (vrt. William "Bill" Clinton Jugoslaviassa, Richard "Tricky-Dick" Nixon Vietnamissa tai Israelin työväenpuolue "HaAvoda" 1950-luvulla etc.).   Mutta Biden on antanut ymmärtää osaavansa ja haluavansa toimia toisin.  Ainakin hän vältellee yhtä räväköitä ja ruokottomia esiintymisiä sekä äkkinäisiä mielenmuutoksia.  

Samaten jonkinlaista hienosäätöä saattanee tulla siinä suhteessa kuka katsotaan kulloinkin konnaksi.  Trumpin aikana konnuutta on heitelty Venäjälle, Kiinalle, Iranille, Venezuelalle, Bolivialle, P.Korealle j.n.e.  Venäjä säilyttänee paikkansa listalla ja kärkipäässä, samoin Venezuela ollessaan USA:n pallonpuoliskolla mutta olisiko rohkea veikkaus Kiinan-vastaisen kauppasodan hieman lientyvän?  Myös liennytys Iranin kanssa lienee mahdollista sillä olisihan se jo pieni kiusa Venäjälle.

Erityisinä kysymyksinä säilynee myös USA:n Dollarin säilyttäminen keskeisessä asemassa maailmantaloudessa.  Jos se ei onnistu, seuraukset USA:lle ovat katastrofaaliset.  Sanktiot ja kauppasodat Dollarin asemaa uhkaaville siis tulevat jatkumaan ja mahdollisesti vahvistumaan.  Siinä suhteessa Kiina taas lienee kovin kilpailija ja jatkossa myös Intia.

Liittolaisten rivit tulenevat taas tiivistymään sillä toisaalta Bidenin voisi kuvitella olevan kiinnostuneempi toimimaan kansainvälisten sopimusten ja liittokuntien kautta kuin kahdenvälisiä deal:jä hakeneen Trumpin.  Siis NATO et al palannevat normaaliin päiväjärjestykseen, myös koska EU:n johtajien, noiden merkeleiden ja macroneiden on helpompi olla sisäsiistejä Bidenin kaltaisen kanssa kuin Trumpin.  Läntinen "arvoyhteisö" siis ampuu falangit suoriksi ja läntinen EU hiljentää "eurooppalaiset äänet".  Siinä suhteessa itäinen EU onkin ollut jo aiemmin nöyrä USA:lle.  Silloin lopulta kaasun ostaminen Venäjältä USA:ta halvemmalla ei liene enää ihan kynnyskysymys.

Demokraattien ollessa aiemmin isännöimässä Valkoisesta taloa, m.m. Clintonin ja Barack Obaman aikoina he aloittivat useampia uusia sotia ja Hillary Clinton jälkimmäisen ulkoministerinä ja edellisten vaalien presidenttiehdokkana niitä manasi lisää jopa siinä määrin, että oli syytä pelätä hänen aloittavan III maailmansodan jos olisi tullut valituksi.  Siihen nähden Trump ei aloittanut yhtään uutta yrityksistään huolimatta, m.m. Venezuelan ja Iranin kanssa, vaikka ei toki pitänyt myöskään lupaustaan USA-laisten sotilaiden "kotiin tuomisesta".  Samat sodat jotka hän peri edeltäjältään jatkuvat edelleen ja asevarustelua on vain kiihdytetty.  Nyt ei ole näköpiiriä niiden loppumisesta ja jos clintonilainen ulkopolitiikka tekee paluun, sytytetään uusia.  Siihen viittaa myös edustajainhuoneen demokraattien sotaisat puheet ja toimet.

Oma pohdinnan paikkansa voisi olla kuinka vahvaksi "Deep State" ja sen tämänkertainen puoluepoliittinen kumppani kokee valta-asemansa.  Katsotaanko tarpeelliseksi ja missä määrin pitää yllä ja luoda ulkopoliittisia kriisejä kotimaisen politiikan rauhoittamiseksi suuntaamalla ihmisten mielenkiintoa pois sisäpolitiikasta?  Sen ratkaissevat ne jotka ohjailevat Trump:n toimia ja niiden saamaa julkisuutta.

Meillä Sauli Niinistö jo kiirehti julistamaan Suomen suhteen jatkumista ja USA:n kiinnostusta meistä innolla joka jo herätti myötähäpeää.  Niin nöyrästi hän ylisti kuinka voimme avittaa suurta johtajaa heidän pyrkimyksissään.  Odotelleeko jo kutsua Kansallisille rukousaamiaisille.  Ja saaneeko meikäläinen NATOttaminen vauhtia trumpismin väistyessä ja sisäsiistimmän retoriikan tullessa esiin.  Myös Harrisin positiivisella julkisuuskuvalla modernina ja lasikattoja särkevänä naisena saattaa olla merkitystä, myös siinä suhteessa. 

Jos jotakin positiivista on kuitenkin kaivettava niin sitä saattaa ehkä olla näköpiirissä USA:ssa sisäisesti.  Voisi olettaa, kun pöly ääntenlaskennan ylle alkaa jo laskeutua ja muutot Valkoisessa talossa saatetaan läpi rauhallisesti niin julkinen rasismi ja sen vastaiset toimet hieman laantuvat ja näkyvä rauha siltä osin palaa. Tästä onkin alkanut jo ilmaantua merkkejä sillä monet johtavatkin Republikaanipuolueen, tuon "mahtavan vanhan puolueen" (GOP) henkilöt ovat alkaneet jo tasoitella puheitaan kohti "post-trumpiaanista" aikaa.  Samaten julkiset abortinvastaiset kannat hieman laantunevat vaikka Trumpin perintö elää ainakin korkeimmassa oikeudessa vielä pitkään.  Myös seksuaalivähemmistöjen ja eri sukupuolten oikeuksien vastustaminen alkanee laantua julkisuudessa.  Siinä suhteessa luulisi Harrisin näkyvyyden vaikuttavan.   Bidenin valinta ei kuitenkaan korjannut noissa suhteissa mitään perustavaa laatua olevaa vaan vaikuttanee vain julkiseen kuvaan keskusteluissa ja kaduilla.  

On myös oletettavaa, että punaniskaiset trumpistit kiinnostuvat pian muista asioista kuin hidasliikkeisestä politiikasta joka loppujen lopuksi on paljon puhetta mutta vähän "äksöniä".  Jopa vähemmän kuin baseball:ssa tai sikäläisessä potkupallossa.  Pahimmat höyryt lienee laskettu, M.A.G.A.-hatut vaihtunevat takaisin pesäpallo- tai potkupallojoukkueiden lippiksiin ja grillit sytytetään.

Vaalien tuloksen siis käännyttyä vaihtamaan presidentin henkilö, eivät muutokset luultavasti ole lopulta ollenkaan niin näyttäviä kuin vaalikampanjan kiihkeydestä olisi saattanut kuvitella. Sikäläinen hallintokoneiston ja suuryritysten yhteenliittymä eli "Deep State" *) on vahva ja jauhaa omalla tahdillaan vaikka presidentit tulevat ja menevät. Kansalle järjestetään viihdykkeeksi sirkushuveja jolloin voi kuvitella hetken kansalaisten mielipiteilläkin olevan merkitystä, ihan niinkuin demokratiassa. Kannattaa muistaa Samuel Langhorne Clemens:n (1835-1910), t.m.n. Mark Twain, sanat "If voting made any difference they wouldn't let us do it".

---

*) Nyk. USA-laisessa, negatiivisessa merkityksessään suuryritysten, toisaalta erit. sotateollisen konglomeraatin ja finanssilaitosten sekä valtiokoneiston yhteisenä apparaattina. Alump. kreik. "κράτος ἐν κράτει" (translitt. "kratos en kratei") eli "valtio valtiossa".  Myös turk. "derin devlet" Mustafa Kemal Atatürk:n (1881-1938) uudistuksia jatkaneena hallintokoneistona jolloin se oli neutraalimpi valtio-opillinen termi kuvaamassa valtion jatkumoa yli yksittäisten vaaleilla vaihtuvien hallintojen, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.

Whataboutismin puolustus

 Viime aikoina minua on alkanut ärsyttää kovinkin kärkäs n.s. whataboutismin haukkuminen.  Tai oikeastaan sen, siis haukkumisen käyttäminen argumenttina asioiden esittämiselle suhteissaan muuhun tapahtuneeseen tai tapahtuvaan.  Ikäänkuin se sinällään olisi aina argumentointivirhe.

Alunperin whataboutismi on tarkoittanut keskustelun viemistä aiheen sivuun ottamalla esiin muiden tekemisiä muualla.  Ensimmäiseksi sitä taidettiin käyttää pohjoisirlantilaista IRA:a puolustavista jotka vetosivat sen vastustajien vielä suurempiin julmuuksiin pitkin historiaa *).  Sen jälkeen se on nähty erityisesti tapana hyökätä muinaista Neuvostoliittoa vastaan kun he puolustautuivat kaksinaismoralistisia ja tekopyhiä propagandakampanjoita vastaan.  Tälläisiä oli esimerkiksi yritykset puolustautua NL-liittolaisen osapuolen tekemän rotusorron ja stalinismin rinnastusta vastaan.

Jotkut näkevät sen myös yhtenä muunnoksena klassisesta "Tū quoque" argumentointivirheestä.  Tosin virheellisenä sillä alkuperäisessä argumentoidaan opponenttia vastaan hänen omalla käytöksellään.  Whataboutismissa taas vedotaan siihen mitä muut muualla. 

Oikeastihan se ei ole sinällään huonoa tai hyvää argumentointia.  Parhaimmillaan ja oikein käytettynä se on keino jolla saatetaan esiinnostetut seikat oikeaan mittasuhteeseen muualla tapahtuvan tai tapahtuneen kanssa.  Siis parhaimmillaan se paljastaa juurikin tekopyhyyden syyttäjien puheissa.  Ja huonoimmillaan se pyrkii ohjaamaan keskustelun pois itse asiasta nostamalla esiin asioita jotka eivät olekaan vertailukelpoisia asianomaisen jutun kanssa.

Sama koskee oikeastaan "Tū quoque":takin.  Jos joku syyttää jotakuta jostakin pahasta jota syyttäjä itsekin tekee, on syytäkin nostaa nostaja "tikunnokkaan" (toki unohtamatta kohteenkaan tekemisiä).  Mutta väärin on nostaa esiin viestintuojan ihan muita asioita muka puolustuksena viestin kohteelle.

USA-lainen nuori kolumnisti Caroline Skoog on kirjoittanut lokakuussa 2019 aiheesta ihan hyvin The Minnesota Daily -lehdessä otsikolla "What about whataboutism’s advantages?".  Siinä hän vetää esimerkkejä m.m. Donald Trump:n puheista William Clinton:n tekoihin tuoden esille kuinka whataboutismi ei pelasta ei korjaa omia tekoja, ei edes Trump:n, mutta nostaa rinnalle tärkeitä asioita. Skoog:n sanoin: "If whataboutism intends to call out previous deviations from moral standards, it can be a valuable reckoning of context. How else are we to understand our current circumstances without understanding the moral failings in our history?". 

Whataboutismi-syytöksistä tuleekin mieleen vanhat suomalaiset sanonnat "itsestäänhän se paha pappi saarnan pitää" ja "älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä opetan".  Puhumattakaan uudemmasta Robert Cooper:n lanseeraamasta "uudesta liberaalista imperialismista" joka sallii n.s. läntiselle arvoyhteisölle imperialismin, väkivallan ja rikokset mutta ei sen vastustajille.**)  Sellainen ei siedä, että se rinnastetaan omiin tai samanhenkisten tekemisiin.  Tuota henkeä jalostaa n.s. "uusi sotilaallinen humanismi" jonka olemuksen Noam Chomsky on formuloinut m.m. kuvaillessaan Jugoslavian hajottamissotia.***)   

Meidän tulisikin osata nähdä asiat asioina mutta suhteessa muuhun. Siis laajemmassa katsannossa ja osana kokonaisuutta ja löytää siitä juurisyyt ja -syylliset heidän tekemisiään korjataksemme.   Meidän tulisi korostaa meidän lemppareidemme tekoja ihan samalla tavalla kuin teemme inhokkiemme tekemisille ja  kumpaankin suuntaan.  Ja jos arvostelemme viestintuojaa, meidän tulisi tehdä se vain ja ainoastaan silloin ja sellaisista asioista joista hän syyttää muita peitelläkseen omia tekemisiään.  Siis tasapuolisesti ja objektiivisesti ilman tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia.  Ja jos me sellaiseen syyllistymme, on oikein paljastaa meidät "Tū quoque".

---

*) Sean O'Conaill:n vuonna 1974 The Irish Times -lehdelle lähettämä kirje jossa hän kirjoitti m.m.: "the Whatabouts ... who answer every condemnation of the Provisional I.R.A. with an argument to prove the greater immorality of the "enemy"" (Lähde: englanninkielisen Wikipedia:n Whataboutism-artikkeli, viitattu 20/10 -20)

**) Robert Cooper on nykyisin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava pääjohtaja, aikaisemmin m.m. Tony Blair:n avusta.  Suora lainaus hänen esseestään vuodelta 2002: "The challenge to the postmodern world is to get used to the idea of double standards. Among ourselves, we operate on the basis of laws and open cooperative security. But when dealing with more old-fashioned kinds of states outside the postmodern continent of Europe, we need to revert to the rougher methods of an earlier era - force, pre-emptive attack, deception, whatever is necessary to deal with those who still live in the nineteenth century world of every state for itself." (lähde: Robert Cooper: The Post Modern State (essee); The Observer(paperiversio); 7.4.2002, netissä: The Guardian; Robert Cooper: The new liberal imperialism,; ipse dies).

***) Noam Chomsky; The New Military Humanism: Lessons from Kosovo, Monroe, ME: Common Courage Press, 1999

Vertailevaa uutisten lukemista

YLE/Uutiset ovat saattaneet verkkosivuilleen jutun Gilets jaunes:ien eli n.s. Keltaliivien uusista mielenosoituksista otsikolla "Keltaliivien paluu korona-Ranskan kaduille jäi odotettua vaisummaksi".  En voinut välttää vertailua aiempiin uutisointeihin mielenosoituksista m.m. Venäjällä ja Valko-Venäjällä tai USA:ssa.  Sama vertailu on tullut myös mieleeni seuratessani ulkopuolisten poliittisten ryhmittymien ja valtio- y.m. orgaanien reagointia tapahtumiin.

Meikäläisten ja muun n.s. vapaan lännen tiedonlevitteiden uutisoinnin sisällöt noudattavat ja tarjoilevat hyvin tarkasti Martti Ahtisaaren läntiseksi arvoyhteisöksi lanseeraaman läntisen USAn johtaman poliittisen blokin tahdonilmaisuja.  Kaikessa kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä tarkoitushakuisuudessaan se on pöyristyttävän paljastavaa.  

Vapaiksi ja vastuullisiksi itse itseään nimittävät tiedonlevitteet ovat puolensa valinneet.  Tai pikemminkin niiden omistajat ovat valinneet niille.  Ja silloin on toki luontevaa, että yksityisten mediatalojen valitsema puoli on finanssikapitalistisessa hegemoniassa kapitaalien puoli mutta erityistä on, että myös n.s. julkisen palvelun tuutit, kuten YLE, menevät mukaan, puhumattakaan itseään vasemmistolaisina pitävistä.

Erityiseen vastuullisuuskampanjaan lähteneet ja Mediapoolin ohjaamat tiedonlevitteen toimivat äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja manipuloivat kaksinaismoralistisesti lukevan, katselevan ja kuuntelevan uutisyleisön tajuntaa masiivisella yhdensuuntaisella ryöpytyksellä jossa ei poikkeavia ääniä suvaita.  Sen rinnalle on jäänyt vain epämääräisten ääri- ja ääliöoikeiston räyhähenget joita on helppo peikottaa sekä sisällöissä että oikeudessa.  Asialliset erimieltä olevat äänet on vaiennettu ja jos jostakin sellainen hetkeksi nousee, se hoidetaan hiljaiseksi tai pimennettyyn marginaaliin rahoituksen keinoin.  Sananvapautta julistetaan puolustettavan vaientamalla erimieltä olevat.

Erityisen surullinen olen itseään vasemmistolaisena pitävien julkaisujen suhteen.  Niillä haluaisin olevan sekä halua että kykyä toisenlaiseen toimintaan.  Tokikaan e.m. inhokkimaiden nykyiset hallinnot eivät ole vasemmistolaisia ja siten ei ole juurikaan mitään syytä niitä tukea mutta uskottavuus säilyisi paremmin rehellisellä ja avoimella tiedottamisella eikä menemällä mukaan ideologisen ja poliittisen vastustajan kampanjointiin.

Mikkeliläistä uskonnonvapautta

Mikkeliläinen KSML-konserniin kuuluva Länsi-Savo ei katsonut tarpeelliseksi julkaista heille tarjoamaani mielipidekirjoitusta joka käsitteli Mikkelin kaupunginvaltuuston päätöstä olla hyväksymättä Vihreää liittoa edustavan Veli Liikasen ehdotusta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvien kaupungin ohjeiden saattamista säännöllisesti oppilaiden vanhempien tietoon. Niinpä päädyin julkaisemaan samaisen kirjoitelmani täällä hieman täydennettynä ja paikka paikoin toisin muotoiltuna.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on taannoisessa kokouksessaan 24/8 -20 käsitellyt Veli Liikasen et al vihreiden aloitetta uskonnonvapauden toteutumisen parantamisesta kaupungin kouluissa. Kaupunginvaltuusto päätti saattaa vain tiedokseen a.o. lautakunnan vastauksen jossa kuvaillaan asiaan liittyviä ohjeistuksia. Käsittelyn yhteydessä Liikanen ehdotti seuraavaa: "Valtuusto edellyttää, että vastauksessa mainitut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyvät ohjeistukset sekä elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt tuodaan läpinäkyvästi esille huoltajille kunkin lukuvuoden alussa ja kaupungin sivuilla."

Minua ihmetyttää kuinka valtuuston enemmistö äänin 36 c. 14 ei hyväksynyt Liikasen ehdotusta. Mitä salattavaa nuo 36 kuntalaisten edustajaa näkivät mainituissa ohjeissa? Miksi niitä ei saa saattaa paremmin huoltajien tietoon?

Luulisi olevan, ainakin minun mielestäni, itsestään selvää kunnan mahdollisimman laajasti levittävän tietoa kunnan toimista kuntalaisille ja etenkin asianosaisille, tässä tapauksessa koulukkaiden huoltajille. Senhän tulisi olla suora velvollisuus kunnalle. Ja sanotaanhan tiedoksi merkityssä vastauksessakin suoraan: "Perusopetuslain mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa." Miten tuo yhteistyö toimii jos ohjeet salataan?  Onko tarkoituskin pimittää valinnanmahdollisuuksia vanhemmilta jotta sen jälkeen voidaan perustella yksipuolista yhden uksonnon indoktrinaatiota ihmisten muka haluttomuudella käyttää vaihtoehtoja?

No, toki en ihmettele patamustimpien porvareiden ja kristillisten enkä perussuomalaisten vastustavia kantoja (vain yksi kokoomuslainen ja yksi keskustalainen nuori nainen tajusi avoimmuuden merkityksen).  Sen sijaan joidenkin itseään vasemmistolaisina, ainakin puoluevalintansa osalta, pitävien kanta ihmetyttää.  Minusta aivan liian moni sosialidemokraatti lipesi avoimmuuden ja uskonnonvapauden edistämisen tieltä (vasemmistoliittolaisia ja muita vasemmistolaisiahan Mikkelin valtuustossa ei olekaan). 

P.s. Minua ihmetyttää myös jo se, ettei Länsi-Savo ei tehnyt itse juttua aiheesta sen lisäksi ettei se antanut julkisuutta asialle.  Olisihan heidän toimituksellaan ollut mahdollisuus myös korjata tekstiäni jos se ei tyylillisesti t.m.s. heidän vaativaa makuaan tyydyttänyt.

---

Lisäys ja korjaus 6/9 8.00:

Huomasin Länsi-Savon sivuille ilmestyneen juttuni.  Hämmästelyni ja kummasteluni lehden toimitusta kohtaan siis osoittautui aiheettomaksi.  Heillä vain taisi olla muita kiireitä ja minä liian hätäinen.  Kiitokset siis Länsi-Savolle.