OSCE kadottanut tarkoituksena?

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä julkaisi haastattelun ETYJ:n yleiskokouksen, oikeammin parlamentaarisen kokouksen, puheenjohtajalta Pia Kaumalta. Se kirvoitti minut laatimaan kommentin.  Se ei kuitenkaan ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa lehden julkaisukynnystä. Muotoilin siis kevyesti kommenttini tähän blokikirjoituksen muotoon:

Pia Kauma kehuu suomalaista välittäjyyttä ja diplomatiaa. Se on kuitenkin menneen maailman horinoita. Suomi on menettänyt mahdollisuutensa välittäjän asemaan yksipuolisella sitoutumisella länteen ja USA:n etupiiriin. Yhden suurvallan nöyrä liittolainen ei koskaan voi olla uskottava välittäjä suurvaltojen välisissä kiistoissa, ja niitähän ylivertainen valtaosa maailman kriiseistä on ja jos ei ole niin taustalla on kuitenkin niiden etupyyteet.

Kauma on kuitenkin oikeassa Ukrainan sodasta: siellä Venäjä sotii länttä, ei Ukrainan kansaa vastaan. Se yrittää pysäyttää USA:n etupiirin laajentamisyritystä, huolimatta laajentamista yrittävien aiempien johtajien lupauksista "not an inch eastwards".  Lupauksia tuli aikoinaan monesta syysta kuten USAN ulkoministeri James Baker:ltä, UK:n pääministeri Margaret Thatcher:ltä, Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher:ltä j.n.e.

Balkanin rikkiampumisesta Kauma voisi muistaa, että rikkiampujat olivat USA (Operation Noble Anvil) ja NATO (Operation Allied Force) sekä EU komppaamassa.  Kaikki tahoja joihin sitoutumista myös hän ja hänen puolueensa Kokoomus on meitä ajannut. Johtopäätökset? Oliko n.s. "parempaa rikkomista"?

Joka tapauksessa Kauma nyt ETYJ:n (OSCE) parlamentaarisen kokouksen puheenjohtajana voisi muistaa ETYK:n (CSCE) päätösasiakirjan "Kolmannen korin" sisältöä: kuinka maailmaa ja erityisesti Eurooppaa parannetaan lisäämällä yhteyksiä ja kansalaisten mahdollisuuksia yhteydenpitoon rajojen yli. Sen on kehuttu aikoinaan särkeneen Neuvostoliiton tai ainakin omalta osaltaan vahvasti sitä edesauttaneen. Siltä pohjalta voisi löytyä kestävämpi tapa lopettaa Ukrainan sotakin kuin tuollainen yksipuolinen sanelu. Kysehän on ETYJ:nkin tunnistamasta "jakamattomasta turvallisuudesta"*) jossa yhden turvallisuus ei voi mennä yli muiden turvallisuudesta ja turvallisuus on kokonaisuus. Siitä ei muutama vuosi sitten länsi halunnut Venäjän kanssa neuvotella mutta olisiko jo aika pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun diplomatiaa käyttäen? Suomi välittäjänä eikä yksipuolisena osana toista osapuolta?

Si vic pacem para pacem! Aut certe evita bellum.

*) Linkin takana oleva pääsihteeri Marc Perrin de Brichambaut:n pitämä puhe “The Indivisibility of Euro-Atlantic Security” OSCE:n "18th Partnership for Peace Research" seminaarissa Wienin diplomaattiakatemiassa 4/2 -10 pitämä puhe on hieman ristiriitainen mutta selvittää toki "jakamaton turvallisuus" -periaatetta.

Toimittajien itsekriittinen ääni

Toimittaja ja teatteriohjaaja Susanna Kuparinen on kirjoittanut Journalisti-lehteen itsekriittisen artikkelin "Vaikeudet persujen kanssa voivat parantaa journalismia". Jutussa Kuparinen tulee tunnustaneeksi, ilmeisesti ihan tarkoituksella, että Media:lta jäi työt tekemättä ennen vaaleja ja pitkälti aiemminkin.  Perussuomalaisten viestejä ei haastettu tarkentavilla lisäkysymyksillä, ei pengottu yhteyksiä eikä tekojen ja puheiden ristiriitoja.  Ei siis tehty journalismin perustyötä.  Hyssyteltiin heidän rasismiaan ja natsikytköksiään ja laskettiin heidän hymistelynsä sellaisenaan läpi. Ihan samoin kuin yleensäkin establishmentin suhteen keskitetyssä valtavirtamediassa.

Kuparinen on pitkälti oikeassa. Perussuomalaiset päästetiin vähällä eikä vallanvahtikoirat neljäntenä valtiomahtina toimineet. Perussuomalaisia suorastaan tunkivat establishmenttiin ikäänkuin he olisivat samanlainen puolue kuin muutkin. No, nykyinen "ratelihallitus" *) on osooittanut kuinka koaliition muidenkin puolueiden, Kokoomuksen, Sfp:n ja Kristillisdemokraattien pintakiilto on ohutta kun pitää tiukassa paikassa puolustaa kapitaalien omistajien perinteisiä nautintaoikeuksia. Silti Perussuomalaiset ovat erityinen äärioikeistolainen puolue natsismi- ja fasismikytköksineen sekä avoimine rasismeineen.

Kuparinen esittää syyksi juurikin tuon harhautumisen pitämään Perussuomalaisia samanlaisena sisäsiistinä puolueena kuin muitakin. Itse en laskisi tuon viattoman sinisilmäisyyden (myös perussuomalaista kuvastoa) varaan vaan näkisin Perussuomalaisten hyysäämisen pikemmin tarkoituksellisena ja ohjelmallisena menetelmänä jolla ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä ohjattiin vallan valitusosastolle, mihinkään vaikuttamattomaan populististiseen älämölöön jottei se kohdistyisi kapitalististisen yhteiskunnan rakenteisiin ja prosesseihin. Porvarit nukkuivat paremmin kun piskien räksyttäessä Ali Qadim **) sai ohjastaa karavaaninsa minne sen omistajat sen haluavat.

Nyt kun projekti on edennyt vaiheeseen jossa Perussuomalaisille on oikeasti annettava niitä asemia joihin heidän mediakampanjan tuloksena saama kannatus edellyttää, ollaan mediassa uuden edessä: Perussuomalaisiin on oikeasti ruvettava suhtautumaan kuin muihinkin. Uskotttavuuden säilyttämisen vuoksi on myös heidän kuprujaan selviteltävä eli kuvaannollisesti Ali joutuu heittämään myös "persuraatoja piskien revittäväksi" jotta karavaanin kulku ei häiriinny.

Toki Kuparisen toiveeseen korjausliikkeistä mediassa pitää suhtautua toiveikkaasti ja positiivisella mielellä. Silti en olisi vanhan sanonnan mukaisesti pidättämässä hengitystäni niitä odotellessa.  Edelleenkin valtavirtamedia (MSM) on vallanvahtikoirana vahtimassa, että valta saa nukkua yönsä hyvin.  Se ei todellakaan ole haastamassa vallan haltijoita vaan pönkittämässä heitä vaikka aika-ajoin siivoaakin vallan nurkkia suosionsa menettäneistä ja tarpeettomaksi käyneistä. Modus vivendi kuten Otto Manninen runonsa kirjoitti.

-----

*) Rateli on mesimäyrän (Mellivora capensis) toinen nimitys. Puheenjohtaja Riikka Purra on kuvaillut sitä ikäänkuin ikonieläintä sillä se ei kuulemma välitä pa**aakaan kivusta eikä vastustuksesta.

**) Ali Qadim eli Ali Vanha on Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Neljänkymmenen rosvon johtaja ja sankarin Ali Baba:n kasvatti-isä.

Ratelien menoa hallituksessa

Viime aikoina on kovasti pohdiskeltu Petteri Orpon hallituksen luonnetta. Se on kokoelma talousliberaaleja kapitalismin pönkittäjiä ja äärioikeistolaisia rasisteja, välissään liberalismilla ratsastavia. Erityisesti on spekuloitu hallituksen arvopohjalla. Niin tekee myös m.m. Timo Laitakari, Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Länsi-Savon päätoimittaja kirjoituksessaan ”Hallituksen ongelmissa on kyse perusarvoista, joista ei voi tehdä kompromisseja”.  Yritin kommentoida juttua kriittisesti mutta yritelmäni ei ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa julkaisukynnystä.  Päädyin siis laajentamaan kommenttini kokonaiseksi blogi-kirjoitukseksi.

En ole Laitakarin tavoin vakuuttunut tässä akuutissa tilanteessa olevan kyse arvoista - ellei ehkä korkeintaan siinä mielessä kuinka halpoja ne ovat kun poliittista*) peliä käydään.

Oma käsitykseni on, että Eteläranta-10:in kokoontunut EK ei ole, vielä, saanut eri osastojensa diskursseja sovitettua toisiinsa. Poliittisen hallinnon osastonsa Kokoomus osaa liki käyttäytyä kalustetuissa huoneissa mutta valitusosastonsa Perussuomalaiset räksyttävät entiseen malliin, ellei jopa kiihtyneinä uudesta jutkystään.  Toki Kokoomuksellakin on Tere Sammallahtensa, Atte Kanervansa ynnä muut äärioikeistolaiset rymistelijänsä mutta valtaosa osaa peittää tavoitteensa sisäsiisteihin puheisiin ja käytöstapoihin.  Samaan aikaan Perussuomalaiset ovat niin syvällä Veikko Vennamon ja ja Timo Soinin kehittelemässä populistisessa retoriikassa kuorrutettuna Jussi Halla-aho:n rasimilla etteivät hevillä sieltä pois pääse vaikka heitä kuinka harjattaisi.  Eipä siis ihme, että Wille Rydmankin solahti niin sutjakkaasti Kokoomuksesta Perussuomalaisiin ja jotkut Sinisen tulevaisuuden kautta toiseen suuntaan.

Samaan aikaan Svenska folkpartiet yrittää taiteilla kapitaalien nautintaoikeuksien puolustamisen ja itse itselleen rakantamansa humaanin ja suvaitsevan maineen välillä men jättekiva Ankdammens segelklubben:kin on tiputtanut naamionsa. He ovat entistä paljaanpina näyttämässä, että hakevat vain kapitaalien omistajien vanhojen nautintaoikeuksien pönkittämistä.  Rinnalla Kristillisdemokraatit jeesustelevat vanhaan malliin mutta samoilla tavoitteilla, toki välillä myös suvaitsemattomasti moralisoiden muiden haluja elää toisin kuin he.

Taktiikkanahan on ollut, että piskit räksyttää mutta Ali Qadim**) ohjastaa karavaaninsa minne sen omistajat haluavat. Nyt on yritetty ottaa räksyttäjät mukaan kamelien selkään eikä se ihan heti näytä luonnistuvan.  Karavaanin väki toki suvaitsee ja välillä rapsuttaakin mutta kuva ulospäin on rujo.

En kuitenkaan usko tämän(-kään) hallituskriisin purkautuvan uusiksi vaaleiksi tai muuksi asetelmien uudeksi hakemiseksi elleivät EK:ssa katso tavoitteidensa eli kyykyttämis- ja kurjistamispolitiikkansa vaarantuvan tällä nykyisellä koaliitiolla.  Vasta kun he sen näkevät ettei homma pelitä, he pystyttävät uuden joka jatkaa samaa politiikkaa toisella kokoonpanolla ja mahdollisesti toisella tyylillä.  Meno kuitenkin jatkuu samansuuntaisena kunnes riittävän suuri joukko ihmisistä näkee politiittisen retoriikan läpi politiikan ytimiin ja muuttaa suunnan.  Epäilen kuittenkin ettei muutos tule tapahtumaan olemassa olevien eduskuntapuolueiden kautta.  Ne ovat liian syvällä tässä nykyisessä establishmentissä.

----
*) Vierastan hieman sanan "politiikka" käyttämistä tässä kohdassa sillä sehän perimmiltään on yhteisten asioiden hoitamista mutta tässä on, taas, menty asioiden hoitamista jorpakkoon. En kuitenkaan keksinyt tähän hätään parempaa ja se vähän jurnuttaa.

**) Ali Qadim:lla, suom Ali Vanha, viittaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden neljänkymmenen rosvon johtajaan.

Vilhelm Junnilaa suurempi natsiongelma

 Viime aikoina on kotomaamme politiikan kärkiaiheita ollut Perussuomalaisten keskuudestaan  elinkeinoministeriksi nostaman Vilhelm Junnilan natsimielisyys ja hänen sille eduskunnalta saamansa luottamus.  Se on jopa yltänyt yli uutiskynnyksen ulkomaita myöten.  Jupakkaan liittyy monia huolestuttavia piirteitä ja juonteita joten en voi jättäytyä puuttumasta itsekin Junnilan toilailuihin.

Kuva Kansan uutisten jutusta "SUOMEN HALLITUKSELLA ON ÄÄRIOIKEISTO-ONGELMA, JA SE ON MYÖS SUOMALAISTEN TOIMITTAJIEN ONGELMA" kuvatekstillä "Perussuomalaisten kansanedustaja, nykyinen elinkeinoministeri Vilhelm Junnila puhui äärioikeiston järjestämässä tapahtumassa Turussa vuonna 2019. Kuva: Lehtikuva/Roni Lehti"

On ollut jo pitkään yleisesti tiedossa mihin suuntaan Junnila on kallellaan.  Hän on esitellyt natsiromantiikkaa ihailemalla hakaristikoristeita, vääntänyt vitsejä kaasuttamisesta ja ehdokasnumeronsa kytköksistä Hitleriin (88 -> HH -> "Heil Hitler") sekä pystytellyt "Ku Klux Klan" -lumiukkoja. Nämä yksittäisinä tekoina voisi hyvällä tahdolla mennä vielä "huonon huumorin" piikkiin mutta toistettuna kertovat linjasta, asenteesta ja ajattelutavasta.  Sen lisäksi Junnilan monet avautumisen, m.m. esiintyminen juhlapuhujana ns Kukkavirta-mielensoituksessa (huom: tilaisuutta mainostettiin muistotilaisuutena mutta valitettavan väkivallanteon muistelu oli vain tekosyy saada natseille näkyvyyttä), kertovat isommasta ongelmasta. Junnilaa on syytä pitää jos ei ihan täysverisenä natsina niin natsien sympatisoijana ja pikku apurina, aitona äärioikeistolaisena.

Oma lukunsa on nykyinen Petteri Orpon hallitus jossa Perussuomalaiset aitona äärioikeistolaisena puolueena on mukana.  Koaliitio on omalaatuisensa. Sinällään Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien päätyminen samaan joukkoon ei ole kummallista.  Nehän ovat askel askeleelta lähestyneet toisiaan vaikka vielä muutama vuosi sitten Orpo julisti että heidän arvopohjansa on täysin yhteensopimaton perussuomalaisten kanssa niin enää ei ole ongelmaa.  Kristillisillä ei samaa ongelmaa liene koskaan ollutkaan.

Svenska folkpartiet:n kanssa on tilanne näyttää kimurantimmalta.  Hehän ovat halunneet profiloitua vapaamielisinä, demokraattisina ja ihmisoikeuksia ajavina mutta nyt menivät mukaan Rateli-hallitukseen*).  Nyt he kuitenkin paljastivat hallitushingullaan todellisen luonteensa.

Hallituskoaliitio on puhdas Eteläranta10:n hallitusnyrkki**) pönkittämässä kapitalismia.  Sitä ei näköjään, ainakaan vielä tässä vaiheessa, saa hajottaa joten eduskunta pistettiin varmistettamaan, että Junnila saa luottamuksensa eikä hallitusta hajoteta.  Niin eduskunnasta ja hallituksesta tehtiin natsien takaajia ja turvasatama.

Sinällään tämä koko kehitys on, ilmeisesti sekä tarkoituksella että tarkoittamatta natsismin normalisointia - ja siten Junnilaa isompi ongelma. Tarkoituksellista koska omistajat katsovat tarvitsevansa natsismia silloin kun pehmeämmät keinot ei enää toimi ja ajat lienevät kapitalismin kriisien takia heille kovenemassa. Tarkoittamatta sitä normalisoidaan kun puolueiden valtapoliittisissa kuvioissa tarvitaan tukea myös oikealta reunalta niin silloin ei ad hoc -tilanteissa niin katsota syvempiä olemuksia ihmisoikeuksille aiheutettuja riskejä. Niinpä meno joka muutama vuosi sitten oli arvopohjaltaan ihan mahdotonta, on nyt "business as usual".

Kysymykseksi jää miten kauan Eteläranta10 katsoo, että on tarpeellista roikottaa natseja mukana vai katsovatko heitä tarvittavan lisää ja kovempia otteita yhteiskunnan pitämiseksi heidän hanskassaan.  Asian ratkaissee tässä vaiheessa, siis lyhyellä tähtäyksellä kauppakumppanien suhtautuminen ministeri Junnilaan, onhan hän elinkeinoministeri.  Alkavatko esimerkiksi saksalaiset ja israelilaiset karsastaa natsin kanssa neuvottelemista?  Se saattaisi saada elinkeinoelämän siistimään nyrkkiään, ei muu.  Toisaalta kyse on miten he turvaavat kapitaalien omistajien vanhat nautinnat kriisiytyvän kapitalismin oloissa ja silloin on pakko ennustaa, että valitulla tiellä tulevat jatkamaan ja otteet kovenevat ihmisten kurissapitämisessä.

Tekeepä vielä mieleni lisätä tähän loppuun pappi Martin Niemöllerin (1892-1984) vanha runo:

Als die Nazis die Kommunisten holten, habe ich geschwiegen;

ich war ja kein Kommunist.

Als sie die Sozialdemokraten einsperrten, habe ich geschwiegen;

ich war ja kein Sozialdemokrat.

Als sie die Gewerkschafter holten, habe ich geschwiegen; 

ich war ja kein Gewerkschafter.

Als sie mich holten, gab es keinen mehr, der protestieren konnte

---

*) Rateli-hallitus tulee Riikka Purran julistamasta Perussuomalaisten ikoni-eläimestä, mesimäyrästä (Mellivora capensis) joka tunnetaan myös nimellä rateli.

**) Oikeistolaiseen retoriikkaan kuuluu usein "nyrkki" kuvaamaan jotakin erityistä ryhmää joka pystytetään hoitamaan jotain erityistä tehtävää. Sauli Niinistö oli perustamassa "koronanyrkkiä" j.n.e.

Sanna Marin:n hallituksen päättöarvio

Lienee aika minunkin kirjoittaa sananen tai pari viimevaalikauden eli sosialidemokraatti Sanna Marin:n hallituksen aikaansaannoksista ja saamattomuksista sekä hyvässä että pahassa.  Ovathan niin monet muutkin aiheesta avautuneet.  Etenkin kun viime vaalikauteen mahtuu paljon kaikenlaista, monia käänteitä ja vaarallisia tilanteita.

Hallituksen lähtökohta ei ollut helppo. Olihan alla siihen osallistujilla sekä tappiota ja menestyksiä vaaleissa. Erityisesti keskustapuolue oli ensin  ryvettynyt Juha Sipilän hallituksessa manaten itselleen vaalitappion ja nyt tuli mukaan täydentämään koalition eduskuntaenemmistön.  Siitä tulikin hallituksen "outolintu" omine näytönpaikkoineen ja rasitteineen.  Vaalikauden aluksi muodostettu Antti Rinteen hallitus kaadettiinkin Keskustan sooloiluun, ilmeisesti sen "sipiläläisten" kostonhimoon Rinteen ay-taustan takia. Tekosyynä Postille annettu omistajaohjaus.

Rinteen jälkeen hallituksen uudelleen vanhalta pohjalta muodostanut Sanna Marin onnistuikin pitämään hallituksensa kasassa vaalikauden loppuun (ja on tätä kirjoitetttaessa toimitusministeriö). Huolimatta kaikenlaisista kampitusyrityksistä sekä hallituksen sisältä Keskustan toimesta että ulkopuolelta opposition Kokoomuksesta ja Perussuomalaisista. Ulkopuolinen loiskiehunta sai jopa äärimmäisen roiseja ja käsittämättömiä piirteitä ihan silkasta valehtelusta äärimmäisen tolkuttomiin vääristelyihin. Toisessa päässä kummalliset "jauhojengi"-kampanjat ja toisessa päässä hengennostatus päämisterin turvallisuuspoliittisesta neuvonantajasta. Se oli Marin:n ehdottamana hirvityksen kauhistus mutta nyt vaalien jälkeen kelpaa siitä suurimman älämölön pitäneelle Kokoomuksellekin.  Sekä kaikkea muuta milloin ikimuistoista pääminnisterin aamupalatarpeista Kesärannassa ja milloin minkäkin tilaisuuden vaatetuksesta.

Ulkomailla sen sijaan Marin:n kuva on vain kirkastunut. Ensin hän oli tuore nuori nainen pääministerinä.  Koristus ties minkä kiiltävälle paperille painetun gazetan sivuilla, esim Vogue:n.  Hän sai myös hehkutusta selväsanaisuudestaan ja sanavalmiudestaan.  Kohinan kiihtyessä 2014 aloitetutn Ukrainan sodan ympärillä Venäjän hyökkäyksen (24/2 -22)  jälkeen ja kun Suomi käännettiin NATO-suuntaan pitkälti Marin keulakuvana niin huomioarvo nousi kohisten.  Etenkin tiukat kannanotot Kiovan hallinnon puolesta olivat mannaa läntiselle lehdistölle ja muille tiedotusvälineille.  Hän meni jopa niin pitkälle, että esiintyi Volodymyr Zelensky:n kanssa uusnatsin hautajaisissa.  Mutta huomio kadonnee yhtä nopeasti kuin se tulikin kun uusia kiinnostuksenkohteita nostetaan.  Nuoret naispääministerit kuten Marin ja Uuden Seelannin Jacinda Ardern ovat pian peittyneet uudempien uutisvirtojen alle. Mikään ei ole niin vanha jutun aihe kuin entinen pääministeri, moderni nuori nainenkaan.

Meidän yhteiskuntamme todellisuuteen jäävät saavutukset ovat toinen tarina. Ensinnäkin sisäpolitiikassa näkyvät monet hyvät saavutukset kuten koulutukseen panostaminen, m.m. oppivelvollisuuden jatkaminen ja monet muutkin.  Samaten sosiaali- ja terveystoimessa on tehty monia erillisiä parannuksia sekä purettu edellisen vaalikauden leikkauksia.  Myös n.s. SOTE-uudistus on saatu eteenpäin niin, että "Hyvinvointialueet" (mikä sanahirviö!) ovat aloittaneet vuoden alusta. Antti Rinteen ennen vuoden 2019 vaaleja lupaama "vappusatanenkin" eli pienimpien eläkkeiden korotus on saatu maksuun.  Samoin edellisen hallituksen "aktiivimalli" tuli kuopattua ja kehiteltyä hieman parempaa tilalle.

Tekemättä hallitukselta sen sijaan jäi m.m. "kikyttelyn" purkaminen eli edelleenkin jäi voimaan työnantajamaksujen siirto työntekijöiden kontolle eli palkkojen leikkaus.  Samaten hallitus ei onnistunut ohjelmastaan huolimatta poistamaan listaamattomien yhtiöiden rikkaimmille omistajille aiemmin räätälöityä osinkoveron kevennystä.  Tähän epäonnistumiseen syypää oli vain ja ainoastaan Keskusta.

Hallituksen kaudelle osui maailmanlaajuinen CoViD19-pandemia jonka hoito oli pitkälle sen ohjauksessa. Se sujui päällisin puolin melko kelvollisesti. Oli monia onnistumisia, joitakin lipsumisia mutta ei varsinaisia epäonnistumisia. Vaikka hallitus olikin monesta suunnasta kovien paineiden  alla.  Etenkin liike-elämä mutta myös jotkut kulttuuuritahot pitivät meteliä muka liian kireistä rajoituksista juuri heidän busineksilleen. Siltä osin hallitus joutuikin joiltakin osin lipsumaan ja siten purkamaan rajoituksia liian aikaisin. 

Selviä epäonnistumisia ja virheitä oli sisäpolitiikan alalla n.s. pakkolaki jolla rajoitetaan hoitajien lakko-oikeutta. Temppu on suorastaan käsittämätön hallitukselle jonka pääpuolue sanoo olevansa vasemmistolainen työväenpuolue, SDP, ja mukana oli vielä sen aavistuksen vasemmistolainen kilpailija, Vasemmistoliitto.

Taloudessa kehitys on ollut pääsääntöisesti kelvollista. Meistä riippumattomien maailmantilanteen eli USAn hybridisodan ja pandemian takia aika on ollut turbulenttia mutta siitä huolimatta työllisyys on kehittynyt suotuisasti ja velkaantuminen pelottelua pienempää.  Ja vaalien jälkeinen pelottelujen, jota m.m. poliittinen Valtiovarainministeriö on harjoittanut, takaisinveto on jo alkanut. Velkaantuminenhan kuulemma jatkuu hallituksenvaihdoksesta huolimatta.

Ulkopolitiikan saralla meno olikin sitten kylmäävää. Kun Ukrainan vuodesta 2014 käyty sisällissota laajeni Venäjän hyökättyä Kiovan hallinnon alueille 24/2 -22 alkaen, Suomen NATO-suuntautunut eliitti näki tilaisuutensa tulleen ja konjunktuurit sopiviksi.  Silloin unohdettiin aiemmat puheet demokratiasta ja kansanäänestyksistä ja Suomi vietiin tiukasti NATOon. Päällepäsmäreitä olivat juurikin Sanna Marin, ulkoministeri Pekka Haavisto/vihr ja puolustusministeri Antti Kaikkonen/keskusta. Taustalla hääri ja lankoja piteli vanha NATOttaja presidentti Sauli Niinistö ja ilmeisesti lauma kenraaleja.  Suunta oli mieluinen myös talouselämän eliitille.  Samalla hallitus kaksinkertaisti asevarustelumäärärahat miltei huomaamatta, jo aimmin päättämänsä hävittäjäkaupan lisäksi.  Prosessiin liittyi vielä suostuminen Recep Tajjip Erdoǧan:n ihmisoikeuskiristyksiin, sananvapauden rajoituksineen.  Professori Teivo Teivainen lanseerasi tilanteeseen sopivan käsitteen "turvallisuuspoliittinen demokratiajousto".  Ulkopoliittisen instituutin NATOttava johtaja Mika Aaltola kutsui uutta tapaa "toisenlaiseksi eettiseksi lähetystavaksi".

Oma lukunsa ulkopolitiikassa, toki liittyen NATOttamiseen, on myös ollut täysin suhteeton ja maailmanpolitiikan todellisuudesta piittaamaton meno jossa on täysin peesattu USA:n "geostrategisia imperatiiveja" (m.m. Zbigniew Brzezinki:n "The Grand Chessboard" -teoksessaan lanseeraama termi USAn maailmanlaajuisille intresseille).  Se on tärkoittanut käytännössä monenmoista. Esimerkiksi joutumista kummalliseen seuraan monissa YK:n äänestyksissä, mm ydinasekiellosta sekä m.m. asekauppoja Saudi Arabian totalistisen ja Israelin apartheid hallintojen kanssa.

Näköalat Marin:n hallituksen jälkeen ovat kaksinaiset: Sisäpolitiikassa on seuraajille paljon hyvää pohjaa.  Talouskaan, velkoineenkin, ei ole niin huonossa jamassa kuin oppositio on manannut.  Työllisyyskehityskin hyvässä jamassa. Sen sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa meidän on viety vaarallisille vesille.  Joutunemme NATO:n täysjäseninä mukaan muiden kriiseihin ja sotiin ympäri maailmaa, tahdoimmepa tai emme.  samalla olemme entistä pahemmin antautuneet läntiselle USAn johtamalla kaksinaismoralismille jossa ihmisoikeuksia jaetaan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella.

Tunnelmat ovat siis Sanna Marin:n hallituksen jäljiltä kovinkin monijakoiset ja sekavat, labiilitkin sillä paljon riippuu miltä kantilta milläkin kertaa katsoo ja mitä painottaa.  Paljon saivat aikaan hyviä asioita, paljon jäi tekemättä ja paljon meni pieleen. Jos edellisen vaalikauden hallitus edeltäjineen olivat surkeita samoin kuin nyt näköpiirissä oleva seuraaja niin tulos lienee välttävä miinus ulkopolitiikka.

Kreikkalainen draaman kaari rautateillä

Aikoinaan 2000-luvun alussa Kreikan talous sakkasi kun sikäläisten oligarkkien Venizelos:ien, Karamanlis:ien, Papandreu:jen ja Mitzotakis:ien pelaaminen valtion rahoilla saavutti kansallisen konkurssin mittasuhteet.  Silloin piti EU:n ja muiden läntisten veronmaksajien rahoilla toimivien orgaanien  rientää pelastamaan läntitisiä pankkeja luottotappioilta.  Tehtävää hoitamaan rakennettiin n.s. Troikka: EU, kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Euroopan keskuspankki (ECB) muodostivat konsortion joka haali rahaa jäsenmaiden veronmaksajien selkänahoista ja laati myrkkykeiton Kreikan taloudelle sekä kreikkalaisille.

Oleellinen osa kreikkalaisten kuritusta oli Kreikan julkisen vallan omaisuuden raaka yksityistäminen. Siinä menivät satamat, lentokentät, energiateollisuus j.n.e. sekä mukana myös rautatiet.  Prosessia ovat jotkut kehuneet menestykseksi: miljardeja bruttokansantuotteeseen, työpaikkoja j.n.e. Toiset taas ovat nähneet sen päinvastaisena.  Oikeasti seuraukset ovat olleet samoja kuin aina ideologisessa yhtiöittämisessä ja yksityistämisessä. ahnetta voittojen kahmimista unohtaen kunnossapito ja kehittäminen sekä erityisesti työläisten olot.

Erityisesti viime päivät ovat osoittaneet kuinka katastrofaalista yksityistäminen on ollut Kreikan rautateille kun tavara- ja matkustajuna törmäsivät Kreikan tärkeimmällä rataosalla Ateenasta Thessalonikiin: liki 60 kuollutta ja yli 80 loukkaantunutta.  Syynä onnettomuuteen on, ettei yksityisten yhtiöiden omistajat ole voitonhimossaan välittäneet turvallisuudesta vaan kaikenlainen kunnossapito ja investoinnit on jätetty tekemättä.  Se mikä ennen yksityistämistä toimi on annettu rappeutua pilalle.  Kuvaavaa on myös kuinka vastuulliset langettavat kaiken vastuun yksittäisen asemapäällikön kannettavaksi.

Samaan aikaan kukaan n.s. Troikan jäsenistä tai heitä tukeneista, m.l. Suomen silloiset vallanpitävät, eivät ole muistaneet kuinka he julistivat yksityistämisen ilosanomaa.  Vastuu on aina muualla.  Onnettominta on ettei Kreikka ole tässä yksin vaan samanlaista meno on myös esim. UK:ssa, Belgiassa j.n.e. joissa kriittistä liikenne- y.m. infrastruktuuria on yksityistetty.  Seurauksena kaikkialla on ollut turvallisuuden romahtaminen ja työolosuhteiden kurjistuminen.  Edelleenkään suomalainen porvaristo ei näe kuinka jäljet pelottavat vaan ajavat laput silmillä kohti väistämätöntä katastrofia.  Myös EU näyttää on ollut samalla tuhon tiellä.

Hännänhuippuna EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leuen ilkeää tarjota vielä lisää neuvoja kreikkalaisille. Kreikkalainen Giánis Varoufákis ehtikin jo sanomaan: kiitos mutta kiitos ei.

Toivottavasti tämä onnettomuus avaa silmiä. Tosin uutiset kuinka kreikkalaisia mielenosoittajia on kohdeltu, ei lupaa hyvää. Sama meno jatkuu: voitot yksityisille kapitalisteille ja pamppua erimieltä oleville.  Ainahan omistajien kulutusjuhlan laskut revitään tavallisten taatiaisten selkänahasta ja vielä syyllistetään päälle.

Vaalirauhan julistus

   

Täten julistan itseäni koskevan 
vaalirauhan
Suomen tasavallassa pidettäviin

eduskuntavaaleihin 

jotka toimitetaan sen lakien mukaisessa järjestyksessä 
vuonna 2023 j.a.a. 

Ottaen huomioon, 

että vaalikampanjan aikana ehdolla olevien poliitikkojen sekä heitä tukevien luonnollisten ja juridisten henkilöiden puheet, kirjoitukset ja teot ovat vain mainontaa ja markkinointia vaalituloksen maksimoimiseksi ja, 

että olen äänestyspäätökseni jo hyvissä ajoin aiemmin tehnyt poliitikkojen aiemman käytöksen, puheiden ja tekojen, perusteella, julistan täten 
minä

Jorma Juhani Myyryläinen,
täysivaltainen ja rokotettu Suomen tasavallan kansalainen kaikella hallussani olevalla vallalla ja voimalla seuraavasti ja itseäni sitovasti:

1 §

En anna ehdokkaiden tämän julistuksen antamisen jälkeisten puheiden enkä tekojen vaikuttaa tekemääni äänestyspäätökseen tulevan huhtikuun vaaleissa joissa valitaan eduskuntaan uudet kansanedustajat.  Velvoitan kuitenkin itseni käyttämään äänioikeuttani ja antamaan hyväksyttävissä olevan äänen Uudenmaan vaalipiirissä toimitettavassa vaalissa.

2 §

En kommentoi julkisesti kenenkään ehdokkaan tai heidän tukijoidensa sellaisia kannanottoja, kirjoituksia, puheita tai muita sellaisia toimia jotka katson kuuluviksi vaalikampanjointiin.  Muilta osin sanani on vapaa kaikessa siinä laajuudessa jossa tulkitsen lainsäädännön ja hyvien tapojen sen sallivan ja rajoittavan.

3 §

Tämä julistus on voimassa koko tämän maailmankaikkeuden tässä todellisuudessa siinä laajuudessa johon maailmankaikkeus on ehtinyt kunakin kampanjoinnin hetkenä laajeta, aina vaaleja seuraavan päivän aamupuuroon saakka.

4 §

Kaikki tähän julistukseen liittyvät tulkintakysymykset ratkaisen julistuksen antajana oman valintani ja harkintani puitteissa ja mukaisesti itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  Päätökseni ovat lopullisia ellen itse katso niitä aiheelliseksi muuttaa. Julkistan mahdollisen harkintani tuloksen sopivaksi katsomallani tavalla mikäli koen sen aiheelliseksi ja yleistä tai yksityistä hyötyä edistäväksi.


  5 §

Mikäli kuitenkin tätä julistusta vastaan rikon, ansaitsen kaiken sen mitä poliittinen vastuu tässä valtakunnassa kaikessa ankaruudessaan päälleni syytää.  Katson kuitenkin oikeudekseni puolustautua kulloinkin sopiviksi valitsemineni keinoin sekä itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  

Annettuna

Suomen tasavallan E:n kaupungissa, 

Linnunradan galaksissa

2. pvä:nä helmikuuta MMXXIII j.a.a.
gregoriaanista ajanlukua noudattaen.

---

Saatan tämän julistuksen kaiken kansan saataville Myyräntyötä-plokissa Google Inc:n Blogger-alustalla ja on se sieltä vapaasti hyödynnettävissä mutta olisi miellyttävää jos lähde mainittaisi.