PerSuilua

Teemu Lahtinen -niminen espooolais-persu on kirjoittanut blokissaan otsikolla "Se on aivan sama hetero vai homo - jyrkkä ei viharikoksille" tekstin, jossa hän toisaalta on vastustavinaan viharikoksia ja toisaalta vastustaa niihin vahvasti puuttumista.

Vastasin kirjoitukseen muutamilla kommenteilla joissa pyrin osoittamaan hänen kirjoittelunsa ristiriitaisuudet kun hän yritti väittää rikoslain linkityksillä että viharikosten tuomioiden koventaminen ja syrjinnän vastaiset pykälät mukamas asettaisivat ihmiset eriarvoiseksi lain edessä.

Lahtinen katsoi asialliseksi uhkailla kommenttieni sensuroimisella kun en välittömästi omaksunut hänen päättömyyksiään. Hän veti keskusteluun mukaan itse aiheeseen liittymättömiä juttuja joihin vastaaminen sai aikaan vastaväitteen asiasta sivuun loikkimisesta.

Jo vastausten aluksi hän uhkaili jättävänsä kommentteja julkistamatta mukamas epäasiallisina. Ne eivät kuitenkaan olleet sen asiattomampia kuin hänen omat kommenttinsa.

Lopulta tänään hän esti vastineeni esillä olon mutta katsoi kuitenkin aiheellisesti esittää siitä vihjailuja. Tässä tuo kirjoittamani vastakommentti:

Lahtinen kirjoitti (47.)*): ”Sinulla on vapaus julkaista inttämisesi jossain muualla, joten se ei ole sensuuria.”

Niin onkin ja julkaisenkin. Mutta jos joku, esim. sinä, katsoo oikeudekseen julkisesti esittää mielipiteitään, kuuluu siihen velvollisuus sietää myös vastaväitteitä, ainakin minusta. Jos sitä ei siedä, se on sensuuria. Et pysty väistämään sensuurisyytöstä sillä, että jossakin muualla on mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki kun on kyse sinun mielipiteitäsi vastaan väittämisestä täällä sinun palstallasi.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Mainitussa rikoslain kohdassa asetetaan ihmiset [uhrit] eriarvoiseen asemaan ”kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään” kuulumisen perusteella.”

Mikä kirjoitin 5. pykälästä (koventamisperusteet) eikä siinä puhuta mitään uhreista vaan syylliseksi todetun tuomion koventamisesta. Kun sitä sovelletaan uhrit eivät ole ”lain edessä vaan syylliselle annetaan tuomiota.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Käytännössä esimerkiksi rikokseen syyllistynyt, jonka maailmankatsomuksen mukaan jonkun pykälässä mainitun ryhmän ei tulisi asua jollain tietyllä alueella, on rikosoikeudellisesti heikommassa asemassa kuin vastaavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, jolla tällaista maailmankatsomusta ei ole. Tämä aivan riippumatta siitä, onko jompikumpi, molemmat tai ei kumpikaan tuntenut vihan tunnetta. Tällöin ihmiset ovat myös syytettyinä eriarvoisessa asemassa. Kyseinen lainkohta eriarvoistaa ihmiset sekä uhripositiossa että käytännössä myös vastaajapositiossa.”

Lahtisella tuntuu olevan ihan oma juriserinen maailmansa jonka ymmärtäminen vaatii jotakin korkeampaa kykyä joka lienee vain hänellä itsellään. Kumpikaan lainkohta ei puhu mitään maailmankatsomuksista vaan viides pykälä puhuu kuinka ihmisryhmään kohdistuvan vihan motivoima rikos yksittäisiä ihmisiä kohtaan aiheuttaa rangaistuksen kovenenemisen. Jälkimmäinen eli 11. taas kieltää syrjimästä riippumatta maailmankatosmuksesta tai vihasta.

Jotenkin tässä on aistittavissa Lahtisen halu puolustella etnisestä vihasta kumpuavia oppirakennelmia jotka johtavat kannattajansa rikoksiin ja syrjintään.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Lisävahvistuksen se sai kun kävin lukemassa blogiasi ja muun muassa vaatimukset niin sanotun Rauhanlain voimaansaattamisesta, työoikeuden rajoittamisesta lailla ja työtä tekevien ihmisten nimittely sekä erityisesti näin juridiikka-teeman alla mielenkintoinen sotasyyllisyys-oikeudenkäyntien tukeminen ja lisäsyytösten esittäminen kavaltavat verenpunaisen motiivisi.”

Niin, rinnastan sodanlietsomisen aika pitkälti viharikokseksi ja se sietääkin kieltää, siksi rauhanlaki on minusta edelleenkin ajankohtainen asia. Jos vastustat Rauhanlakia t.m.s. niin tuetko siis sodanlietsontaa?

Rikkuroinnin estäminen ja siihen kielteisesti suhtautuminen ei ole työoikeuden rajoittamista vaan sopimusuhteiskunnan puolustamista. Onko kommentistasi luettava, että kannatat työläisten oikeutettujen etujen ajamisen rajoittamista tukemalla rikkureita ja niitä käyttäviä työnantajia?

Sotasyylliset tuomittiin aivan laillisessa järjestyksessä mutta rikokset huomioiden äärimmäisen lieviin rangaistuksiin. Minusta syyllisten rehabilitointi on revanssismin lämmittelyä ja uusien sotarikollisten tien tasoittamista. Ovatko sellaisia esimerkiksi ne jotka ovat vieneet meidät Afganistanin sotaan ja jotka ovat viemässä meitä NATOon?

Minä yritän nimen omaan välttää verenpunaisen eli virtaavan veren näkymistä ja siksi vastustan syrjintää, sortoa, sodanlietsomista, revanssismia j.n.e. Jos se viesti välittyi blokistani niin hyvä niin.

Nämä menivät nyt ohi käsiteltävän teeman mutta koska blokin pitäjä otti ne itse esille niin aiheesta lipsahtamiseni lienee anteeksi annettavaa?

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Valehtelijat puhuvat yhtä ja toisaalta toimivat kaikkea sanomaansa vastaan. Viholliskuva on selkeä enkä ole lainkaan yllättynyt että puolustat tätäkin jälkistalinistista mätäpesää.”

Syytöksesi on karkea. Lienet jossakin todistanut heidän valehtelemisensa? Itse asiassa en puolustanut heitä vaan pyysin sinua vain tarkentamaan viholliskuvaasi heitä kohtaan. Minusta se ei ole puolustamista. Vasta jos alkaisin väittää syytöksiäsi valheellisiksi ja perättömiksi, alkaisin puolustaa heitä. Sitähän en ole tehnyt koska en tunne syytöksiäsi riittävän tarkasti. Mutta kerropa lisää niin aloitetaan?

Ai, niin: 57:een linkittämäsi jutut ovat surkuhupaisia (viha-)ryöpytyksiä. Ei yhtään todellista syytä väittää heidän valehtelevan. Sitä paitsi siellä oli kohtia joiden perusteella herkkänahkaisempi voisi vaikka loukkaantua. ja nostaa rosessin kunnianloukkauksesta.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Sosialismia; se on varkautta ja riistoa. Uskot sitten mihin uskot.”

Kehoitampa siis uudelleen tutustumaan perusasioihin ennenkuin jatkat perätöntä älämölöä tästä aiheesta.

Tämä sosialismijuttukin on ohi kirjoituksesi aiheen mutta, taas, itse otit asian puheeksi, joten menköön.

Vastakommentissaan julkaisemattomaan viestiini, hän kirjoittaa halpamaisesta vihjailusta. Niillä hän tarkoittanee kysymyksiäni koskien hänen esille ottamia tämän blokini eräitä juttuja: rikkurointikantojani, Rauhanlakia ja sotasyyllisyystuomiokantojani. Osoittaa aikamoista härskiyttä syyttää vihjailusta ja itse vihjailla ihan samassa kirjoituksessa.

Tälläistä sisältojen ristiriitaa ja kaksinaismoralismia en olisi osannut odottaa edes perussuomalaiselta. Toisaalta ollaan itse ronskeja ja kehutaan kuinka uskalletaan sanoa niinkuin asiat on mutta sitten jos itselle tulee samaa niin ollaan niin herkkähipiäisiä. Jo on Timo Soini sakkia peräänsä saanut ja kalastelee todella syvissä ja pimeissä pohjamujuissa. Tämä sankari, entinen Suomen Sisun puheenjohtaja, on vielä valittu Espoon kaupunginvaltuustoonkin. Mutta kuvaavaa on, että hän HommaForumin virallinen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tämä on taas yksi osoitus kuinka PerSujen älämölössä ei ole sisältöä ja sen sisällöttömyyden esiin nostaminen saa aikaiseksi paniikin. Olisikohan äänestäjien jo aika nähdä läpi tästä huijauksesta jota perussuomalaisuudeksi kutsutaan.

--------------------

*) Numero kommentissa viittaa Lahtisen blokisäikeen kommenttien numeroihin.

Laittomia ja laillisia

Jälleen kerran on ammuskeltu ja tapettu ihmisiä julkisella paikalla, tällä kertaa Porvoossa. Pikkurikollinen puolusti oikeuttaan saada roskaruokaa ja äkkiä. Tapaukseen liittyen m.m. Pekka Sauri on vaatinut uudelleen puoliautomaattisten aseiden kieltämistä. Hyvä niin. Aseharrastajat ovat kuitenkin jo älähtäneet, että ase oli jo laiton ja siten kielletty eikä ole syytä kieltää laillisia vastaavia aseita. Aseharrastajilta jää kuitenkin huomaamatta mistä laittomat aseet tulevat. Valtaosa niistä on ollut laillisia mutta ovat päätyneet laittoman kaupan tai varkauksien kautta laittomiksi. Saurin vaatimus on looginen: jos pystymme vähentämään laillisia aseita, vähenevät aikaa myöten myös laittomat koska ei ole niin paljon varastettavaa. Eikä myöskään rikollisilla ole niin suurta syytä asevarustelun kiihdyttämiseen kun jo pienempikin "mutka" on harvinaisempi. Nythän tarvitaan jo sarjatuliaseita jotta rosmo poikkeasi massastaan.

Muutenkin aseharrastajien logiikka ontuu kun he kuvittelevat olevansa yksin aseturvallisuuden asiantuntijoita. Heidän käsityksensä mukaan pitää tuntea aseiden kaliberit ja muut tekniset yksityiskohdat jotta pystyisi näkemään aseharrastuksen vaarat ja seuraukset. Heidän asiantuntemuksensa kun menee niin, että jos erimieltä oleva yleistää, ei hän tunne yksityiskohtia ja on siksi väärässä tai jos erimieltä oleva menee yksityiskohtiin, niin ne eivät ratkaise vaan yleinen. Ja pahin tapa erimieltä olevan osoittaa aisantuntemattomuutensa turvallisuuden alalla, on erehtyä jossakin aseteknisessä yksityiskohdassa. Oikeammin taas näyttäisi siltä, että aseharrastajat peittävät itse yleisen omien yksityiskohtiensa alle.

Ihan oikeasti, jotta voisimme vähentää aseilla tapahtuvia kuolemantapauksia, loukkaantumisia ja läheltä piti -tilanteita meidän on

- on saatava aseet ja niiden haltijat kattavaan ja ajantasalla olevaan reksiteriin

- säädettävä laillisten aseiden säilytys ja käyttö turvalliseksi sekä valvottava niitä jotta mahdollisimman vähän laillisia aseita pääsee lipsumaan asiattomiin käsiin

- puututtava kaikkialla missä mahdollista laittomiin aseisiin esimerkiksi säätämällä rangaistukset niin, että poliisilla on mahdollisuus etsiä ja hakea pois laittomat aseet (nyt maksimirangaistus luvattomasta aseesta ei riitä esimerkiksi kotietsintään)

- valistettava ihmisiä niin, että aseisiin mahdollisesti liitettävä gloria saadaan hävitettyä.

Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme on sitä turvallisempi mitä vähemmän keskuudessamme on aseita, laillisia tai laittomia.

Kummia ulkoministeriöstä

Tämän päivän Iltalehti kertoo kummia tapahtuvan ulkoministeriössä. Onhan toki aiemminkin ollut tiedossa, että yhteiset harrastuksen pomon kanssa edistävät uraa. Milloin työpaikoilla on purjehdusbuumi, milloin kaikki kynnelle kykenevät golffaa t.m.s. Joillakin yksityisillä työpaikoilla, esimerkiksi Pekka Niskan nosturiyrityksessä on tarjoiltu suoraan palkankorotuksia kun on lähtenyt juosta vouhottamaan kuten pomo. Nyt kuitenkin, ainakin tietääkseni, ensimmäistä kertaa julkisen hallinnon työpaikassa saa harrastaa työajalla, jos harrastaa samaa asiaa kuin pomo eli ulkomisteri Alexander Stubb.

Jo aiemmin Stubb on tunnustanut, että hän on riippuvainen urheiluharrastuksestaan. Hän on jopa tunnistanut ja tunnustanut vierotusoireita jos ei saa huumettaan. Nyt hän on sitten levittämässä itsensä koukuttanuttariippuvuutta myös muille työpaikallaan. Haluaako hän muutkin yhtä riippuvaisiksi urheilun kiihdyttämästä endorfiinin tuotannosta ja koukuttumaan?

Eiköhän olisi jo syytä myös puuttua meidän veronmaksajien rahoilla pyöritettävän toiminnan hoitamiseen asiallisesti. Harrastettakoon vapaa-ajalla omilla välineillä ja tehtäköön työaikana töitä, myös ministeri. Tai annettakoon harrastaa myös muita mieltä virkistäviä harrastuksia työaikana työnantajan vehkeillä, kukin mieltymystensä mukaan.

Kristillisten sensuuriyritys

Kristillisen liiton kansanedustaja Leena Rauhala ja avustajansa Säde Westerlund ovat jokin aika sitten puuttuneet Stabenfeldt-kustantamon Sweep-nuortenkirjasarjaan ajateltuun teokseen. Kirjassa on ollut tarkoitus käsitellä nuorten tyttöjen elämää. Siinä yhteydessä olisi tullut jotenkin esille niin huumeet, seksi kuin wicca-uskontokin. Rauhala ja Westerlund tekivät sekä kirjallisen kysymyksen hallitukselle että tutkintapyynnön poliisille. Kustantaja säikähti ja perui julkaisuaikeensa. Jälkikäteen Rauhala on yrittänyt selitellä tekosiaan parhainpäin vaikkakin huonolla menestyksellä sillä hallitukselle esitetty kysymys paljastaa Rauhalan sensuuriaikomukset aivan ilkialastomina: "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina". Onneksi oikeusministeri Brax virkamiehineen tuntui olevan tässä asiassa tolkussaan eivätkä lähteneen kristillisten kelkan perään hölmöilemään.

Kyse Rauhalalla ja hänen taustavoimillaan lienee kristillisten markkinarajoitusyrityksestä. He haluavat säilyttää itsellään monopolin uskontoihin ja moraalikoodien muodostamiseen.

Kaiken kaikkaan kristillishurmahenkinen oikeisto tuntee valtansa ihmisten elämän ohjaamiseen haihtuvan maallistuvassa yhteiskunnassa. Kehityksen estämiseksi tai ainakin hidastamiseksi he aika ajoin tulevat esiin näillä omalaatuisilla hyökkäyksillä ihmisten valinnanvapautta vastaan. Mitä maallisempi ja ajatuksellisesti vapaampi yhteiskunta on, sitä ummenhtuneemmilta nämä heidän avauksensa vaikuttavat. Lopputulos lienee heidän kannaltaan jopa päinvastainen kuin he tavoittelevat.

Erityisen herkkiä kristilliset piirit tuntuvat olevan kilpailevien uskontojen suhteen. Tässä tilanteessa Rauhalan hyökkäys kohdistuu wiccalaisuuteen kun se uskalletaan hänen mielestään esittää positiivisessa sävyssä. Aikanaan he pystyivät estämään wiccalaisuuden rekisteröimisen uskontokunnaksi kun olivat saaneet uskonnon tunnusmerkistön koipioitua kristillisen uskonnonharjoittamisen rakenteista. Sitten wiccat menettivät kiinnostuksensa rekisteröitymiseen ja jatkavat uskontonsa harjoittamista eli jonkin sorttista luonnon palvontaansa välittämättä yhteiskuntaamme edelleen kahlehtivista kristillisistä normeista.

Aikanaan tuo monopoli ihmisten käyttäytymisen sääntelyyn kai johtui siitä, että alamaiset piti pitää johtavan ja omistavan eliitin kannalta nöyrinä tekemässä työt joita eliitti ei itse halunnut tai pystynyt tekemään. Siihen kuului vapaa-ajan minimoiminen ja senkin vähän hallitseminen kahlehtivalla moraalilla. Nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteyskunnassa tuo eliitin kaipaama tehokkuus vaatii toisenlaista ohjausta ja vapaa-ajastakin on tullut markkinatavaraa. Eliitti siis on luopunut joistakin rahvasta ahdistavista moraalisäännöksistä. Kristillinen fundamentalistiydin ei ole kuitenkaan vielä havainnut kehityksen kehittymistä tälläkään alalla. Heillehän on normaalia tulla jälkijunassa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Se näkyy niin naisen asemassa kuin suhtautumisessa erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin ja nyt sitten suhtautumisessa kirjalliseen ilmaisun ja lukemisen vapauteen.

Lisää tälläistä kaikenmaailman rauhaloilta & kmpneilta niin yhteiskuntamme sekulaarinen kehitys vain kiihtyy.

Green Peace Kokoomuksen kimpussa

Greenpeace on tehnyt pienen aktivisti-iskun Kokoomuksen puoluekokoukseen. Levittelivät Jyrki Kataisen puheen aikana banderolleja joissa kritisoidaan Kokoomuksen ja sitä myötä hallituksen ydinvoimakantoja.

Katainen kuulutti toisten mielipiteiden kunnioittamista. Miten sitä käytännössä harjoittivat aktivistien banderollien repijät, puoluesihteeri Tujunen etunenässä?

Sinällään toisten puoluekokoukseen ilman kutsua meneminen on rumaa mutta ei nyt sentään terrorismia niinkuin siitä on joissakin keskusteluissa on kommentoitu. Sehän on kauhun herättämistä väkivallalla tai sen uhkalla niin, että saa oman tahtonsa läpi. Minusta vahtigerberoksen narraaminen ja banderollien levitteleminen ei täytä tunnusmerkkejä. Etenkään kun ottaa huomioon miten kokoomuksen ydinvoimakannat vaarantavat ja uhkaavat meitä kaikkia suomalaisia ja isoa joukoa naapureitammekin.

Mutta tässäkin asiassa taas toistuu sama kuin niin monen muunkin asian yhteydessä. Sanoma hukkuu kun aletaan keskustella välineistä. Edes banderollien iskulause ei tunnu ylittävän uutiskynnystä: "Jyrkivihreä Suomi, ydinjätteen siirtomaa". Minusta se on ihan hyvä näpäytys mukamas vihertävää Kokoomusta kohtaan.

Samoin Greenpeacen rauhallisemmat mielenosoitukset eivät tunnu ylittävän juurikaan uutiskynnystä. Esimerkiksi Greenpeacen yritys päästä keskusteluyhteyteen Kataisen kanssa ei näy missään. Puhutaan vain niistä joissa toimitaan räväkästi eli kiipeillään katoilla ja ujuttaudutaan puoluekokouksiin mutta niissäkin vain keinoista, ei sisällöistä.

Kaiken kaikkiaan kokoomuksen taktiikkana näyttää olevan erilaisten valeasujen käyttö. Kun edellisten presidentinvaalien aikaan kokivat tarpeelliseksi hyökätä työläisiä ja heidän etujaan vastaan, esiinnyttiin työväen puolueena ja tyrkytettiin työväen presidenttiä. Nyt kun ydinvoimaloilla uhataan suomalaista ympäristöä ja suomalaisia, halutaan esiintyä vihreinä. Onko seuraavana NATO-kanpanjassa sitten rauhanpuolustajien ja pulujen vuoro. Alkaako Katainen kulkea rauhanmerkki rintapielessään kuin Tuomioja konsanaan?

Koskahan samat valtatiedotusvälineet alkavat ihan oikeasti kertoa ydinvoiman todellisesta luonteesta? Koska hutkivat zurnalistit ryhtyvät tutkiviksi journalisteiksi ja selvittelevät ihan oikeita ydinvoiman kustannuksia, ympäristövaikutuksia kokonaisuutena j.n.e. Ilmeisesti vasta sitten kun täälläkin tapahtuu oikea ydinonnettomuus eikä vain "tapahtumia" kuten läheltä piti -tilanteita alan piireissä kutsutaan.

Lähi-Idän mustat pisteet

Lähi-Idän kriisistä tai tilanteesta kirjoitettaessa vallitsee kummallinen muotopuoli yksisilmäisyys. Valtaosa on sokeasti Israelin puolella ja sitten on pieni vähemmistö joka on yhtä sokeasti toisen osapuolen puolella. Ajattelin repostella joitakin tässä juuri nyt päällä olevassa akuutissa tilanteessa mieleen tulleita juttuja.

Israelin perustaminen

Yleensä unohdetaan, että Israelin ja sen naapureiden välisessä yhteydenotossa on kyse sionistien suunnitelmasta rakentaa Erez Israel, pyhissä kirjoituksissa luvattu maa. Suunnitelmaa alettiin rakentaa jo 1800-luvulla Theodor Hertzl:n johdolla. Se piti sisällään ajatuksen houkutella tavallisia juutalaisia Palestiinaan valloittamaan ja rakentaan Israelin valtiota johtajien saapua valmiiseen maahan johtamaan.

Sittemmin suunnitelman toteutus on joutunut mutkittelemaan maailmanpolitiikan kurveissa joista ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oma kuvionsa on ollut maailmansodilla ja niihin liittyvillä valta-asetelmilla. Englantilaiset ja muut ympärysvallat pyrkivät eristämään Saksaa ja sen liittolaisia, m.l. Turkkia, houkuttelemalla juutalaisia. Siinä ei paljon ajateltu alueen silloista väestöä.

Kun II Maailmansodan jälkeen tilannetta ratkottiin, YK teki jakosuunnitelman jonka mukaan juutalaisille valtiotaan varten luvattiin paljon enemmän maata kuin millä heitä asui. Sekin olisi vaatinut siis paikallisten muuttamista asuinsijoiltaan. Suunnitelma ei kuitenkaan siionisteille kelvannut vaan he perustivat Israelin valtion YK:n suunnitelman vastaisesti ja paljon suuremmalle alueelle. Suur-Israel -suunnitelmat kattavat vieläkin suuremman alueen eli koko Cis-Jordanian eli Jordanvirran ja Välimeren välisen alueen.

Israelin valtion perustamista seurasi massiivinen palestiinalaisten karkotusaalto, nykyterminologialla etninen puhdistus. Samassa yhteydessä syntyivät palestiinalaisten nykyiset pakolaisleirit.

Myöhemmät vaiheet, vuoden 67-sota, rauhansopimus Egyptin kanssa, Jerusalemin monikulttuurisuuden kiistäminen j.n.e. on seurausta tuosta nykyisen Israelin alueen muodostumisesta.

Teokratia

Monasti esitetään, että Israel olisi vapaa, länsimainen demokratia totalitarismien keskellä. Silloin unohdetaan juutalaisuuden luonne uskonnollisena identiteettinä ja uskonnon asema heidän yhteiskunnassaan.

Juutalaiset, sikäli kun oikeasti on kyse tuolta maantieteelliseltä alueelta kotoisin olevista tai niistä joiden juuret ovat siellä, he ovat samaa etnistä ryhmää palestiinalaisten kanssa. Muualta muuttaneissa on paljon myös muita etnisiä aineksia. Vaikka suhtautuukin kriittisesti moniin juutalaisuuden historiasta esitettyihin kertomuksiin, juutalaiset eivät ole vain diasporaan muuttaneiden seemilästen jälkeläisiä. Joukosta löytyy myös perimää Kasaareilta ja koillisesta Afrikasta sekä myös muualta. Kaiken kaikkiaan juutalaisuutta nimittää enemmän uskonto kuin etnisyys. Siitä seuraa, että uskonto määrittää ihmisen asemaa eikä kyse ole demokratiasta vaan teokratiasta.

Uskollisuuden merkitys identiteetin muodostajana selittää siten myös osaltaan israelilaisen yhteiskunnan käytöstä. Toisaalta halutaan olla järkiperäisiä sekulaareja länsimaalaisia mutta identiteetti rakennetaan uskonnon kautta, myös valtiolle. Lopputuloksena on ristiriita, jota yritetään ratkaista korostamalla erilaisuutta. Siinä yhteydessä erilaiset uskonnolliset hurmahenget saavat jalansijaa koska rakennetussa identiteetissä on sisäänrakennettuna tarve korostaa erilaisuutta.

Palestiinalaisten identiteetti

Jos on juutalainen identiteetti hyvin monimutkainen juttu niin palestiinalaisuus on myös (vielä) hämärä käsite. Ennen juutalaisuuden korostettua esiintuloa eli juutalaisen valtion rakentamista palestiinalaisilla muslimeilla koko Lähi-Idässä ei liene ollut tietoista kansakunnan tai kansan identiteettiä, kuten ei juutalaisillakaan. Yhteiskunnat muodostuivat heimoista ja klaaneista joiden tavat, perinteet ja kielet vaihtelivat. Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei ollut tarvetta kansan käsitteelle. Valtionrajatkin muodosti siirtomaavaltiot ja valloittajat, Osmannit ja englantilaiset joista paimentolaiset eivät välittäneet.

Vasta Israelin valtion rakentaminen ja siitä aiheutunut juutalaisten ylivallan väkivaltainen korostaminen a.o. alueella sai aikaan kansallisen tunteen kehittymisen ja palestiinalaisen identiteetin syntymisen erotuksena muista alueen kansallisista ryhmistä. Samaan aikaan Trans-Jordaniassa et al kehittyi omat kansalliset prosessinsa.

Tämän hetkisenä tilanteena meillä sitten on Palestiinan, Jordanian, Israelin j.n.e. kansat.

Aktio ja re-aktio

Yleisenä julkisuudessa esitettynä tiedonvälityksen taktiikkana on esittää Israelin hallinnon toimet reaktioina palestiinalaisten tekoihin ja palestiinalaisten teot alkuperäisinä irrationaalisina terroritekoina. Oikeasti kehitys on kuitenkin lähtenyt nimen omaan sionistien alueelle tunkeutumisesta ja palestiinalaisten teot ovat reaktioita siihen ja siitä seuranneeseen kehitykseen. Tuloksena meillä on kierre jossa jokainen teko synnyttää seuraavia tekoja. Tiedon välittäjät, nuo hutkivat zurnalistit, esittävät ne sitten pääsääntöisesti palesttinalaisten pahoina tekoina joihin israelilaiset vastaavat.

Erityinen tiedonvälityksen normi tuntuu olevan esittää palestiinalaisten teot suoraan siviileihin kohdistettuina ja israelilaisten teot taas terroristeihin tai objektiivisuuden puuskan iskiessä militantteihin kohdistuvina. Jos israelilaisten iskuissa kuolee siviilejä niin ne ovat valitettavia "oheisvahinkoja" tai on käytetty ihmiskilpiä. Kun taas palestiinalaisten iskuissa kuolee siviilejä niin esitetään, että kohteena oli, taas, siviilit. Tämä siitäkin huolimatta, että iskun kohteena on ollut esimerkiksi ravintola tai bussi täynnä sotilaita. Erityisen omalaatuisen yksisilmäiseksi tämä muuttuu kun vertaillaan taistelijoiden aseistusta ja muuta välineistöä. Israelilaisilla on parasta mitä rahalla saa ja siitä huolimatta osumatarkkuus on mitä on. Palestiinalaisilla taas on vain kotikutoisia granaatteja ja raketteja ja kuitenkin he tuntuvat osuvat pelottavan tarkasti juuri niihin siviileihin, jotka tietenkään eivät ole ihmiskilpinä.

Koston kierteen katkaiseminen

Lähi-idässä vallitsee nyt kostonkierre jo ruokkii itse itseään. Se olisi saatava poikki. Se ei kuitenkaan katkea niin kauan kun joku hyötyy jatkuvasta sotimisesta. Hyötyjiä ovat armeijat ja niiden johdot. Tämä koskee niin Israelin IDF:ä kuin palestiinalaistenkin hajanaisempia taistelujoukkoja. Tämä nykyinen tilanne pönkittää väkivaltakoneistojen johtoja ja ääriryhmiä, molemmilla puolilla.

Israelin sorto ja uhka pitää Hamasin et al vallassa. Ja samalla tavalla Israelin puolella koetaan armeija turvallisuuden tuojana. He halauvat myös tilanteen säilyvän sellaisena. Siten väkivaltaa ja kriisin pitkittymistä kaipaavat eniten siitä elävät.

Palestiinalaisten itsemurhapommittajien synnyn pysäyttää vain nuorten näköala paremmasta tulevaisuudesta rauhantöissä. Sitä ei ruokita pommituksilla, tankeilla ja puskutraktoreilla vaan työllä ja toimeentulolla.

Mitä nyt olisi tehtävä

Meidän tulisi osoittaa, etenkin pahimmalle agressorille, että n.s. kansainvälinen yhteisö ei enää suostu katsomaan vain sormea heristäen sen murhatöitä. Palestiinalainen osapuoli on jo asesaarrossa. Seuraavaksi meidän pitää asettaa myös toinen osapuoli eli Israel asesaartoon ja lopettaa kaikenlainen väkivaltavälineisiin liittyvä yhteistyö sen kanssa.

Sen lisäksi voitaisi käyttää muita taloudellisia painostuskeinoja sitä vastaan. Esimerkiksi sotaisimpien johtajien ja sikäläisten asetehtaiden varojen jäädyttäminen kansainvälisissä rahalaitoksissa.

YK:n tulisi viipymättä käynnistää Israelin tahdosta riippumaton kansainvälinen ja objektiivinen selvitystyö Gazaan menossa olleiden laivojenja niillä olleiden ihmisten kohtalosta ja kokemuksista.

Lisäksi n.s. humanitaarisena interventiona tulisi YK:n avata avustusreitit niin Gazaan kuin Länsirannallekin niin, että Israelin viranomaiset eivät pääse niihin käsiksi. Samalla palestiinalaisalueiden rajavalvonta, ulkomaankauppa j.ne. tulisi ottaa YK:n hoitoon kunnes palestiinalaiset pystyvät niistä itse huolehtimaan itsenäisessä valtiossaan.

Silloin tilanne voitaisi jollakin aikaperspektiivillä saa sellaiseksi, että tasavertaiset Israelin ja Palestiinan valtiot voisivat huolehtia tasavertaisesti ja rauhanomaisesti suhteistaan.

Arkipäivän rasismia Kalliossa

Tuli eilen perjantaina kuljettua hieman pidemmän kaavan kautta töistä kotiin. Kuljin n.s. Raatteentietä(1 Helsingin Kalliossa piipahdellen oluttuopukaisella tai kahdella muutamassa paikallisessa.

Eräässä pienessä olut-kuppila-pitseriassa istuin kassan lähellä särpimässä matkani ensimmäistä eli nauttimassa oluen ensipuraisusta kun tiskille vaappui supisuomalainen kauniimpaa sukupuolta edustava blondi (- 5 cm juurikasvua). Hänen kuntonsa esti etnistä toiseutta edustavaa tarjoilijaa myymästä hänelle lisää kaipaamiaan virvokkeita. Silloin tämän suomineidon, tekoelovenan, päässä naksasti ja puhe muuttui kertaiskusta aivan käsittämättömäksi rasistiseksi älämölöksi.

Tarjoilija sai kuulla olevansa "mokkakorva", "ääliö", "tunkeilija" j.n.e. Ensin tämä neito yritti sinällään sujuvalla englannilla. Mutta ilmeisesti taito ei riittänyt mieleiseen solvaamiseen joten hän siirtyi selkokieliseen supisuomeen. Nyrkkiä tiskiin takoen hän julisti kuinka hänen tyttärensä on poliisi ja hän hoitaa kuppilan kiinni sekä ajattaa mokkakorvat takaisin Vinku-Intiaan vai mistä nyt olivatkaan.

Tarjoilijan eikä minunkaan rauhoitteluyritykset tehonneet. Vasta virkavallalla uhkaaminen sai suomineidon poistumaan ulos. Siellä hän vielä jatkoi mölyämistään ennenkuin tajusi kadota.

Tarjoilija säilytti ulkoisesti tyyneytensä mutta hänestä oli aistittavissa ymäerrettävää hermostumista. Tilanteen mentyä ohi, hän poistui hermosauhuille. Ja pari seuraavaa kanta-astujaa sai hieman normaalia tiukempia repliikkejä.

Vaihdoin tapauksen jälkeen pari sanaa tarjoilijan kanssa. Hän nimitti korostetusti naista tavalliseksi suomalaiseksi ja minä yritin vakuutella, että hän oli yksilö eikä yleinen suomalaisen malli. Tuskin onnistuin vakuutteluissani, sillä epäilin hieman itsekin käytöstä ja asennetta yksittäistä yleisemmäksi. Lienimme kuitenkin yhtä mieltä, että alkoholilla on kyky kaivaa meistä esiin piirteet jotka normaalitilassa pystymme hallitsemaan.

Koska tässä tapauksessa heräte kammottavaan käytökseen oli omasta humalatilasta johtunut lisäviinatta jääminen, olisiko toisenlainen tarjoilija kirvoittanut toisenlaisen älämölön; huorittelun, homottelun, ryssittelyn t.m.s. nimittelyn?

Pelottavaa onkin juuri tuo, että normaalioloissa ja -tilassa pystymme hillitsemään itsemme ja näyttelemään normaalia mutta pienikin määrä alkoholia ja sopiva vastoinkäyminen saa estot laukeamaan ja mahdollinen ääliö meissä pääsee vallalle. Kuinka moni meistä pidätteleekään itsehillinnällä sisällään tuollaista petoa?

Entä mitä voisimme tehdä jotta tuollainen käytös loppuisi? Millainen valistus voisi tehota? Miten paljon ja millaista kanssakäymistä erilaisten kanssa pitäisi olla? Vai onko pyrittävä sisäsiisteihin käytöstapoihin joilla hillitä sisäistä olemustaan? Ja miten saisimme tälläisissä yksittäistapauksissa ihmisen huomaamaan, että vika oli kokoajan hänessä itsessään ja vain itsessään, hänen omassa ylenmääräisessä juopumuksessaan?

(1 Ikuisen Vapun aukion eli Vaasanaukion ja Brahenkentän välistä Helsinginkatua Helsingin Kalliossa nimitetään Raatteentieksi koska sielläkin "miestä kaatuu".