Äänestyksen
ilmiöistä
Tällä
kertaa äänestyskäyttäytymisen malleissa oli suuria
ristiriitaisuuksia. Niistä voisi ennakoida luokkajaon ja
luokkaristiriitojen terävöittämistä. Esimerkiksi moniaalla
käydyissä aborttia koskevissa kansanäänestyksissä
äänestäjät tukivat aborttioikeutta. Vain Floridassa, jossa
määräenemmistösäännökset vaativat suurta enemmistöä,
aborttia kannattava puoli hävisi. Tällaiset, sinällään republikaanien menestyksen kanssa näennäisesti ristiriitaiset tulokset viittaavat toisaalta siihen,
että eletään sekä poliittisen että ideologisen konfliktin aikaa
tai toisaalta ei ollutkaan kyse siirtymisestä oikealle ja
konservatismiin.
Meidän on tarkasteltava useita
kysymyksiä halutessamme todella analysoida näitä vaaleja luokkanäkökulmasta: Kuka äänesti ja miten? Miksi he äänestivät niin
kuin äänestivät? Kuka ei äänestänyt ja miksi ei?
Kaupallinen
valtavirtalehdistö ja sen kommentaattorit esittävät kaikenlaisia
"arvioita" joilla hämmentää ja jakaa työväenluokkaa.
Muka latinot eivät tulleet esiin, liian monet mustat miehet menivät
Trumpin puolelle, naiset äänestivät aborttikieltoja vastaan mutta samalla äänestivät myös Trumpin puolesta, ja arabiamerikkalaiset
painottivat väärin Gazaa. Varhaiset tiedot viittaavat siihen, että
jotkut näistä puheenaiheista ovat sitä itseään eli vain löysää puhetta
puheen vuoksi ja sivujen täytteeksi sentattua. Ne ovat kaikki
muunnelmia äänestäjien syyllistämisestä, eivätkä ne
korvaa käytettävissä olevan materiaalin syvällistä analyysiä.
Jäsennettävää on vielä paljon.
Monet
ihmiset jäivät myös kotiin. USA-laiset ovat perinteisesti
laiskoja äänestäjiä ja se on tehty hankalaksikin m.m.
äänestäjäksi rekisteröitymispakolla. Tällä kertaa,
taas, laiskistuivat aikaisemmasta. Olihan äänestysprosentiksi
arvioitu n. 57,8 % kun se neljä vuotta sitten oli 62,8 %. Viime
kerralla äänesti yli 155 miljoonaa ihmistä. Tällä kertaa eivät ehkä saavuta edes 140 miljoonaa. (äänestysprosentista ei ole
vielä tarkkaa tietoa sillä laskenta on kesken) **)
Trump saanee
lopullisten tulosten mukaan suunnilleen n. kaksi miljoonaa ääntä
vähemmän kuin ne joilla hän hävisi viime vaaleissa. Suurempi
menetys tullee silti demokraateille. Näyttäisi, että Harris
saattaa jäädä 13–14 miljoonaa ääntä alle vuonna 2020 Bidenin
saamasta. Jopa sinisissä osavaltioissa demokraattien äänimäärä
laski merkittävästi, joissakin osavaltioissa kaksinumeroisesti. Väite siirtymästä oikealle ei siis pidä paikkaansa vaan miljoonat
viimeksi äänestäneet ihmiset ovat vain jääneet kotiin nukkumaan.
Meidän kannattaa selvittää miksi.
Uusliberaalin
kapitalismin aikana yhteiskuntamme murtuminen ja ihmisten
syrjäytyminen toisistaan on kiihtynyt nopeasti. Suunniteltuna
järjestelmä erottaa meidät toisistaan, olipa se sitten työssä
tai sosiaalisessa elämässä. Tämä on lisännyt irtautumista
puolueista ja muista instituutioista. Meidän on tarkasteltava näitä
ilmiöitä tarkemmin vaikka se kovasti ja äkkisältään
muistuttaakin Marx:n vieraantumiskirjoituksia.
Vaalit
on saatettu hävitä ruokakaupassa ja huoltoasemalla
Hävinneen
puolen konsultit, strategit ja n.s. liberaalit ideologit tekevät
lujasti töitä vakuuttaakseen meidät kuinka he eivät olleet
ongelma ja he toteuttivat täydellisen kampanjan. Mutta jos heitä
uskomme, saatamme jäädä paitsi näiden vaalien suurimmista vaalien
opetuksista luokkataistelun tuiskeeseen.
Muutamia
vaikutelmia USA-laisilta: radiojuontaja Michelangelo Signorile julkaisi X:ssä juuri vaalipäivän puolenyön jälkeen: ”This
isn’t about a bad campaign or candidate. It is about half of voters
liking or overlooking Trump’s hate, misogyny, racism, [and]
cruelty". Muuan MSNBC:n kolumnisti Michael A Cohen kirjoitti:
"If Harris loses, there will be a lot of recriminations directed
at her, but it’s hard to point to any glaring mistakes she made.
She ran an excellent campaign". USA Todayn kolumnisti Michael J
Stern antoi seuraavan moitteen: "These pundits need to stop
saying that Democrats need to sell their policies better to
working-class voters. Democrats have done that. People voting for
Trump want to indulge their bigotry and hatred, and Trump allows them
to do that". Tuossa viimeisimmässä Stern paljastaa koko
populistisen ääliöoikeiston olemuksen: he ovat ryhtyneet kanavaksi
jota kautta ihmiset katsovat voivansa protestoida vapaasti asioida
joista he ovat oikeutetusti tyytymättömiä mutta samalla populistit estävät
ettei niiden takana oleville epäkohdille tehdä mitään. Siis
trumpistitkin ovat vallan valitusosasto siinä missä kotoiset Perussuomalaisetkin.
Valtaapitävien
puhuvat päät todistavat meille, että äänestäjät ovat aivan
liian rasistisia ja seksistisiä, et punctum. Kun Trumpia on
tarkkailtu kaikki nämä vuodet, on valkoisen ylivallan ja misogynian
myrkyllinen rooli on Trumpin äänestäjien mobilisoinnissa toki
ilmeinen, mutta ovatko ne ainoat vaikuttavat tekijät? Ovatko ne vain
oireita ja pintakuohua oluttuopissa? Mitä muuta löytyy?
Rasismi,
misogynia ja sukupuolisuuden monotypia ovat olleet toki hallitsevan luokan
käyttämiä työkaluja työväenluokan hallitsemiseen jo kauan ja Trump hallitsee niiden käytön parimmin kuin moni muu ennen häntä. Mutta
mitkä ovat ne aineelliset elämänolosuhteet, jotka altistavat ihmiset moiselle viestittelylle tai saavat heidät
päättelemään, että ne ylittävät kaikki Trumpin kiihkoilusta
nousevat huolenaiheet? Tästä saa myös vapaasti päätyä pohtimaan
eurooppalaisen ääliöoikeiston, m.l. suomalainen, työkalupakkia.
Mitä
tulee talouteen, räikeänä esimerkkinä, työväestön ja köyhien
ihmisten asema ei juurikaan ollut syvällisesti esillä. Trump
tarjosi kuluneen suunnitelmansa: miljardöörien
veronalennukset ja väärä lupaus työpaikkojen luomisesta Kiinaa
vastaan käytävän kauppasodan avulla. Mutta hänen päästrategiansa
oli yksinkertaisesti toistaa loputtomasti väitettä, että talous on
huono - mitä monien työssäkäyvien ihmisten olisi vaikea kieltää. Populistisesti analysoimatta mikä on pielessä ja miten se korjata.
Oma
lukunsa oli hänen esiintymisensä "työväen presidenttinä"
hampurilaisbaarin keittiössä ja roska-auton ratissa. Läpinäkyvämpää
poseerausta saa historiasta hakea. Sen ylittänee vain "Saksan kansan
nerokas johtaja" ***) silittelemässä vaaleiden arjalaislasten
silkohapsia.
Demokraattipuolueen yritysjohtajien kontrolloima
kampanja oli äärimmäisen ohut talouden suhteen. Olivat päättäneet
olla puhumatta liikaa aiheesta, jossa useimmat mielipidemittaukset
antoivat Trumpille etulyöntiaseman. Harrisin taloudellisen ohjelman
keskeiset osat olivat 6000 dollarin lasten verohyvitys ja lupaus jopa
25000 dollarin käsirahasta kodin ostoon. Molemmat toki myönteisiä yksityiskohtia, sikäli kuin ne pätevät, mutta ne eivät ole mikään oikea taloudellinen "suunnitelma, etenkään aikana jolloin
miljoonat tuskailevat huonojen palkkojen, työttömyyden ja
inflaation kanssa. Kun vielä muistetaan demokraattien ajaneen pääomatulojen verotuksen alentamista ja lupausta pitää yritysten
verot alhaisempana kuin ne olivat ennen Trumpia, ei ollutkaan
paljon tarjottavaa työläisille. Hiljaisuus moisesta on
ymmärrettävää ja äänet korjasi Trump demagogiallaan.
Harrisin
kampanja hukkasi tilaisuutensa puhua aidosti yritysten roolista
korkeiden hintojen takana. Samalla he kerskuivat kuinka suuret
pankit, kuten Goldman Sachs tai Wall Streetin miljardöörit, kuten
Mark Cuban, arvioivat positiivisesti demokraattien "suunnitelmaa".
Toimeentulonsa kanssa kamppailevia ei voisi pahemmin sylkeä
kasvoille.
Ihmiset kohtaavat inflaation todellisuuden päivittäen arjesaan, joka kerta, kun he menevät ostamaan ruokaa tai täyttämään peltilehmänsä tankkia. Viestit
inflaation "laskeutumisesta" tai "kasvavasta
taloudesta" eivät kohdanneet ihmisten näkemää ja kokemaa
todellisuutta.
Trump sitä vastoin sanoi, että maan taloudessa on jotain
vialla. Hän antoi vääriä reseptejä kuinka
korjata tilanne mutta pelkkä sen osoittaminen, että asiat eivät
olleet oikein, näytti riittävän saamaan äänestäjiä liikkeelle.
Ihan populismin oppikirjoista (ja Timo Soinin gradusta).
Kuten
Kansainvälisen maalariliiton ja liittoutuneiden ammattiliiton (International Union of Painters and Allied Trades) presidentti James "Jimmy" Williams Jr sanoi vaalipäivän jälkeisenä aamuna,
että demokraattinen puolue "did not make a positive case for
why workers should vote for them, only that they were not Donald
Trump". Niinpä monet A-liitot jättivätkin tukematta ketään tarjolla ollutta ehdokasta.
Ihmiset
ovat kyllästyneitä sotaan
Äänestyspaikkojen
ovensuukyselyt viittaavat ettei ulkopolitiikka ollut monien
äänestäjien mielessä. Silti USA:n imperialismin nykyiset sodat
olivat varmasti yksi tekijä näissä vaaleissa. Kaikki poliittiset
suuntaukset ovat kyllästyneitä sotaan, vaikka se ilmeneekin eri
tavoin. USA:ssahan on vahva rauhanliikkeen jatkumo vaikka valtiovalta, n.s. "Deep State" ja sitä kautta valtiovalta onkin vahvasti imperialistinen ja suorittaa "USAn geostrategisia imperatiiveja" ja USAn "erityisyyttä" ****) sekä n.s. "sotateollinen kompleksi" vahva vaikuttaja politiikassa.
Useiden
tiedotusvälineiden vaalipäivänä ja viime viikkoina suorittamat
monien Trumpin äänestäjien haastattelut kertovat ihmisten tunteesta, että
maailma on hajoamassa ja että Bidenin hallinnon yhteenotto Venäjän
kanssa Ukrainassa voi johtaa ydinsotaan. Epäilemättä heihin
vaikuttaa oikeistolaiset viestit ja Trumpin mainostama
isolationistinen julkisivu. Monet USA-laiset eivät aidosti ole
vakuuttuneita NATOn tukemisen tarpeellisuudesta Itä-Euroopassa ihan
kuten rauhanaktivistit ovat yrittäneet tolkuttaa jo vuosia. Toisaalta, kuten monet edistykselliset varoittivat ennen vaaleja,
Gaza oli tärkeä asia demokraateille, erityisesti keskeisillä alueilla joissa asuu paljon arabitaustaisia ihmisiä, esimerkiksi Michiganissa ja tietysti monilla
yliopistokampuksilla.
Toisin kuin puhuvat päät sanovat, kyse
niinkään ei ollut, että nämä äänestäjät hylkäsivät
demokraattisen puolueen, vaan pikemminkin, että he kokivat
Joseph Biden:n hylänneen heidät kun hän päättäväisesti jatkaa kansanmurhan rahoittamista Palestiinassa ja veronmaksajien rahojen työntämistä sotateollisen kompleksin omistajille ja ukrainalaisille oligarkeille. He olivat ja ovat
edelleen masentuneita demokraattien ehdokkaasta, joka ilmoitti ettei
aio muuttaa Biden:n ulkopolitiikkaa rauhanomaisemmaksi.
Fasismi
voittaa vetoamalla todellisiin ongelmiin, ei vain vihaan ja
pelkoon
Taantumuksellisimmat
ja äärioikeistolaisimmat kapitalistit yhdistivät voimansa
tukemaan wannabee-diktaattoria, joka on onnistunut kokoamaan taakseen
ristiriitaisen ja sekalaisen joukon suoranaisia rasisteja ja
misogyynejä sekä miljoonia tyytymättömiä ja hämmentyneitä
työväenluokan jäseniä (n.s. MAGA-liike). Se on fasismin klassinen kaava. Onhan
fasismi kapitaalien yksi keino työläisten hallitsemiseksi
kun katsovat etteivät pehmeämmät keinot enää toimi.
Rotuvihan,
maahanmuuttajien vastaisen vihamielisyyden, naisvihan sekä
homofobisten ja transfobisten hyökkäysten lisäksi mikä muu
motivoi merkittäviä äänestäjäryhmiä siirtymään fasististen
puolelle? Georgi Dimitrov, yksi kuuluisista 1930-luvun
antifasistisista johtajista, antoi vastauksen alun: "Mistä kumpuaa fasismin vaikutus massoihin? Fasismi pystyy houkuttelemaan
massoja, koska se vetoaa demagogisesti heidän kiireellisimpiin
tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa. Fasismi ei ainoastaan lietso
ennakkoluuloja, jotka ovat syvästi juurtuneet joukkoihin, vaan myös
esittävät ja hivelevät joukkojen parempia tunteita, heidän
oikeudentuntoaan ja joskus jopa vallankumouksellisia perinteitään.
Fasismi tähtää joukkojen riistämiseen ja sortoon, mutta se
lähestyy niitä kaikkein taidokkaimmalla antikapitalistisella
demagogialla, hyödyntäen työväen syvää vihaa ryöstelevää
porvaristoa, pankkeja, säätiöitä ja finanssikapitaaleja kohtaan."
Trump
on jo vuosia esittäytynyt jälkiteollisen talouden ulkopuolelle
jääneiden voittajana, ääninä työntekijöille, jotka näkivät
työnsä ulkoistetun ja yhteisönsä tuhoutuneen. Muutamia
poikkeuksia lukuunottamatta demokraattien huippujohtajat ovat usein
antaneet hänelle vapaat kädet määritellä "eliitit",
jotka ovat vastuussa työväenluokan kohtaamista taloudellisista
kamppailuista: "woket" kaupunkilaiset, mustat
poliittiset johtajat (erityisesti naispuoliset), siirtolaiset
(lailliset tai muutkin), koulutetut, sosialistit ja muut vastaavat.
Sehän sopii hyvin kapitalisteille suunnata ihmisten tyytymättömyys
muihin kuin heihin itseensä. Heihin itseensä kohdistuva saattaisi johtaa ihmiset ajamaan muutosta yhteiskunnan rakenteisiin ja prosesseihin.
Puhuminen yleispätevästi demokratian
pelastamisesta fasismilta olisi liian abstraktia. Ei olisi käsin ja
pesäpallomailalla kosketeltavia vihollisia. Pennsylvaniasta saadut
kyselytutkimukset viittaavat, että demokraatit olisivat saattaneet
saada enemmän vetovoimaa etsimällä todellista eliittiä -
yritysten toimitusjohtajia, liike-elämän lobbareita, pankstereita
ja poliitikkoja ostavia lahjoittajia. Mutta eihän se käy päinsä
sillä demokraattisen puolueen johto on itse niin kietoutuneet
samoihin piireihin. Niiden kevytkin kritiikki oli heille
poliittisesti - ja etenkin taloudellisesti mahdotonta.
Mitä
on tehtävä?
Liikkeet
säilyvät; vastarinta alkaa nyt
Ammattiliitot ja
afroamerikkalaisen yhteisön järjestäytyneet osat, naiset, latinot
ja muut olivat avainroolissa MAGA-vastaisessa mobilisaatiossa. Poikkeuksetta kaikki nämä ryhmät äänestivät Harrisia Trumpin
asemesta, p.l. jotkut Jill Stein:iä äänestäneet (0,45%). Alustavien lukujen mukaan esimerkiksi Harris:n prosenttiosuus
ammattiliittojen äänistä voi olla suurempi kuin Bidenin vuonna
2020. Tämä ei ole yllätys, kun otetaan huomioon aktiivien
järjestäytyminen, mustien ihmisten kansannousut ja naisten marssit
viime vuosina. Myös vasemmistoryhmät, kuten USA:n kommunistinenpuolue, lähtivät mukaan jottei Trump voittaisi ja estääkseen tien
fasismiin.
Tämä
oli kahden valtiovallan kulisseista kilpailevan joukkoliikkeen vaalit: toinen kovasta oikeistosta ja toinen kirjoltaan laajempi jossa demokraatti-porvariston lisäksi aidosti vasemmistolaiset
valitsivat kahdesta pahasta sen vähän pienemmän. MAGA-republikaanit voivat olla yhtenäisiä Trumpin takana, mutta
kaikki ne liikkeet, jotka työskentelivät antifasistisen
rintaman muodostamiseksi, eivät aio hävitä koko sotaa vaikka yhden
taistelun menettivätkin.
Juuri nämä elementit
muodostavat perustan seuraavalle vaiheelle: Puhutaan Resistance 2.0
-liikkeestä. Työväenluokka on toipunut aiemmista menetyksistä ja
toipuu tästäkin. Sen on vain laajennettava yhtenäisyyttään ja
parannettava luokkatietoisuuttaan sekä jatkettava eteenpäin. Ei pidä
vaipua synkkyyteen ja epätoivoon, vaan on aika arvioida mitä
tapahtui ja oppia sekä sen jälkeen jatkaa eteenpäin.
---
Tuoteseloste:
Tämä kirjoitus perustuu m.m. brittiläisen The Morning Star:n sivuilla julkaistuun,
alunperin Peoplesworld.org:n
sivuillaan 6/11 -24 julkaisemaan C.J. Atkins:n kirjoitukseen "The morning after: a Marxist analysis of the Trump victory". Olen
sitä vapaasti kääntänyt suomeksi ja lisäillyt omiani joukkoon
sekä korjaillut joitakin omasta mielestäni epätarkkuuksia.
Erityisesti olen lisännyt viittauksia kotoiseen menoomme.
*) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on afrikkalainen näätäeläin. Siitä on sanottu ettei se kuulemma välitä pa**aakaan mistään. Se on tunnettu m.m. kyvystään sietää ahdistelua ja silti olemaan agressiivinen saalistaja.
**) Lähde äänestyprosenttiluvuille on Wikipedian artikkeli USAn presideninvaalin äänestysprosenteista luettuna 11/11 -24 ap.
***) "Saksan kansan nerokas johtaja" on Risto Rytin (1889-1956) Jatkosodan aikana Adolf Hitleristä käyttämä ilmaus.
****) USA:n erityisyys ("American Exceptionalism") on konsepti USAn poikkeuksellisuudesta ja erityisyydestä suhteessa mihinkään muuhun maahan, ettei muiden normaalit säännöt koske sitä. Ajatuksen esitti ensimmäisenä Tocqueville:n kreivi Alexis Clérel (1805-1859), t.m.n. Alexis de Tocqueville. Seuraavaksi termiä käytti vät 1920-luvulla kommunistit, m.m. Daily Worker. Nyt se on noussut taas esiin m.m. Donald Trump:n et al "America First" puheissa ja USAn n.s. "pehmeässä vallassa".