Vapaaehtoista maanpuolustusta Tampereella

ProKarelia on järjestänyt Tampereella Soviet Story -elokuvan ohjelmallisen esitystilaisuuden Hitlerin syntymäpäivänä 20/4 . Tilaisuuden järjestelyihin osallistui myös paikallisia kenttätykistökiltoja eli Tampereen ja Tykistöprikaatin killat. En puutu nyt enempää tuon tilaisuuden sisältöön ja sen kirvoittamiin vastalauseisiin, esim. Johan Bäckmanin touhuihin. Niistä on kirjoitettu eri suuntiin jo paljonkin. Sen sijaan minun silmääni pisti tuo tykistökiltojen osuus.

Kiltojen yhtenä tehtävänä tilaisuudessa oli eräiden tiedotusvälineiden mukaan tilaisuuden turvallisuuden takaaminen. Onko vapaaehtoista maanpuolustustyötä ohjaavat viranomaiset tietoisia tälläisestä järjestysvallan kaappaamisesta?

Tähän asti n.s. vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehneet tahot ovat yrittäneet edes julkisuudessa esiintyä puolueettomina, ikään kuin vain maanpuolustusasialla olevinaan. Nämä eripuolella maata toimivat tykistökillat kertovat itse olevansa samalla asialla sen lisäksi, että ne ovat aselajiharrastajien puuhastelupiirejä. Noissa piireissä pyörivien myötätunnon suuntahan on aina ollut tiedossa mutta he eivät ole tuoneet sitä esille noissa kiltapuuhasteluissaan. Samat henkilöt ovat sitten toimineet muualla avoimen poliittisesti, kansallisseuroissa j.n.e. Nyt nämä kaksi tykistökiltaa ovat luopuneet entisestä vähästäkin häveliäisyydestä ja astuneet ulos kaapeistaan.

ProKarelian rinnalle astuessaan he tekevät paljasta politiikkaa ja rinnastuvat Karjala takaisin -porukoiden revansisteihin.

Olisikohan puolustushallinnon ja vapaaehtoisesta maanpuolustustyötä ohjaavien tahojen syytä puuttua tuohon touhuun. Eli erottaa poliittinen toiminta erilleen maanpuolustustyöstä ihan oikeastikin. Muuten olemme menossa takaisin 30-luvun poliittisen väkivallan aikoihin. Sinällään minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset harrastavat poliittisia asioita mutta sen sotkeminen yhteiskunnan tukemaan aseiden kanssa pelaamiseen on vaarallinen leikki. Jos toiset sotkevat ne keskenään niin ei ole kaukaa haettu, että toisillekin osapuolille tulee aiheesta tai aiheetta mieleen hoitaa asioita samalla tavalla.

Sotasyyllisyys, vastuu ja kunnia

Viime aikoina on taas pyörähtänyt uusi kierros ikiaiheesta eli sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä.   Tällä kertaa kierroksen käynnistäjänä oli Jukka Tarkan uusi kirja ("Hirmuinen asia. Sotasyyllisyys ja historian taito ").  En ole kirjaa lukenut enkä ole varma luenkokaan.  Sen sijaan mieleeni juohtui kommentoida asiaa joidenkin lehtikirjoitusten perusteella.  Hirmuinenhan tuo syyllisyydestä vastuuseen joutuminen on vain syyllisten kanssa samanmielisille ja kanssarikollisille.

Minusta näyttää, että monilta asiaan kantaa ottaneilta näyttää unohtuneen mistä syyllisyydestä noissa oikeudenkäynneissä oikein oli kyse.  Oikeuttahan tuolloin käytiin nimen omaan syyllisyydestä Jatkosotaan.  Minusta silloin olisi asiaa lähdettävä tarkastelemaan siinä valossa, että Suomen valtiojohto piti Talvisodan jälkeen solmittua rauhaa välirauhana jo ennen sen rauhan solmimista.  Valtioneuvoston kokousten pöytäkirjoja lukeneet ovat löytäneet merkintöjä joden mukaan Ryti puhui menetettyjen alueiden takaisinvaltauksesta varustautumiseen käytettävän välirauhan jälkeen perusteluna rauhan hyväksymiselle.  Samaan yhteyteen on liitettävä saksalaisten lupaukset avusta.  Käytännössä siis Suomen johtavat tahot olivat päättäneet rauhansopimuksen rikkomisesta ja siten sodan aloittamisesta jo ennen rauhasta sopimista.  Miten tämä mahtuu kuvaan rehellisistä ja sanansa pitävistä suomalaisista?  Jos tuossa ei olleet liikkeellä sotasyylliset niin ketkä?  Ja miten mahtaa olla sen paljon puhutun kunnian kanssa kun noin sopimuksiin suhtaudutaan?

Oma kysymyksensä on sitten oliko syytettyjen joukko kattava ja edustava oikeasti syyllisiä ajatellen?  Minusta ei; saaliista puuttui tärkeitä tahoja ja nuottaan oli pujahtanut pari pienempää kalaa.  Paukkujen uhraaminen Reinikkaan ja Kukkoseen vaikuttaa lähinnä Maalaisliiton eli nykyisen Kepun  jäsentenväliseltä.  Sen sijaan ulkopuolelle jätettiin niin Mannerheim kuin metsäteollisuuden johto.  Tässä ilmeisesti vaikutti niin suomalainen sisäpolitiikka kuin Stalinin hallinnon ulkopoliittiset tarkoituksenmukaisuuskysymykset enemmän kuin kaikkien todellisten syyllisten saaminen vastaamaan teoistaan.

Mannerheim olisi ehdottomasti kuulunut syytettyjen penkille.  Tosin häntä vastaan olisi voinut nostaa syytteitä muillakin perusteilla.  Olihan hän lähipiireineen täysin vastoin voimassa olleita perustuslakeja tehnyt Saksan kanssa sopimuksen saksalaisten joukkojen kauttakulusta ja sen varjolla Suomeen.tulosta.  Mannerheim oli tietoisesti ja salaa tehnyt sopimuksen ulkovallan kanssa vaikka hänellä ei ollut siihen minkäänlaisia valtuuksia, ne kuuluivat presidentille ja eduskunnalle.  Toisaalta välirauhan aikana Mannerheim piti armeijan ylipäällikkyyttä vaikka hän olisi pitänyt luovuttaa se rauhan tultua takaisin presidentille.   Molemmat olivat minusta sotasyyllisyyttä osoittavia tekoja.  Sattuneesta syystä Mannerheimin "terveydenhoitoa" ulkomailla onkin pidetty maanpakona, sellaista on ilmeisesti upseerikunnia .

Oma lukunsa olisivat olleet metsäteollisuuden napamiehet, Walldenin johdolla.  Hehän havittelivat ja olivat havitelleet koko itsenäisyyden ajan Karjalan metsävaroja.  Siellä oli "retkeilty" useaan otteeseen sekä ennen voimassa olleita rauhansopimuksia että niiden jälkeen "heimotyötä" tekemässä.  Tuo politiikka näkyi myös siinä miten he osallistuivat hallituksiin ja niitä ohjailivat.  Ainakin hestä siis Rudolf Wallden olisi kuulunut syytettyjen joukkoon.  Hänhän osallistui myös Mannerheimin kanssa salaliittoon joka johti sopimukseen saksalaisjoukoista.

Kovin on siis valikoivaa ja kaksinaismoralistista tämä suomalainen muisti, niin myös Jukka Tarkan kuin Paasikivenkin, kun on kyse omista tekemisistä ja omasta sopimusten noudattamisesta.  Ei noiden sotasyyllisten kunnia mennyt oikeudenkäynnissä koska sitä ei enää ollut.  Se oli mennyt jo aiemmin sotasyylliseksi ryhtyessä.

Poliittisen työn rahoitus motissa

YLEn MOT-ohjelma on puuttunut puolueiden saamaan rahoitukseen. Tällä kertaa myös muuhun kuin vaalikampanjarahoitukseen. YLE on oman yhtiön juttua uutisoidessaan keskittynyt jostakin kumman syystä vinosti vain ay-liikkeen antamaan tukeen vaikka ohjelma sinällään keroti muustakin. Uutisiin kelpasi vain SDP ja Vas mutta MOT:ssa käsiteltiin myös Kokoomusta ja Kepua. Ulkopuolelle oli jostakin syystä jätetty RKP säätiöineen ja Persut. Persujen suurimpia tukijoitahan ovat YLE, Sanoma-WSOY ja Alma-Media Pientalonpoikien säätiötä unohtamatta. 

Yleisesti ottaen a-järjestöt eivät ole puolueettomia vaan hyvin puolueellisia. Ne ovat jäsentensä puolella. Ammattijärjestöjen tehtävä on hoitaa jäsentensä edunvalvontaa. Sitä varten niissä valitaan demokraattisesti edustajat johtamaan ja hoitamaan tätä edunvalvontatyötä. Jos nämä valitut edustajat katsovat, että edunvalvontaa on hyvä hoitaa myös sellaista politiikkaa tukemalla joka ajaa oman jäsenistön etuja niin se on kyseisen järjestön oma sisäinen asia. Jos edunvalvonta, sen tavoitteet ja menetelmät, eivät miellytä jäsenistöä niin jäsenillä on täysi oikeus seuraavalla kierroksella vaihtaa sellainen johto. Jos johto ei vaihdu niin silloin on oikeus olettaa, että johto nauttii jäsenistön enemmistön luottamusta.

Monen a-järjestön johto on demareiden käsissä ja loput vasemmistoliittolaisia. Se on totta mutta heidät on sinne demokraattisesti valittu. Jos siellä ei porvareita joidenkin liittojen johdossa näy niin se on tietysti jäsenistön vika: he eivät ole sinne heitä valinneet. Työläisten eli a-järjestöjen jäsenten edunvalvontaa ajatellen olisi suorastaan kummallista jos tukea heltiäisi "työväenpuolue" Kokoomukselle tai isäntien Kepulle. Sellaista on tämänkin hallituksen politiikka ollut. Ei se tosin paljoa SDP:n ja Vas:n vastaavasta poikkea mutta kumminkin... 

Toisaalta voisi tietysti toivoa, että jäsenistö olisi aktiivista, kävisi kokouksissa ja seuraisi johdon tekemisiä. Ulkopuolisten narinan voi hyvin kuitata vastapuolen eli työnantajien masinoimaksi yritykseksi vaikuttaa edunvalvonnan tehokkuuteen. Heillehän vallan hyvin sopinee, että työntekijöiden etuja ajavilla ei ole rahaa käytettävissään.

Jos taas joku haluaa vaikuttaa järjestöjen toimintaan niin tervetuloa aktiivisiksi jäseniksi. Silloin saa äänioikeuden päättämään. Aktiivi saattaa jopa itse päästä johtaviin asemiin. Se tosin vaatii jäsenisöltä kannatusta esitetyille asioille.

Voi tätä kaksinaismoralismin määrää

YK on järjestämässä suurta rasisminvastaista kokousta.  Suuret läntisen maailman vapauden kannattajat ovat osoittaneet mitä he tarkoittavat sananvapaudella.  U.S.A., Israel ja heidän innoikkaimmat liittolaisensa boikotoivat tilaisuutta.  Ja kun länsimaiden politiikkaa vastustava ja arvosteleva taho saa puheenvuoron, loputkin marssivat ulos osoittaen, että he eivät halua kuunnella mitä mieltä erimieltä olevat ovat.   

Läntiset vapauden puolustajat pitävät itse oikeutenaan arvostella ketä tahansa mutta korvat eivät kestä kuunella itseen kohdistuvaa arvostelua.  Tällä kaksinaismoralismillaan he ovat ihan oikeasti luopuneet moraalisesta oikeudestaan arvostella ketään sillä kenen tarvitsee heidän arvosteluaan kuunnella kun hekään eivät kuuntele.

On totta, että Mahmud Ahmadinedzadin ja Ali Khamenein johtama Iran on kaikkea muuta kuin sananvapauden tyyssija ja siellä vallitsee uskonnollinen totalitarismi mutta eikö länsimaat boikotillaan ja ulosmarssillaan juuri osoittanut Iranin johtajille, että he ovat olleet oikeassa pelätessään ja varoittaessaan, että ei länsimaat halua oikeasti sananvapautta ja siihen liittyvää oikeutta tulla kuulluksi vaan haluavat vain sanella?

Boikotin ja ja ulosmarssin syyksi on ilmoitettu arvostelu Israelin politiikkaa kohtaan.  Onko Israelin harjoittama palestiinalaisiin kohdistuva apartheid jotenkin rasismikeskustelun ulko- ja yläpuolella niin, että sitä ei voi eikä saa arvostella?  Eikö siitä saa edes keskustella?  Ei edes rasismikokouksessa?

Kaikkein surullisinta ja vaarallisinta meidän suomalaisten kannalta on, että meidät on sotkettu mukaan tähän länsimaiden ja EUn kaksinaismoralistiseen arroganssiin.  Emme voi puhua "heistä" kun puhumme ylimielisistä sananvapauden vastustajista vaan meidän on puhuttava "meistä" estämässä avointa keskustelua rasismista.  Emme voi puhua valikoivasti rasismin vastustamisesta, valita meille sopivia syytösten kohteita syyllistymättä itse epärehellisyyteen ja valehteluun.

Soinilla on tehtävä

Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo -lehti julkaisee verkkosivujensa Mielipiteet-sivulla juttua EU-vaaleista otsikolla "EU-vaalit menevät Soinin paapomiseksi". Porvarillisen LS:n toimittaja ei ilmeisesti ole huomannut Soinin merkitystä työnantajansa edustamalle yhteiskunnalliselle taholle.

Soinilla on annettu tehtävä, kuten esimerkiksi oppi-isälleen Veikko Vennamolle tai venäläiselleVladimir Zirinovskille tai vaikkapa Ernesti Hentuselle Totuudentorvineen. Heidät on laitettu ohjaamaan valtaapitävien epäoikeudenmukaisen ja ahneen politiikan aiheuttama ihmisten tyytymättämyys valtaapitävien kannalta turvallisesti. He pitävät älämölöä oireuden seurauksista mutta heiltä on turha odottaa ensimmäistäkään aloitetta, tekoa tai tointa oireiden takana olevien syiden korjaamiseksi. Heidän ei tarvitse välittää syistä tai seurauksista. Heissä kiinnitetään huomiota heidän ulkoisiin temppuihinsa ja iskulauseisiinsa. Ne kun ovat mediaseksikkämpiä kuin looginen analyysi ja ajattelu miten asiat ihan oikeasti menevät ja vaikuttavat toisiinsa. Tarkoitus on siis ihan sama kun Hentunen kirjoitti, että puolet kansanedustajista on tai ei ole hulluja tai Veikko Vennamo huusi rosvoja kiinni tai Soini lausuu yksirivisiään. He haukkuvat kulkevaa karavaania mutta eivät pure kättä joka heille tehtävän on antanut. Valtaapitävät voivat heitä siis julkisuudessa vähätellä mutta vallan rakenteisiin muutoksia hakevat eivät voi. Tätä kutsutaan yleensä populismiksi.

Populisteista puhuttaessa mieluusti valtajulkisuudessa kerrotaan kuinka nasevasti ja rohkeasti he laukovat ”totuuksiaan” mutta ei heidän ratkaisumalleistaan. Heidän tavaramerkkejään ovat makoisat iskulauseet. Uutta Soinissa on vain nykyisen uusmystiikan ajan temppuilu hänen Suomen oloissa sopivan erikoisella uskonnollaan; islam tai buddhismi tai wickalaisuus olisi liian erilaista, ortodoksisuus jo julkisuudesta tuttua mutta katolisuus sopivan eksoottista mutta samalla turvallista. Soini on siis valtaapitävien hieno tuote heidän kannaltaan tärkeään tehtävään.

Sitten jos Soinin populismi lässähtää epäuskottavuuteen, tilalle rakennetaan joku toinen. Jos taas tyytymättömyys oleviin oloihin kasvaa liikaa eli Persujen suosio, niin kellokkaille annetaan joku hyvä virka tai muu palkkio ja seuraajaehdokkaat kannustetaan riitelemään keskenään. Niinhän tehtiin aikoinaan SMP:n kanssa: esiin ja valtaan haluavat hajotettiin riitelemään SKYP:iin ja SMP:en ja lopulta Pekalle virka postiin sekä Kortesalmelle maaherruus. Posti kulkee nykyään hitaammin kuin "pimeällä" keskiajalla ja Etelä-Savo eli entinen Kortesalmen läänitys on takapajuisimpia alueita koko maassa. Tärkeintähän on vain, että tavalliset ihmiset eivät huomaa, että heitä huijataan.

Populistien tehtävä valtaapitävien kannalta on siis pyrkiä saamaan ihmiset jättämään huomiotta ne jotka ihan oikeasti pyrkivät jotenkin muuttamaan olemassa olevaa ja sen rakenteita. Niin myös on Soinin ja hänen kumppaniensa tehtävä. Pyritään kiinnittämään ihmisten huomio oleellisesta ja vaikuttavasta epäoleelliseen. Ja jollei joku ajatteleva harhaudukkaan niin ainakin hän turhautuu älämölöön.

Tiede lääkkeistä, sairauksista ja hoidosta

Olen ihmetellyt ihmisten terveyden ja sairauksien ympärillä pyöriteltäviä termejä.  Terveyttä, sairauksia ja niiden hoitoa tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan lääketieteeksi.  Lääkkeet ovat kuitenkin vain yksi osa ihmisen terveyttä, terveenä pysymistä ja uudelleen terveeksi tulemista.  Ne eivät ole koko totuus edes lääketieteen suppeamman merkityksen puitteissa. 

Lääketiedetermillä on vanha etymologiansa lääkitsemisessä ja Veijo Meren mukaan muinais-Intian loitsimisessa.  Siis taustaltaan sana tarkoittaa parantamista.  Mutta nykyisessä muodossaan ja nykykielessä merkitys tuo mieleen lähinnä medikalisoitumisen eli sen, että kaikki vaivat, niin oikeat kuin kuvitellutkin, parannetaan lääkkeillä lääkitsemällä.  Vai pitäisikö puhua konkreettisen medikalisoimisesta.  Hyvin harvat asiathan yhteiskunnassa tapahtuvat ilman, että jollakin on joku tarkoitus muuttaa asioita.  Passiivissa puhumisella vain yritetään häivyttää vastuuta.

Perusteltuja vaihtoehtoja voisi olla monia:

Terveystieteen alana voisi olla kaikki mikä liittyy terveyden vaalimiseen.  

Hoitotieteen voisi käsittää kokonaisvaltaiseksi sairaan hoitamiseen liittyvänä kokonaisuutena.

Parannustiede olisi varmaan hieman kapeampialainen kuin hoitotiede; kaikkeahan ei voida parantaa mutta potilasta voidaan hoitaa kunnes...

Sairaustieteenä voisi pitää kaikkea tutkimusta joka koskee terveydestä poikkeavia olotiloja.

Lääkitsemistiede voisi tarkoittaa kaikkien parantamiseen tähtäävien toimien, mukaanlukien lääkkeiden, tutkimista.

Hyvästä olosta ei sen sijaan kannattane johtaa sanaa sillä lääkelaitoksemme, vielä kun se helsinkiläisenä on pystyvä hoitamaan asioitaan, on määritellyt hyvän olon mielenterveydelliseksi häiriöksi ja siis sitä potevan lääkitsemistä tarvitsevaksi. *)

Kannattaisiko nykyaikana, kun muillekin asioille kehitetään uusia sanoja, myös lääkitsemistä ja ihmisen terveenä pitämistä tutkivaa tiedettä alkaa kutsua jollakin kokonaisvaltaisemminasiaa  kuvaavalla sanalla.  

*) Marihuanaa kipulääkkeenä käsittelevässä YLEn MOT-ohjelmassa esitetty kannanotto marihuanaa vastaan.  Sen sijaan opiaatit ovat kuulemma suositeltavampia koska seurauksena on paha olo.

Kataislaista totalitarismia ja elvytystä

Kokoomuksen Jyrki Katainen on taas avautunut.  Ensin hän on Kokoomuksen omassa tilaisuudessa arvostellut valitsemasta EU-parlamenttiin EUn arvostelijoita.  Hän perusteli väitettään jotenkin niin, että se olisi kuin valitsisi Suomen eduskuntaan eduskunnan vastustajia.  Vertaus on täysin kestämätön ja erityisen kestämätön se on kokoomuslaisen suusta.  Ensinnäkin politiikan sisältöjen arvosteleminen on eri asia kuin sen muotojen ja välineiden arvosteleminen.  Pikemminkin Kataisen viesti taitaa olla, että Katainen ei haluaisi eri mieltä olevia valittavan heittämään kapuloita heidän rattaidensa pyöränpuolien väliin.  Vain hänen ja hänenkaltaistensa kuuluu saada äänensä ja mielipiteensä kuulluksi ja vaikuttavan päätöksentekoon. Minusta tuo kuullostaa enemmän totalitarismilta kuin demokratialta. 

Toisaalta Kataisen puolue on ollut itse siirtämässä valtaa pois nyt niin kovasti arvostamaltaan Suomen eduskunnalta.  Valtaa on siirretty markkinavoimille johtamalla uusliberaalia talouspolitiikkaa,  yrityksille yksityistämällä budjettivallassa olleita toimintoja yksityisille yrityksille ja ennenkaikkea valtaa on siirretty EUn byrokraateille ja suoran parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella oleville johtoelimille janiinedelleen.  

Erityisen vekkulia oli Kataisen puhe siitä kuinka EU-ratkaisu on jo tehty eikä siihen pitäisi palata.  Miksi sitten EUn perustuslakiin voidaan palata vaikka sekin keskustelu on jo käyty laki hylätty.  Ai niin, se ei mennyt valtaeliitin sekä sen juoksupoikien ja -tyttöjen kannalta halutulla tavalla joten se pitää hoitaa loppuun. Sen sijaan ne asiat jotka he ovat saaneet haluamalleen mallille ovat loppuunkäsiteltyjä.

Mauri Pekkarinen on kaivanut taas naftaliinista sosiaalisen omantuntonsa ja halunnut YLEn haastattelussa myös hyväosaisten kantavan omalta osaltaan vastuuta talouslamassa.  Hänkään ei toki halunnut konkreettisesti kertoa, että ainoita tehokkaista keinoja olisi palauttaa varallisuusvero ja saattaa hyväosaisten tulomuodot tuloverotuksessa samalle viivalle kuin tavallisten palkansaajien.  Mutta sekin näyttää olevan Kataiselle liikaa.  Kataisen kanta tuloverojen alentamisesta ja kulutusverojen nostamisesta on hänen oman mainostamansa elvytyksen vastaista.  Jos kulutusveroja nostetaan, hinnat nousee ja kuluttaminen vähenee.  Siitä seuraa automaattisesti , että tuotantokin vähenee.  Seurauksena on työpaikkojen tarpeen väheneminen niin tuotannossa, logistiikassa kuin kaupassakin.  Se siitä elvetyksestä eli Katainen haluaa lisätä työttömyyttä mutta ilmeisesti hän elvyttää edustamiensa tahojen eli hyvätuloisten tuloja.

Toivo-talkoista YLEn tavoittama Katainen ei halua talkoisiin osallistumisajatulla kiristää hyväosaisten verotusta vaikka aikaisemmin on uhkaillut veronkorotuksilla tavallisia taatiaisia.   Ilmeisesti talkoot sopivat tavallisille ihmisille mutta ei hyväosaisille.  Heillähän on toki muutakin puuhaa eikä renki halua häiritä isäntiään ja emäntiään.