Halla-ahon tuomio

Jussi Halla-aho on sitten saanut ensimmäisen päätöksensä käräjäoikeudesta. Jatkoa ilmeisesti seuraa hovista. Tässä tuomiossa ihmetyttää miksi uskonrauha katsotaan ansaitsevan paremman suojan kuin kansanryhmät. Miksi jumalien pilkkaamisessa riittää pelkkä pilkkaaminen mutta kansanryhmien kohdalla vaaditaan erityistä aikomusta pilkata. Eikö pilkkaamisessa aina ole aikomus jos kerran pilkkaa. Ilman aikomusta pilkata, pilkkaaminenkin jäisi tekemättä. Ellei sitten ole niin tajuton, että ei tajua pilkkaavansa. 

Sinällään profeetan, vaikka kuinka joidenkin kunnioittaman, lapsivaimojen mainitseminen ei kai ole pilkkaamista. Lapsena sovitut ja solmitut avioliitothan ovat joissakin kulttuureissa yleinenkin tapa. Ei se näytä olevan erityisesti paikalliseen uskontoon liittyvä vaan alueelliseen kulttuuriin ja sen kehitysvaiheeseen. Ja Muhamedin elinaikana laajemminkin ihan hyväksyttävää. Ja mahtoiko aiemmin kuningas Salomonkaan kaikki vaimot täysi-ikäisiä.

Erityisesti minua ihmetyttää, että Halla-aho ei ole saanut tuomiota raiskausjutuistaan. Siis niistä joissa hän kirjoitti toiveistaan, että eräiden tiettyjen naisryhmien pitäisi valikoitua uhreiksi. Minusta ne olivat hänen rankimpia juttujaan. Ei tämä mistä hän sakkotuomionsa sai.

Toisaalta taas sananvapausmielessä Halla-aho on turhan pieni kärpänen ammuttavaksi näin isolla tykillä. Hänen älämölönsä voisi ihan hyvin hautautua muun roskan ja hälyn alle.

Tasaverotus Urpilaisen tapaan

Tämän aamun Hesarin mukaan Jutta Urpilainen on huolissaan hallituksen aikeista pyrkiä hivuttamalla tasaveroon. Huoli on todella aiheellinen. Minua ihmetyttää kuitenkin Urpilaisen omat puheet. Hän sanoo vastustavansa tasaveroa epäoikeudenmukaisena. Mutta samaan syssyyn hän kuitenkin kannattaa kulutusveroja eli esimerkiksi arvonlisäveroa. Minusta tuo ei ole loogista. Vai menisikö hän päässään arvonlisän verottaminen ja lisäarvon verottaminen sekaisin?

Olen toki samaa mieltä tasaveron turmiollisuudesta. Hän mainitsee kunnallisveron tasaverona ja toki vastustaa Vanhasen-Kataisen hallituksen yrityksiä verotaakan siirtämisestä progressiivisesta valtion tuloverosta tasaprosenttiseen kunnallisveroon. Mutta miksi hän kannattaa kuitenkin ALV:n kaltaisia tasaveroja?

En ole myöskään nähnyt häneltä tai muuten SDP:ltä ensimmäistäkään aloitetta kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi. Missä se viipyy jos hän vastustaa tasaveroa ja kannattaa progressiivista verotusta? Hän ei ole käsittääkseni myöskään tehnyt aloitetta palaamisesta pääomatulojen progressiiviseen verottamiseen.

Tällä menolla hän ei rakenna uutta uskottavuutta Lipposen hallitusten hukkaaman tilalle. Sama ristiriita tekojen ja puheiden välillä näyttää jatkuvan Sosialidemokraattisessa puolueessa.

Hallitus on tehnyt ratkaisunsa

Hallitus on sitten tehnyt ALV-ratkaisunsa. Se tempoilee sinne sun tänne, alentaa ensin ja korottaa sitten. Ennen kaikkea hallitus jatkaa tiellään kohti tasaveroa. Mallia joka muualla, myös Virossa, ollaan hylkäämässä vahingollisena.

Katainen ja Vanhanen ovat keksineet mallin jossa ensin lasketaan ruuan ALV 12%:iin ja sitten se nostetaan 13%:iin yhdessä yleisen kannan 23%:iin noston kanssa. Ja vaikutukseltaan mitätön ravintoloiden ALV-alennus toteutetaan 13%:iin. Onko tässä tarkoituksellista asian monimutkaistamisen makua? Halutaanko tarkoituksella hämätä asia sellaiseksi, että tavallinen taatiainen ei tajua missä mennään?

Nykyinen hallitus Vanhasen ja Kataisen johdolla rummuttaa verotuksen painopisteen siirtämistä välittömistä veroista välillisiin. Tasaverohömpötyksen lisäksi mallissa on toinenkin epämiellyttävä piirre. Sillä pyritään hämäämään tavallista taatiaista sillä, että tuloverotuksen alennuksilla mukamas annetaan lisää rahaa kuluttajalle mutta sitten se kuitenkin otetaan pois korkeammilla välillisillä veroilla. Ihmisille luodaan illuusio ansioiden paranemisesta ilman palkankorotuksia ja hyväosaiset pääsevät kiertämään veroja koska pystyvät hyödyntämään muita keinoja eli esimerkiksi henkilökohtaisten kustannusten kierrättämistä yritysten kautta, ulkomailta tehtävia hankintoja j.n.e.

Verotuksen kantavana ajatuksena on ollut, että niitä maksavat ne jotka kykenevät. Tästä ajatuksesta on johdettu progressio. Meillä sitä on edustanut vain valtion tuloverotus sekä perintö- ja lahjaverotus. Kaikki muu on ollut tasaverotusta ja nyt hallitus taas vyöryttää siihen, hyväosaisia suosivaan suuntaan. Tässä nykyinen porvarihallitus jatkaa edellisten Lipposen hallitusten linjalla.

Oikea suunta olisi tietenkin, että kehityksen suunta käännettäisi pois tasaverosta. Palautettaisi varallisuusvero progressiivisena, palautettaisi progressio pääomatuloihin ja kiristettäisi valtion tuloverotuksen progressiota yläpäätä kohti. Nythän valtionverotuksen progressio vaikuttaa tiukimmmin keskituloisiin ja sen vaikutus lieventyy mitä suuremmiksi tulot nousevat todella hyvätuloisilla. Progressio kannattaisi myös tuoda kunnallisverotukseen. Näiden progressioiden yhteisvaikutus pitäisi tietysti ottaa huomioon. Samalla voitaisi jatkaa ALV:n ja välillisten verojen alentamista. Näin säilytettäisi ja parannettaisi verotuksen oikeudenmukaisuutta eli sitä, että veroja maksavat ne joilla on siihen kykyä.

Rehelliset kauppiaat ja puhdas ruoka

Viime aikoina on keskusteltu paljon kauppojen tavoista myydä vanhentuneita ja pilaantumassa olevia elintarvikkeita. Milloin on marinoitu vanhaa lihaa ja milloin tehty mitäkin kepulikonstia. Ratkaisuksi on Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) ehdottanut m.m. tarkastajian raporttien julkistamista kaupan ovienpieliin liimattavilla hymy- ja ruttunaamoilla.

Kauppiaat tietenkin vastustavat avoimmuutta ja julkisuutta. Perustelut vain ontuvat. He ovat jääneet itse kiinni rysän päältä ja nyt edelleenkin vakuuttavat omavalvonnan riittävän. Miten se voisi jatkossa riittää kun se ei ole tähänkään mennessä toiminut?

En myöskään ymmärrä miksi n.s. rehelliset kauppiaat vastustavat ja valittavat. Hehän saisivat keinon profiloitua ja erottua kieroilijoista. Eivätkö he sitä halua? Eikö olisi kauppiaallekin hyötyä jos oven pielessä olisi pitkä rivi Eviran hymynaamoja todisteena pitkästä hygieniaosaamisen ja oikeintoimimisen perinteestä ja erotuksena naapurihuijarista jolla on pelkkiä ruttunaamoja.

Minua myös ihmetyttää miksi avoimmuus toimii esimerkiksi Tanskassa ja monessa muussa paikassa. Esimerkiksi tanskalaiset tarkastuskertomukset ovat julkisia. Ja nuo maat ovat juuri niitä joihin verrattuna meidän elintarviikkeemme ovat mainospuheiden mukaan puhtaita luonnontuotteita.

Jos kauppiaat haluaisivat aidosti kilpailua laadulla niin he suorastaan vaatisivat julkisten tarkastusten kaltaisia sertifikaatteja ovilleen. Mutta heidän halunsa lienee myydä samanlaista ja -laatuista ketjubulkkimoskaa valtavista varastohallien kaltaisista halleista asiakkaille joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vertailla ja äänestää jaloillaan..

Minua myös ihmetyttää miksi kuntien elintarviketarkastajat eivät kuulemma haluaisi julkistaa tarkastustuloksiaan. Eikö tarkastustoiminta nyt ole avoimuuden kestävää? Onko esimerkiksi kytköksiä keskusliikkeisiin niin, että tarkastukset eivät olekaan kattavia?

Lueskelin tuossa myös EU:n elintarvikeiden turvallisuuden valkoista kirjaa. Siinä puhutaan "kuluttajien terveyden suojeluun ja elintarvikekaupan rehtien käytänteiden edistämisestä". Se viittaa myös YK:n laajempaan Codex Alimentarius -säännöstöön. Siellä vaaditaan tarkkaa koko tuotantoketjun valvontaa ja sen valvonnan avoimmuutta kuluttajille korostetaan. FAO ja WHO perustivat Alimentarius-komitean jo 1963 mutta kovin vähälle julkiselle huomiolle se on Suomessa jäänyt. Esimerkiksi Eviran sivuilla se on mainittu vain FAO:n linkin selitteessä kansainvälisten linkkien listassa. Olisikohan paikallaan lähteä vaatimaan tehokasta valvontaa ja sen avoimmuutta ihan kansainvälisten vaatimusten kautta eikä vain selitellä miten puhdasta ruokaa meillä mukamas on.

Ihan oikeasti jokaisella elintarvikeliikkeellä tulisi olla julksesti esillä viimeisin tarkastusraportti ja sillä voimassaoloaika. tarkastusten ketjun tulisi myös olla aukoton. Tilanteen voisi sitten myös visualisoida noilla Eviran ehdottamilla tarroilla. Tärkeää on kuitenkin, että tarkastukset ovat säännöllisiä, kattavia ja niiden tulokset julkisia.

TES nousukaudelle

Metallityöväen liitto ja Teknologiateollisuus ovat sitten tehneet työehtosopimuksen seuraavalle kolmelle vuodelle. Tosin palkoista sovittiin vain niistä ensimmäiselle. Sopimus on työntekijöiden kannalta surkea ja mitätön.

Ilmeisesti työläisten puoleinen sopijapuoli ei ole ottanut ollenkaan huomioon, että tässä tehtiin sopimusta seuraavalle nousukaudelle. Tai jos ovatkin neuvottelijat ja liiton johto sen itse tiedostaneet, niin se ei näy mitenkään itse sopimuksessa eikä sen julkistamisessa. Sitä vain puolustellaan juuri nyt päällä olevan laman syvyydellä.

Sopimuksella tuli 0,5% joka vielä jaettanee pärstäkertoimen mukaan eri ihmisille eri tavalla. Korotus voidaan jättää jopa maksamatta. N.s. tekstikysymyksissäkään ei juuri edistytty.

Jos metalliliiton johto ja neuvotteluporukka olisivat oikeasti olleet työntekijöiden asialla niin he olisivat pitkässä sopimuksessa pyrkineet ihan toisenlaiseen palkkaratkaisuun. Sellaiseen joka olisi tuonut nousun hyödyistä jotain työläisillekin. Tai sitten ajaneet hyvin lyhyttä sopimusta. Sellaista joka olisi kattanut vain laman taittumisen ajan.

Nyt työnantajapuoli pääsi rahastamaan laman avulla koko potin ja käytännössä se tarkoittaa, että tulevasta tuottavuuden noususta ei hyödy työntekijät lainkaan.

Nyt jälleen työnantajat ovat ilmeisesti vieneet metallin hampaatonta johtoa kuin litran mittaa. Tai sitten metalliliiton huippujohto oli alusta lähtien työnantajan asialla. Jälkimmäinen epäilys on syntynyt minulle jo Sulo Penttilän puheenjohtajakaudella (1967–1983). Asia kirkastui päivän selväksi Per-Erik Lundhin kaudella (1983-2000). Taustansa sopuilulla on SAJ:n kaudella jolloin työnantajat yrittivät hajottaa sen avulla SAK:ta Teräsliitto metalliliittoa. Hampaattomuus ja sopuilu alkoi kun SAJ ja SAK yhdistyivät ja Teräs- ja Korjaamoliitto yhdistyivät Metalliliittoon. Sen jälkeen TUPOilu on jatkunut näihin päiviin asti. Nyt sitten työnantajat katsovat, että he pärjäävät ilman TUPOakin ja hyvinhän tuo heidän kannaltaan näyttää menevänkin.

Koskakohan työläiset ihan oikeasti huomaavat, että tälläiseen ei ole pakko alistua?

Stubbin oireet

Ulkomisteri Alexander Stubb kertoo mielellään urheiluharrastuksestaan. Viimeksi hän on julkaisut aiheesta oikein kirjankin. Osana tarinaansa hän kertoo oireistaan joita urheilemattomuus aiheuttaa. Minusta nuo oireet alkaa muistuttaa huume- y.m. riippuvaisten kokemuksia jos jäävät ilman huumettaan.

Kuinka suuri osa Stubbin viimeaikojen lapsuksista on noiden vierotusoireiden aiheuttamia? Tuliko esimerkiksi Kirkon ulkomaanapua koskenut möläytys, jossa hän vertasi kännykkävarkautta ja pommituksia keskenään, tuollaisen vierotusoireiden aiheuttaman vireystason laskun ja siihen liittyvän harkintakyvyn menetyksen seurauksena? Mitkä muut teot ja puheet hän on saattanut ilmoille samanlaisessa tai pahemmassakin tilassa?

Jos uskomme sosiaalihuollossa toimivia huumeriippuvuuden asiantuntijoita ja heidän porttiteorioitaan, riippuvuus kehittyy eteenpäin ja uhri kokee tarvetta saada aina suurempia annoksia. Samalla vierotusoireet puutteen aikana pahenevat. Miten pitkällä Stubb tällä kehitystiellä on? Hän on jo triathloniksi nimitetyn äärimmäisyyden parissa. Mitä seuraavaksi jotta endorfiinitasot säilyvät mielihyvän puolella?

Onko ulkopolittiikkamme johdossa tikittävä aikapommi joka odottaa rähjähdystään? Mitä tapahtuu esimerkiksi jonkin huippukokouksen tiukoissa käänteissä kun Stubb ei saakaan urheiluhuumettaan ja saa vierotusoireensa. Tuleeko silloin Suomen etu hoidettua vai löydämmekö itsemme jostakin ennalta arvaamattomasta kriisistä?

Missä vaiheessa Stubb tarvitsee ammattiapua riippuvuuteensa? Kuka on velvollinen seuraamaan ja puuttumaan asiaan?

YLEn sensuuri

YLEn nettiuutisissa julkaistiin eilen uutinen Taloustutkimuksen Iltalehdelle tekemästä ay-liikkeen antamaa vaalitukea koskeneestä mielipidetiedustelusta otsikolla "Suomalaiset tyrmäävät ay-vaalituet". YLE sallii aiheeseen myös keskustelun. Lähetin siihen kaksi kommenttia joista ensimmäinen kosketteli itse aihetta ja eräitä aiheeseen lähetettyjen muiden kommenttien sisältöjä ja jälkimmäinen jutun kuvitusta. Ensimmäinen meni YLEn sensuurista läpi mutta jälkimmäinen ei.

Juttu oli kuvitettu kuvalla jossa oli Metalliliiton valomainos ja jonkin lounaspaikan valomainoksesta sana "Lounas". Tuo kuva kirvoitti minut lähettämään tämän kommentin:

"Kai tuo tämän jutun yhteyteen liitetyn kuvan ottaja palkitaan jollakin zurnalistiikan palkinnolla. On saatu kuvaan a-liiton nimi ja lounasmainos. Valinnalla yritetään ilmeisesti antaa huomaamattomasti mielikuva ay-toiminnasta jonkinlaisena lounaspolitikointina. Ennen vanhaan porvarilehtien toimittajat pitivät yllä kuvaa ay-toimitsijoiden kosteista ja pitkistä kounaista. Nyt YLEn kuvatoimittajat näyttävät jatkavan tätä perinnettä.

Kun YLEssa kuvitetaan porvarien järjestötoimintaa niin varmaan näemme kuvituksina suuria purjeveneitä, golfratojen 19. reikiä ja hirvipeijaisia."

Ilmeisesti YLE yrittää tuollaisella sensuurillaan varjella toimintaansa tiedotusvälineiden kriittiseltä lukutaidolta. Ihmiset eivät siis saa paljastaa eikä arvioida YLEn palstoilla YLEn mielikuvien muokkausta.