Obama ja odotusarvo

USA:n vasta valittu presidentti Barack Obama on sitten saanut tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon Norjan suurkäräjiltä. Valinta on kummallinen. Palkinnon saajan historia tässä suhteessa on kovin lyhyt eikä konkreettiset teotkaan puhu valinnan puolesta.

Obama on tosin puhunut muutamia kertoja hyvään suuntaan, esimerkiksi ydinaseettomuuden puolesta mutta käytännön tekoja saamme vieläkin odottaa. Niitä sen sijaan on toiseen suuntaan. Eräänä ensimmäisenä tekonaan hän komensi laajentamaan Afganistanin sotaa Pakistaniin. Hän toki pysäytti vaarallisen ohjuskilpihankkeen edeltäjänsä uudeksi Euroopaksi nimittämään itäiseen Keski-Eurooppaan. Mutta se onkin suunniteltu korvattavaksi uudella ja laajemmalla merelle sijoitettavalla ohjuskilpijärjestelmällä. Ainoa konkreettinen teko rauhan puolesta hänen aikanaan toistaiseksi näyttäisi olevan, että U.S.A. ei ole vielä hyökännyt Iraniin.

Jäljelle jää Obaman puheissaan nostattamat odotusarvot hänen tulevasta toimistaan. Lopettaako hän ihan oikeasti Irakin sodan, Quantanamon vankileirin, aloittaako neuvottelut Lähi-Idässä j.n.e. j.n.e. On paljon asioita joita hän on luvannut mutta ne näyttävät vain lykkäytyvän ja samalla Afganistanin ja Lähi-Idän tilanteet jatkavat kärjistymistään. Jäämme odottamaan josko hän täyttäisi antamansa lupaukset. Oma kysymyksensä on tietenkin mikä on hänen oma halunsa ja mikä oikeasti U.S.A:ssa valtaa pitävän aseteollisuusryhmittymän halut.

Nobelin rauhanpalkintoon ei kuitenkaan taida kuulua minkäänlaista takuuta. Eli jos Obama ei täytäkään häneen asetettuja toiveita niin häneltä tuskin haetaan palkintoa pois. Konkreettiset toimet hänen valtakaudellaan kun viittaavat hänen kuitenkin asettuvan samaan sodanlietsojien joukkoon kuin aiemmat sellaiset palkinnonsaajat kuten Henry Kissinger, Menahem Begin ja Martti Ahtisaari.

Hutkivat zurnalistit hakoteillä

Viime aikojen kohu Matti Vanhasen ympärillä osoittaa kuinka suomalainen tutkiva journalismi on hakoteillä. YLEn silminnäkijä-ohjelma kertoi Nuorisosäätiön kiinteistöbusineksesta. Sen yhtenä sivujuonteena oli tuolloisen kansanedustaja ja säätiön puheenjohtaja Vanhasen talonrakennus. Se on nyt nostettu tiedotusvälineissä koko jutun keskiöön. Paljon tärkeämpi ohjelman sanoma on mennyt aivan ohi journalistien mielenkiinnon.

Tärkein sanoma ohjelmassa käsittääkseni oli KEPUa lähellä olevan Nuorisosäätiön tapa harjoittaa liiketoimintaa kiinteistöillä ja sen vaikutukset asumisen hintaan. Siinä olisikin todella tärkeä aihe tutkivalle journalismille. Esimerkiksi miten toimii tonttimaan arvon "jalostaminen" ja kuka saa hyödyn kun asukkaat maksavat sen vuokrissaan. Samaten pitäisi selvittää miten kallis rakentaminen ilman kilpailua maksatetaan yhteiskunnalla ja sitten vielä vuokralaisilla. Myös hankintalain vastaisuudet ovat jääneet selvittämättä. Näissä säätiön, Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) sekä kuntien suhteissa riittäisi selvitettää. Mutta suomalaiset pääosin porvarilliset tieodtusvälineet selvittelevät mitä on tuppeen sahaaminen ja kuka käyttää mitenkin puutavaran käsittelyyn liittyviä ammattitermejä.

Oma lukunsa on tietenkin myös muut asiat jotka ovat jääneet miltei käsittelemättä. Samaan aikaan on työn alla ensivuoden budjetti, työttömyys kasvaa edelleenkin, eduskunnassa on keskusteltu niin vanhusten huollosta kuin päätetty antaa verovapaus peltokaupoista tuleville voitoille. Nämä eivät ylitä uutiskynnystä kun pengotaan Vanhasen lautakauppoja.

Sinällään tietysti on tärkeää, että pääministerin mahdolliset korruptioepäilyt selvitetään. Ongelma onkin penkomisen saamat mittasuhteet suhteessa muihin asioihin, etenkin siihen miksi on korruptoitu jos on korruptoitu ja kuka on loppupeleissä kerännyt hyödyn yhteiskunnan eli veronmaksajien rahojen käytöstä. Tässä suhteessa meillä on tietenkin jo entisiä esimerkkejäkin kuinka varsinaiset rakenteelliset ongelmat jäävät tuppilankkujen ja tekstiviestikohujen alle.

Oma lukunsa on tietenkin kuinka Vanhanen pitää kiinni asemastaan eikä mikään tunnu vielä tarttuvan harmaaseen hartapankkirakentaja-imagoon. Antti Kaikkonen ja Jukka Vihriälä sentään jo erosivat mutta Vanhanen vaan jatkaa. Kummallista on myös KEPUn kannatuksen kehitys. Se nousee vaikka Nuorisosäätiössä on kyse laajasta KEPUlaisten poliitikkojen kähminnästä. Onko syynä iltäpäivälehtien hutkivien zurnalistien henkilöivä tapa lähestyä vain pintaoireita. Se saadaan helposti näyttämään ajojahdilta ja sympatiapisteitä alkaa ropista.

Mitenköhän saisimme sellaisen tiedotusvälineistön joka osaisi ja haluaisi pureutua rakenteellisiin ongelmiin eikä räpistelisi pintakuohuissa.

Suomen ulkoministeriö ja Honduras

Kuten kaikki tiedämme, on Hondurasissa tapahtunut vallankaappaus jossa demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti Manue Zelaya syrjäytettiin ja muilutettiin pyjama päällä ulkomaille. Ainoaksi syyksi ilmoitettiin hänen halunsa järjestää neuvoa-antava kansanäänestys siitä pitäisikö perustuslakia valmistelevan elimen vaalien järjestämiseen tähtäävä aloite viedä parlamentin käsittelyyn. Todellisuudessa syynä lienee ollut liberaaleja edustaneen Zelayan radikalisoituminen ja sitä kautta tuki vähempiosaisille kuten alkuperäiskansoille, vähimmäispalkan nostaminen j.n.e.

Nyt syyskuinen Voima-lehti kertoo, että Suomen sikäläinen kunniakonsuli, liikemies Luis Kafie on sotkeutunut kaappaukseen. Hän lienee ollut rahoittamassa kaappausta ja yhdessä veljensä kanssa muutenkin suhmurointu taustalla.

EU on heristänyt sormeaan ja U.S.A. ei edes sitä vaikka molemmat ovat yleensä valmiita viemään demokratiaa milloin mihinkin maailman kolkkaan. Edellytyksenä toki silloin on, että taloudelliset edut ovat uhattuna ja nyt Hondurasissa kaappaus pikemminkin tukee niitä kuin uhkaa.

Suomen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan ja Karibian osaston päällikkö Juha Virtanen on kertonut Voiman toimittajalle, että heillä ei ole todisteita Kafien sotkeutumisesta kaappaukseen. Se lienee luonnollista kun eivät ole kuulemma tutkineetkaan asiaa. Ilmeisesti myös aikovat jättää tutkimatta jotta todisteita ei löytyisikään. Onhan Kafie tae suomalaisten yritysten kaupoille Hondurasissa. Business ennen demokratiaa ja kansalaisvapauksia.

Ulkoministeri Stubbin en ole huomannut juuri lainkaan käsittelevän Hondurasin tapahtumia vaikka hänen jos kenen pitäisi olla huolissaan siitä millaiset ihmiset edustavat Suomea missäkin maailmankolkassa. Mutta tähänhän me olemme saaneet jo tottua. Häntä huolestuttaa vain miten saada Suomi NATOon ja mukaan käsikassaraksi kaikkiin mahdollisiin U.S.A:n interventioihin eri puolilla maailmaa.

Koskahan saamme ulkoministerin joka ihan oikeasti hoitaa tehtäviään vastuullisesti ja toimii niinkuin puhuu? Sellaisen joka on johdonmukainen puhuessaan demokratiasta, kansalaisvapauksista ja turvallisuudesta eri puolilla maailmaa.

Obaman kilpi

Palasin juuri lomamatkalta ja huomasin uutisia selatessani, että U.S.A. on luopunut ohjuskilpihankkeestaan Puolassa ja Tsekissä Obaman päätöksellä. Sinällään hyvä uutinen. Ja kiitos tästä turvattomuuden lisääntymistä hillitsevästä päätöksestä kuuluu ennen kaikkea noiden suunniteltujen sijoitusmaiden paikallisille ihmiselle. He ovat omalla toiminnallaan osoittaneet, että jopa superhypervaltaa voi vastustaa menestyksellisesti paikallisella toiminnalla. Ohjusten sijoittaminenhan olisi ollut jälleen uusi askel maailmanlaajuisessa vastakkainasettelussa.

Toisaalta ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa. Obama on paljastamassa oikeat kasvonsa tässäkin suhteessa. Hän suunnittelee entistä vaarallisempaa liikkuvaa ohjus- ja niiden tutkaverkkoa ja ihan samaan suuntaan kun nyt hylätty Bushin ratkaisu.

Meidän on täällä Suomessa oltava erityisesti entistä tarkempia Stubbien, Ahti- ja Jaakonsaarien sekä muiden NATOttajien suhteen. He eivät kuitenkaan ota opikseen. Seurauksena muutaman vuoden kuluttua meidänkin teillämme pörrää U.S.A:n ohjus- ja tutkarekat ellemme ihan oikeasti ja konkreettisesti pistä heille hanttiin.

Destia

Ministeri Häkämies vaatii tiedotusvälineissä olevien juttujen mukaan valtion omistaman tienrakennusyhtiön, Destian yksityistämistä. Hänen mukaansa, esimerkiksi Kauppalehden 4/6 -09 mukaan, liikenneinfrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon ei liity mitään sellaista intressiä, että valtion pitäisi olla mukana. Minusta käsitys on kummallinen ja osoittaa täydellistä tietämätttömyyttä liikenneinfrastruktuurin merkityksestä yhteiskunnassa.

Häkämies myös perustelee kantaansa Destian tarpeella saada kumppani joka vastaisi Destian kehittämisestä. Eikö Häkämies valtionyrityksistä vastaavanana mininsterinä halua, osaa tai muutoin kykene kantamaan vastuutaan? Olisiko silloin parempi vaihtaa hänen tilalleen henkilö, joka osaa ja haluaa sekä kykenee?

Tienrakennusalan muut toimijat perustelevat Destian yksityistämistä väitteillä Destian toimien vaikutuksesta markkinoihin. Destia kun kuulemma alihinnoittelee. Minusta tuollainen hinnoittelu on luontevaa ja oikein. Sehän osoittaa, että toimija joka ei ole kapitalistien omistama ja siten on ulkopuolella kapitalistien voitontavoittelun, voi tuottaa halvemmalla ja laatua. Minusta olisi kummallista jos Destian hintataso olisi sama kuin yksityisessä omistuksessa olevien. Niidenhän tulee normaalien rakentamiskustannusten ja yrityksen kehittämisen lisäksi tuottaa voittoa omistajalleen. Yhteiskunnan omistamalla ei tälläistä velvoitetta ole. Nykyinen tilanne on siis veronmaksajille edullinen kun on toimija joka rakentaa ja pitää kunnossa kohtuuhintaan.

Lisäksi Häkämies ja muu kokomuusvetoinen hallitus aikoo myydä Destiaa laman aikana ja siten alihintaan. Tämähän sinällään ei ole mitään uutta vaan tähän astikin porvarihalitus on luopunut valtion omistuksista pilkkahintaan. Kepulainen liikenneministeri Vehviläinenkin vain asettelee aste-eron kaltaisia prosenttilukuja rajaksi valtion omistusosuudelle.

Nyt, kun Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) järjesti 11/9 -09 työnseisauksen vastustaakseen Häkämiehen holtitonta ja ideologista yksityistämisintoa niin työnantajapuoli käyttää armeijaa rikkureina. Asiasta kertoi jopa yleensä kovasti työnantajien puolta pitävä Helsingin Sanomat. Meno työmarkkinoilla alkaa muistuttaa pimeimpiä aikoja 20- ja 30-luvulla.

Minusta me nimen omaan tarvitsemme Destian kaltaisia laitoksia yhteiskunnan omistuksessa. Meillä veronmaksajilla ei ole varaa pumpata myös verojen kautta rahaa yksityisten kapitalistien pohjattomiin säkkeihin.

Halla-ahon tuomio

Jussi Halla-aho on sitten saanut ensimmäisen päätöksensä käräjäoikeudesta. Jatkoa ilmeisesti seuraa hovista. Tässä tuomiossa ihmetyttää miksi uskonrauha katsotaan ansaitsevan paremman suojan kuin kansanryhmät. Miksi jumalien pilkkaamisessa riittää pelkkä pilkkaaminen mutta kansanryhmien kohdalla vaaditaan erityistä aikomusta pilkata. Eikö pilkkaamisessa aina ole aikomus jos kerran pilkkaa. Ilman aikomusta pilkata, pilkkaaminenkin jäisi tekemättä. Ellei sitten ole niin tajuton, että ei tajua pilkkaavansa. 

Sinällään profeetan, vaikka kuinka joidenkin kunnioittaman, lapsivaimojen mainitseminen ei kai ole pilkkaamista. Lapsena sovitut ja solmitut avioliitothan ovat joissakin kulttuureissa yleinenkin tapa. Ei se näytä olevan erityisesti paikalliseen uskontoon liittyvä vaan alueelliseen kulttuuriin ja sen kehitysvaiheeseen. Ja Muhamedin elinaikana laajemminkin ihan hyväksyttävää. Ja mahtoiko aiemmin kuningas Salomonkaan kaikki vaimot täysi-ikäisiä.

Erityisesti minua ihmetyttää, että Halla-aho ei ole saanut tuomiota raiskausjutuistaan. Siis niistä joissa hän kirjoitti toiveistaan, että eräiden tiettyjen naisryhmien pitäisi valikoitua uhreiksi. Minusta ne olivat hänen rankimpia juttujaan. Ei tämä mistä hän sakkotuomionsa sai.

Toisaalta taas sananvapausmielessä Halla-aho on turhan pieni kärpänen ammuttavaksi näin isolla tykillä. Hänen älämölönsä voisi ihan hyvin hautautua muun roskan ja hälyn alle.

Tasaverotus Urpilaisen tapaan

Tämän aamun Hesarin mukaan Jutta Urpilainen on huolissaan hallituksen aikeista pyrkiä hivuttamalla tasaveroon. Huoli on todella aiheellinen. Minua ihmetyttää kuitenkin Urpilaisen omat puheet. Hän sanoo vastustavansa tasaveroa epäoikeudenmukaisena. Mutta samaan syssyyn hän kuitenkin kannattaa kulutusveroja eli esimerkiksi arvonlisäveroa. Minusta tuo ei ole loogista. Vai menisikö hän päässään arvonlisän verottaminen ja lisäarvon verottaminen sekaisin?

Olen toki samaa mieltä tasaveron turmiollisuudesta. Hän mainitsee kunnallisveron tasaverona ja toki vastustaa Vanhasen-Kataisen hallituksen yrityksiä verotaakan siirtämisestä progressiivisesta valtion tuloverosta tasaprosenttiseen kunnallisveroon. Mutta miksi hän kannattaa kuitenkin ALV:n kaltaisia tasaveroja?

En ole myöskään nähnyt häneltä tai muuten SDP:ltä ensimmäistäkään aloitetta kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi. Missä se viipyy jos hän vastustaa tasaveroa ja kannattaa progressiivista verotusta? Hän ei ole käsittääkseni myöskään tehnyt aloitetta palaamisesta pääomatulojen progressiiviseen verottamiseen.

Tällä menolla hän ei rakenna uutta uskottavuutta Lipposen hallitusten hukkaaman tilalle. Sama ristiriita tekojen ja puheiden välillä näyttää jatkuvan Sosialidemokraattisessa puolueessa.