Kunnallista työsuhdepolitiikkaa

YLE kertoo pääkaupunkiseudun alueuutisessaan Järvenpään kaupungin härskeilystä palvelukodin toiminnan kilpailuttamisessa. Jampankiven hoitokodin henkilökunta joutuu kilpailutuksen tuloksen takia hakemaan vanhoja työpaikkojaan uudelleen ja entistä huonommilla palkoilla. Kaupunki osoittaa taas ansaitsevansa nimiväännöksensä Järjenpää.

Tässä jälleen paljastuu mistä ulkoistamisessa ja kilpailuttamissa eli n.s. tilaaja-tuottajamallissa todellisuudessa on kyse. Tuskimpa tässäkään kuntalaisten maksurasitus helpottuu mutta yksityisen yrityksen omistajat vetävät välistä sen osuuden mikä hoitajien palkoista uusi yrittäjä tavallaan varastaa.

Sitäpaitsi ihan oikeasti Järvenpään kaupunki siirtää toimintaa työntekijöineen, tiloineen ja asiakkaineen uudelle yrittäjälle eli tapahtuu juuri tuo työntekijäpuolen mainitsema liikkeenluovutus. Normaali meno edellyttäisi, että työntekijät siirtyvät n.s. vanhoina työntekijöinä. Ei siinä ole mistään vastuun säilymisestä kyse vaikka kaupunkin a.o. johtaja niin yrittääkin venkuroida.

Samaa on aikoinaan yritetty myös pääkaupunkiseudun bussiliikenteen kilpailutuksessa. Silloin se ei onnistunut ja toivottavasti se ei onnistu nytkään vaan ammattiyhdistysliike pystyy pysäyttämään tämän törkeän työsuhteenehtojen loukkauksen.

Tässä tapauksessa lienee reikä myös hankintalaissa joka ei edellytä huolehtimaan työntekijöiden oikeuksien säilymisestä toiminnasta tulevien tulojen siirtyessä menemään uudelle omistajalle.

Nyt olisi taas eduskunnan n.s. työväenpuolueilla, SDP:llä ja Vasemmistoliitolla mahdollisuus ansaita luottamusta työntekijöiden keskuudessa ja profiloitua oikeina työväenpuolueina.

Kataisen niskalenkki

Jyrki Katainen on aloittanut kummallisen hyökkäyksen oppositiota vastaan. Tokihan on normaalia, että hallitus ja oppositio on erimieltä mutta tämä Kataisen reaktio on kummallinen ja erikoinen.

Ensin Katainen käy kollegoidensa kanssa neuvottelemassa järjettömän kalliin tukipaketin joilla pelastetaan suurten kansainvälisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten sijoitukset edessä häämöttäviltä riskeiltä Kreikassa. Tätä markkinaspekulanttien lepyttelyä eurovuorilla hän nimittää niskalenkiksi markkinavoimista. Sitten kun hänen ja kumppaniensa tulosta arvostelee oppositio niin hän katsoo asialliseksi syyttää valehtelusta. Ikäänkuin hänen kanssaan erimieltä oleminen olisi kiellettyä ja rikollista.

Valehtelusta ja epärehellisyydestä selittää puolue joka vast'ikään vakuutti olevansa työväen puolue ja nyt väittää itseään vihreiksi. Ja samainen puolue on ollut vakuuttanut,e ttä markkinat kyllä korjaavat itse itsensä. Kas, kun ei tässä tapauksessa korjaakaan kun pankkien omistajien voitot pitää pelastaa. Ja samalla tyydyttyvät rahamarkkinat eli ne muutamat kymmenet johtavat rahoitusspekulantit suurimmissa kansainvälisissä pankeissa ja rahalaitoksissa. Eivätkä kreikkalaiset nepotistitkaan varmaan pane pahakseen, nämä Karamanlisit, Papandreut ja Mitsotakikset ynnä muu kreikkalainen eliitti.

On toki totta, että demarit olivat omalta osaltaan Paavo Lipposen aikana ajamassa meitä tähän ahdinkoon. Nyt sitten kun demarit yrittävät tehdä eroa tuohon turmiolliseen politiikkaan niin se selvästi kismittää Kokoomusta. Onhan demareiden kelkka kääntynyt muutamassa muussakin asiassa, esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa. Ilmeisesti kokoomus- ja myös kepujohto pelkää jäävänsä yksin vastaamaan seuraavissa vaaleissa tästä politiikasta. Olisihan ollut paljon mukavampaa jos suurista puolueista kukaan ei olisi ollut erimieltä niin harjoitetun politiikan vastustamisen leimaaminen populismiksi olisi mennyt helpommin läpi. Nyt populismileiman saamimen tartuttumaan on vähintäänkin kertaluokkaa vaikeampaa. Vastustajien näkyvyys ja kuuluvuus ovat demarien myötä aivan eriluokkaa.

Oma lukunsa on sitten miten luotettavaa demarien kääntymys on? Meillä on jo lukuisia esimerkkejä kuinka he puhuvat ennen vaaleja yhtä ja toimivat jälkeenpäin toisin. Epäilys on tälläkin hetkellä olemassa, että vastustus on vain taktista laatua ja unohtuu heti vaalien jälkeen jos on tullut voitto ja hallituksen ovet auenneet.

P.s. Olen ollut havaitsevinani, että kriisien välit koko ajan lyhenevät ja lyhenevät. Nyt USA:n asuntorahoittajien busineksesta alkaneesta rahoituskriisistä ei keretty edes kunnolla aloittaa nousua kun iski tämä kreikkalaisten niskaan kaadettu. USAsta kuuluu jo vihjeitä seuraavsta kun rahoituslaitokset ovat ilmeisesti narahtamassa tunnuslukujensa väärentämisestä. Olemme ilmeisesti saavuttamassa jatkuvan talouskriisin tilan (ihan niinkuin jatkuvan sodankin).

Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?

Vanhasen uusi uskonto

Satuin vilkaisemaan hetken Matti Vanhasen haastattelua tänä aamuna YLEssä. Sen enempää puuttumatta siihen kuinka meiltä taas tällä kertaa Kreikkaa tekosyynä käyttäen, kupataan rahaa pankkien tukemiseen, en malta olla puuttumatta havaitsemaani Vanhasen aatokseen.

Hän puhui ikäänkuin demokraattisen päätöksenteon tehtävä olisi vain pitää markkinoilla toimivat sijoittajat tyytyväisinä. Ikään kuin heidän oikeutensa ja velvollisuutensa olisi olla demokratian ulkopuolella oleva mystinen jumalallinen voima. Voima joka tulee meidät murskaamaan jollemme me jatkuvasti leputtele sitä lahjoilla. Onko markkinat todellakin jumal'olento, spekulantit sen inkarnaatioita ja poliittiset päättäjät pappeja?

Missä ovat ne poliitikot jotka pyrkisivät aidosti vaikuttamaan syihin eikä vain kärttäisi rahaa syyllisten miellyttämiseen? Syyllisiähän ovat meidän löperöä rahoitussysteemiämme hyväksikäyttävät pankkikapitalistit eikä köyhät työläiset Kreikassa tai Portugalissa tai Suomessa. Eivät edes pois töistään potkittavat julkishallinnon työläiset vaan ne jotka tekevät rahaa rahalla. Heidän tekemisiinsä pitäisi puuttua, heidät vaatia vastuuseen ja ja jatkoa varten rakentaa systeemi joka estää vastaavan spekuloinnin jatkossa.

Sotaa diminutiivissa

Pertti Salolainen, kokoomuslainen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, on YLEn nettiuutisten mukaan avautunut Afganistanin sodasta. Hän näyttää sotkeutuvan omiin sanoihinsa kun yrittää selittää, että emme ole sodassa vaikka siellä on ”sota”, ”käydään sotaa” ja ”soditaan” mutta sodassa ovat jotkut muut kuin suomalaiset. Voiko pahemmin enää hurskastella ja saivarrella?

Salolaisella ja muilla NATO-friikeillä tuntuu olevan propagandassaan jonkinlainen laittiversio sodasta eli heidän mielestään Afganistanissa ei ole sota vaan sotaa, jonkinlainen pieni osa sodasta, sotanen tai jotain sellaista pienempää ja somempaa. Ja kun me emme siellä sodi niin osa meidän armeijaamme pyssyt tanassa ovat vain sattuneet ihan vahingossa paikalle ja nyt sotasankarimme siellä päällistelevät, että mihinkäs sitä on tultu. Kirjallisuus tuntee monia tarinoita, joissa erilaiset sotaporukat eksyvät "vahingossa" pois sodasta. Nyt on ilmeisesti kirjoitettu historiaamme uusi lehti kun armeijamme sotilasyksikkö on eksynyt sotaan, kysymättä ja pyytämättä.

Salolainen vetoaa Saksan liittokansleri Merkeliin jonka mukaan siellä vain soditaan tai on sotaa mutta Saksa ei oikeasti ole sodassa tai ainakaan sotatilassa tai jotain.... No, Merkel ja Salolainen ovat puoluetovereita ja edustavat kypäräpääpappipuolueita molemmat eli sotiminen ja jeesustelu on n.s. verissä (vai pitäisikö nykyään sanoa "geeneissä").

Lisäksi Salolainen yrittää uutisen mukaan ikään kuin asettua tilanteessa ulkopuoliseksi. Se on kuitenkin härskiä venkoilua kun mies on oikeasti sodassa olevan liittoutuman yhden osallisen parlamentin ulkoasioiden käsittelyn valmistelusta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja eli Suomen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on mitä suurimmassa määrin sisäpiiriläinen ja osallinen. Tässä suhteessa Salolaisen voisi muistella vaikka m.m. edesmenneen puoluekolleegansa Paasikivenkin suuhun laitettuja sanoja: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.

Uudenaikainen ja haitaton?

Yleinen tapa valtatiedotusvälineissä on lakkojen yhteydessä meuhkata lakon vanhentuneisuudesta ja haitasta sivullisille sekä yhteiskunnan toimintojen vaarantamisesta. Nyt meillä ilmeisesti on huomenna käsillä työnantajan julistama työsulku elintarviketeollisuudessa. Mutta, yllätysyllätys, se ei olekaan vanhanaikaista eikä häiritse sivullisia eikä vaaranna mitään. Hutkivat zurnalistit eivät myöskään asiantuntevasti spekuloi järjestöpolitiikalla. Ilmeisesti toisten keinot työehtosopimusneuvotteluissa ovat vanhentuneita, huonoja ja haitallisia ja toisten taas ei.

Elintarviketeollisuusliitto (ETL) on itse omassa tiedotteessaan toimitusjohtajansa Heikki Juutisen suulla arvioinut, että viimeviikkoinen lakko "pitkittää häiriöitä elintarvikkeiden saannissa." ja "Lakot heikentävät jo ennestään alhaisen kannattavuuden elintarviketeollisuutta, kasvattavat elintarvikkeiden maahantuontia ja viime kädessä vaarantavat työpaikat Suomessa". Kummallisesti samanlaisen töiden keskeytymisen aiheuttavalla työsululla ei ole samaa vaikutusta. Se ei edes vaaranna meidän mainettamme.

Yleinen tapa lakkojen yhteydessä on nimitellä ay-johtajia lakkokenraaleiksi. Missään en ole vielä nähnyt toimitusjohtaja Heikki Juutista tai hallituksen puheenjohtaja Matti Karppista (Lännen tehtaat Oy) nimitettävän sulkukenraaleiksi. Ei myöskään ole ollut asiantuntevia luonneanalyysejä herrojen luonteenpiirteistä ja johtamistavoista.

Koskahan meidän itseään riippumattomiksi nimittävät tiedotusvälineet ihan oikeasti alkaisivat tiedottaa tasapuolisesti ja objektiivisesti?

Heinäluoma pimeillä vesillä

Monet tiedotusvälineet kertovat Eero Heinäluoman kertoneen tämänpäiväisessä (24/4 -10) Hufvudstadsbladet - lehdessä hänen haluavan kiristää työperäisen maahanmuuton ehtoja jotta suomalaisista työpaikoista ei syntyisi niin kovaa kilpailua suomalaisille työntekijöille. Itse Höblän haastattelujuttu on hieman toisenlainen kuin kertomuksissa mutta kuitenkin Heinäluoma on lähtenyt kalastelemaan ääniä samoille pimeille vesille joilla perussuomalaiset jo ovat Timo Soinin johdolla. Jussi Halla-aho on sentään vain marginaali-ilmiö SDP:n kärkinimen rinnalla.

Toisaalta Heinäluoma viittaa ihan oikeaankin ongelmaan: ulkomaalaisille synnytettyihin toisiin työmarkkinoihin joilla poljetaan työsuhteiden ehtoja ja työläisten oikeuksia. Ja se vie ihan oikeasti suomalaisten mahdollisuuksia työpaikkihin. Kyseessä eivät kuitenkaan ole toiset vaan jo kolmannet markkinat. Meillähän on erilaisille tukityöllistetyille y.m. jo olemassa työmarkkinat joilla ei päde samat säännöt kuin työehtosopimuksilla säädellyillä markkinoilla. Nämä jo toimivat ulkomaalaisten harmaat markkinat ovat jo kolmannet erilliset markkinat joilla työnantajien ei tarvitse välittää työläisten oikeuksista. Olisi odottanut Heinäluoman puuttuvat tähän ongelmaan mutta se taisi jäädä hänelle sivuseikaksi xenofoobikkojen ja rasistien äänien kalastelussa.

Suomalaisten huono työllistyminen ulkomaisen työvoiman rinnalla on ihan oikea ongelma. Mutta syynä ei ole liian helppo pääsy Suomeen. Syynä on, että työnantajien sallitaan työllistää pimeästi ja harmaasti ja jopa laillisestikin ulkomaalaisia huonommin työehdoin kuin suomalaisia. Samanlaisten ehtojen turvaaminen kaikille vähentäisi työperäisen maahanmuuton tasolle jossa sen tulisikin olla eli täydentämässä työvoimaa siellä ja silloin kun sitä tarvitaan.

Muut pintapoliitikot tuntuvat joukolla kauhistelevan Heinäluoman avausta. Se on kuitenkin kovin kaksinaismoralistista kun ottaa huomioon heidän omat puheensa ja tekonsa. Esimerkiksi Matti Vanhanen hallituksineen ei ole tehnyt käytännöllisesti katsoen mitään työsuhteen ehtojen valvomiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Hallituksemme, niin nykyinen porvarihallitus kuin edelliset Lipposen, jopa ajavat tälläistä kehitystä EU:n direktiivien kautta kun palvelumarkkinoita halutaan vapauttaa EU:n laajuisesti palveludirektiivillä.

Missä ovat ne poliitikot jotka lähtisivät ihan oikeasti rakentamaan keinoja työsuhteiden ehdoilla keinottelun estämiseksi? Ne toimet toimiessaan poistaisivat Heinäluomankin mainitseman oikean ongelman ja pitäisi suomalaiset työnhakijat samalla viivalla ulkomaisten kanssa. Tosin se kaventaisi työnantajien valtaa eikä Suomen johtavista poliittisista voimista sellaista halua näytä löytyvän ja potin korjaavat rasismilla ja xenofobialla ratsastavat populistit.