Anttila valvoo

YLE ja muutkin tiedotusvälineet ovat kertoneet venäläisten viranomaisten kieltäneen elintarvikkeiden tuonnin joiltakin suomalaisilta yrityksiltä.  Ja jopa alkaa normaali älämölö politikoinnista ja painostuksesta.  


Kun ottaa huomioon kuinka aiemmin on toimittu niin ei voi kuin epäillä suomalaisia tuottajia ja Sirkka-Liisa Anttilaa heidän valvojanaan.  Onhan aiemminkin Venäjää syytetty samasta kun ovat uskaltaneet vaatia, että laskut olisi maksettava (Ukrainan ja Valko-Venäjän kaasulaskut) ja ettei kelvotonta ruokaa saa myydä (bulgarilaisen kelvottoman lihan dumppaaminen Puolan kautta).  Jostakin kumman syystä meillä ei voi uutisoida venäläisestä elintarvike- tai muustakaan valvonnasta kuin vain politikointina ja muiden painostamisena.  Lisäksi tämä meidän ylimmäinen valvojamme, Sirkka-Liisa Anttila on jäänyt niin monesti kiinni kaikenlaisista suhmuroinneista: ALV-alennukset, juustot, kalakukot jne. Summa summarum: epäilen, että venäläisten epäilyissä on perää eikä suomalainen elintarviketeollisuus ole niin puhdasta kuin sen väitetään olevan.


Suomalaisia elintarvikevalvojia, Eviraa ja kmppaneita tuntuu kaiken kaikkiaan kiinnostavan enemmän pienten sortaminen isojen toimijoiden suojelemiseksi.  Ahdistellaan pieniä leipomoja ja jäätelökioskeja mutta isoja ketjuuntuneita suojellaan.  Ne saavat itse valvoa itseään ja sitten kun jäädään kiinni, tiedotusvälineet rientävät avuliaasti syyttämään venäläisiä.


Kannattaisikohan hutkivien zurnalistien seuraaksi kohdistaa tutkimuksensa elintarviketeollisuuden, heidän valvojiensa ja alasta vastuullisten poliitikkojen kytköksiin.  Kuka maksaa kenekin vaalikampanjat ja lomamatkat.  Oma perkaamisen paikkansa olisi myös maa- ja metsätalouteen pesiytynyt KEPU-mafia.

Kaikkia vastaan

Nyt taas kun kesällä ei ole parempaakaan uutisointia niin toimittajat bulevardilehdissään laskevat "Ruokolahden leijonat" irti.  Tällä kertaa spekuloinnin kohteena on seuraavien presidentinvaalien ehdokasasettelu.  Vaikka kyseessä onkin tyhjänpäiväinen keltaisen lehdistön palstantäyte niin en malta olla palaamatta jo aikaisemminkin ehdottamaani mahdollisuudesta  kaikkia vastaan äänestämisestä.  Tuolloin aiemmin kirjoitin näistä Niinistöistä ja Stubbeista.  Nyt näyttää meno lipsahtavan aina vain kammottavammaksi kun on kaivettu esille tuo itse itsensä wannabee-savolaisten kuninkaaksi kruunaama Lasse Lehtinen.  En suostu valitsemaan toisella kierroksella hänen ja esimerkiksi Niinistön välillä vaan vaadin, että minulla tulee olla mahdollisuus äänestää kumpaakin vastaan.

Pallottelua erityistalousalueen tapaan

Tiedotusvälineissä on jokunen aika sitten esitelty Espoon Tapiolan Tennispuiston kehittämisajatuksia. Paikalle olisi saatava Espoon teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mielestä ainakin 20 miljoonalla asuntoja (Helsingin Sanomat; 2/7 -10) jotta Länsimetron asemaa hyödynnettäisi tehokkaammin. Ja heti ovat emtp-porukat*) hereillä.

Paikalla on nyt kaupunginmaalla, määräaikaisella vuokrasopimuksella yksityisen yrittäjän tennishalli ja pari ulkokenttää tenniksen pelaajille. Siellä lätkii puiston keskellä muutama yksittäinen henkilö kerrallaan karvapalloa, vain parin sadan metrin päässä tulevasta metroasemasta.

Yrittäjä ei ilmeisesti ole ollut tietoinen mitä määräaikainen vuokrasopimus tarkoittaa kun hän on kuulemma vain pari vuotta sitten investoinut miljoonia halliinsa. Tai sitten hän ei ole muuten tehtäviensä tasalla kun polttaa sillä lailla rahaa tietäessään, että vuonna 2016 hänen vuokrasopimuksensa loppuu ja tontin on oltava tyhjä. Olavi Loukon mukaan halli on tiedetty jo 80-luvulla väliaikaiseksi. Vai päteekö tässä erityistalousalueen lait joiden mukaan yksityiset voivat möyriä kaupungin maalla ja kaupunki on velvollinen veronmaksajien rahoilla siivoamaan jäljet (vrt. Iirislahden yksityinen venesatama kanavineen kaupungin maalla rantaraitin tiellä).

Asuntojen rakentamista vastustetaan myös viheralueiden menetyksellä. Tosin ainakin ensimmäisten havainnekuvien mukaan vehreys lisääntyy kun betonibrutalistinen tennishallirumilus lähtee.

Joku lie älähtänyt myös tennisharrastajien puolesta. Heillä on kuitenkin jo nyt vain muutaman sadan metrin päässä, Tapiolan urheilupuistossa kenttiä ja halleja. Kuulemma sinne on tulossa lisääkin. Sekä aikanaan myös metroasema.

Tärkeintä on kuitenkin Tapiolan kehittäminen metron tuomin mahdollisuuksin. Sen tärkeydestä lienevät kaikki samaa mieltä (p.l. Ison omenan ja Sellon kauppiaat). Keinoista ollaankin sitten eri mieltä: joillakin kun tuntuu olevan käsitys mahdollisesta piristämisestä ja elävöittämisestä ilman ihmisiä. Heille syntyy miellyttäviä kahviloita ja monipuolisia putiikkeja kuin tyhjästä, ilman paikalla asuvia ihmisiä tai liikennettä.

Ihan oikeasti jo ympäristösyistä kannattaa asutusta keskittää metroasemien lähelle. Silloin vähennetään tarvetta yksityisautoiluun niin asunnolle kuin kauppaankin kun asunnot ja kaupat ovat metron välittömässä läheisyydessä ja kävelyetäisyydellä. Ja kun asumisesta tehdään tiiviimpää, keskittymien välille voidaan jättää vehreämpää, jopa luontoa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut tapana Espoossa jossa on rakennettu yksityisautoiluun perustuvia omakotitaloslummeja. Niissä ei elä luonto eikä palvelut vaan korkeat aidat ja katumaasturit.

Toivottavasti Länsimetro tuo espoolaiseen menoon inhimillisemmän muutoksen julkiseen liikenteeseen perustuvine liikennejärjestelyineen ja kaavoitusratkaisuineen. Sovellettakoon sitä myös tuossa tulevassa Tuuliniityn kaavassa.

*) emtp = "ei minun takapihalleni" eli englanniksi nimby ("not in my back yard")

PerSuilua

Teemu Lahtinen -niminen espooolais-persu on kirjoittanut blokissaan otsikolla "Se on aivan sama hetero vai homo - jyrkkä ei viharikoksille" tekstin, jossa hän toisaalta on vastustavinaan viharikoksia ja toisaalta vastustaa niihin vahvasti puuttumista.

Vastasin kirjoitukseen muutamilla kommenteilla joissa pyrin osoittamaan hänen kirjoittelunsa ristiriitaisuudet kun hän yritti väittää rikoslain linkityksillä että viharikosten tuomioiden koventaminen ja syrjinnän vastaiset pykälät mukamas asettaisivat ihmiset eriarvoiseksi lain edessä.

Lahtinen katsoi asialliseksi uhkailla kommenttieni sensuroimisella kun en välittömästi omaksunut hänen päättömyyksiään. Hän veti keskusteluun mukaan itse aiheeseen liittymättömiä juttuja joihin vastaaminen sai aikaan vastaväitteen asiasta sivuun loikkimisesta.

Jo vastausten aluksi hän uhkaili jättävänsä kommentteja julkistamatta mukamas epäasiallisina. Ne eivät kuitenkaan olleet sen asiattomampia kuin hänen omat kommenttinsa.

Lopulta tänään hän esti vastineeni esillä olon mutta katsoi kuitenkin aiheellisesti esittää siitä vihjailuja. Tässä tuo kirjoittamani vastakommentti:

Lahtinen kirjoitti (47.)*): ”Sinulla on vapaus julkaista inttämisesi jossain muualla, joten se ei ole sensuuria.”

Niin onkin ja julkaisenkin. Mutta jos joku, esim. sinä, katsoo oikeudekseen julkisesti esittää mielipiteitään, kuuluu siihen velvollisuus sietää myös vastaväitteitä, ainakin minusta. Jos sitä ei siedä, se on sensuuria. Et pysty väistämään sensuurisyytöstä sillä, että jossakin muualla on mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki kun on kyse sinun mielipiteitäsi vastaan väittämisestä täällä sinun palstallasi.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Mainitussa rikoslain kohdassa asetetaan ihmiset [uhrit] eriarvoiseen asemaan ”kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään” kuulumisen perusteella.”

Mikä kirjoitin 5. pykälästä (koventamisperusteet) eikä siinä puhuta mitään uhreista vaan syylliseksi todetun tuomion koventamisesta. Kun sitä sovelletaan uhrit eivät ole ”lain edessä vaan syylliselle annetaan tuomiota.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Käytännössä esimerkiksi rikokseen syyllistynyt, jonka maailmankatsomuksen mukaan jonkun pykälässä mainitun ryhmän ei tulisi asua jollain tietyllä alueella, on rikosoikeudellisesti heikommassa asemassa kuin vastaavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, jolla tällaista maailmankatsomusta ei ole. Tämä aivan riippumatta siitä, onko jompikumpi, molemmat tai ei kumpikaan tuntenut vihan tunnetta. Tällöin ihmiset ovat myös syytettyinä eriarvoisessa asemassa. Kyseinen lainkohta eriarvoistaa ihmiset sekä uhripositiossa että käytännössä myös vastaajapositiossa.”

Lahtisella tuntuu olevan ihan oma juriserinen maailmansa jonka ymmärtäminen vaatii jotakin korkeampaa kykyä joka lienee vain hänellä itsellään. Kumpikaan lainkohta ei puhu mitään maailmankatsomuksista vaan viides pykälä puhuu kuinka ihmisryhmään kohdistuvan vihan motivoima rikos yksittäisiä ihmisiä kohtaan aiheuttaa rangaistuksen kovenenemisen. Jälkimmäinen eli 11. taas kieltää syrjimästä riippumatta maailmankatosmuksesta tai vihasta.

Jotenkin tässä on aistittavissa Lahtisen halu puolustella etnisestä vihasta kumpuavia oppirakennelmia jotka johtavat kannattajansa rikoksiin ja syrjintään.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Lisävahvistuksen se sai kun kävin lukemassa blogiasi ja muun muassa vaatimukset niin sanotun Rauhanlain voimaansaattamisesta, työoikeuden rajoittamisesta lailla ja työtä tekevien ihmisten nimittely sekä erityisesti näin juridiikka-teeman alla mielenkintoinen sotasyyllisyys-oikeudenkäyntien tukeminen ja lisäsyytösten esittäminen kavaltavat verenpunaisen motiivisi.”

Niin, rinnastan sodanlietsomisen aika pitkälti viharikokseksi ja se sietääkin kieltää, siksi rauhanlaki on minusta edelleenkin ajankohtainen asia. Jos vastustat Rauhanlakia t.m.s. niin tuetko siis sodanlietsontaa?

Rikkuroinnin estäminen ja siihen kielteisesti suhtautuminen ei ole työoikeuden rajoittamista vaan sopimusuhteiskunnan puolustamista. Onko kommentistasi luettava, että kannatat työläisten oikeutettujen etujen ajamisen rajoittamista tukemalla rikkureita ja niitä käyttäviä työnantajia?

Sotasyylliset tuomittiin aivan laillisessa järjestyksessä mutta rikokset huomioiden äärimmäisen lieviin rangaistuksiin. Minusta syyllisten rehabilitointi on revanssismin lämmittelyä ja uusien sotarikollisten tien tasoittamista. Ovatko sellaisia esimerkiksi ne jotka ovat vieneet meidät Afganistanin sotaan ja jotka ovat viemässä meitä NATOon?

Minä yritän nimen omaan välttää verenpunaisen eli virtaavan veren näkymistä ja siksi vastustan syrjintää, sortoa, sodanlietsomista, revanssismia j.n.e. Jos se viesti välittyi blokistani niin hyvä niin.

Nämä menivät nyt ohi käsiteltävän teeman mutta koska blokin pitäjä otti ne itse esille niin aiheesta lipsahtamiseni lienee anteeksi annettavaa?

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Valehtelijat puhuvat yhtä ja toisaalta toimivat kaikkea sanomaansa vastaan. Viholliskuva on selkeä enkä ole lainkaan yllättynyt että puolustat tätäkin jälkistalinistista mätäpesää.”

Syytöksesi on karkea. Lienet jossakin todistanut heidän valehtelemisensa? Itse asiassa en puolustanut heitä vaan pyysin sinua vain tarkentamaan viholliskuvaasi heitä kohtaan. Minusta se ei ole puolustamista. Vasta jos alkaisin väittää syytöksiäsi valheellisiksi ja perättömiksi, alkaisin puolustaa heitä. Sitähän en ole tehnyt koska en tunne syytöksiäsi riittävän tarkasti. Mutta kerropa lisää niin aloitetaan?

Ai, niin: 57:een linkittämäsi jutut ovat surkuhupaisia (viha-)ryöpytyksiä. Ei yhtään todellista syytä väittää heidän valehtelevan. Sitä paitsi siellä oli kohtia joiden perusteella herkkänahkaisempi voisi vaikka loukkaantua. ja nostaa rosessin kunnianloukkauksesta.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Sosialismia; se on varkautta ja riistoa. Uskot sitten mihin uskot.”

Kehoitampa siis uudelleen tutustumaan perusasioihin ennenkuin jatkat perätöntä älämölöä tästä aiheesta.

Tämä sosialismijuttukin on ohi kirjoituksesi aiheen mutta, taas, itse otit asian puheeksi, joten menköön.

Vastakommentissaan julkaisemattomaan viestiini, hän kirjoittaa halpamaisesta vihjailusta. Niillä hän tarkoittanee kysymyksiäni koskien hänen esille ottamia tämän blokini eräitä juttuja: rikkurointikantojani, Rauhanlakia ja sotasyyllisyystuomiokantojani. Osoittaa aikamoista härskiyttä syyttää vihjailusta ja itse vihjailla ihan samassa kirjoituksessa.

Tälläistä sisältojen ristiriitaa ja kaksinaismoralismia en olisi osannut odottaa edes perussuomalaiselta. Toisaalta ollaan itse ronskeja ja kehutaan kuinka uskalletaan sanoa niinkuin asiat on mutta sitten jos itselle tulee samaa niin ollaan niin herkkähipiäisiä. Jo on Timo Soini sakkia peräänsä saanut ja kalastelee todella syvissä ja pimeissä pohjamujuissa. Tämä sankari, entinen Suomen Sisun puheenjohtaja, on vielä valittu Espoon kaupunginvaltuustoonkin. Mutta kuvaavaa on, että hän HommaForumin virallinen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tämä on taas yksi osoitus kuinka PerSujen älämölössä ei ole sisältöä ja sen sisällöttömyyden esiin nostaminen saa aikaiseksi paniikin. Olisikohan äänestäjien jo aika nähdä läpi tästä huijauksesta jota perussuomalaisuudeksi kutsutaan.

--------------------

*) Numero kommentissa viittaa Lahtisen blokisäikeen kommenttien numeroihin.

Laittomia ja laillisia

Jälleen kerran on ammuskeltu ja tapettu ihmisiä julkisella paikalla, tällä kertaa Porvoossa. Pikkurikollinen puolusti oikeuttaan saada roskaruokaa ja äkkiä. Tapaukseen liittyen m.m. Pekka Sauri on vaatinut uudelleen puoliautomaattisten aseiden kieltämistä. Hyvä niin. Aseharrastajat ovat kuitenkin jo älähtäneet, että ase oli jo laiton ja siten kielletty eikä ole syytä kieltää laillisia vastaavia aseita. Aseharrastajilta jää kuitenkin huomaamatta mistä laittomat aseet tulevat. Valtaosa niistä on ollut laillisia mutta ovat päätyneet laittoman kaupan tai varkauksien kautta laittomiksi. Saurin vaatimus on looginen: jos pystymme vähentämään laillisia aseita, vähenevät aikaa myöten myös laittomat koska ei ole niin paljon varastettavaa. Eikä myöskään rikollisilla ole niin suurta syytä asevarustelun kiihdyttämiseen kun jo pienempikin "mutka" on harvinaisempi. Nythän tarvitaan jo sarjatuliaseita jotta rosmo poikkeasi massastaan.

Muutenkin aseharrastajien logiikka ontuu kun he kuvittelevat olevansa yksin aseturvallisuuden asiantuntijoita. Heidän käsityksensä mukaan pitää tuntea aseiden kaliberit ja muut tekniset yksityiskohdat jotta pystyisi näkemään aseharrastuksen vaarat ja seuraukset. Heidän asiantuntemuksensa kun menee niin, että jos erimieltä oleva yleistää, ei hän tunne yksityiskohtia ja on siksi väärässä tai jos erimieltä oleva menee yksityiskohtiin, niin ne eivät ratkaise vaan yleinen. Ja pahin tapa erimieltä olevan osoittaa aisantuntemattomuutensa turvallisuuden alalla, on erehtyä jossakin aseteknisessä yksityiskohdassa. Oikeammin taas näyttäisi siltä, että aseharrastajat peittävät itse yleisen omien yksityiskohtiensa alle.

Ihan oikeasti, jotta voisimme vähentää aseilla tapahtuvia kuolemantapauksia, loukkaantumisia ja läheltä piti -tilanteita meidän on

- on saatava aseet ja niiden haltijat kattavaan ja ajantasalla olevaan reksiteriin

- säädettävä laillisten aseiden säilytys ja käyttö turvalliseksi sekä valvottava niitä jotta mahdollisimman vähän laillisia aseita pääsee lipsumaan asiattomiin käsiin

- puututtava kaikkialla missä mahdollista laittomiin aseisiin esimerkiksi säätämällä rangaistukset niin, että poliisilla on mahdollisuus etsiä ja hakea pois laittomat aseet (nyt maksimirangaistus luvattomasta aseesta ei riitä esimerkiksi kotietsintään)

- valistettava ihmisiä niin, että aseisiin mahdollisesti liitettävä gloria saadaan hävitettyä.

Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme on sitä turvallisempi mitä vähemmän keskuudessamme on aseita, laillisia tai laittomia.

Kummia ulkoministeriöstä

Tämän päivän Iltalehti kertoo kummia tapahtuvan ulkoministeriössä. Onhan toki aiemminkin ollut tiedossa, että yhteiset harrastuksen pomon kanssa edistävät uraa. Milloin työpaikoilla on purjehdusbuumi, milloin kaikki kynnelle kykenevät golffaa t.m.s. Joillakin yksityisillä työpaikoilla, esimerkiksi Pekka Niskan nosturiyrityksessä on tarjoiltu suoraan palkankorotuksia kun on lähtenyt juosta vouhottamaan kuten pomo. Nyt kuitenkin, ainakin tietääkseni, ensimmäistä kertaa julkisen hallinnon työpaikassa saa harrastaa työajalla, jos harrastaa samaa asiaa kuin pomo eli ulkomisteri Alexander Stubb.

Jo aiemmin Stubb on tunnustanut, että hän on riippuvainen urheiluharrastuksestaan. Hän on jopa tunnistanut ja tunnustanut vierotusoireita jos ei saa huumettaan. Nyt hän on sitten levittämässä itsensä koukuttanuttariippuvuutta myös muille työpaikallaan. Haluaako hän muutkin yhtä riippuvaisiksi urheilun kiihdyttämästä endorfiinin tuotannosta ja koukuttumaan?

Eiköhän olisi jo syytä myös puuttua meidän veronmaksajien rahoilla pyöritettävän toiminnan hoitamiseen asiallisesti. Harrastettakoon vapaa-ajalla omilla välineillä ja tehtäköön työaikana töitä, myös ministeri. Tai annettakoon harrastaa myös muita mieltä virkistäviä harrastuksia työaikana työnantajan vehkeillä, kukin mieltymystensä mukaan.

Kristillisten sensuuriyritys

Kristillisen liiton kansanedustaja Leena Rauhala ja avustajansa Säde Westerlund ovat jokin aika sitten puuttuneet Stabenfeldt-kustantamon Sweep-nuortenkirjasarjaan ajateltuun teokseen. Kirjassa on ollut tarkoitus käsitellä nuorten tyttöjen elämää. Siinä yhteydessä olisi tullut jotenkin esille niin huumeet, seksi kuin wicca-uskontokin. Rauhala ja Westerlund tekivät sekä kirjallisen kysymyksen hallitukselle että tutkintapyynnön poliisille. Kustantaja säikähti ja perui julkaisuaikeensa. Jälkikäteen Rauhala on yrittänyt selitellä tekosiaan parhainpäin vaikkakin huonolla menestyksellä sillä hallitukselle esitetty kysymys paljastaa Rauhalan sensuuriaikomukset aivan ilkialastomina: "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina". Onneksi oikeusministeri Brax virkamiehineen tuntui olevan tässä asiassa tolkussaan eivätkä lähteneen kristillisten kelkan perään hölmöilemään.

Kyse Rauhalalla ja hänen taustavoimillaan lienee kristillisten markkinarajoitusyrityksestä. He haluavat säilyttää itsellään monopolin uskontoihin ja moraalikoodien muodostamiseen.

Kaiken kaikkaan kristillishurmahenkinen oikeisto tuntee valtansa ihmisten elämän ohjaamiseen haihtuvan maallistuvassa yhteiskunnassa. Kehityksen estämiseksi tai ainakin hidastamiseksi he aika ajoin tulevat esiin näillä omalaatuisilla hyökkäyksillä ihmisten valinnanvapautta vastaan. Mitä maallisempi ja ajatuksellisesti vapaampi yhteiskunta on, sitä ummenhtuneemmilta nämä heidän avauksensa vaikuttavat. Lopputulos lienee heidän kannaltaan jopa päinvastainen kuin he tavoittelevat.

Erityisen herkkiä kristilliset piirit tuntuvat olevan kilpailevien uskontojen suhteen. Tässä tilanteessa Rauhalan hyökkäys kohdistuu wiccalaisuuteen kun se uskalletaan hänen mielestään esittää positiivisessa sävyssä. Aikanaan he pystyivät estämään wiccalaisuuden rekisteröimisen uskontokunnaksi kun olivat saaneet uskonnon tunnusmerkistön koipioitua kristillisen uskonnonharjoittamisen rakenteista. Sitten wiccat menettivät kiinnostuksensa rekisteröitymiseen ja jatkavat uskontonsa harjoittamista eli jonkin sorttista luonnon palvontaansa välittämättä yhteiskuntaamme edelleen kahlehtivista kristillisistä normeista.

Aikanaan tuo monopoli ihmisten käyttäytymisen sääntelyyn kai johtui siitä, että alamaiset piti pitää johtavan ja omistavan eliitin kannalta nöyrinä tekemässä työt joita eliitti ei itse halunnut tai pystynyt tekemään. Siihen kuului vapaa-ajan minimoiminen ja senkin vähän hallitseminen kahlehtivalla moraalilla. Nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteyskunnassa tuo eliitin kaipaama tehokkuus vaatii toisenlaista ohjausta ja vapaa-ajastakin on tullut markkinatavaraa. Eliitti siis on luopunut joistakin rahvasta ahdistavista moraalisäännöksistä. Kristillinen fundamentalistiydin ei ole kuitenkaan vielä havainnut kehityksen kehittymistä tälläkään alalla. Heillehän on normaalia tulla jälkijunassa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Se näkyy niin naisen asemassa kuin suhtautumisessa erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin ja nyt sitten suhtautumisessa kirjalliseen ilmaisun ja lukemisen vapauteen.

Lisää tälläistä kaikenmaailman rauhaloilta & kmpneilta niin yhteiskuntamme sekulaarinen kehitys vain kiihtyy.