Ei vaaraa

Japanin maanjäristyksen ja hyökyaallon vahinkojen uutisoinnissa tuntuu Fukushiman ydinvoimalan räjähdys olevan tiedotusvälineille jotenkin hankala käsiteltävä.  Samoin se näyttää olevan hankala juttu Säteilyturvakeskukselle.  Jo ihmisten mielenkiinto on yllättänyt laitoksen kapasiteetin mutta muutenkin siellä tuntuu olevan pallo hukassa kuinka tällä kertaa selitellä ettei mitään vaaraa taaskaan ole.

Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen mukaan ydinvoimalaitoksen reaktorin räjähtäminen on VAIN jäähdytysongelma.  Ilmeisesti siis vain "tapahtuma" ydinvoima-alalla käytettävällä vakavuusasteikolla.  Mitään vaaraa ei aiheutunut tai ainakin tuulet vei sen merelle tai jos aiheutuukin tuulten käännyttyä niin ei japanilaisten tarvitse kertoa kun ovat siellä saarellaan.  Säteilysaasteet eivät ilmeisesti voi sieltä levitä esimerkiksi Keltaisen meren yli.  Ainiin, mutta siellähän on vain korealaisia, kiinalaisia ja muita vinosilmiä; kuka niitä laskee.  Kaiken tämän Laaksonen tietää kun seurailee ydinvoimayhtiöiden omia tiedotteita.

Varsin kummallinen oli Myös Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Hyvärisen selitys, että kun Suomessa rakennetaan ydinvoimala hyvin niin ei voi käydä niinkuin Japanissa.  Tarkoittaako hän, että länsimaisesta korkeasta teknologiasta tunnettuna pidetyssä Japanissa ei osattaisi tai haluttaisi?  Etteivät japanilaiset suhtautuisikaan vakavasti turvallisuuteen?  Muistelen kuitenkin monien ydinvoimauskovaisten nimen omaan todistaneen, että japanilaiset ne vasta osaavatkin varautua maanjäristyksiin ja niihin liittyviin hyökyaaltoihin kun kerran mannerlaatan reunalla asuvat ja sinne ydinmiiluja rakentavat.  Näin m.m. 1999 Tokaimuran onnettomuuden yhteydessä.

Samoilla linjoilla tuntuivat olevan myös niin potentiaalisten uusien ydinvoimalapaikkakuntien terävät päät kuin Suomen poliittinen johto, joukossaan Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi.  Ei kuulemma aiheuta syytä arvioida turvallisuusasioita uudelleen. Ellei STUK niin lue jonkin ydinvoimayhtiön tiedotteesta.

Meillähän täällä on vakaa kallioperä.  Mitä nyt maa kohoaa etenkin länsirannikolla johon uusia voimaloita juuri suunnitellaan mutta meillä osataan rakentaa hyviä voimaloita.  Ei nimittäin ole poissuljettua, että seuraava saadaan Olkiluodossa jopa valmiiksi, joskus.  Ja STUK valvoo, tai ainakin lukee lehtiä ja voimayhtiöiden tiedotteita tai jotain.

Millä ilveellä nämä päättävät tahot saisi suhtautumaan vakavasti vakaviin asioihin?  

P.s. Miksi vieläkään, vuorokausi räjähdyksen jälkeen, meillä ei ole tiedotusvälineissä lähempää otettuja kuvia räjähtäneestä Fukushiman laitoksesta.  On vain kaukaa otettuja videoita ja kuvia räjähdyspilvistä.  Koska ensimmäinen lentokoneellinen tai helikopterillinen toimittajia ja kuvaajia uskaltautuu näköetäisyydelle voimalasta?

Soini maksattaisi eläkkeet kahteen kertaan

PerSujen puhis, Timo Soini on ehdotellut eilen YLEn Ykkösaamu-lähetyksessä eläkerahojen käyttöä väylähankkeisiin.  Vaikka sinällään maassa onkin paljon väylähankkeita jotka kaipaisivat kipeästi rahaa niin siitä huolimatta Soinin ehdotus on järkeä vailla.

 Eläkerahat on kerätty ja rahastoitu nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi niin, että niitä kartutetaan sijoittamalla varoja kannattavasti ja turvallisesti.  Soinin ehdotuksella on siitä näkökulmasta kaksi vaihtoehtoa:  Joko rahat sijoitetaan todella tuottavasti jolloin joku, todennäköisesti n.s. luonnolliset henkilöt veronmaksajina maksaisivat eläkerahostojen tuotot.  Maksaisimme siis eläkkeemme kahteen kertaan.

Toinen mahdollisuus on, että väylät rakennetaan edullisesti ja silloin joudutaan tinkimään eläkevarojen sijoitustuotoista.  Siitä taas seuraa, että tarvitaan lisää rahaa eläkkeisiin.   Tässäkin tapauksessa maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan.  Soini siis haluaa polttaa meidän rahamme eläkkeisiin kahteen kertaan.

Sitäpaitsi Soini ei ohjelmassa kuvannut miten infrainvestoinneilla pelastettaisi turvatut eläkkeet ja tuottoa kansantalouteen.  Eläkerahastojen varojahan investoidaan yhtiöiden osakkeisiin ja ostetaan vekakirjoja.  Osakkeet tuottavat osinkoja ja myyntivoittoja, velkakirjakauppa korkoja ja myyntivoittoja, kun sijoitukset tehdään taitavasti.  Soini ei kerro pitäisikö sijoitukset tehdä ostamalla maanrakennusalan yrityksiä, rakentaa yhtiöiden hallussa olevia väyliä vai ostaa valtion velkapapereita.  Jotenkin rivien välitä oli aistittavissa Soinin ehkä mahdollisesti tarkoittaneen jälkimmäistä, siis valtion velkaantumista eläkeyhtiöille.  Käytännössä se siis tarkoittaisi, että me maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan veroilla joilla valtio hoitaisi velkojaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen ehti jo hieman toppuutella Soinia vahvistamalla, että väyläinvestoinnit kuuluvat valtion budjettiin.  Vaikka Vehviläisen suusta on aiemmin luiskahdellut sammakoita niin tällä kertaa ja tässä asiassa hän oli ihan oikeassa.  

Toisaalta jatko menikin sitten häneltä jo vähemmän onnistuneesti kun hän mainosti n.s. jälkirahoitusmallia.  Sehän on lopullisten maksajien eli veronmaksajien kannalta melkein vihoviimeisin tapa rahoittaa mitä tahansa investoinita.  Siinä ensin käytöstä ja hoidosta maksetaan yksityisille toimijoille ja sen jälkeen maksetaan vielä täysi hinta.  tapa on siis kuin osamaksulla ostaisi ja samalla vielä sidotaan tulevaisuuden päättäjien budjettivaltaa.  

Kaiken kaikkiaan mitä enemmän Soinin ja muiden PerSujen aikomuksista kuulee niin sitä enemmän alkaa pelottaa tuleva.  Ensin Soini kirjoitti Putkosen ilmasto-ohjelmaa 1 1/2 vuotta Brysselissä, nyt kannattaa kansallisesti arvokasta taidetta ja haluaa rahastaa eläkkeet kahteen kertaan.  Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kertakaikkiaan ole varaa Soiniin, varsinkaan yhtä aikaa Kataisten, Stubbien, Kiviniemien ja Urpelaisten sun muiden kanssa.

P.s.  Ohjelmassa Soini kauhisteli asfalttiteiden pinnoitteen rullallaamista pois ja niiden palauttamista sorapintaisiksi.  Oikeasti kyseessä lienee huonokuntoisten öljysorapinnoitteiden poistaminen.  Se on vähäliikenteisillä teillä ihan järkevä toimenpide.  Hyvälaatuisen ja kunnolla pohjustetun soratien kunnossapito on vaivattomampaa ja halvempaa kuin öljysoralla päällystetyn.  Ratkaisevaa teiden kunnossapidossa ei ole tien pinnan materiaali vaan tien runko ja se, kuinka vesi tiellä ja tiessä käyttäytyy.  Tämä on jälleen yksi lukuisista esimerkeistä joka osoittaa kuinka Soini käsittelee asioita pinnan tasolla eikä mene rakenteisiin.  Hänelle on tärkeää vain pitää älämölöä pintaoireista.

Tasapuoleton ulkopolitiikka

Nyt arabimaiden kumoukset ovat edenneet myös Libyaan.  Hyvä niin.  Tosin siellä esiintyvä väkivalta ei ole hyvä juttu.  Eikä niin hyvä juttu ole myöskään eräiden tahojen osoittama kaksinaismoralismi asian tiimoilta käsin.  EU:n ulkoministerien keskuudessa lienee useammanlaisia käsityksiä miten suhtautua tilanteen kehittymiseen siellä.  Aikaisemmat levottomuudet arabimaissa ovat tapahtuneet USAn ja muun n.s. läntisen maailman liittolaisissa.  Niissä tapauksissa on tyydytty toivomaan vakautta ja vanhan vallan mahdollisimman nopeaa kasvojen pesua.  


Nyt ollaan liikkeellä maassa joka ei ole ollut niin hyvää pataa lännen ja sieltä päin katsottuna myös pohjoisen kanssa.  Muammar Gaddafin johtama n.s. arabisosialismin muoto on tullut tiensä päähän, ilmeisesti ja toivottavasti.   Suhtautuminen siihen onkin sitten täysin erilaista kuin Hosni Mubarakin et al tyrannioihin ja niiden kumoamisyrityksiin sekä niiden yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin.  


Myös piskuisen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kokee tarpeelliseksi riekkua muiden joukossa.  Hän vaatii Gaddafille viisumikieltoa, mukamas tasapuolisuuden nimissä kun kerran kaimalleen Valko-Venäjän Aleksander  Lukasenkallekin sellainen asetettiin.   Stubbin tasapuolisuus on kovin valikoivaa laatua kun se ei näytä koskevan Hosni Mubarakia eikä muita arabityranneja.  Koko Saud-perhekin saa matkailla rahoineen miten haluavat.  Jos Stubb olisi vaatimuksissaan aidosti tasapuolinen, hän vaatisi viisumikieltoja niin Mubarakille, Saudeille,  Zine el-Abidine Ben Alille jamitäniitäonkaan pitkin Afrikan pohjoisosaa ja Arabian niemimaata.  


Tämä suhtautuminen Libyaan on tietenkin vain yksi oire meidän vääntyneestä ja kaksinaismoralistisesti kieroutuneesta ulkopolitiikastamme jota on harjoitettu jo vuosikymmeniä, ensin hienovaraisemmin ja peitellymmin mutta nyt kokoomuslaisten päästyä näkyvämpiin asemiin, yhä avoimemmin ja härskimmin.  Heidän huolenaan ovat atlanttiset suhteet ja pysyminen mukana niissä pöydissä ja liittokunnissa joissa pääsee sotimaan ympäri maailman. 


Koskahan pääsisi vallalle aidosti meidän ja muiden turvallisuudesta huolta kantava ulkopoliittinen linja?  

Im Bunde am Tisch

Tällä viikolla Wikileaks-paljastuksista on tullut esiin m.m. Helsingin Sanomissa kuinka NATOn siviilijohtajat saavat tietonsa sotilasliittonsa operaatioista tiedotusvälineiden kautta.  Sinällään juttu ei ole kummoinenkaan uutinen mutta asettaa, taas, suomalaisten NATOttajien puheet omaan valoonsa. 

Meille on vakuutettu kuinka NATOssa siviilijohtajat demokraattisesti päättävät mitä tehdään ja kuinka eurooppalaiset jäsenet ovat tärkeässä asemassa tässä päätöksenteossa.  Siltä pohjalta on sitten selitetty kuinka meidän tulee pyrkiä juuri noihin samoihin pöytiin.  Kokoomuslaiset NATO-kiimakot, Alexander Stubb ja Jyrki Katainen etunenässä, ovat jopa puhuneet eurooppalaisesta NATOsta.  Tässä suhteessa NATOttaja Paavo Lipponen/SDP tuntuu olevan joko paremmin informoitu, selvänäköisempi tai rehellisempi.    Tosiasiassa noissa pöydissä luetaan ihan samoja uutisia kuin me tavalliset taatiaiset aamiaispöydissämme.  Päätökset tehdään muualla eli siellä missä USA-lainen taloudellis-sotilaallinen kova ydin päättää USAn politiikasta ja sen jälkeen taas Atlantilta tuulee.

Tiedonkulku näyttää NATOssa olevan ihan samalla tasolla kuin Suomen eduskunnassa.  Päättäväisinä pöydissään istuvat edustajat kuulevat asioista jos joku sattuu ne vahingossa vuotamaan tiedotusvälineille.  Ne sitten valitsevat vuotojen esittämiselle ilmiasun omien omistajiensa näkökulman ja tavoitteiden perusteella.

Toinen suomalaisten porvarillisten, m.l. demarit, ulkopolitiikan tekijöiden touhuja ja asenteita kuvastaa myös Wikileaksin paljastus.  Kun Sakartvelo *) hyökkäsi vastoin voimassa olevaa aseleposopimusta Etelä-Ossetiaan ja aiheutti lyhyehkön sodan Venäjän ja itsensä välille, suomalainen ulkopoliittinen johto sai sekä kiitokseja että pyyhkeitä USAn lähetystöltä.  Vuodosta kertoi tässäkin tapauksessa Helsingin Sanomat.    Eräät, kuten Alexander Stubb ja kumppanit saivat kiitosta ollessaan sopusoinnussa liittolaisten kesken.  Olemmeko jo niin pitkällä?  Yhtä pitkällä kuin vuonna 1941 kun olimme liitossa Adolf Hitlerin johtamien natsien kanssa.   Silloinkin oltiin mukana hyökkäyssodassa ja liittokunnan muut jäsenet olivat avoimempia ja rehellisempiä kuin suomalainen osapuoli.

Sen sijaan Tarja Halonen ja Matti Vanhanen saivat pyyhkeitä varovaisuudestaan.  Toisaalta kukaan suomalainen johtava poliitikko ei jäänyt kiinni totuuden puhumisesta; siitä, että NATO yllytti, Sakartvelo hyökkäsi ja Venäjä puolustautui.  

Olemmeko siis jo liitossa hyökkäyssotaa käyvän USAn kanssa ja pyrimme samoihin pöytiin lehtiä lukemaan?   Olisiko nyt huhtikuun eduskuntavaaleissa jo aika lopettaa tuo katala ja vaarallinen suunta ja jättää sitä kannattavat valitsematta.  Silloin tosin nykyisten  eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei monikaan tulisi valituksi, niin moni heistä, Kokoomuksesta ja PerSuista Demareihin on tiukka atlantististi.

-----

*) Sakartvelo on aikaisemmin suomeksi nimellä Gruusia tunnetun maan omakielinen nimi.  Nyttemmin eli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se on suomennettu anglosaksiseen tapaan nimeksi Georgia. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kielitoimiston mukaan meillä pitäisi olla tapana käyttää maista niiden omakielisiä nimiä jollei aikojen kuluessa tutuksi käynyttä suomennosta ole.  Kun vanhasta ja tutusta Gruusiasta luovuttiin, päädyin noudattamaan kielitoimiston suositusta.

Tuloerot a'la Katainen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja muut Kokoomuskellokkaat ovat yrittäneet esittää tuloerojen viime aikoina kaventuneen ja kiitoksen kuuluvan nykyhallitykselle ja sen talouspolitiikalle.  Juttu haisee ainakin kahdesta kohdasta.  Ensinnäkin Kokoomuksen talousviisaat tarkastelevat tuloeroja kovin lyhyellä aikajänteellä, vain tämän viimeisimmän talouskriisin ajalta.  Ja totta, aivan viime kuukausina kaikkein suurituloisimpien pääomatulot ovatkin hieman notkahtaneet.  Kuitenkin hiemankin pidempi tarkastelu osoittaa notkahduksen olevan kovin lyhytaikainen ja viitteet tulevasta näyttävät sen jäävänkin lyhyeksi.

Toisaalta Kokoomus on aiemmin todistanut, ettei talouskriisi nyt, eikä koskaan aiemminkaan, ole johtunut heidän talouspolitiikastaan.  Miten siis tämä talouskriisin tuloerojen kasvua hidastava vaikutus voisi olla Kokoomuksen talouspolitiikan ansiota jos sen aiheuttanut talouskriisi ei ollut heidän aiheuttamansa?  Joko he ovat aiheuttaneet talouskriisin ja sitä kautta vaikutuksen tuloerojen kehittymiseen tai eivät ole aiheuttaneet eivätkä silloin myöskään vaikutusta tuloeroihin.

Olisiko liikaa vaadittu, että valtiovarainministeri olisi rehellinen edes omien tekemisiensä tai tekemättäjättämisiensä suhteen, edes yrittäisi sen verran kuin kykenee kuten takavuosien kepulipääministeri.

Kylmää tuulta Atlantilta

Viime aikoina on saatu esiin myös Suomea koskevia Wikileaks-vuotoja.  Niistä on erityisesti noussut pintaan suomalaisten korkeiden poliitikkojen ja virkamiesten keskustelut USAn suurlähetystössä ja sen työntekijöiden kanssa. 

 

Diplomaattinen keskustelu sinällään lienee normaalia kanssakäymistä, paitsi tietysti muinaisen NL:n ja DDR:n aikana heidän kanssaan se oli nöyristelevää rähmälläänoloa.  Toisin on nykyään kun atlantisteja ollaan.

Aikaisemmin termillä "atlantisti" on pyritty kuvaamaan ihmisiä jotka pyrkivät vahvistamaan poliittista sitoutumista yli Atlantin USAn tavoitteiden tukemiseen.  Nyttemmin se on saanut laajempaa, nöyrää USAn edessä rähmälläänoloa kuvailevaa merkitystä.  Ei enää riitä, että seminaarissa hyvin istuva puku päällä selittää yhteistä arvopohjaa, demokratiaa ja mannaa satavan jos ollaan Atlantin yli hyvää pataa.  Nyt pitää juoksuttaa joka tiedonmurunen Kaivopuistoon ja käydä selittämässä huolimattomien muotoilujen perimmäiset hyvää USAlle tarkoittavat perimmäiset merkitykset.   Muuten ei pääse neljäs heinäkuuta syömään kuumia koiria lähetystön takapihalle.  Asialla on jopa oma seuransa: Suomen Atlantti-seura tämänhetkisenä puheenjohtajanaan NATO-kiimakko Liisa Jaakonsaari.

Erityisesti atlantisti Paavo Lipposen touhuilu sisältää omituisia piirteitä.  Hän vääntelehtii itse asiaa vältellen väittäessään ettei käynyt tuolloin tuona päivänä 17.12 silloista vuotta lähetystössä kun vuodetussa raportissa puhutaan vain keskustelusta mutta ei sen fyysisestä suorituksesta: nenäkkäin vain sähköisesti.  

Tuo vetkoilu vielä menisi jollei hän samaan hengenvetoon olisi syyttänyt Anneli Jäätteenmäkeä n.s. Irakgatessa pahimman laatuisesta valehtelusta kun tuolloinen vaalihaastaja syytti häntä hänen mielestään vihjailevasti lupautumisesta USAn liittoutumaan laittomassa Irakin sodassa.  Lipposella on siis kaksinaismoralistinen suhtautuminen vihjailevaan valehteluun.  Se mikä on hänelle itselleen sallittua on erimieltä olevilta kiellettyä.

Oma lukunsa Lipposen touhuissa on hänen atlantistinen nöyristelynsä USAn liekanarussa.  Kun hän vaalikamppailun tuoksinassa puhui NATOsta siten, että joku nopea tulkitsija saattoi nähdä ja kuulla piikin siihen suuntaan, hänet kutsuttiin välittömästi selittämään tekosiaan USAn länestystöön.  Siellä hän lehtijutun mukaan hieman ylpeästi selittikin puolustaneensa USAn asemaa NATOn johtajana kokoomuslaisten eurooppalaista NATOa vastaan.  Selityksiin oltiin kuulemma tyytyväisiä.  Lipponen ei jostakin kumman syystä näe tätä käytöstään mitenkään ongelmallisena itsenäisen maan pääministerille ja silloin suurimman puolueen puheenjohtajalle.

Toinen sosialidemokraattisankari samalla astialla on Martti Ahtisaari.  Tuo rauhanvälittäjänä esitelty USAn rakkikoira maailmalla.  Kaikissa toimissaan n.s. välittäjänä hän on toiminut nimen omaan USAn etujen ajajana ja siitä arvostuksensa Wikileaks-raporttien mukaan sieltäpäin saanut.  Nobelin rauhanpalkinnon saajana hän siis asettuu mainiosti samaan sarjaan kuin sotarikolliset Menahem Begin ja Henry Kissinger sekä Barack Obama.

Oma lukunsa sitten kokoomuslaisten, Alexander Stubbin, Ilkka Kanervan ja Jyrki Kataisen into todistaa USAn lähetystölle kuinka innolla ja varmana onnistumisestaan ovat viemässä meitä NATOon vastoin enemmistön tahtoa.  Nämä NATOttajat esittävät epädemokraattisen projektinsa vahvana johtajuutena.   Jos joku muu ajaisi jotakin heille epämiellyttävää samalla innolla vastoin ihmisten tahtoa, se olisikin totalitarismia ja ylimielisyyttä. 

SDP:llä ja kokoomuksella onkin paljon tekemistä itsenäisen ulkopoliittisen uskottavuuden saavuttamisessa tämän Lipposen, Ahtisaaren, Stubbin ja Kataisen atlantisuuden jälkeen. Niin, tietenkin edellyttäen, että he edes sellaista haluavat.  Ja kaikkein pahiten haksahtavat, ne jotka kuvittelevat esimerkiksi jonkin Timo Soinin PerSuineen olevan jotenkin eri linjoilla kuin emopuolueensa Kokoomus.  Samaten Kepu, tuo mustanpörssinkauppiaiden ja iltalypsäjien keskusliitto, lyöttäytyy kenen tahansa sellaisen kelkkaan joka takaa heidän taustavoimiensa eli isojen isäntien edut.  Eipä jää seuraavien eduskuntavaalien uurnilla paljon valinnanvaraa tavalliselle äänestäjälle; sellaiselle joka haluaisi, että meidän suomalaisten etuja ja turvallisuutta ajettaisi.

Soinin-Lipposen linjalta rauhanlinjalle

Olemme viime päivinä törmänneet muiden asioiden lisäksi kahden poliitikkosankarin törmäilyihin: Timo Soinin/PerSu ja Paavo Lipposen/SDP öykkäröintiin.  Timo Soini kehuu tehneensä puolitoista vuotta ympäristöohjelmaa Brysselissä ja se paljastui Matti Putkosen Metalliliitossa, Metalliliiton ajalla ja palkalla tekemäksi.   

Paavo Lipponen on juoruillut USAn lähetystössä kun pahainen juoruämmä ja sitä pidetään normaalina diplomatiana.  Jos oikein muistan niin aiempaa "normaalia" diplomatiaa Neuvostoliiton suurlehetystössä ei ole pidetty suotavana eikä sallittavana.  Siinä meni pisteet sekä Lipposelta että diplomatialta. 

Molemmat ovat jo aiemmin kunnostautuneet samanlaisilla asioilla.  Soini on koko poliittisen uransa puhunut yhtä ja tehnyt toista.  Nyt hän yrittää haalia kannatusta NATO- ja EU-vastaisuilta ihmisiltä mutta itse luiskauttelee peittely-yritysten lomassa kannattavansa molempia kuinmyös vähien veroeurojen haaskaamista yhä enemmän pyssyihin. 

Samaten Lipposella on rasitteenaan intrigoinnit USA:ssa kun pyrkimyksenä viedä meidät jo mukaan USAn sotaan Irakissa, osaksi "halukkaiden liittoumaa".  Se epäonnistui, kiitos Anneli Jäätteenmäen paljastusten. (Jäätteenmäki vain sörssi tilanteensa peri-kepulaiseen tapaan).  Onnistuminen sotaseikkailijoille tuli vasta Afganistanissa, jossa nämä atlantistit saivat meidät mukaan USAn hyökkäys- ja miehityssotaan. 

Nämä molemmat sankarit näyttävät ajavan ihan samaa politiikkaa kuin avoimemmin jenkkimyönteiset kokoomuslaiset, nuo Alexander Stubbit ja Jyrki Kataiset.  Kun mukaan otetaan vielä NATO-kiimakot Martti Ahtisaari/SDP ja Liisa Jaakonsaari/SDP niin onkin koolla sellainen "Hermannin nuorisoseura", että pelottaa.  Millaisiin sotaseikkailuihin tuo joukkio meidät oikein saattaakaan.  Meidän pitänee alkaa valmistautua uuteen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.  Vallan mainio väline siihen olisi Rauhanlain tapainen laki joka asettaisi jo etukäteen rajat sodanlietsonnalle ja säätäisi sellaisesta vastuuttomuudesta riittävät seuraamukset.