Ev.lut. tekstimainontaa Länsiväylän täydeltä

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä-lehti on julkaissut 27/4 -20 nettisivuillaan jutun Espoolaisen Tapiolan ev.lut.seurakunnan kirkon remontinaikaisista väistötiloista otsikolla "K & K: "Kenkäkauppakirkko" avautuu Tapiolassa yleisölle vasta syksyllä". Jutun muotoilu ja aihe sai minut kirjoittamaan jutun kommentti palstalle seuraavan kommentin:

"Olisiko kuitenkin niin, että Ev.lut.kirkolla olisi varaa maksaa itse omat mainoksensa eikä itse itsensä vastuulliseksi julistaneen tiedonlevitteen pitäisi sortua tekstimainontaan."

Kommentti ei kuitenkaan läpäissyt STT:lle ulkoistettua Länsiväylän ennakkosensuuria.  Tilapäistä häiriötä epäillen laiton kommentin myös toisen kerran, hieman tyylillisesti muutettuna, jotta ei tarttuisi koneelliseen spämmitarkistukseen.  Sekään ei mennyt läpi.

Tämän jälkeen olen päätynyt ajattelemaan, että Länsiväylä ei siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua.  Ellei peräti ole niin, että heidät tuli paljastettua n.s. "housut kintuissa" itse suolletun tekstimainonnan ääreltä ja sen paljastamaista ei suopeasti katsota.

Toki aiemminkin olen havainnut Länsiväylän suhtautuvat erityisen myötäsukaisesti valtavirtauskontoon ja sen toimiin.  Se on kritiikittä levittänyt sen ja sen "markkinatutkimuslaitoksen" eli Kirkon tutkimuskeskuksen materiaaleja.  Kovin harvoin on jonkin muun tahon viesti, ainakaan kriittinen, päässyt läpi.  Tokikin kommenttipalstoilla sellaistakin on siedetty, tähän asti.

Keskisuomalainenkin on mukana "Vastuullista journalismia" kampanjassa ja Länsiväylä pitää sivuillaan kampanjan logoa.  Siinä valtavirtatiedonlevitteet mainostavat itseään ikäänkuin jotenkin vastuullisina ja muita parempina.  Tekstimainonnasta journalistin ohjeissa sanotaan "16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.".  Nyt ei tullut niin tehtyä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Länsiväylä näyttää saamiensa kommenttien käsittelyssä vetäytyvän STT:n moderointointiperiaateiden taakse. Ainakaan minä en löytänyt heidän omilta sivuiltaan heidän omia linjauksiiaan tai STT:lle annettuja omia ohjeita missään muodossa (vaikka STT sanoo pitäytyvänsä niissä).  En koe tuon kommenttini mitenkään olevan ristiriidassa noiden löytämieni STT:n periaatteiden kanssa ellei jonkun katsota henkilökohtaisesti loukkaantuvan Länsiväylän teksti- ja piilomainonnan osoittamisesta. 

Kaikenkaikkiaan tämä episodi taas kerran osoittaa valtatiedonlevitteistömme herkkähipiäisyyden ja ja vastuun karttelun kun ei edes omia vastuullisuusjulistuksien yksinkertaisimpiakaan periaatteita ei noudateta.  Kuinka silloin kuvitellaan, että lukeva yleisö ottaisi tuollaiset kampanjat tosissaan eikä kilpaileva tarjonta houkuttelisi.  Ainoa oikea ja toimiva tapahan laatujournalismiin ja vastuumedioiksi pyrkimään julistautuneille olisi osoittaa omalla toiminnallaan paremmuutensa.  Siihen ei Länsiväylä tällä(-kään) kertaa ylettynyt.

Opetusministeriön kummallisuuksia

Nykyinen Sanna Marinin hallitus ja sen opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen ja opetukseen, etenkin n.s. toiseen asteeseen.  Toista astetta ovat m.m. lukiot.  Niinpä onkin kummallista kun opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa Juha Sipilän hallituksen ja sen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen politiikkaa yhdeltä osin sellaisenaan.

Mikkelin kaupunki järjestää neljänlaista lukio-opetusta, normaalina luokkaopetuksena, iltalinjoilla, netissä sekä sisäoppilaitoksessa.  Ainoa jonka oppilasmäärää rajoitetaan luvanvaraisena on sisäoppilaitosopetus.  Siihen Mikkelillä on lupa 50 oppilaalle Otavan opistossa.  Muilta kaupunki voi järjestää opetusta itse harkitsemassaan laajuudessa.  Sama opisto järjesti myös aiemmin nettilukiotoimintaa jolle ei ole rajoituksia oppilasmäärän suhteen mutta nyttemmin se on ministeriön vaatimuksesta eriytetty omalle Otavia-nimiselle liikelaitokselleen.  Valtio ministeriön kautta tukee valtionavuin kaikkia erilaisia opetusmuotoja.

Sanni Grahn-Laasosen johdolla ministeriö päätti toissa talvena alkaa tulkita omia sääntöjään uudella tavalla ja alkoi pitää taannehtivasti nettilukio-opetuksen sisäoppilaistokseksi ja siten tuon e.m. 50 oppilaan rajoituksen alaiseksi.  Sen perusteella he alkoivat periä takaisin kaupungilta yli 15 miljoonaa €:a valtioapuja.  Nyt ministeriö on uuden ministerin alaisuudessa halunnut jatkaa takaisinperintää (toki sitä "inhimillistäen" olemalla vaatimatta korkoa takaisinperittävälle summalle).   Kun ensimmäisen kerran kuulin tapauksesta, pidin juttua omituisena mutta huonona vitsinä.

Minusta takaisinperintä toki istui Sipilän raa'an hallituksen kaikesta, m.l. inhimillisestä ja sivistävästä leikkaavaan linjaan.  Mutta minusta se ei sovi eikä sen pitäisi sopia uuden ensin Rinteen ja nyt Marinin hallitukseen sivistyneempään ja inhimilliseen linjaan.  Onhan kaikki tuo koulutus johon avustus on saatu, oikeasti annettu ja ihmiset siihen tyytyväisiä.  Mitään ei ole käytetty, eikä edes väitetty käytetyn, mihinkään ohi opetuksen järjestämisen.  Kyse on vain ministeriön takautuvasta oman tulkintalinjan muutoksesta ja vieläpä niin kummallisesti, että sisäoppilaitos on muka Internet:ssä.

Jos nykyinen hallitus ja ministeriö on vähääkään puheidensa mittaisia, he lopettavat vähin äänin takaisinperinnän eivätkä jatka enää muutenkin supistusten puristuksessa olevan Mikkelin kaupungin ja sen koulutoimen kiusaamista.  Siihen alkaa olla viimeiset ajat mutta ei vielä liian myöhäistä sillä kaupunki on riitauttanut takaisinperinnän oikeuteen.  Takaisinperintä toteutuessaan olisi iso lovi talousvaikeuksissa ja kriisikuntastatuksen rajamailla kamppailevalle.  Johan jo nyt ministeriön vaatimukset ovat aiheuttaneet uutta turhaa byrokratiaa ja siten lisäkustannuksia kun opetus on Otavassa pitänyt eriyttää eri organisaatioihin.

P.s. Ministeriö on päässyt toimimaan tässä asiassa kummallisen hiljaisuuden vallitessa.  Edes oppositio ei ole, ilmeisesti "sattuneesta syystä", asialla älämölöstellyt.  Tapausta on pitänyt ajoittain esillä vain sikäläinen paikallisaviisi, KSML O.y.j -konserniin kuuluva Länsi-Savo muutamalla jutullaan: m.m. tuonnut asian alunperin julkisuuteen, oikeuteen menosta, vaikutuksista kunnan talouteen ja muutamalla muullakin.  Muita se ei juurikaan ole kiinnostanut.

Erdoğan vie ja EU vikisee

Viime päivinä olemme saaneet todistaa Turkin uusia peliliikkeitä kun sen sotapolitiikka Syyriassa ei olekaan mennyt Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmien mukaan.  Ankaran hallinto on aloittanut jälleen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden raa'an hyväksikäyttämisen politiikan välineenä yrittämällä heidän avullaan kiristää EU:lta ja NATOlta apua epäonnistuneeseen laittomaan sotaansa Syyriassa sen laillista hallitusta vastaan.

EU:ssa suhtautuminen on ollut odotetulla mutta vaarallisella tavalla kaksijakoista molempien suuntaustaen pyrkiessä tarttumaan vain oireisiin eli pakolaisten kohtaloon.  Toinen on etnonationalistien ja haittaoikeiston linja joka pyrkii estämään pakolaisten pääsyä turvaan ja toinen hieman humaanimpi linja joka pyrkii auttamaan heitä.  Tokikin jokainen realistisesti ja humaanisti ajatteleva ihminen pyrkii auttamaan apua tarvitsevia.  Onhan heidän jättämisensä Erdoğanin kynsiin hänen pelinappuloikseen raakaa ja vastuutonta.

Ad hoc -tilanteen lisäksi meidän tulisi pyrkiä puuttumaan juurisyihin eli tilanteeseen Syyriassa.  Siis siihen kuinka auttaisimme Syyrian laillista hallitusta pääsemään eroon ISIS:n rippeistä ja Idlib:n maakunnassa vielä raakaa valtaansa pitävistä Al Qaida -filiaalien terroristilaumoista.  Se tapahtuisi tehokkaimmin pyrkimällä vetämään ulkopuoliset laittomasti maassa toimivat joukot.  Siellä toimivat kansainvälisen lain vastaisesti ainakin USA:n ja sen monien liittolaisten armeijat ja ilmavoimat sekä laivastot, kuten esimerkiksi NATO:n ja Israelin.  Samaten EU:n tuki noille 'maltillisina' mainostetuille tulisi lopettaa välittömästi.

Ensimmäinen ehdoton edellytys olisi kaksinaismoralistisen tiedonvälittämisen ja uutisoinnin lopettaminen.  Nyt meidän tiedonlevittämisen valtavirta puskee meille USA.n ja sen liittolaisten yksipuolista propagandaa.  Objektiivisempi ja neutraalimpi linja saattaisi avartaa ihmisten käsityksiä.

Juurisyiden korjaaminen eli Syyrian hallituksen väkivaltaiseen vaihtamiseen pyrkivän sodan lopettaminen korjaisi myös pakolaistilanteen.  Senhän aloitti Arabimaiden käynnistämä ja USAn masinoima ulkopuolisten terroristipalkkasotilaiden ujuttaminen Syyriaan ja sen lopettaisi tuon vastuuttoman ja katalan sodituttamisen lopettaminen.  Sen jälkeen pakolaiset voisivat palata rauhalliseen Syyriaan.  Osa eli kymmenet tuhannet pakolaiset ovat jo aloittaneet paluun Syyrian hallituksen rauhoittamille alueille.  Samalla mahdollistuisi myös, että syyrialaiset voisivat hoitaa sisäpoliittiset kysymyksensä, kuten aluehallintojen autonomian omien halujensa mukaan.  Ehkä mahdollisesti esimerkiksi YK:n avustuksella ilman ulkovaltojen valtapoliittisia intrigejä ja sekaantumista.  Onhan kai Syyriallakin oikeus suvereniteettiinsa, vai onko?

Per viam: Turkin pakolaisten joukossa on myös muita kuin syyrialaisia.  Siellä on miehityshallintoa (mukana myös Suomi)  ja Talibaneja pakenevia pakenevia Afganistanista, kurdeja et al Iranista, NATO:n ja USA:n luomaa sekasortoa pakenevia Libyasta j.n.e.  Myös nniiden maiden ongelmiin pitäisi lähteä hakemaan juurisyitä.

Ehkä lopulta me tavalliset taatiaiset osaisimme myös varoa meidän omien imperialististen eliittiemme vastuuttomia politiikkoja, jotka johtavat ihmisiä hirvittäviin kärsimyksiin jokapuolella maapalloa, ja pitämään heidät aisoissa.

Postin pörssittämisen jälkimaininkeja

Postin lakko päättyi ja nyt on meneillään rääppiäiset.  En malta olla puuttumatta joihinkin sen saamiin piirteisiin vaikka ensin ajattelinkin olla niihin näin omalla plokkauksella puuttumatta ja tyytyä vain muiden juttujen kommentointiin erilaisilla keskustelupalstoilla.  

Erityisesti on huomiotani kiinnittänyt opposition riekkuminen kähinän jälkipuinnissa eritoten sen takia, että koko kehitys on alkanut silloin kun he, erityisesti Kokoomus oli hallituksessa ja nimen omaan ajoi yhtiöittämis- ja yksityistämispolitiikkaa.  Se on perus- ja juurisyynä nyt Posti O.y.j:ssä yritettyyn kurjistavaan henkilöstöpolitiikkaan ja siihen valittuihin härskeihin ja röyhkeisiin keinoihin.  Niiden seurauksena posti kulkee huonosti eikä Kusti saa ansaitsemaansa palkka vaikka kuinka polkee.

Samaten Perussuomalaisten kanta on jokseenkin ihmellinen.  He olivat m.m. luomassa edellisen hallituksen hallitusohjelmaa johon sisällytettiin tuo tähän kiistaan johtanut linja.  Vaikka heidän johtonsa vaihdoksen jälkeen joutuivatkin pois hallituksesta, heidän uusi puheenjohtajansa vakuutti silloin sitoutumistaan valittuun linjaan.  Nyttemmin he syyttävät tästäkin maahanmuuttajia ja väittävät aina korvat heiluen olevansa työläisten puolella.

Keskustapuolueen hiljaisuus on ymmärrettävää.  Hehän olivat edellisen Juha Sipilän hallituksen pääministeripuolue ja omistajaohjausministerinä toimi nykyinen valtiovarainministeri Mika Lintilä.  He nimenomaan, yhdessä ensin Alexander Stubbin ja sittemmin Petteri Orpon sekä Timo Soinin kanssa suhmuroivat 'hevosenlantaohjelman'*) hallitukselle.  Sen mukaisesti jatkettiin porvareiden pitkää ohjelmaa yhtiöittää ja yksityistää veronmaksajien omaisuutta ja postin kohtalo on osa sitä.

Kokoomus sen sijaan on käyttäytynyt erityisen kaksinaismoralistisesti ja röyhkeästi.  Heillä toki lienee vaikeuksia sopeutua oppositioon pitkän yhtäjaksoisen hallituskauden jälkeen mutta kuitenkin heidän käytöksensä jaksaa ihmetyttää.  Miten lyhyt muisti heillä onkaan ja miten helposti he ovat kääntäneet takkinsa monissa asioissa.  Tai itse asiassa he kuvittelenevat kansalaisten muistia lyhyeksi ja luullevat voivansa syyttää muita omista tekemisistään.  Samaten heillä näyttäisi olevan vallalla oma sovellus brittiläisestä 'highly likely' menetelmästä sillä he syyttävät muita mutta eivät esitä perusteluja syytöksilleen.

Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto sen sijaan ovat jotakuinkin pysyneet aiemmin lupaamallaan linjalla.  Toki lievää haparointiakin on ilmennyt.  Mutta toistaiseksi laittaisin sen liian luottamuksen piikkiin.   Kuten esimerkiksi  sairauslomailevan ja eroavan omistajaohjausministerin Sirpa Paateron lievä epäonnistumisen tai hertaantumisen hallituksen omistajaohjauslinjan toteutumisen vahtimisessa. Hänen olisi pitänyt pitää paremmin mielessään m.m. Josif Stalinin suuhun laitettu totuus: 'luottamus hjuva, kontrolli parempi'.

Postin hallitus Markku Pohjolan johdolla on erityinen syyllinen. Se on toki harjoittanut vain politiikkaa jota varten sen omistaja silloisen omistajaohjauslinjan takia on sen valinnut.  Mutta sen kyky pysytellä tiedotuksessaan tosiasioiden tasalla on ílmeisesti joutunut liian kovalle koetukselle.  Samoin ilmeisesti myös sen tahto puhua niin totta kuin pystyy lienee haasteiden keskellä.  Onhan Postin johdon viestit olleet hyvinkin kaukana todellisesta menosta ja järjellisestä asioiden hoidosta.  Sehän yrittää väittää, että heidän puutteellinen informointinsa omista päätöksistä olisi heille luvanantamista ja 'aikalisä' takoittaisi, että jos heti ei tule tarkkoja ohjeita niin aiemmalla tiellä voi jatkaa.  Heille pitäisi jokainen asia 'vääntää rautalangasta' ja kertoa yksityiskohtaisesti mitä tehdä.  Mitään ei ymmärretä itse. 

Aivan oma lukunsa on Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto.  Sehän on surullisen kuuluisa (kokoomuslaisesta) linjastaan jonka mukaan omistettujen yhtiöiden toimintaan ei pitäisi omistajan puuttua.  Ilmeisesti se on yksi 'rikkinäisistä puhelimista' matkalla 'hallituksen poliittinen linja' -> 'Posti O.y.j:n johdon konkreettinen tominta'.  Siellä varmaan on ollut vielä kirkkaana mielessä edellisten hallitusten politiikka eikä uuden hallituksen uudenlainen ole mennyt tajuntaan koska se ei ole ollut mieluisaa kuultavaa.  

Toinen 'rikkinäinen puhelin' lienee ollut ministeri Paateron avustajakunnassa.  Siellähän majailee vielä tätä kirjoitettaessakin muuan Paavali Kukkonen joka on ilmoittanut siirtyvänsä ensi keväänä Elinkeinoelämän keskusliittoon (EK).  On syytä epäillä, että hänellä olleen intersseissään toimia uuden työnantajansa piikkiin meritoituakseen heidän silmissään.  Viestit ovat siis saattaneet muotoutua matkalla.

Prosessin lopputulos on toki TES-keinottelun osalta hyvä mutta tyylistä ei kannata montaa pistettä monellekaan taholle antaa.  Jos joku niitä ansaitsee niin Postialan unioni (PAU) ja kaikki ne SAK-laiset a-liitot jotka osoittivat solidaarisuuttaan.  N.s. toimihenkilöliitot loistivat poissaolollaan mikä on heidän häpeänsä.  Tässäkin suhteessa hävettää olla Insinööriliiton ja Akavan jäsen mutta sehän onkin seurausta aiemman työnantajani harjoittasta TES-shoppailusta jossa Tieto O.y.j. yritti vaihtaa sopimiskumppanikseen pikkupomot (YTJ).

Kaikenkaikkiaan opetuksena tästä lienee ay-liikkeelle, että solidaarisuus toimii ja yhteistyössä on joukkovoimaa.  Poliittisille puolueille, että kannattaa muistaa aikaisemmat tekemisensä ja pysyä linjallaan jos hyvän sellaisen on valinnut.  Ja meille kaikille kansalaisille ja vaalikarjalle, että olisimme tarkempia mitä meidän nimissämme suhmuroidaan sekä tehdä havaintojemme mukaan parempia valintoja.  Meillä lienee nyt hallitus joka edes yrittää tehdä niinkuin lupaa ja pitää vaalikampanjan aikaisia puheitaan **). 

---
*) Nimitys 'hevosenlantaohjelma' siitä, että ensin julistivat, eritoten Stubb, tekevänsä lyhyen ja tiiviin 'strategiapaperin' hallitukselle ohjelmaksi mutta syntyi 74-sivuinen jossa mainittiin suosittavan hevosenlannan polttamista energiaksi.  Muiden kotieläinten lantaa ei ohjelmassa mainittu.

**) Piti tämäkin päivä vielä nähdä kun vanhaksi elää: minä kehun hallitusta.  Se on kuitenkin ehdollista sillä seuraan teitä tarkasti ja vedän tukeni pois jos en ole tyytyväinen.

Ahne, ahneempi, Wahlroos

Björn Wahlroos, Nordean hallituksen puheenjohtaja sen suurimman omistajan suuromistaja, on taas avautunut julkaisemalla kirjan: ''Kuinkas tässä näin kävi – Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua" (Otava 2019). En ole kirjaa lukenut, ainakaan vielä enkä tiedä luenkokaan, mutta luin sitä koskevan YLEn buffin otsikolla "Björn Wahlroos laukoo uutuuskirjassaan kuin DJ Ibusal: Verotus pilalla, demokratia pilalla, ay-liike pilalla – pelkkää konsensusta tilalla".


YLEn toimitukselle tulee kirjasta mieleen joku DJ.  Minä en niistä niin tiedä mutta kirjan otsikko tuo minun mieleeni entisen presidentin Urho Kekkosen aikoinaan julkaiseman pamfletin "Onko maallamme malttia vaurastua?" (Otava 1952).  Siinäkin aiheena oli manata rahvaalle ja työläisille malttia niin, että omistajat entisestään rikastuisivat.  Malttihan heidän mielestään on vain muille kuin talouseliitille ja heidän lähimmille apulaisilleen.  Wahlroos näyttäisi olevan tässä suhteessa hyvinkin kekkoslainen.

Tarkemmin YLEn juttua tutkaillessa havaitsee kuinka Wahlroosilla ei ole oikein faktat hallussa tai sitten hän tietoisesti ja tarkoituksella sekottaen hämmentää aut vice versa.
 
Hän väittää jutun mukaan että:
 1) Varallisuutta ja pääomatuloja pitäisi verottaa vähemmän. Mutta oikeasti varallisuusvero on jo kokonaan lopetettu vuosia sitten. Kiinteistöveroa peritään mutta sitäkään ei hänenkaltaisiltaan maa- ja metsätilojen omistajilta.  Lisäksi pääomatulojen verotusta on myös kevennetty samalla kun niiden osuus suhteessa palkkatuloihin on kasvanut.
2) TES:ien yleissitovuuden pitäisi koskea vain minimejä. Niinhän ne tekevätkin ja ovat aina tehneet. Työnantajilla on aina täysi valta ja voima maksaa enemmän ja muutenkin antaa paremmat työehdot (paitsi itse perustamiensa kartellien puitteissa).
3) Työttömyysturvan pitäisi olla pienempiä ja siten 'kannustusloukut' poistuisi. Työttömyys- ja muu sosiaaliturva tarjoaa tällä hetkellä vain vähimmäistoimeentulon joten jos työnantajien maksamat palkat eivät pysty parempaan, syys on vain ja ainoastaan palkkojen maksajissa.

Wahlroos viittaa myös Stephen Elop:n, Nokian ex-toimitusjohtaja, surullisenkuuluisiin puheisiin palavasta porauslautasta.  Oikeastihan kukaan tolkuissaan oleva ei toimi kuten hän kuvasi.  Järjissään toimiva katsoo alla olevan pelastusveneiden jos aikoo hypätätulipalon tieltä mereen.  Sellaisethan tulee olla jokaisessa asiallisesti hoidetussa porauslautassa eikä luoteta vain siihen, että yhteiskunta tulee ja pelastaa verorahoilla.  Sitä paitsi Nokian tilanne oli sellainen, että he olisivat voineet n.s. 'pitkää häntää' myyden kerätä varoja hallittuun yrityksen muutokseen mutta Elop tuhosi niitä minkä ehti väittämällä olemassaolevia ja hyvin vielä siinä vaiheessa myyneitä tuotteita kelvottomaksi.  Kuka tehtäviensä tasalla oleva oman yrityksen parasta tekevä johtaja toimii niin.

Wahlroos perustelee ahneita vaatimuksiaan n.s. rakennemuutoksella.  Ne eivät kuitenkaan tapahdu kestävällä tavalla niin, että yhteiskunta maksaa tuotteidensa elinkaaren loppua lähestyvien yritysten omistajien voitottoja keventämällä ja vähentämällä velvotteita, esimerkiksi verotuksesta tai työehdoista tinkimällä.  Muutoksen tulee olla sellainen jossa yritykset itse pitkäjänteisesti kehittävät uusia tuotteita väistyvien rinnalla samaan aikaan hankkien niiden myynnillä varaa uusiin investointeihin.  Samalla tulee pitää huolta työntekijöiden osaamisen kehittymisestä ja muuttumisesta kohti uusia busineksia, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti.  Vain siten voi saada yritykseen ja sen tavoitteisiin sitoutunutta työvoimaa joka on myös valmis joustamaan tiukan paikan tullen.  Ja samalla yritysten rakenteet ja oimintatavat uusiutuvat kun niitä säädetään uuteen tuotantoon, ei hyppäämällä muiden varaan mereen kuten Elop:n esimerkissä.

Wahlroosin avautuminen, siis tämän YLEn uutisoinnin valossa, on jälleen yksi askel sarjassa jossa ahneet kapitalistit seuraavat toistensa jälänjäljissä kilpaillen kuka ylittää edellisten saavutuksen suuremmassa röyhkeydessä.  Wahlroos johtaa tällä hetkellä heittäytymällä kehityksestä rähinään, evoluutiosta revoluution. 

Mitä kaikkea Niinistö Ukrainassa?

Presidentti Sauli Niinistö on vierailulla Ukrainassa Kiovan hallinnon vieraana.  Hän on siellä päästellyt suustaan kummallisia ja osittain jopa vaarallisia. 

Niinistö on m.m. pahoitellut, ettei lännen mestaroimat sanktiot ole raunioittaneet ja romahduttaneet Venäjän taloutta.  Kummallista tekstiä hyviin suhteisiin Venäjän kanssa pyrkivän maan valtionpäämieheltä.  Ehkä sellainen sopisi jonkin äärikansallismielisen, vielä II Maailmansodan juoksuhaudoissa möyrivän revanssistin suuhun mutta ei valtiojohtajan. Niinistö vielä erityisesti Ilta-sanomien toimittajalle vahvisti asian kun hän kertoi venäläistiedotusvälineiden positiivisemmasta ja jonkin verran toiveajattelua sisältäneestä tulkinnasta.  
 
Toisaalta Niinistö ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhuivat Suomen ja Ukrainan (lue: Kiovan hallinnon) välisen sotilasyhteistyön kehittämisestä edelleen.   Sellaista siis on jo nyt olemassa vaikka käsittääkseni asiasta ei olekaan Suomessa koskaan julkisesti ja virallisesti sovittu.  Alun innostuksen jälkeen Ukrainassakin lienee laitettu sordinoa päälle mutta ainakin vielä sikäläinen uttistoimisto uutisoi aihetta vaikka presidentin hallinto onkin jo poistanut juttunsa.  Tuollainen yhteistyö on mitä arveluttavinta sillä sotkeutuminen toisen maan sisällissotaan on vähintäänkin arveluttavaa ja taitaapa se olla jopa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, joita myös lakina pidetään, vastaista.  Erityisen arveluttavaa se on meille koska Ukraina julistaa olevansa sodassa Venäjää vastaan ja meillä on sopimus suhteiden perusteista (63/1992) heidän kanssaan.  Siinä kielletään tuollainen toisen sopimuskumppanin vihollisen kanssa vehkeily ja korostetaan rauhanomaisia toimia kriisien ratkaisemiseksi.  Sotilasyhteistyö toisen kanssa ja toiseen kohdistuviin sanktioihin mukaan meno ei sellaista ole vaan asettaa koko sopimuskumppanuuden vaaraan..

Erityisen kummallinen piirre on suomalaisen valtatiedonlevitteistön suhtautuminen Niinistön toimiin Ukrainassakin.  Niitä selitellään vain siltä osin kuin kuvitellaan muotoilujen sopivan Niinistön valtiomiesbrändin rakentamiseen.  Muilta osin vaietaan vaaralliset hölmöilyt kuoliaaksi.  Ilmeisesti vain Sanoma Oy:n Ilta-sanomat on puuttunut asiaan yrittäessään mustamaalata venäläisiä tulkintoja jotka ovat yrittäneet kuunnella Niinistön puheita positiivisiksi suhteiden parantamisen kannalta.  Noin lehdykkä tulee paljastaneeksi karun totuuden Niinistön puheista.  Mitähän kaikkea muuta on jäänytkään kertomatta vastuulliseksi itseään mainostavilta tiedonlevitteiltä Mediapoolin ohjauksessa?

Yhtiöitettyä vastuuta

Useat tiedonlevitteet kertovat kuinka Japanin Fukushimassa joudutaan pumppaamaan radioaktiivista jätettä Tyyneen valtamereen.  Vuosien takaisen onnettomuuden jälkeen tapahtumat eivät vieläkään ole hallinnassa.  Tuolloin ennen onnettomuutta selitettiin kuinka Tyyntä valtamerta ympäröivän "Tulirenkaan" päälle rakennetut voimalat ovat turvallisia koska ne edustavat luotettavaa läntistä teknologiaa.  Tuo teknologia vanheni yhdessä yössä sillä heti onnettomuutta seuraavana päivänä valiteltiin niiden tekniikan vanhentuneisuutta ja vakuutettiin, että meillä ollaan uudenaikaisempia. 

Uskokoon kuka haluaa tuohon ikuiseen teknologiasuitsutukseen mutta nyt näissä uusissa uutisissa paljastuu toinen näkökulma.  M.m. YLE kertoo kuinka "Japani saattaa joutua dumppaamaan Tyyneenmereen radioaktiivista vettä Fukushiman ydinvoimalasta" ja The Guardian vastaavasti "Fukushima: Japan will have to dump radioactive water into Pacific, minister says".  "Pakotettu" lienee kuitenkin yhtiö eli "TokioElectric Power Company" (TEPCO) eli "Tōkyō Denryoku".  Yhtiö on aikoinaan II Maailmansodan jälkeisen miehityshallinnon johtajan ja diktaattorina Japania johtaneen kenrl. McArthurin perustama. Nykyisin sen omistaa joukko valtiollisia, kunnallisia ja yksityisiä toimijoita. Suurimpana valtiollinen ydinvoimaonnettomuuksien siivoiluorganisaatio (engl "Nuclear Damage Compensation and Decommissioning Facilitation Corporation" (54.69%).

Niinpä kun yhtiö on "pakotettu" dumppaamaan saasteita mereen, se tarkoittaa, että se ei ole hoitanut vastuitaan ylläpitää riittäviä resursseja eikä tietoa ja taitoa hoitaa hommiaan.  Ja ympäristörikosta joutuu Japani, tuo uutisissa mainittu dumpaaja seuraamaan voimattomana sivusta niin valtiona kuin kansanakin mutta sen veronmaksajat joutuvat kantamaan vastuun yhtiön tekemisistä ja tekemättä jättämisistä sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Tuo omistus- ja vastuurakenne muistuttaa kummallisen pelottavasti samaa mitä täällä meillä harrastetaan kun julkisin varoin rakennettua infrastruktuuria yhtiöitetään ja siirretään pois yhteisestä valvonnasta ja viranomaisvastuusta.  Viranomaisilla näyttäisi olevan, ainakin vielä, henkilökohtaisempi vastuu n.s. "virkavastuuna" kuin julkisestikin omistettujen yhtiöiden johdoilla jotka toimivat vain taloudellisella vastuulla ja "omistajaohjauksen" varassa. Noilla kahdella tavalla vastata on merkittävät niin teoreettiset kuin etenkin konkreettiset eronsa jotka näkyvät niin siinä kuinka ne ohjaavat kohteensa toimintaa ja saattavat heidät vastuuseen tekemisistään. 

Minua pelottaakin kuinka hädän hetkellä käy juuri nytkin käynnissä olevien entisen valtion rautateiden, nykyisen VR Group:n yhtiöpyöritysten kanssa.  Nämä n.s. "hankeyhtiöt", Suomi-rata:t ja aiemmat muut yhtiöittämiset siirtävät juuri samalla tavalla vastuuta osakeyhtiölain taakse yhtiöiden hallituksille ja vastuulliset virkamiehet pudistelevat hartioitaan kun eivät muka pysty puuttumaan ja pyörittelevät silmiään kun eivät muka tiedä yhtiöissä tehdään.  Niin ovat tehneet japanilaiset Fukushimansa kanssa ja niin tehnevät myös myös meikäläiset VR:n, SOTE:n, sähkänjakelun runko- ja muiden verkojen, televerkkojen, valtion kehittämisyhtiön (VAKE) y.m. kanssa. 

Olisiko jo nyt aika alkaa edes keskustella yhtiöittämisen riskeistä ja mahdollisuuksista välttää ne.  Ja ryhtyä myös vaikuttaviin toimiin.