Minun mielestäni tilanne on juuri päin vastoin. Me menetämme ja olemme jo itseasiassa menettäneet uskottavuutemme rauhanturvaajina ja -välittäjinä.
Rauhanturvaaminen on toimintaa jossa kaksi toisilleen vihamielistä tahoa, jotka eivät luota toisiinsa, sallivat molempien neutraalina osapuolena pitämän tahon tulla taistelleiden osapuolten väliin. Se edellyttää siis, että menestyksekäs rauhanturvaaja on molempien osapuolten mielestä neutraali, objektiivinen ja luotettava ulkopuolinen. Sellainen ei voi olla sodassa osapuoli tai mukana potentiaalisessa osapuolessa.
Afganistanissa me olemme osa toista osapuolta eli ISAF:ia, tuota U.S.A:n johtamaa NATOn organisaatiota. Me emme siis ole neutraali emmekä objektiivinen emmekä ulkopuolinen. Emme siis ole kelvollisia menestyviksi rauhanturvaajiksi.
NATOn täysjäseninä me olisimme sitä entistä vähemmän neutraali ja ulkopuolinen maailman kriiseissa. NATO on yksi potentiaalisimmista eri kriisien osapuolista koska U.S.A. on julistanut, että sillä on kansallisia etuja vaalittavana kaikkialla maapallossa ja vähän se ulkopuolellakin.
Nämä NATO-kiimaset Ahti- ja Jaakonsaaret, Stubbit, Kanervat, Lipposet ja kumppanit ovat pilanneet meidän mahdollisuutemme toimia menestyksellä aidoissa rauhanturvaoperaatioissa. Sen sijaan tällä menolla tulemme toki kelpaamaan jatkossakin NATOn miehityssotiin ja muihin U.S.A:n kansallisten etujen turvaamisoperaatioihin ympäri maailmaa. Samalla tullaan harjoitelleeksi samoihin operaatioihin täällä meidän rajoillamme.
Jos me haluamme aidosti olla rauhanturvaajia ja -välittäjiämaailman kriiseissa niin suunnan olisi muututtuva. Meidän olisi mitä pikimmin irtisanouduttava kaikista NATO-kytkyistä ja tehtävä se uskottavasti sekä puheissa että käytännössä. Sen jälkeen voimme vasta yrittää esiintyä uskottavana rauhanpuolustajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti