Kirjeitä Rehnin myllystä

Komissaari Rehn on lähettänyt kirjeen IMF:n, EKP:n ja eräille muille finanssielämän johtajille.  Rehn puuttuu käsittämättömällä tavalla taloustieteilijöiden akateemiseen vapauteen.  Rehnin kirje on jäänyt Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota. 
 
EU:n talouskomissaari ja EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on lähestynyt kirjeellä Euroopan keskuspankin pääjohtajaa, IMF:n pääjohtajaa ja eräitä muita kansainvälisen finanssimaailman silmää tekeviä.  Kirjeessään Rehn kiittelee tukevista kommenteista EU:n kasvu ja kestävyysraportille sekä mainostaa kolleegoilleen tulevaa EU:n talviennustetta. Kiittelyt menee normaalin kohteliasuuden piikkiin mutta jatko onkin sitten oudompaa tekstiä.

Rehn katsoo asiakseen lähteä syyttämään EU:n ja IMF:n huippujohtojen harjoittaman politiikan arvostelua.  Hänen mielestään tiedemiesten sekä teoreettiset ja käytännön havainnot ovat väärin eikä sellaista pitäisi tehdä.  Sallittua tulisi olla vain uskon vahvistaminen EU:n huippujohdon politiikan ainutlaatuiseen ja -kertaiseen erehtymättömyyteen ja oikeutukseen.

Rehnin mielestä rahoitusamarkkinoiden luottamus on ydinjuttu eikä sitä saisi vaarantaa epäilevillä tutkimustuloksilla.  Jos siis Rehnin ja kumppanien politiikka ei toimi niin ekonomistit eivät saisi sitä sanoa jotta politiikan vääryys ei veisi banksterien luottamusta heidän politiikkaansa.

Niinpä esimerkiksi taloustutkija Jonathan Portes esittääkin varsin kirpeää kritiikkiä blokissaan Rehniä vastaan. Portes on UK:n kansallisen talous- ja yhteiskunnallisen tutkimusinstituutin johtaja ja m.m. entinen UK:n hallituksen johtava talousasiantuntija.  Hänen asiantuntemuksensa lienee kohdallaan kun hän mitätöi Rehnin esityksiä ja puolustaa akateemista vapautta.

Meillä täällä Suomessa, jossa yleensä seurataan Rehnin tekemisiä melko tarkastikin, kirjeeseen näyttää kiinnittäneen huomiota  vain Tiedonantaja-lehti. Se kirjoitti aiheesta 8/2013 numeronsa pääkirjoituksessa "Komissaari Rehnin paimenkirje kertoo EU-päättäjien epätoivosta".  Vaikeneminen on, tietenkin, kuvaavaa suomalaisen valtatiedotusvälineistön suhtautumiselle.  Mikään, mikä horjuttaa asiallisella, teoreettisesti perusteltavissa olevalla ja käytännön havainnoilla todistetulla tavalla EU:n politiikanuskottavuutta, ei saa ylittää uutiskynnystä.  Julkisuudessa saa näkyä vain PerSujen kaltainen päätön älämölö johon Rehnit ja kumppanit osaavat vastata.   Kritiikki johon EU-eliitti ei kykene vastaamaan on vaiettava ja niinpä tämänkin kirjeen käsittely hautautuu marginaaliseen vasemmistolehteen. 

Tosin Portes näkee Rehnin kirjeessä positiivistakin. Nimittäin sen, että kannattaa todellakin toivoa akateemisten kirjoittajien, kuten hän blokissaan, todellakin pystyvän vaikuttamaan niihin korjausliikkeisiin joita EU:n politiikkaan pitää tehdä kun nykyinen murenee.