Sotakiihkoilusta rauhaanvalmistautumiseen

Viime lauantain paperisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla olleet kaksi kirjoitusta kirvoittivat taas nakkisormet näppäimistölle.  Toinen oli pääkirjoitus otsikolla "Ei kuulu meille" ja toinen toimittaja Unto Hämäläisen kirjoitus tai niinkuin tiedonvälitteet hienostelevat, kolumni "Emme ole sodassa". 

Ensinmainitussa nimetön pääkirjoitustoimittaja syyttää tutulla tavalla rauhaa rakastavia suomalaisia impivaaralaisiksi sanansa syöjiksi.  Emme muka kanna kansainvälistä vastuutamme jos emme lähde sotimaan NATOn et al kanssa Libyan sisällissotaan.  Kirjoittajan mukaan YK:n valtuutus suojella siviilejä antaa velvoituksen ja pakottaa lähtemään mukaan taistelemaan Libyan öljystä kapinallisten ja heidän isäntiensä puolelle. 

Kirjoittaja vetää juttuunsa mukaan vielä EU:n vakausjärjestelyt.  Haluttomuus maksaa EU:n perussopimusten vastaisia tukia talouttaan löysästi hoitaneita maita ja sikäläisiä yrityksiä rahoittaneille saksalaisille, britannialaisille ja ranskalaisille pankeille on hänen mukaansa lipeamistä vastuusta. 

Tuo nimetön pääkirjoitustoimittaja käyttää normaalia lännettäjien taktiikkaa: jollei alistu heidän käsityksiinsä, on tollo juntti eikä ollenkaan kuten he itse, kansainvälinen ja asioita laajasti ymmärtävä kosmopolitiitti jonka sanaan voi luottaa.

Toisessa kirjoitelmassa toimittaja Unto Hämäläinen omalla nimellään vetää linjaa Esko Seppäsestä Ruotsin kautta sotaveteraaneihin.  Hän on ollut Maanantaiklubin tilaisuudessa keskustelemassa Seppäsen uudesta kirjasta "Oma pääoma" (Into-kustannus).  Tiedonvälittäjä olisi kertonut olleensa SKP:n järjestämässä ja Yrjö Hakasen puheenjohtamassa keskustelutilaisuudessa mutta politiseeraava toimittaja spekuloi vain opponentin koukkuiluilla. Tiedonantajassa sen toimittaja Marko Korvela antoi tilaisuudesta ihan toisenlaisen kuvan.

Varsinaisesti kirjoituksen sanoma lienee ollut osoittaa, että emme ole sodassa Afganistanissa emmekä joutuisi sotaan vaikka menisimme Libyaan, toisin kuin Ruotsi.  Eri mieltä olevia hän yrittää kompromentoida sillä, että sotaa kävivät vain Talvi- ja Jatkosodan veteraanit.  Muilla ei ole oikeutta sota-sanaan. Hämäläinen ei ole ensimmäinen joka piilottelee argumenttiensa köykäisyyttä sotaveteraaneille rakennetun imagon takana.

Molemmilla, sekä pääkirjoitustoimittajalla että Hämäläisellä on samankaltainen ohjelma ajettavanaan.  Suomi ja suomalaiset olisi saatava mukaan kaikkiin mahdollisiin kampanjoihin (aik. suom. sota), joissa USA ja sen liittolaiset ajavat globaalin talousliberalismin asiaa ylikansallisten yhtiöiden eduksi.  Tässä heillä, valtakunnan suurimman tiedotusvälitteen työntekijöillä on sama työksianto kuin monilla yhteiskuntamme ja poliittisen elämämme nykyisillä ja entisillä kellokkailla, sellaisilla kuin Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Mari Kiviniemi, Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Lasse Lehtinen j.n.e. j.n.e. 

Meidän aito ja oikea turvallisuutemme ja hyvinvointimme kaipaisi ihan toisenlaista politiikkaa.  sellaista joissa ei haikalla sotimista vaan rakennetaan rauhaa, ei mennä sotaliittoihin vaan sovitellaan riitapuolten välillä.  Samalla syntyisi tilaa myös oman hyvinvointimme rakentamiselle kun vähiä resursseja ei tarvitse polttaa sotavarusteluun.  Yrjö Kallinen muotoili aikoinaan, että

"jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan".

YLE sensuroi

Yritin lähettää seuraavaa kirjoitusta kommentiksi YLEn uutiseen Libyan kapinallisten tukitoiveista länsimaille:

NATOn siis pitäisi käydä sisällisota kapinnallisten puolesta? Miten mahtaisi Gaddafin armeija toimia jos kapinalliset eivät itse olisi siviilejä ja piilottelisi muiden siviilien joukossa? Nythän NATOlle siviilien puolustaminen on kapinallisten auttamista ja kanssasotimista, siis liittolaisuutta.

Tämä näyttää entistä enemmän puuhalta johon meidän suomalaisten ei pidä sotkeutua mukaan kumpaankaan osapuoleen, ei Gaddafin eikä kapinallisten puolelle. Tämä olisi mitä mainioin paikka profiloitua uskottavana ulkopuolisena rauhanvälittäjänä. Se toki vaatisi lopettamaan kannanotot toisen osapuolen hyväksi ja vaatimukset toista vastaan ja asennoitumaan neutraalimmin ja objektiivisemmin.

Kun uutiseen ilmeistyi myöhempiä kommentteja niin lähetin viestini vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan, jos vaikka edellinen olisi luiskahtanut erehdyksessä sensoreilta bittien taivaaseen.


En löydä kirjoitelmastani mitään kummallista, siis sellaista mitä ei löytyisi muiden kirjoituksista tai yleensä keskustelusta.  Viestini sisälsi hieman silmien avausta ja yritystä katsoa molempien osapuolten tekemistä samoilla mittareilla sekä toivomuksen, että me emme sotkeutuisi.  

YLE kieltäytyy julkaisemasta asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kirjoituksia. Kumpaa YLEn mielestä  kaksinaismoralisminvastaisuus ja puolueettomuuden tavoittelu on?  

Postintelligentsian ja soinilaisuuden liitto

Viime aikoina ovat postkultturelliset ja posthumanistiset voimat jälleen aktivoituneet hyökkäämään n.s. intelligentsian ja sivistyneistön kimppuun.  Saamme monesta tuutista kuulla ja lukea kuinka pilvilinnoissaan elävä elitistinen kulttuurisivistyneistö on kultturellisuudessaan ja humanismissaan etääntynyt "oikeasta kansasta" kun kaikki eivät niele maahanmuuttokritiikin varjolla esitettävää rasistista xenofobiaa tai kansalliskiihkoista taidesensuuria.

Yhteiskunnassamme olevan ja edelleen ajettavan porvarillisen eriarvoistamisen ja talousliberalismin seurauksena syntyvää vastustusmieltä ja muutoksenhalua yritetään kanavoida hallitsevan taloudellisen ja poliittisen eliitin kannalta vaarattomaan suuntaan.  Sellaiseksi he valitsevat yleensä joko ulkoisen vihollisen tai ääliöpopulistisen ja -nationalistisen hörhösakin.  Meillä aiemmin keinoja ovat olleet m.m Ernesti Hentunen ja Veikko Vennamo. Venäjällä vastaava on ollut m.m. Vladimir Zhirinovski ja muualla sun muut.  Sellaisina ovat noussut myös poliittiseen valtaan Adolf Hitler ja Benito Mussolini.  Yhteistä heille kaikille on ollut, että taloudellisen vallan haltijoiden ei ole tarvinnut olla huolissaan omasta asemastaan ja lisäksi on saatu yhteiskuntaan kuria ja järjestystä; eivät työläiset ole enää ajaneet etujaan lakkoilemalla eikä muutenkaan.  Nyt meillä on sitten nämä Perussuomalaiset ja Timo Soini.  Hän ja hänen kaltaisensa vertautuvat muinaisiin karavaaneihin ja niiden perässä räksyttäneisiin koiriin.  Karavaanit kulkivat koirista huolimatta ja jos sieltä heitettiin raato revittäväksi niin piskejä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mihin Ali Baba karavaaniaan vei.

Varsinaisella ja oikealla eliitillämme onkin huoli, että kritiikki harjoitettavaa politiikkaa kohtaan suuntautuu nimenomaan soinilaisten kautta.  He eivät aseta yhteiskunnan todellisia vallanpitäjiä ahtaalle kunhan populistista revittävää riittää.  Ja aikanaan sitten kellokkaat voi palkita jollakin sopivalla viralla.  Tekn. yo Pekka Vennamo pistettiin johtamaan postia eikä siitä ole vieläkään toivuttu, ei perinteisessä postitoiminnassa eikä sähköisessä tietoliikenteessä.  Ja Etelä-Savo on vieläkin poroperinnetohtori J. Juhani Kortesalmen jäljiltä kehityksen vihoviimeinen hännänhuippu.

Soinilaisten tukeminen on monitahoinen projekti.  Näkyvintä on Timo Soinin fanitus ja tarjoilu suomalaisena perusmiehenä mutta sillee kivasti erikoisena roomalaiskatolisena ja englantilaista jalkapalloa seuraavana lähiömiehenä.  Näiden pikanttien mausteiden seurauksia politiikan sisältöön ei kuitenkaan saa analysoida.   Esimerkiksi roomalaiskatolinen käsitys abortista ja naisen oikeudesta ruumiiseensa on kielletty kysymys roomalaiskatoliselle Soinille.

Oma lukunsa on kuitenkin Soinin ja soinilaisuuden arvostelijoiden mustamaalaaminen.  Kun PerSut arvostelevat postmodernia taidetta, heiltä ei kysytä ymmärtävätkö he mitä postmoderni oikeasti tarkoittaa.  Sen sijaan kulttuurin kentän erilaisia suuntauksia ymmärtäviä ja sitä kautta PerSujen linjauksia arvostelevien kimppuun hyökätään.  He mukamas ovat elitistejä kun näkevät taiteen trendit oman aikansa tuotoksina eivätkä halua rajoittua vain n.s. kultakauden kansallisromanttiseen realismiin (jonka senkin tekijät olivat aikoinaan aikalaistensa "kansan makua" ymmärtävien mielestä silkkaa roskaa).

Jos ei lähde mukaan selittämään yhteiskuntamme ongelmia maahanmuuttajien syyksi eikä hyväksy maahanmuuttokritiikiksi naamioitua rasismia, on innostunut tosiasioiden kieltäjäksi.   Työnantajien keinottelu työsuhteen ehdoilla käyttämällä hämärästi tai puolihämärästi haalittua vuokratyövoimaa ulkomailtahan on työvoiman vapaata liikkuvuutta tai ainakin maahanmuuttajien omaa syytä. 

PerSujen ja Soinin retoriikan onttouden ja sen takaisten ajatusten ristiriitaisuuden vastustaminen halutaan esittää edistysmielisten uskonnollis-aatteellisena puhdasoppisuuden vaatimuksena.  Sen suvaitsevaisuusvaatimus ei kuulemma sisällä vapautta erimieltä olevalle realisteille.  On yhden totuuden hegemoniaa, henkistä ylimielisyyttä ja johdonmukaisuuden puutetta väittää huvittavan ristiriitaiseksi väitettä maahanmuuttajien syyllistymisestä yhtä aikaa sosiaaliturvalla laiskotteluun ja meidän työpaikkojemme viemiseen samalla kun ne peevelit vielä ehtivät viemään peräkammarinpojilta viimeisetkin naiset. 

Tuoreimmaksi tämän alan sankariksi on nostettu valtatiedonvälittäjien palstoilla päätoimittaja y.m. Timo Hännikäinen ja hänen esseekokoelmansa "Ihmisen viheliäisyydestä".  Sitä esitellään m.m. Savon Sanomissa.  Porvarillisissa tiedonvälitteissä hänet ja hänen kaltaisensa uuskonservatiiviset posthumanistit laitetaan kompromentoimaan muut nykypolitiikan vastustajat.  Heidän tehtävänsä on käyttää kaikkia mahdollisia väärän argumentoinnin kliseitä jotta nykymenolle vaarattomat PerSut pystyttäisi tarjoilemaan ainoana vaihtoehtona.  Samalla toivotaan oikeita rakenteellisia muutoksia tarjoavien jäävän marginaaliin tai ainakin vaikuttavan omituisilta, itseään muita parempina pitäviltä erikoisuuden tavoittelijoilta. 

Kaikessa epäpoliittiseksi julistautumisessaan nämä poliittisen ja taloudellisen eliitin juoksupojat siis ovat mitä poliittisempia hyötyeläimiä työnantajilleen.  He ovat osa maapallon laajuista talousliberaalia kampanjaa tavallisten ihmisten riistämisen nostamiseksi uudelle tasolle.   Näiden meidän paikallisten kykyjemme, Hännikäisen et al, aatemaailman takaa löytyvät kansainväliset uuskonservatiiviset linjat ja linjanvetäjät eli samat uuskonservatiiviset aatteet kuin porvarillisten poliittisten toimijoiden.  Meillä on siis yleisen (uus-)konservatiivisen maailmanlaajuisen trendin suomalainen sovellus.  Sen  poliittinen siipi on kokoomus-keskustalainen politiikka valitusosastonaan PerSut ja postintelligentit antamassa koko hoidolle teoreettisen kuorrutuksen.

Rehellinen ja luotettava

Viime päivinä on jälleen paljastunut uusia Suomen armeijan sodan jälkeisiä suhmurointeja.  Aiemminhan on tullut tietoon Suomen armeijan vakoilu USAn hyväksi jo 50-luvulta lähtien ja joka jatkunee edelleenkin (orwellilaisella uusiokielellä: "puolustusvoimamme ovat harjoittaneet perinteistä tiedusteluyhteistyötä samaan arvoyhteisöön kuuluvien demokratioiden kanssa").  

Nyt uutena asiana on tullut esille yhteistyö Ruotsin kanssa.  Ruotsalainen toimittaja Mikael Holmström paljastanut sen tuoreessa kirjassaan.  Suomessa asian toi esille ensin Hufvudstadsbladet.   Asiasta ovat kertoneet myös monet muut tiedotusvälineet.  M.m. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta ainakin kaksi juttua verkkoversiooonsa, yhden lentokoneiden  varastoinnista ja toisen vakoilijoista, sekä paperisen viikonloppunumeronsa pääkirjoituksessa mielipiteensä. Erkon aviisin avautuminen oli toteava eikä edes se uskaltanut lähteä puolustelemaan lehden mielipiteeksi tarkoitetussa kirjoituksessa.

Suomi vakuutti olevansa YYA:sta huolimatta puolueeton ja ja puolueettomuuttaan vakuutti myös Ruotsi.  Käytännössä Ruotsi oli jo 50-luvulla salaa NATOn liittolainen.  Se m.m. vakoili NL:a NATOn laskuun. Samaan aikaan Suomen armeijan johto suhmuroi tuon NATO-maan kanssa rikkoakseen voimassa olevaa rauhansopimusta "de facto".

Ruotsiin oli kuulemma säilötty sotamateriaalia, esimerkiksi hävittäjäkoneita Suomen armeijan käyttöön.  Samaan aikaan Suomessa koulutettiin lentäjiä yli oman rauhansopimuksella asetetun tarpeen.  Samaan aikaan kiersi suusta suuhun julkisia huhuja kuinka Suomen ilmavoimilla oli lentokoneisiinsa niin paljon varaosia, että niistä olisi saattanut rakentaa kymmeniä uusia koneita.  Huhujen mukaan varaosat olivat siivet ja runko; kun ne liitettiin kiinni toisiinsa, saatiin ehjä ja lentävä kone.  

Tuolloiseen menettelyyn liittyi myös ilmavoimien tapa ostaa koneita eri tarkoituksiin kuin niitä valmistettiin.   Kun pommikoneet oli rauhansopimuksella kielletty niin ostettiin maalinhinauskoneita jotka näyttivät ihan pommikoneilta ja muut ilmavoimat käyttivät tismalleen samoja koneita pommikoneina.  Tai ostettiin harjoituskoneiksi suihkuhävittäjiä joita muut käyttivät menestyksellä ihan tositoimissa.  

Tämä samainen Suomi kehuu itseään luotettavana sopimuskumppanina, rehellisenä ja avoimena.  Ja puolueettomuudestakin kuulemma luovuttiin vasta 90-luvulla.   Siihen asti oltiin sitouduttu puolustautumaan jos sopimuskumppanin kimppuun meidän kauttamme hyökätään.  Käytännössä oltiin kuitenkin valittu toinen toinen tie, liittoutuminen juuri sen tahon kanssa jota vastaan oltiin sitouduttu puolustautumaan.   Olisikohan paikallaan ruveta rehelliseksi sopimuskumppaniksi tai ainakin rehelliseksi?

 

Sananpyöritystä

Vanha kunnon George Orwell -vainaa varmaan pyörii väkkäränä haudassaan jos seurailee nykymaailman uusiokieltä.  Meillä kun räjähtäneet ydinvoimalat ovat hallinnassa, sisällissodan osapuolen auttamista pommituksilla ja ohjuksilla nimitetään siviilejä suojeleviksi lentokieltoalueiksi ja uusien poliisien värvääminen on turvallisuusalan työllisyydestä huolehtimista.

Varsinainen ärsyke tähän kirjoitukseen oli ensin YLEn teksti-TV:stä lukemani ja myöhemmin heidän nettisivuiltaan löytämäni uutinen Saudi-Arabia -nimisen  perheyrityksen toimivan johdon viime toimista.  Kun kuningashuone haluaa lisää poliiseja ylläpitämään totalitarismiaan niin YLEn "tutkivat journalistit" nimittävät sitä uusiksi työpaikoiksi turvallisuusalalle ja uusiksi sosiaalietuuksiksi.

Lännen liittoutuman eli USAn, Ranskan *), Iso Britannian et al, on kerrottu suunniteltavan Libyaan lentokieltoaluetta jolla suojeltaisi libyalaissiviilejä Muammar Gaddafin armeijalta.  Gaddafilla on kuitenkin vastassaan aseistettuja kapinallisia.  Ja nyt kun lännen humanitaarinen offensiivi on alkanut, pommitetaankin ohjuksin ja lentokonein kaikkea muuta.  Ilmeisesti Gaddafin panssarivaunutkin lentävät.  Samalla Gaddafi ja hänen hallintonsa pääsee esittelemään siviiliuhreja. 

Japanissa Fukushiman voimalan reaktorit jatkavat säteilyään ja polttoaine sulamistaan.  Homma on kuitenkin kuulemma hallinnassa vaikka edes jäähdytysvettä ei saada osumaan kuumeneviin ydinpannuihin.  Hallinnassa oleminen siis tarkoittaa sopivia tuulia jotka vievät säteilevät pikkupekkerellit merelle (jossa ne tietenkin ovat täysin turvassa).

Meille rakennetaan tiedotusvälineissä sankaritarinoita tiedotusvälineiden palkkalistoilla olevista tiedonvälityksen sankareista.  Toimittajista jotka kuolemaa halveksuen ja mitään pelkäämättä etsivät meille tietoa ja siitä viiltävän terävällä älyllään analysoivat informaatiota.  Tutkivat journalistit ovat aikamme sankareita, ihan heti tosi-TV:n, idolsien ja muiden visailukisailuhurlumheisankareiden jälkeen.  Heidän tuotoksistaan, siitä mitä tiedonvälittäjät nimittävät tiedoksi, tehdään samalla kauppatavaraa.   Ei ihme, että Niklas Herlin huolestuu kun hänen rahalla ostamansa kaksi sanaa uskalletaan liittää yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivän järjestön tunnukseksi vaaleihin.  Hän kuvittelee omistavansa kaksi Suomen kielen sanaa, laatusanan "uusi" ja erisnimen "Suomi" yhdistelmän "Uusi Suomi".  Ei ole merkitystä vaikka hän ei pysty päättämään, onko hän tällä kertaa porvarillinen tai riippumaton tai missä yhteydessä tai minkä näköisinä niitä käytetään mutta kun hänen omistamaansa laatusanaa ja erisnimeä muut käyttävät maksamatta siitä hänelle niin on rikottu hänen oikeuksiaan.  Tätä kutsutaan vapaaksi länsimaiseksi tiedonvälitykseksi. 

Orwell muotoili 1984:ssään uusiokielen maksiimin: "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".  Me elämme humaanissa kriisienhallinnan maailmassa jossa sen johtava supervalta (vrt. Orwellin Oseania) pitää yllä jatkuvaa sodan, eiku rauhan tilaa.  Afgaaneja, irakilaisia ja nyt libyalaisia vapautetaan pommittamalla läntisten ylikansallisten yhtiöiden työvoimaksi ja kulutusautomaateiksi.  Ja tietämättömyyttä pidetään yllä viihdeteollisuuden  ja n.s. tiedonvälityksen yhteenliittymän avulla.  Tavalliset ihmiset eivät tiedä missä tajuntaamme ohjattava viestintävirta vaihtuu tosi-TV-kisailusta ristiretkien menestyksien suitsuttamiseksi eli n.s. uutisiksi ja takaisin.  Eivätkä ole kiinnostuneitakaan kun jossakin juostaan, heitetään tai tapellaan meitä maailmankartalle ja joku populisti lupaa pistää ulkomailta tulleet kummallisenväriset rosmot kiikkiin.  O' sancta simplicas sanoisivat muinaiset latinalaiset, jos eläisivät ja leivältä sirkushuveilla höystettynä ehtisivät.

-----
*) BtW: jokohan Nicolas Sarkozy on maksanut Muammar Gaddafille takaisin häneltä saamansa vaalituen?  Se olisi vähintäänkin kohtuullista jos Sarkozy aikoo uskottavasti johtaa uskottavaa n.s. vapaata maailmaa entistä rahoittajaansa vastaan.

Ei vaaraa

Japanin maanjäristyksen ja hyökyaallon vahinkojen uutisoinnissa tuntuu Fukushiman ydinvoimalan räjähdys olevan tiedotusvälineille jotenkin hankala käsiteltävä.  Samoin se näyttää olevan hankala juttu Säteilyturvakeskukselle.  Jo ihmisten mielenkiinto on yllättänyt laitoksen kapasiteetin mutta muutenkin siellä tuntuu olevan pallo hukassa kuinka tällä kertaa selitellä ettei mitään vaaraa taaskaan ole.

Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen mukaan ydinvoimalaitoksen reaktorin räjähtäminen on VAIN jäähdytysongelma.  Ilmeisesti siis vain "tapahtuma" ydinvoima-alalla käytettävällä vakavuusasteikolla.  Mitään vaaraa ei aiheutunut tai ainakin tuulet vei sen merelle tai jos aiheutuukin tuulten käännyttyä niin ei japanilaisten tarvitse kertoa kun ovat siellä saarellaan.  Säteilysaasteet eivät ilmeisesti voi sieltä levitä esimerkiksi Keltaisen meren yli.  Ainiin, mutta siellähän on vain korealaisia, kiinalaisia ja muita vinosilmiä; kuka niitä laskee.  Kaiken tämän Laaksonen tietää kun seurailee ydinvoimayhtiöiden omia tiedotteita.

Varsin kummallinen oli Myös Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Hyvärisen selitys, että kun Suomessa rakennetaan ydinvoimala hyvin niin ei voi käydä niinkuin Japanissa.  Tarkoittaako hän, että länsimaisesta korkeasta teknologiasta tunnettuna pidetyssä Japanissa ei osattaisi tai haluttaisi?  Etteivät japanilaiset suhtautuisikaan vakavasti turvallisuuteen?  Muistelen kuitenkin monien ydinvoimauskovaisten nimen omaan todistaneen, että japanilaiset ne vasta osaavatkin varautua maanjäristyksiin ja niihin liittyviin hyökyaaltoihin kun kerran mannerlaatan reunalla asuvat ja sinne ydinmiiluja rakentavat.  Näin m.m. 1999 Tokaimuran onnettomuuden yhteydessä.

Samoilla linjoilla tuntuivat olevan myös niin potentiaalisten uusien ydinvoimalapaikkakuntien terävät päät kuin Suomen poliittinen johto, joukossaan Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi.  Ei kuulemma aiheuta syytä arvioida turvallisuusasioita uudelleen. Ellei STUK niin lue jonkin ydinvoimayhtiön tiedotteesta.

Meillähän täällä on vakaa kallioperä.  Mitä nyt maa kohoaa etenkin länsirannikolla johon uusia voimaloita juuri suunnitellaan mutta meillä osataan rakentaa hyviä voimaloita.  Ei nimittäin ole poissuljettua, että seuraava saadaan Olkiluodossa jopa valmiiksi, joskus.  Ja STUK valvoo, tai ainakin lukee lehtiä ja voimayhtiöiden tiedotteita tai jotain.

Millä ilveellä nämä päättävät tahot saisi suhtautumaan vakavasti vakaviin asioihin?  

P.s. Miksi vieläkään, vuorokausi räjähdyksen jälkeen, meillä ei ole tiedotusvälineissä lähempää otettuja kuvia räjähtäneestä Fukushiman laitoksesta.  On vain kaukaa otettuja videoita ja kuvia räjähdyspilvistä.  Koska ensimmäinen lentokoneellinen tai helikopterillinen toimittajia ja kuvaajia uskaltautuu näköetäisyydelle voimalasta?

Soini maksattaisi eläkkeet kahteen kertaan

PerSujen puhis, Timo Soini on ehdotellut eilen YLEn Ykkösaamu-lähetyksessä eläkerahojen käyttöä väylähankkeisiin.  Vaikka sinällään maassa onkin paljon väylähankkeita jotka kaipaisivat kipeästi rahaa niin siitä huolimatta Soinin ehdotus on järkeä vailla.

 Eläkerahat on kerätty ja rahastoitu nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi niin, että niitä kartutetaan sijoittamalla varoja kannattavasti ja turvallisesti.  Soinin ehdotuksella on siitä näkökulmasta kaksi vaihtoehtoa:  Joko rahat sijoitetaan todella tuottavasti jolloin joku, todennäköisesti n.s. luonnolliset henkilöt veronmaksajina maksaisivat eläkerahostojen tuotot.  Maksaisimme siis eläkkeemme kahteen kertaan.

Toinen mahdollisuus on, että väylät rakennetaan edullisesti ja silloin joudutaan tinkimään eläkevarojen sijoitustuotoista.  Siitä taas seuraa, että tarvitaan lisää rahaa eläkkeisiin.   Tässäkin tapauksessa maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan.  Soini siis haluaa polttaa meidän rahamme eläkkeisiin kahteen kertaan.

Sitäpaitsi Soini ei ohjelmassa kuvannut miten infrainvestoinneilla pelastettaisi turvatut eläkkeet ja tuottoa kansantalouteen.  Eläkerahastojen varojahan investoidaan yhtiöiden osakkeisiin ja ostetaan vekakirjoja.  Osakkeet tuottavat osinkoja ja myyntivoittoja, velkakirjakauppa korkoja ja myyntivoittoja, kun sijoitukset tehdään taitavasti.  Soini ei kerro pitäisikö sijoitukset tehdä ostamalla maanrakennusalan yrityksiä, rakentaa yhtiöiden hallussa olevia väyliä vai ostaa valtion velkapapereita.  Jotenkin rivien välitä oli aistittavissa Soinin ehkä mahdollisesti tarkoittaneen jälkimmäistä, siis valtion velkaantumista eläkeyhtiöille.  Käytännössä se siis tarkoittaisi, että me maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan veroilla joilla valtio hoitaisi velkojaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen ehti jo hieman toppuutella Soinia vahvistamalla, että väyläinvestoinnit kuuluvat valtion budjettiin.  Vaikka Vehviläisen suusta on aiemmin luiskahdellut sammakoita niin tällä kertaa ja tässä asiassa hän oli ihan oikeassa.  

Toisaalta jatko menikin sitten häneltä jo vähemmän onnistuneesti kun hän mainosti n.s. jälkirahoitusmallia.  Sehän on lopullisten maksajien eli veronmaksajien kannalta melkein vihoviimeisin tapa rahoittaa mitä tahansa investoinita.  Siinä ensin käytöstä ja hoidosta maksetaan yksityisille toimijoille ja sen jälkeen maksetaan vielä täysi hinta.  tapa on siis kuin osamaksulla ostaisi ja samalla vielä sidotaan tulevaisuuden päättäjien budjettivaltaa.  

Kaiken kaikkiaan mitä enemmän Soinin ja muiden PerSujen aikomuksista kuulee niin sitä enemmän alkaa pelottaa tuleva.  Ensin Soini kirjoitti Putkosen ilmasto-ohjelmaa 1 1/2 vuotta Brysselissä, nyt kannattaa kansallisesti arvokasta taidetta ja haluaa rahastaa eläkkeet kahteen kertaan.  Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kertakaikkiaan ole varaa Soiniin, varsinkaan yhtä aikaa Kataisten, Stubbien, Kiviniemien ja Urpelaisten sun muiden kanssa.

P.s.  Ohjelmassa Soini kauhisteli asfalttiteiden pinnoitteen rullallaamista pois ja niiden palauttamista sorapintaisiksi.  Oikeasti kyseessä lienee huonokuntoisten öljysorapinnoitteiden poistaminen.  Se on vähäliikenteisillä teillä ihan järkevä toimenpide.  Hyvälaatuisen ja kunnolla pohjustetun soratien kunnossapito on vaivattomampaa ja halvempaa kuin öljysoralla päällystetyn.  Ratkaisevaa teiden kunnossapidossa ei ole tien pinnan materiaali vaan tien runko ja se, kuinka vesi tiellä ja tiessä käyttäytyy.  Tämä on jälleen yksi lukuisista esimerkeistä joka osoittaa kuinka Soini käsittelee asioita pinnan tasolla eikä mene rakenteisiin.  Hänelle on tärkeää vain pitää älämölöä pintaoireista.