Hirveä jyske varstojen läpi hallituksen riihien

Hallitus on pitänyt kevään kehysriihen.  Tulos oli sisällöltään odotetusti raakaa oikeistopolitiikkaa.  Hallituksen vasemmistopuolueet ovat ongelmissa.  Kansalaisilla on mahdollisuus nähdä missä mennään.

"Läpi Urjalan ja ja halki Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen" sanaeli Martti "Huuhaa" Innanen Urjalan taikayöstä. Nyt Jyrki Kataisen johtama hallitus on jyskyttänyt varstoja kehysriihessään seuraavien vuosien talousarvioita varten.   Siellä syntyi päätöksiä jotka muodostavat valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Sinällään päätökset eivät yllättäneet.  Ne olivat sitä mitä tältä hallitukselta saattoi odottaakin: leikkauksia tavallisille ihmisille ja etuja talouseliitille.  Omistajilta ei leikata kuin veroja. Kyseessä on siis raaka oikeistolainen talouspolitiikka johon eduskuntavasemmisto on saatu hirttäytymään mukaan.  Seurauksena olikin kummallinen hallituspuolueiden välinen sotku siitä, mitä aiottiin ja mitä ei aiottu, mitä tavoiteltiin ja mitä ei tavoiteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää, että Kokoomus johtavana hallituspuolueena sai mitä halusikin, demarit myötäilivät ja vassulit yrittivät peitellä kannattajiltaan mihin ovat ryhtyneet.  Kuitenkin kun sisällön kurjuus on paljastunut niin Demulit ovat pistäneet kakkosluokan kykynsä pehmentämään vaikutusta puheilla muutosmahdollisuuksilla.  Ykköskyky eli puheenjohtaja Jutta Urpilainenhan ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä Kokkulieden kanssa, Tuomiojat sun muut voivat hieman putkia tutkainta vastaan.  Vassuleilla on suurempi ongelma poliittisen linjansa ja kannattajiensa kanssa.  Silloin jopa Paavo Arhinmäki joutuu julkisuudessa älähtelemään Korhosten, Uotiloiden ja kumppaneiden lisäksi.  Vihreiltä juttu on tainnut hautautua Heidi Hautalan taannoisten henkilökohtaisten töppäilyjen alle.

Minua on ihmetyttänyt koko kehysriihiproseduuri.  Katainen on selitellyt ongelmaa aikataulussa: kun ensin tehdään päätöksen niin sen jälkeen ei ole kunnolla aikaa tehdä laskelmia vaikutuksista ennen tiedotustilaisuuksia ja eduskunnan kyselytuntia.  Katainen tuli paljastaneeksi, että he tekevät päätöksiä ilman tietoa niiden vaikutuksista.  Ilmankos Kokkuli ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kiirehtinyt vakuuttamaan, että piiruakaan ei muuteta huolimatta Arhinmäen läpi saamasta lauselmasta jonka mukaan lainvalmistelussa "porsaanreiät" tukittaisi.  Eikö oikeasti pitäisi ensin tehdä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja päätöksenteon pohjaksi analysoida niitä.  Päätökset tulisi tehdä vasta sitten mutta laskelmat olisivat valmiit tiedottaa kun ne olisi tehty etukäteen. Eikä kai olisi pahaksi julkistaa vaihtoehtoja niiden laskelmiakin jo etu etukäteen.

Toivottavasti tämäKIN episodi avartaa ihmisten silmiä näkemään millaista ja kenen eduksi tämä hallitus toimii.  Samalla hallituksen itseään vasemmistolaisiksi nimittävät voisivat vetää johtopäätöksenä kannattaako tuossa touhussa olla mukana.  Tuollainen puhallus taloutemme omistajille ei olisi ollut mahdollinen jos eduskunnassa olisi oikea vasemmisto-oppositio.

Hautalan kahdet valot

Kehitysministeri Hautala on jäänyt kiinni harmaan talouden pyörittämisestä.  Hautala on yrittänyt kiemurrella irti tarinaansa muutellen.  AIemmin hän on yrittänyt profiloitua moraalisena poliitikkona.  Nyt hän on paljastunut pahimman luokan kaksinaismoralistiksi.

Viime päivien "suuri" uutinen on ollut kehitysyhteistyöministeri (virallisesti kehitysministeri) Heidi Hautalan(vihreät) henkilökohtainen harmaa talous.  Hautala on maksanut "pimeitä" palkkoja niin remonteista kuin siivouksestakin "unohtaen" työnantajavelvoitteet ja työntekijöiden sosiaali- ja eläketurvan kertymisen.  

Mikään merkittävä talousrikollinen Hautala ei noilla teoillaan ole.  Suurempia konnia taatusti löytyy, sellaisia joiden tekojen ja vastuuttomuuksien konkreettiset ja suorat seuraukset ovat merkittävämpiä.  Asian ilmitulo liittynee ainakin joltakin osin Hautalan miesystävän riitoihin kyseisen "remonttireiskan" kanssa.  Asialla on kuitenkin myös yhteiskunnalliset puolensa koska hautalalla on lukuisia merkittäviä yhteiskunnallisia luottamustehtäviä.  Minä näen niitä kaksi:

Ensinnäkin Hautala on hallituksen harmaan talouden ministeriryhmän jäsen. Muita jäseniä ovat valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puheenjohtajana,elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, työministeri Lauri Ihalainen, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, liikenneministeri Merja Kyllönen ja sisäasiainministeri Päivi Räsänen.  Hallituksen uskottavuus todellisesta halusta puuttua harmaaseen talouteen on ollut ennestäänkin koetuksella koko sen toiminnan ajan.  Nyt hautala muutti kertaheitolla ministeriryhmän tavoitteeksi harmaan talouden edistämisen.

Toiseksi Hautala on aiemmin ollut kärkäs puuttumaan toisten tekemisiin.  Vuonna 2007 hän puuttui Leena Luhtasen/(Demarit) kunnallisvaalikampanjan rahoitusjärjestelyyn.  Luhtanen oli maksanut kampanjassaan myydystä grafiikasta pimeasti ilman kuittia.  Haavisto silmät leimuten paasasi moraalia.  Finnairin entisen toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokauppojen yhteydessä Hautala päätyi vaatimaan nolla-tileranssia suhmuroinnille.  Nyt hän on pahoillaan omistaan.

Lisäksi pitää ottaa huomioon kuinka Hautalan omat puheet ovat muuttuneet tapauksen julkisen selvittelyn edetessä.  Ensin hän ei muka ollut tehnyt mitään väärää, syy oli rakennusmiehessä j.n.e.  Mitä pidemmälle asiaa ovat toimittajat ja kollegat kaivelleet, sitä hermostuneemmaksi Hautala on käynyt ja pahoittelun määrä lisääntynyt.  Hautala on jopa pyytänyt anteeksi - mutta keneltä?  Puoluetovereiltaan? Hallituskumppaneilta? Niiltä, joiden sosiaali- ja eläketurvaa hän ei ole omalta osaltaan hoitanut? vai keneltä?  Viimeisin, ilmeisen väistämättömäksi kokemansa, oli eroaminen harmaan talouden ministeriryhmästä.

Hautala on siis vienyt sekä oman että hallituksen uskottavuuden kaksinaismoralismillaan.  Pääministeri Jyrki Katainenhan ei voi muuta kuin tukea hautalaa sillä hänen omat tuohunsa ovat juuri tutkimuksen alla koskien filosofi Pekka Himaselta tilattua tutkimusta.    Jos hän olisi ottanut asiallisemman kannan Hautalaa kohtaan niin hänen kin oma yksinuottinen linjansa olisi kääntynyt kaksinaismoralismiksi.

Jo aiemmin Hautala on keskittynyt virkatehtäviään enemmän muihin projekteihinsa jotka yleensä tuntuvat jotenkin liittyvän Venäjän mustamaalaukseen sekä sen hajanaisen oikeisto-opposition auttamiseen ja sen julkisuuskuvan kiillottamiseen.  Siinä yhteydessä hautala on sekaantunut varsin kummallisiin kytköksiin jopa YK:n turvallisuusneuvoston tuomitsemia terroristiorganisaatioita myöten.  Samalla omat tehtävät, m.m. valtion omistajaohjauksen johtaminen, ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Kokonaisuutena kuva Hautalasta ei ole häntä mairitteleva vaan on pakko kysyä onko meillä varaa tuollaiseen ministeriin. 

Kristillisiä rusinoita

YLEn MOT-ohjelma on paljastanut valtiokirkon parissa tapahtuvan sairaiden ihmisten hyväksikäytön.  Kirkon johto sanoutuu sen pahimmista oireista kaksinaismoralistisesti irti.  Koska tavalliset ihmiset älyävät kuinka heitä käytetään hyväksi ja äänestävät jaloillaan?
  
YLEn tutkivan journalismin ohjelma MOT paneutui viime maanantain ohhjelmassaan evankelis-luterilaisen valtiokirkkomme piirissä tapahtuvaan puoskarointiin viime maanantain "Riivaajat kirkossa" lähetyksessään.  Kyseessä on härski sairaiden ihmisten hyväksikäyttö uskonnollisen elämysbusineksen kynsissä.

Virallinen kirkon johto on sanoutumassa irti esmerkiksi ohjelmassa mainitun Pirkko Jalovaaran touhuista mutta piiloutuu yksittäisten seurakuntien selän taakse.  Toisaalta seurakuntien johdot yrittävät häveliäästi päästä eroon härskeimmistä tapauksista kuten Jalovaarasta. 

Erityisen vekkulia ja paljastavaa on kirkon johdon irtisanoutuminen yliluonnollisista pahoista hengistä.  Kirkon oppinsa perustana ja pyhänä kirjanaan pitämä Raamattuhan on yhtä henkimaailmaa.  Se on täynnä erilaisia henkiolentoja, niin hyviä kuin pahojakin.  Nyt kun evankelis-luterilainen kirkko jäi housut kintuissa kiinni pahoilla hengillä pelottelusta niin piispat ja papit sanoutuvat niistä irti, kuten esimerkiksi Helsingin piispa  Irja Askola teki YLEn haastattelussa.   He eivät kuitenkaan sanoudu samalla tavalla irti hyvistä henkiolennoista kuten enkeleistä. Terveydenhuollossa Askola näyttää luottavan maallisen mutta lastensuojelussa Evankelis-luterilainen kirkko näyttää nojaavan enkeleihin. Kivat jutut Raamatusta ja muista uskonnollisista saduista kelpaavat mutta heti jos tulee negatiivista viestiä niin luotetaankin maalliseen.

Toisaalta Askolan viranhoitokin on samanlaista rusinoiden keräämistä pullasta.  Hän on naispappi ja naispiispa.  Hänen kirkkonsa pyhät kirjoitukset kuitenkin, edelleen, käskevät naista vaikenemaan seurakunnassa.   Hänelle virka kuitenkin kelpaa kun maallinen moraali vaatii tasa-arvoa.

Mistä löytyisi kristityille älyllistä ja henkistä selkärankaa niin paljon, että ei sorruttaisi kaksinaismoralismiin heti kun jäsenmaksutulot ovat vaarassa.  Ja toisaalta, mistä' löytyisi ihmisille selvänäköisyyttä nähdä pappien, piispojen ja kaikenmaailman maallikkosaarnaajien sumutuksen läpi.

Kirjeitä Rehnin myllystä

Komissaari Rehn on lähettänyt kirjeen IMF:n, EKP:n ja eräille muille finanssielämän johtajille.  Rehn puuttuu käsittämättömällä tavalla taloustieteilijöiden akateemiseen vapauteen.  Rehnin kirje on jäänyt Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota. 
 
EU:n talouskomissaari ja EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on lähestynyt kirjeellä Euroopan keskuspankin pääjohtajaa, IMF:n pääjohtajaa ja eräitä muita kansainvälisen finanssimaailman silmää tekeviä.  Kirjeessään Rehn kiittelee tukevista kommenteista EU:n kasvu ja kestävyysraportille sekä mainostaa kolleegoilleen tulevaa EU:n talviennustetta. Kiittelyt menee normaalin kohteliasuuden piikkiin mutta jatko onkin sitten oudompaa tekstiä.

Rehn katsoo asiakseen lähteä syyttämään EU:n ja IMF:n huippujohtojen harjoittaman politiikan arvostelua.  Hänen mielestään tiedemiesten sekä teoreettiset ja käytännön havainnot ovat väärin eikä sellaista pitäisi tehdä.  Sallittua tulisi olla vain uskon vahvistaminen EU:n huippujohdon politiikan ainutlaatuiseen ja -kertaiseen erehtymättömyyteen ja oikeutukseen.

Rehnin mielestä rahoitusamarkkinoiden luottamus on ydinjuttu eikä sitä saisi vaarantaa epäilevillä tutkimustuloksilla.  Jos siis Rehnin ja kumppanien politiikka ei toimi niin ekonomistit eivät saisi sitä sanoa jotta politiikan vääryys ei veisi banksterien luottamusta heidän politiikkaansa.

Niinpä esimerkiksi taloustutkija Jonathan Portes esittääkin varsin kirpeää kritiikkiä blokissaan Rehniä vastaan. Portes on UK:n kansallisen talous- ja yhteiskunnallisen tutkimusinstituutin johtaja ja m.m. entinen UK:n hallituksen johtava talousasiantuntija.  Hänen asiantuntemuksensa lienee kohdallaan kun hän mitätöi Rehnin esityksiä ja puolustaa akateemista vapautta.

Meillä täällä Suomessa, jossa yleensä seurataan Rehnin tekemisiä melko tarkastikin, kirjeeseen näyttää kiinnittäneen huomiota  vain Tiedonantaja-lehti. Se kirjoitti aiheesta 8/2013 numeronsa pääkirjoituksessa "Komissaari Rehnin paimenkirje kertoo EU-päättäjien epätoivosta".  Vaikeneminen on, tietenkin, kuvaavaa suomalaisen valtatiedotusvälineistön suhtautumiselle.  Mikään, mikä horjuttaa asiallisella, teoreettisesti perusteltavissa olevalla ja käytännön havainnoilla todistetulla tavalla EU:n politiikanuskottavuutta, ei saa ylittää uutiskynnystä.  Julkisuudessa saa näkyä vain PerSujen kaltainen päätön älämölö johon Rehnit ja kumppanit osaavat vastata.   Kritiikki johon EU-eliitti ei kykene vastaamaan on vaiettava ja niinpä tämänkin kirjeen käsittely hautautuu marginaaliseen vasemmistolehteen. 

Tosin Portes näkee Rehnin kirjeessä positiivistakin. Nimittäin sen, että kannattaa todellakin toivoa akateemisten kirjoittajien, kuten hän blokissaan, todellakin pystyvän vaikuttamaan niihin korjausliikkeisiin joita EU:n politiikkaan pitää tehdä kun nykyinen murenee. 

EU-laskentoa

EU:n komissio on ja valtiojohdot ovat päässeet sopuun EU:n seuraavasta budjetista.  Käsitykset saavuetun neuvottelutuloksen sisällöstä ja sen vaikutuksista vaihtelevat hyvin jyrkästi.  Mistä EU-kansalaiset voisivat saada luotettavaa tietoa koska valtajulkisuuden tiedot ovat vain osatotuuksia jaristiriitaisia?
  
Meidän EU-eliittimme on palannut Brysselistä neuvottelemasta EU:n budjetista.  Jälleen kerran olemme voittaneet, jos ei muuta niin luvan maksaa lisää muiden jäsenmaksuja.  

Erityisen kummallista on kuitenkin maataloustukien kohtalo.  Hallituksemme pääministeri Jyrki Kataisen johdolla laskee, että EU:lta saatu maataloustuki laskee 20 miljoonaa EUR.  Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) laskee, että sen korvaamiseksi tarvitaan 40 miljoonaa EUR.  Eroa ei ole kuin 100 prosenttia.

Miten näitä EU-laskelmia oikein tehdään kun heittelyvälit ovat 100 %:n luokkaa?  Miten luotettavia ovat laskelmat jäsemmaksujen neton 0,30 % ... 0,32:n %:n bruttokansantuoteosuudesta, EU:n budejetin pienenemisestä j.n.e.?

Meillehän on jo aiemmin opetettu, että olemme nettosaajia jäsenmaksuissa.  Silloin toki laskelmista unohdettiin tullimaksujen menettäminen mutta muistettiin niiden keräämiseksi saadut korvaukset.  Samaten ei "muistettu" kirjata laskelmiin kaikkia EU:n hallintobyrokratian kuluja.  Aivan tavatonta olisi tietenkin muistaa miten paljon rahaa palaa EU-lobbaamiseen ja asioiden käsittelyn kierrättämiseen Brysselin ja Strasbourghin kautta.

Nykyään sentään sitä ei enää kyetä peittelemään vaan selitellään miten halpa hinta tuo on yhteismarkkinoista, joilla oltiin jo ennen EU-jäsenyyttä sekä rauhasta johon saamme osallistua Afganistanissa. 

Julkisuudessa ilmeisesti vain emeritus EU-meppi Esko Seppänen vaivautuu selvittelemään mistä oikein on kyse.

Mistä löytyisi ne vallan vahtikoirat ja neljännet valtiomahdit jotka myös valtajulkisuudessa kyseenalaistaisivat meille syötetyt pajunköydet?  Vai olemmeko tuomitut olemaan tämän porvarillisen hegemonian alla kataisten ja kumppanien jymäytettävinä?

Parempi ennen kuin liian myöhään

Äärioikeistolaiset terrorisoivat heitä koskettelevan kirjan esittelytilaisuutta Jyväskylässä.  Tapauksen jälkeen valtajulkisuudessa sotketaan uhrit ja syylliset sekä vähätellään äärioikeistosta aiheutuvaa uhkaa. Toivottavasti äärioikeiston uhkaan herätään ajoissa.

Äärioikeistolaiset ovat puukottaneet Jyväskylän kirjastossa kirjaesittelytilaisuuden järjsstysmiehiä.  Kirjastossa esiteltiin Äärioikeisto Suomessa -kirjaa kun äärioikeistolaisen Suomen vastarintaliike (alias "patriootit" alias Kansallinen vastarinta) nimisen ryhmän aktivistit hyökkäsivät puukkojen kanssa.  Kirjan kirjoittajia ovat Li Andersson/Vas, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso/Vas.  Kirjoittajista Dan Koivulaakso on jo aiemminkin joitunut hyökkäyksen kohteeksi. Paikalla Jyväskylässä oli Andersson ja Brunila.

Tapauksen jälkipuintiin liittyy joitakin kummallisia, asenteellisia vääristymiä.  Toisaalta uhreista yritetään tehdä syyllisiä ja toisaalta tekoa yritetään vähätellä sillä, että vastakkain ovat mukamas ääriainekset.  Oma lukunsa ovat joidenkin käsitykset siitä, että äärivasemmistolaisuuden ja äärioikeistolaisuuden välille voisi piirtää yhtäläisyysmerkkejä.

Uhrien syyllistämiseen ovat syyllistyneet lähinnä perussuomalaiset jotka ilmeisesti tuntevat jonkinlaista lukkarinrakkautta noita joukkioita kohtaan.  PerSujen Juho Eerola oli näillä linjoilla kun hän jopa neuvoi äärioikeistolaisia esiintymään salonkikelpoisemmin jotta eivät jäisi kiinni.

Poliisin suhtautuminen on myös mielenkiintoisen paljastava.  Poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti MTV3:n haastattelussa ääriryhmiä yleensä uhkana.  Hän siis samaistaa kaikki radikaalit erimieltä olevat samaan nippuun eli uhrit ja syylliset.  Poliisijohtaja jättää mainitsematta, että yleensä vasemmistolaisiksi laskettujen kanssa syntyneet kärhämät ovat pääosin syntyneet poliisien ylilyönneistä.  Toisaalta Sisäministeriön raportin mukaan Suomessa vasemmistolaiset ovat kuulemma tuhopolttaneet poliisiasemia. Missähän noita poliisiasedmien savuavia raunioita olisi nähtävillä? 

Turvallisuuden ylläpitäminen Suomessa kuuluu Sisäasiain ministeriön ja sen johtajan sisäministeri Päivi Räsäsen toimialaan.  Ministeri tuntuu olevan kiinnostuneempi estämään ihmisten omaa valtaa itseensä niin eutanasian kuin abortinkin suhteen sekä valvomaan venäläisten kuljeskelua Suomessa kuin ylläpitämään turvallisuutta.

Erityisen omituinen ja jopa huvittava on ulkomaankauppaministeri Alexander Stunbbin käsitykset.  Hän kun ei ole ymmärtävinään äärioikeiston ja -vasemmiston eroa, ainakaan Twitter-viestittelyjensä mukaan.  Olisi ehkä Stubbin oman imagon kannalta parempi, että hän ei paljastaisi suorastaan ääliömäistä tietömättömyyttään. Tosin Stubb ei ole ainoa jolta menee perusasiat sekaisin.  Joku bulevardilehden senttari pakinassaan sotki jopa Venäjän avoimen fascistiset kansalisbolshevikit  ja Saksan natsit eli kansallissosialistitkin vasemmistoon.

Yleiseksi loppupäätelmäksi ei voi tulla kuin, että valtaa pitävää eliittiä ja valtajulkisuutta eli porvarillinen hegemonian ylläpitäjiä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä erilaiset uusnatsiryhmät tekevät ja miten käy heidän uhreillen.  Linjana on poliittisen väkivallan vähättely kun sitä Suomessa on historian saatossa pääasiassa harjoittanut oikeisto.  Ehkä heille käy kuten Saksan liberaaleille 30-luvulla: kun natsit veivät kommunistit, kukaan ei auttanut, kun natsit veivät sosiaalidemokraatit kukaan ei auttanut, nyt kun he vievät meitä ei ole ketään joka voisi auttaa.  kannattaisiko meidän avata silmämme ennen kuin on liian myöhäistä?

Yhteiset aseet ja yhteiset sodat

Ruotsalaiset ministerit ehdottavat yhteisiä aseita.  Suomalaiset vastaavat ministerit suhtautuvat vaarallisen positiivisesti.  Ehdotuksella on vaarallisia kytköksiä ja siihen ei tule suostua.
 
Jälleen on löydetty uusia keinoja militarisoida turvallisuutta.  Tällä kertaa aloitteen tekivät ruotsalaiset, ulkoministeri Carl Bild ja puolustusministeri Karin Enström.  Molemmat tulevat Suomen Kokoomuksen veljespuolueesta Moderaateista.  

Dagens Nyhetär -lehdessä julkaistun ehdotuksen mukaan Pohjois- ja Baltianmaiden tulisi yhdistää aseitaan niin, että ne olisivat yhteisessä omistuksessa ja yhteisessä käytössä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä ehdotuksessa ei ole mitään uutta.  Se on merkillistä, sillä ruotsalaiset aikovat tehdä konkreettisen ehdotuksen vasta myöhemmin keväällä mutta Tuomiojalle kaikki on jo selvää.

Jopa Suomen puolustusministeri Carl Haglund on YLEn mukaan pohtinut asiaa Tuomiojaa pitemmälle kun hän on tunnnistanut ongelmat NATOon kuuluvien maiden kanssa.  Samaten hän on tunnistanut tarpeen valtiosopimuksille jos hommaan lähdtään.  Toki hänkin suhtautuu positiivisesti asiaan ja näkee mahdolliseksi lähteä vyöryttämään puolustusliittoa Ruotsin kanssa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalainen Jussi Niinistö on varovaisempi ja huomannut mielenkiintoisen seikan.  Hänen mukaansa on syytä epäillä ehdotukseen liittyvän pyrkimys kaupata ruotsalaisten asetehtaiden tuotteita.  Se voi hyvinkin olla taustalla.  Ruotsihan on supistanut omaa armeijaansa eikä ruotsalaisaseet ole juurikaan käyneet kaupaksi ulkomailla.  Liittolaiset olisivat helpompia asiakkaita.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin jäänyt kokonaan miettimättä, ainakin toistaiseksi, miten aseiden käyttöä ohjattaisi.  Kuka päättäisi niiden käytöstä.  Nythän kaikki mukaan kaavaillut maat ovat mukana USAn miehitys- ja valloitussodassa Afganistanissa.  Osa maista on ollut innolla mukana muissakin sodissa, esimerkiksi Libyassa, Irakissa j.n.e. muualla päin maailmaa.  Miten yhteisiä aseita käytettäisi maailmalla ja mihin se sitoisi meidät mukaan?

Entä jos joku, esimerkiksi mukana oleva NATO-maa, joutuu konfliktiin.  Olemmeko me automaattisesti mukana jos meillä on yhteiset aseet ja meidän hallussamme olevia yhteisiä aseita tarvitaan NATOn rintamalla.  Olisiko NATOn vihollisella silloin intressi esimerkiksi ennalta ehkäisevästi tuhota noita aseita täällä?

Toisaalta mitä ehdotus tarkoittaisi kustannusten osalta?  Ruotsi on purkanut armeijaansa, muut eivät ja Suomi jopa vahvistanut.  Joutuisimmeko maksamaan muiden aseita?

Koko ehdotus on syytä vähin mutta kohteliain äänin haudata.  Siihen liittyy niin paljon epäilyttäviä ja vaarallisia elementtejä.

P.s. Samaisessa DN:n jutussa kerrottiin, että Islannin ilmavalvontaa suunnitellaan jo.  Se siis on ruotsalaisministerien mukaan jo ilmeisesti päätetty.