Espoolaista parhautta

Espoolaispoliitikko Markku Markkula/kok toimii Espoo kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja EU:n alueiden komitean I varapuheenjohtaja sekä kirjoittaa plokeja Espoon kaupungin sivuille. Viimeksi hän kirjoitti otsikolla "Espoo is the best".  Yritin kommentoida hänen kirjoitustaan mutta ilmeisesti niillä sivuilla ei suhtauduta kriittisesti kunnassa hallitsevassa asemassa olevan puolueen kellokkaisiin.  Sivulla luvataan kommenttien ilmestyvän viipeellä mutta omani on odotellut jo 19/8 -19 saakka ja nyt eletään 22/8:tta.  

Sivun ylläpitäjä kertoo kommenttiosiossa hyvien tapojen mukaiset kommentit julkaistavan.  Ilmeisesti Markkulan kirjoitukseen kriittisesti suhtautuva kirjoitus ei ole sellainen.  Esitän k.o. kirjoitukseni myös täällä jotta sen hyvien tapojen mukaisuutta voi arvioida muutkin kuin Espoon sensorit.  Tässä siis kirjoitukseni lyhentämättömänä ja mitään lisäämättä: 

"Jos Markkulan hehkutuksessa on puoletkaan totta niin EU:n eliitit eivät voisi olla kauempana alueidensa asunkkaiden todellisuudesta. Jos siis he hehkuttavat tosissaan ja vakavissaan Espoon olevan paras. Joko a) he eivät tiedä miten heidän kotiseuduillaan oikeasti eletään, b) he eivät tunne espoolaista menoa tai c) he ovat vain sisäsiistiin tapaan kohteliaita ja Markkula yrittää repiä siitä respektiä itselleen, edustamalleen puolueelle ja Espoossa harjoitetulle yksipuoliselle politiikalle. Veikkaan vaihtoehtoa c."

Itse en näe kirjoituksessa mitään asiatonta mutta onhan se jokseenkin kriittinen toisaalta Markkulan hehkutusta kohtaan ja toisaalta huomioin hieman myös perisuomalaista tapaa pitää kohteliaisuuksien latelemista oikeana kehumisena.

Sen sijaan espoolaissensorien käytöksen näen heidän tapanaan kohdella kaupungin johdon kanssa erimieltä olevia kaupunkilaisia.  Meillä on ilmeisesti sananvapautemme vain jos suhtaudumme riittävän myötämielisesti johtajien aivoituksiin.  

Olen edelleenkin mieltä, että Markkulan hehkutus Espoosta on täysin vailla pohjaa jostakin mainitsemistani syistä tai niistä kaikista.  Sen lisäksi hämmästelen Espoon kaupungin sivujen sensorien herkkähipiäisyyttä.  Lieneekö kokoomuslaisen johdon opastama tapa?  Niinpä pidän todellakin alkuperäisen kommenttini kohtaa c todennäköisimpänä vaikka en toki pidä EU-eliittien ja heidän mukanaan Markkulan vieraantumista todellisuudesta mahdottomana vaan pikemminkin todennäköisenä.

Itäsavolaista keskustelua

Keskisuomalainen-konserniin kuuluvassa Itä-Savo -lehden nettisivuilla on julkaistu Esko Aspivaaran kirjoitus lukijoilta palstalla.  Aspivaara on otsikoinut sen "Kuinka moni on valinnut uskontonsa?".  Intouduin kommentoimaan sitä(-kin).  Eräänä k.o. keskustelun juonteena syntyi jutustelua elämän synnyn prosesseista.  

Osana sitä vastasin nimimerkin "Savon Psykokolologin" kommenttiin jossa hän jutusteli muka tyhjästä syntyneistä ynniäisistä.  Oma vastaukseni, jossa oikaisin väärin käytettyjä termejä, ei ilmestynyt koskaan palstalle. Edes toisella lähetysyrityksellä.  

Löysin Keskisuomalaisen käyttämästä Disqus-palvelusta lähettämäni viestit spämmiksi epäiltyinä ja kun yritin heidän toimintonsa kautta kertoa ettei kyse ole spämmistä, se kehotti vain kestämään ("deal with it") koska kyseessä on privaatti prosessi. 

Kysyin myös toimitukselta uudella kommentilla neuvoja mikä viestissä meni heidän mielestään väärin.  Discos:n mukaan se viesti on poistettu.

Samaan aikaan muut kommenttini samaan keskusteluun, m.m. nimimerkille "Aikain merkit" pääsivät perille.  Ja aiemmin olen kirjoitellut samansisältöisä kommentteja saman konsernin toisen lehden, Länsi-Savon, kirjoituksiin likipitäen vaikeuksitta.

Tässä alkuperäinen kommenttini "Savon Psykokolologille":
"

Savon Psykokolologilla heittävät käsitteet ja luetun ymmärtäminen melkoista häränpyllyä.

En kirjoittanut mitään kuralätäköistä vaan miljoonien ja taas miljoonien vuosien aikana sopivissa olosuhteissa tapahtuneista kemiallisista prosesseista.

En myöskään kirjoittanut mitään tyhjästä ilmestymivistä ynniäisistä sillä tyhjästä on todellakin paha nyhjästä kuten n.s. vanha kansa on aina tiennyt. Mutta sen sijaan kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyviin uusiin yhdisteisiin ja niiden reagoimiseen toistensa kanssa viittasin. Eräässä vaiheessa noiden molekyylien muodostama yhdiste alkoi reagoida itsenäisesti ympäristöönsä ja alkusolu oli syntynyt, et cetera, et cetera.

Nimimerkin viittaus ynniäisensä päätökseen ja itsensä kehittämiseen sisältää myös vihjeen täydellisestä väärinymmärryksestä, joko tahattomasta tietämättömyydestä tai tahallisesta provokeeraamisesta kumpuavasta. Elämän synnyn prosesseissa on kyse tiedottomien yhdisteiden kemiallisista reaktioista eikä sen jälkeenkään tapahtuneessa ja edelleen jatkuvassa evoluutiossa yksikään yksilö tee yhdessä muiden kanssa eikä erikseen yksinensä tietoisia päätöksiä evoluutioon liittyvistä asioista*). Muutos ynniäisestä pikkuhiljaa, vaiheittain ja moneen kertaan lajiutuen nykyiseen lajien kirjoon on erilaisissa olosuhteissa eläneiden erilaisten populaatioiden sopeutumista ympäristäänsä siten, että parhaiten kulloinkin sopeutuneet ovat päässeet parhaiten jakamaan geenejään seuraaville sukupolville. Evoluutioteoria kuvaa tuon kehityksen mekanismeja populaatioiden tasolla eikä kerro sanallakaan yksilöiden kehityksestä. Sitä varten on eri teoriansa.

En väittänyt ettei prosessia tai oikeammin prosesseja ei olisi pystytty todistamaan. Pikemminkin päin vastoin. Mutta kerroin, ettei koko prosessia ole kyetty sen pitkän keston takia ole kyetty toistamaan. Kerroin kuitenkin, että osia prosessista on jopa pystytty laboratorio-olosuhteissa toistamaan. Todistaminenhan on monimuotoisempi kokonaisuus pitäen sisällään myös teoreettisen, siis ilman kokeellisia tai luonnosta tehtyjä havaintoja suoritetun todistamisen. Mutta vahvinta todistamista on toki riippumattomattomasti toistettavissa olevat havainnot luonnosta. Empiiriset kokeet sisältävät havaintovirheiden lisäksi mahdollisuuden vääränlaisiin olosuhteisiin ja vääränlaisen kokeen väärään suorittamiseen.

Lisäksi on korjattava ettei mallintaminen ole kopioimista ja monistamista vaan kohdettaan kuvaavan mallin rakentamista, joko sanallisesti, kuvallisesti ja joko yksi-, kaksi- tai moniulotteisesti. Malli on aina kuitenkin kuvaus kohteestaan, ei sen toimiva kopio tai klooni.

P.s. Nimimerkin opettaja oli hyvinkin oikeassa. Kysymys kuitenkin kuuluu: milloin ja missä määrin. Ja tietenkin lisäksi kannattaa kysellä josko kaiken kopioiminen ja monistaminen
on ihan ihan tarpeellista.

---
*) Ehkä kuitenkin ihmisen kulttuurievoluution kuuluvaa päätöstä välttää lähisukulaisten keskinäistä lisääntymistä voisi pitää tuon suuntaisena vaikka kyseessä on kuitenkin paljon
evoluutioon kuuluvia muutoksia lyhytjänteisempien haitallisten vaikutusten eliminoimisesta. Samanlaatuisina voisi pitää myös erilaisia, pääosin perusteettomia, sterilisointivaatimuksia
ja -menettelyjä joita on kohdistettu monella tavalla monenlaisiin ihmisiin. Niissä kaikissa on kuitenkin kyse enemmän yksilötason vaikuttamista heti seuraavaan sukupolveen kuin
evolutiiviseen populaation kehitykseen vaikuttamisesta.

Sen sijaan eri puolilla maailmaa toissa vuosisadalla aloitettu ihmisen rodunjalostus oli suoraa yritystä vaikuttaa evoluutioon, sekä karsimalla ei toivottuina pidettyjä piirteitä että korostamalla toivottuina pidettyjä. Ne kuitenkin lienevät osoittaneet kulttuurisen ja eettisen toimimattomuutensa, ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajaksi - onneksi.
"
  
En itse havaitse niissä mitään sellaista laadullista, tyylillistä tai sisällöllistä eroa joka edellyttäisi toisten jättmiästä julkaisematta.  Ihmettelenkin siis Itä-Savon käyttämää sensuurilinjaa.  Vaikka tokikin tunnistan heillä olevan viimekädessä päätösvalta mitä sivuilleen päästävät.  Olen siis hyvin hämmästynyt kohtaamstani sensuurista.

 

Länsisavolaista sensuuria

Länsi-Savo sensuroi jälleen kommenttini nettisivuillaan.  Yritin kommentoida seurakuntalaisten keskustelua. Lehdessä ei ilmeisesti haluta suhtauduttavan kriittisesti kristilliseen elämänmenoon sen ulkopuolelta.

Kaakon viestintä Oy:ön kuuluvassa mikkeliläisessä Länsi-Savossa on julkaistu jokunen aika sitten kirkko- ja kaupunginvaltuutettu Jarno Strengellin/SDP yleisönosastokirjoitus jossa arvosteltiin seurakunnan ulkokullattuja uskovaisina esiintyviä "hymykasvoisia kulissiuskovaisia."  Siihen vastasi useampikin kirjoittaja ja lopulta myös rovasti Seppo Väisänen omalla kirjoituksellaan. Nuo kirjoitukset ja etenkin viimeinen provosoivat minut kirjoittamaan kommentin jonka sijoitin Väisäsen kirjoittamaan viimeisimpään kirjoitukseen. Kommenttini ei kuitenkaan ylittänyt lehden korkeaa julkaisukynnystä. Lähetin varmuuden vuoksi kommentin toiseenkin kertaan josko lehden juuri tekemän sivujensa uudistuksen takia olis joitakin häiriöitä. Ilmeisesti ei ollut koska molemmilla kerroilla tulos oli sama.

Kirjoitin seuraavasti:
"Näin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna kristikunnassa näyttää olevan ylen tavallisena tapana Väisäsen ja Strengellin tavoin pyrkiä arvoimaan muiden uskonelämän oikeellisuutta ja vääryyttä. No, Väisäselle hengellisten alamaisten kuntoisuuden arviointi kuulunee ikäänkuin virkatehtäviin mutta silti se jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa. Tuollainen muiden uskomisen oikeellisuuden arvottaminen näyttäytyy ylimieliseltä ja muita halveksivalta.

Onpa tuollainen käytös johtanut historian saatossa laajoihinkin hirmutekoihin. Eikä meillä täkäläisessä lintukodossammekaan ole ollut eikä ole nykyäänkään tavatonta, että väärin uskovaksi koettu lähimmäinen suljetaan yhteisön ja jopa perheen ulkopuolelle n.s. "syntisenä sa***nana". Tällä kotikasvatuksella en saata edes toistaa kaikkia nimityksiä joita väärin uskovista käytetään.

Saattaisiko siis tälläinen jumalankieltäjä ja uskonnoton pyytää uskovaisilta edes sen verran suvaitsevaisuutta, että sietäisitte toisianne? Meistä ateisteista ei liene niin väliä, sillä meidän nahkamme on jo vuosikymmenten saatossa paksuksi parkittu joten se kestää pilkan ja haukkumiset mutta teidän omissa joukoissanne saattaa olla joku herkkäsieluisempi joka voi pahoittaa mielensä jatkuvasta uskonsa oikeellisuuden arvioimisesta.

Samalla haluaisin myös toivoa, että uskomista, sen laatua ja syvyyttä ei käytettäisi uskonelämän ulkopuolella välineenä yhteiskunnallisessa keskustelussa tai etujen tavoittelussa. Siis pitäkää uskonasianne seurakunnissanne ja kilvoitelkaa uskontonne autuudesta itse omassa tykönänne mutta älkää sotkeko ulkopuolista yhteiskuntaa sisäisiin oikeaoppisuuskiistelyihinne."

En löydä kirjoituksesta omasta mielestäni mitään sopimatonta,en ainakaan tylympää kuin Strengellin alkuperäisessä kirjoituksessa.  Ainoa ero on, että kirjoitin kirkon ulkopuolisena ja toivoin heiltä suvaitsevaisuutta edes toisiaan kohtaan.  Olen aiemmin yrittänyt tivata lehtien toimituksilta tarkempaa tietoa hylättyjen kommenttieni sopimattomista kohdista omaksi opikseni mutta en ole saanut selviä vastauksia joten enää en viitsi.

Kysyin lehden päätoimittajalta, Timo Laitakarilta taannoin hänen lehtensä moderointilinjoista sähköpostitse. Hän lupasi tuolloin, että silloin tulossa ollut uudistus parantaisi sen tasoa tulevaisuudessa. Odottelen sitä tulevaisuutta edelleen.

Ymmärrän toki, että lehti itse päättää mitä sivuillaan julkaisee ja päätoimittaja vastaa päätöksistä, lopulta työsuhteellaan omistajille. Mutta katson myös itse oikeudekseni käyttää sananvapauttani hakemalla kommentilleni muun kanavan. Samalla katson oikeudekseni paheksua tiedonlevitteen sensuurilinjaa etenkin kun se katsoo edustavansa n.s. lansimaista lehdistönvapautta ja pitää siten itseään n.s. valhemediaa parempana.

Sananvapausasioissa pidän mottonani B.Hallin (t.m.n. S.G.Tallentyre) tiivistystä Voltairen sananvapausajattelusta: "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it," (teoksesta "The Friends of Voltaire").  Se sopisi muistaa myös n.s. länsimaisen valtavirtamediankin toimituksissa.

---

Julkaisen tämän piakkoin myös Uuden Suomen plokissani.

Näillä palstoilla ei, jum***uta, pilkata Häkkästä

Kaakon viestintä Oy -konserniin kuuluvan Länsi-Savon palstoilla ei ilmeisesti saa laskea leikkiä heidän idolistaan kokoomuslaisesta ministeri Antti Häkkäsestä.

Lehti julkaisi kymmenes kuluvaa kuuta Häkkäsen kirjoittaman äärimmäisen naivin pakinan, joita nykyään komeasti kolumneiksi kutsutaan, koulutuksessa. Siinä ministeri näin kouluvuoden alkajaiseksi riettaasti retostaen kehui kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa.

Itse vastasin kirjoitukseen samanapäivänä, tunnustan pilkallisesti, kommentilla yhdistäen ministeri Bernerin ajaman n.s. "liikennekaaren" ja Häkkäsen esittelemän "koulupolun" näin kirjoittaen:

"Eiii, ei nyt enää tätäkin --- pitää näppinne erossa koulukaarista ja liikennepoluista vai mitä ne on. Voisiko näille häkkäsille, grahnlaasosille ja bernereille saada jotkut suojatyöpaikat jotta me tavalliset taatiaiset olisimme suojassa näiltä "kehittämiskärkihankkeilta"."

Näin kirjoituksen tallentuneen sivulle mutta se katosi parin tunnin sisällä.  Tallensin sen illansuussa uudelleen mutta yön aikana se katosi sieltä uudelleen. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut Länsi-Savon toimituksessa olevan joissakin vuoroissa äärimmäisen herkkähipiäisiä moderaattoreita.  Heidän hipiänsä on tosin melko vaihtelevasti herkkä.  Joskus hieman vapaammatkin muotoilut menevät läpi ja joskus taas varjellaan, esimerkiksi juuri Häkkästä ja myös kristilliskonservatiivisia arvoja.  Tällä kertaa taisin osua kipeilevään Kokoomusnäppylään tiedonlevitteen herkällä iholla.

Reaktiosta tulee vääjäämättä mieleen Arvo Salon kuuluisat sanat Lapualaisoopperassa, tosin toiseen tilanteeseen ja toisenlaisiin olosuhteisiin sijoitettuina.  Toivottavasti assosiaatiot jäävät vain vilkkaan mielikuvituksen tuotteiksi eikä kyseessä ole laajempi ilmipiirin kiristyminen.  Nauruahan vallalle ahneet tunnetusti pelkäävät yli kaiken.

Olisi toivottavaa, että näin maailmanlaajuisesti äärimmäisen vapaksi todetun lehdistön oloissa sorrutttaisi tälläiseen sensuuriin, ei edes vaikka kyseessä olisikin oman paikallisen taustajoukon uusi sankari jolle pedataan suurta uraa.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Tilulilu-Luukkanen

Tunnettu perussuomalainen dosentti Arto Luukkanen julkaisi plokikirjoituksen aiheesta "Uusi, iloinen & rasavilli Situ" jossa hän käsittelee omalla tyylillään persuleiden hajoamista puoluekokouksensa ympärille.  Viikkoa aiemmin hän oli julkaissut samasta aiheesta kirjoituksen "Tiina sanoi tilililu...".  

Kommentoin hänen jälkimmäistä kirjoitustaan muistelemalla hänen edellisen kirjoituksensa lupausta jättää aiheen pitkäksi aikaa ja palata Venäjän kimppuun seuraavasti kirjoittaen: "Luukkanen kirjoitti edellisessä plokikirjoituksessaan: "Olkooon tämä nyt viimeinen blogi PS puolueen vaiheilta pitkään aikaan."  Takki siis pysyi noin päin ihan melkein viikon. Vai onko vajaa kuusi kokonaista päivää pitkä aika Luukkasen horisontissa?  Väliin ei ehtinyt yhtään niitä mukamas tärkeämpiä Venäjän asioita.".   

Kommentoin myös erään toisen henkilön kommenttia joka esitti ajatuksena, että persulit eivät pysy kasassa ilman yhteistä ideologiaa näin kirjoittaen: "Niinpä, rosvot kiinni -herraviha maistereiden ja tohtorien johdolla ei oikein näytä ideologialta ja kun joiltakin matut raus -älämölöstelijöiltä pienellä rapsutuksella paljastuu ideologia niin porukat hajaantuvat kuin varpusparvi heti kun suuri johtaja ei enää viitsi poistuen takaviistoon."

Tämä ei kuitenkaan Luukkaselle sopinut vaan hän poisti kirjoitukseni sitä kommentoiden "harjoitin älyllistä hygieniaa ja otin muutaman vouhkan älämölöön pois. ))) tämä ei kuitenkaan ole mikään viemäri.".  

Esitin sen jälkeen kysymyksen: "On siis "vouhkaa älämölöä" muistaa mitä Luukkanen kirjoitti viime viikolla?" joka sekään ei hänelle sopinut vaan vastauksena oli poisto ja kommentti: "taas lähti...kuten sanoin ei vihapuhetta eikä vouhkausta.".  On siis viha puhetta muistella ja muistutella mitä Luukkanen kirjoitti edellisellä viikolla? Samaten on vihapuhetta ja älämölöä arvioida, että heidän herravihallaan ole ideologiaa mutta maahanmuuttokriittisyydellään on. 

Itse noita tekstejäni lukiessa en löydä niistä minkäänlaista vihapuhetta ketään vastaan, vouhkaamista tai älämölöä.  Toki ilmaus "matut raus" on hieman ehkä rajuhko mutta hain sillä vai samaa ilmaisurekisteriä jota persulit, Luukkanen itse m.l. käyttävät.

Tokihan Luukkasella on tämän sivuston eli Uuden Suomen sallima lupa päättää kuka ja millaisia kirjoituksia plokinsa kommenteiksi sallii mutta jos hän aikoo harjoittaa jonkinlaista "älyllistä hygieniaa" niin silloin pitäisi pyrkiä myös älylliseen rehellisyyteen ja päästä eroon yksisilmäisestä kaksinaismoralismista.

Kaiken kaikkiaan Luukkanen harjoittaa samaa herkkähipiäistä sensuuria kuin mihin olemme saaneet muutenkin tottua perussuomalaisten kanssa. Heidän oma nahkansa on prinsessamaisen herkkä mutta muiden niskaan tulee koko ajan älmölöä ja nyt jo keskinäistäkin tiluliluttelua.  Koskakohan he oppivat elämään kalustetuissa huoneissa?

----

Tämä kirjoitus on julkaistu myös hetki sitten Uuden Suomen plokissani myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Keskustelun jatkoa ...

Nimimerkki Markapla kokee, ettei sanomalehti Länsi-Savo suostu julkaisemaan hänen aasiallisia kommenttejaan minulle aiheesta "Avioliittolain kumoaminen kaatui selvin luvuin — Etelä-Savon kansanedustajista vain Kaj Turunen tuki kansalaisaloitetta". Erimielisyytemme siellä koskee suhtautumista homoseksuaalien oikeuksiin näkyä julkisuudessa.  Laitan tämän plokikirjoituksen jotta hän voi halutessaan jatkaa kommentiaan täällä.

Evankelisluterilaista sananvapautta

Helsinkiläisten seurakuntien tiedotuslehti sensuroi epämiellyttäviksi kokemiaan kommentteja.  Avoimmuus ja sananvapaus ei sovi kirkolle.

Helsinkiläisten evankelisluterilaisten seurakuntien sanomalehti Kirkko ja Kaupunki kunnostautuu sananvapauden asialla.  Se on julkaissut nettiversiossaan jutun kuinka Eroakirkosta.fi -facebooksivuilla on käytetty kuvia joihin Vapaa-ajattelijoilla ei ole tekijänoikeuksia.  Jutussa sivuttiin myös erästä kirkosta eroamiseen kehottavilla teksteillä teipattua autoa ja sen viestejä.  Jutun yhteydessä oli julkaistu kolme kommenttia.  Provosoiduin kirjoittamaan noiden kommenttien ja autoviittauksen perusteella seuraavan tekstin omana kommenttinani:

"Kinanen yrittää esittää ikäänkuin yhdistys olisi vastuussa yksittäisten jäsenten toimista. Niin ei tosiaankaan ole. 

Toisaalta eroakirkosta.fi ei ole Vapaa-ajattelijoiden palvelu vaan Vakaumusten tasa-arvo Ry:n sivusto. Tosin Vapareiden puhis toimii siinäkin yhdistyksessä.

Sarkimaa on tarttunut Eroakirkosta-facebook sivuston otsikko-osassa olevaan tekstiin "Government Website". Olisi hyvä tietää, että englannin kielessä "government" tarkoittaa myös hallinnollista prosessia (sen lisäksi, että se tarkoittaa hallitusta ja valtionhallintoa). Siinä suhteessa eroakirkosta.fi tarjoaa hallinnollista palvelua prosessiin jossa ihminen hallitsee omaa itseään ja riippuvuuksiaan.

Jutussa itsessään viitataan teipattuun autoon joka lupaa jopa 2 % lisää liksaa jos eroaa kirkosta. Teippaaja on oikeassa. Miksi ei saisi kertoa kun se pitää paikkaansa. Toimittajan kannattaisi myös opetella prosenttilaskua ja sen jälkeen laskea mitä erilaisilla tulotasoilla yhden prosentin väheneminen verossa vaikutta käteen jäävään tuloon. Yllättävästi se on usein suurempi kuin itse veroprosentti. Joissakin tapauksissa jopa yli kahden prosentin. Esimerkiksi keskituloisella pääkaupunkiseutulaisellakin vaikka ei kahteen prosenttiin ylläkään."

Tekstini näytti tallentuvan normaalisti.  Kuitenkin kun hieman myöhemmin menin katsomaan josko kommenttini olisi herättänyt lisäkommentteja, se olikin kadonnut.  Näin siis toimii ev.lut.kristitty sananvapaus.  Edes selviä virheitä ei saa osoittaa jos se jotenkin ei ole myötämielistä lehdykän omalle viestille.  Kirkon sensorit siis valvovat sanoman puhtautta ja sen rikkumatonta rauhaa eivätkä poikkipuoliset sanat saa sitä häiritä.

Sensuuria Kokoomuksen tapaan

Kokoomuksen Verkkouutiset sensuroi USA:han kriittisesti suohtautuvaa kommentointia.

Kokoomuksen Verkkouutiset eivät näköjään siedä USAn arvostelua uutistensa keskusteluissa.  Yritin eilen laittaa siellä olevaan ulkomaanosaston jutun "Putinin entinen avustaja: "Tästä selviytyy vain Suomen tapaan vastustava maa".  Se ei kuitenkaan moderaattoreille sopinut.  

Kommentti liittyi erääseen akaisemmassa kommentissa olevaan USA:n asemaa Ukraina-keskustelussa koskevaan kysymykseen  ja oli muotoiltu seuraavasti: 

"Tulisikohan USA mukaan sillä tavalla, että he ovat rahoittaneet, tukeneet, kouluttaneet ja yllyttäneet Ukrainan oppositiota vuosikausia. Parhaillaankin USA:lla on "laivastoharjoitus" Mustalla merellä. USA on kiistattomasti osapuoli tässä tässä(kin) kiistassa.

Toisaalta on suhteellisuuden tajun säilyttämiseksi muistaa mitä me jätämme kritisoimatta kun tekijä on meille mieluinen.". 

Erilaisten teknisten häiriöiden eliminoimiseksi laitoin sen uudelleen kun se ensimmäisen kerran katosi.  Nyt se näyttää kadonneen toisenkin kerran.

Miksi USA on noin herkkähipiäisesti Kansallisen Kokoomuksen ja sen Verkkouutisten suojeluksessa?  Onko meidän syytä epäillä, että toisin käyttäydyttäessä meillä olisi syytä pelätä USAn kansallisten etujen valvomista myös näillä raukoilla rajoillamme?

Putkiselta törähti

Oikeistolaiset eivät siedä erimielisyyttä.  Nyt Juhani Putkinen sulki minulta blokinsa kommentoinnin.


Nyt Myös Juhani Putkinen, varkautelainen Kokoomusta edustava maanpuolustusaktiivi, on liittynyt Tossavaisen seuraan.   Hänkään ei näytä kestävän erimieltä olevia blokissaan ja alkanut sensuroida sitä.  Kirjoitin joitakin kommentteja hänen kahteen blokikirjoitukseensa: Tekikö Japani oikein liittyessään Toiseen Maailmansotaan ja  Makarov: Venäjä voi tehdä ennakoivan iskun länteen.  Hänen herkän hipiänsä suvaitsevaisuuden ja avoimmuuden rajan ylitti seuraava kirjoitus:
Putkinen kirjoitti: "Kun kerran Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, niin minusta Suomen olisi sitten pitänyt sotia täysillä, eikä kuunnella vihollisen liittolaisten mielipiteitä." 

Venäjä (eikä NL) aloittanut Jatkosotaa vaan Suomi ja Saksa "im bunde". Sen Putkinenkin tietää vallan hyvin.
Toiseksi sotaan liittyy aina myös se politiikka joka sodankäymistä ohjaa. Sota on "vain" keino harjoittaa politiikkaa.
Putkinen kirjoitti: "Olen jo tehnyt selväksi, etteivät punikit ole tervetulleita valehtelemaan blogiini."
Julkinen bloki on julkinen ja jos haluaa julkisesti ilmaista mielipiteitään niin olisi kohtuullista sietää myös eriäviä mielipiteitä leimaamatta niiden esittäjiä ja syyttelemättä heitä valehtelemisesta. Putkinen katsoo näköjään aiheelliseksi käyttäytyä toisin.
Putkinen kirjoitti: "Blogini on tarkoitettu tosiasioille, eikä kommunistipropagandalle, eikä venäjämieliselle propagandalle."
Putkisen ilmoittamaan blokinsa tarkoitukseen nähden hän suhtautuu varsin vapaamielisesti tosiasioihin, esimerkiksi Jatkosodan aloittamisen ja luonteen suhteen. Sehän oli oikeasti suomalaisten hyökkäyssota yhdessä Natsi-Saksan ja fascistisen Italian kanssa.

Hän itse vastasi ilmoitti blokinsa kommentointimahdollisuuden sulkemisesta minulta näin kirjoittaen:

Myyryläinen on jankuttanut kommarivalheitaan blogiini jo enemmän kuin tarpeeksi - se on nyt loppu.
Samalla hän poisti ylle lainaamani kirjoituksen.

Jo aiemmin hän oli ilmoittanut, että kommunistipropaganda eikä venäjämielisyys ole tervetullutta hänen blokiinsa.

Ymmärrän tietenkin oikeuden ja velvollisuuden valvoa omaa blokiaan asiattomilta kirjoituksilta.  Kysymys kuuluukin miten on suhtauduttava blokin pitäjän itse harjoittamaan asiattomaan leimaamiseen ja siihen vastaamiseen?  Tunnustan, että jotkin kirjoitukseni, kuten ylläoleva lainaus, ovat tiukkoja reaktioita mutta nimenomaan reaktioita hänen omaan kirjoitteluunsa.  En kuitenkaan ole kieltämässä tiukkaa vastaamista omiin kirjoituksiini sillä katson sananvapauden omalta osaltani ja itseäni kohtaan varsin laajaksi.

Onko niin, että mitä oikeammalla poliittisesti ollaan, sitä huonompi on kysy sietää erimieltä olevia.  Olemmeko tiellä joka johtaa enempäänkin kuin vain herkkähipiäiseen blokikommentoinnin estämiseen? 

PerSuliavoimmuutta tossavaiseen tapaan

PerSut esiintyvät ristiriitaisesti ja ovat herkkähipiäisiä.  Käytös lähentelee kaksinaismoralismia.


PerSulikansanedustaja Reijo Tossavainen on harjoittanut taas avoimmuutta ja sensuroi.  Hän on blokissaan estänyt kommentoimiseni.  En tiedä onko sulku vain henkilökohtainen vai onko se laajempikin.


Tossavainen kirjoitti blokiinsa jutun jossa hän arvosteli Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin sutkausta Suomen politiikan muuttumisesta rikolliseksi vasta jos Perussuomalaiset pääsevät hallitukseen.  Hänen mukaansa tuo oli vihapuhetta.  Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon millään lailla, että PerSut itse tulkitsevat samanlaiset omat puheensa huumoriksi heti kun joku niihin tarttuu.  Tästä häntä myös arvostelin omissa parissa kommentissani palstalla.  Ilmeisesti viimeinen pisara oli, jos sulku koski vain minua, toivomus Tossavaisen noudattaa samoja sääntöjä itseensä kuin muihinkin näin kirjoittaen: "Jos jotain vaihtoehtoa Tossavaiselle pitäisi ehdottaa niin ottakoon vaarin neuvosta mitata muiden tekemisiä samalla tavalla kuin PerSuleidenkin. Jos omien hölmöilyt voi kuitata huumoriksi niin saman mukaan pitäisi mennä myös muiden, jopa Vassuleiden.". Seuraavan kerran kun kävin kurkkaamassa palstaa, olikin vastauslinkit yliviivattu ja niiden ohjevinkkinä (n.s. tooltip) "Et voi kirjoittaa kommenttia tähän blogiin tällä hetkellä.".


Olen törmännyt aiemminkin samanlaiseen herkkähipiäisyyteen niin Tossavaisen kuin muutaman muunkin PerSun kanssa. Mutta vain PerSujen kanssa, en muiden.  Tätäkö on PerSuleiden avoimmuus ja kritiikinsieto?  He ovat itse ylpeitä tiukasta kritiikistään muita, m.m. suvaitsevaistoksi nimittämiään kohtaan mutta itse ovat suunnattoman herkkähipiäisiä.  Tätä voisi nimittää jopa kaksinaismoralismiksi koska itselle ja muille on eri säännöt.

Kansan uutisten palstoilla ei Vasemmistoliittoa arvostella

Kansanuutiset sensuroi nettikeskusteluaan. Yritin ottaa kantaa siellä käytyyn keskusteluun otsikolla ”Vasemmistolla on nytpresidenttiehdokas" kun saivat viimein asetettua puolueelleen ehdokkaaksi puheenjoihtajansa, Paavo Arhinmäen. Kirjoitin kritisoiden Vasemmistoliiton tapaa omia koko vasemmiston nimi itselleen, ikään kuin heillä olisi monopoli olla vasemmisto. Oikeasti kuitenkin vain osa Vasemmistoliittoa on vasemmistolaista. Samaten SDP:stä löytyy aidosti vasemmistolaisia. Lisäksi on vielä pari pikkupuoluetta: SuomenKommunistinen puolue (SKP) ja Kommunistinen Työväenpuolue -Rauhan ja Sosialismin puolesta (KTP). Sen sijaan Suomentyöväenpuoluetta (STP) en laskisi vasemmistoksi sillä siellä näyttää olevan pikemminkin erilaisia eksentrisiä hörhöjä vaikka toki sielläkin lienee jokunen aito vasemmistolainenkin mukana. Myös koko joukko puolueisiin kuulumattomia ihmisiä pitää itseään vasemmistolaisina. Tähän joukkoon katson itse kuuluvani.

Erityisesti Vasemmistoliiton vasemmistolaisuutta rasittaa heidän historiallinen painolastinsa. Suvianne Siimes ja Matti Viialainen tekivät kaikkea sellaista, että heidän jälkeensä on paljon virrattava vettä Mätäojassa ennenkuin vasemmistolaisuuden sisällään pitämä kunnioitus ja arvostus on taas saavutettu. Myöskään takinkäännös a'la Claes Andersson ei ihan hevillä unohdu, niin paljon häneen liitetty arvonanto romahti kerralla.

Toinen kritiikin kohde oli ehdokas itse. Tunnustin Arhinmäen mahdollisuutedet olla n.s. pienempi paha vielä pahempien joukossa. Luokittelin hänet kuitenkin porvariksi koska hän vei, toki vasemmistolaiselta kalskahtavan vaalikampanjan jälkeen,puolueensa porvarilliseen ja porvarillista politiikkaa harjoittavaan hallitukseen. 

 Luulin KUn pystyvän vapaampaan keskusteluun koska hallitusohjelmasta olin pystynyt aiemmin samalla palstalla keskustelemaan kriittisesti ja joku puoluevirkailija minulle jopa vastasi asiallisesti. Nyt kuitenkin KUn kantti petti. Tämä kirjoitus ei enää mahtunut:

Liiton ehdokas

VasemmistoLIITOLLA on nyt presidenttiehdokas. Vasemmiston ehdokas Paavo Arhinmäki ei ole. Hän ei ole osoittanut vielä sellaisen luottamuksen arvoiseksi.

On mahdollista, että hän on se kuuluisa pienempi paha ensi vaaleissa mutta se ei vielä ole paljoa vaan hän on vain kelvollisin porvari.

Lähetin sen varmuuden vuoksi kolme kertaa peräkkäisinä päivinä jotta tulisi inhimillisen tai teknisen erheen mahdollisuus rajattua pois. Linjaus oli siis KUn linja: näillä palstoilla ei, jumalauta, arvostella Vasemmistoliittoa.

Nyt Kansan uutisetkin ...

Vasemmistoliiton pää-äänenkannatajan Kansan Uutisten verkkosivuilla on keskustelupalsta jossa on käyty keskustelua monissa keskustelusäikeissä mitä vasemmiston tulisi nyt tehdä kun kannatus on ennätysmaisen alhainen.   Yksi keskustelusäie on nimeltään "Yhtenäinen vasemmisto".  Siellä julkaistiin nimimerkin "Totuuskomissio" kirjoitus otsikolla "Miksi erotettiin?".  Siinä puolusteltiin kansanedustajien Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven erottamisia Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä tavalla joka provosoi minut vastaamaan.  Alla oleva vastaukseni ei kuitenkaan läpäissyt KU:n sensorin seulaa:

Totuutta ja ”totuutta”

Totuuskomissiolla on hieman maailman menosta poikkeava käsitys historiasta. Hänen mainitsemansa "myyräntyö" on ollut pikemminkin ominaista aikoinaan SKDL/SKP:n haltuunsa saaneelle n.s. "kirveslinjalle" vaikka ei toki ollut vierasta toisellekaan linjalle. Nyt Vasemmistoliitossa he jatkavat samaa edelleenkin, nyt puolueyhtenäisyyden nimellä. Jos heidän menettelytapojaan olisi aikoinaan noudatettu SKDL/SKP:ssä niin heidät olisi savustettu liikkeestä ulos alta aikayksikön.

Nyt tehdään ennemmin yhteistyötä ideologisen vastapuolen kanssa kuin suvaitaan erimielisyyksiä melkein samaa mieltä olevien kanssa. Tälläinen pitää ainakin minut ja epäilen monet muutkin Vasemmistoliiton ulkopuolella.

Ilmeisesti SKDL:ssä ja SKP:ssä toiminut n.s. kirveslinja on aiheena tabu nykyisen Vasemmistoliiton parissa.  SKP:n aikoinaan XIV:ssa puoluekokouksessa haltuunsa saaneen oikeistolaisemman fraktion äärimmäinen suuntaus, puolueen silpomishaluista kirveslinjan nimen saanut ryhmittymä pyrki erottamaan sopimattomiksi katsomiaan puoluetovereita kuin nyt konsanaan Vasemmistoliiton johto.

Vasemmistoliiton ohjelma on täynnä hyviä asioita mutta ilmeisesti vanha osapuolimentaliteetti ei ole mihinkään kadonnut.  Aikoinaan osapuolijaon synnyttämä puolue on edelleenkin vain se sama enemmistöläinen osapuoli kuin ennenkin.  Edelleenkin miltei samalla tavalla ajatteleva toveri on suurempi vihollinen kuin luokka-asetelman mukainen vastustaja oikeistossa.  Se kelpaa yhteistyökumppaniksi mutta miltei samanmielisistä on päästävä eroon.  Puolue näyttää jatkavan kohti umpikujaansa samalla tiellä jonka viitoittivat SKP:ssa m.m. Aarne Saarinen, Arvo Aalto, Into Kangas, Arvo Kempainen ja jota  Vasemmistoliitossa jatkoivat esimerkiksi Salme Kandolin, Suvi-Anne Siimes ja Matti Viialainen.

PerSuileva YLE

YLEn verkkouutisten keskusteluissa näyttää olevan luvallista kehua Perussuomalaisia mutta kehuihin vastaaminen ei sitten olekaan luvallista.  YLE:n kotimaan uutisena kerrottiin oikeustieteilijöiden kannanotoista julkisen vallan lipumisesta yksityisille yrityksille.  Keskustelussa julkaistiin kommentti nimimerkiltä "Maalaisjärki":

perus-suomalaiset on oikeassa. käykää ps.sivuilla niin näätte minkä takia jäi pois hallituksesta.mikään ei muutu nykyisellä politiikalla ...

Itse vastasin siihen kirjoituksella:

Tuolla alempaa kehutaan PerSujen olevan oikeassa. Väärin. PerSut ei oikeasti vastusta nykymenoa vaan pitävät vain huolta, että kritiikki kohdistuu muutamaan lieveilmiöön mutta ei rakenteisiin ja suureen linjaan. Karavaani kulkee vaikka PerSut haukkuu. Ja jos haukku yltyy liiaksi niin heille heitätään joku raato kaluttavaksi ja karavaani saa jatkaa rauhassa talousliberalismin viitoittamaa tietä.

Se ei enää ylittänytkään sensorin kynnystä.

Ymmärtäisin vaikka en pitäisikään tarpeellisena jos linjakkaasti poistettaisi kaikki puoluepolitiikkaan liittyvät kommentit aiheista jota eivät siihen suoranaisesti liity.  Nyt kuitenkin aiheena oli puoluepolitiikassakin keskustelua aiheuttava aihe ja sensurointi eli orwellilaisella uusiokielellä moderointi ei ollut linjakasta vaan hyvin valikoivaa.  Niin valikoivaa, että se antaa syytä pitää julkisen palvelun tiedonlevittäjää puoluepoliittisesti kantaa ottavana.

YLE sensuroi jälleen

Jälleen, taitaa olla kolmas kerta, kommenttini ei sopinut YLEn nettisivuille.  YLE/Ulkomaat -palstalla on juttua Martti Ahtisaaren lähdöstä n.s. Elders-ryhmän jäsenenä Pohjois-Koreaan.   Kirjoitin aiheesta kommentin:

 Yleensä ottaen Ahtisaaren n.s. rauhanvälitys on ollut uhkavaatimusten kiikuttamista Washingtonista kulloiseenkin kohteeseen.  Esimerkiksi Belgradissa hän uhkaili Serbia pyyhittävän kartalta kuvaannollisesti kädellään pöytää pyyhkien.  Samoin Namibiassa hän salli vasiten etelä-afrikkalaisten suorittaman häneen luottaneiden namibialaisten verilöylyn vaikka oli rauhaa ja turvallisuutta viemässä. 

Erityisesti Ahtisaari on ollut viemässä meitä niihin arvoyhteisöihin jotka toisaalta tappavat irakilaisia, afgaaneja, pakistanilaisia ja nyt myös libyalaisia j.n.e. ja toisaalta ryöstävät vähäväkisten rahat moneen kertaan kansainvälisille suurpankeille.

Ei ihme, että hän nyt kelpaa U.S.A:lle uhkailemaan myös Pohjois-Koreaa. 

Hänen rauhanpalkintonsa asettuu jouhevasti samaan sarjaan kuin Menahem Beginin, Henry Kissingerin ja Barack Obaman palkinnot.    Seuraava varmaan annetaan NATOlle jotta tyylissä pysytään.

P.s. Aikanaan äänestin Ahtisaarta presidentinvaalien toisella kierroksella vain pienemmän pahan taktiikalla mutta johtopäätöksellä, että jatkossa meidän on saatava tuonkaltaisiin vaaleihin mahdollisuus äänestää molempia vastaan.


Varmuuden vuoksi lähetin tämänkin uudelleen kun kommenttilistaan alkoi ilmestyä uudempia kirjoituksia.  Ei auttanut.

Mikä mahtaa tällä kertaa olla peruste jättää kommenttini julkaisematta?  En löydä siitä etsimälläkään mitään mitä ei olisi ollut aiemmin esillä joissakin muissa kirjoituksissa tai jopa YLEn omilla palstoilla.  Voisikohan joku YLEläinen valistaa minua missä kohtaa kirjoitusta olen ollut asiaton tai hyvien tapojen vastainen.  Onko sitä esimerkiksi sitoa yhteen joukkio James "Jimmy" Carter, Gro Harlem Bruntland, Mary Robinson, Menahem Begin, Henry Kissinger, Barack Obama ja Martti Ahtisaari?  Vai muistella Jugoslavian hajoittamista tai Namibian itsenäistymisen yksityiskohtia ja Ahtisaaren osuutta niihin?  Vai yhdistää maailmanpolitiikan likaiset yksityiskohdat nykyiseen NATOttamispolitiikkaan?  Vai kaikkien noiden liittäminen yhteen yhdeksi tendenssiksi ja halu pysyttäytyä sen ulkopuolella?  Olisin YLElle kiitollinen jos he pystyisivät minua valistamaan tässä tietämättömyydessäni.

P.s. Lähetän nuo yllä mainitut kysymykset myös suoraan YLElle ja jään odottamaan vastausta.

P.p.s. (7/5 -11): Tähän päivään mennessä ei ole tullut YLEltä vastausta.

YLE sensuroi

Yritin lähettää seuraavaa kirjoitusta kommentiksi YLEn uutiseen Libyan kapinallisten tukitoiveista länsimaille:

NATOn siis pitäisi käydä sisällisota kapinnallisten puolesta? Miten mahtaisi Gaddafin armeija toimia jos kapinalliset eivät itse olisi siviilejä ja piilottelisi muiden siviilien joukossa? Nythän NATOlle siviilien puolustaminen on kapinallisten auttamista ja kanssasotimista, siis liittolaisuutta.

Tämä näyttää entistä enemmän puuhalta johon meidän suomalaisten ei pidä sotkeutua mukaan kumpaankaan osapuoleen, ei Gaddafin eikä kapinallisten puolelle. Tämä olisi mitä mainioin paikka profiloitua uskottavana ulkopuolisena rauhanvälittäjänä. Se toki vaatisi lopettamaan kannanotot toisen osapuolen hyväksi ja vaatimukset toista vastaan ja asennoitumaan neutraalimmin ja objektiivisemmin.

Kun uutiseen ilmeistyi myöhempiä kommentteja niin lähetin viestini vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan, jos vaikka edellinen olisi luiskahtanut erehdyksessä sensoreilta bittien taivaaseen.


En löydä kirjoitelmastani mitään kummallista, siis sellaista mitä ei löytyisi muiden kirjoituksista tai yleensä keskustelusta.  Viestini sisälsi hieman silmien avausta ja yritystä katsoa molempien osapuolten tekemistä samoilla mittareilla sekä toivomuksen, että me emme sotkeutuisi.  

YLE kieltäytyy julkaisemasta asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kirjoituksia. Kumpaa YLEn mielestä  kaksinaismoralisminvastaisuus ja puolueettomuuden tavoittelu on?  

Kristillisten sensuuriyritys

Kristillisen liiton kansanedustaja Leena Rauhala ja avustajansa Säde Westerlund ovat jokin aika sitten puuttuneet Stabenfeldt-kustantamon Sweep-nuortenkirjasarjaan ajateltuun teokseen. Kirjassa on ollut tarkoitus käsitellä nuorten tyttöjen elämää. Siinä yhteydessä olisi tullut jotenkin esille niin huumeet, seksi kuin wicca-uskontokin. Rauhala ja Westerlund tekivät sekä kirjallisen kysymyksen hallitukselle että tutkintapyynnön poliisille. Kustantaja säikähti ja perui julkaisuaikeensa. Jälkikäteen Rauhala on yrittänyt selitellä tekosiaan parhainpäin vaikkakin huonolla menestyksellä sillä hallitukselle esitetty kysymys paljastaa Rauhalan sensuuriaikomukset aivan ilkialastomina: "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina". Onneksi oikeusministeri Brax virkamiehineen tuntui olevan tässä asiassa tolkussaan eivätkä lähteneen kristillisten kelkan perään hölmöilemään.

Kyse Rauhalalla ja hänen taustavoimillaan lienee kristillisten markkinarajoitusyrityksestä. He haluavat säilyttää itsellään monopolin uskontoihin ja moraalikoodien muodostamiseen.

Kaiken kaikkaan kristillishurmahenkinen oikeisto tuntee valtansa ihmisten elämän ohjaamiseen haihtuvan maallistuvassa yhteiskunnassa. Kehityksen estämiseksi tai ainakin hidastamiseksi he aika ajoin tulevat esiin näillä omalaatuisilla hyökkäyksillä ihmisten valinnanvapautta vastaan. Mitä maallisempi ja ajatuksellisesti vapaampi yhteiskunta on, sitä ummenhtuneemmilta nämä heidän avauksensa vaikuttavat. Lopputulos lienee heidän kannaltaan jopa päinvastainen kuin he tavoittelevat.

Erityisen herkkiä kristilliset piirit tuntuvat olevan kilpailevien uskontojen suhteen. Tässä tilanteessa Rauhalan hyökkäys kohdistuu wiccalaisuuteen kun se uskalletaan hänen mielestään esittää positiivisessa sävyssä. Aikanaan he pystyivät estämään wiccalaisuuden rekisteröimisen uskontokunnaksi kun olivat saaneet uskonnon tunnusmerkistön koipioitua kristillisen uskonnonharjoittamisen rakenteista. Sitten wiccat menettivät kiinnostuksensa rekisteröitymiseen ja jatkavat uskontonsa harjoittamista eli jonkin sorttista luonnon palvontaansa välittämättä yhteiskuntaamme edelleen kahlehtivista kristillisistä normeista.

Aikanaan tuo monopoli ihmisten käyttäytymisen sääntelyyn kai johtui siitä, että alamaiset piti pitää johtavan ja omistavan eliitin kannalta nöyrinä tekemässä työt joita eliitti ei itse halunnut tai pystynyt tekemään. Siihen kuului vapaa-ajan minimoiminen ja senkin vähän hallitseminen kahlehtivalla moraalilla. Nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteyskunnassa tuo eliitin kaipaama tehokkuus vaatii toisenlaista ohjausta ja vapaa-ajastakin on tullut markkinatavaraa. Eliitti siis on luopunut joistakin rahvasta ahdistavista moraalisäännöksistä. Kristillinen fundamentalistiydin ei ole kuitenkaan vielä havainnut kehityksen kehittymistä tälläkään alalla. Heillehän on normaalia tulla jälkijunassa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Se näkyy niin naisen asemassa kuin suhtautumisessa erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin ja nyt sitten suhtautumisessa kirjalliseen ilmaisun ja lukemisen vapauteen.

Lisää tälläistä kaikenmaailman rauhaloilta & kmpneilta niin yhteiskuntamme sekulaarinen kehitys vain kiihtyy.

YLEn sensuuri

YLEn nettiuutisissa julkaistiin eilen uutinen Taloustutkimuksen Iltalehdelle tekemästä ay-liikkeen antamaa vaalitukea koskeneestä mielipidetiedustelusta otsikolla "Suomalaiset tyrmäävät ay-vaalituet". YLE sallii aiheeseen myös keskustelun. Lähetin siihen kaksi kommenttia joista ensimmäinen kosketteli itse aihetta ja eräitä aiheeseen lähetettyjen muiden kommenttien sisältöjä ja jälkimmäinen jutun kuvitusta. Ensimmäinen meni YLEn sensuurista läpi mutta jälkimmäinen ei.

Juttu oli kuvitettu kuvalla jossa oli Metalliliiton valomainos ja jonkin lounaspaikan valomainoksesta sana "Lounas". Tuo kuva kirvoitti minut lähettämään tämän kommentin:

"Kai tuo tämän jutun yhteyteen liitetyn kuvan ottaja palkitaan jollakin zurnalistiikan palkinnolla. On saatu kuvaan a-liiton nimi ja lounasmainos. Valinnalla yritetään ilmeisesti antaa huomaamattomasti mielikuva ay-toiminnasta jonkinlaisena lounaspolitikointina. Ennen vanhaan porvarilehtien toimittajat pitivät yllä kuvaa ay-toimitsijoiden kosteista ja pitkistä kounaista. Nyt YLEn kuvatoimittajat näyttävät jatkavan tätä perinnettä.

Kun YLEssa kuvitetaan porvarien järjestötoimintaa niin varmaan näemme kuvituksina suuria purjeveneitä, golfratojen 19. reikiä ja hirvipeijaisia."

Ilmeisesti YLE yrittää tuollaisella sensuurillaan varjella toimintaansa tiedotusvälineiden kriittiseltä lukutaidolta. Ihmiset eivät siis saa paljastaa eikä arvioida YLEn palstoilla YLEn mielikuvien muokkausta.

Hyvän maun suojelua Lempäälässä

Lempäälässä järjestetään tänä kesänä surrealistisen taiteen näyttely jossa on ollut tarkoitus olla esillä Johannes Heinosen tauluja suomalaisesta politiikasta. Hieman rujo kuva politiikan ytimestä ei ole kuitenkaan kelvannut lempääläläisille kulttuuriväelle. He päättivät sensuroida koko joukon kuvia joissa mukamas rienattiin huippupoliitikoita. Minusta noissa kuvissa Heinonen otti vain kantaa kuvaan joka poliitikkojen toilailuista on julkisuudessa syntynyt.

Miten paljon esimerkiksi kuva Ilkka Kanervasta kantamassa ristiä pallit heiluen poikkeaa todellisùudesta? Hänhän ihan oikeassa elämässäkin osallistui ristisaattoon tekstarikohunsa jälkeen. Tai Sirkka-Liisa Anttilan puheet suomalaisen lihan laadukkuudesta? Onko niille muuta konkreettista todistuspohjaa kuin Anttila itse? Tai naiseuden käyttäminen Tarja Halosen imagon rakentamisessa? j.n.e.

Lempäälän sivistystoimen johtajan Nina Lehtisen mielestä sensurointiperusteena oli hyvän maun vastaisuus. Eikö surrealistisessa taiteessa ole juuri yhtenä osana haastaa poroporvarillinen "hyvä maku". Olisiko lempääläläisten pitänyt sittenkin keskittyä paikallisen kansanopiston vesivärimaalauspiirin kukkamaljakkoasetelmiin näyttelynsä teemaa valitessaan. Olisi pysytty hyvän maun rajoissa.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla Nina Lehtisen ja kumppanien määritelmä hyvälle maulle.

Toisaalta minua ihmetyttää mikä on suojelijan rooli tälläisessä näyttelyssä. Kyseisen näyttelyn suojelijaksi oli valittu urheiluministeri Stefan Wallin. Eikö hänen olisi pitänyt suojella näyttelyä noilta kulttuurifasisteilta? Vai mikä hänen tehtävänsä oikein on? Mikä yleensä on suojelijan tehtävä? Ilmeisesti vain antaa prestiisiä tapahtumalle ja kerätä kylttyrelliä mainetta itselle. Mutta kun tarttis tehdä jotain niin vain harmitellaan, että voivoi.

Mainostamisen vapaudesta

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"

julistaa Vapaa-ajattelijat ja humanistiliitto mainoskampanjassaan parissa suurimmista kaupungeista englantilaisen esikuvansa mukaan. Tampereella he joutuivat muotoilemaan liikennelaitoksen harjoittaman uskonnollisen sensuurin takia tekstin toisin. Jo alkuperäinen englantilainen teksti oli liudennus sikäläisen sensuurin takia. Nyt eri valtatiedotusvälineet YLE ja Sanoma-WSOY etunenässä yrittävät pitää älämölöä asian tiimoilta.

Itsestään selvää tietenkin on, että edellä mainitut tahot eivät korvaansa lotkauta elleivät suorastaan tyrkytä uskonnollisten tahojen sanomaa jossa mainostetaan samaisen, tuskin olemassa olevan yliluonnollisen henkiolennon olemassa oloa. Ilmeisesti nämä tiedonvälitysalan markkinataloustoimijat pitävät luonnollisena, että sananvapaus on tällä tavalla vinoa. Tosin markkinataloudessa kai jokaisella jolla on tarvittava määrä rahaa, pitäisi saada viestinsä perille. Se ei kuitenkaan näytä koskevan hegemonistisessa asemassa olevaa tiedonvälitystä. Heidän ei tarvitse tarjota väylää heidän maailmankatsomuksellisen rakennelmansa kanssa erimieltä oleville edes rahasta. Ilmeisesti ansaintalogiikka menee niin, että kannattaa luopua vapaa-ajattelijoiden ja humanistien pikkurahoista suuremman saaliin toivossa.

Mikäli tiedotusvälineet olisivat aidosti ja objektiivisesti kiinnostuneita ympäristöstään niin he tutustuisivat ilmiöön laajemmalti ja esittelisivät sitä lukijoilleen, katsojilleen ja kuuntelijoilleen. He ottaisivat selvää miksi mainospaikkojen omistajat eivät salli tekstejä alkeperäisissä muodoissaan. Miksi uskovaiset saavat väittää jumalansa, Jahven, Allahin t.m.s, olevan olemassa vaikka heillä ei ole kestäviä todisteita asiansa puolesta mutta uskonnottomat eivat saa väittää vastaavassa tilanteessa niitä olemattomaksi. Lisäksi ihmisiä varmaan kiinnostaisi missä kaikkialla kampanjaa käydään. Meille ei esimerkiksi kerrota kampanjan vastaanotosta Ruotsissa. Tiedonvälitystehtäväänsä vilpittömin mielin lähteneet toimittajat myös selvittäisivät kampanjan saamaa vastaanottoa muiltakin kuin ääriuskovaisilta.

Edelleenkään meillä ei näytä uskonnonvapaus toimivan kuin niiden osalta jotka vallassa ovat. Heillä on vapautensa käyttää uskontoa keppihevosenaan kaikkeen siihen mihin he haluavat sitä käyttää. Mutta eri mieltä olevien oikeuksia saa edelleenkin polkea vaikka uskonnon- ja sananvapaus on lailla ja sen turvana olevilla väkivaltakoneistoilla turvattu.