Tampereen yliopisto, vuoden 2019 alusta osa nykyistä Tampereen korkeakouluyhteisöä, on valinnut n.s. työelämäprofessorikseen Matti Apusen. Hän on entinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja ja sitä ennen pörssiyhtiö Alma Media:n omistuksessa olevan porvarillisen Aamulehden päätoimittaja. Hänet tunnetaan hyvin innokkaana talouselämän etujen ajajana ja hän on m.m. levittänyt B.Wahlroosin ja J.Ollilan mielipiteitä. Itse hän määrittelee kuulemma itsensä "klassiseksi liberaaliksi" oikeistolaisen ajatuspaja "Liberan" tarkoittamassa mielessä.
YLE/Uutisten asiasta kertovassa uutisessa tiedetään kertoa: "Tampereen yliopiston mukaan työelämäprofessuurin tavoitteena on tuoda
käytännön työelämää edelleen lähemmäksi yliopistokoulutusta ja
opiskelijoiden arkea".
Työelämäprofessori on lainaa anglosaksisesta yliopistomaailmasta. Siellä asema tunnistetaan nimellä "professor of practice" ja tarkoitetaan henkilöä joka tulee tutkijaksi akateemisen uran ulkopuolelta, käytännön elämästä teorian pariin. Yleensä, esimerkiksi Helsingin yliopistossa, heiltä kuitenkin edellytetään tohtorin arvoa heiltäkin.
Tampereen yliopistossa muita työelämäprofessoreita ovat tällä hetkellä ainakin kokoomuslainen ex-pormestari A.K.Ikonen ja YLEn entinen toimittaja O.Seuri. Sentään tohtoreita molemmat mutta kovinkin, jälleen, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kovinkin yksipuolisesti suuntautuneita. (BtW: Tampereen yliopisto ei kovinkaan mainosta työelämäprofessoreitaan vaan heidät pitää kaivaa esille pienistä nimitysuutisista. Hävennevätkö propagandatoimintaansa?)
Kuinka hyvin yhteiskuntatieteiden maisteri Apusen kaltainen ihminen edustaa Tampereen yliopiston käsitystä toisaalta tieteellisestä lähestymistavasta ja toisaalta käytännön työelämän tuntemusta sekä akateemista pätevyyttä? Hänhän on koko maisteriksi opiskelunsa jälkeisen työuransa toiminut ajamalla työelämän yhden osapuolen etuja sekä suoraan että peitellysti. Hän on myös sitoutunut hyvin yksipuoliseen maailmankatsomukselliseen ja poliittiseen näkökulmaan. Eikä hänellä lisäksi ole juurikaan kokemusta käytännön työelämästä toimiessaan puhtaasti propagandatehtävissä, pääosin esimiesasemassa.
Olisi ihan hyvä tarjota opiskelijoille oikeasti kokemusperäistä tietoa työelämästä. Silloin olisi akateemisen opinahjon syytä olla hyvin tarkkana, ettei opetus ja kokemuspohjaisen tiedon jakaminen vinksahda yhden työelämän osapuolen edunvalvonnaksi. Sellainen suorastaan huutaa tässä Tampereen yliopiston valinnassa. Miten esimerkiksi Apunen välittää objektiivista kokemustietoa ay-liikkeen toiminnasta tai työsuhteen ehtojen muotoutumisesta kun hän on koko ikänsä edustanut toista osapuolta? Ne ovat kuitenkin oleellinen osa työelämää, sen sisältöä sekä rakenteita ohjaavina tekijöinä. Vähintäänkin samoilla kursseilla pitäisi olla opettajat myös "barrikaadin" toiselta puolelta jotta opiskelijat voisivat saada tasapuolisen kuvan opetuskohteesta.
Objektiivisempaa ja neutraalinpaa otetta akateemiselta opinahjolta toivoen!
torstai 8. elokuuta 2019
tiistai 23. heinäkuuta 2019
Itäsavolaista keskustelua
Keskisuomalainen-konserniin kuuluvassa Itä-Savo -lehden nettisivuilla on julkaistu Esko Aspivaaran kirjoitus lukijoilta palstalla. Aspivaara on otsikoinut sen "Kuinka moni on valinnut uskontonsa?". Intouduin kommentoimaan sitä(-kin). Eräänä k.o. keskustelun juonteena syntyi jutustelua elämän synnyn prosesseista.
Osana sitä vastasin nimimerkin "Savon Psykokolologin" kommenttiin jossa hän jutusteli muka tyhjästä syntyneistä ynniäisistä. Oma vastaukseni, jossa oikaisin väärin käytettyjä termejä, ei ilmestynyt koskaan palstalle. Edes toisella lähetysyrityksellä.
Löysin Keskisuomalaisen käyttämästä Disqus-palvelusta lähettämäni viestit spämmiksi epäiltyinä ja kun yritin heidän toimintonsa kautta kertoa ettei kyse ole spämmistä, se kehotti vain kestämään ("deal with it") koska kyseessä on privaatti prosessi.
Kysyin myös toimitukselta uudella kommentilla neuvoja mikä viestissä meni heidän mielestään väärin. Discos:n mukaan se viesti on poistettu.
Samaan aikaan muut kommenttini samaan keskusteluun, m.m. nimimerkille "Aikain merkit" pääsivät perille. Ja aiemmin olen kirjoitellut samansisältöisä kommentteja saman konsernin toisen lehden, Länsi-Savon, kirjoituksiin likipitäen vaikeuksitta.
Tässä alkuperäinen kommenttini "Savon Psykokolologille":
"
Osana sitä vastasin nimimerkin "Savon Psykokolologin" kommenttiin jossa hän jutusteli muka tyhjästä syntyneistä ynniäisistä. Oma vastaukseni, jossa oikaisin väärin käytettyjä termejä, ei ilmestynyt koskaan palstalle. Edes toisella lähetysyrityksellä.
Löysin Keskisuomalaisen käyttämästä Disqus-palvelusta lähettämäni viestit spämmiksi epäiltyinä ja kun yritin heidän toimintonsa kautta kertoa ettei kyse ole spämmistä, se kehotti vain kestämään ("deal with it") koska kyseessä on privaatti prosessi.
Kysyin myös toimitukselta uudella kommentilla neuvoja mikä viestissä meni heidän mielestään väärin. Discos:n mukaan se viesti on poistettu.
Samaan aikaan muut kommenttini samaan keskusteluun, m.m. nimimerkille "Aikain merkit" pääsivät perille. Ja aiemmin olen kirjoitellut samansisältöisä kommentteja saman konsernin toisen lehden, Länsi-Savon, kirjoituksiin likipitäen vaikeuksitta.
Tässä alkuperäinen kommenttini "Savon Psykokolologille":
"
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Lehdistönvapautta edistämässä
Lontoossa pidetään 10-11/7 -19 UK:n hallinnon järjestämä lehdistönvapauskonferenssi: "Global Conference for Media Freedom". Sitä isännöi ja emännöi sen ja Kanadan ulkoministerit, J.Hunt ja Ch.Freeland. Tarkoituksena on järjestäjien mukaan edistää lehdistön vapautta maailmanlaajuisesti.
Ei kuitenkaan niin maailmanlaajuisesti, että se koskisi itseään UK:a sillä kokouksen järjestäjät eivät salli RT:n ja Sputnik:n osallistumista. Poissulkemiselle ei kuulemma ole annettu juurikaan selitystä. Sähköpostitse saatu kommentti oli muotoiltu "“Thank you for your interest as a media representative in covering Global Conference for Media Freedom. Unfortunately, your application for accreditation was not accepted for the reason given below: Jenny’s recommendation,”". Kenelläkään ei tunnu olevan hajua tuosta mystisestä Jenny:stä. Puhelimitse oli myös vihjaistu yli tuhannen hengen tilaisuuden olevan täysi. Täyttynyt siis hetkessä.
Onpa joku kiinnittänyt myös huomionsa myös tilaisuuden tekohurskauteen ja kaksinaismoralistisuuteen niinkauan kuin J.Assange on vankilassa. Ihan aiheesta.
Läntisen arvoyhteisön, johon kai UK:kin on laskettava, käsitys lehdistönvapaudesta on todellakin "mielenkiintoinen". Jos oikeasti olisi tarkoitus edistää lehdistönvapautta, yleisön kai pitäisi olla mielummin maailmanlaajuisesti kattavampi kuin suppeampi. Samalla kuvittelisi järjestäjien ajattelevan, että olisi hyvä olla paikalla myös väkeä sieltä jossa ei koeta arvostettavan vapauksia samalla tavalla kuin itse. Heidänhän luulisi olevan juurikin kohdeyleisöä. Mutta nyt tilaisuus näyttää enemmänkin samanmielisten itseään parempina pitävien keskinäisen kehumisen ja selänrapsutuksen kerholta. Eikä sellaisessa suvaita erimieltä olevia pilaamassa tunnelmaa.
Toisaalta en ole juurikaan huomannut tilaisuuden ylittävän suomalaisia uutiskynnyksiä, ei sinällään tilaisuutena kuin ei etenkään venäläisten tiedonlevittäjien kohtelun osalta. Lieneekö kyseessä itsehäpeän aiheuttama itsesensuuri kun tuo järjestely on niiin itse itsensä paljastava? Uutiset aiheesta löytyivät, yllätysyllätys, noilta venäläisiltä poissuljetuilta itseltään sekä heidän twiittauksistaan että myös sikäläisen ulkoministeriön tiedotuspäälliköltä M.Zaharova:lta. Ei suomalaisilta, hiiskahdustakaan, niin täällä lehditönvapautta arvostetaan.
Ei kuitenkaan niin maailmanlaajuisesti, että se koskisi itseään UK:a sillä kokouksen järjestäjät eivät salli RT:n ja Sputnik:n osallistumista. Poissulkemiselle ei kuulemma ole annettu juurikaan selitystä. Sähköpostitse saatu kommentti oli muotoiltu "“Thank you for your interest as a media representative in covering Global Conference for Media Freedom. Unfortunately, your application for accreditation was not accepted for the reason given below: Jenny’s recommendation,”". Kenelläkään ei tunnu olevan hajua tuosta mystisestä Jenny:stä. Puhelimitse oli myös vihjaistu yli tuhannen hengen tilaisuuden olevan täysi. Täyttynyt siis hetkessä.
Onpa joku kiinnittänyt myös huomionsa myös tilaisuuden tekohurskauteen ja kaksinaismoralistisuuteen niinkauan kuin J.Assange on vankilassa. Ihan aiheesta.
Läntisen arvoyhteisön, johon kai UK:kin on laskettava, käsitys lehdistönvapaudesta on todellakin "mielenkiintoinen". Jos oikeasti olisi tarkoitus edistää lehdistönvapautta, yleisön kai pitäisi olla mielummin maailmanlaajuisesti kattavampi kuin suppeampi. Samalla kuvittelisi järjestäjien ajattelevan, että olisi hyvä olla paikalla myös väkeä sieltä jossa ei koeta arvostettavan vapauksia samalla tavalla kuin itse. Heidänhän luulisi olevan juurikin kohdeyleisöä. Mutta nyt tilaisuus näyttää enemmänkin samanmielisten itseään parempina pitävien keskinäisen kehumisen ja selänrapsutuksen kerholta. Eikä sellaisessa suvaita erimieltä olevia pilaamassa tunnelmaa.
Toisaalta en ole juurikaan huomannut tilaisuuden ylittävän suomalaisia uutiskynnyksiä, ei sinällään tilaisuutena kuin ei etenkään venäläisten tiedonlevittäjien kohtelun osalta. Lieneekö kyseessä itsehäpeän aiheuttama itsesensuuri kun tuo järjestely on niiin itse itsensä paljastava? Uutiset aiheesta löytyivät, yllätysyllätys, noilta venäläisiltä poissuljetuilta itseltään sekä heidän twiittauksistaan että myös sikäläisen ulkoministeriön tiedotuspäälliköltä M.Zaharova:lta. Ei suomalaisilta, hiiskahdustakaan, niin täällä lehditönvapautta arvostetaan.
perjantai 28. kesäkuuta 2019
Monensorttista liberalismia
Kiinnitinpä huomiotani Venäjän presidentin V.Putin:n avautumiseen Financial Times -lehden haastattelussa liberalismista ja kuinka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja D.Tusk on hänelle kiukkuisasti vastannut. Olen kyseisten juttujen osalta vahvasti netissä olevien vapaasti luettavien juttujen varassa, YLE, The Guardian, New York Times etc, kun FT:n juttu on maksumuurin takana enkä ole vielä katsonut tarpeelliseksi heille heidän jutuistaan maksaa.
Niiden perusteella voisi päätellä, että kyseiset puhuvat päät puhuvat toistensa ohi. Toinen puhuu liberaalista ideasta, kansalaisten äänestyskäyttäytymisestä, kuinka jälkimmäinen on ajanut ohi ensinmainitusta j.n.e. Toinen demokratiasta, henkilöpalvonnasta j.n.e. Ilman, että olen molempien sanomisia alkukielisinä tarkistanut, vapaan ja vastuullisen tiedonvälittäjien tulkinnan mukaan he näyttäisivät puhuvan ihan eri asioista puhuessaan liberalismista.
N.s. vapaa ja vastuullinen lehdistö näyttää esittävän Putin:n viestin kovinkin vastemielisessä valossa ja Tusk:n puolustavan hyvää. En ota tässä yhteydessä sen enempää kantaa kuinka osuvia kumpikaan ovat olleet.
Liberalismin monet kasvot
Liberalismi sanakirjamerkityksessään tarkoittaa (Kielitoimiston sanakirja) "yksilön vapauksien ja vapaan kilpailun merkitystä korostavia pol. ja tal. suuntauksia". Kyseisessä määritelmässä täsmennetään esimerkeillä poliittisen ja taloudellisen l:ien eroa. Lisäksi voidaan puhua ainakin n.s. arvoliberalismista. Oma osansa on anglosaksinen, etenkin USA-lainen tapa nimittää vasemmistolaista politiikkaa liberaaliksi tarkoituksena haukkua sitä. Kaikkia niitä voidaan analysoida vielä tarkemmin erilaisiksi suuntauksiksi. Kukaan ei noudata eikä aja niitä kaikkia vaan on muodostanut itselleen oman käsityksensä siitä mitä liberalismi tarkoittaa ja ei tarkoita.
Lisäksi vielä, koska liberalismilla on niin hyvä kaiku etenkin sivistyneessä Euroopassa, sitä käytetään eufemismina peittelemään omia karkeampia ja vähemmän vapaamielisiä aikomuksia.
Niinpä Putin:n kärkevästi kuvailema n.s. "läntinen liberalismi" onkin johdettu ajamaan kovinkin kapeaa vapauksien sektoria. Sellaista jossa kavennetaan m.m. sananvapautta ja kompromentoidaan erimieltä olevia sekä pyritään rajoittamaan heidän vapauksiaan muka vapauksien suojelun varjolla. Tähän mahtuu niin vasemmalta tuleva globalismin kritiikki kuin äärioikeistolainen nationalismi. Samalla kun geo- ja talouspoliittisilta vastustajilta vaaditaan jonkin tarkemmin määrittelemättömän liberalismiksi kutsutun utopian toteuttamista jotta heidän kanssaan voisi sovussa elää. Karkeimmillaan se näyttäytyy vapauden vientinä pommikoneilla ja muilla sota-aseilla. Tusk näytti suuntautuvan vastakritiikissään kovinkin propagandistisesti "läntisen" liberalismin hyökkäävään puolustuslinjaan.
Ehdotus m.m. YLE:lle
Liberalismin kovinkin laaja ja monimuotoinen kenttä kaipaisikin perinpohjaista tarkastelua jossa kirkastettaisi erilaiset liberalismin osa-alueet selkeiksi termeiksi. Samalla pitäisi harjata niistä pompöösi tarkoitushakuinen propagandakäyttö. Silloin pystyisimme sivistyneempinä m.m. "lukemaan" kovinkin konservatiivisen ja oikeistolaisen Putin:n sekä myös oikeistolaisen ja vain puolalaisella mittapuulla ei-konservatiivisen Tusk:n liberalismia koskevia avautumisia ymmärtäen mitä kukin sanomisillaan ajaa takaa. Kysehän on perimmiltään kahden vastakkaisen poliittisen leirin johtohahmojen nokittelusta jossa haetaan maksimaalista vaikuttavuutta omalle propagandistiselle sanomalle.
Päädyinkin YLE:n Putin:n haastattelua ja Tusk:n vastausta koskevat jutut luettuani ehdottamaan niihin lähettämässäni palautteessa YLE:lle, että laatisivat nettiin sivuston ja tekisivät ohjelmia joissa kävisivät läpi ja ruotisivat liberalismin olemusta monesta suunnasta ja sen erilaiset suuntaukset ja näkökulmat esitellen. Sekä myös pureutuen sen nimissä harjoitettuun propagandaan. Samalla he voisivat jopa järjestää "Liberalismi-illan" jossa erilaisia näkökulmia edustavat asiantuntijat, filosofit, sosiologit, valtiotieteilijät, tiedotustieteilijät, poliitikot j.n.e. keskustelisivat aiheesta. Toivottavasti julkisen palvelun tiedonlevite näkee palvelu- ja sivistystehtävänsä myös tuolla tavoin ihmisten tietoa ja osaamista lisäävässä merkityksessä.
P.s. Ehdotukseeni saavat toki myös muut vapaasti tarttua.
Niiden perusteella voisi päätellä, että kyseiset puhuvat päät puhuvat toistensa ohi. Toinen puhuu liberaalista ideasta, kansalaisten äänestyskäyttäytymisestä, kuinka jälkimmäinen on ajanut ohi ensinmainitusta j.n.e. Toinen demokratiasta, henkilöpalvonnasta j.n.e. Ilman, että olen molempien sanomisia alkukielisinä tarkistanut, vapaan ja vastuullisen tiedonvälittäjien tulkinnan mukaan he näyttäisivät puhuvan ihan eri asioista puhuessaan liberalismista.
N.s. vapaa ja vastuullinen lehdistö näyttää esittävän Putin:n viestin kovinkin vastemielisessä valossa ja Tusk:n puolustavan hyvää. En ota tässä yhteydessä sen enempää kantaa kuinka osuvia kumpikaan ovat olleet.
Liberalismin monet kasvot
Liberalismi sanakirjamerkityksessään tarkoittaa (Kielitoimiston sanakirja) "yksilön vapauksien ja vapaan kilpailun merkitystä korostavia pol. ja tal. suuntauksia". Kyseisessä määritelmässä täsmennetään esimerkeillä poliittisen ja taloudellisen l:ien eroa. Lisäksi voidaan puhua ainakin n.s. arvoliberalismista. Oma osansa on anglosaksinen, etenkin USA-lainen tapa nimittää vasemmistolaista politiikkaa liberaaliksi tarkoituksena haukkua sitä. Kaikkia niitä voidaan analysoida vielä tarkemmin erilaisiksi suuntauksiksi. Kukaan ei noudata eikä aja niitä kaikkia vaan on muodostanut itselleen oman käsityksensä siitä mitä liberalismi tarkoittaa ja ei tarkoita.
Lisäksi vielä, koska liberalismilla on niin hyvä kaiku etenkin sivistyneessä Euroopassa, sitä käytetään eufemismina peittelemään omia karkeampia ja vähemmän vapaamielisiä aikomuksia.
Niinpä Putin:n kärkevästi kuvailema n.s. "läntinen liberalismi" onkin johdettu ajamaan kovinkin kapeaa vapauksien sektoria. Sellaista jossa kavennetaan m.m. sananvapautta ja kompromentoidaan erimieltä olevia sekä pyritään rajoittamaan heidän vapauksiaan muka vapauksien suojelun varjolla. Tähän mahtuu niin vasemmalta tuleva globalismin kritiikki kuin äärioikeistolainen nationalismi. Samalla kun geo- ja talouspoliittisilta vastustajilta vaaditaan jonkin tarkemmin määrittelemättömän liberalismiksi kutsutun utopian toteuttamista jotta heidän kanssaan voisi sovussa elää. Karkeimmillaan se näyttäytyy vapauden vientinä pommikoneilla ja muilla sota-aseilla. Tusk näytti suuntautuvan vastakritiikissään kovinkin propagandistisesti "läntisen" liberalismin hyökkäävään puolustuslinjaan.
Ehdotus m.m. YLE:lle
Liberalismin kovinkin laaja ja monimuotoinen kenttä kaipaisikin perinpohjaista tarkastelua jossa kirkastettaisi erilaiset liberalismin osa-alueet selkeiksi termeiksi. Samalla pitäisi harjata niistä pompöösi tarkoitushakuinen propagandakäyttö. Silloin pystyisimme sivistyneempinä m.m. "lukemaan" kovinkin konservatiivisen ja oikeistolaisen Putin:n sekä myös oikeistolaisen ja vain puolalaisella mittapuulla ei-konservatiivisen Tusk:n liberalismia koskevia avautumisia ymmärtäen mitä kukin sanomisillaan ajaa takaa. Kysehän on perimmiltään kahden vastakkaisen poliittisen leirin johtohahmojen nokittelusta jossa haetaan maksimaalista vaikuttavuutta omalle propagandistiselle sanomalle.
Päädyinkin YLE:n Putin:n haastattelua ja Tusk:n vastausta koskevat jutut luettuani ehdottamaan niihin lähettämässäni palautteessa YLE:lle, että laatisivat nettiin sivuston ja tekisivät ohjelmia joissa kävisivät läpi ja ruotisivat liberalismin olemusta monesta suunnasta ja sen erilaiset suuntaukset ja näkökulmat esitellen. Sekä myös pureutuen sen nimissä harjoitettuun propagandaan. Samalla he voisivat jopa järjestää "Liberalismi-illan" jossa erilaisia näkökulmia edustavat asiantuntijat, filosofit, sosiologit, valtiotieteilijät, tiedotustieteilijät, poliitikot j.n.e. keskustelisivat aiheesta. Toivottavasti julkisen palvelun tiedonlevite näkee palvelu- ja sivistystehtävänsä myös tuolla tavoin ihmisten tietoa ja osaamista lisäävässä merkityksessä.
P.s. Ehdotukseeni saavat toki myös muut vapaasti tarttua.
maanantai 24. kesäkuuta 2019
Ulkopolitiikkamme tuuliajolla ja harhapoluilla
Jos oli Suomen ulkopolitiikka tuuliajolla edellisen S.Sipilän hallituksen ja sen onnettoman ulkoministerin T.Soinin aikana niin ei suunta näytä löytyneen uudellekaan ulkoministerille, P.Haavistolle.
Aiemmin hän julisti olevansa heikäläistensä kanssa rakentamassa Venäjää sopivaksi ja suostuvaiseksi kumppaniksi lännelle, venäläisiltä kysymättä.
Sittemmin hän ulkoministerinä on Hesarin haastattelussa julistamassa Irania uhkaksi kun USA on heilumassa sen rajoilla kerjäämässä sotaa. Hänen mukaansa Iran eristäytyy kun USA sitä eristää ja uhkailee sen kanssa yhteistyötä tekeviä sanktioilla ja boikoteilla. Samalla hän sitä suoraan sanomatta yhtyy USA:n yksipuolisiin ja perustelemattomiin syytöksiin Iranista syyllisenä viimeaikaisiin tankkeri-iskuihin.
EU:n kauniit toiveet ydinsopimuksen pitämisestä olisivat tietysti kauniita jos niillä olisi jotain pohjaa. Kuitenkin hänen ja muidenkin EU:n johtajien asenne näyttää olevan, että Iran on yksipuolisesti syyllinen sen rikkoutumiseen vaikka ensimmäinen rikkoja oli USA irtautuessaan siitä sopimuksen vastaisesti ja sen jälkeen EU joka ei ole pitänyt kiinni taloussuhteita koskevista lupauksistaan. Mutta taas Iran on syyllinen kun toteaa ettei sopimus ole pysynyt kasassa joten heidänkään ei ole syytä sitä noudattaa kun kukaan muukaan ei niin tee.
Viimeisimpänä hänen saavutuksenaan on YLEn haastattelu jossa hän pitää jälleen Irania uhittelijana ja syyllisenä välien kiristymiseen. Hän kertoo Suomen välittäneen Teheraniin viestejä maltista. Miksi hän ei välitä niitä Washingtoniin? Siellä tarvetta olisi paljon enemmän sillä D.Trump lienee liian löperö ja laiska pitämään J.Bolton:ia ja M.Pompeo:ta aisoissa vaikka onkin todennut heidän haluavat milloin mitäkin sotaa.
On totta, että Iran on teokratia. Karkea sellainen niinkuin teokratiat ovat kaikkina aikoina olleet ja tullevat myös olemaan jos sellaisia vielä johonkin pystytetään. Sen kansalaisvapaudet ovat kovin kapeat ja niiden rajoja vahtii uskonnollinen poliisi. Mutta mitä onkaan saanut aikaan tämä USA:n johtama ja muiden apinoima eristämispolitiikka. Ei siis Iranin eristäytymis- vaan "läntisen arvoyhteisön" politiikka.sen eristämiseksi. Seurauksena on ollut uskonnollisen johdon entistä tiukempi ote tilanteessa jossa ulkovaltojen uhka näyttäytyy todellisena ja on sitä. Irania uhkaa todella ja ihan oikeasti USA:n ja sen liittolaisten konkreettinen hyökkäys nykyisen taloudellisen sodan lisäksi. Tällä politiikalla on suoraan tuettu A.Khamenei:n johtaman islamilaisen hallintoa osoittamalla, että he ovat ihan oikeassa kertoessaan "suuresta saatanasta" (pers: شيطان بزرگ , transl: Shaytan Bozorg).
Mitä siis tekee ulkoministerimme? Hän lukittautuu kerta kerran jälkeen samaan rintamaan USA:n kanssa. Niin vaikka jopa osa EU:n muista ulkopoliittisista johtajista uskaltaakin jo asettua jonkin verran poikkiteloin ja epäillä USA:n perusteluja. Mutta Haavistolle USA on hänen puolensa ja valitettavasti hän on ulkoministerimme.
Olisi jo aika nähdä läpi hänen hyväntahtoiseksi rakennetusta imagostaan ja kovinkin ohuesta rauhanvälittäjän maineestaan. Onko meillä varaa tuollaiseen ulkoministeriin?.
Meidän pitäisi kääntää ulkopolitiikkamme täysin kohti rauhantahtoista puolueettomuutta ja osoittaa sen vakuuttavuus toimimalla kansainvälisissä suhteissa, myös suurvaltojen ristiriidoissa, tasapuolisesti ja neutraalisti asettumatta minkään osapuolen puolelle. Se edellyttäisi tässäkin tapauksessa irrottautumista USA:n talutusnuorasta ja itsenäistä ja puolueetonta suhtautumista kaikkiin osapuoliin. Silloin voisimme myös uskottavasti tarjota toimivia välityspalveluja ja voisimme jopa ylettää rauhanvälityksen suurvallaksi kuten eräät korkeissakin asemissa olevat poliitikot ovat haaveilleet.
Aiemmin hän julisti olevansa heikäläistensä kanssa rakentamassa Venäjää sopivaksi ja suostuvaiseksi kumppaniksi lännelle, venäläisiltä kysymättä.
Sittemmin hän ulkoministerinä on Hesarin haastattelussa julistamassa Irania uhkaksi kun USA on heilumassa sen rajoilla kerjäämässä sotaa. Hänen mukaansa Iran eristäytyy kun USA sitä eristää ja uhkailee sen kanssa yhteistyötä tekeviä sanktioilla ja boikoteilla. Samalla hän sitä suoraan sanomatta yhtyy USA:n yksipuolisiin ja perustelemattomiin syytöksiin Iranista syyllisenä viimeaikaisiin tankkeri-iskuihin.
EU:n kauniit toiveet ydinsopimuksen pitämisestä olisivat tietysti kauniita jos niillä olisi jotain pohjaa. Kuitenkin hänen ja muidenkin EU:n johtajien asenne näyttää olevan, että Iran on yksipuolisesti syyllinen sen rikkoutumiseen vaikka ensimmäinen rikkoja oli USA irtautuessaan siitä sopimuksen vastaisesti ja sen jälkeen EU joka ei ole pitänyt kiinni taloussuhteita koskevista lupauksistaan. Mutta taas Iran on syyllinen kun toteaa ettei sopimus ole pysynyt kasassa joten heidänkään ei ole syytä sitä noudattaa kun kukaan muukaan ei niin tee.
Viimeisimpänä hänen saavutuksenaan on YLEn haastattelu jossa hän pitää jälleen Irania uhittelijana ja syyllisenä välien kiristymiseen. Hän kertoo Suomen välittäneen Teheraniin viestejä maltista. Miksi hän ei välitä niitä Washingtoniin? Siellä tarvetta olisi paljon enemmän sillä D.Trump lienee liian löperö ja laiska pitämään J.Bolton:ia ja M.Pompeo:ta aisoissa vaikka onkin todennut heidän haluavat milloin mitäkin sotaa.
On totta, että Iran on teokratia. Karkea sellainen niinkuin teokratiat ovat kaikkina aikoina olleet ja tullevat myös olemaan jos sellaisia vielä johonkin pystytetään. Sen kansalaisvapaudet ovat kovin kapeat ja niiden rajoja vahtii uskonnollinen poliisi. Mutta mitä onkaan saanut aikaan tämä USA:n johtama ja muiden apinoima eristämispolitiikka. Ei siis Iranin eristäytymis- vaan "läntisen arvoyhteisön" politiikka.sen eristämiseksi. Seurauksena on ollut uskonnollisen johdon entistä tiukempi ote tilanteessa jossa ulkovaltojen uhka näyttäytyy todellisena ja on sitä. Irania uhkaa todella ja ihan oikeasti USA:n ja sen liittolaisten konkreettinen hyökkäys nykyisen taloudellisen sodan lisäksi. Tällä politiikalla on suoraan tuettu A.Khamenei:n johtaman islamilaisen hallintoa osoittamalla, että he ovat ihan oikeassa kertoessaan "suuresta saatanasta" (pers: شيطان بزرگ , transl: Shaytan Bozorg).
Mitä siis tekee ulkoministerimme? Hän lukittautuu kerta kerran jälkeen samaan rintamaan USA:n kanssa. Niin vaikka jopa osa EU:n muista ulkopoliittisista johtajista uskaltaakin jo asettua jonkin verran poikkiteloin ja epäillä USA:n perusteluja. Mutta Haavistolle USA on hänen puolensa ja valitettavasti hän on ulkoministerimme.
Olisi jo aika nähdä läpi hänen hyväntahtoiseksi rakennetusta imagostaan ja kovinkin ohuesta rauhanvälittäjän maineestaan. Onko meillä varaa tuollaiseen ulkoministeriin?.
Meidän pitäisi kääntää ulkopolitiikkamme täysin kohti rauhantahtoista puolueettomuutta ja osoittaa sen vakuuttavuus toimimalla kansainvälisissä suhteissa, myös suurvaltojen ristiriidoissa, tasapuolisesti ja neutraalisti asettumatta minkään osapuolen puolelle. Se edellyttäisi tässäkin tapauksessa irrottautumista USA:n talutusnuorasta ja itsenäistä ja puolueetonta suhtautumista kaikkiin osapuoliin. Silloin voisimme myös uskottavasti tarjota toimivia välityspalveluja ja voisimme jopa ylettää rauhanvälityksen suurvallaksi kuten eräät korkeissakin asemissa olevat poliitikot ovat haaveilleet.
perjantai 14. kesäkuuta 2019
Hyvästit Uuden Suomen Puheenvuorolle
Olen jonkin aikaa, itse asiassa vuosia, kirjoitellut Uuden Suomen Puheenvuoro-alustalle. Aloitin aluksi vain kommentoimalla muiden kirjoituksia mutta viimeiset viisi vuotta olen satunnaisesti myös kirjoittanut omia kirjoituksia.
Kirjoitin tuossa muutama päivä sitten sinne plokistuksen otsikolla "Ruotsinkielikeskustelun kiemuroita louekoskelaisittain". Kirjoitin siinä kuinka eräs plokisti ei ennakkosensuurissaan ollut hyväksynyt kommenttejani omaan kirjoitukseensa. En tunnistanut enkä ymmärtänyt syitä. Pyysinkin omassani häntä, jos mahdollista, kertomaan perusteluistaan. Kirjoitukseni ei kuitenkaan kelvannut Puheenvuoron moderoijille. Se poistui ja sain sähköpostiini viestin jonka mukaan olin haastanut riitaa ja uhattiin kirjoitusoikeuksiani. Yritin tiedustella toimitukselta tarkempaa tietoa mikä kirjoituksissani oli tuollaisen käsityksen luonut. Tämän kirjoitukseen verkkoon mennessä en ole saanut minkäänlaista vastausta sieltä.
Eräissä kulttuureissa tunnetaan n.s. "väistämisen kulttuuri". Siinä ristiriitatilanteeseen joutuneet tahot pyrkivät olemaan kohtaamatta toisiaan jotta kiista ei kärjistyisi. En usko, että Uusi Suomi juurikaan väistelee tälläistä tavista mutta itse katson itselleni paremmaksi niin tehdä. Olenkin nyt päätynyt lopettamaan kirjoittamisen, sekä plokien että kommenttien, Uuden Suomen Puheenvuoroon. En halua tämän enempää pahoittaa palstan toimituksen mieliä enkä tuoda kuraa heidän hienolle alustalleen. Ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.
Jatkan kuitenkin kommentointia ja kirjoittelua toisaalla, edelleenkin oman provosoitumiseni tahdissa, sekä täällä tässä plokissani että erilaisten tiedonlevitteiden keskustelupalstoilla kommentoiden.
Halusin samalla esittää kiitokseni sekä saman- että erimielisille joiden kanssa keskustelut olivat sujuneet jouhevasti asiallisissa merkeissä. Kiitokseja laitoin myös myös niille joiden kanssa olin joutunut jankkauskierteisiin ja joskus jopa herättänyt robustinpaakin kieltä. He kaikki olivat avartaneet käsityksiäni maailmanmenosta ja ihmismielen koukeroista, syvimmistä pohjamujuista päivänpaisteisimmalle aitanpolulle. Siksi siis kiitokset siitä kaikille heille joiden kanssa olin saman asian kimppuun siellä osunut.
Kirjoitin tuossa muutama päivä sitten sinne plokistuksen otsikolla "Ruotsinkielikeskustelun kiemuroita louekoskelaisittain". Kirjoitin siinä kuinka eräs plokisti ei ennakkosensuurissaan ollut hyväksynyt kommenttejani omaan kirjoitukseensa. En tunnistanut enkä ymmärtänyt syitä. Pyysinkin omassani häntä, jos mahdollista, kertomaan perusteluistaan. Kirjoitukseni ei kuitenkaan kelvannut Puheenvuoron moderoijille. Se poistui ja sain sähköpostiini viestin jonka mukaan olin haastanut riitaa ja uhattiin kirjoitusoikeuksiani. Yritin tiedustella toimitukselta tarkempaa tietoa mikä kirjoituksissani oli tuollaisen käsityksen luonut. Tämän kirjoitukseen verkkoon mennessä en ole saanut minkäänlaista vastausta sieltä.
Eräissä kulttuureissa tunnetaan n.s. "väistämisen kulttuuri". Siinä ristiriitatilanteeseen joutuneet tahot pyrkivät olemaan kohtaamatta toisiaan jotta kiista ei kärjistyisi. En usko, että Uusi Suomi juurikaan väistelee tälläistä tavista mutta itse katson itselleni paremmaksi niin tehdä. Olenkin nyt päätynyt lopettamaan kirjoittamisen, sekä plokien että kommenttien, Uuden Suomen Puheenvuoroon. En halua tämän enempää pahoittaa palstan toimituksen mieliä enkä tuoda kuraa heidän hienolle alustalleen. Ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.
Jatkan kuitenkin kommentointia ja kirjoittelua toisaalla, edelleenkin oman provosoitumiseni tahdissa, sekä täällä tässä plokissani että erilaisten tiedonlevitteiden keskustelupalstoilla kommentoiden.
Halusin samalla esittää kiitokseni sekä saman- että erimielisille joiden kanssa keskustelut olivat sujuneet jouhevasti asiallisissa merkeissä. Kiitokseja laitoin myös myös niille joiden kanssa olin joutunut jankkauskierteisiin ja joskus jopa herättänyt robustinpaakin kieltä. He kaikki olivat avartaneet käsityksiäni maailmanmenosta ja ihmismielen koukeroista, syvimmistä pohjamujuista päivänpaisteisimmalle aitanpolulle. Siksi siis kiitokset siitä kaikille heille joiden kanssa olin saman asian kimppuun siellä osunut.
tiistai 5. maaliskuuta 2019
YLEn ryskytystä
YLE:n verkkosivuilla on julkaistu Janne Riiheläisen kolumniksi nimitetty mielipiderykäisy otsikolla "Moskova saapuu Brysseliin ja muita viestejä Kremlistä". Se on tuttua jööttiä tutusta suunnasta josta käytetään ilmeisesti hassunhauskaksi tarkoitettua lempinimea "Jysky". Normaalisti en provosoituisi kirjoittamaan muuta kuin ehkä jonkun kommentin suoraan siihen. Tällä kertaa kun YLEn rajoitetti keskustelua k.o. jutusta ajallisesti, jäi plokihammastani kolottamaan sillä kirjoituksessa itsessään ja sen keskustelussa on erityistä yksisilmäistä kaksinaismoralismia.
Sinällään Riiheläisen lienee tähän vuodatukseen herättänyt Venäjän presidentin hallinnon tiedottojan D.Peskov:n tyttären, E.Peskova:n palkkaaminen EU:n parlamenttiin harjoittelijaksi tästä nostettu n.s. "myrsky vesilasissa". Siitä provosoituneena hän lataa ja tussauttaa täyslaidallisen kohti Venäjää. Totuttuun yksisilmäiseen ja tarkoitushakuiseen tyyliinsä. Siinä ei ole mitään uutta eikä kirjoittamisen aihetta an sich.
Sen sijaan kirjoituksen kapeakatseisuuteen puuttuminen sai k.o. toimituksen tuottajan R.Liekin puolustamaan YLEn moniarvoisuutta kirjoittamalla moninäkökulmaisuuden tulevan monien kirjoittajien kokonaisuudesta eikä yksittäisistä kirjoituksista tai niiden kirjoittajista. Liekin kuvailu pitää YLEssä paikkaansa monen aiheen kohdalla mutta turvallisuus- ja ulkopolitiikka ei kuulu sellaisiin. Siinä suhteessa YLEllä ei ole Riiheläisen näkökulmaa avartavia kirjoittajia tai kirjoituksia. Sen sijaan linja J.Arosta J.Riiheläiseen on ahdas ja yksipuolinen mutta selkeä.
Heti perään kommenttiketjussa sekä Riiheläinen itse että YLEn ulkomaantoimittaja J.Saarikoski kehuvat sekä oman että laajemminkin YLEn kirjoittelun käsittelevän asioita molempien osapuolten näkökulmasta. Niinhän ei oikeasti tapahdu vaan YLE on puolensa ja kirjoittajansa valinnut hyvinkin tarkoitushakuisesti.
Riiheläinen vielä loihe lausumaan, että ne ajat ovat menneet jolloin piti itää haukkuakseen haukkua myös länttä. Se ei kuitenkaan tarkoittane, että lännen politiikan haukkuminen kokonaan jätettäisi ja nähtäisi syy aina sekä vain ja ainoastaan idässä. Länsi vain muka reageeraa idän ilkeyksiin eikä sen tarkoitusperistä juurikaan kaivella ketunhäntiä.
Saarikoski myös komppaa Riiheläistä kertomalla muka dokumentoiduista Venäjän rikkeistä joilla hän perustelee valittua linjaa jotta ei jouduttaisi "journalistisesti hakoteille". Oikeasti hän viitannee vain n.s. "highly likely" -tyyliin osoitettuihin "todennäköisiin syyllisiin". Toteaahan Riiheläinen todisteiden vaatimisesta, että ovat vain "litaniaa" eikä niihin tarvitse siten vastata, syylliset tiedetään muutenkin.
Oikeasti YLE:ltä on vaadittu, ainakin allekirjoittanut, tasapuolista kohtelua niin, että samanlaiset toimet saavat samanlaisen journalistisen kohtelun. Toisin sanoen jos kerrotaan toteavaan uutisoivaan sävyyn jonkin tekemistä jotakin niin silloin samankaltaisista teoista pitäisi olla paha mennä moralisoimaan muita. Samaten jos moralisoidaan jonkun jonkinlaisia tekoja, sama moraalinen närkästys olisi suunnattava kaikkiin jotka samankaltaisiin arveluttavuuksiin sortuu. Esimerkkinä jos esimerkiksi kirjoitetaan paheksuvaan sävyyn puuttumisesta toisten sisäisiin asioihin Ukrainassa niin suvereniteetin loukkaukset Venezuelassa ovat myös tuomittavia tai jos vaaditaan kosovolaisille oikeutta erota suvereenista Serbiasta niin kai sama oikeus on myös krimiläisillä erota Ukrainasta et cetera, aeque tractans.
YLE on ilmoittanut haluavansa olla vastuullinen tiedonvälittäjä. Se on m.m. liittynyt vastuullista journalismia -kampanjaan. Jos se sellainen oikeasti haluaa olla, sen olisi syytä tarkistaa toimintalinjojaan. Ei toki niin, että se estäisi riiheläisten kaltaisten ääneen pääsyn mutta toisaalta antaisi äänen sijaa myös toisin toisenlaisista näkökulmista ajatteleville sekä toisaalta pitäisi huolta ettei uutisoinnissa ja muutenkaan jutuissaan sorru kaksinaismoralismiin. Eikä olisi pahitteeksi hieman terottaa hampaitaan silloinkin kun esitellään yksittäisen näkökulman esittäjiä asiantuntijoina. Ihan jotta ei käy kuten jutussa jossa haastateltiin Ulkoministeriön hybridiuhkalähettilästä M.Kinnusta. Jutussahan vallan vahtikoira nieli n.s. asiantuntijan jutut ihan pureksimatta vaikka niissä oli montakin kohtaa joihin ammattimainen tutkiva journalisti olisi voinut tarttua.
YLE ei suinkaan ole tuohon suohon yksin ängennyt vaan vaiva piinaa koko valtajulkisuuttamme, n.s. MSM:ä eli "Main Stream Media" -kokonaisuutta kuten anglosakseilla on tapana sanoa. Tietenkin puolue- tai muuten sidonnaisuutensa julkisesti ilmoittaneet ovat hieman eriasia ja keltaisten n.s. bulevardilehtien suhteen olen menettänyt toivorikkauteni jo kauan aikaa sitten mutta YLEn suhteen olen aidosti pettynyt koska pidin sitä pitkään parempana (ja se sitä monella vähemmän herkällä alalla on edelleenkin). Eikä pidä unohtaa sen olevanhan n.s. julkisen palvelun tuutti jonka me kaikki veroillamme kustannamme, eli maksamme niin Liekin ja Saarikosken palkat kuin Riiheläisen kirjoituspalkkiot sekä paljon muuta. Parempaa tulevaisuutta siis YLElle toivoen.
---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.
Sinällään Riiheläisen lienee tähän vuodatukseen herättänyt Venäjän presidentin hallinnon tiedottojan D.Peskov:n tyttären, E.Peskova:n palkkaaminen EU:n parlamenttiin harjoittelijaksi tästä nostettu n.s. "myrsky vesilasissa". Siitä provosoituneena hän lataa ja tussauttaa täyslaidallisen kohti Venäjää. Totuttuun yksisilmäiseen ja tarkoitushakuiseen tyyliinsä. Siinä ei ole mitään uutta eikä kirjoittamisen aihetta an sich.
Sen sijaan kirjoituksen kapeakatseisuuteen puuttuminen sai k.o. toimituksen tuottajan R.Liekin puolustamaan YLEn moniarvoisuutta kirjoittamalla moninäkökulmaisuuden tulevan monien kirjoittajien kokonaisuudesta eikä yksittäisistä kirjoituksista tai niiden kirjoittajista. Liekin kuvailu pitää YLEssä paikkaansa monen aiheen kohdalla mutta turvallisuus- ja ulkopolitiikka ei kuulu sellaisiin. Siinä suhteessa YLEllä ei ole Riiheläisen näkökulmaa avartavia kirjoittajia tai kirjoituksia. Sen sijaan linja J.Arosta J.Riiheläiseen on ahdas ja yksipuolinen mutta selkeä.
Heti perään kommenttiketjussa sekä Riiheläinen itse että YLEn ulkomaantoimittaja J.Saarikoski kehuvat sekä oman että laajemminkin YLEn kirjoittelun käsittelevän asioita molempien osapuolten näkökulmasta. Niinhän ei oikeasti tapahdu vaan YLE on puolensa ja kirjoittajansa valinnut hyvinkin tarkoitushakuisesti.
Riiheläinen vielä loihe lausumaan, että ne ajat ovat menneet jolloin piti itää haukkuakseen haukkua myös länttä. Se ei kuitenkaan tarkoittane, että lännen politiikan haukkuminen kokonaan jätettäisi ja nähtäisi syy aina sekä vain ja ainoastaan idässä. Länsi vain muka reageeraa idän ilkeyksiin eikä sen tarkoitusperistä juurikaan kaivella ketunhäntiä.
Saarikoski myös komppaa Riiheläistä kertomalla muka dokumentoiduista Venäjän rikkeistä joilla hän perustelee valittua linjaa jotta ei jouduttaisi "journalistisesti hakoteille". Oikeasti hän viitannee vain n.s. "highly likely" -tyyliin osoitettuihin "todennäköisiin syyllisiin". Toteaahan Riiheläinen todisteiden vaatimisesta, että ovat vain "litaniaa" eikä niihin tarvitse siten vastata, syylliset tiedetään muutenkin.
Oikeasti YLE:ltä on vaadittu, ainakin allekirjoittanut, tasapuolista kohtelua niin, että samanlaiset toimet saavat samanlaisen journalistisen kohtelun. Toisin sanoen jos kerrotaan toteavaan uutisoivaan sävyyn jonkin tekemistä jotakin niin silloin samankaltaisista teoista pitäisi olla paha mennä moralisoimaan muita. Samaten jos moralisoidaan jonkun jonkinlaisia tekoja, sama moraalinen närkästys olisi suunnattava kaikkiin jotka samankaltaisiin arveluttavuuksiin sortuu. Esimerkkinä jos esimerkiksi kirjoitetaan paheksuvaan sävyyn puuttumisesta toisten sisäisiin asioihin Ukrainassa niin suvereniteetin loukkaukset Venezuelassa ovat myös tuomittavia tai jos vaaditaan kosovolaisille oikeutta erota suvereenista Serbiasta niin kai sama oikeus on myös krimiläisillä erota Ukrainasta et cetera, aeque tractans.
YLE on ilmoittanut haluavansa olla vastuullinen tiedonvälittäjä. Se on m.m. liittynyt vastuullista journalismia -kampanjaan. Jos se sellainen oikeasti haluaa olla, sen olisi syytä tarkistaa toimintalinjojaan. Ei toki niin, että se estäisi riiheläisten kaltaisten ääneen pääsyn mutta toisaalta antaisi äänen sijaa myös toisin toisenlaisista näkökulmista ajatteleville sekä toisaalta pitäisi huolta ettei uutisoinnissa ja muutenkaan jutuissaan sorru kaksinaismoralismiin. Eikä olisi pahitteeksi hieman terottaa hampaitaan silloinkin kun esitellään yksittäisen näkökulman esittäjiä asiantuntijoina. Ihan jotta ei käy kuten jutussa jossa haastateltiin Ulkoministeriön hybridiuhkalähettilästä M.Kinnusta. Jutussahan vallan vahtikoira nieli n.s. asiantuntijan jutut ihan pureksimatta vaikka niissä oli montakin kohtaa joihin ammattimainen tutkiva journalisti olisi voinut tarttua.
YLE ei suinkaan ole tuohon suohon yksin ängennyt vaan vaiva piinaa koko valtajulkisuuttamme, n.s. MSM:ä eli "Main Stream Media" -kokonaisuutta kuten anglosakseilla on tapana sanoa. Tietenkin puolue- tai muuten sidonnaisuutensa julkisesti ilmoittaneet ovat hieman eriasia ja keltaisten n.s. bulevardilehtien suhteen olen menettänyt toivorikkauteni jo kauan aikaa sitten mutta YLEn suhteen olen aidosti pettynyt koska pidin sitä pitkään parempana (ja se sitä monella vähemmän herkällä alalla on edelleenkin). Eikä pidä unohtaa sen olevanhan n.s. julkisen palvelun tuutti jonka me kaikki veroillamme kustannamme, eli maksamme niin Liekin ja Saarikosken palkat kuin Riiheläisen kirjoituspalkkiot sekä paljon muuta. Parempaa tulevaisuutta siis YLElle toivoen.
---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
En kirjoittanut mitään kuralätäköistä vaan miljoonien ja taas miljoonien vuosien aikana sopivissa olosuhteissa tapahtuneista kemiallisista prosesseista.
En myöskään kirjoittanut mitään tyhjästä ilmestymivistä ynniäisistä sillä tyhjästä on todellakin paha nyhjästä kuten n.s. vanha kansa on aina tiennyt. Mutta sen sijaan kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyviin uusiin yhdisteisiin ja niiden reagoimiseen toistensa kanssa viittasin. Eräässä vaiheessa noiden molekyylien muodostama yhdiste alkoi reagoida itsenäisesti ympäristöönsä ja alkusolu oli syntynyt, et cetera, et cetera.
Nimimerkin viittaus ynniäisensä päätökseen ja itsensä kehittämiseen sisältää myös vihjeen täydellisestä väärinymmärryksestä, joko tahattomasta tietämättömyydestä tai tahallisesta provokeeraamisesta kumpuavasta. Elämän synnyn prosesseissa on kyse tiedottomien yhdisteiden kemiallisista reaktioista eikä sen jälkeenkään tapahtuneessa ja edelleen jatkuvassa evoluutiossa yksikään yksilö tee yhdessä muiden kanssa eikä erikseen yksinensä tietoisia päätöksiä evoluutioon liittyvistä asioista*). Muutos ynniäisestä pikkuhiljaa, vaiheittain ja moneen kertaan lajiutuen nykyiseen lajien kirjoon on erilaisissa olosuhteissa eläneiden erilaisten populaatioiden sopeutumista ympäristäänsä siten, että parhaiten kulloinkin sopeutuneet ovat päässeet parhaiten jakamaan geenejään seuraaville sukupolville. Evoluutioteoria kuvaa tuon kehityksen mekanismeja populaatioiden tasolla eikä kerro sanallakaan yksilöiden kehityksestä. Sitä varten on eri teoriansa.
En väittänyt ettei prosessia tai oikeammin prosesseja ei olisi pystytty todistamaan. Pikemminkin päin vastoin. Mutta kerroin, ettei koko prosessia ole kyetty sen pitkän keston takia ole kyetty toistamaan. Kerroin kuitenkin, että osia prosessista on jopa pystytty laboratorio-olosuhteissa toistamaan. Todistaminenhan on monimuotoisempi kokonaisuus pitäen sisällään myös teoreettisen, siis ilman kokeellisia tai luonnosta tehtyjä havaintoja suoritetun todistamisen. Mutta vahvinta todistamista on toki riippumattomattomasti toistettavissa olevat havainnot luonnosta. Empiiriset kokeet sisältävät havaintovirheiden lisäksi mahdollisuuden vääränlaisiin olosuhteisiin ja vääränlaisen kokeen väärään suorittamiseen.
Lisäksi on korjattava ettei mallintaminen ole kopioimista ja monistamista vaan kohdettaan kuvaavan mallin rakentamista, joko sanallisesti, kuvallisesti ja joko yksi-, kaksi- tai moniulotteisesti. Malli on aina kuitenkin kuvaus kohteestaan, ei sen toimiva kopio tai klooni.
P.s. Nimimerkin opettaja oli hyvinkin oikeassa. Kysymys kuitenkin kuuluu: milloin ja missä määrin. Ja tietenkin lisäksi kannattaa kysellä josko kaiken kopioiminen ja monistaminen
on ihan ihan tarpeellista.
---
*) Ehkä kuitenkin ihmisen kulttuurievoluution kuuluvaa päätöstä välttää lähisukulaisten keskinäistä lisääntymistä voisi pitää tuon suuntaisena vaikka kyseessä on kuitenkin paljon
evoluutioon kuuluvia muutoksia lyhytjänteisempien haitallisten vaikutusten eliminoimisesta. Samanlaatuisina voisi pitää myös erilaisia, pääosin perusteettomia, sterilisointivaatimuksia
ja -menettelyjä joita on kohdistettu monella tavalla monenlaisiin ihmisiin. Niissä kaikissa on kuitenkin kyse enemmän yksilötason vaikuttamista heti seuraavaan sukupolveen kuin
evolutiiviseen populaation kehitykseen vaikuttamisesta.
Sen sijaan eri puolilla maailmaa toissa vuosisadalla aloitettu ihmisen rodunjalostus oli suoraa yritystä vaikuttaa evoluutioon, sekä karsimalla ei toivottuina pidettyjä piirteitä että korostamalla toivottuina pidettyjä. Ne kuitenkin lienevät osoittaneet kulttuurisen ja eettisen toimimattomuutensa, ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajaksi - onneksi.
"
En itse havaitse niissä mitään sellaista laadullista, tyylillistä tai sisällöllistä eroa joka edellyttäisi toisten jättmiästä julkaisematta. Ihmettelenkin siis Itä-Savon käyttämää sensuurilinjaa. Vaikka tokikin tunnistan heillä olevan viimekädessä päätösvalta mitä sivuilleen päästävät. Olen siis hyvin hämmästynyt kohtaamstani sensuurista.