Tiedonvälittäjät ja VR:n työseisaus

VR:n junat ovat seisoneet nyt puoli vuorokautta ja toinen puoli on vielä edessä. Tänä aikana on jo selvinnyt mikä valtatiedotusvälineitä kiinnostaa. Sekä lehdet että TV hehkuttivat ensin miten kaikki tulee pysähtymään ja kuinka hirveitä ongelmia työnseisaus aiheuttaa. Nyt sitten on vuorossa vuodatus siitä, että ei sillä ollutkaan vaikutusta. Toimittajat osoittavat sysällistä paneutumistaan sen ihmettelyyn miten ihmiset ovat hoitaneet matkustamisensa.

Toimittajia ja heidän työnantajiaan ei juurikaan ole kiinnostanut miksi rautatieläiset työnseisauksensa järjestäneet. Jotkut ovat sentään muistaneet kestoselityksen eli järjestöjohtajan maineen ja kunnian etsimisen lakkokenraalin sädekehän kautta.

Jotkut harvat ovat ohimennen maininneet VR Gargon henkilöstöpolitiikan ja lyhyesti lainanneet rautatieläisten puheenjohtaja Maurialaa. Sen sijaan toimittajia ei ole kiinnostanut lähteä selvittelemään asioita tarkemmin eikä analysoimaan valtion n.s. omistajaohjauksen kiemuroita rautateillä. Ilta-Sanomatkin kehitteli pääkirjoituksessaan sanaleikkejä olemattomista höyryvetureista mutta silti höyrypäisistä rautatieläisistä. Heille ei tullut mieleenkään keksiä hassuja ilmauksia siitä mitä Häkämiehen vintille kertynyt häkä on saanut aikaiseksi.

Olemmeko me tässä perimmäisen porvarillisen hegemonian ytimen äärellä, ihan Antonio Gramscilaisessa mielessä? Voiko porvarillinen ideologinen ylivalta olla todella niin täydellistä, että koko työnseisaus, jossa kaikki suomalaiset junat pysähtyvät, kuitataan jutuilla työmatkalaisten ongelmilla ja muutaman festarimatkan epäonnistumisella. Missä on selvittelyt VR:n henkilöstöpolitiikan muutoksesta, yhtiöittämisen vaikutuksilla siinä ja porvarihallituksen valtio-omistajan roolista vastaavan ministerin tekemisistä. Nyt olisi tiedotusvälineillä tuhannen euron paikka kohottaa profiiliaan tekstiviestien penkomisesta todella oleellisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

EK:n uusin möläytys on osa laajempaa suuntausta

YLEn uutiset kertovat Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtajan Lasse Laatusen uusimmasta möläytyksestä.  Ei kuulemma pidä lähteä kehittämään sosiaaliturvaa kun ei tiedetä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.  

Eipä EK ole ollut huolissaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta kun se on halunnut pitkiä työehtosopimuksia hillitsemään palkkakehitystä.  Jos Laatunen ja hänen kollegansa EK:ssa olisivat yhtään loogisia ajattelussaan niin he olisivat hyvin huolissaan pitkistä sopimuksista.

Toisaalta ainakin ennen on pyritty suunnittelemaan tulevaisuuden toimia jotta ennustettavuutta olisi.    Mutta EK:n johdolla ilmeisesti alkuihmisetkään eivät olisi laskeutuneet alas puista koska eivät olisi voineet ennustaa mitä maassa tapahtuu.  

Oma juonteensa jutussa on, että Laatusen lausuntoa on uutisoitu niinkuin asia ratkaistaisi EK:ssa.  Ikään kuin poliitikot olisivat alisteisia EK:lle ja Laatuselle.  Kuitenkin meillä kai on vielä demokrtatia voimissaan vai johdetaanko porvarihallitusta ja porvarienemmistöistä eduskuntaa Eteläranta 10:stä? 

Olisikohan EK vain hyödyntämässä EUn vaaleissakin entisestään kiihtynyttä oikeistolaitumista ja siten  ajamassa alas sosiaaliturvaa.  Tämä kehityshän on ollut näkyvissä jo vuosikausia.  Erityistä vauhtia se sai NL:n romahduksesta kun porvariston pidikkeenä ollut bolshevisminpelko katosi.  Koskahan ihmiset oikein näkevät ja tajuavat mihin Kokoomus- ja Kepujohtoinen politiikka vie ja, että PerSuihin kanavoitunut tyytymättömyys ei muuta mitään.  Tyytymättömyys pitää kanavoida sellaisille jotka ihan oikeasti haluavat lähteä muuttamaan rakenteita ja tehdä sen perusteista lähtien.

Uskovaiset taas tulossa uskonnottomien lompakolle

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoo parin palstan uutisessaan Kapppatieteiden lisensiaatin, Ensio Erä-Eskon väitöskirjasta.  Sen mukaan kirkkojen pitäisi saada rahansa valtion budjetista eikä jäseniltään.  Perusteluina Erä-Esko esittää, että nyt samansuusuisista tuloista joutuu maksamaan erilailla veroa riippuen seurakunnasta.  Erä-Esko ei ilmeisesti ole kuullut seurakuntien itsenäisyydestä.  Kas, kun hän ei myös esitä, että kunnallinen itsehallinto pitäisi vastaavasti verojen maksussa lopettaa ja valtion verotuksen kautta maksaa myös kuntien menot.  

Lisäksi Erä-Esko esittelee ongelmaksi henkilökohtaisten tulojen ottamisen pääomatuloina.  Miksei Erä-Esko ole keksinyt yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua: kirkon suoraa jäsenmaksua jäseniltään.  Silloin eri kirkkokunnat voisivat määrätä jäsenmaksunsa määräytymään juuri niinkuin haluaisivat.    Se olisi myös ratkaisu eri uskontokuntien nyt eriarvoiseen kohteluun kun pari uskontokuntaa saa verottaa mutta muut eivät.

Jäsenmaksuja kerätessään kirkkokunnat voisivat myös kilpailuttaa erilaisia jäsenmaksujen keruuseen erikoistuneita järjestelmiä tehokkaimman mallin löytämiseksi. 

Mutta eihän se kirkoille sovi.  He haluavat, että kaikki maksavat kaikki heidän laskunsa, riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon ja jos, niin mihin niistä.

Erä-Esko perustelee myös kaikkien maksuvelvollisuutta perinteisen hautaustoimen lisäksi moraalin edistämisellä.  Erä-Esko ilmeisesti tarkoittaa, että verorahoilla pitäisi tukea poliittista, sukupuolista ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.  Niistähän kirkot ovat jääneet toistuvasti viime aikoina kiinni.  

Hautaustoimikin olisi viimeinkin saatava pois kirkolta koska he eivät ole pystyneet hoitamaan sitä sillä tavoin läpinäkyvästi, että ihan oikeasti ulkopuoliset voisivat nähdä mihin kirkkojen saama yhteisövero-osuus menee.  Oma lukunsa on tietysti, että kaikki hautausmaiden pitäjät eivät vastaavaa tukea saa.

Kaiken edellä kuvatun perusteella ei voi kuin ihmetellä millaiset ovat ne tieteelliset kriteerit joilla tuollainen väitöskirja johtopäätöksineen on voitu hyväksyä - tietenkin sillä varauksella, että Hesarin hutkiva zurnalisti on uutisoinut väikkärin sisältöä oikein.

P.s: Jos edelläolevasta ei saattanut jo suoraan päätellä niin tuleva tohtori Erä-Esko on seurakunnan talouspäällikkö saksalaisesta seurakunnasta.  Se selittänee hänen johtopäätöksiään enemmän kuin ankaran tieteellisen prosessin rautainen logiikka.

EUn ja NATOn suhde

Euroopan unionin ja Pohjois-Atlannin liittokunnan välinen suhde on mielenkiintoinen.  Etenkin näinä aikoina, jolloin meidät on ajettu jo toisen jäseneksi ja toiseen ujuttaminen on kovassa käynnissä, sitä kannattaa pohtia.

NATO syntyi ihan kylmän sodan alkuaikoina länsiliittoutuneiden koossapitämisvälineeksi.  EU:lla on monipolvisempi kehityskaari Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä nykyiseksi liittovaltion alkioksi.  Molemmilla puolilla on pitkälti samat toimijat.   Valtiojoukotkin ovat pitkälti samat. Lisäksi propagandassa käytetetään mielenkiintoisella tavalla ihan samoja termejä joilla saksalaiset mainostivat omaa visiotaan uudesta Euroopasta ("neuropa" tai natseille "Neue Ordnung").

Suhteisiin vaikuttaa toisaalta ylikansallisten kapitaalikasautumien yhteisten intressien koossa pitävät voimat mutta toisaalta myös paikallisten länsieurooppalaisten ja paikallisten USA-laisten eriävät intressit.  Jos EU haluaa ja on pitkän aikaa näyttänyt haluavan omaa itsenäistä, maailmanlaajuista roolia taloudessa, niin se tarvitsee siihen oman itsenäisen ja maailmanlaajuisen sotilaallisen voiman.  Tämä halu näytti pitkän aikaa johtavan siihen, että NATO olisi hajonnut Atlantin kohdalta kahtia.  

Nyt tällä hetkellä kapitaalikasautumat näyttäisivät olevan niin kansainvälisiä, että länsieurooppalaisten ja Pohjois-Ameriikkalaisten kapitaalikeskittymien yhteiset intressit ovat voimakkaammat kuin niitä eriyttävät voimat.  Ristiinomistukset senkun lisääntyvät, viimeisimpänä esimerkkinä Opelin myynti kanadalaisille.

Olin vielä muutama kuukausi sitten sitä mieltä, että erottavat voimat olisivat olleet suuremmat ja EU olisi ihan oikeasti pyrkinyt maapalloistuneilla markkinoilla maailmanlaajuiseksi toimijaksi omine sotavoimineen.  Nyttemmin olen taipuvainen pitämään kapitaalien kasautumia niin laajoina, että länsieurooppalaisia ei voi enää erottaa pohjois-ameriikkalaista.  Silloin luonnollinen kehitys on myös niiden väkivaltakoneistojen yhteennivoutuminen.  Olemme siis matkalla kohti jonkinlaista Pohjois-Atlantin yhdysvaltoja eli EU+USA=US(N)A.  Ja sen toimintaa ohjaavina olisivat edellisessä kirjoituksessani kuvailemat länsimaiset arvot.

Tuollaisessa konklomeraatissa koillisen pienen kieli- ja kulttuurivähemmistön asema ei voi olla kovinkaan ruusuinen.  Etenkinkin kun se sijaitsee potentiaalisen kilpailijan ja vastustajan rajalla. 

Länsimainen arvomaailma

Monet NATOn ja EUn kannattajat perustelevat noihin liittymistä n.s. länsimaisilla arvoilla ja kuvaavat noita länsimaisiksi arvoyhteisöiksi. Myös Nobel-palkittu ex-presidentti Ahtisaari käyttää usein juuri tätä perustetta propagoidessaan NATOn puolesta. Minusta on silloin paikallaan hieman pohtia noita arvoja, niiden taustoja ja niiden perusteella tehtyjä toimenpiteitä.

Usein unohdetaan, että nämä nykyiset n.s. länsimaat eli yhteinen arvoyhteisö olivat vain muutama vuosikymmen sitten ahneita siirtomaaisäntiä ja ne kävivät raakaa orjakauppaa Atlantin molemmin puolin. Nyt ne ikäänkuin jatkumona puolustavat kansallisia etujaan joka puolella maailmaa. On helppo nähdä tämä nykyinen maapalloistuminen, jota globalisaatioksikin kutsutaan, tuon aikaisemman herruuden restauraationa. Maailmansodat ja niiden jälkipyykit näyttävät vain aiheuttaneen pienen katkoksen maailmanherruuden tavoitteluun.

Länsimaisiksi arvoiksi lasketaan vapaus ja demokratia. Miten ne näyttävät toteutuvan maailmanherruteen pyrkivien länsimaiden käytännön toimissa? Edistetäänkö Irakissa ja Afganistanissa ihan oikeasti vapautta ja demokratiaa? Oliko Jugoslavian hajottaminen vapauden ja demokratian edistämistä? No, onhan Afganistanissa edistetty huumekauppiaiden vapautta ja Kosovossa vapautettu terrorismista etsintäkuulutettuja demokraattisiksi mainittujen elinten virkoihin. Muilta osin edistäminen onkin sitten ollut kyseenalaista.

Yleistä ja yhteistä näille operaatioille on, että tämä demokratian ja vapauden edistäjäksi itsensä nimennyt taho itse määrittelee mikä on demokratiaa ja vapautta. Tätä moraalia kuvaa hyvin Javier Solanan neuvonantajan Robert Cooperin kirjoitukset "uudesta liberaalista imperialismista": "Euroopan on totuttava kaksinaismoraalin ideaan... Omassa keskuudessamme pidämme kiinni laista, mutta kun operoimme viidakossa, meidän täytyy myös käyttää viidakon lakeja ... Meidän täytyy palata aiemman aikakauden kovempiin menetelmiin: väkivaltaan, ennalta ehkäisevään hyökkäykseen, petokseen, mihin tahansa mikä on tarpeen." (lähde: Robert Cooper: The Post Modern State (essee); The Observer; 7.4.2002; koko teksti myös Guardianin sivuilla otsikolla "The new liberal imperialism").

Samaan aikaan NATO käy raakaa miehityssotaa Afganistanissa ja laajentaa sitä parhaillaan Pakistaniin ja miehittää Kosovoa erotettuaan sen Serbiasta vastoin itse solmimaansa rauhansopimusta. Irakia miehittää merkittävä joukko NATO-maita vaikka nimellisesti NATO ei olekaan NATOna mukana. Kuitenkin kaikki 26 NATO-maata ovat sitoutuneet sinne NATO Training Mission - Iraq:n kautta. janiinedelleen esimerkkejä löytyy lisää.

Jotenkin minusta on luonnollista, että NATO-kiimailijamme, nämä ahtisaaret, stubbit ja jaakonsaaret sekä erkot, eivät mielellään kerro tälläisistä asioista kun he puhuvat yhteisistä arvoistamme. Eihän se antaisi kaunista kuvaa siitä mihin he ovat meitä viemässä.

Meidän tulisi pysytellä kaukana EU:n ja NATOn kaltaisista arvoyhteisöistä ihan oman turvallisuutemme ja moraalimme vuoksi.

Armeija härskeilee

Viime aikoina olemme saaneet lukea uutisia kuinka Helsingissa Suomenlinnan kupeessa olevaa armeijan hallussa olevaa Vallisaarta kunnostetaan armeijan jäljiltä siviilikäyttöön virkistysalueeksi.  Kustannukset siivouksesta ovat kaatumassa Helsingin veronmaksajien, museoviraston ynnä muiden maksettaviksi.  

Mitä armeija on tehnyt jotta nyt kun he ovat luopumassa, paljastuu, että muinaismuistot vaativat miljoonien remontteja, yli 70 vuotta sitten tapahtuneen räjähdysonnettomuuden jäljet ovat yhä siivoamatta j.n.e.  Millaista elämää kapiaiset oikein siellä ovat viettäneet?  Miten armeija oikein hoitaa haltuunsa uskottua yhteistä omaisuutta?

Oma lukunsa on näkökulma, että armeija selittää kuinka he pystyvät hallitsemaan sotaoloissa tarkoituksella metsään kylvettäviä miinoja mutta eivät ole pystyneet tai halunneet hoitaa rauhan aikana metsään lentäneitä ammuksia kun onnettomuus tapahtui yli 70 vuotta sitten ja tästä ajasta melkein 70 vuotta on ollut rauhan aikaa.

Mitähän "löytöjä" on odotettavissa muilta armeijan hallussa olleilta alueilta?  Miten yleensäkään voimme luottaa armeijan kykyyn huolehtia mistään?  Hehän ovat vakuuttaneet, että heidän hallussaan nuo alueet ovat säilyneet mutta siviilit olisivat ne turmelleet.  

Ei kai siviilikäyttöön siirtämisen kustannuksiksi voida laskea sellaisia kustannuksia jotka ovat syntyneet siitä, että armeija ei ole huolehtinut hallussaan olevasta yhteisestä omaisuudesta.   Armeijahan on osa valtiota ja valtio on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, eikö olekin? 

Vaalirauhanjulistus

Täten julistan itseäni koskevan vaalirauhan jonka aikana en anna vaalikampanjoiden vaikuttaa jo tekemääni ehdokasvalintaan.

Olen jo aikoja sitten valintani tehnyt ja olen tehnyt sen seurattuani eri potentiaalisten ehdokkaiden tekemisiä pitemmän aikaa nimen omaan vaalikampanjoiden ulkopuolella.  Vaalikampanjat ovat kuin mitä tahansa mainoskampanjoita.  Niiden aikana ei enää saa ehdokkaista minkäänlaista luotettavaa kuvaa.  Ihan aina sitä ei saa muulloinkaan mutta varsinkin kampanjoinnin aikana se on mahdotonta.