eroakirkosta.fi

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Sasi on ihmiselle susi

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua".  Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.


Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä.  Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu.  Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta.  Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta.  Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut.  Noinhan ei ole.  Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.  


Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta.  Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä.  Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin.  Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.


Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta.  Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi.  Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset.  Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.


Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä.  Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.


Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä.  Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti.  Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla.  Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. 


Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa.  Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta.  Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet.  Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.


Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin".  Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e.  Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys. 


Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.  

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Rahaa taivaan tuuliin - ovatko uudet sotasyylliset liikkeellä?

Monet tiedotusvälineet, m.m. YLE nettiuutisissaan, kertovat valtion aikomuksista polttaa veronmaksajien vähiä ja velkorahoja armeijan kotkotuksiin.   Ensin laitetaan miljardi Hornetien muuttamiseksi rynnäkkökoneiksi ja sitten vielä toinen muuhun, m.m. jalkaväelle j.n.e.  Osa rahaoista ohjataan miehitysoperaatioon Afganistaniin.


Jo aikanaan Hornetien hankinnassa huijattiin. Ensin ei kelvannut kaksimoottorinen kone liian kalliina jotta saatiin kissakauloille epämiellyttävät toimittajat pois kisasta. Sen jälkeen hankittiin kalliita kaksimoottorisia. Päätös runnottiin läpi kertomalla hinta johon ei lopulta kuulunutkaan aseet, maajärjestelmät j.n.e. vaan pelkät peltiraadot. Jälkilasku käyttökustannuksineen onkin sitten ollut kallis.  Nyt pelia jatketaan muuttamalla alkuperäistä käyttötarkoitusta eli puolustusaseiksi mainittuja muutetaan hyökkäysaseiksi.


Yhtenä hyötynä mainitaan NATO-yhteensopivuus.  Mitä käytännössä tarkoittaa, että Suomen armeijalla on NATO-yhteensopivia hyökkäysaseita jotka on tarkoitettu toimimaan lentotukialuksilta?  Se voi tarkoittaa vain, että Afganistanin miehityssodalle aiotaan jatkoa ja meidät aiotaan sotkea yhä uusiin sotiin pitkin maailmaa.  Samalla olemme alttiita kaikille NATOn kriisien laajentumisille myös tänne, ensin Suomenlahden eteläpuolelle ja sen jälkeen automaattisesti tänne.


Oma lukunsa turvallisuuden lisäksi on raha.  Me velkaannumme kovaa tahtia ja porvaristo ei aio tehdä ennen vaaleja asialle mitään vaan ajaa kahdella taktiikalla: hallitus tekee Jyrki Kataisen johdolla vaalibudjettia ja Niinistö, Sailas ja kmpnit pitävät ihmisillä huonoa omaatuntoa eliitin menosta.  Samaan aikaan porvariston lempilapsi, armeija porskuttaa.  Pahimpien lamojenkaan aikana armeija ei joutunut säästämään muiden tavoin ja nytkin se tuntuu saavan vain uusia leluja.


Olen joskus epäillyt, että viime aikojen halu pestä sotasyyllisiä puhtaaksi olisi valmistautumista seuraavien sotasyyllisten taustan turvaamiseen.  Tämä meno vahvistaa epäilyksiäni, että seuraavat sotasyylliset ovat joukossamme.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Anttila oikealla tiellä

Huomasin Länsi-Savon nettisivuilla jutun jonka mukaan maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kaipailee maatalouteen lisää osuustoimintaa.  Olen tähän asti pääasiassa arvostellut Anttilaa nettikirjoituksissani mutta nyt on tunnustettava, että hän on ottanut askeleen mieleiseeni suuntaan.


Tosin Anttila haikailee vain raaka-aineiden tuottajien myyntiorganisaatiota osuuskunnan muotoon.  Eikö osuuskunta voisi toimia yhteisenä jalostajana ja pakkaajana joka möisi suoraan eteenpäin kaupoille ja ravintoloille? Sillä tuottajat nostaisivat omaa jalostusastettaan ja ketju pellolta ruokapöytään lyhenisi.  

Nämä osuuskunnat voisivat muodostaa laadukkaiden elintarvikkeiden omia paikallisia lähiruokatuotemerkkejä, brändäytyä niinkuin modernisti sanotaan.  Näin voitaisi saada jopa kansainvälisiä merkkituotteita maailmalle. Ei siis mautonta bulkkia vaan gourmet-tuotteita.  Ne voisivat murtautua laatutuotteilla laajemmille markkinoille eli tehdä sen mikä on yksittäiselle tuottajalle volyymin takia mahdotonta eikä suuria elintarvikejättejä kiinnosta.

Osuuskunnan pitäisi kuitenkin olla aito tuotanto-osuuskunta nykyisten kaltaisten osuusmeijereiden ja -teurastamojen asemesta.  Niissähän ongelmana on, että osuuskunnan jäsenet ovat yhtäaikaa omistajia ja raaka-aineen myyjiä.  Silloin syntyy ristiriita kun pitäisi maksaa maksimaalista hintaa raaka-aineesta ja toisaalta tuottaa maksimaalista korkoa osuuskunnan tuloksena.  Oikeassa tuotanto-osuuskunnassa varsinaista osuuskunnan  tuotantotyötä pitäisi tehdä jäsenten eikä palkattujen työntekijöiden, ainakin heitä tulisi olla enemmistö henkilökunnasta.  Ehkä kyseeseen voisi tulla sekamallikin jossa olisi jäseninä raaka-aineiden tuottajia ja jalostajia sekä molempia tekeviä.

Olen hämmästellyt miten hiljaa julkisuudessa on esimerkiksi Mikkelissä sijaitseva Helsingin Yliopiston Osuustoimintainstituutti eli Ruralia-instituutti.  Luulisi sen toimenkuvaan osuustoiminnan kehittäjänä ja tutkijana julistaa osuustoimintaan liittyviä mahdollisuuksia.  Ei myöskään Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland Ry ole pystynyt pääsemään julkiseen keskusteluun. Toivottavasti tämä Anttilan avaus nyt motivoi myös instituuttia aktiivisuuteen ja osuustoimintaan liittyvien ennakkoluulojen hälventämiseen.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Elintarviketeollisuuden ongelmat ja Venäjän tuontikiellot

Olen muutamassa aikaisemmassa venäläisten langettamia tilapäisiä elintarvikkeiden tuontikieltoja käsitelleissä kirjoituksissani toivonut tutkivien journalistien lähtevän liikkeelle ja selvittelevän suomalaisen elintarviketeollisuuden toilailuja.  Toivomukseni näyttää kerrankin toteutuvan sillä tämän aamun paperisessa Helsingin Sanomissa kerrotaan Atrian jo keväältä jatkuneesta kiellosta.  


Vain muutama päivä sitten Atrian johtaja Juha Grön puolustautui väittämällä, että eihän venäläisten löytämäkseen väitettyä antibioottia edes käytetä Suomessa.  Nyt Hesarin jutussa "Atrian sikalääke johti venäjän tuontikieltoon" kerrotaan, että kyllä käytetään.  Nyt Grön väittää, että pitoisuuksien täytyy olla pieniä koska eivät mukamas ole niitä havainneet.  Toisaalta tutkivat journalistit ovat saaneet tietää, että pitoisuudet mitataan vain parilta prosentilta sikoja.  Onkohan omavalvova tutkija jättänyt osumatta Venäjälle vietävään erään sattumalta vai vahingossa.  Ja mikähän on Grönin selitys ensiviikolla?


Tämä toimittaja Johanna Pohjolan artikkeli oli hyvä avaus ja repeämä siinä toimittajien rintamassa joka lähti ensin suoraksi ojennettuna rintamana puolustamaan suomalaisia ruokatehtaita.  Sittenkin näyttää löytyvän toimittajia jotka uskaltavat katsoa myös toiseen suuntaan. Tässä toimittajat tekevät sitä työtä, mistä heille lehtien tilausmaksuina maksetaan.  Nyt kun vielä selvitettäisi elintarviketeollisuuden antama vaalirahoitus ja liitetään se elintarvikevalvonnan ohjaukseen.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Wikileaks-sekoilua

Viime päivien kovin uutinen on ollut yli 90 000 dokumenttia wikivuotoja.  Niissä kerrotaan USAn ja sen liittolaisten, joihin myös Suomi kuuluu, erilaisista suhmuroinneista, sotarikoksista y.m. liittyen Afganistanin sotaan, tuohon sotaseen, johon Suomikin osallistuu.  


Vuotojen sisältöä pureskellaan niin monessa paikassa, että en tässä nyt siihen vaan vuotojen peittely-yrityksiin.  Siinä näyttää olevan lähinnä kaksi teemaa:
a) vuodoissa ei ole mitään uutta, kaikki on jo nähty ja kuultu
b) vuodot vaarantavat USAn ja sen liittolaisten turvallisuutta.
Miten jo tiedossa olevan levittely voi vaarantaa mitään?  On selitelty, että vaikka tiedot on jo vanhoja G. W. Bushin hallinnon aikaisia, ne saattavat paljastaa menettelytapoja ja sellaista.  Mutta nehän on jo väitteiden mukaan tiedossa joten Talebanit ja Al Qaidat jamitäniitäonkaan tietävät jo kaiken.  Sitä paitsi Wikileaks peittää kaikki sellaisen mikä saattaisi vaarantaa yksittäisten ihmisten, myös sotilainen, turvallisuuden.  Tässä suhteessa uskon enemmän Julian Assangea kuin USA:n hallintoa.


Oma lukunsa on suomalaisten osuus.  Hyvin pikaisella haulla en löytänyt materiaalista mitään Suomea koskevaa.  Toisaalta Suomessa on oltu, ainakin toistaiseksi, kovin hiljaa kytköksistä Suomeen. Olen huomannut vain ulkoministeriön vakuutteluja, että ei vaikuta Suomen Afganistaniin sitoutumiseen.  Onko ulkoministeriö ulkoministereineen tässä tehtäviensä tasalla?   Minusta on kummallista jollei liittolaisten paljastuminen sotarikollisiksi vaikuta mitenkään.  Kansan Uutiset sentään uutisoi vaatimuksen Stubbille vaatia selvityksiä noilta liittolaisilta.  Toivottavasti Stubb kaikista urheilukiireistään huolimatta ottaa vaatimuksen vakavasti vaikka liittolaiset ovatkin hänen NATO-kavereitaan.


Eiköhän jo nyt olisi aika kiihkeinpienkin NATO-kiimakkojen aukaista silmänsä millaisessa joukossa oikein roikutaan mukana.  Vai haluavatko suomalaiset natottajat todella olla mukana sotarikollisten joukoissa?  Ovatko ne niitä läntisiä yhteisiä arvoyhteisöjä joissa meidät halutaan oikein Nobelin rauhanpalkinnon voimalla pitää mukana? Jollei natottajien, päälimmäisenä Ahtisaaren, Kataisen, Lipposen, Stubbin, Jaakonsaaren ja koko muun  joukon peli tästä jo valkene kaikille suomalaisille niin mitä vielä tarvitaan? 


Ja ennenkaikkea pitäisi kääntää keskustelu vuotojen sisältöihin ja niissä paljastuvien tekojen vaikutuksiin vuotojen syyllisten etsimisestä ja haitan aiheuttamisesta tappamiselle Afganistanissa.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

EVIRAn tehtävä

Suomen elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) tehtävä on valvoa suomalaisen elintarviketeollisuuden ja .kaupan tuotteiden ja toiminnan turvallisuutta.  Itse he ilmaisevat sen omilla sivuillaan seuraavasti: "Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toiminnan päämääränä on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia, huolehtia kasvin- ja eläintuotannon edellytyksistä sekä kasvinterveydestä.". 


Nyt kuitenkin ilmeisesti Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos (Rosselkhoznadzor) on yllättänyt EVIRAn n.s. "housut kintuissa".  EVIRA ei ole liene hoitanut valvontavelvollisuuttaan vaan on luottanut yritysten "omavalvontaan".  Kolkuttava omatunto on saanut sitten laitoksen johtajan Jaana Husu-Kallion epätoivoisiin ja paljastaviin lausuntoihin joissa hän katsoo EVIRAn tehtäväksi pestä tarkastuksissa kiinni jääneiden laitosten maine puhtaaksi.  Oikeasti EVIRAn tehtävä kun olisi ollut valvoa.  Voiko tarkastajan ja tarkastettavan roolit mennä sekaisin?  Onko siis EVIRA ja varsinkaan sen johto tehtäviensä tasalla? Vai oliko lehtilausunnossa kyse toimittajan tahallisesta tai tahattomasta väärinkirjauksesta?  Jokatapauksessa suomalainen elintarvikevalvonta on saanut luottamuksen kilpeensä kolhun joka ei oikea ihan hetkessä.


Jopa Sirkka-Liisa Anttila on bulevardilehtien mukaan jo mieltä, että tarkastuksissa kiinni jääneiden elintarviketehtaiden pitäisi laittaa nurkkansa kuntoon (paperinen Iltalehti; 16/7 -10).


Koskahan toimittajat niin sähköisissä kuin paperisissa tiedotusvälineissä alkaisi tutkia elintarvikealan kytköksiä?  Tutkittavaa piisaisi niin valvontaviranomaisten ja tehtaiden suhteissa kuin poliitikkojen ja teollisuuden suhteissa.  Koko omavalvontasysteemi pitäisi perata juuriaan myöten.  Koko ala kun on niin kietoutunut yhteen KEPU/MTK:n sisälle.  Olisiko tässä syytä myös pöyhäistä suuria kaupan keskusliikkeitä m.l. osuuskauppa?

torstai 15. heinäkuuta 2010

Anttila valvoo

YLE ja muutkin tiedotusvälineet ovat kertoneet venäläisten viranomaisten kieltäneen elintarvikkeiden tuonnin joiltakin suomalaisilta yrityksiltä.  Ja jopa alkaa normaali älämölö politikoinnista ja painostuksesta.  


Kun ottaa huomioon kuinka aiemmin on toimittu niin ei voi kuin epäillä suomalaisia tuottajia ja Sirkka-Liisa Anttilaa heidän valvojanaan.  Onhan aiemminkin Venäjää syytetty samasta kun ovat uskaltaneet vaatia, että laskut olisi maksettava (Ukrainan ja Valko-Venäjän kaasulaskut) ja ettei kelvotonta ruokaa saa myydä (bulgarilaisen kelvottoman lihan dumppaaminen Puolan kautta).  Jostakin kumman syystä meillä ei voi uutisoida venäläisestä elintarvike- tai muustakaan valvonnasta kuin vain politikointina ja muiden painostamisena.  Lisäksi tämä meidän ylimmäinen valvojamme, Sirkka-Liisa Anttila on jäänyt niin monesti kiinni kaikenlaisista suhmuroinneista: ALV-alennukset, juustot, kalakukot jne. Summa summarum: epäilen, että venäläisten epäilyissä on perää eikä suomalainen elintarviketeollisuus ole niin puhdasta kuin sen väitetään olevan.


Suomalaisia elintarvikevalvojia, Eviraa ja kmppaneita tuntuu kaiken kaikkiaan kiinnostavan enemmän pienten sortaminen isojen toimijoiden suojelemiseksi.  Ahdistellaan pieniä leipomoja ja jäätelökioskeja mutta isoja ketjuuntuneita suojellaan.  Ne saavat itse valvoa itseään ja sitten kun jäädään kiinni, tiedotusvälineet rientävät avuliaasti syyttämään venäläisiä.


Kannattaisikohan hutkivien zurnalistien seuraaksi kohdistaa tutkimuksensa elintarviketeollisuuden, heidän valvojiensa ja alasta vastuullisten poliitikkojen kytköksiin.  Kuka maksaa kenekin vaalikampanjat ja lomamatkat.  Oma perkaamisen paikkansa olisi myös maa- ja metsätalouteen pesiytynyt KEPU-mafia.