Eläkeputket tyhjiksi

Työnantajien EK on taas aktivoitunut ajamaan työttömien n.s. "eläkeputken" poistamista eläkeiän nostamiseksi. He ovat taas syyllistämässä itse pois potkimiaan ihmisiä tulevaisuuden talouden romuttamisesta. Vaikka he kuinka saisivat "putken" poistettua, ei synny yhtään uutta työpaikkaa. On ainoastaan kurjistettu ihmisten elämää ja rokotettu kysyntää jotta taloudessa menisi entistä huonommin.

Ihan oikeasti, jos työnantajat haluaisivat, he saisivat putken tyhjäksi kertaheitolla. Heidän täytyy vain lopettaa ihmisten irtisanominen sinne putkeen. Asia on todella niin yksinkertainen.

Samaten työnantajat vaikeroivat työkyvyttömyyseläkeläisten määrää. Nuokin eläkeläiset ovat menettäneet pääsääntöisesti työkykynsä samojen työnantajien palveluksessa. Työnantajien tarvitsee siis vain kohentaa niin henkinen kuin fyysinenkin työturvallisuus työpaikoillaan tasolle jolla ihmiset eivät menetä työkykyään.

Kyse on siis puhtaasti työnantajien omassa vaikutuspiirissä ja -vallassa olevista heidän omista päätöksistään. Ei muuta kuin tekemään niitä. Fagernäs voi aloittaa vaikkapa ohjeistamalla omaa jäsenkuntaansa.

Historian iterointia

Usein sanotaan historian toistavan itseään, ensin varsinaisena tapahtumana, sitten tragediana ja lopuksi farssina. Tuleeepa silloin mieleeni parikin rauhan jaksoa Suomen historiassa, erilaisia ja siten odottavat toista iteraatiokierrostaan. 1800-luvulla elimme historiamme toistaiseksi pisintä rauhanjaksoa, mitä nyt välillä saatiin aihetta Oolannin sotalauluun. Seuraava rauhanjakso koettiin 20- ja 30-luvuilla. Molemmat jaksot pystyimme lopettamaan sotkemalla itsemme sotiin.

1800-luvun rauhaa alettiin tärvellä keinottelemalla Saksan keisarikunnan kanssa. Poliittiinen oikeistomme alkoi haikailla saksalaisia tänne miehittäjiksi. Lopulta onnistuttiin sotkemaan itsemme sisällissotaan ja sen aikana miehitetyksi.

20- ja 30-luvuilla oikeistomme touhotti Suur-Suomea ja heimosoti. Taas suhmurointikumppanina oli Natsi-Saksa. Ja lopputulokseksi saatiin meidän sotkemisemme II Maailmansotaan ja taas saksalainen armeija tänne.

Mikä oikeistoja aina riivaa kun rauha ei kelpaa ja pitää päästä sotimaan? Nytkin nimen omaan oikeisto haikailee sotilasliittojen perään ja on sotkenut meidät mukaan jo Afganistanin sotaan. Lisäksi on oikeistolaisia pikkuryhmiä, Pro Karelioita ja tykistökiltoja joille rajat ei riitä ja etsitään kaikki mahdolliset keinot kiusantekoon naapureille.

Molemmat kehityskulut johtivat sotiin ja olivat siten jo tragedioita. Sotia ei muuksi saakaan. Toivottavasti tätä nykyistä rauhanjaksoa, joka lienee toistaiseksi historiamme toiseksi pisin, ei pilata samanlaisella kehityksellä. Toivottavasti Pro Karelioiden ja muiden revanssististen rajaspekulanttien sekä NATO-kiimakkojen tohotus kääntyy mahdollisimman pian farssiksi ja päättyy hersyvään röhönauruun ennenkuin pahempaa ehtii tapahtua ja pääsemme rikkomaan kaikki ennätykset tällä nykyisella rauhanjaksollamme.

Hasardia

Kaarina Hazard on kirjoittanut Iltalehteen kolumnin Tony Halmeen kuoleman johdosta. Siinä hän värikkäin sanakääntein ja kielikuvin esittää kuin itsetuohoista reppanaa on käytetty hyväksi ja hänestä rakennettu kaikkien janoisten sankaria.

Kaikessa sen aiheuttamassa valitusryöpyssä, ainakin 70 valitusta Julkisen sanan neuvostolle, näyttää taas unohtuvan kirjoittajan todellinen sanoma. Halme on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjinä oli tiedotusvälineet sekä persu-poliitikot. Halme toki oli kai pääsääntöisesti itse kykenevä vastaamaan tekemisistään mutta kuitenkin häntä tunnuttiin vietävän julkisuudessa n.s. kuin lumiukko pihalla litran mittaa. Etenkin asialla tuntui olevan n.s. keltainen lehdistö m.l. bulevardilehdet jotka ikäänkuin yllyttivät häntä.

Onnettominta oli hänen "poliittinen uransa". Hänestä rakennettiin ikään kuin huono-osaisten edustajaa. Ja "kaunis edustaja" rakennettiinkin. Niin peitettiin todelliset ongelmat ja niihin ratkaisujen hakeminen. Se korvattiin älämölöllä ja sanoma kiteytyi Halmeen takapuoleen. Timo Soini ja muut perussuomalaiset toteuttivat siinä omaa tehtäväänsä. Lopputuloksena oli, että kukaan ei oikeasti päässyt ajamaan vähäosaisten asiaa ja vietiin asioihin vakavasti suhtautuvilta väheinenkin näkyvyys ja uskottavuus.

Nyt on aloitettu boikottikampanjoita Iltalehteä vastaan: boikotoikaa Iltalehteä kunnes Hazard erotetaan, boikotoikaa Iltalehteä jos Hazard erotetaan ja boikotoikaa Iltalehteä joka tapauksessa. Kaunis kukkanen on esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalta löytyvä "Boikotoikaa Iltalehteä ainakin niin kauan kun lehdessä toimii kolumnistina Kaarina Hazardin kaltainen lesbo ja mies-filantrooppi!" (sic). Onkohan boikotoijilta unohtunut yksi boikotin kohde: yritykset jotka mainostavat Iltalehdessä.

Tämä herättää kuitenkin kysymyksen miksi meitä kiinnostaa ennemmän Toni Halmeen kaltaisen reppanan sekoilu viina- ja huumepäissään autojen ja laittomien pyssyjen kanssa, Matti Nykäsen heiluminen Mervin ja veitsien kanssa, Vanhasen uuniperunat ja Tuksut. Miksi meitä ei kiinnosta budjetti, työmarkkina-asiat, NATOttaminen j.n.e. Miksi silminnäkijän jutuissa Vanhasen lautakasa on kiinnostavampi kuin rakennusalan vedätykset asukkaiden kustannuksella.

Kannattaisikohan meidän ennen Julkisen sanan neuvoston puoleen kääntymistä katsoa peiliin ja alkaa kiinnostua asioista jotka ihan oikeasti vaikuttaa meidän elämäämme.

Juha Molarin tapaus ja uskonnollinen tuomioistuin

Pro Karelian pääsihteeri Veikko Saksi on tehnyt kantelun Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille kun on kokenut tulleensa loukatuksi Juha Molarin blokikirjoittelussa. Kummankin osapuolen kielenkäyttöä on ruodittu niin monella eri keskustelupalstalla ja blokissa, että en tässä viitsi siihen enää tarttua. Sen sijaan en malta olla kirjoittamatta asiaan liittyvistä eräistä muista omituisuuksista.

Saksi on kokenut loukkaantuneensa Molarin virkatehtävien ulkopuolisista kirjoituksista eikä virkatehtävien hoidon takia. Siitä huolimatta Saksi on valittanut nimen omaan Molarin työnantajalle. Tuolla työnantajalla eli ev.lut. kirkolla on erityinen uskonnollinen tuomioistuin, tuomiokapituli. Se on nykyaikana omituinen kummajainen menneisyydestä, ajalta jolloin meillä täällä oli vielä uskontopakko. Se on työnantajan oma tuomioistuin jossa tutkijana, syyttäjä ja tuomarina toimii sama taho. Se on omituinen ja vääristynyt mekanismi työsuhdeasioiden hoitoon muutenkin mutta erityisesti vielä viranhoidon ulkopuolisissa asioissa erityisen kummallinen. Samanlainen jäänne on vain armeijalla.

Normaali menettely työsuhdeasioissa on sopia niistä työntekijän ja esimiehen kesken. Jos sopua ei synny, on käytettävissä luottamusmiesmenettely. Jos sekään ei toimi niin normaali menettely on ulkopuolinen ja riippumaton oikeuslaitos. No, työtuomioistuimessa on siinäkin tietyt ongelmansa mutta ne johtuvat vinosta lainsäädännöstä. Mutta työntekijöiden kiistat sivullisten kanssa käsitellään normaali elämässä heidän itsensä kesken ja jos ei suju niin asia hoidetaan oikeuslaitoksen suojissa mutta työnantajat eivät ole asianosaisia. Mutta kirkontyöntekijän osalta asiat käsitellään työnantajan omassa tuomioistuimessa joka ei ole ulkopuolinen eikä riippumaton ja ilmeisesti siksi otollinen ja mieluisa koston väline.

Koskahan pääsisimme kirkon ja armeijankin osalta normaaliin asioiden tilaan. Siis sellaiseen, että ei sallita omia omia sisäisiä tuomioistuimia vaan riidat ja muut selkkaukset hoidetaan tarvittaessa ulkopuolisissa ja riippumattomissa tuomiolaitoksissa.

Hyviä ja huonoja ydinuutisia

Tänä aamuna sai lukea Helsingin Sanomien paperiversiosta hyviä ydinenergiauutisia. Jutun mukaan kanadalainen malminetsintäyhtiö Namura Finland luopuu uraanikaivosvaltauksistaan. Samoin tekee ranskalainen Avera.

Lama-ajan mukanaan tuoma kustannustietoisuus on saanut heidät arvioimaan uraanikaivosten kannattavuutta. Toivoa vain sopii, että tämä uusi valveutuneisuus leviää myös itse energiayhtiöihinkin. Tähän mennessähän ydinvoimaloiden kannattavuutta on markkinoitu kyseenalaisin vedätyksin joissa monia kustannuksia ja haittoja on vähätelty ja levitelty perättömiä hyötyhaaveiluja. On esimerkiksi kannattavuuslaskelmista "unohdettu" osa riskeihin varautumisesta. Samoin jätteiden loppusijoituksen ratkaisuista eikä kustannuksista ole vielä oikeasti hajuakaan. Eikä uraanikaivosten vaikutuksia omiin ympäristöihinsä huomioida ollenkaan. Toivottavasti tämä laman mukananaan tuoma uusi kustannustietoisuus saa huomioimaan nyt huomioon ottamatta jääneet näkökulmat.

Hesarin jutun mukaan asiaan kuulemma vaikuttaa myös uusi valmisteilla oleva kaivoslaki. Se kun antaisi maanomistajille ja kunnille enemmän sananvaltaa kaivosvaltauksiin. Hyvä niin jos laki vaikuttaa jo etukäteen hillitsevästi.

Huonompia uutisia sen sijaan jo joulukuussa Kalevassa ollut haastattelu jonka mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yli-insinööri Jorma Aurela on patistellut Oulun yliopistoa lähtemään ydinvoimalahehkutukseen Fennovoiman siivelle. Saisivat kuulemma ylimääräistä rahoitusta ydinvoiman lobbausrahoista. Onko tässä nyt TEMmin insinöörin tavoitteena yrittää ohjailla yliopistollista tutkimusta suosimaan yhtä ja vaarallisinta energiatuotantomuotoa? Jos ja kun ydinvoimayhtiö Fennovoima olisi mukana niin tuskimpa tutkimuksista kovinkaan ydinvoiman kannalta kriittisiä tuloksia tulisi. Eikö TEMmin olisi sen sijaan syytä tukea monipuolista energia-alan tutkimusta?

Sionismia ja semitismiä

Iltalehti on julkaissut joulunumerossaan koko aukeaman haastettelujutun Ruben Stilleristä. Siinä toistetaan keskeisimmät sionistisen propagandan harhautukset, alkaen väitteestä, että antisionismi olisi antisemitismiä.

Hän esittää Israelin valtion kritisoinnin mukamas juutalaisten sorron ja murhaamisen aiheuttamana huonona omanatuntona ja osana suomettumisen krapulaa. Tämä on vanha ja paljon käytetty keino kun ei ole käytettävissä asia-argumentteja. Hänen mielestään on vastenmielistä verrata nykyisen juutalaishallinnon toimia Lähi-idässä saksalaisten natsien toimiin. Hänen mielestään Israelin valtion sortotoimien tuomitseminen tarkoittaa toivetta, että kaikki juutalaiset olisi pitänyt tuhota keskitysleireillä. Stiller rakenteli näyttävästi itselleen mieleistä kuvitteellista vastaväittäjää, n.s. olkinukkea.

Hän ei myöskään suostu ymmärtämään arabien erilaisuutta vaan pitää heitä yhtenä yhtenäisenä joukkona jota vasemmisto kaksinaismoralistisesti paapoo.

Oikeasti sionismi on kansainvälisesti tuomittu poliittinen alueelliseen ylivaltaan pyrkivä nationalistinen ideologia. Se pitää juutalaisia kansana muita ylempiarvoisena ja oikeutettuna sortamaan ja valloittamaan haluamansa alueet lähi-idästä, muodostamaan Suur-Israelin eli n.s. Erez Israel'n. YK:n yleiskokous on julistanut sionismin rasistiseksi vuonna 1975 (tosin päätös on kumottu vuonna -91 jotta Israel olisi saatu osallistumaan erääseen rauhanneuvotteluyritykseen).

Semitismi sen sijaan on juutalaisuutta eikä poliittinen ja nationalistinen aate. Silloin myös antisionismi on ihan eri asia kuin antisemitismi. Antisemitismi on rasismia mutta antisionismi on on rasismin vastustamista.

Stiller tuntuu perustavan ajatuskulkuun jonka mukaan Israelilta odotettaisi parempaa käytöstä ja moraalia kun he ovat kansana niin paljon kärsineet. Tämä ei pidä paikkaansa sillä Israelilta ei odoteta muuta kuin, että se noudattaisi muilta edellytettäviä kansainvälisen toiminnan sääntöjä, noudattaisi esimerkiksi erilaisia kansainvälisiä sopimuksia. Mutta Israelhan on jo alunperinkin perustettu vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Ja sionismi perustaa vaatimuksensa ja tavoitteensa vanhoihin mystisisiin uskonnollisiin kirjoituksiin.

Stiller syyttää suomalaista vasemmistoa tekopyhyydestä. Minusta Stillerin omaan asenteeseen tuntuu pikemminkin kuuluvan tekopyhyys kun hän vaatii, ihan oikeutetusti, arabimaihinkin demokraattisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia mutta "unohtaa" vaatia Israelilta samaa suhteessa palestiinalaisiin.

Stiller myös unohtaa tai ei vain tunnista, että yhteiskunnat ovat perin erilaisella kehitysasteilla. Lähi-idän monet, itse asiassa miltei kaikki, kansat elävät vielä siirtymävaihetta feodalismista kapitalismiin. Siinä suhteessa moderni Israelin valtio on sen vaiheen jo ohittaneiden ihmisten luomus. Tosin sielläkin on vielä erityispiirteenä kovin korostunut teismi eli se on uskonnollinen valtio vaikka suuri osa israelilaisista onkin sekulaareja.

P.s. Toisaalta Stiller on ihan oikeassa suomalaisesta sotakiihkosta näin Talvisotaa tasakymmenvuotena muisteltaessa. Olen samaa mieltä sodan alkamisen ja sen käymisen juhlinnan irvokkuudesta. Meidän pitäisi jo päästä sodan juhlimisesta sodan lopettamisen juhlintaan.

Kerrankin EUsta järkeä

Huomasin tuossa selaillessani The Guardian Weekly:ä, että EU on vaatimassa kansainvälistä valuuttarahastoa (International Monetary Fund eli IMF) selvittämään n.s. Tobinin veron käyttöönottoa. Juttu täytti miltei koko etusivun. Myös G20 maat ovat olleet asialla ja IMF on selvittämässä asiaa.

Kaiken kaikkiaan taloustieteen Nobelilla palkitun USA-laisen taloustieteilijän, James Tobinin (1918 – 2002) alunperin luoma ajatus valuuttakaupasta perittävästä verosta on varsin kannatettava. Kyse olisi mitättömän pienestä, esim. 0,005 %verosta per jokainen valuuttakauppa. Toisaalta se hillitsisi valuuttaspekulaatioita ja toisaalta keräisi merkittäviä varoja koska valuuttakaupan voluumit ovat suuret. Viimeisimpien ehdotusten mukaan kertyviä varoja voitaisi käyttää vaikka ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen. Muita hyviä kohteita voisi olla globalisaation ongelmat, nälkä j.n.e.

Ajatusta on myös kehitelty eteenpäin niin, että siihen voitaisi liittää erilaisia rangaistusveroja erityisesti kriisitilanteissa joissa spekulointia on erityisesti hillittävä. Yksi tälläinen on esimerkiksi n.s. Tobinin_Spahnin malli. (Paul Spahn (1939- ), saksalainen taloustieteilijä)

Hyvin paljastavaa on, että suomalaiset valtatiedotusvälineet ovat täysin vaienneet aloitteista. Ne ovat niin uusliberaalin talouspolitiikan ajajien talutusnuorassa vaikka itse talousliberalismi onkin karahtanut pahasti karille jälleen kerran.

Joka tapauksessa nykyisellä tavalla finanssimarkkinat eivät voi jatkaa kuten tähän asti eivätkä ne itse näytä pystyvän säätelemään itseään. Silloin Tobinin veron kaltainen väline laajennuksineen voisi auttaa pahimpien ylilyöntien hillitsemisessä. Tosin sekään ei auta kaikkein innovatiivisimpien spekulantttien hillitsemisessä.