Sivun ylläpitäjä kertoo kommenttiosiossa hyvien tapojen mukaiset kommentit julkaistavan. Ilmeisesti Markkulan kirjoitukseen kriittisesti suhtautuva kirjoitus ei ole sellainen. Esitän k.o. kirjoitukseni myös täällä jotta sen hyvien tapojen mukaisuutta voi arvioida muutkin kuin Espoon sensorit. Tässä siis kirjoitukseni lyhentämättömänä ja mitään lisäämättä:
"Jos Markkulan hehkutuksessa on puoletkaan totta
niin EU:n eliitit eivät voisi olla kauempana alueidensa asunkkaiden
todellisuudesta. Jos siis he hehkuttavat tosissaan ja vakavissaan
Espoon olevan paras. Joko a) he eivät tiedä miten heidän
kotiseuduillaan oikeasti eletään, b) he eivät tunne espoolaista
menoa tai c) he ovat vain sisäsiistiin tapaan kohteliaita ja
Markkula yrittää repiä siitä respektiä itselleen, edustamalleen
puolueelle ja Espoossa harjoitetulle yksipuoliselle politiikalle.
Veikkaan vaihtoehtoa c."
Itse en näe kirjoituksessa mitään asiatonta mutta onhan se jokseenkin kriittinen toisaalta Markkulan hehkutusta kohtaan ja toisaalta huomioin hieman myös perisuomalaista tapaa pitää kohteliaisuuksien latelemista oikeana kehumisena.
Sen sijaan espoolaissensorien käytöksen näen heidän tapanaan kohdella kaupungin johdon kanssa erimieltä olevia kaupunkilaisia. Meillä on ilmeisesti sananvapautemme vain jos suhtaudumme riittävän myötämielisesti johtajien aivoituksiin.
Sen sijaan espoolaissensorien käytöksen näen heidän tapanaan kohdella kaupungin johdon kanssa erimieltä olevia kaupunkilaisia. Meillä on ilmeisesti sananvapautemme vain jos suhtaudumme riittävän myötämielisesti johtajien aivoituksiin.
Olen edelleenkin mieltä, että Markkulan hehkutus Espoosta on täysin vailla pohjaa jostakin mainitsemistani syistä tai niistä kaikista. Sen lisäksi hämmästelen Espoon kaupungin sivujen sensorien herkkähipiäisyyttä. Lieneekö kokoomuslaisen johdon opastama tapa? Niinpä pidän todellakin alkuperäisen kommenttini kohtaa c todennäköisimpänä vaikka en toki pidä EU-eliittien ja heidän mukanaan Markkulan vieraantumista todellisuudesta mahdottomana vaan pikemminkin todennäköisenä.
En kirjoittanut mitään kuralätäköistä vaan miljoonien ja taas miljoonien vuosien aikana sopivissa olosuhteissa tapahtuneista kemiallisista prosesseista.
En myöskään kirjoittanut mitään tyhjästä ilmestymivistä ynniäisistä sillä tyhjästä on todellakin paha nyhjästä kuten n.s. vanha kansa on aina tiennyt. Mutta sen sijaan kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyviin uusiin yhdisteisiin ja niiden reagoimiseen toistensa kanssa viittasin. Eräässä vaiheessa noiden molekyylien muodostama yhdiste alkoi reagoida itsenäisesti ympäristöönsä ja alkusolu oli syntynyt, et cetera, et cetera.
Nimimerkin viittaus ynniäisensä päätökseen ja itsensä kehittämiseen sisältää myös vihjeen täydellisestä väärinymmärryksestä, joko tahattomasta tietämättömyydestä tai tahallisesta provokeeraamisesta kumpuavasta. Elämän synnyn prosesseissa on kyse tiedottomien yhdisteiden kemiallisista reaktioista eikä sen jälkeenkään tapahtuneessa ja edelleen jatkuvassa evoluutiossa yksikään yksilö tee yhdessä muiden kanssa eikä erikseen yksinensä tietoisia päätöksiä evoluutioon liittyvistä asioista*). Muutos ynniäisestä pikkuhiljaa, vaiheittain ja moneen kertaan lajiutuen nykyiseen lajien kirjoon on erilaisissa olosuhteissa eläneiden erilaisten populaatioiden sopeutumista ympäristäänsä siten, että parhaiten kulloinkin sopeutuneet ovat päässeet parhaiten jakamaan geenejään seuraaville sukupolville. Evoluutioteoria kuvaa tuon kehityksen mekanismeja populaatioiden tasolla eikä kerro sanallakaan yksilöiden kehityksestä. Sitä varten on eri teoriansa.
En väittänyt ettei prosessia tai oikeammin prosesseja ei olisi pystytty todistamaan. Pikemminkin päin vastoin. Mutta kerroin, ettei koko prosessia ole kyetty sen pitkän keston takia ole kyetty toistamaan. Kerroin kuitenkin, että osia prosessista on jopa pystytty laboratorio-olosuhteissa toistamaan. Todistaminenhan on monimuotoisempi kokonaisuus pitäen sisällään myös teoreettisen, siis ilman kokeellisia tai luonnosta tehtyjä havaintoja suoritetun todistamisen. Mutta vahvinta todistamista on toki riippumattomattomasti toistettavissa olevat havainnot luonnosta. Empiiriset kokeet sisältävät havaintovirheiden lisäksi mahdollisuuden vääränlaisiin olosuhteisiin ja vääränlaisen kokeen väärään suorittamiseen.
Lisäksi on korjattava ettei mallintaminen ole kopioimista ja monistamista vaan kohdettaan kuvaavan mallin rakentamista, joko sanallisesti, kuvallisesti ja joko yksi-, kaksi- tai moniulotteisesti. Malli on aina kuitenkin kuvaus kohteestaan, ei sen toimiva kopio tai klooni.
P.s. Nimimerkin opettaja oli hyvinkin oikeassa. Kysymys kuitenkin kuuluu: milloin ja missä määrin. Ja tietenkin lisäksi kannattaa kysellä josko kaiken kopioiminen ja monistaminen
on ihan ihan tarpeellista.
---
*) Ehkä kuitenkin ihmisen kulttuurievoluution kuuluvaa päätöstä välttää lähisukulaisten keskinäistä lisääntymistä voisi pitää tuon suuntaisena vaikka kyseessä on kuitenkin paljon
evoluutioon kuuluvia muutoksia lyhytjänteisempien haitallisten vaikutusten eliminoimisesta. Samanlaatuisina voisi pitää myös erilaisia, pääosin perusteettomia, sterilisointivaatimuksia
ja -menettelyjä joita on kohdistettu monella tavalla monenlaisiin ihmisiin. Niissä kaikissa on kuitenkin kyse enemmän yksilötason vaikuttamista heti seuraavaan sukupolveen kuin
evolutiiviseen populaation kehitykseen vaikuttamisesta.
Sen sijaan eri puolilla maailmaa toissa vuosisadalla aloitettu ihmisen rodunjalostus oli suoraa yritystä vaikuttaa evoluutioon, sekä karsimalla ei toivottuina pidettyjä piirteitä että korostamalla toivottuina pidettyjä. Ne kuitenkin lienevät osoittaneet kulttuurisen ja eettisen toimimattomuutensa, ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajaksi - onneksi.
"
En itse havaitse niissä mitään sellaista laadullista, tyylillistä tai sisällöllistä eroa joka edellyttäisi toisten jättmiästä julkaisematta. Ihmettelenkin siis Itä-Savon käyttämää sensuurilinjaa. Vaikka tokikin tunnistan heillä olevan viimekädessä päätösvalta mitä sivuilleen päästävät. Olen siis hyvin hämmästynyt kohtaamstani sensuurista.