Johan nyt on markkinat

Jo pitemmän aikaa on puhuttu kaikennäköistä sähkömarkkinoista. Se on osa päällä olevaa energiakriisiä. Erilaiset tahot ovat tarjonneet erilaisia ratkaisuja, markkinavoimista yhteiskunnan poliittiseen säätelyyn.  Nyt viimeisin tarjottu ratkaisu on ollut hintakatot ja Sanna Marin:n hallituksen lista: kertakorvaus, laskujen jaksotus ja ns Windfall-vero sekä hintakaton selvittäminen.  Tarinaa vatvottaessa kannattaisi kuitenkin muistaa muutama asia.

Reagoinnissa hintojen nousuun on kovinta ääntä saaneet aikaan oikeistopopulistien yritykset lyödä poliittista mynttiä tilanteella, ihan maahanmuuttajien ja bensanhinnan tapaan: ohi ja yli eikä vahingossakaan asiaa. Unohtamatta tietenkään populistien kestovastustajaa n.s. Vihreää siirtymää. Toisille se on pahin syyllinen ja toisille Venäjä.  Jälkimmäiseen takertuvat n.s. Läntisen arvoyhteisön narratiiviin kiinnittyneet.

Nykyinen energiakriisi alkoi kahdesta tekijästä: 1) USA:n käynyt taloussotaansa jo vuosikausia ja yksi osa sen offensiivejä on ollut torpedoita Venäjän energiakauppaa m.m. saadakseen omaa särötettyä LNG:tään eurooppalaisille, lähinnä EU, markkinoille. Siinä se on pitkälti onnistunut.  2) Merkittävä tekijä on myös ollut EU:n halu siirtyä pitkäaikaisista kaasun toimitussopimuksista ns SPOT-markkinoille käymään kauppaa "päivän hinnoilla" kun oltiin tilanteessa jossa markkinahinnat olivat pitkiä sopimuksia alhaisempia.  Yhä alempia hintoja odotellessa jättivät keväällä ja kesällä 2021 kaasusäiliönsä täyttämättä, Reaktio oli, tietenkin, että kysynnän kasvaessa hinnat nousivat ja varastot olivat edelleen vajaita. Syylliseksi osoitettiin Venäjä joka ei muka toimittanut kaasua vaikka sitä ei oltu edes tilattu.

Samaan syssyyn on osana laajempaa hybridisotaa yritetty sanktioida kaupankäyntiä Venäjän kanssa ja yritetty syyttää siitäkin Venäjää. Ihan jo haluttomuudesta toimittaa kun samalla länsi on estänyt maksujen päätymisen myyjälle.  Osana on vielä sabotaasi Nordstream-putkia vastaan sekä Saksan hallintoviranomaisissa kuin fyysisesti itse putkiakin vastaan.  Keinotekoisena keppihevosena käytetään Ukrainan sotaa jonka taustalla on lännen haluttomuus neuvotella OSCE:n tunnustamasta "jakamattomasta turvallisuudesta" ja into jatkaa USA:n etupiirin laajentamista kohti Venäjää.

Eikä vähiten tilanteeseen ole vaikuttanut kummalliset käsitykset meillä vallitsevasta talousjärjestelmästä.  Me elämme kapitalismissa, kapitalismiksi kuten Hannu Taanila on muotoillut.  Se tarkoittaa, että hinnat lähenevät aina markkinoilta saatavissa olevaa korkeinta mahdollista hintaa. Se on kaasulla läntisessä Keski-Euroopassa tuotettu sähkö ja sitä meidänkin hintamme seuraavat vaikkei täällä paljon kaasusta sähköä tehdäkään.  Siinä heiluu se kuuluisa Adam Smith:iläinen "markkinoiden näkymätön käsi".  Markkinoiden vapaus ei näytä enää kuitenkaan kelpaavan niiden autuutta saarnanneille kun kolisee omissa nilkoissakin.  SIlloin laskut pyritään "sosialisoimaan" kuten on tapana aatehistoriallisesti vääristellen käyttää sosialismia lyömäaseena.

Hintojen nousu aiheuttaa, tietenkin, kohtuuttomia vaikeuksia etenkin pienituloisille ja vähävaraisille.  Se ei tunnu kiinnostavan kun apua ollaan tarjoamassa pääasiassa isoja sähkölaskuja generoiville, niin sähkölämmittäjille kuin paljon muutenkin sähköä käyttäville.  Heikoimmassa asemassa olevat kaatuvat taas tässäkin ns. omavastuisiin vaikka varaa ei olisi senttiäkään mihinkään ylimääräiseen.  Unohdetaan jopa sähkönsäästöintoilussa, että juuri niiden nyt helpotettavien isompien sähkölaskujen maksajia pitäisi eniten kannustaa sähköä säästämään.

Oma lukunsa on kuinka erilaisilla poliittisilla keinoilla, sekä hallituksen toimilla että opposition ehdotuksilla pyritään tarttumaan vain oireisiin.  Unohdetaan, tarkoituksellako?, että iso osa sähköyhtiöistä on julkisen vallan omistuksessa. Moni on kokonaan kuntien omistama ja joissakin valtiokin mukana. jatkuvasta yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä huolimatta silti ihan omistajaohjauksella voitaisi kohtuullistaa ylisuurien voittojen kahmimista. Mika Lintilän "verirahoiksi" Ukrainan sodan takia kutsumia voittoja.  Se alentaisi hintoja kaikkein tehokkaimmin. 

Helsinkiläinen Helen on päättänyt alentaa hintojaan, hyvä niin, mutta ei anna mahdollisuutta korkeampia hintoja maksamaan joutuvien äänestää sähkölaskuillaan kiskurihintoja vastaan ja hyötyä alennuksesta.  Tässä haiskahtaa kartelli-ajattelu joka ei helpota kuin pienen osan elämää.  Eikö tässäkään haluta antaa kilpailun edistää hintojen laskemista kuten talousjärjestelmämme kauneimmat mainoslauseet esittävät?

Kaikenkaikkiaan tämä, taas, antaa kummallisen kuvan meidän markkinataloudestamme, joka on eufemismi kapitalismille, ja sen puolesta elämöivien pikkupolitikoinnista.  Juurisyihin ei haluta pureutua mutta pelehditään oireissa, jopa hallitus populistiopposition tahdissa.  Lienee turha toivoa, että ensikevään eduskuntavaaleissa meno muuttuisi?

Perussuomalaisten jengiongelma ei ole jengien ongelma, eikä meidän muidenkaan

 Viime aikoina Perussuomalaiset ovat suunnanneet maahanmuuttajavastaisen älämölönsä kohti nuorisojengejä. Kun uutisissa on ollut jokunen juttu kiinni otetuista väkivaltarikoksia tehneistä jengiläisistä, joukossaan maahanmuuttajataustaisia, sopankeitto onkin lähtenyt reippaasti käyntiin pahimpaan populistityyliin *). On unohdettu mitä katujengit **) ovat sekä jengiytymisen ja niistä joidenkin harjoittaman rikollisuuden taustat puhumattakaan historiasta ja seurauksista. Tuloksena tietysti vain pintapuolista mutta helppohintaista propagandaa joistakin oireista mutta ei mitään millä ongelmiin, siltä osin kun niitä oikeastikin on, tarttua ja niitä ratkaista. 

Perussuomalaisten älämölö olisi paljon harmittomampaa jolleivat he veisi sillä aikaa tärkeämmiltä asioiden hoidolta esimerkiksi eduskunnassa välikysymyksillään ja kyselytuntien jankutuksillaan.  Ne osoittavat ettei heillä ole aikomustakaan hakea asiallisia ratkaisuja oikeisiin ongelmiin vaan vain ohjata huomiota pois ihmisiä aidosti huolettavien ongelmien ratkaisuilta joilla puututtaisi juurisyihin.

Perussuomalaiset haluavat esittää jengien harjoittaman väkivallan ikään uutena, maahanmuuttajien tuomana ilmiönä.  He "unohtavat" jengejä olleen oikeastaan "aina".  Historiallisesti kuuluisia ovat Nurmijärven maantierosvot, Härmän häjyt, sakilaiset, lättähattuporukat j.n.e. ihan vain muutama mainittuna.  Samaten kaupungeissa on ollut iänkaiken kaupunginosajenginsä ja maalla on organisoiduttu kyläkunnittain. Seurauksena hälinää ja hulinointia sekä rikollisuutta ihan jopa järjestäytyneeksi rikollisuudeksi asti. Mutta silti kaikki jengit eivät ole rikollisia eikä kaikki rikolliset jengiläisiä. Eikä perussuomalaiset pysty edes erottamaan nykypäivän ammattimaista järjestäytynyttä rikollisuutta jengiytymisestä.  Jengiytyminen ja jengit ovat kovinkin monimuotoinen, historiallinen ilmiö.

Jengiytymiseen liittyy ihan oikeasti ongelmia mutta ne eivät ole maahanmuuton ongelmia eikä niitä ratkaista maahantulon ehtoja kiristämällä, perussuomalaisten "matut raus" -politiikalla.  Ne ovat sosiaalipoliittisia, koulutuksellisia sekä ennenkaikkea yhteiskuntamme rakenteista ja prosesseista johtuvia syrjäyttämisen ja näköalattomuuden seurauksia. Joissakin äärimmäisen harvinaisissa poikkeustapauksissa toki myös on joitakin mielenterveydellisiä ongelmia kuten psykopatiaa.  Ongelmat osuvat myös muihin kuin maahanmuuttajiin mutta kertautuvat intersektionaalisesti kun kohteena ovat etnistä ja kulttuurista toiseutta edustavat, selkosuomeksi erinäköiset ihmiset.

Ksenofobisia ennakkoluuloja on helppo lietsoa erilaisilta näyttäviä kohtaan, etenkin kun yleisönä on omasta sosioekonomisesta asemastaan huolissaan olevat.  He mielellään projisoivat huolensa ja pelkonsa erinäköisiin kun sopivasti yllytetään ja ulkopuolisia syyllistetään. Siinä suhteessa Perussuomalaiset ovat ydinosaamisensa äärellä.  Onhan heidän perustajaisänsä Timo Soini ihan opinnäytetyötään myöten asiaan perehtynyt ja heidän missionsa ohjata huomiota pois asioista jotka oikeasti vaikuttavat, kuten yhteiskunnan ja talousjärjestelmän rakenteet ja prosessit sekä niistä nouseva "päällysrakenne".

Perussuomalaisilla on yleensäkin vakioitu ratkaisu kaikkeen josta he eivät pidä: kiellot ja rangaistukset. On kyse rikollisuudesta, maahanmuutosta, epäkansalliseksi kokemastaan kulttuurista t.m.s. Niinpä nytkin heidän ratkaisunsa on rangaistusten koventaminen ja karkotukset.  Ne eivät vain toimi, eivät ole milloinkaan toimineet eivätkä tulle toimimaan nyt tai tulevaisuudessa.  Jengiläistymisen on yleensä hoitanut aika sillä jengivaihe on nuorille useinmiten melko lyhyt ajanjakso aikuistumisen kynnyksellä. Järjestäytynyt rikollisuus on eri asia.

Pääsääntöisesti ihmiset pitää poissa rikollisporukoista, että heillä on positiivinen näköala tulevaisuuteen.  Se tarkoittaa, että he voivat luottaa parempaan huomiseen, toimeentuloon, kanssalaisuuteen yhteisön hyväksyttynä jäsenä. Siis, että he voivat rakentaa tavallisella elämällä tulevaisuuttaan ja voivat luottaa sen myös rakentuvan.  Jotta siihen päästään meidän on muutettava yhteiskuntaamme suvaitsevammaksi, ihmisiä mukaanottavammaksi emmekä saa syrjäyttää erilaisia ulkopuolelle.  Silloin myös nuorisojengeissä, sekä vaarallisemmissa että harmittomammissa pyörivät nuoret eivät jatka uraansa jengeistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen vaan normaaliin yhteiskuntaan ja mieluiten kanssalaisiksi.

___

*) Käytän populismi-termiä tässä merkityksessä poliittinen liike tai toimintatapa jossa poliittisen suosion kalastalelemiseseksi esitetään yksinkertaistettuja ennakkoluuloihin nojaavia ja niitä vahvistavia väitteitä joiden kuvitellaan saavan tukea kohdeyleisön joukossa. Silloin ei ole tarkoitus ratkaista ongelmia vaan kärjistää asenteita ja mielipiteitä yksittäisten valittujen oireiden tasolla. Populismi-käsitteestä laajemmin m.m. Ville Vahosalmi: Mitä on populismi? 

**) Katujengi on nuorista koostuva järjestäytynyt ryhmä, jolla on oma ryhmäidentiteetti ja nimi. Katujengit toimivat omien kulmakuntiensa kaduilla ja ovat yleensä sekaantuneet laittomuuksiin ja väkivaltaan. (Lähde: Wikipedia-artikkeli Katujengi, lainattu 26/11 -22)

NATO-kiiman seuraava aste: ydinasekiima

 Vielä muutama kuukausi sitten NATOttajamme vakuuttivat meille ettei NATO-jäsenyys suinkaan tarkoita ydinaseita Suomemme maaperälle.  Nyt kun pöly alkaa laskeutua hakemuksen ylle onkin kellon ääni muuttunut. Nyt samaiset vouhakkeet ovat mieltä, että meidän pitää päästä täysillä mukaan sen ydinaseohjelmiin. Puhuvat sateenvarjosta kuin se olisi helpommin läpi menevä eufemismi.

Etenkin Kokoomuksessa huuto on nyt suuri. M.m. varapuheenjohtaja Antti Häkkänen on ollut innolla puhumassa kuinka ydinasepelote on oleellinen  osa NATO-jäsenyyttä. Heidän mukaansa meidän pitää kantaa oma vastuumme NATO:n yhteisestä asiasta.

Vasemmammalla ollaan oltu varovaisempia.  Rauhantahtoisuudesta NATOn ja asekauppojen verran lipsunut Vasemmistoliittokin, m.m. varapuheenjohtajansa Jussi Saramon sanoin kieltäytyy tiukasti ydinaseista, ainakin toistaiseksi.  Hän vetoaa m.m. Ydinenergialakiin (990/1987, 2. luku, 4§): "Ydinräjähteet; Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.".

Muut poliittiset puolueet ovat olleet hieman rajotetummin liikkeellä mutta läpi Eduskunnan lienee tulkittavissa ettei juuri kukaan välitä pistää hanttiin kun oikeasti heille sopii riekkua mukana kaikessa mahdollisessa. Etenkin jos pääsee isojen poikien ja tyttöjen kylkeen peesaamaan julkisuudessa. Jens Stoltenberg:llä on kavereita vaikka olisi millaiset riskit ilmassa, maassa ja vedessä.

Bulevardilehdet jo ilakoivat estoitta suomalaisten osallistumisella NATOn ydinaseharjoituksiin vakuuttaen ulkoministeri Pekka Haaviston ja puolustusministeri Antti Kaikkosen suilla ettei mitään pidäkkeitä enää ole. Uudet hankittavat F-35 hävittäjätkin pystyvät kuulemma ydinohjuksia kuljettamaan.

Myös Ydinsulkusopimus (11/1970) kieltää meiltä kategorisesti ydinaseet. Etenkin jälkimmäisestä tosin USA vähät välittää sillä se on sijoittanut omiaan useisiin ydinaseettomuuteen sitoutuneihin maihin.  Euroopassa USA on sijoittanut niitä ainakin Saksaan, Italiaan, Alankomaihin ja Belgiaan mutta se ei kerro millä aluksella tai lentokoneessa niitä on muualla mukana.

Tämä näyttäytyy, jälleen kerran, klassisena pienten askelten naruttamisena jossa jotkut lienevät mukana ihan jopa uskoen kulloisenkin vaiheen sen hetkiseen propagandaan muistamatta aikaisempia vedätyksiä. Mutta kellokkaat varmasti tietävät mitä ovat olleet tekemässä jo vuosikymmeniä: viemässä meitä lännen sotarintaman etulinjaan tykkien ruuaksi ja polkemaan miinoja, taistelemaan läntisen arvoyhteisön puolesta viimeiseen suomalaiseen.

Koska me heräämme? Koska me osaamme oikeasti katosa mihin meitä ollaan viemässä? Ja koska alamme pitää hanttiin?

Vaalit Italiassa ja julkisuus meillä

Italiassa on juuri järjestetty vaalit. Lopullinen tulos ei ole tätä kirjoitettaessa vielä selvillä mutta viitteet antavat luvan vahvasti arvailla ns keskusta-oikeisto -blokin voittavan enemmistön ja pääministeriksi nousevan äärioikeistolainen Giorgia Meloni. Hän edustaa äärioikeistolaista, kansallismielistä ja EU-skeptistä Fratelli d'Italia -puoluetta (-"Italian veljet", lyh: FdI). Se on suurin voima vaaleissä yhdessä esiintyneessä (keskusta-)oikeisto-blokissa. 

Italian (keskusta-)oikeisto-blokki muodostuu Melonin veljistä lisättynä Matteo Salvani:n Lega Nord:lla ja Silvio Berlusconi:n Forza Italia:lla. Liittouma ei kuitenkaan liene kovinkaan yhtenäinen sillä normaaliin äärikoikeistolaiseen tapaan joukoissa on paljon halukkaita capo:ksi capo di tutti capi:n paikalle. Lisäksi Berlusconi:n Forza.sta on livennyt paljon väkeä Meloni:n veljiin.

Suhtautuminen valtajulkisuudessamme eli mediamme valtavirrassa italialaisten äänestämiseen on kummallista.  Ei juurikaan ole vaivauduttu selvittämään erilaisten koaliitioiden merkityksiä tai tavoitteita. On toki tunnistettu Meloni hyvinkin oikeistolaiseksi ja Benito Mussolini:n ihailijaksi ja Berlusconi:n entiseksi ministeriksi. Silti kuitenkin hänen johtamaansa liittoumaa nimitetään keskusta-oikeistolaiseksi vaikkei siitä mitään keskustalaista löydy. 

Oma lukunsa on kuinka läntisen arvoyhteisön valtavirrasta poikkeamista käsitellään. Sitähän pidetään liki rikoksena kun eivät rieku innolla mukana lännen falangeissa inhaa itää, Venäjää ja Kiinaa vastaan. Se tuntuu olevan meikäläisessä valtavirrassa suurin synti johon ihminen saattaa syyllistyä, ei totalitaristinen äärioikeistolaisuus. Vakavin syytöshän heihin kohdistetaan peikottamalla heidät putinisteiksi.

On niin helposti unohdettu ne hyvepuheet joissa vaaditaan maille suvereniteettiä päättää omista asioistaan. USA:n nyk. ulkoministeri Anthony Blinken:n sanoin "päättää omasta polustaan". Sitä vaaditaan kaksinaismoralistisesti ja tarkoitushakuisesti niille joille se kulloisessakin poliittisessa tilanteessa sopii, kuten Ukrainalle, mutta ei niille joissa ihmisten "vääriä" haluja ei pystytä enää peittämään, kuten nyt Italialle.

Oikeasti Italian oikeistoa pitäisi arvostella heidän oikeistolaisesta politiikastaan ja epäinhimillisestä ihmiskäsityksistään.  Hehän kannattavat arkaaista patriarkaattia, vastustavat tasa-arvoa, aborttia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia sekä haluaisivat ajaa turvaa ja apua hakevat pakolaiset mereen. Samalla kun heillä ei ole mitään pääomien vapauksia vastaan.

Näyttää, että meikäläisen valtajulkisuuden ja valtavirtamedian suhtautumisen ratkaisee kuinka suhtaudutaan "läntisen arvoyhteisön" eli USA:n johtaman lännen imperialistiseen ohjelmaan. Jos sitä puolustaa, suhtaudutaan suopeasti tai ainakin suvaitaan omituisuuksia mutta jos asettuu poikkipuolin sen geostrategisten imperatiivien kanssa, peikotetaan vihoviimeiseksi kuvitltuun: putinistiksi.

Tietenkin olisi ihan liikaa vaadittu, että analysoitaisi millainen politiikka yleensä johtaa italialaisen oikeiston kaltaisten esiinmarssiin, siellä ja muualla. Mikä osuus on toisaalta harjoitetulla talouslibertaarilla ja toisaalta maailmanpolitiikan taloussotia rakentavalla politiikalla?  Niin kauan kun tavallisia ihmisiä kuritetaan leikkauksilla ja aiheutetaan suurvaltapolitiikan rintamalinjoilla talouskriisejä, ei voi odottaa muuta kuin vastareaktioita.  Ilmeisesti valtaapitävät eliitit eivät halua kohdata todellisia vaihtoehtoja joten he antavat populistien nousta purkamaan ihmisten paineita.  Lopputuloksena on kuitenkin fascismin ja natsismin kaltaisten totalitarismien nousu ja sekös myös kapitaalien omistajille kelpaa sillä ne pitävät rahvaan tehokkaasti kurissa, noyrinä työläisinä ja krääsää kuluttavina sekä syrjäytettynä suhteellisena liikaväestönä. Stä maailmaa koossa pitämään tarvitaan pitkiä pamppuja ja paljon piikkilankaa. Niitä on tarjolla näillä äärioikeistopopulisteilla.

Viisumeista rauhaan

Yksi viimeaikojen kiihkein misorussistinen offensiivi on ollut yritykset kieltää venäläisiltä matkailijoilta pääsy EU:in kieltämällä heiltä turisti- ym. viisumit.  On pyöritelty erilaisia laillisia keinoja ja kovimmat vaatineet ehdotonta täyskieltoa heti tai ainakin jo eilen.

Yksi laillisuuskysymys on ollut Schengenin sopimuksen pykälät ja mitä siinä olevat turvallisuusriskit tarkoittavat. Toiset näkevät venäläiset turistit heti ja ainoastaan turvallisuusriskeinä ja jotkut toiset taas haluaisivat nähdä humanitaariset syyt päästää mieluisan opposition jäseniä turvaan.  On myös vertailtu CoViD19-pandemian vuoksi tehtyihin sulkuihin.

 
Ei ehkä kannattaisi suhtautua sopimuksiin ja lakeihin kuin rusinapullaan. CoViD19-toimien suhteen toimittiin sopimuksien puitteissa Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeiden ja määräysten mukaan. Silloin oli ihan oikea vaara eikä se ole vieläkään ohi.

Turistit ovat turisteja eikä viisumit ole edes hidastetömssyjä oikeiden vakoilijoiden ja salaisten akenttien tiellä, siis jos sellaisessa maailmassa tykkää mieltään piehtaroittaa. He haluaisivat tuhlata rahojaan täällä ja muualla EU:ssa. Miksi emme antaisi heidän niin tehdä sillä ne kaikki on pois Venäjän federaation taloudesta ja myös sodankäynnistä, rahansiirtoa heiltä meille (oik. heikäläisiltä varakkailta meikäläisille yrityksille).

On myös keskusteltu m.m. pääministeri Sanna Marin:n käyttämästä sotatalous-termistä.  Me lienemme jonkinlaisessa sellaisessa, noin niinkuin laajassa katsannossa, koska olemme mukana "läntisen arvoyhteisön" taloussodassa ja sen sanktio-offensiiveissä. Lisäksi olemme sotkeutuneet auttamaan sodan yhtä osapuolta, Kiovan hallintoa myös aseellisesti vaikka meille on vakuutettu ettei meikäläisiä aseita saa päätyä konfliktialueille niiden osapuolten käsiin. Emmekä voi kiistää myöskään osuuttamme informaatiosodassa. Olemme siis mukana hybridisodassa ja sen mukaisessa taloudessa jossa sotapropagandalla yritetään vaimentaa kritiikkiä. Todelliset turvallisuusuhkat ovat toisaalla ja kohdistuvat ihan eri asioina meihin (vrt. ilmasto- ja muut ympäristökatastrofit sekä eriarvoistamisen sosiaaliset vaikutukset).

Kuitenkaan emme saisi unohtaa myöskään ETYK:n III koria joka puhui ja puhuu edelleenkin voimassa olevana sopimuksena vapaasta liikkumisesta, niin ihmisten kuin ajatustenkin. Sen on myös sanottu, jollei suorastaan aiheuttaneen niin, ainakin mahdollistaneen Neuvostoliiton romahtamisen/romahduttamisen. Nyt toimimme täysin päinvastoin ja rakennamme EU:sta Euroopan sisälle linnaketta jonne intra muro haluamme leiriytyä sotaleiriin hämärään. Valtaosa maailmasta on ekstra muro enkä yhtään ihmettelisi, että siellä pian ajatellaan ettei EU:ia ja sen jäseniä oikeasti tarvitse mihinkään.

Ja päälimmäisenä pitäisi päästä neuvottelemalla rauhaan jotta ukrainalaisten sotakärsimykset päättyisivät. Rauha olisi myös hyvä olla sellainen ettei toinen osapuoli pääsisi elvistelemään voitolla ja kuvittelisi voivansa jatkaa eikä toista osapuolta pitäisi saattaa asemaan jossa voidaan alkaa valmistella kostoa ja kärsimysten hyvittämistä uudella väkivallalla.

Länsiväylälle mahtumatonta Ukrainan lähihistoriaa

KSML-konsernin lehdykkä Länsiväylä julkaisi jutun otsikolla "Pommisuojassa laulullaan maailmaa koskettanut Amelia, 7, tulee Espooseen ja Helsinkiin – esiintyy rauhanmarssilla".  Arvostelin sen tapaa käyttää lapsia propagandan teossa ja "rauhanmarssi"-termin väärinkäyttämistä. Se kommentti kelpasi. Sain siihen vastauksen nimimerkki Gittarius:lta jossa pidettiin ymmärrettävänä Ukrainan puolelle asettumista kun Venäjä. STT:n palkkasensoreille ei kuitenkaan kelvannut vastaukseni jossa pyrin avaamaan Ukrainan sodan historiaa tiivistetyssä muodossa.  Julkaisematta jättämisen, johon lehdellä tietysti on oikeutensa, syyt jäivät minulle käsittämättömiksi eikä lehtitaloilla y.m. ole tapana yrittääkään tehdä perusteluitaan tunnetuiksi.  Tavanomaiseen tapaani julkaisen julkaisematta jääneen vastaukseni tässä kun Twitter:n tila ei riitä (lisäten vain joitakin hotspot:ja). 

"

Kannattaisi, edes näin Mihail Gorbatšov:n juuri kuoltua, muistaa koko historiallista jatkumoa. Ukrainan sota on osa tapahtumaketjua joka alkoi Neuvostoliiton hajottamisesta, lupauksista "not an inch eastwards", NATOn laajentamisten ja Zakartvelon sodan, värivallankumousten kautta Maidanille ja Viktor Janukovitš:n syrjäyttämiseen vuonna 2014.

Ukrainan nykyinen sota syttyi kun Kiovan hallinto lähetti armeijan tukahduttamaan kaappausta vastustaneita mielenosoituksia. Nehän eivät olleet läntisessä propagandassa samalla tavalla hyväksyttäviä kuin aiemmat somasti Euro-Maidan:ksi kutsutut Kiovassa. Samaan aikaan krimiläiset halusivat, taas, irrottautua Ukrainasta takaisin osaksi Venäjää ja lähikimmokkeenaan sama kaappaus Kiovassa.

Venäläiset osoittivat tukeaan donbassilaisille ja heidän perustettuaan tasavaltansa, myös niille. Venäjän federaatio ei kuitenkaan ollut osallisena itse sisällissodassa kuten m.m. Minskin sopimuksissa osapuolet todetaan: toisaalla Kiovan Hallinto ja toisaalla Luganskin ja Donetskin tasavallat. Niiden olisi pitänyt sopimuksessa sovitusti rauhoittaa tilanne mutta se ei sopinut Kiovalle. Sen lisäksi Venäjä hyväksyi krimiläisten aluehallinnon pyynnön päästä osaksi Venäjän federaatiota. Syynä oli mitä todennnäköisemmin vain ja ainoastaan Mustan meren laivastonsa pääsataman Sevastopol:n asema ja tilanne. Muille vastaaville alueillehan vastaavaa lupaa ei ole herunut.

Ukrainan sotaan osapuoleksi Venäjä liittyi vasta tämän vuoden helmikuun lopulla ja teki siinä väärin myös minun mielestäni. Mutta kun puolia valitaan, historiattomuus ei ole kummoinenkaan tekosyy. Toki ymmärrettävää on mennä jomman kumman osapuolen propagandan mukana tunteella mutta silloin irtoaa helposti reaalimaailmasta. Tässä Ukrainan tilanteessa se on USA:n etupiirin eli NATOn laajentamisen ja sen vastustamisen lähihistorian lyhyt oppimäärä.
"

Summa summarum: Tähänastiseksi tulemaksi minulle jää, ettei KSML:n Länsiväylälle mahdu kuin yksi totuus historian kulusta ja se on Läntisen arvoyhteisön narratiivi.  Se meidän tulisi ottaa vastaan annettuna.  Näin toimii maailman vapain lehdistö joka harjoittaa "vastuullista journalismia" moniarvoisesti.

Omnivoorien sapuskat

 Olen viime aikoina osallistunut Twitter:ssä useampaankin vääntöön liha- ja kasvisruokailijoiden välillä. Päädyin nyt keräämään esittämiäni omia argumenttejani yhteen läjään tähän plokistukseen.

Asetelmat noissa keskusteluissa ovat yleensä kovinkin mustavalkoisia ja niissä unohdetaan kuinka ihminen lajina, Homo sapiens, on omnivoori *). Se on meidän osamme evoluution tässä vaiheessa. On luonnollista, että syömme monenlaista ravintoa, niin lihaa, kalaa, kasviksia, marjoja, sieniä jne. Ehkä evoluutio joskus miljoonissa vuosissa asian muuttaa mutta sitä odotellessa on lajityypillistä meidän syödä myös lihaa.

Per viam: Äärimmäisen harva meistä lienee karnivoori sillä se täydellisesti ottaen lienee meille melkoisen mahdotonta. Sen sijaan äärimmäisyyksiin siihen suuntaan menevät vain vähentävät muun kuin lihan syönnin minimiinsä mutta eivät voi sitä kokonaan välttää. 

Eläintuotteiden käyttö esimerkiski ravintona ei ole varsinaisesti ympäristöongelma, edes n.s  "punaisen liha". Suurempia uhkatekijöitä ovat logistiiikka ja ylenmääräinen prosessointi sekä yksipuoliset viljely- ja tuotantomenetelmät.

Monet vegaaneiksi kääntyneet paheksuvat eläinten tappamista.  Minustakin se on väärin esimerkiksi kun sitä tehdään urheiluna ja harrastuksena, huvin vuoksi.  Ruuan hankkiminen m.m. metsästämällä on sivistyksensä metsästäjä-keräilijänä aloittaneelle ihmiselle luontevaa.  Toinen vaihtoehto olisi syödä elävältä. Itse olen syönyt ostereita niin ja herkullisia ovat. Mielummin kuitenkin esimerkiksi possut tapettuina, mahdollisimman vähän ylimääräistä kärsimystä aiheuttaen.

Oma lukunsa ja ongelmansa on tuotantoeläinten pitoon liittyvä eläinten rääkkääminen.  Sitä tapahtuu monella tavalla.  Loppujen lopuksi siitä ei ole lisänsyönnille kuin pelkkää haittaa sillä se huonontaa lihan laatua.  Unohtamatta tietenkään muuta eläinten huonoa kohtelua kuten esimerkiksi "pyydystä ja päästä" kalastuksessa.

Monista väitteistä huolimatta ihminen ei ole sopeutunut elämään täysin ilman lihaa. Sen osoittaa mm hampaamme, ruuansulatuksemme ja tarve eläinproteiinille j.n.e.  Jotkut esittävät esimerkiksi joidenkin intialaisten yhteiskuntien liki lihattomuuden todisteena kyvystä tulla toimeen ilman lihaa. On toki totta siellä olevan alueita joilla etenkin köyhimmät syö hyvin vähän lihaa jos ollenkaan. Se näkyy kuitenkin heidän terveydessään. Sitä paitsi nuo yhteiskunnat siellä eivät voi kovinkaan hyvin. Tosin nykyinen lihansyönti meilläkin on enemmän seuraus yhteiskunnan tilasta kuin sen syy. Kohtuus on paikallaan molempiin suuntiin.

Meilläkin aiempina vuosikymmeninä ja -satoina söimme vähemmän lihaa. Söimme sitä harvemmin mutta silloin monipuolisemmin ja ruhot tarkemmin käyttäen.  Meidän lihankäyttöömme liittyvä suurin ongelma onkin sen haaskaaminen.  Meille kelpaa vain hyvin harvat osat tapettuja ruhoja.  Lopuista iso osa menee haaskiin. Ennen edes se osattiin paremmin, ilmeisesti puutteen opettamina.

Muita elintarviketuotantoomme liittyviä ongelmia ovat valtava määrä logistiiikkaa. raaka-aineita, ovat ne lihaa tai kasviksia, siirrellään tarpeettomasti paikasta toiseen, joskus hyvinkin pitkiä matkoja. Ääriesiemerkkejä on kasvisten ja hedelmien kuljettaminen lennättämällä toiselta puolelta maapalloa ja toinen tapamme synnyttää esimerkiksi possuja yhdessä paikassa, siirtää ne kasvatettavaksi toiseen ja joskus kolmanteenkin paikkaan. Sitten teurastamolle ja sielä paloiteltavaksi ja käsiteltäväksi taas uusiin paikkoihin. Lopuksi kauppoihin ja sieltä asiakkaan toimesta kuljetus kulutuspaikalle ja jätteet vielä kaatopaikoille. Liki kaikki kuljetukset käyttäen fossiilisia polttoaineita.

Ratkaisumme ongelmiimme ei siis ole jokin tietty yksittäinen ruokavalio vaan:
a) kohtuus ravinnon käytössä jotta vältämme fyysisesti entistä kevyemmässä elämässämme ylipainon tuoman rasituksen,
b) monipuolisuus eli söisimme lajityypillisesti monipuolisesti erivärisiä lihoja, kalaa, juureksia, kasviksia, hedelmiä j.n.e.,
c) ylenmääräisen teollisen prosessoinnin välttäminen jolloin ihmiset itse tekisivät luonnollisista raaka-aineista ruokaa juuri sen verran kuin tarvitsevat ja
d) lähellä tuotetut raaka-aineet jolloin vähennämme rajallisten maapallon resusrssien haaskaamisen ylettömään logistiikkaan sekä 
e) hävikki minimoiden ruuan tuottamisen ja käyttämisen kaikissa vaiheissa.

P.s. Kasvissyöjät ovat herbivooreja, ei vegaaneja. Jälkimmäiset ovat ihmisiä jotka ovat valinneet itselleen jonkin erikoisen ruokavalion, dieetin, kuka mistäkin syystä (yleensä ideologisesti). Ensinmainittu on biologinen termi kasvissyöjälle.

---

*) Käytän mieluusti kirjoitusasuja "omnivoori", "herbivoori", "karnivoori" koska ne kuulostavat kielikorvaani enemmän suomenkielisiltä kuin kirjakielen mukaiset oikeat muodot yhdellä o:lla. Sallin itselleni tälläisen keekoilun vapaamuotoisemmissa kirjoitelmissa. Virallisemmissa yhteyksissä sitten kirjakielellisemmin.