Omnivoorien sapuskat

 Olen viime aikoina osallistunut Twitter:ssä useampaankin vääntöön liha- ja kasvisruokailijoiden välillä. Päädyin nyt keräämään esittämiäni omia argumenttejani yhteen läjään tähän plokistukseen.

Asetelmat noissa keskusteluissa ovat yleensä kovinkin mustavalkoisia ja niissä unohdetaan kuinka ihminen lajina, Homo sapiens, on omnivoori *). Se on meidän osamme evoluution tässä vaiheessa. On luonnollista, että syömme monenlaista ravintoa, niin lihaa, kalaa, kasviksia, marjoja, sieniä jne. Ehkä evoluutio joskus miljoonissa vuosissa asian muuttaa mutta sitä odotellessa on lajityypillistä meidän syödä myös lihaa.

Per viam: Äärimmäisen harva meistä lienee karnivoori sillä se täydellisesti ottaen lienee meille melkoisen mahdotonta. Sen sijaan äärimmäisyyksiin siihen suuntaan menevät vain vähentävät muun kuin lihan syönnin minimiinsä mutta eivät voi sitä kokonaan välttää. 

Eläintuotteiden käyttö esimerkiski ravintona ei ole varsinaisesti ympäristöongelma, edes n.s  "punaisen liha". Suurempia uhkatekijöitä ovat logistiiikka ja ylenmääräinen prosessointi sekä yksipuoliset viljely- ja tuotantomenetelmät.

Monet vegaaneiksi kääntyneet paheksuvat eläinten tappamista.  Minustakin se on väärin esimerkiksi kun sitä tehdään urheiluna ja harrastuksena, huvin vuoksi.  Ruuan hankkiminen m.m. metsästämällä on sivistyksensä metsästäjä-keräilijänä aloittaneelle ihmiselle luontevaa.  Toinen vaihtoehto olisi syödä elävältä. Itse olen syönyt ostereita niin ja herkullisia ovat. Mielummin kuitenkin esimerkiksi possut tapettuina, mahdollisimman vähän ylimääräistä kärsimystä aiheuttaen.

Oma lukunsa ja ongelmansa on tuotantoeläinten pitoon liittyvä eläinten rääkkääminen.  Sitä tapahtuu monella tavalla.  Loppujen lopuksi siitä ei ole lisänsyönnille kuin pelkkää haittaa sillä se huonontaa lihan laatua.  Unohtamatta tietenkään muuta eläinten huonoa kohtelua kuten esimerkiksi "pyydystä ja päästä" kalastuksessa.

Monista väitteistä huolimatta ihminen ei ole sopeutunut elämään täysin ilman lihaa. Sen osoittaa mm hampaamme, ruuansulatuksemme ja tarve eläinproteiinille j.n.e.  Jotkut esittävät esimerkiksi joidenkin intialaisten yhteiskuntien liki lihattomuuden todisteena kyvystä tulla toimeen ilman lihaa. On toki totta siellä olevan alueita joilla etenkin köyhimmät syö hyvin vähän lihaa jos ollenkaan. Se näkyy kuitenkin heidän terveydessään. Sitä paitsi nuo yhteiskunnat siellä eivät voi kovinkaan hyvin. Tosin nykyinen lihansyönti meilläkin on enemmän seuraus yhteiskunnan tilasta kuin sen syy. Kohtuus on paikallaan molempiin suuntiin.

Meilläkin aiempina vuosikymmeninä ja -satoina söimme vähemmän lihaa. Söimme sitä harvemmin mutta silloin monipuolisemmin ja ruhot tarkemmin käyttäen.  Meidän lihankäyttöömme liittyvä suurin ongelma onkin sen haaskaaminen.  Meille kelpaa vain hyvin harvat osat tapettuja ruhoja.  Lopuista iso osa menee haaskiin. Ennen edes se osattiin paremmin, ilmeisesti puutteen opettamina.

Muita elintarviketuotantoomme liittyviä ongelmia ovat valtava määrä logistiiikkaa. raaka-aineita, ovat ne lihaa tai kasviksia, siirrellään tarpeettomasti paikasta toiseen, joskus hyvinkin pitkiä matkoja. Ääriesiemerkkejä on kasvisten ja hedelmien kuljettaminen lennättämällä toiselta puolelta maapalloa ja toinen tapamme synnyttää esimerkiksi possuja yhdessä paikassa, siirtää ne kasvatettavaksi toiseen ja joskus kolmanteenkin paikkaan. Sitten teurastamolle ja sielä paloiteltavaksi ja käsiteltäväksi taas uusiin paikkoihin. Lopuksi kauppoihin ja sieltä asiakkaan toimesta kuljetus kulutuspaikalle ja jätteet vielä kaatopaikoille. Liki kaikki kuljetukset käyttäen fossiilisia polttoaineita.

Ratkaisumme ongelmiimme ei siis ole jokin tietty yksittäinen ruokavalio vaan:
a) kohtuus ravinnon käytössä jotta vältämme fyysisesti entistä kevyemmässä elämässämme ylipainon tuoman rasituksen,
b) monipuolisuus eli söisimme lajityypillisesti monipuolisesti erivärisiä lihoja, kalaa, juureksia, kasviksia, hedelmiä j.n.e.,
c) ylenmääräisen teollisen prosessoinnin välttäminen jolloin ihmiset itse tekisivät luonnollisista raaka-aineista ruokaa juuri sen verran kuin tarvitsevat ja
d) lähellä tuotetut raaka-aineet jolloin vähennämme rajallisten maapallon resusrssien haaskaamisen ylettömään logistiikkaan sekä 
e) hävikki minimoiden ruuan tuottamisen ja käyttämisen kaikissa vaiheissa.

P.s. Kasvissyöjät ovat herbivooreja, ei vegaaneja. Jälkimmäiset ovat ihmisiä jotka ovat valinneet itselleen jonkin erikoisen ruokavalion, dieetin, kuka mistäkin syystä (yleensä ideologisesti). Ensinmainittu on biologinen termi kasvissyöjälle.

---

*) Käytän mieluusti kirjoitusasuja "omnivoori", "herbivoori", "karnivoori" koska ne kuulostavat kielikorvaani enemmän suomenkielisiltä kuin kirjakielen mukaiset oikeat muodot yhdellä o:lla. Sallin itselleni tälläisen keekoilun vapaamuotoisemmissa kirjoitelmissa. Virallisemmissa yhteyksissä sitten kirjakielellisemmin.