Eduskuntavaaleja uudistamaan

Parhaillaan käytävissä hallitusneuvotteluissa taitaa eduskuntavaalien menettelyt olla kovin vääntämisen kohde.  Pienemmät ovat huolissaan tuleeko heille uhaksi äänikynnys ja isommat eivät haluaisi uusia pieniä kiusakseen.  Samalla kinastellaan kuinka saada vaalipiirit tasavertaisemmiksi niin, ettei omat paikat olisi vaarassa.   En malta olla listaamatta tähän muutamia omia uudistusehdotuksiani.  

---

Vaalipiirijaon voisi todella tasata yhdistelemällä pienempiä ja jamalla suurempia.  Esimerkiksi Uudenmaan voisi jakaa kolmeen: länsi, itä ja radanvarsi.  Ja kun itä jäisi turhan pieneksi niin siihen voisi yhdistää Kymijoen laaksoa.  Savot voisi yhdistää ja samoin Karjalat.  Mutta onko se vain näpertelyä?

Onko vaalipiirijaon oltava välttämättä alueellinen?  Voisiko jako mennä myös politiikan aihealueittain: sosiaalipolitiikalle omansa, ulkopolitiikalle omansa, koulutukselle, taloudelle j.n.e. omansa.  Ihmiset sitten voisivat itse ilmoittaa missä vaalipiirissä äänestävät.

Voisiko jopa vaalipiirit olla äänioikeutettujen itsensä perustamia, kriteereinä omat kiinnostuksen kohteet.  Paikat jaettaisi sitten vaalipiireille niiden ihmismäärän suhteessa.

---

Ääntenlaskussa voitaisi luopua d'Hondtin kertoimista ja vertailuluvuista.  Paikat voitaisi jakaa suoraan äänimäärien mukaan ilman puolueita edustavien vaalilistojen vertailulukuja.   

Nythän joidenkin suosittujen ehdokkaiden siivellä tulee valituksi myös sellaisia joiden oma kannatus ei riitä paikkaan valittujen joukossa.  Menettely tukee ajattelua, että puolueen tai muun listan asettajan yhteinen ohjelma tai ajattelu saa tukea ja se tulee näin otettua huomioon.  Meillä kuitenkin korostetaan kuinka kansanedustajia sitoo vain heidän omatuntonsa ja ryhmäkuri on pahasta.   Jos todella näin ajattelemme, on ryhmien suosiminen lopetettava. 

Jos taas haluamme tukea ryhmää yksilön asemesta, meidän olisi syytä palata n.s. pitkiin listoihin ja äänestää ryhmien välillä.  Oma ehdotukseni on paikkojen jakaminen suoraan äänimäärien mukaan.

---

Eduskuntaan paikkoja ääntenlaskennassa jaettaessa myös nukkuvien puolueen paikat tulisi jakaa eli jättää Eduskunnan suuressa salissa tyhjiksi.  Nykyinen menettelyhän antaa kuvan, että valitut 200 edustavat koko kansaa.  Mutta hehän edustavat vain vaaliuurnille vaivautuneita tilanteessa jossa nukkuvien puolue on ylivoimaisesti suurin.  Äänestämisen liian suureksi haasteeksi kokevien tai muuten välinpitämättömien osuuden pitäisi näkyä myös eduskunnan paikkajaossa.  Eduskunnassamme pitäisi siis olla 59 tyhjää paikkaa ja puolueilla vastaavasti vähemmän paikkoja: Kokoomuksella 31 paikkaa, Demareilla 30, PerSuilla 28 j.n.e. Kristillisillä 6.  Silloin näkyisi todelliset kannatuksen voimasuhteet salissa kokoajan kun nukkuvien edustajien jakarandatuolit olisivat koko ajan pöydällä näkyvissä.  Tai voisihan nukkuvien edustajien paikat merkitä myös paketissa käyttämättöminä olevilla torkkupeitoilla.  (En viitsi lähteä spekuloimaan mitä säätyville puoluetukiaisille tai taksikuluille pitäisi tehdä).

---

Tuossa muutamia mieleen palanneita ehdotuksia hallitusneuvottelijoille vapaasti käytettäväksi.  Jyrki Katainen ja muuta neuvottelijat varmaan mielellään niitä hyödyntävät.

Niskalenkki

Viime aikoina on puhuttu kovasti eräiden euromaiden avustamisesta kun ne ovat joutuneet ahtaalle kansainvälisten pankkien myöntämien lainojen kanssa.  Menemättä nyt tällä kertaa sen syvemmälle siihen keitä autetaan ja ketkä maksavat, puutun erääseen toiseen seikkaan.  Meillä eräät puolueet mainostavat kovasti erilaisten ehtojen asettamista velkaisille.  Jo aikoja sitten valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti ottaneensa kansainväliset rahoitusmarkkinat niskalenkkiotteeseensa.  Nyt asialla ovat lähinnä demarit.

Demarit kertovat asettavansa ehtoja Portugalin ja Kreikan tukemiselle sekä jatkossa muillekin.  Hyvä niin jos ehdoilla saataisi tuo kaivattu niskalenkki mutta kun ei.

Demareiden vaatimuksia on esimerkiksi valtioiden omaisuuksien myynti, siis yksityistäminen.  Tähän asti, p.l. Paavo Lipposen touhut, demarit ovat kovasti selittäneet puolustavansa meidän kaikkien yhteisiä eli yhteiskunnan omistuksia.  Nyt kuitenkin kreikkalaisten ja portugalilaisten pitäisi myydä energiayhtiönsä, koulunsa, valtionyhtiönsä j.n.e.  Onko oikein, että tavalliset tyyötätekevät ja vähäosaiset kreikkalaiset ja portugalilaiset maksavat sähkölaskuisaan ja kouluissaan eliitin laskuja jotta meidän eliittimme voi selittää pitäneensä poliittiset lupauksensa?

Kuvittelevatko demarit Jutta Urpilaisen johdolla ihan oikeasti, että jonkin kreikkalaiset energiayhtiön yksityinen omistaja ei rahastaisi ostostaan energiayhtiön tavallisilta asiakkailta jotta saa sijoitukselleen voittoa.  No, eiväthän kaikki, etenkään porvarit, ole ymmärtäneet sitä täälläkään vaan ovat myyneet kunnallisia energiayhtiöitä.

Sama juttu on valtionyhtiöiden myymisen kanssa.  Myydään lypsävät lehmät ja siemenperunat jotta poliittinen eliitti voi pitää lupauksensa finanssieliitille.  Jäljelle jää vain tavallisten ihmisten palkkatulojen verotuksen ja arvonlisäverotuksen korottaminen jotta pankkien omistajat saavat rahansa.

Oma lukunsa on puheet vakuuksista.  Meille eistetään vakavalla naamalla, että emme voi vaatia noilta mailta vakuuksia lainoillemme ja vastatakauksia omille takauksillemme.  Miten sellainen on mahdollista?  Itse asiassa noilla suurilla kansainvälisillä pankeillakin pitäisi olla vakuudet myöntämilleen lainoille varautumisena maksukyvyttömyyteen.   Ilmeisesti kuitenkaan taloudelliset eliitit eivät sellaisia keskinäisissä spekulaatioissaan vaadi ja me sitten maksamme heidän leväperäisyytensä.

Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut rahamarkkinoiden toimijoiden oikeasta vastuuseenpanosta eli siitä niskalenkistä jota Katainen lupasi.  Demarit ovat kainosti vaatineet, josko pankit voisivat vielä jatkossakin lainoittaa noita ongelmamaita.  Vastuuta olisi oikeasti kärsiä luottotappiot silloin kun on annettu lainaa maksukyvyttömälle ilman kelvollisia, realisoitavissa olevia vakuuksia. 

Jos pankkien persuukset eivät kestä niiden antamien lainojen luottotappioita niin olisi kai paikallaan kiristää pankkien vakavaraisuussäännöksiä niin, että niillä on oikeasti mahdollisuuksia vastata huutoihinsa.  Se vähentäisi muutenkin spekulanttien ja businessleijonien saalistusmahdollisuuksia ja estäisi uusien höttöntöttörahakuplien syntymistä.  Silloin olisi saatu edes jonkinlainen ote kontrolloida rahoitusmarkkinoita ja voisi puhua rehellisin mielin edes jonkinlaisesta niskalenkistä.

Lupa tappaa

Ian Fleming loi aikoinaan fiktiivisen agenttisankarihahmon nimeltä James Bond jolle hän antoi koodinumeron 007 ja luvan tappaa.  Nyt USA harjoittaa ulkopolitiikkaansa samalla tyylillä.  He kun korkeinta johtoaan myöten katsovat oikeudekseen tappaa ihmisiä ympäri maailmaa.  

Meille opetetaan länsimaista oikeuskäytäntöä maailman parhaana ja oikeudenmukaisimpana.  Sen mukaan jokainen on syytön kunnes riippumattomattoman oikeusistuimen tasavertaisessa, reilussa, avoimessa ja oikeudenmukaisessa istunnossa mahdollisesti syylliseksi todetaan.  Vasta sen jälkeen oikeuskoneistolla on oikeus laittaa tuomio täytäntöön.  Silloinkin ihmisen tappamista pidetään brutaalina ja epäinhimillisenä kostona joka ei sovi käytettäväksi sivistyneessä yhteiskunnassa. 

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Barack Obama nyt vienyt johtamansa USAn pois meille niin rakkaiden länsimaisten vapaiden ja demokraattisten sivistysyhteiskuntien ulkopuolelle?

No, jos jätetään suuret ja kauniit sanat pois ja palataan realismiin niin ei Obama ole USAn politiikkaa vienyt mihinkään.  Tämä on suoraa jatkumoa heidän ylimieliselle ja öykkärimäiselle maailmanpoliisiasenteelleen.  Sille, jossa millaiset tahansa toimet voidaan oikeuttaa kansallisten etujen ja turvallisuuden takaamisella.  Milloin tahansa voidaan lähettää joukkio murhaamaan joku jossakin päin maailmaa tai lentokoneet tiputtamaan pommeja ihmisten niskaan.

Oma lukunsa on sitten heidän onnettomat selittely-yrityksensä.  He ovat jääneet kiinni tökeröistä selittelyistä ja lavastuksista jo ties kuinka monta kertaa: on Tonkinin lahden tykkivenediplomatiat, Irakin joukkotuhoaseet, Grenadan lentokentät,  Sikojenlahdet, Jugoslavian hajotussodat, janiinedelleenjaniinedelleen.  Nyt on sitten vuorossa 40 minuutin laukausten vaihto vaimonsa takana piilottelevan Osama bin Ladenin ja hänen joukkionsa kanssa joka paljastuu asettomien ihmisten kylmäverisiksi murhiksi.

On Osama bin Laden ollut millainen konna tahansa niin meille markkinoidun länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesti häntä olisi tullut pitää syyttömänä kunnes hänet syylliseksi laillisessa ja oikeunmukaisessa järjestyksessä olisi todettu.  Nyt sellainen ei ole mahdollista kun Obaman tuplanollat estivät mahdollisuuden kuulustella bin Ladenia ja häneltä mahdollisuuden puolustautua sekä hävittivät osan todisteista.  Olisiko ollut pelkona, että bin Laden olisi paljastanut avoimessa oikeudenkäynnissä liikaa USA:n ja sen CIAn kytköksistä Al-Qaidaan?

Onko tämä taas yksi osa Robert Cooperin lanseeraamaa ajattelua eli n.s.  liberaalia imperialismia.  Sehän sallii kaikki keinot meille kun ajamme länsimaisen kapitalismin etuja sillä me olemme hyviksiä, sen sijaan muut erimieltä olevat ovat pahiksia joten ...

Meidän oma Nobel-palkittu rauhansankarimme Martti Ahtisaari on  julistanut NATO-kiihkoaan halulla kuulua samoihin arvoyhteisöihin kuin USA.  Minusta tämä episodi taas kerran osoittaa, että meillä ei ole mitään syytä taantua samalle tasolle.