Tarkoitussuunnattuja arvojoustoja

Olen viimeaikoina törmännyt muutamaan Eric Blair:n (1903-1950), t.m.n. George Orwell:n uuskieltä ja kaksoisajattelua muistuttavaan ilmaukseen jotka muodostavat kokonaisuuden jota tekee mieleni ruotia tarkemmin.  Ne kuvastavat hyvinkin nykymenoa ja kuinka meitä kieltä manipuloimalla ohjataan kohti uusia sotia.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen lanseerasi NATO-jäsenyyden hakuprosessin aikana käsiteen "Turvallisuuspoliittinen demokratiajousto".  Sillä hän kuvasi kaikkia niitä koukeroita joita ulko- ja sisäpolitiikissa tehtiin jotta Turkilta ja sen presidentiltä Recep Tayyip Erdoğan:lta saatiin puuttuva hyväksyntä Suomen jäsenyydelle. Silloin poliittinen johtomme tuli suostuneeksi kaikenlaiseen jota on vaikea saada mahdutettua demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Presidentinvaalikampanjassaan Alexander Stubb otti ottanut keppihekosekseen ja iskusanakseen "arvopohjaisen realismin" jolla hän perustelee yksipuolista ja -silmäistä asettumista USA:n johtamaan "läntisen arvoyhteisön"*) rintamaan sen hybridisodassa Kiinaa, Venäjää, Irania ja kaikkia niitä muita vastaan jotka uskaltautuvat haastamaan sen hegemoniaa maailmassa, on kyse taloudesta tai sotilaallisesta voimasta.  Hän on jatkanut sen käyttöä myös tultuaan valituksi presidentiksi.

Heikki Koskinen X:ssä (ent. Twitter) arvosteli Stubb:n käsikassaraa ja liitti siihen oman ilmauksensa "intressipohjainen totuus". Se kuvaa minusta osuvasti ja napakasti kuinka meidän nykymenossamme fakta väännetään tarkoituksenmukaisiin solmuihin aina kulloisenkin tarpeen mukaan.  Tekeepä mieleni vääntää sitä keekoillen eteenpäin muotoon "tarkoitussuunnattu todellisuuskäsitys".  Onhan toiminta tarkoituksellista ja aktiivissa tapahtuvaa.  Asioita vääntää ja kääntää lihaa ja verta olevat ihmiset aktiivisesti ja tietoisesti. Lisäksi suomenkieli soljuu siinä kauniisti.

Kyseiset ilmaisut, kaikessa sisäisessä epäeheydessään kuvaavat hyvin nykyistä rajua ajan rientoa **) jossa kuva todellisuudesta vääristetään vastuullisessa mediassa vastaamaan tarkoitushakuista poliittista ohjelmaa jota perustellaan valituilla ja omaan blokkiin liitetyillä arvoilla joita ei kuitenkaan noudateta vaan niistä "joustetaan" tarpeen mukaan ja joskus ilmankin.  Tärkeintä eliitillehän on ylläpitää kapitaalien omistajien nautintaoikeuksia.  Se näkyy meille finanssikapitalististen, banksterien ja sotateollisen kompleksin omistajien etujen ajamisena. Establishmentissa häärivät poliitikot ja talouselämän ammattijohtajat saavat myös palkkansa mutta n.s. "tricle down" -efekti***) ei silti toimi sen pidemälle.

Nautintaoikeuksien ylläpitäminen näyttää vaativan yhä rajumpia toimia.  Ainahan sodat on käyty eliittien hyväksi. Carl von Clausewitz:kin (1780-1831) totesi kirjassaan "sodasta" ****) sodan olevan "politiikan jatkamista toisin keinoin".  Toisaalta voidaan todeta M.A. Nummisen tavoin George Orwell:n romaaniin "Nineteen Eighty-Four" maksiimin "sota on rauhaa" kääntyvän muotoon "sota on rahaa". Silloin pääsemme sotimisen ytimiin: sota taloudellisten etujen ahnehtimista, siis voiton tavoittelua äärimmäisin keinoin.  Olemme siis fascismin ja natsismin äärellä.

Sota on taloudellisen voiton tavoittelua äärimmäisin keinoin

Sota on myös tehokas keino voiton suhdeluvun eli sijoitetun pääoman tuottoprosentin laskutendenssiä vastaan.  Etenkin jos sodan voi soditututtaa muilla, esimerkiksi laittaa joku vasallihallinto sodittamaan kansalaisiaan puolestaan (vert. Ukrainan sota).  Hintoja voi nostaa keinotekoisten pulien avulla, inhokkeja voi sulkea pois markkinoilta ja aseet käyvät kaupaksi. Se siis on hallitsevan luokan väline ajaa omia etujaan muiden, tavallisten ihmisten kustannuksella.

Meidän pitäisikin pystyä näkemään läpi eliittien sotahakuisista pyrkimyksistä ja vihdoin päästä siihen mitä saksalainen työväenjohtaja August Bebel (1840-1913) kuvitteli ennen Ensimmäisen maailmansodan alkua: "työväenluokka on niin kehittynyt ja sivistynyt ettei se enää suostu sotimaan toisen maan työväenluokkaa vastaan".  Bebel ehti kuolla muutamaa kuukautta ennenkuin hänen ajatuksensa romuttui. Ehkä me jo nyt vihdoin voisimme sen saavuttaa? Siis ennenkuin joudumme III maailmansotaan. Mutta silloin meidän pitää pystyä väistämään eliittien demokratiajoustot, arvopohjajulistukset ja todellisuuden vääristämiset.

---

*) "Läntinen arvoyhteisö" on käsite jolla tarkoitetaan kaikkia niitä läntisiä, USA:n johtamia liittoutumia, m.m. NATO, EU jotka liittävät propagandaansa n.s. "läntiset arvot". Suomessa termiä lanseerasi m.m. Martti Ahtisaari (1937-2023) joukkona johon Suomen tulisi kuulua jotta olisimme arvoinemme arvoisessamme seurassa.

**) "Raju ajan riento" on kevyt viittaus kahteen toimittaja, puoluesihteeri, YLE:n toimitusjohtaja y.m. Erkki Raatikaisen (1930-2011) kahden kirjan nimeen: "Raju on ajan riento" ja "rajumpi on ajan riento" joissa hän käsitteleli Neuvostoliittoa.  En ole lukenut kumpaakaan mutta niiden nimet ovat viehättäneet.

***) "Tricle down" -efektillä tarkoiteaan propagandistista käsitystä siitä kuinka menestyvien rikkaiden yltäkylläisistä pöydistä varisisi jotain myös tavallisille ihmisille aina köyhimpiä myöden. Ilmiö on yhteiskunta- ja taloustieteissä kumottu monta kertaa. Etenkin kapitalismin lopun aikoina rikkaat pyrkivät viemään köyhiltä "viimeisetkin tuhkat hellojen pesistä".  Suomeksi on yritetty lanseerata termiä "valumaefekti".

****) Carl von Clausewitz (postyymisti): "Vom Kriege"; 1832. Suom. "Sodankäynnistä"; 2005. 

Vasemmiston rauhanvoimat eksyksissä

 Viime aikoina olemme saaneet nähdä kummia. Jo vuosien ajan läntisen maailman vasemmisto on siirtynyt tukemaan sotimista ja jättänyt suosiolla sodan vastustamisen äärimmäiselle oikeistolle, myös meillä. Se on valtava paradoksi ja vaatii melkoisia älyllisiä rekkiliikkeitä ja häränpyllyjen heittämistä jotta sellaiseen taipuu.

Ensinnä vasemmisto, jopa sosialidemokraateista vasemmalla olevat, ovat lähteneet liki kritiikittä tukemaan USA:n imperialismia joka aiemmin oli heille mitä herättävin punainen vaate. Kaikkihan muistamme Vietnamin-sodan vastustamisen ja kuinka etenkin USA:ssa rauhaa ajavat, vasemmisto etunenässä pakotti establismentin ja sotateollisuuden lopettamaaan sotiminensa.  Sen jälkeenkin on vasemmisto yleensä vastustanut sotia, ainakin monia niistä. Nyttemmin enää vain Palestiinan tilanne aiheuttaa rauhantahtoisia väristyksiä vasemmassa valtavirrassa.

Sen sijaan monet vasemmistot ovat tukemassa USAn etupiirin laajentamista m.m. Ukrainassa. Siellähän kaikesta propagandasta huolimatta kyse on että Läntinen Arvoyhteisö*) levittää USAn johtaman lännen, venäläisten nimittämänä "kollektiivinen länsi", valtapiiriä kohti Venäjän ydinalueita vastoin 1990-luvun alussa läntisten johtajien antamia "not an inch eastwards" -lupauksia. Niiden mukaan edes Saksojen yhdistymisessä itäisistä DDR:n perintömaista ei pitänyt tulla NATOa. Nyt ovat Suomen itärajalla ja Dneprillä ja Baltiassa sekä havittelevat Keski-Aasiaa.  Jotkut puolalaiset katselisivat jo mielellään mökinpaikkoja Smolenskista asti kuten Väinö Linna "Tuntematon sotilas" -kirjassaan ennustavasti kirjoitti. Tästä tulee mieleen brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinder:n n.s. "Heartland Theory"**) maailmanpolitiikan mannerlaatoista.

Toisaalta äärimmäinen oikeisto esiintyy lännen sotia vastaan. He, Ranskan Kansallinen rintama (Rassemblement National), Saksan Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland), Italian veljet (Fratelli d’Italia) jakeitäheitäonkaan tekevät sen taktisista syistä. He haluavat osoittaa olevansa establismentiä vastaan kun systeemi on systeemisine vasemmistoineen on lähtenyt sotatielle. Toisenlaisissa oloissa he olisivat ensimmäisinä kalisuttamassa aseita.  Tätä asennetta voisi verrata ranskalaisten 50-luvun populistiseen poujadismiin***), eikä se ole vierasta täkäläisillekään oikeistopopulisteille.  Oikeasti he vain ohjaamavat ihmisten tyytymättömyyttä kulloinkin mihinkään vaikuttamattomaan populsitiseen älämölöön kun tarkoituksensa on pitää ihmisten mielenkiinto poissa sellaisesta joka oikeasti muuttaisi maailmaa.

Suomen vastaava oikeisto Perussuomalaiset tekevät sen toisin: he ovat innolla mukana sotarintamassa ja saaneet jopa ison osan vasemmistosta tukemaan sotapolitiikkaa kuten Vasemmistoliiton tukemaan hävittäjäkauppoja USAn kanssa, kasvattamaan asevarustelumäärärahoja ja syytämään rahaa ja muuta tukea Ukrainan banderistoille****). Viimeisimpänä muttei varmaan viimeisenä puolueen Eu:n parlamenttiin siirtyvä puheenjohtaja Li Andersson halusi siivota parlamentin vasemmistoryhmän "putinisteista" joina hän pitää sotaa ja tappamista vastustavia, ihan kuten oikeistossa vaaditaan Neuvostoliiton jälkeistä lustraatiota eli puhdistusta.  Siivottaviin kuulemma kuuluu m.m. irlantilaiset Clare Daly ja Mick Wallace, suorasanaisia rauhanpuolustajia, edistyksen ja tasa-arvon edistäjiä.  Rauhan puolelle ja sotaa vastaan on jäänyt Suomessa vain marginaalinen SKP ja muutamat lähinnä anarkistiset kuppikunnat.  Ainoa linkki poliittista merkitystä omaavasta vasemmistosta on säilyttänyt yhteytensä rauhaan vain Palestiinan kohdalla - toki hyvä, että edes siellä mutta asenne on kovin vääristynyt ja kaksinaismoralistinen.  Puolueessa jopa syrjitään niitä jotka uskaltavat vastustaa NATO:a ja asevarustelua, kuten esimerkiksi Johannes Yrttiahoa.

En halua silti vielä menettää toivorikkauttani ja haluan uskoa puoluevasemmistoista vielä löytyvän oikeaa rauhantahtoa mutta he ovat vain tehneet onnettomia taktisia valintoja halutessaan profiloitua eroon kapitalistisesta Venäjästä ja siihen edes jollakin tavalla myötämielellä suhtautuvista.  Silloin hyökkäävät myös asialliseen ja objektiiviseen suhtautumiseen pyrkivien kimppuun ja joutuvat asettumaan sotaa riekkuvien rinnalle.  Venäjähän pyörittää äärikapiatalismia pikakelauksella Neuvostoliiton romahduttamisen jälkeen.  Sen presidentti Vladimir Putin on myös tiukka "kapitalistisen tien kulkija" kuten Kiinassa aikoinaan aatteelliset hortoilijat määriteltiin kunnes huomasivat että kapitalismi on elettävä välistä ennen sosialismia. Venäjällä Putin ja kumppaninsa tuskin edes näkevät kiinalaisten tavoin prospekteja sosialismista, tai jos näkevätkin, eivät niitä halua käyttää.  Hänen politiikkojaan kannattaakin vastustaa mutta toivoisin se tehtävän tosiasioihin perustuen ja analyyttisesti sekä silti säilyttäen konkreettisen rauhanhakuisuuden.

Toivon siis järjen voittavan tältäkin osin eurooppalaisessa vasemmistossa ja heidän palaavan rauhantahtoiseen ja hakuiseen politiikkaansa eli perinteisiin vasemmistolaisiin arvoihin: 

"viha vaino pois, rauha parempi ois" 

kuten Hiski Salomaakin (1891-1957), t.m.n. Hiskias Mättö, aikoinaan lauloi.  Silloin myös vastustamme äärioikeistoa

"puhtain asein, puhtaan asian puolesta"

---

*) "Läntinen arvoyhteisö" on käsite jolla tarkoitetaan kaikkia niitä läntisiä, USA:n johtamia liittoutumia, m.m. NATO, EU jotka liittävät propagandaansa n.s. "läntiset arvot". Suomessa termiä lanseerasi m.m. Martti Ahtisaari (1937-2023) joukkona johon Suomen tulisi kuulua jotta olisimme arvoinemme arvoisessamme seurassa.

**) Brittiläinen maantieteilijä Halford Mackinder (1861-1947) esitteli The Royal Geographical Society:ssä pitämässään luennossa "The Geographical Pivot of History” (1904) n.s. "Heartland Theory:n".  Luento julkaisitiin myöhemmin seuran lehdessä esseenä.  Sen mukaan Euraasia on maailman keskus ja sen n.s. pivot- eli napa-alue Keski-Aasian alue Kaspian merestä koilliseen pitkälle Siperiaan. Euraasia sen ympärillä on keskeinen alue ja sen ulkopuolella ulompi "cresent" eli sirppi johon m.m. anglosaksinen maailma kuuluu.  Maailmanpolitiikan kiemurat selittyvät noiden kahden välisellä kamppailuna navan hallinnasta.
M.m. Eric Blair (1903-1950), t.m.n. George Orwell käytti asetelmaa teoksessaan "Nineteen Eighty-Four" kuvatessaan Oceanian, Euraasian ja Kaukoidän suhteita.

**) Boujadismi tarkoittaa ranskalaista oikeistopopulistista "Union de Défense des Commerçants et Artisans" (UDCA) liikettä jonka perusti Pierre Boujade (1920-2003) vuonna 1953. Se aloitti verojen vastustamisella mutta laajensi kaikenlaiseen oikeistolaiseen liikehdintään järjestäytyneitä yhteiskunnallisia instituutioita vastaan kerätäkseen kannatusta niiltä jotka kokivat keskiluokkaisen sosioekonomisen asemansa olevan vaarassa.  Erityisesti he vastustivat ammattiyhdistysliikettä.  Meidän perussuomalaisemme vertautuvat boujadisteihin eikä moinen ajattelu ole kadonnut Ranskastakaan.

****) Banderistat ovat ukrainalaisia äärioikeistolaisia ja natseja jotka pitävät idolinaan II Maailmansodan aikaista natsikollabotööriä Stepan Banderaa (1909-1959).  Hän on myös virallisen Kiovan hallinnon sankari.