Verot syö riistäjän rahat

Jälleen Björn Wahlroos on avannut sanaisen arkkunsa fanittavalle toimittajalaumalle.  Hän on puhunut Keskuskauppakamarin seminaarissa eilen 15/9 -10. Häntä tympii verojärjestelmä joka vie riistäjien vaivalla keräämät lisäarvot ja arvonlisät.

Wahlroos valittaa teollisten investointien vähäisyyttä Suomessa.  Onko hän jo niin poisoppinut nuoruutensa viisaudet, että ei tunnista voiton suhdeluvun kehitystä nykytaloudessa? Klassisen (lue porvarillisen) taloustieteen termeillä kai puhuttaisi sijoitetun pääoman tuoton suhteellisesta alenemisesta.  Hänen luulisi myös muistavan miten sen perusteella kapitalismin alkuperäinen R - T - R kaava muuttuu vähitellen R - R:ksi.  Eli kapitalisti ei tarvitse enää tuotantoa kasvattaessaan pääomaansa vaan rahaa eletaan tekemään rahalla.  Sehän on hänen omakin busineksensa.  Eihän hänkään ole omaisuuttaan kartuttanut teollisella toiminnalla vaan ostamalla rahaa halvemmalla kuin sen vähän ajan kuluttua on myynyt.  Eli Wahlroos on toiminut kuten Bertold Brecht opetti: pankkiryöstä suurempi rikos on perustaa pankki.  Kysehän on siis kapitalismin kehityksestä eikä mistään verotusjärjestelmien viilauksesta kuten hän väittää.

Erityisesti hänen hampaissaan on n.s. avoir fiscal -järjestelmästä luopuminen.   Siinähän sotketaan yrityksen ja sen omistajien rahat ja velvoitteet keskenään siten, että omistajat keräävät kaikki rahat mutta velvoitteet sälytetään muille.    Häneltä, niinkuin monelta muultakin on jäänyt huomaamatta miten tuosta osinkoverotuksen hyvitysjärjestelmästä luovuttaessa hyvitettiin siitä hyötyneitä massiivisilla verottomilla osuuksilla ja, että verokanta on äärimmäisen suosiollinen osinkotulojen saajille.

Wahlroos vähätteli omaa osuuttaan mainitsemalla olevansa eläkkeen partaalla.  Hän on kai 57 vuotias.  Miten tuollainen puhe sopii työurien pidentämiseen?  Eikö hänen kaltaisensa tulisi mainostaa olevansa pikemminkin uransa kukkeimmassa iässä eikä eläkkeelle menossa.  Sehän olisi linjassa muiden vastaavassa asemassa talouselämämme eliitissä olevien puheiden kanssa.

Huolestuttavaa tilaisuudessa oli myös kuinka SDP:n uusi puoluesihteeri Mikael Jungner peesasi Wahlroosia, ainakin Helsingin Sanomien uutisen mukaan.   SDP:llähän on Paavo Lipposen jäljiltä vakava uskottavuusvaje tavallisten ihmisten etujen puolustamisessa.  Nyt sitten uusi puoluesihteeri jatkaa samalla linjalla.

Kaiken kaikkiaan Wahlroosin puheet taas osoittavat kuinka talouden eliitti on erkaantunut tavallisten taatiaisten elämästä ja tarpeista.  Heillä on omat etunsa ja he perustelevat niitä ontoilla kliseillä jotka on jo kauan sitten ammuttu alas.  Onnetonta on, kuinka kritiikittömästi ne uppoavat valtatiedotusvälineiden raatajarahvaaseen eli rivitoimittajiin.  No, onhan aina helpompaa toistella valovoimaisten tähtien sanomisia kritiikittömästi kuin ajatella itse.  Se on myös helpompaa heidän työnantajiensakin kannalta.

Mission Accomplished 2.0

USAn edellinen presidentti piti lentotukialuksella Irakin edustalla vappuna 2003 puheen jossa hän suurieleisesti julisti Irakin sodasta "Mission accomplished" eli tehtävä suoritettu.  Nyt hänen seuraajansa julistaa samaa viestiä seitsemän vuotta myöhemmin. 

Barack Obama ei tosin mennyt melkein paikan päälle vaan puhui proosallisesti televisiossa mutta viesti oli sama: sota on ohi ja voitettu, sotilaat kotiutetaan.  Kuitenkin vain nimiä vaihdetaan: sotilaista tulee neuvonantajia ja taisteluprikaateista neuvonta- ja avustusprikaateja.  Virallisen armeijan virallisia joukkoja nimeksi vähennetään mutta samalla panostetaan sodan ulkoistamiseen yksityisille alan yhtiöille.  Yhtiöille jotka maineensa suojelemiseksi joutuvat vähän väliä muuttamaan nimeä kun edellinen on ryvettynyt sotarikoksissa.  Ja neuvontajien nimissähän USA kävi Vietnamin sotaakin ensimmäiset kymmenen vuotta.  Pohjois-Vietnamia, Laosia ja Kambotsaa voitiin ihan hyvin pommittaa etelä-vietnamisten opetustarkoituksessa kivikauteen.  Sama onnistunee vallan mainiosti Irakissakin.  Ja hyökkäykset naapurimaihinkin mennevät ihan kivoina opetusnäytöksinä.

Samaan aikaan kenraalit julistavat etteivät he ole lähdossä mihinkään ja taistelujoukkoja lisätään jos "tarve" vaatii.  Ja puolustusministeri gateskin suhtautuu avoimesti joukkoihin Irakissa.

Jopa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa Heikki Aittokoski on herännyt ja huomannut kuinka USA "jakelee totuutta teelusikalla". 

Sen sijaan meidän ulkopoliitikkomme ja NATO-kiimakot, etunenässään Stubb, Katainen sekä Ahti- ja Jaakonsaari, eivät huomaa mitään tai eivät ole huomaavinaan tai eivät halua huomata mitään.   He vievät meitä edelleenkin samaan "arvoyhteisöön" Irakin rosvoretkeläisten kanssa.

Kataisen todellinen karva ja totuus

Ensin Kokoomuslainen hallituksen militanttisiipi, Katainen, Häkämies ja Stubb, sekoilivat lausunnoillaan.  Nyt sitten on yritetty rakentaa Jyrki Kataisesta sankaria kun hän on käynyt selvittelemässä heidän sanomisiaan Moskovassa.  Mutta Katainen on paljastanut todelliset katalat karvansa.

Ensin hän itse sekoili ja sitten yrittää näyttäytyä itse synnyttämänsä kriisin selvittäjänä.  Sen jälkeen hän on yrittänyt tukkia toimittajan suuta ja vielä onnistui.  Ja samalla hän asetti YLEn onnettomaan välikäteen jossa toimittajan esimiehet joutuivat tekemään rikoksen uhrista syyllisen.

Hän väitti, että toimittaja Antero Eerola on välittänyt vääristeltyä tietoa Venäjän Duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle Konstantin Kosatsheville joka edustaa Yhteinen Venäjä -puoluetta eli Kokoomuksen veljespuoluetta Venäjällä.  Kosatshev on kuulemma ollut tyytyväinen Kataiselta kuulemaansa.  Mutta meillähän ei ole oikeasti mitään tietoa mitä Katainen hänelle on syöttänyt ja missä valossa omat toilailunsa esittänyt.  Kun hänen suhtautumisensa faktoihin oli jo Venäjän taloudesta kertoassaan mitä oli niin miten hän olisi pystynyt pysymään totuudessa vain vähän myöhemmin Moskovassa?

Onko meillä suomalaisilla varaa antaa kypäräpäässä toimittajia sensuroivan Kokoomuksen huseerata ulkopolitiikassa?  Olemmeko nyt nähneet riittävästi mihin heidän politiikkansa johtaa?

Kypäräpääpapit kiristävät kypäriensä hihnona

Viime päivinä on keskusteltu laajasti Kokoomusministerien toilailuista.  Muutama kuukausi sitten puolustusministeri Jyri Häkämies haasteistaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä.  Kuten tiedetään, modernilla uusiokielellä haasteet tarkoittavat ongelmia ja ongelmien aiheuttajia ovat yleensä pelot.

Jo aiemminkin ulkoministeri Alexander Stubb on kunnostautunut russofobisilla lausunnoillaan.  Kuuluismpia lienevät 080808 höpinät.  Siinähän Stubb esitti Venäjän puolustautumisen Etelä-Ossetiassa Sakartvelon (suom. Gruusia) agressiota vastaan olevan käänne maailmanpolitiikassa ja Venäjän rikos yhteisiä pelisääntöjä kohtaan.  Ilmeisesti Stubbin pelin säännöt menee niin, että venäläiset eivät saa puolustautua jos toiset, Stubbille mieleiset, ampuvat kohti.  Oma lukunsa Stubbin toilailuissa oli, että hänelle Sakartvelon hyökkäys tuli yllätyksenä vaikka etelä-ossetialaiset ja venäläiset olivat viimeisen yli 1/2 vuotta ETYKin puheenjohtajaa varoitelleet tulevasta.  Unohtaa ei sovi myöskään Stubbin tukea kansainvälisten sopimusten rikkomiselle Anton Salosen tapauksessa.

Nyt sitten viimeisin on valtiovarainministeri Kataisen omituiset möläytykset Venäjän suurvalta-asemasta suhteessa Hollantiin.  Kataiselle faktat olivat sivuseikka kun piti päästä osoittamaan, että ei meillä pelätä vaan pelataan.  

Aikoinaan Kari Suomalainen piirsi Helsingin Sanomissa pilakuviinsa Kokoomuksen hahmoksi lihavan kypäräpäisen papin.  Se oli osuva mielikuva sillä Kokoomuksen historiaan todella liittyy sotaisuutta ja etenkin sotaisia pappeja 20-, 30- ja 40-luvuilta.  Sen jälkeen, etenkin Kokoomuksen remonttimiesten toimesta 60- ja 70-lukujen vaihteessa tuota imagoa yritettiin siivota.  Nyt sitten näyttää, että kypärä on edelleenkin tiukasti päässä hihnoja vedetään tiukemmalle. 

Onko tämä ikkunoiden kivittäminen osa Kokoomuksen NATO-kampanjointia?  Yritetäänkö tällä saada provosoitua Venäjältä lausuntoja jotka voitaisi esittää täällä sisäpoliittisina aseina ja perusteluina idän uhkalle ja NATO-jäsenyyden tarpeelle sitä vastaan? Ja toisaalta jos Venäjä ei reagoi, niin voidaan sanoa, että ei heikko Venäjä voi eikä pysty vaikuttamaan meidän päätöksiimme tai se ei välitä.  Noin tai näin: eikun NATOon.

Jos Kokoomus tässä politiikassaan onnistuu, löydämme itsemme entistä tiiviimmin ja useammassa USAn valloitus- ja miehityssodasta eripuolilta maapalloa.  ei heille Afganistan riitä vaan pitää osoittaa "kumppanuutta" ja "sitoutuneisuutta yhteisiin arvoihin" mihin vain kutsui Washingtonista kuuluu.  Sitä kautta löydämme myös itsemme kriiseistä joissa olemme  (Kataisen puheista huolimatta) suurimman naapurimme kanssa eri puolilla.  sellaisesta ei ole koskaan historiamme aikana hyvää seurannut.  Ovatko porvarit jo valmistautumassa sen seurauksiin kun haluavat rehabilitoida edellisen sodan sotasyyllisiä?

Toivottavasti äänestäjillä on sen verran selvänäköisyyttä ja älliä ensi kevään vaaliuurnilla, että Kokoomuksen sählämähläketjun hämmentäminen saadaan kuriin ja suomalaista sisä- ja ulkopolitiikkaa harjoitettaisi meidän suomalaisten eduksi.

Poliittinen tekele

Tämän viikonlopun Ilta-Sanomissa oli juttu jossa Seppo Kääriäinen puolustelee uudistetut KEPU-johdon ryvettymättömyyttä ja uutta avaavaa.  Se provosoi minua hieman ruotimaan uuden pääministerin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.


Mari Kiviniemi oli vielä ennen viime vaaleja melko näkymätön ja tuntematon pohjalaiskansanedustaja.  Sitten hän onnistui polkaisemaan hetkessä miltei valtakunnan suurimman vaalipudjetin jota hän nyt ei suostu avaamaan äänestäjille.  Miten tässä ilmenee Kääriäisen lupaa uudenlainen KEPU?  min usta tämä Kiviniemen meno ei poikkea mitenkään entisestä KEPUsta, päinvastoin.

Oma lukunsa on, keitä ne pääministerin tekijät ovat?  Keiden luomus tämä Kiviniemi on?  Keitä Kiviniemi piilottelee kun hän ei suostu kertomaan rahoittajiaan jotka ovat ostaneet pilvin pimein kalliita seminaarilippuja ja seinät täyteen tauluja.

Meidän poliittisen korruptiomme yksi puoli ja pitkä perinne on, että ei niinkään osteta yksittäisiä poliittisia tekoja lahjomalla jo valittuja vaan valitutetaan omat maksamalla vaalitukea.  Tälläinen poliittinen tekele taitaa olla pääministerimmekin.

Sasi on ihmiselle susi

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua".  Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.


Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä.  Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu.  Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta.  Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta.  Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut.  Noinhan ei ole.  Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.  


Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta.  Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä.  Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin.  Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.


Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta.  Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi.  Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset.  Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.


Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä.  Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.


Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä.  Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti.  Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla.  Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. 


Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa.  Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta.  Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet.  Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.


Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin".  Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e.  Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys. 


Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.  

Rahaa taivaan tuuliin - ovatko uudet sotasyylliset liikkeellä?

Monet tiedotusvälineet, m.m. YLE nettiuutisissaan, kertovat valtion aikomuksista polttaa veronmaksajien vähiä ja velkorahoja armeijan kotkotuksiin.   Ensin laitetaan miljardi Hornetien muuttamiseksi rynnäkkökoneiksi ja sitten vielä toinen muuhun, m.m. jalkaväelle j.n.e.  Osa rahaoista ohjataan miehitysoperaatioon Afganistaniin.


Jo aikanaan Hornetien hankinnassa huijattiin. Ensin ei kelvannut kaksimoottorinen kone liian kalliina jotta saatiin kissakauloille epämiellyttävät toimittajat pois kisasta. Sen jälkeen hankittiin kalliita kaksimoottorisia. Päätös runnottiin läpi kertomalla hinta johon ei lopulta kuulunutkaan aseet, maajärjestelmät j.n.e. vaan pelkät peltiraadot. Jälkilasku käyttökustannuksineen onkin sitten ollut kallis.  Nyt pelia jatketaan muuttamalla alkuperäistä käyttötarkoitusta eli puolustusaseiksi mainittuja muutetaan hyökkäysaseiksi.


Yhtenä hyötynä mainitaan NATO-yhteensopivuus.  Mitä käytännössä tarkoittaa, että Suomen armeijalla on NATO-yhteensopivia hyökkäysaseita jotka on tarkoitettu toimimaan lentotukialuksilta?  Se voi tarkoittaa vain, että Afganistanin miehityssodalle aiotaan jatkoa ja meidät aiotaan sotkea yhä uusiin sotiin pitkin maailmaa.  Samalla olemme alttiita kaikille NATOn kriisien laajentumisille myös tänne, ensin Suomenlahden eteläpuolelle ja sen jälkeen automaattisesti tänne.


Oma lukunsa turvallisuuden lisäksi on raha.  Me velkaannumme kovaa tahtia ja porvaristo ei aio tehdä ennen vaaleja asialle mitään vaan ajaa kahdella taktiikalla: hallitus tekee Jyrki Kataisen johdolla vaalibudjettia ja Niinistö, Sailas ja kmpnit pitävät ihmisillä huonoa omaatuntoa eliitin menosta.  Samaan aikaan porvariston lempilapsi, armeija porskuttaa.  Pahimpien lamojenkaan aikana armeija ei joutunut säästämään muiden tavoin ja nytkin se tuntuu saavan vain uusia leluja.


Olen joskus epäillyt, että viime aikojen halu pestä sotasyyllisiä puhtaaksi olisi valmistautumista seuraavien sotasyyllisten taustan turvaamiseen.  Tämä meno vahvistaa epäilyksiäni, että seuraavat sotasyylliset ovat joukossamme.