Espoon kaupungin tiedotuslehdykäisen viimeisin numero esittelee ja suitsuttaa uutta kaupunginjohtajaa, Jukka Mäkelää/kok. Mielikuvamarkkinoinnin mielikuvia on lähdetty hakemaan jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelee ja sohii toisiaan pitkillä kepeillä.
Mäkelästä yritetään antaa kuvaa joukkuepelaajana lajissa, jossa onnistuminen koetaan kun päästään vielä rahakkaampaan sopimukseen ja korkein onnistuminen on päästä rapakon taakse sohimaan. Lajissa, jossa ristiriitatilanteet ratkotaan "respektiä" hakien tappelemalla maksavan yleisön edessä.
Minkä kuvan tämä antaa halusta kehittää Espoon arkea? Keneltä Mäkelä on lähdössä hakemaan "respektiä" ja haastamaan kaukalotappeluun? Onko itseasiassa esimerkiksi metron historia juuri tuota; 60-luvulta asti espoolaisten "tiimi" on pyrkinyt tappelemaan eikä yhteistyöstä ole tietoakaan ja seurauksena eteläisen Espoon parhaita alueita halkoo valtava Länsiväyläksi kutsuttu arpi.
Kaikenkaikkiaan koko Espoo on joukko gryndereiden pystyttämiä nukkumalähiöitä. Ja koska espoolaisilla porvareilla ei ole ollut halua järjestää kunnon joukkoliikennettä, noiden lähiöiden välit on täytetty omakotitalojen ghettoilla ilman minkäänlaista järjelliseen yhdyskuntasuunnitteluun perustuvaa liikennejärjestelmää.
Espoossa on nyt viisi nimettyä n.s. aluekeskusta joiden ympärille piirretyissä suurpiireissä on jokaisessa oikean kaupungin verran asukkaita. Olisiko siis paikallaan pilkkoa Espoo viiteen kuntaan? Tulisiko homman järkeä jos samalla myös Vantaa pilkottaisi esimerkiksi kahteen tai kolmeen osaan ja Helsinki kolmesta viiteen palaan ja niille muodostettaisi seutu- tai maakuntahallinto väliportaaksi? Paikalliset asiat hoidettaisi oikeasti paikallisesti ja koko pääkaupunkiseudun suunnittelu tuossa väliportaassa. Sitten sen jälkeen on ihan sama haetaanko sille brändäystä metropolipolitiikasta puhumalla vai hoidettaisiko vain maanläheisesti maakuntasarjan asioita.
Joka tapauksessa Espoota johtavien herrojen ja rouvien nykyisen kaltaisesta ja jo vuosikymmeniä jatkuneesta itsekkäästä ja kilpailuhenkisestä omaan napaan tuijottamisesta olisi päästä eroon. Siinä vain sohitaan naapureita ja luodaan nurkkapatrioottista sisäänpäinlämpiävää meollaanparempiakuinnuomuut -henkeä. Ihmisten hyvä elämä ei ole jääkiekkokaukalossa nahistelua.
Tekstit
1 kommentti:
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."
Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
"Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."
"Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
kemts.freehostia.com/1900-alku.htm
Lähetä kommentti