Venäjän vaalit ja vapaa lehdistö

 Nyt kun pöly alkaa laskeutua Venäjän federaation tämänvuotisten parlamentti- et al vaalien ylle lienee paikallaan minunkin niistä jotain yhteenvetoa kirjoittaa.  Vaaleissa äänestettiin uudet jäsenet Duumaan sekä moniin paikallisiin parlamentteihin ja lisäksi valittiin kuvernöörejä.  Ne menivät tavallaan ja tulokset olivat odotettuja. "Единая Россия" (transl. Jedinaja Rossija) voitti niinkuin saattoi odottaakin ja reilusti saavuttaen n.s. perustuslaillisen enemmistön oli riittävän määräenemmistön perustuslain muuttamiseen. Kommunistit eli "Коммунистическая партия Российской Федерации" (КПРФ) (transl. "Kommunistitšeskaja partija Rossijskoi Federatsii" eli "Venäjän federaation kommunistinen puolue" tuli toiseksi hieman yllättävänkin hyvällä tuloksella. Lännen tukema n.s "yhden prosentin oppositio" jäi pääsääntöisesti alle sen ainoankin.  Eli kaikenkaikkiaan viralliset tulokset TASS:n sivuilta jakavat 450 paikkaa seuraavasti:
- Yhtenäinen Venäjä 324 paikkaa,
- VF:n kommunistinen puolue 57, 
- Oikeudenmukainen Venäjä 27, 
- Liberaalidemokraatit 21,
- Uusi kansa 13 (oikeammin varmaan kuitenkin "Новые люди" kääntyisi "Uudet ihmiset")- Kotimaa 1,
- Kansalaisfoorumi 1,
- Kasvun puolue 1 ja
- riippumattomia 5.
Samalla äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista 3,8 prosenttiyksiköllä yltäen nyt 51,7 prosenttiin. Tuloksessa sinällään ei siis liene mitään erikoista ja siten sellaisenaan se ei olisi ylittänyt kommentointikynnystäni.

Sen sijaan läntisen, n.s. vapaan lehdistön uutisointi provosoi minut plokistamaan.  Siinäkään tosin ei ole mitään uutta, siis uutisoinnissa eikä sen provosoivassa vaikutuksessa.  Kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja klisheisyydessään sekä tekopyhässä kaksinaismoralismissaan se on kuitenkin jotain pöyristyttävää jaksaen hämmästyttää ja kummastuttaa minua yhä uudelleen.

Läntiset tiedonvälineet leimasivat vaalit jo ennakolta, ennenkuin vaalikampanjointi edes alkoi saati yhtään ääntä oli annettu, epärehellisiksi ja manipuloiduiksi.  Ehkä sen takia OSCE:n ODIHR ei lähettänyt vaalitarkkailijoita sillä jos ne eivät olisi toistaneet lehdistön narratiiveja, heidät olisi julistettu korruptoituneiksi.  Nyt he keksivät syyksi vetäytymiseensä Venäjän CoViD-rajoitukset, ne kuulemma estivät "asiallisen" tarkkailun. 

Vaalikampanjoinnin aikana loanheitto kiihtyi ja saavutti huippunsa ilman pienintäkään huolta uskottavuudesta.  Esiteltiin m.m. videota kuinka jollakin äänestyspaikalla verhon takaa tulee käsi ja sujauttaa muutaman äänestyslipun uurnaan valvontakameran edessä.  En huomannut yhdenkään "tutkivan journalistin" epäilevän josko kukaan olisi niin hölmö, että yrittäisi vaikuttaa noin äänestyksen tulokseen: muka muutama ääni valvontakameran alla ja sillä Putinin puolue tulee voittamaan. Jos vaalitulosta manipuloitiin, se on tehty ihan toisin. Videovalvonta Venäjän vaaleissahan on ollut normaali käytäntö jo vuosikausia.  En olisi hämmästynyt jos muutaman vuoden kuluttua tapaus paljastuisi jonkun "aktivistin" provokaatioksi. 

Vaaleista on myös kerrottu muka riippumattoman venäläisen Golos-järjestön raporttien pohjalta.  Järjestö on luokiteltu Venäjällä n.s. ulkomaalaiseksi agentiksi, siis järjestöksi joka toimii ulkomaalaisen rahoituksen turvin.  Sellainenhan ei voi olla riippumaton, ei siis Golos:kaan. Se lienee itsekin tunnustanut saaneensa rahaa ja muuta tukea ulkomailta eikä voisi oman ilmoituksensa mukaan toimia ilman sitä. Se siis on riippuvainen eikä riippumaton. Per viam: "Ulkomaisten agenttien" konsepti on kopioitu miltei sanasta sanaan Venäjälle vapauden kehdosta ja demokratian airueesta, USA:sta (FARA eli "The Foreign Agents Registration Act", alkup. vuodelta 1938).

Myös Google ja Apple sekä muut n.s. "Big Tech" -yhtiöt ovat sekaantuneet vaaleihin.  Se ei sen sijaan ole ylittänyt uutiskynnystä läntisissä tiedonlevitteissä.  Niiden toiminnan kaltainen puuhastelu likipitäen kaikkien muiden kuin niiden tekemänä olisi kaikkialla muualla tuomittu puuttumiseksi vaaleihin. Nyt se niiden tekemänä Venäjällä on, tietenkin, demokratian edistämistä kun asialla ovat n.s. "läntisen arvoyhteisön" lemmikit.

Oma lukunsa on tietenkin YLE:n uutisten misorussismi ja heidän Erkka Mikkosensa "kirjeenvaihtajana".  Hänen juttunsa ovat ihan omaa, erityistä luokkaansa. Yksi esimerkki hänen "vaihtamistaan kirjeistä": "Venäjällä äänestäjää on vastassa turvallisuusjoukot, ja niiden valta vahvistuu myös äänestämisen jälkeen".  Tämä muistuttaa Joseph Goebbels:n (1897-1945) tekniikkaa jossa otetaan siemen totuutta mutta keitetään se monessa liemessä ja kiedotaan valheisiin jotta saadaan haluttu propagandapläjäys.

Kuitenkin pääsääntöisesti Venäjän vaaleissa tärkein epäoikeudenmukaisuus ja tasapuolisuutta rikkova käytäntö on, että joillakin tahoilla on enemmän ja näkyvämpiä resursseja käytettävissään ja siten rajoitetaan vaalien oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Siinä suhteessa meno ei juurikaan poikkea muista kapitalistisista maista.  Esimerkiksi tässä suhteessa Suomessakin on ODIHR:n raportoimia korjauksia tekemättä.  Vapauden airueen USA:n vaaleissa käytettävissä olevan rahan määrää käytetään jopa kannatuksen mittarina: mitä enemmän rahaa sitä suositumpi.  Kuitenkin tekopyhästi ja kaksinaismoralistisesti tiedonvälittimet puuttuvat vain jos siten päästään syyttämään itselle epämiellyttäviä tahoja mutta jos lempparit menestyvät niin "demokratia kukoistaa". "O'tempora, o'mores" sanoisivat muinaiset latinalaiset Marcus Tullius Cicero:n (106-43 e.a.a.) perässä jos tämän menon näkisivät.

Tätä ei pidä lukea niin, ettenkö pitäisi erilaisia vaalivilppejä mahdollisina ja joissakin tapauksissa myös ihan todennäköisinä mutta nyt vaaleista uutisoiminen täällä n.s. läntisessä arvoyhteisössä (m.m. Martti Ahtisaaren lanseeraama termi) on saanut sellaiset kaksinaismoralismin suhteettomat ja sisäisesti ristiriitaiset mittasuhteet että provosoidun niistä avautumaan.

Monessa suhteessa vaalit ja niiden uutisointi siis menivät kuten saattoi olettaakin: "Nichts neues aus Westen" kuten aikoinaan Saksassa sanottiin kun ruumistuotanto rintamalla meni "business as usual".  Niin tässäkin tapauksessa "sama kaiku on askelten" läntisessä tiedonlevityksessä huolimatta kaikista vastuullisuuskampanjoista ja muiden syyttämisestä disinformaation levittäjiksi.  

Parempaa zurnalismia odotellessa.

Presidentti Niinistö jälleen omituisissa kytköksissä

 Kiovan hallinto on järjestämässä Krim:n palauttamisesta haaveilevaa kokousta, "Krim-foorumin" (ukr: "Кримська платформа", suom: "krimiläinen alusta").  Sen on julkistanut Ukrainan nykyhallinnon presidentti Volodymyr Zelensky ja sen pääasiallinen mainosmies on ulkoministeri Dmytro Kuleba. Siellä heillä on 23/8 -21 alkaen tarkoitus lietsoa Venäjän vastaista mielialaa osallistujiin ja propagoida sitä muuallekin.  Heidän mukaansa osallistujan sitoutuvat Krim:n palauttamiseen Ukrainalle. 

Valtaosa osallistujista, 44 kpl, menevät joko ulkoministeri- tai kolmennen/neljännen tason delegaatioilla.  Esimerkiksi USA lähettää energiaministerin ja suurlähettiläänsä, UK, Ranska, Hollanti j.n.e. ulkoministerinsä.  Valtionpäämiestasolla menee likipitaen vain tuttu joukko misorussistisimpia kuten esim. Baltian maat, Puola, Moldova ja Sakartvelo. Tuttuun tapaan myös Ruotsi menee liput liehuen Venäjää vastaan pääministerin johdolla. Mutta bidenit, merkelit, johnsonit sunmuut pysyttelevät viisaasti poissa.( Lähde osallistumistietoihin on Ukrainan uutistoimisto UKRINFORM).

Suomen tasavallan presidentti osoittaa jälleen kerran harkintakyvyn puutetta ja menee mukaan näyttäytymään ja pitämään puhetta.  Onneksi sentään Ulkoministeri Haavisto ei ole tällä kertaa hölmöillyt tässä asiassa.

Venäläisten mielestä siellä pitäisi keskustella m.m. kuinka Kiovan hallinto on ihmisoikeusrikkomuksena katkaissut puhtaan veden toimittamisen Krimille sekä muista vastaavista konnuuksista kuten Minskin sopimusten toteuttamatta jättämisistä tai muuten kokous on yhtä tyhjän kanssa.

Oikea krimiläisen, Aleksander Molokhov:n, joka on Putinin alaisen Krimiä koskevien laillisuuskysymysten työryhmän vetäjä, ilmoittautumista kyseiseen "foorumiin" taas ei hyväksytty lainkaan. Sen sijaan lännestä Ukrainan nykyjohto yrittää haalia mahdollisimman näyttävää joukkoa jonka kanssa poseerata propagandakuvissa ja jodien nimet voisi ehkä saada houkuteltua loppukommunikeaan.

Eikö tälläkään kertaa Niinistö tai hänen neuvonantajansa ole osanneet miettiä missä joukossa he taas näyttäytyvät.  Ovatko baltian ja muun entisen Itä-Euroopan russofobisimmat räyhäkkeet meille sopiva viiteryhmä? 

Juuri parhaimmillaan ollaan irrottautumassa Afganistanin 20 vuotta kestäneestä sodasta ja siivoilemassa jälkiä.  Eikö hetkeksikään tullut mieleen tässä mahdollisesti oltavan rakentamassa samanlaista sotkua suoraan edellisen jatkoksi?  Ilmeisesti ihan osoittaaksemme solidaarisuutta mukanaololla, tai jotai?  Mutta koska tuosta hullutuksesta jonka seurauksista ei ole mitään hajua, päästään eroon.

Samalla kannattaisi miettiä millaisia vaikeuksia asetetaan muille diplomaattisille suhteille a) ihan konkreettisesti ja b) mielikuvien tasolla.  Miten tälläiset tilaisuudet ja niihin osallistuminen vaikuttaa tolkullisen ratkaisun saamiseen Ukrainan tilanteeseen kun Kiovan hallinto on pahin este MInskin sopimusten täytäntöön panolle rauhan edistämiselle?  Unohtamatta miten osallistuminen asemoi Suomen noin yleisemmin maailman politiikassa?  Niinistö avustajineen ei ole joko miettinyt tai sitten he haluavatkin meidän sijoittuvan kaikkein rujoimpaan ja sotakiihkoisimpaan NATOn eturintamaan yhdessä puolalaisten ja balttien kiilusilmien kanssa.

P.s: Jotenkin tutulla tavalla ja kuvaavasti alati vastuulliset valtatiedonlevitteemme, nuo YLE, HS ja mitäniitäonkaan, eivät ole puhuneet eikä pukahtaneet tuosta foorumista juurikaan yhtään eikä mitään.  Ilmeisesti hieman hävettää ja myöhemmin jos tulee esille niin esitetään jälkikäteen "aina tiedossa olleena" ja ihan luonnollisena asiana.

---

Lisäys 25/8 -21 loppukommunikeasta:  Lukaisin ukrainalaisen Interfax-uutistoimiston jutun foorumin loppukommunikeasta.  Se on juurikin onnetonta propagandajulistusta jolla ei juurikaan ole tekemistä järjellisen asioiden hoidon kanssa.  On onnetonta jos Niinistö on mennyt pistämään nimensä sellaiseen.  Siinä sitoudutaan, jälleen kerran, n.s. "läntisen arvoyhteisön" sapelinkalisteluun ja tällä kertaa vielä Kiovan uusia ja vanhoja natseja liehittelevän hallinnon perässä.

Keskisuomalaista mielipiteiden avaruutta Länsiväylällä STT-läisittäin

KSML-konserniin kuuluva espoolainen ilmaisjakelulehti Länsiväylä julkaisi sivuillaan jutun Riikka Purran ilmoittautumisesta Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Jutussa toisteltiin Purran kannanottoja sinällään varmaankin neutraalismi mutta niitä myöskään kyseenalaistamatta kuten n.s. neljännen valtiomahdin toimenkuvaan voisi kuvitella kuuluvan. Kritiikittömyys perussuomalaiskellokkaan edessä sai minut kirjoittamaan kommentin jossa avasin Purran mainitsemaa "yhteistä perussuomalaisuutta" hieman kärkevämmin:

"Yhteistä perussuomalaisuutta on siis esimerkiksi hörhöily etnonationalistien ampumaharjoituksissa, flirttailu ääliöoikeistolaisten kanssa, hakkaraisten kännitoilailut ja älämölöstelyt peltokankaiden et al kanssa. Kiva tietää."

Yritin siinä tavoitella perussuomalaisten käyttämää ilmaisurekisteriä.  Kommentti ei kuitenkaan kelvannut KSML-konsernin käyttämille STT:n sensoreille.  Eivät myöskään pari ympäripyöreämmin muotoilemaani viittausta alkuperäisen viestin kohtaloon.  Sen sijaan kommenttini jossa puolustin toimituksen tekemää avainsanavalintaa "populististiset puolueet" kelpasi.  STT mainostaa palveluaan laadukkaaksi mutta omakohtaisten kokemuksieni, tämä ja muutama aiempi, kautta en pääse tuohon mainoskäsitykseen yhtymään.

Tuossa kommentissa olisi voinut toki jättää pois kännitoilailut ja älämölöstelyt korvaten ne vapa-ajan vietoksi kemiallisten stimulanttien vaikutuksen alaisena ja vapaamuotoiseksi mutta kevyesti todellisuuden sivuuttavaksi öyhöttämiseksi.  Niin olisinkin tehnyt jollen olisi valinnut kommenttiini perussuomalaista rekisteriä.  Tuota joka niiin usein nähdään ja kuullaan perussuomalaisille yhteisenä.

Olisiko meillä nyt syytä arvioida perussuomalaisten olevan KSML-yhtymän erityisessä suojeluksessa heidän yrittäessään pyrkiä n.s. "kalustettuihin huoneisiin" ja tehdä itseään tykö muille porvareille jotta, taas, aukeisivat hallituksen ovet?

Toisaalta tämä prosessi on herättänyt mielessäni toisenkin epäilyksen.  Mehän olemme saaneet kohtaloksemme erittäin keskittyneen tiedonlevitteistön.  Sitä edustaa m.m. KSML-yhtymä omistuksillaan: noin satakunta lehteä verkkosivustoineen.   Mutta nyt meillä alkaa olla samanlainen oligarkki myös moderointibusineksessa.  STT:n sensorit vahtivat suurta osaa erilaisista keskustelupalstoista. Sen myös omistavat suurimmilla omistusosuuksilla Sanoma Media Oy (n.75%) ja juuri KSML tyttärineen (n. 10%).   Olemmeko tässä uuden sananvapaudelle rajoja asettavan keskittymisen äärellä?

Kalikka kalahti ja taisi osua YLE:en

 YLE/Uutiset ovat julkaisseet sivuillaan jutun pääministeri Sanna Marin:n aamiaiskohusta otsikolla "Näitä pykäliä verottaja nyt katsoo arvioidessaan Kesärannan kuluja – professorin mukaan Marinin ateriakohu voi puhdistaa ilmaa".  Jutussa kuvaillaan tapauksen liepeitä monelta kantilta jokseen asiallisesti vaikka useammaltakin olisi voinut asiaa tarkastella.  YLE salli myös poikkeuksellisesti keskustelemisen aiheesta sosiaalisen median tapaan.  Eräs kommentoija kehotti miettimään miksi juuri nyt puututtiin eikä muulloin.  Tartuin kysymykseen ja yritin muotoilla siitä jatkokommenttia seuraavasti:

@Tätimies - Tuo onkin "mielenkiintoinen" kysymys, tuo Miksi? Noheva ja ammatistaan ylpeä toimittaja katselisi nyt tarkasti ympärilleen mitä muuta ollaan samaan aikaan puuhaamassa kaikessa hiljaisuudessa ja tämän jupakan luoman savuverhon antamassa piilossa? Voisiko jossakin olla menossa jatkoNATOtus, PESCO:n laajentaminen tai muu sodanlietsonta, joku Eteläranta-10:n työmarkkinavedätys vai joku muu jonka näpsäkästi porvarilehdet peittää hyökkäämällä tälläisellä marginaalisella asialla oikeistopiireille epämieluisan pääministerin kimppuun. Mutta onko MSM-toimittajista hoitamaan tehtäväänsä vallan vahtikoirina? Vai "caveant civis" eli "kansalaiset valvokoot" konsa konsuleihin kannata luottaa ja tuskin zurnalistitkaan hommaansa hoitaa.

Kommenttini ei kuitenkaan ylittänyt julkaisukynnystä vaan jäi sensuurin kynsiin.  Lähetin sen varmuuden vuoksi uudelleen jos vaikka olisi karahtanut tekniseen erheeseen mutta ei, ei herunut palstamillimetrejä.

Toisaalta toinen kommenttini sai armon sensorien silmissä ja julkaisiin.  Siinä käsittelin aamiaisasiaa lähtökohtana päiväraha- ja kulukorvauskäytännöt aloittaen omakohtaisista aamiaisten nautinnoista ja päätyen veroilmoittamisen velvollisuuksiin sekä Marinin vastuisiin verrattuna hänen palkanmaksajansa vastaaviin sivullisilmoittajana.   

Ilmeisesti siis mahdollisesti osuin YLEä n.s. "arkaan paikkaan" toimittajaviittauksilla eivätkä he halua heitä muistutettavan tiedonlevitteistön tehtävästä vallan vahtikoirana ja neljäntenä valtiomahtina.  Enhän toki useammallakaan lukemisella löydä kommentistani mitään mikä olisi YLEn kommentointisääntöjen vastaista.

Olen noin yleisesti pitänyt YLEä laadukkaana tiedonlevittäjänä vaikka olenkin arvostellut sitä muutamista kovinkin yksisilmäisistä jutuista koskien aiheita joissa YLE näyttää valinneen puolensa hyvinkin tarkasti eikä salli lipsumista annetusta linjasta.  Tälläiseksi on osoittautunut esimerkiksi kaikki Venäjään ja nyttemmin myös Kiinaan liittyvä.  Valittu linja sopii yllättävän napakasti yhteen n.s. "läntisen arvoyhteisön"  yleisen Washingtonista sanellun propagandalinjan kanssa eikä se liene sattumaa.  Siitäkin huolimatta YLE kuitenkin edustaa mielestäni laadukkainta tiedonvälitystä mitä meille Suomesta tarjoiltaan.  Se tosin kertoo vähintäänkin yhtä paljon muista tarjokkaista kuin YLEstä. 

Siksi onkin sääli, että YLE pilaa mainettaan tälläisellä pikkusieluisella prinsessaisen hipiänsä varjelulla.  Enhän edes maininnut YLEä nimeltä, enkä Mediapoolia tai vastuullisuuskampanjaa.  Samalla se tulee sahanneeksi oksaansa joka toistaiseksi on pitänyt sen kilpailijoitaan ja etenkin n.s. "vaihtoehtomediaa" ylenpänä.  Kuinka kauan oksa mahtaa vielä kestää?

Joka tapauksessa kansalaisten kannattaa olla n.s. tarkkana eli "caveant cives" ja tarkkailla mitä tämän(-kin) jupakan varjossa ajetaan.

Sotilaallinen liikkuvuus ja pysyvä rakenteellinen sotayhteistyö

Huomasin ohimennen UK-laisesta Morning Star -lehdestä uutisen kuinka USA, Kanada ja Norja on hyväksytty EU:n sotilaallisen liikkuvuuden ("Military Mobility") ohjelmaan.  Uteliaisuuteni heräsi mistä onkaan oikein kyse.  Taustalta löytyi NATOa, Lissabonin sopimusta, PESCO:a ja ties mitä. Osa tuttuja ja osa ihan outoja juttuja valtajulkisuudesta.

NATO ja Lissabon olivat tuttuja mutta mitä ovatkaan PESCO ja Military Mobility?  Eikun ottamaan selvää!

PESCO on lyhennys sanoista "Permanent Structured Cooperation" ja on EU:n kehikko sotilaallisen yhteistyön tiivistämiselle ja armeijoiden yhteensovittamiselle, yhteentoimivuudelle kuten hienosti sanotaan. Suomeksi siitä on käytetty nimeä "pysyvä rakenteellinen yhteistyö" (PRY). Se rakentaa EU:lle yhteistä armeijaa ja varmistaa sen osaksi USA:n johtamaa NATOa.  Mukana on 25 EU:n 27 jäsenvaltiosta.  Poissa taitavat olla vain Malta ja Tanska mutta ei tietenkään piskuinen ja luotettavuuttaan todistava Suomi.  Se korostaa erityisenä luonteenaan olevan laillisesti sitovat velvoitteet erotuksena muista lievemmistä yhteistyömuodoista. Samalla korostetaan NATOn asemaa.

"Military Mobility" (MM) on yksi PESCO:n projekteista.  Sen puitteissa kehitetään sotajoukkojen esteetöntä ja pidäkkeetöntä liikkumista koko EU:n alueella.  Aiemmin vain EU-laisille joukoille mutta nyt vapaasti liikkuteltaviksi laajennetaan myös muiden NATO-maiden armeijoita.  Jonkinlainen EU:n laajuinen "isäntämaa-MOU".

Tätä kaikkea on pusattu EU:n salaperäisissä kabineteissa ilman suurempaa julkisuutta.  Etenkin Suomessa "laillisia sitoumuksia" on edistetty kovin sammutetuin lyhdyin.  Eduskunnan asiakirjoista ne eivät näytä löytyvän kuin tiedonantoluonteisista yhteenvedoista ja toimintakertomuksista.  Liittymispäätösten varsinaista käsittelyä enkä päätöstä, esim. hallituksen esitys, laki liittymisestä t.m.s., en löytänyt sen enempää eduskunnan kuin Finlex:nkään asiakirjoista. Ilmeisesti liittyminen on hoidettu kuten "kauttakulkusopimus 3.0:ankin" (t.m.n. "isäntämaasopimus") jolloin Sauli Niinistön valvovien silmäin alla puolustusvoimain silloinen komentaja, kenraali Jarmo Lindberg allekirjoitti sopimuksen ilman eduskunnan käsittelyä ja tekele vain putkahti säädöskokoelmaan, pelkästään englanninkielisenä.

Valtajulkisuudelle PESCO ja sen projektit ovat sivulauseiden asioita ja sitäkin avoimemmin vain kun sen EU-laista aseteollisuutta kannustava puoli mainitaan esteenä syvemmälle sitoutumiselle USA:n juoniin. Muuten se jätetään merkittävyyteensä nähden kovin vähälle huomiolle. Tämäkään Morning Star:n paljastama laajennus näyttäisi menneen ihan ohi. Paljastaisihan laajempi asian avaaminen NATOttamisen ja muun läntisiin sotaliittoumiin sitouttamisen syvyyden ja monimuotoisuuden.  Herää epäilys, että valmistellaan askel askeleelta tilannetta jossa sitoumukset katsotaan niin laajoiksi ja syviksi ettei täysjäsenyyttä enää kannata piilotella ja sen saavat toteutetuksi pelkkänä ilmoitusasiana.

Olemmeko tässä nyt lisäksi liki niitä sitoumuksia jotka estävät hallitusta edes CoViD-pandemian kynsissä lipeämästä m.m. äärimmäisen kalliista hävittäjä- ja laivastohankkeista?  Kuin myös vakavasti keskustelemasta Afganistanin hyökkäys- ja miehityssotaan mukaanmenosta, sotaleikeistä NATOn kanssa, USA:n armeijasta harjoittelemassa Suomessa ja "näyttämässä lippuaan" itärajallamme j.n.e.?  Siis paljon pidemmällä kuin aikoinaan kun  paljastukset Paavo Lipposen intrigeistä Washintonissa säästivät meidät raa'alta hyökkäyssodalta Irak:in (n.s. Iran-gate)?  Onnistuisiko nykyään vastaava irrottautuminen sotaliittoumista?

Milloin:

a) suomalainen valtatiedonlevitteistö nostaa tälläisiä asioita ihan julkiseen, yhteiskunnalliseen keskusteluun läpi ja puhki niitä analysoiden ja

b) päätökset tälläisistä asioista tehdään demokraattisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi piilottamatta niitä marginaaleihin ja alaviitteisiin?

Siis niin, että kansalaisilla on aito mahdollisuus arvioida mihin meitä ollaan sitouttamassa ja mitä seurauksia siitä on.  Eikä meitä vain laiteta tapahtuneiden asioiden eteen kantamaan niiden seurauksista vastuu, vaan pääsemme ihan itse demokraattisesti päättämään kohtalostamme?

Ulpu Iivari paljastaa Halla-ahon munaskuitaan myöten, tai ainakin uuden suunnan

 Luin SDP:n äänenkannattajan, Demokraatin sivuilta Ulpu Iivarin kirjoituksen jossa hän Anne Applebaum:n kirjan innoittamana oli päätynyt arvioimaan Perussuomalaisesten muutoksesta vihaisten rikkaiden puolueeksi.  Koska en ehtinyt kommentoimaan kirjoitusta ennen sen sulkemista, päädyin pläjäyttämään oman blogituksen, hieman siis laajemmin kuin olisi pelkkään kommenttiin tullut kirjoitettua.  

Kirjoituksessa Iivari esittelee Applebaum:n kuvausta liberaaliporvarillisen kuplansa joidenkin kavereiden lipsumista vielä enemmän oikealle, aina trumppilaiseen autoritaarisuuteen saakka.  Ensin olisi tietenkin asemoitava Applebaum ja hänen kuplansa.  Hänhän on ollut ja on edelleenkin n.s. kylmän sodan nykyisen vaiheen ammatti-infosoturi, rintaman läntiseltä puolelta.  SIltä puolelta jota Martti Ahtisaari et al tarjoilivat meille "läntisenä arvoyhteisönä".  Kyseessä on kapitalististen ja konservatiivisten valtiojohtojen ja finassi- ja sotateollisuuskonglomeraattien yhteenliittymä joka pyörittää läntistä valtapiiriä edustuksellisen demokratian ajottaisista heilahteluista välittämättä. Globaalia kapitalistista suurvaltapolitiikkaa ja imperialismia. Mackinderiläisessä *) n.s. "Heartland-teoriassa" se sijoittuisi ulompaan ja sisempään kehään (tai puolikuuhun, crescent).  Erich Blair, t.m.n. George Orwell, taas sijoitti sen "merivaltaan" (Oseania) teoksessaan "1984".  Läntinen globaali valtarakennelma on applebaumilaisessa maailmassa kuorrutettu arvoliberalismilla ja uuspuheella demokratiasta ja kansalaisvapauksista.  Iivarin lainaukset Applebaumin kuvauksesta osoittavat tuon kuorrutuksen kovin ohueksi ja sen rakoilu selvästi harmittaa Applebaum:a.    Kun vähänkään menee monimutkaiseksi tai vaikeaksi niin alta paljastuu n.s. "vanha aatami" eli kun propaganda ei pure, otetaan kovemmät keinot käyttöön.

Iivarin havainto kuinka Jussi Halla-aho olisi havainnut tuon ilmiön, siis osan hyväosaisista lipumassa kohti autoritaarisuutta, ja käyttäisi sitä hyväkseen omaa poliittista linjaansa muotoillessaan vaikuttaa kuitenkin osuvalta.  Siinä missä Halla-ahon edeltäjät kaivoivat poliittista menestystä ikiaikaisesta suomalaisesta herravihasta ja elitismin vastaisuudesta, hän tunnistaa seuraavan menestyksen aallon tulevan tyytymättömien vähäväkisten asemesta tyytymättömiltä hyväosaisilta.  Jo Timo Soini osasi kutkutella keskiluokkaistumisen makuun päässeitä mutta sosioekonomisesta asemastaan epävarmoja ksenofobisella populismilla mutta Halla-aho on mennyt vielä askeleen eteenpäin.  Viimeisimpien tietojenkin mukaan nykyinen Perussuomalaisten kannatus tulee hyväosaisilta.  Ja varmaankin osittain myös niiltä jotka haluavat samaistua hyväosaisiin.  

Perussuomalaisten uusi suuntaus näkyy myös käytännön poliittisissa puheissa.  Jo aiemminkin He ovat olleet porvarillisen vallan takuupuolue, räksyttäjiä mutta tiukan paikan tullen varmistamassa ettei valta lipsu sen omistajien käsistä.  Nyt uusimmat puheet ovat suorastaan paljastavan suoria.  NATOa vastaan heillä ei ole juuri mitään ja pyssyjä pitää hankkia.  Samaten työläisten etujen leikkaaminen on suorastaan "must" ja viimeisimpänä heidän yksi kellokkaansa, Riikka Purra väittää, että kunnille syydetään liikaa rahaa.  Entinen SMP:n "rosvot kiinni" -retoriikka on siis vaihtunut aiemmin soinimaiseen nuivaan "matut raus" -politiikkaan ja nyt sen rinnalle nostetaan räikeä militarismilla höystetty työnantajien riistopolitiikka eli siis "rosvot irti".  Siis juurikin sitä joka pilaa Applebaum:n ja muiden heikäläisten päiväunet eli raaka kapitalistinen väkivalta paljastuu raa'aksi kapitalistiseksi väkivallaksi. Kapitalismia jota eletään kapitalismiksi kuten Hannu Taanila terävästi on muotoillut. 

Mitä me tästä opimme?  Ainakin sen, että aina kannattaa katsoa koiraa karvoihin.  Sieltä voi paljastua kummallisia ytimiä eikä maailma siellä syvemmällä olekaan sellainen kuin yritetään ulkokuorella antaa ymmärtää.   Siinä suhteessa Iivarin kirjoitus on ihan hyvä ajattelun herättäjä ja paljastus halla-aholaisuuden syvimmästä olemuksesta. 

---

*) Sir Halford John Mackinder (1861-1947) oli englantilainen maantieteilijä, akateemikko ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä geopolitiikan ja geostrategian luojista. Hän edusti UK:n parlamentissa vanhaa skottien unioinistipuoluetta.  Hänen tunnetuin työnsä on artikkeli "The Geographical Pivot of History" jonka hän lähetti Britanian Royal Geocraphical Society:lle vuonna 1904.

Systeeminen oppositio Suomessa - Osa II

 Tämän duodraaman ensimmäisessä osassa alustin tilannekuvaa ja kuvailin Kansallinen Kokoomus r.p:tta.  Tässä jälkimmäisessä puoliskossa kuvailen Perussuomalaiset r.p:tta ja teen yhteenvetoa niiden keskinäisistä veto- ja työntövoimista.  Molemmat  Kansan uutisissa julkaistun Dmitry Gurbanov:n niiden suhdetta kuvailevan jutun innoittamana.

Perussuomalaiset sijoittuvat Suomen parlamentaarisen puoluekentän äärimmäiselle oikealle reunalle, oikealla puolellaan vain ehkä Ano Turtiaisen yhdenhengen tilapäinen ryhmä.  Eduskunnassa se vastikikään siirrettiin ison salin istumäjärjestyksessä omalle paikalleen (ja siltä osin vain Turtiainen vielä istuskelee turhan keskellä).

Kuten Kokoomus, sekään ei ole ideologisesti yhtenäinen eikä syntynyt yhden aatesuunnan edustajaksi ja ajajaksi.  Se edustaa historiallisesti Ernesti Hentusesta (1885-1951) ja hänen Radikaalisesta kansanpuolueestaan syntynyttä jatkumoa.   Seuraava polvi oli Veikko (1913-1997) ja Sirkka (1913–2005) Vennamon perustama pientalonpoikainen liike jonka he synnyttivät kun Urho Kekkonen ja K-linja veivät heiltä Maalaisliiton johtopaikat ja vaikutusvallan.  Pientalonpojista kehkeytyi Suomen maaseudun puolue (SMP) jonka konkurssipesän raunioille Timo Soini perusti samanhenkisen populistisen puolueen, Perussuomalaiset (Sannfinländarna) ohjaamaan ihmisten tyytymättömyyttä mihinkään vaikuttamattomaan älämölöön.   Kaikki nuo ovat olleet ja ovat eräänlaisia vallanvalitusosastoja, omistajien asettama systeeminen oppositio joka ei yritäkään muuttaa mitään.

Perussuomalaiset, leikkisästi "persut" tai "persulit", eivät ole siis varsinaisessa aatteellisessa mielessä poliittinen puolue.  Sen jäsenistö on kovinkin ryhmittynyt fraktioiksi hyvinkin erilaisin taustoin ja ajatussuunnin.  Sieltä voi tunnistaa ainakin a) vanhan SMP:n perinnepiirin, ainakin vielä.  Joukon vanhoja ja jokunen nuorikin jotka ovat mukana vanhoin "rosvot kiinni" ja "kyllä kansa tietää" -ajatuksin (vanhoja ilmeisesti Sirkka Vennamon keksimiä iskusanoja).  Sitten on b) Homma-forumilta tulleet (mutta ei välttämättä sieltä poislähteneet) Jussi Halla-ahoa mestarinaan seuraavat etnonationalististit.  Jälkimmäinen ryhmä näyttäisi nykyisin jakautuneen kahtia kun Halla-aho yrittää "harjata" johtamaansa fraktiota sisäsiistiksi vallankamareihin.  Voidaan siis puhua nykyisistä halla-aholaisista jonkinlaisena hallituskipeiden b1-fraktiona ja vanhalle änkyrälinjalle jääneistä b2:na.  Porukkana joka pyörii sanoissa äärioikeistolaisissa piireissä ja ampumaharjoituksissa kuin Suomen Sisu, Soldiers of Odin, kielletty mutta uudelleen muotoutunut Pohjoismainen vastarintaliike, ja muut enemmän tai vähemmän hajanaisesti verkottuneet äärioikeistolaiset porukat.

Halla-ahon harjaus näyttää vain olevan yhtaikaa kovinkin valikoivaa ja samalla satunnaista sekä tehotontakin.  Tarja Kiemunki ja Ano Turtiainen on toki harjattu mutta montaa muuta ei, esimerkiksi Mauri Peltokangas, Sebastian Tynkkynen ja monet muut, myös eduskunnan ulkopuolella kunnallisella tasolla, ovat saaneet jatkaa.  Eikä harjan alle osuminen ole estänyt sinne joutuneita toimimasta samoissa ympyröissä perussuomalaisten kanssa muissa äärioikeistolaisissa järjestöissä ja tapahtumissa.  

Perussuomalaisten poliittinen linjanmääritys perustuu enemmän epämiellyttäviksi koettujen asioiden vastustamiseen kuin omien aatteellisten visioiden mukaisen maailman tavoitteluun.  Sellaisen yrittäminen jää jonkilaiseksi nostalgiseksi haikailuksi vanhoihin hyviin aikoihin jolloin kaikki oli paremmin.  Muuttuneessa ja kokoajan muuttuvassa maailmassa sellainen koetaan turvalliseksi vaikka perustuukin paljolti romanttiseen ja nostalgiseen kuvitteluun patriarkaalisesta patruunamaailmasta *).  Sellaisesta menneestä Atlantiksesta **) tunnistetaan ettei siellä ollut maahanmuuttajia, kulttuurimarksisteja ja naiset tiesivät paikkansa.  Kun siitä ammennetaan poliittisia tavotteita päädytään xenofobiseen "rajat kiinni ja matut raus" chauvinismiin.  Sillä kuvitellaan päästävän takaisin kuviteltuun ikionnelaan jossa läski oli valkoista, miehet miehiä ja naiset näytti naisilta sekä köyhät tiesivät paikkansa sillee nöyrästi, kaikki valkoisia heteroja. Niin, eikä ilmasto muuttunut vaan kesäisin oli sopivan lämmintä heilutella varpaita Terijoen rantavesissä ja talvisin hyvät hiihtokelit mennä murtsikkaa.

Tuo vieraan ja oudon pelko yhdistää kaikkia erilaisia puolueen fraktioita, etenkin sen jälkeen kun Timo Soini vei ison osan omista kannattajistaan Siniseen tulevaisuuteen vuonna 2017 Halla-ahon noustua puheenjohtajaksi ja hänen kannattajiensa vyörytettyä puoluejohdon hommaforumilais-sisulaisilla.  Tuolla liikkeellä Soini, sen lisäksi että jatkoi omaa ja kannattajiensa n.s. "hillotolppaa", hän tuli pelastaneeksi puolueen kannatuksen viedessään epäsuositun hallituskytköksen pois häiritsemästä populistista älämölöä.  Nykyiset perussuomalaiset eivät vain tajua häntä siitä kiittää.

Tuo kaipuu menneeseen sisältää talouskonservatismin, haikailun patruunakapitalismiin joka on myös osa kaivattua mutta menetettyä kuvitteellista menneisyyttä.  Käytännön talouspolitiikassa kaikki heidän fraktionsa ovat jokseenkin yksimielisesti tukeneet porvarillista Eteläranta-10:n talousliberaalia politiikkaa vaikka mainospuheissa puhutaankin toista.  Tässäkään suhteessa eri fraktioiden välillä ei ole eroja kuin puheenparressa.

Arvojensa puolesta perussuomalaisten eri ryhmittymät ovat jokseenkin konservatiivisia.  Hyvin lähellä periporvarillista ja etenkin vanhakokoomuslaisten parissa vahvaa "koti, uskonto ja isänmaa" -ajattelua.   He arvostavat patriarkaalista menoa jossa miehet tekevät mitä miehen täytyy, naiset tietävät paikkansa eikä muita ole et punctum.

Edellä olen kuvannut ettei eri fraktioiden välillä juurikaan keskeisissä kysymyksissä ole eroja.  Missä niitä sitten on? Vastaus: keinoissa ja menetelmissä eli siinä missä toinen reuna perustaa perinteiseen, jo Vennamoiden lietsomaan herravihaan, toinen reuna on löytänyt etnonationalistis-chauvinistisen äärioikeistolaisen viitekehyksen itselleen.  Molemmat ammentavat modernin ja elitistisyyden kritiikistä mutta siinä missä toiset puristavat kätensä nyrkkiin ja kiroilevat herranketkuja, toiset leikkivät natsisymboleilla.  Molemmat pelkäävät ja inhoavat erilaisuutta ja postmodernia ja ennenkaikkea muutosta.

Tämän hetkinen yhteinen oppositioasetelma (joka viimeisimpien hallituspiirien uutisten mukaan tullee jatkumaan) lienee satunnaista, samoin kuin edellisen vaalikauden hallitusyhteistyökin.  Yhteistyötä tietenkin edesauttaa yhteinen oppositioasema mutta myös Kokoomuksen konservatiivisten ryhmittymien ja perussuomalaisten yhteiset vanhakantaiset ajatukset.  Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset arvokonservatiivit löytävät helposti yhteistä linjaa tasa-arvoisen avioliiton, LGBT++oikeuksien ja sekularismin vastaisuudesta.  Kokoomuksessa on kuitenkin arvoliberaalinsa mutta Perussuomalaisilla ei (ellei muutamaa avoimesti homoseksuaalia kellokasta lasketa eikä ehkä kannata sillä lienevät pittoreskeja mainostäkyjä)?  Samalla heille systeemissä annettu tehtävä on erilainen: Kokoomukselle se on olla vallan hallintotoimija, sisäsiisti poliittisen elämän ammattilainen kun taas Perussuomalaisille se on olla räyhäkkä räksyttäjä mutta pureksimatta vallan nilkkoja.

Talousajattelussa perussuomalaisten patruunakapitalismin haikailu saattaa aiheuttaa Kokoomuksen talouskonservatiivien joukossa myötämielistä hyrinää.  Se ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän libertaaria nuorkokoomuslaisille.   Sen sijaan perussuomalaisten "työväenpuolue ilman sosialismia" -kohellus ja etenkin sen käytännön sovellukset sopivat vallan mainiosti yhteen Eteläranta-10:n työnantajakapitalistien ajaman saneluvallan kanssa.  Perussuomalaiset ja kokoomuslaiset ovatkin löytäneet varsin yksimielisesti yhteisen sävelen siinä suhteessa.  Niin edellisellä vaalikaudella ensin hallituksessa ja sen jälkeen oppositiosta, tällä vaalikaudella yhdessä.

Summa summarum:  K.o. puolueet ovat ovat varsin erilaisia joukkoja joille toki löytyy yksittäisiä yhteisiä nimittäjiä, sellaisia jotka saattavat riittää moniin tuleviin yhteisiin manöövereihin.  Ehkä jopa hallitusyhteistyöhön jollakin tasolla joidenkin aivan eritavalla kuin edelliset menevien vaalien jälkeen.  Todennäköistä silloin kuitenkin on, että perussuomalaiset tulevat hajoamaan taas kuten tekivät vuonna 2017 (ja SMP vuonna 1972 SKYP:eineen).  Ehkä Kokoomuskin sillä sikäläisiä voi houkutella Harry Harkimon omituinen ensin ei-ollenkaan-puolue mutta sitten kuitenkin-puolue Liike Nyt  jolla ei ole räyhä-ääliöoikeiston rasitteita ympärillään vaan puhdasta talousliberalismia maustettuna arvoliberalismilla.

Joka tapauksessa molemmat puolueet ovat systeemin, ei kuitenkaan parlamentaarisen ja demokraattisen systeemin vaan talouseliitin eli kapitaalien omistajien systeemin osia.  Siis systeemisiä ja tällähetkellä oppositiota molemmat.  Joka tuo mieleeni vielä yhden näkökulman.  Kokoomus on ollut aiemmin Yhtenäinen Venäjä -puolueen (ven. Единая Россия, transl. "Jedinaja Rossija")  sisar- tai veljespuolue, siis ennen Venäjän presidentin ja puolueen perustuttajan Vladimir Putinin täydellistä ja loppuunsaakka vietyä demonisoimista.  Se nähdään Venäjällä mielellään sikäläisen valtasysteemin puolueena.  Samalla siellä on esimerkiksi Vladimir Žirinovski:n perustama populistinen Liberaalidemokraattinen puolue  (ven. Либерально-демократическая партия России, transl "Liberalno-demokratitšeskaja partija Rossii").  Se toimii systeemisen opposition tavoin eli räksyttää milloin mistäkin mutta kun valta tarvitsee apua, se on välittämästi sitä antamassa.  Ihan samoin toimii meikäläinen perussuomalaiset: räksyttää mutta samalla pitää huolta, että Ali Qasim ***) saa ohjastettua karavaanin sinne mihin sen omistajat sen haluavat.  Tehtävät ovat yhtenevät ja niin myös monet toimet perimmiltään samanalaisia systeemin kannalta joten symbioosikin samanlainen.

---

*) Patruuna, teollisuuspatruuna (alkup. lat. pater, isä): teollisuuslaitoksen perustaja ja isäntä joka yrityksensä omistajajohtajuuden lisäksi oli myös paikkakunnan merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Pienemmillä paikkakunnilla käytännön omistaja ja johtaja.  Heistä joihinkin liitetään legendarisoituja kertomuksia isällisestä ihmisten huolenpidosta mutta valtaosa heistä oli raakoja kapitalisteja jotka pyrkivät työläisten sosiaaliseen kontrolliin ja hallitsemiseen. 

**) Atlantis tässä enemmänkin yleisessä merkityksessä: mystinen menneen kadotetun onnen tyyssija jonka todellisuudesta ei välttämättä ole mitään takeita eikä todisteita mutta siihen halutaan uskoa koska se kuulostaa ja tuntuu hyvältä ja turvalliselta nykyiseen epävarmuuteen verrattuna.

***) Ali Qasim eli Ali Vanha oli Tuhannen ja yhdenyön tarinoiden Ali Baban eli Ali Isän kasvatti-isä ja 40 rosvon johtaja.