NATO ei suostu transpondereiden päällä pitämiseen. Sen kielteinen kanta Niinistön ehdotukseet ei juurikaan ylitä uutiskynnystä.
Presidentti Niinistö teki viime keväänä presidentti Putinille ehdotuksen, että kaikki sotilaskoneet Itämerellä pitäisivät n.s. transponderinsa päällä jotta koneet voitaisi tunnistaa helpommin. Putin tarttui ehdotukseen ja jatkoi sen likipitäen lennosta NATOlle. Olemme sen jälkeen odotelleet NATOn vastausta. Nyt sellainen on saatu: ei käy NATOlle.
NATOn mielestä transponderit eivät enää olekaan "se juttu" vaan ihan liian mitätön ja merkityksetön. He kyllä suosittelevat transpondereiden päällä pitämistä mutta jotkut liittolaiset joillakin lennoilla eivät niitä kuitenkaan käytä.
Toisaalta he ovat valmiita neuvottelemaan n.s. turvallisuutta lisäävistä toimista mutta kun venäläisille on julistettu, että heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä niin ei voida neuvotella.
Ja tälläiseen liittokuntaan meidän kuulemma pitäisi liittyä kun meillä on yhteiset arvot.
USA-laisen Wall Street Journalin uutinen asiasta: http://www.wsj.com/articles/nato-rejects-russian-air-safety-proposal-for-planes-in-baltic-region-1474391644
Venäläisen RT:n uutinen asiasta: https://www.rt.com/op-edge/360393-russia-improve-baltic-air-nato/
P.s. Kovin harvat läntiset n.s. vapaat tiedonlevitteet ovat tarttuneet tähän uutisaiheeseen eikä ilmeisesti yksikään suomalainen. Ilmeisesti uutiskynnys on asetettu sellaisin kriteerein, että tällä tavalla mielenkiintoiset jutut karsiutuvat.
lauantai 24. syyskuuta 2016
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Journalismin lopun ajat (-ko?)
Bonnier on jakanut journalistipalkintonsa. Jessikka Aron saama Vuoden juttu -palkinto saa huolestumaan tiedonvälityksen tasosta. Meillä pitäisi kuitenkin olla oikeus laadukkaaseen tiedonvälitykseen.
Ruotsalaisen Bonnierin perheyhtiön perustaman "Suuri journalistipalkinnon" tittelit on taas Suomen osalta jaettu. Muuten pippalot eivät juurikaan saisi kuin kulmakarvoja hieman värähtämään mutta tällä kertaa YLEn toimittavan peikonmetsästäjän palkitseminen provosoi plokittamaan. Aron palkinnon perustelut kun ovat niin huolestuttavat suhteessa hänen juttusarjansa sisältöön.
Aron palinnon perusteluissa tökkii lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin niissä väitetään Aron jutun käsitelleen monipuolisesti Venäjän yrityksistä vaikuttaa meikäläiseen yleiseen mielipiteeseen. Väärin. Hänen juttusarjansa oli erityisen ja silmiinpistävän yksipuolinen. Sen mukaan kaikki läntisen valtavirtatiedonvälityksen sanomasta poikkeava olisi venäläistä trollaamista ja. Samaten erimielisyys Aron ja hänen hengenheimolaistensa ja taustajoukkojensa kanssa erimieltä oleminen on myös tuomittu juttusarjassa trollaamiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi painostamisekseen, riippumatta ilmaisun asiallisuudesta. Pelkkä mahdollisten läntisten tiedustelupalvelukytkösten aavistelu on kuulemma uhkailemista ja pahoittanut hänen mielensä.
Aro ei myöskään mitenkään suhteuttanut tutkimaansa ilmiötä muuhun menoon eli muiden tahojen harjoittamaan vaikuttamiseen. Jos joku olisi vain ja ainoastaan hänen juttunsa varassa, syntyisi käsitys, että kukaan muu kuin pahat venäläiset eivät yritä vaikutta meihin. Tuollainen yksisilmäinen ja tarkoitushakuiselta näyttävä lähestymistapa ei ole journalistiikkaa vaan propagandaa. Missään nimessä se ei ole monipuolista kohteen tarkastelua.
Toiseksi perusteluissa kehutaan kuinka ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet Arosta tämän juttusarjan takia. Onko siis palkittavan journalistiikan tarkoitus toimittajan henkilökohtainen ylistäminen ja glorifioiminen? Narsismin ylistys? Eikö journalismin pitäisikään määritelmänsä mukaisesti (wikipedia) olla toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa.
Oma lukunsa Aron toimissa on hänen yrityksensä alkaa luoda laitonta henkilörekisteriä trolleina pitämistään henkilöistä. Hän yritti saada lukijansa, kuulijansa ja katsojansa keräämään hänelle tuota rekisteriä. Julkisuus onneksi pysäytti hänen ja YLEn yrityksen alkuunsa vaikka sitäkin yritettiin saada leimatuksi trollien harjoittamaksi vaiennuskampanjaksi.
Jos tälläiset palkitaan huippujournalismina niin miten n.s. laatutiedonlevitteet katsovat voivansa kohdata n.s. vaihtoehtokanavat? Nuoe MV-lehdet, Über-uutiset ja mitä niitä onkaan? He eivät ilmeisesti näe muuta keinoa kuin lähteä haukkumisen ja parjaamisen tielle kuten taannoisessa julistuksessa joukko päätoimittajia teki. Journalismin sisällön laadulla kun he eivät pärjää. Olemmeko siis menettäneet laatulehdistön ? Ja kuinka lopullisesti?
Ruotsalaisen Bonnierin perheyhtiön perustaman "Suuri journalistipalkinnon" tittelit on taas Suomen osalta jaettu. Muuten pippalot eivät juurikaan saisi kuin kulmakarvoja hieman värähtämään mutta tällä kertaa YLEn toimittavan peikonmetsästäjän palkitseminen provosoi plokittamaan. Aron palkinnon perustelut kun ovat niin huolestuttavat suhteessa hänen juttusarjansa sisältöön.
Aron palinnon perusteluissa tökkii lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin niissä väitetään Aron jutun käsitelleen monipuolisesti Venäjän yrityksistä vaikuttaa meikäläiseen yleiseen mielipiteeseen. Väärin. Hänen juttusarjansa oli erityisen ja silmiinpistävän yksipuolinen. Sen mukaan kaikki läntisen valtavirtatiedonvälityksen sanomasta poikkeava olisi venäläistä trollaamista ja. Samaten erimielisyys Aron ja hänen hengenheimolaistensa ja taustajoukkojensa kanssa erimieltä oleminen on myös tuomittu juttusarjassa trollaamiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi painostamisekseen, riippumatta ilmaisun asiallisuudesta. Pelkkä mahdollisten läntisten tiedustelupalvelukytkösten aavistelu on kuulemma uhkailemista ja pahoittanut hänen mielensä.
Aro ei myöskään mitenkään suhteuttanut tutkimaansa ilmiötä muuhun menoon eli muiden tahojen harjoittamaan vaikuttamiseen. Jos joku olisi vain ja ainoastaan hänen juttunsa varassa, syntyisi käsitys, että kukaan muu kuin pahat venäläiset eivät yritä vaikutta meihin. Tuollainen yksisilmäinen ja tarkoitushakuiselta näyttävä lähestymistapa ei ole journalistiikkaa vaan propagandaa. Missään nimessä se ei ole monipuolista kohteen tarkastelua.
Toiseksi perusteluissa kehutaan kuinka ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet Arosta tämän juttusarjan takia. Onko siis palkittavan journalistiikan tarkoitus toimittajan henkilökohtainen ylistäminen ja glorifioiminen? Narsismin ylistys? Eikö journalismin pitäisikään määritelmänsä mukaisesti (wikipedia) olla toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa.
Oma lukunsa Aron toimissa on hänen yrityksensä alkaa luoda laitonta henkilörekisteriä trolleina pitämistään henkilöistä. Hän yritti saada lukijansa, kuulijansa ja katsojansa keräämään hänelle tuota rekisteriä. Julkisuus onneksi pysäytti hänen ja YLEn yrityksen alkuunsa vaikka sitäkin yritettiin saada leimatuksi trollien harjoittamaksi vaiennuskampanjaksi.
Jos tälläiset palkitaan huippujournalismina niin miten n.s. laatutiedonlevitteet katsovat voivansa kohdata n.s. vaihtoehtokanavat? Nuoe MV-lehdet, Über-uutiset ja mitä niitä onkaan? He eivät ilmeisesti näe muuta keinoa kuin lähteä haukkumisen ja parjaamisen tielle kuten taannoisessa julistuksessa joukko päätoimittajia teki. Journalismin sisällön laadulla kun he eivät pärjää. Olemmeko siis menettäneet laatulehdistön ? Ja kuinka lopullisesti?
perjantai 19. helmikuuta 2016
Normaalia yhteistyötä - toinen osapuoli tiedoton
USA tulee harjoittelemaan Suomeen omalla kutsullaan. Suomen ulkopoliittinen johto ei tiedä mitään. Onko kyseessä vain tiedotusongelma vai pitäisikö meidän ihan itse päättää ketä tänne tulee?
Viime päivinä olemme saaneet kuulla ja lukea kuinka NATO-maa USA tuo Suomeen hävittäjäkoneita ja miehistönkuljetusvaunuja harjoittelemaan. Asian päälimäiseksi on noussut pitäisikö tuollaisista kertoa demokraattisen päätöksenteon orgaaneille kuten hallitukselle ja eduskunnalle tai presidentille.
Näyttää siltä, että USA on kutsunut ihan itse itsensä harjoittelemaan, rahaa kun kuulemma on. Meidän n.s. "nilkkimme" ovat osin hiljaa kuin tunnettu erite sukassa tai selittelevät kuinka vain normaalisti harjoittelemme eikä tässä mitään normaalista poikkeaa kun ihan normaalisti harjoittelemme. Erityisesti tässä selittelypuolessa on kunnostautunut kaikkien tekstiviestien aurajoki, aina valpas Ilkka Kanerva. Hänen mielestään me viestimme puolustusvalmiuttamme kun Jenkit tulevat tänne. Oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti mikä meidän puolustusvalmiutemme on kun suurvalta maapallon toiselta puolelta yllättää meidät ja päättäjämme tällä tavalla?
Eiköhän oikeasti maailmalle lähtenyt viesti menekin niin, että me olemme USAn takapihaa jossa he ajevat pörisevillä vehkeillään ihan miten haluavat. Heidän ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa milloin ja mihin tulevat jotta osataan pistää kahveet tulelle.
MUTTA niinhän me oikeastaan olemme n. 1 1/2 vuotta sitten heidän kanssaan sopineet. Silloin puolustusvoimiemme silloinen komentaja allekirjoitti NATOn kanssa pöytäkirjan yhteisymmärryksestä (MOU joka perustuu NATO-doktriiniin). Siinähän nämä sovittiin. Nyt sitten on elettävä sen kanssa.
Ainoa huolenaihe näyttää olevan, kuten presidentti Niinistökin on jo aiemmin ilmaissut, huoli siitä, että tieto ei kulje oikealla tavalla. Siis ulko- ja puolutuspoliittinen johtomme haluaisi tiedon sen verran etukäteen, että heitä eivät toimittajat yllättäisi housut kintuissa niinkuin nyt. Olihan Soinin asema jo miltei säälittävä hänen selitellessään tapahtuneita.
Oikeasti meidän tulisi olla huolissamme, ihan itsenäisyytemme vuoksi ja suvereenina valtiona, missä näitä meitä koskevia päätöksiä tehdään, kuka niitä tekee ja miksi. Ja eikö meille MOU-hässäkän yhteydessä erityisesti luvattu, että kaikki päätökset tehdään täällä Suomessa meidän valitsemiemme päättäjien toimesta käsin, siis sillee demokraattisesti. Sehän kai on meidän arvoyhteisömme ylimpiä arvoja. Emmehän me missään totalitarismissa elä, emmehän?
Viime päivinä olemme saaneet kuulla ja lukea kuinka NATO-maa USA tuo Suomeen hävittäjäkoneita ja miehistönkuljetusvaunuja harjoittelemaan. Asian päälimäiseksi on noussut pitäisikö tuollaisista kertoa demokraattisen päätöksenteon orgaaneille kuten hallitukselle ja eduskunnalle tai presidentille.
Näyttää siltä, että USA on kutsunut ihan itse itsensä harjoittelemaan, rahaa kun kuulemma on. Meidän n.s. "nilkkimme" ovat osin hiljaa kuin tunnettu erite sukassa tai selittelevät kuinka vain normaalisti harjoittelemme eikä tässä mitään normaalista poikkeaa kun ihan normaalisti harjoittelemme. Erityisesti tässä selittelypuolessa on kunnostautunut kaikkien tekstiviestien aurajoki, aina valpas Ilkka Kanerva. Hänen mielestään me viestimme puolustusvalmiuttamme kun Jenkit tulevat tänne. Oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti mikä meidän puolustusvalmiutemme on kun suurvalta maapallon toiselta puolelta yllättää meidät ja päättäjämme tällä tavalla?
Eiköhän oikeasti maailmalle lähtenyt viesti menekin niin, että me olemme USAn takapihaa jossa he ajevat pörisevillä vehkeillään ihan miten haluavat. Heidän ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa milloin ja mihin tulevat jotta osataan pistää kahveet tulelle.
MUTTA niinhän me oikeastaan olemme n. 1 1/2 vuotta sitten heidän kanssaan sopineet. Silloin puolustusvoimiemme silloinen komentaja allekirjoitti NATOn kanssa pöytäkirjan yhteisymmärryksestä (MOU joka perustuu NATO-doktriiniin). Siinähän nämä sovittiin. Nyt sitten on elettävä sen kanssa.
Ainoa huolenaihe näyttää olevan, kuten presidentti Niinistökin on jo aiemmin ilmaissut, huoli siitä, että tieto ei kulje oikealla tavalla. Siis ulko- ja puolutuspoliittinen johtomme haluaisi tiedon sen verran etukäteen, että heitä eivät toimittajat yllättäisi housut kintuissa niinkuin nyt. Olihan Soinin asema jo miltei säälittävä hänen selitellessään tapahtuneita.
Oikeasti meidän tulisi olla huolissamme, ihan itsenäisyytemme vuoksi ja suvereenina valtiona, missä näitä meitä koskevia päätöksiä tehdään, kuka niitä tekee ja miksi. Ja eikö meille MOU-hässäkän yhteydessä erityisesti luvattu, että kaikki päätökset tehdään täällä Suomessa meidän valitsemiemme päättäjien toimesta käsin, siis sillee demokraattisesti. Sehän kai on meidän arvoyhteisömme ylimpiä arvoja. Emmehän me missään totalitarismissa elä, emmehän?
maanantai 1. helmikuuta 2016
Keltainen trolli?
Yrittääkö keltainen lehdistö "trollata"? Miksi niiden jutut eivät pidä paikkaansa?
Suomalainen bulevardilehdistö Iltalehden (Alma Media) johdolla on taas käynyt venäläisen Sputnik News:n kimppuun. Se uutisoi 30/1 -16 jutun: "Venäjällä uutisoitiin Helsingin Rajat kiinni -mielenosoituksesta aivan väärällä kuvalla". Toimittaja Kati Pehkonen väittää Sputnikin käyttävän kuvituksessaan mukamas jääkiekon nuorten maailmanmestaruusjuhlien kuvitusta. Kuinkahan moni jutun lukija vauvautui tarkistamaan, että Sputnikin jutussa "Finns Divided as Mass Anti-Refugee Protest, Counter-Rally Held in Helsinki" 30/1 -16 itsessään, johon IL tarjosi linkin, kuvituksena oikeasti on "Rajat kiinni" -mielenosoituskulkueen kuva Tampereelta 23/1 -16. Kuvan kohteen juttu paljastaa n.s. hot tip:ssä joka näkyy kun vie kohdistimen kuvan päälle ja tekijänoikeuksien haltijakin on mainittu kuvassa ( REUTERS/ Kalle Parkkinen/Lehtikuva).
Samalle asialle Iltalehden yllyttämänä laittoi myös Erkkojen Ilta-Sanomat toimittajansa Tommi Koivusen ja Juho Kahilaisen: "Venäjän valtiollinen uutissivusto liitti kuvan Pikkuleijonien kultajuhlista Helsingin mielenosoituksiin" ja samalla tekniikalla.
Itse luin tuon Sputnikin jutun jo lauantaina tuoreeltaan jolloin siinä oli tuo ihan sama kuva Tampereelta.
Mitä siis bulewardiemme keltaiset "tiedonlevitteet oikein oikein yrittävät? Mitkä ovat motiivit ja millaiset päättelyt johtavat tuollaisiin keinovalintoihin?
Sputnik on samanlainen uutistoimisto kuin minkä muun valtion n.s. kansainvälinen uutispalvelu. Siis ihan samaa kuin France24 tai Deutche Wellen tai BBC:n kansainväliset palvelut. Siihen kannattaa suhtautua samallaisella lähdekritiikillä kuin muihinkin mutta kritiikissä(-kin) kannattaisi pysytellä faktoissa.
Suomalainen bulevardilehdistö Iltalehden (Alma Media) johdolla on taas käynyt venäläisen Sputnik News:n kimppuun. Se uutisoi 30/1 -16 jutun: "Venäjällä uutisoitiin Helsingin Rajat kiinni -mielenosoituksesta aivan väärällä kuvalla". Toimittaja Kati Pehkonen väittää Sputnikin käyttävän kuvituksessaan mukamas jääkiekon nuorten maailmanmestaruusjuhlien kuvitusta. Kuinkahan moni jutun lukija vauvautui tarkistamaan, että Sputnikin jutussa "Finns Divided as Mass Anti-Refugee Protest, Counter-Rally Held in Helsinki" 30/1 -16 itsessään, johon IL tarjosi linkin, kuvituksena oikeasti on "Rajat kiinni" -mielenosoituskulkueen kuva Tampereelta 23/1 -16. Kuvan kohteen juttu paljastaa n.s. hot tip:ssä joka näkyy kun vie kohdistimen kuvan päälle ja tekijänoikeuksien haltijakin on mainittu kuvassa ( REUTERS/ Kalle Parkkinen/Lehtikuva).
Samalle asialle Iltalehden yllyttämänä laittoi myös Erkkojen Ilta-Sanomat toimittajansa Tommi Koivusen ja Juho Kahilaisen: "Venäjän valtiollinen uutissivusto liitti kuvan Pikkuleijonien kultajuhlista Helsingin mielenosoituksiin" ja samalla tekniikalla.
Itse luin tuon Sputnikin jutun jo lauantaina tuoreeltaan jolloin siinä oli tuo ihan sama kuva Tampereelta.
Mitä siis bulewardiemme keltaiset "tiedonlevitteet oikein oikein yrittävät? Mitkä ovat motiivit ja millaiset päättelyt johtavat tuollaisiin keinovalintoihin?
Sputnik on samanlainen uutistoimisto kuin minkä muun valtion n.s. kansainvälinen uutispalvelu. Siis ihan samaa kuin France24 tai Deutche Wellen tai BBC:n kansainväliset palvelut. Siihen kannattaa suhtautua samallaisella lähdekritiikillä kuin muihinkin mutta kritiikissä(-kin) kannattaisi pysytellä faktoissa.
tiistai 5. tammikuuta 2016
Onko EU:lla tulevaisuutta?
Onko Euroopan unionilla tulevaisuutta? Giánis Varoufákis tuntuu luottavan mutta vaatii paljon.
Monet tahot ovat ennustaneet nykyisen Euroopan unionin kriisin olevan sen viimeinen. Liian monenlaisia elementtejä on kasattu yhteen ja lisää vielä haalitaan m.m. Ukrainasta ja Turkista. Kreikkalainen kansantaloustieteilijä ja entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis tuntuu vielä elättelevän toiveita yhteisen Euroopan puolesta. Toki hänkin näyttää joutuvan asettelemaan paljon ehtoja ja edellytyksiä sen onnistumiselle halutessaan perustaa uuden eurooppalaisen poliittisen liikkeen pelastamaan se mitä vielä on jäljellä.
Varoufákis näkee suurimpina ongelmana demokratian puutteen, sen että vallanpitäjät ja byrokraatit ovat tehneet EU:sta demokraatittoman vyöhykkeen. Valta on siirtynyt Brysselin byrokraateille ja pankkiireille, demos on viety demokratiasta. Seurauksena on ollut politiikattomaksi nimitetty byrokraattien ja pankkiirien harvainvalta. Ja korjausliikkeinä on käytetty demokratian kaventamista entisestään.
Ratkaisuksi Varoufákisilla ja hänen kavereillaan on uusi yleiseurooppalainen *) kansanliike DiEM25 eli Democracy in Europe Movement 2025. He ovat julkistaneet sanomansa manifestina Euroopan demokratisoimiseksi. Siinä viesti tiivistetään ehtoon, että joko Eurooppa on demokratisoitava tai hajotettava. Eli politiikka on tuotava ihmisten välineeksi hoitaa yhteisiä asioita.
Monet tahot ovat ennustaneet nykyisen Euroopan unionin kriisin olevan sen viimeinen. Liian monenlaisia elementtejä on kasattu yhteen ja lisää vielä haalitaan m.m. Ukrainasta ja Turkista. Kreikkalainen kansantaloustieteilijä ja entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis tuntuu vielä elättelevän toiveita yhteisen Euroopan puolesta. Toki hänkin näyttää joutuvan asettelemaan paljon ehtoja ja edellytyksiä sen onnistumiselle halutessaan perustaa uuden eurooppalaisen poliittisen liikkeen pelastamaan se mitä vielä on jäljellä.
Varoufákis näkee suurimpina ongelmana demokratian puutteen, sen että vallanpitäjät ja byrokraatit ovat tehneet EU:sta demokraatittoman vyöhykkeen. Valta on siirtynyt Brysselin byrokraateille ja pankkiireille, demos on viety demokratiasta. Seurauksena on ollut politiikattomaksi nimitetty byrokraattien ja pankkiirien harvainvalta. Ja korjausliikkeinä on käytetty demokratian kaventamista entisestään.
Ratkaisuksi Varoufákisilla ja hänen kavereillaan on uusi yleiseurooppalainen *) kansanliike DiEM25 eli Democracy in Europe Movement 2025. He ovat julkistaneet sanomansa manifestina Euroopan demokratisoimiseksi. Siinä viesti tiivistetään ehtoon, että joko Eurooppa on demokratisoitava tai hajotettava. Eli politiikka on tuotava ihmisten välineeksi hoitaa yhteisiä asioita.
Manifestin luettuani olen päätynyt heidän kanssaan samalle kannalle. Heidän tarjoamansa avoin ja demokraattinen EU on ainoa mahdollisuus jolla sen voi säilyttää. Muussa tapauksessa se kannattaa suoranaisesti hajottaa. Toisaalta heidän tunnistamansa edellytykset ovat kovat, niin lyhyellä kuin pitemmälläkin tähtäyksellä, että en tällä elämänkokemuksella jaksa uskoa meillä enää heidän tavoitteekseen asettamanaan vuonna 2025 olevan enää EU:ta. Haluaisin kuitenkin peruspositiivisena ihmisenä toivoa heidän onnistuvan mutta aika näyttää miten käy mutta joka tapauksessa lukemisen arvoinen paperi.
P.s. Aiheeseen liittyvä video Berliinin Volksbuhne -teatterissa viime syksynä pidetystä keskustelusta: vimeo.com
*) Varoufakis ja kumppanit käyttävät Euroopan Unionista virheellisesti sitä laajempaa maanosaa tarkoittavaa nimeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
